SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:30. Veljen puolesta...
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Suoraa jatkoa!.-
”Voi, helvetti!” Araiguma mutisi ja katsoi poikaa. Terryn iho oli, valkoinen ja huulet sinersivät. Poika oli jääkylmä ja suu oli raollaan. Terry oli tajuton. ”Hitto!” Seikatsu kirosi: ”Hän ei, hengitä!”

”Hän ei, hengitä!” Derin ja muiden mielestä, aika tuntui ikuisuudelta, pysähtyneeltä. Aika, jonka he katsoivat Terrya. ”E-... Eih...!” Terya kuiskasi, tuskin kuiskausta kuuluvammin. ”Mi-... Mitä?” Deri kysyi, sokissa. ”Hitto!” Seikatsu huusi. ”Väistäkää!” Seikatsu, Daisuke, Raichi ja Araiguma, alkoivat tutkia Terrya. Muut pojat, vain katsoivat, eivät voineet tehdä mitään. Derin päässä, olivat vain sanat: ”Hän ei, hengitä!” Terya tunsi, että hänen sisällään pyöri. Poika jähmettyi ja katsoi, nuorempaa veljeään. Teryan silmät, vaihtoivat väriä. Vasen silmä oli, taas hopeinen ja oikea oli, punainen. Torahampaat ja kynnet kasvoivat. Aura ilmestyi, alkoi hohtamaan hopeana ja muutti muotoaan. ”U-...U-Uuuaargh!” Muut käännähtivät Teryaan, jonka vasemmasta silmästä vuoti, nyt kyyneliä ja oikeasta... Verta?! ”Aaargh!” Terya huusi, kun aura kietoutui, pojan ympärille. ”Mi-... Mitä, hittoa?!” Ryo huusi, estäen nyt, hurrikaanin lailla, pyörivän auran. ”Sehän... Terya muuttaa, muotoaan!” Daichi huusi ja kääntyi, kauempaa poikiin. ”Varokaa!” ”Muuttaa muotoaan?!” Richi huusi, epäuskoisena. ”Mitä tarkoitat?!” ”Kun Teryan tunteet ja mieli, käyvät sekavina, hän muuttaa muotoaan!” Daichi huusi ja tyttö hyppäsi, heidän luokseen. ”Hän ei, ymmärrä mitä tekee! Hän menettää tietoisuutensa...!” Muut nyökkäsivät, nopeasti. ”Mi-... Mikä sen, aiheutti?!” Daisuke huusi/kysyi ja katsahti, pikkusiskoaa. Daichi, pudisti päätään. ”En ole, varma... Varmaan se, että Terry... Terry on...” Mutta tyttö, lopetti puhumisen. ”Varokaa!” Shin huusi ja tönäisi, Jakkarun pois auran tieltä. Kumpikin poika, iskeytyi maahan ja Jakkaru huusi kivusta. ”Kkhh!” ”Aaah!” Seikatsu käännähti veljeensä, kuultuaan tämän huudon. ”Shin, Jakkaru!” ”Ei hätää!” Shin huusi, takaisin ja katsahti häneen. ”Paranna Terrya!” Seikatsu nyökkäsi ja kääntyi Terryyn, nähden Araiguman, joka oli laskenut toisen korvansa pojan rintaan. Araiguma yritti, kuunnella pulssia, koska ei saanut sitä kädestä tai kaulasta. * Papam papam papam...* Araiguman silmät laajenivat ja hän nosti, nopeasti päänsä ylös. ”Hänen pulssinsa... Terryn pulssi, tuntuu!” Hän huusi ja kääntyi muihin. Derin ja muiden, silmät laajenivat. ”Mitä?! Tuntuu? Sittenhän...?!” Deri aloitti, mutta Seikatsu keskeytti hänet: ”Me, parannamme  häntä! Hoitakaa te Terya!” Seikatsu huusi ja katsoi Araigumaa, joka siirtyi juuri parantamman, Terrya. ”Arai, auta häntä!” Raichi huusi, katsoen serkkuaan. Araiguma ei, kuitenkaa kiinnittänyt häneen huomiota. ”Deri, Ryo ja Jakkaru, jääkää tähän!” Kolmikko nyökkäsi. ”Jakka auta, kääntämään hänet!” Araiguma sanoi, nopeasti ja alkoi kääntää poikaa, vasemmalle kyljelle. ”J-joo.” Seikatsu auttoi heitä ja Terry oli kyljellään. Araiguma aukaisi, pojan suuta enemmän ja, sitten oli Seikatsun vuoro. Seikatsu siirsi, vaaleansinistä chakraa, käteensä ja iski sen, jämerällä iskulla Terryn selkään. Samassa, Terry alko yskiä, hiekkaa. Pojan suusta tuli, paljon hiekkaa ja samassa, Terryn rintakehä, taas nousi ja laski. ”Terry!” Deri huusi ja kumartui lähemmäksi, poikaa. Terryn silmät olivat, edelleen kiinni, mutta poika hengitti. Seikatsu huokaisi, hikoillen ja sulki silmänsä, hetkeksi. ”Hän ei ole, nyt lopullisessa, hengen vaarassa...” Hän huokaisi ja käänsi pojan, nostaen tämän päätä ylemmäs. ”Jakka, onko sinulla mukana hoitovälineeni?” Araiguma kysyi, kiiresti, katsahtaen nuorempaa veljeään. Jakkaru nyökkäsi ja ojensi, pussin hänelle. ”Kiitos...” Araiguma tarttu pussiin, avasi sen ja otti sieltä, kaksi pientä pulloa, pumpulia ja neulan. Deri ja Ryo tuijottivat, Araigumaa ja Seikatsua. ”Mi-... Mitä sinä?” ”Tämän, pitäisi autaa häntä.” Seikatsu vastasi, nopeasti. ”Minä menen... Auttamaan veljiäni, Daisukea, Daichia ja Shinia!” Ryo sanoi, nousi ylös ja kääntyi. ”Ole varovainen!” Seikatsu varoitti, katsahtaen häneen. ”Joo, olen!” Ryo huusi, juosten muita kohti.
”Khh!” Seiru väisti, hyppäämällä sivuun, poikansa iskun. Rizun Kirottu Sinetti, pakotti pojan hyökkäämään, tahtomattaaan. Pojan silmistä valui, jatkuvasti kyyneliä, kun hän hyökkäsi. ”...I...Ei!” Rizu mutisi, hyökätessään uudelleen. ”I-... Isä!” Hän huusi, katsoi isäänsä kasvoihin ja itkien edelleen. ”En... En halua, tätä!” Hän huusi, kyynelten huotaessa silmistä. ”En-...En halua, satuttaa teitä, ketään isä! Minä-...” ”Rizu!” Seiru keskeytti ja astui, askeleen eteen. ”Se... Se ei ole, sinun syytäsi! Älä syytä, siitä itseäsi!!” ”Mut-... Mutta?!” Rizu pysähtyi ja katsoi isäänsä. ”Me puramme sinetin! Sinulla ei, ole hätää...” ”Siinä olet väärässä, Seiru!” Raito, joka oli juuri huomannut tilanteen, hyppäsi lähemmäksi. ”Ainoa tapa, poistaa sinetti...” Hän huusi, virnistäen ja hyppäsi lähelle Rizua. ”...On tapaa hänet, Seiru!” Seirun, Rizun ja muiden, silmät laajenivat. ”Mi-... Mitä?!” Nodah huusi, kauempaa. ”Ainoa tapa poistaa sinetti, on surmata oma poikassi, Seiru.” Raito toisti virnistäen, sadistisesti. ”Sinetti katoaa vasta, kun käyttäjä on kuollut!” Seiru ja Rizu, katsahtivat mieheen. ”E-... Ei!” Seiru kuiskasi ja hänen mieleensä palasivat, sen päivän tapahtumat. Sen päivän, jona Otiar oli surmannut Rizun, 9-vuotta sitten... ”Ei pidä, paikkaansa!” Kolmikko kääntyi, nähden Araiguman seisovan heidän takanaan. ”Sinetin voi saada, muutoinkin pois!” Araiguma huusi Rizulle, joka vain tuijotti sokissa. ”Mi-... Miten?!” Vanhempi teini huusi ja katsoi serkkuaan. ”Näin!” Samassa Araiguma nosti, kätensä eteensä ja painoi kämmenet vastakkain. ”Sinetti tekniikka: Sinetin siirto!” Araiguma huusi ja samassa, tumman violetti valo alkoi, hehkua. Valo hehkui, Rizun otsan sinitissä, samassa pojan silmät laajenivat ja tämä huusi tuskasta. ”Uuuuaaarrgh!” Araiguma huusi ja samassa, Kirottu Sinetti alkoi, haihua ja alkoi ilmestyä, Araiguman otsaan. ”Mi-... Mitä helvettiä? Mitä hittoa oikei teet, kakara?!” Raito huusi, katsoen ensin Rizua ja sitten Araigumaa. ”He... He heh heh....” Araiguma nauroi nostaen katseensa ja paljastaen otsastaan, Rizun Kirotun Sinetin. ”Tällä tekniikalla voi, siirtää sinettejä... Toisista henkilöistä itseensä.” Araiguma selitti, katsoen heihin. ”Siirsin, Rizun sinetin itseeni. Olehan immuuni, sen kivulle ja hallinnale...” Samassa Rizu huohotti ja alkoi horjua. ”Ri-... Rizu!” Seiru huusi, kopaten juuri kaatuvan poikansa syliinsä. ”Ar-... Arai...” Seiru sanoi, nostaen katseensa poikaan. ”Ki-... Kiitos, Arai. Minä-...” ”Älä pyydä... Anteeksi, äläkä kiitä.” Araiguma keskeytti, huohottaen nyt itse. ”Se ei, ollut sen arvoista...” Samassa korppitukka, putosi polvilleen ja haukkoi henkeä. Seirun silmät laajenivat. ”Arai, oletko kunnossa?!” Hän kysyi, siirtyen pojan luo. ”Jo-... Joo, olen.” Araiguma totesi ja nosti katseensa, nähden tajuttoman Rizun, Seirun sylissä. ”Kiitos...” Seiru kuiskasi, kun hänen silmäänsä muodostui kyyneleet. ”Kiitos, Arai...”  Araiguma nyökkäsi ja katsoi, edelleen Rizua. Hänen huulillaan oli, pieni hymy.
”Helvetti!” Takeru kirosi ja hyppäsi, pois Sheen tieltä. ”Olet nopea, kakaraksi!” Shee totesi ja kääntyi poikaan, joka huohotti ja puristi oikeaa käsivarttaan. ”Kiitos vain...!” Takeru huusi, yrittäessään hyökätä ja potkaista miestä rintaan. Shee onnistui, kuitenkin estämään potkun käsillää ja samalla, tarttui Takerun jalkaan. ”Voi helvet-...!” Takeru kirosi, silmät laajentuneina ja samassa Shee nosti pojan ilmaan. Ei kulunut, kuin sekuntti, niin mies heitti Takerun päin seinää. ”Aaargh!” Punapää huusi tuskasta, lennettyään ilmaan ja siitä viskauduttuaan päin seinää. Takerun selkä paiskahti seinää vasten ja poika tipahti maahan, samalla kun Shee ilmestyi. Mies löi kyynerpään, teinin niskaan, jolloin poika huusi ja oli melkein laskeutunut maahan. Shee nosti, nopeasti jalkansa ja potkaisi Takerua, polvella leukaan. ”Khh!” Teinin pään lennähtäessä ylös, Shee tarttui Takerua kurkusta. Hän kuristi Takerua kaulasta, vasten seinää ja virnisti. ”Tämä päättyy tähän!” Hän sanoi ja nojautui lähemmäs, Takerun kasvoja. Samassa, Shee avasi suunsa paljastaen kulmahampaansa ja upotti ne, suoraan Takerun niskaan. Takeru, joka oli sulkenut silmänsä, lennätti ne auki ja huusi. Järkytykseksi, Takerun ääni oli kadonnut, eikä poika voinut huutaa. Teini yritti työntää, Sheetä irti itsestään, mutta mies vain tuhahti. Shee tunsi, kuinka Takerun sydän alkoi, pamppailla hullunlailla. Teini alkoi, mennä paniikkiin ja raapi kynsillään Sheen kättä. Shee sähähti, kuristaessaan poikaa lujempaa ja imien enemmän verta. Takeru tunsi, heikkenevänsä ja hänen päässään pyöri. Silmät alkoivat lepattaa, kun Shee imi pojasta, yhä enemmän ja enemmän verta pois. Aika tuntui, ikuisuudelta ja Takerua huimasi yhä enemmän. Pojan voimat alkoivat kadota ja pian hänen otteensa, Sheen kädestä hölleni. Samassa, Takerun kädet irtaantuivat ja Shee huomasi, pojan huohottavan ja hengittävän raskaasti sekä vaivanloisesti. Teinin iho alkoi muuttua, kalman kalpeaksi ja pojan silmät olivat, raollaan ja lasittuneet. Suupiesestä valui, verta ja myös, niska alkoi värjääntyä vereen. Kolmen minuutin päästä, Shee veti hampaansa irti ja katsahti  poikaa kasvoihin. Takeru oli, tuskin tajuissaan ja veri oli, värjännyt pojan kalpeat kasvot. Shee tuhahti, nuolaistessaan huuliltaan verta. Samassa, Sheen tunsi kädessään kipua ja murahti. Hän käännähti, nopeasti käsivarteensa ja hänen silmänsä laajenivat. Takerun kädessä oli, hänen miekkansa ja poika oli upottanut, terän osaksi miehen käsivarteen. ”He-... Helvetti!” Shee kirosi ja katsahti, Takerua kasvoihin. Teini oli avannut, silmiään enemmän ja virnisti hieman. ”Ä-... Älä luule, että... Että voittaisit näin helpolla...” Takeru mutisi, purren huulta, yhä virnistäen. Shee alkoi murista. ”Senki, pikku...?! Hmm?” Shee katsahti Takerun käteen, kun poika pudotti miekkansa. Vain kilahdus kuului, kun miekka tipahti maahan. Shee hymähti ja nosti päätään, juuri sopivasti niin, että Takeru löi nyrkkinsä miehen poskeen. ”Auh! Piru kakara, tämän maksat!!” Shee huusi, käännähti takaisin Takeruun ja heilautti oikeaa kättään. Samassa, Shee viilsi pitkillä, kynsillään Takerun kasvoja vasemmalta puolelta. Samassa, kaikui tuskallinen huuto, kun Shee upotti kyntensä osaksi, Takerun vasenta puolta kasvoista ja silmää. Kynnet upposivat syvälle, myös silmän päältä ja Takeru huusi, kun tuisi kasvojensa ihon verittävän. Samalla myös, verta lennähti niin Sheen, kuin Takerunkin päälle. Shee kiskaisi kätensä takaisin ja päästi, tuskasta huutavan Takerun putoamaan lattialle. ”Aaahh! Kkkh! Aaah!” Takeru huusi, painaessaan vasenta kättään, vasemman silmän päältä. Vasemmalta puolelta kasvoja, valui vuolaasti verta ja etenkin silmän kohdalta. Takeru laski, kättään alas ja järkyttyi nähdessä, kätensä vain oikealla silmällä ja veren peitossa. Hän ei nähnyt, mitään vasemmmalla silmällään! ”Tässä viimeinen isku!” Shee huusi, tarttuen Takerun miekkaan. Takeru nosti katseensa nopeasti, mutta liian myöhään... Samassa, Takeru tunsi, Sheen lävistävä hänet miekalla. Miekka upposi, Takerun rinnan alapuolelle. Shee iski miekan niin, että miekka lävisti pojan. Takerun silmät laajenivat samalla, kun pojan suusta valui verta. Samassa Teini yski, suustaan pelkkää verta. Shee nauroi, kiskastessaan miekan pois. Takeru huusi, kun miekka vedettiin hänen, hänen ruumiistaan. Hänen näkökenttänsä alkoi sumentua, kaikki pyöri. Äänet olivat sekavia ja kipu... Kipu ylitti, ymmärrys kyvyn. Se oli, järjettömän, tuskallinen. ”Aaaaarrgh!!” Takeru huusi, kun Shee potkaisi poikaa rintaa. Samassa kaikki pimeni...
”Aaargh!” Raichi lennähti kauemmas, Teryan auran osuessa häneen. ”Rai, oletko kunnossa?!” Daichi huusi, siirtyen Teryan vasemmalle puolelle, jolloin näki pojan. ”Olen! Mutta, varo itse!” Raichi huusi, nousten nopesti, kun Terya yritti iskeä auransa häneen. ”Hitto!” Ryo, joka juuri oli juossut heidän luokseen, katsahti ympärilleen. ”Terya! Terya, kuuntele!” Hän huusi, yrittäen saada pojan huomion. Terya käännähti, Ryohon ja sähähti uhkaavasti. ”Ryo! Älä, ole hullu!” Richi huusi ja käännähti veljeensä. ”Älä, houkuttele häntä kimppuusi!” ”Odota, hetki!” Ryo huusi, takaisin. Hän käännähti, uudestaa Teryaan, joka oli samassa hänen edessään. Terya nosti kätensä ja tarttu Ryota kurkusta, nostaen pojan ilmaan. ”Khh-... Khhh!” ”Ryo!” Raichi huusi ja lähti juoksemaan, kohti nuorimpaa veljeään ja Teryaa. Terya käänsi päätään ja hänen auransa iskeytyi, varoittamatta Raichiin. ”Aaargh!” Raichi huusi, lennähti taakse päin ja iskeytyi vasten Shinia ja Daisukea. Kaikki kolme lennähtivät, parin metrin päähän, Teryasta. ”Nii-san...!” Ryo sähisi, yrittäessään upottaa kynnet, pojan käteen. Hän puri huultaan ja katsoi Teryaa silmiin. ”Ter-... Terya...” Hän kuiskasi ja katsoi poikaa edelleen. ”Ku-... Kuuntele, Terya; Terry on... Hän on kunnossa, hän on... Elossa...” Ryo kuiskasi, hiljaa ja katsoi Teryaa, syvemmälle silmiin. Terya pysähtyi, tuijottamaan häntä hetkeksi. Teryan ei enään, kuristanut Ryoa yhtä lujaa. Poika avasi ja sulki suun, muutaman kerran, ennen kuin hänen, silmänsä alkoivat muuttua normaaleiksi. ”Mi-... Mitä...?!” Daisuke kysyi, noustessaan ja auttaessaa, Raichia ylös. Kaikki pysähtyivät, katsomaan Teryaan ja Ryohon. ”-Nnossa...?” Terya kysyi hiljaa, katsoen edelleen Ryoa. Ryo nyökkäsi, lyhyesti ja hikipisara tipahti hänen kasvoiltaan. Terya näytti, miettivän hetken, ennen kuin hänen oikea silmänsä palasi, verenpunaisesta safiirin siniseksi. Vasen silmä, kuitenkin hehkui yhä, hopeisena. Samassa Teryan ruumis, nytkähti rajusti ja poika näytti tokenavan. Yhtäkkiä Terya päästi irti, Ryo kaulasta, jolloin poika putosi maahan. Heti perää Terya, putosi polvilleen, kädet maata vasten ja huohottaen raskaasti. ”Terya, Ryo!” Daisuke ja muut huusivat, juostessaan heidän luokseen. ”Ryo! Ryo, hei oletko kunnossa?” Richi kysyi, nostaen kainaloista 15-vuotiasta veljeään ylös. Ryo nyökkäsi, huohottaen ja katsoi, sitten Teryaa. Daichi polvistui, Teryan viereen huolestuneena ja katsoi poikaa. ”Terya...?” Hän kysyi, hiljaa ja kosketti, poikaa olalle varovasti. Terya hätkähti ja katsahti, nopeasti ympärilleen. ”Mi-... Mitä, minä...?” Terya katsahti suoraan eteensä, Ryohon ja näki pojan kaulassa kynnen jäljet. Terya tuijotti, hetken järkyttyneenä Ryota ja laski katseen, syyllisenä. ”A-... Anteeksi, Ryo...” Hän kuiskasi ja katsoi poikaa uudelleen, varovasti. Ryo, pudisti päätään ja hymyili hieman. ”Ei hätää.” Hän sanoi ja katsoi, rauhallisena nuorempaa poikaa. ”Olen... Olen, ihan kunnossa... Ei, mitään hätää...” Terya nyökkäsi samalla, kunDaisuke auttoi pojan ylös.
Deri katsoi, kun Seikatsu piti, huolta Terrysta. Terryn kasvoille oli, alkanut palaamaan väri ja teini hengitti normaalisti. ”Hyvä, että hän on okei...” Jakkaru sanoi, hymyillen hieman. Seikatsu nosti, pojan päätä hieman. ”Kuten jo aijemmin sanoin; Hän ei ole, enään lopullisessa hengenvaarassa.” Teini sanoi, vielkaisten Deria ja Jakkarua. ”Hän on, kuitenkin heikossa kunnossa nyt. Yksikin osuma, tietää varmaa kuolemaa...” ”Terry!” Kolmikko kääntyi, nähden Teryan, Ryon ja muut. Teryan silmät laajenivat ja poika kumartui, nopeasti pikkuveljensä viereen. ”O-... Olen pahoillani...” Hän kuiskasi ja katsoi, järjestyksessä kaikkia. ”En minä, halunnut satuttaa teitä... En vain...” Samassa, Deri nousi hieman ja asetti kätensä, Teryan olalle. Poika käännähti, ämmentyneenä häneen ja näki, että Derin hymyili. ”Aaaaarrgh!!” Tuskallinen huuto sai, samassa muiden huomion. Niin Akasunan teinit, kuin kaikki muutkiin, kääntyivät Takeruun. ”Eh!? Mitä...?!”  Daisuke aloitti, muta järkyttyi nähdessään veljensä. ”E-... Ei, ei... Takeruu!” Daisuke huusi, nousten ja juosten kohti veljeään ja Sheetä. ”Nii-san!” Deri huusi, juostessaan Daisuken perään. ”Take!” Raichi ja muut huusivat. ”Ei! Takeru?! Takeru??!” Daisuke huusi, juosten Sheen ohi. Muuta, ryntäsivät, samassa heidän luokseen. Seikatsu piti, Terry sylissään ja laski, pojan maahan, Takerun viereen.
Sasori käänähti, nähden keskimmäisen poikansa, maassa muiden ympäröimänä. Nähdessään Takerun, pojan vaatteet alkoivat väärjääntyä, verenpunaiseksi. ”Ta-... Takeru!!” Hän kuiskasi, hypäten  Otiarin tieltä ja yrittäen yhtää-aikaa, katsoa poikaansa. ”Heh heh hee! Se oli siinä, Sasori!” Otiar huusi, nauraen ja veetääntyi, taistelusta hieman. ”Hänen pelinsä, on pelattu! Poika ei voi, selvitä tuosta elossa!” Sasori ei, kuitenkaan kuunnellut, vaan ryntäsi poikansa luo. Myös Nodah, Seiru, Musuko, Deisty, Deidara ja Lucifer juoksivat, Takerun luo. ”Takeruuu!” Deidara huusi, juosten poikansa luo ja polvistuen. Blondia katsahti, veren tahrimaa pokaansa ja tunsi poskiensa, kastuvan kyynelistä. ”E-...Eeiiih!”  Hän huusi, itkien ja kosketti poikansa poskea. ”Veli, Takeru! Takeru, ei!” Daisuke huusi, Derin vierestä. Deidaran silmät laajenivat, kyynelistä ja nainen kääntyi , haudaten kasvonsa Sasorin rintaan. ”Ei... EI!” Deidara huusi, itkien ja puristaen Paholaisen paitaa. ”Eiiih! Takeruuh!” Sasori kietoi, käsivartensa Deidaran ympärille samalla, kun tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Ei... Eihän se voinut, olla totta...? Ei mitenkään voinut? Takeru ei voinut, olla kuollut! Hänen poikansa, hänen toinen poikansakko, muka? Olisi, kuollut...? Ei, ei, ei!! ”Ve-... Veli...?” Deri kuiskasi, kyynelten virratessa alas hänen kasvoiltaan. Oliko Takeru, muka... Kuollut? Eihän hän voinut... Daisuke näytti, yhtä järkyttyneeltä, kuinkaikki muutkin. Daichi, joka oli Daisuken oikealla puolella, purskahti itkuun ja hautasi kasvonsa Texran paitaan. Uchiha, halasi tyttöä ja myös hänen, silmäkulmassaan kimeltelivat kyyneleet. ”Se... Senki...” Deri kuiskasi, vihaisena. ”Raito, Otiar! Te teitte juuri, viimeisen virheenne!” Samassa, Derin aura ilmaantui. Auara oli, verenpunainen ja hehkui nyt, pojan ympärillä. ”Uuuaargh!” Deri huusi, kadoten ja ilmestyen muutaman, metrin kauempana. ”De-... Deri?!” Sasori huusi, katsoen poikaansa. Derin kulmahampaat ja kynnet, alkoivat kasvaa, hurjaa vauhtia. Samassa, pojan simien, safiirin sininen väri muuttui, verenpunaiseksi. Hiukset alkoivat huolmuta ja Deri tuijotti, raivoissaan Raitoa ja Otiaria. ”Te...!” Hän huusi, katsoen kumpaakin miestä. ”Te saatte maksaa, siitä mitä teitte veljelleni!” Hän huusi, kun aura otti uutta muotoa. Kumpikin, miehistä virnisti sadistisesti. ”No, hyökkää ja näytä, mihin kykenet! Deri!” Otiar uusi, siirtyen valmiustilaan. Myös Raito teki saman. ”Jos, niin pyydätte!” Deri huusi, ja hyökkäsi samassa, miehiä päin. Hän aikoi kostaa, Raitolle ja Otiarille! Hän aikoi kostaa, Takerun, veljen puolesta! Jatkuu!