SasoDei:Red rose devil.
Luku.11. Vilisevät muistot.
----Tuntematon----
Oli pimeää, ei näkynyt mitään. Deri avasi hitaasti silmäsä ja katseli ympärilleen. Punapään silmät laajenivat, kun hän näki, ettei ollutkaan kotonaan. Paikka oli hänenlle tyystin vieras. ”Mitä...?!” Näytti myös, että se olisi vanhempi ja hienostuneempi. Iso talo avautui Derin edessä, talo, jonka hän arvasi heti olevan vanha kartano. Miksi hän oli täällä? Missä kaikki muut olivat? Deri yritti muistaa mitä oli tapahtunut. Ainiin: Hän löysi äitinsä, isänsä, Luciferin ja muut. Hän yritti auttaa äitiään, mutta jotain outoa tapahtui. Samassa Deri muisti mitä oli tapahtunut. Punapää katseli nopeasti ympärilleen ja lähti juoksemaan ympäri kartanon pihaa. Hetken juoksemisen jälkeen, hän pysähtyi ja katseli nyt uudestaan ympärillee. Hän oli kuullut äänen, joka kuulosti huudolta. Ei, enemmänkin kutsumiselta. Jota kuta tai joita kuita, kutsuttiin. Samassa hänen sydämmensä tunsi heittävän kuperkeikan, kun hän kääntyi katsomaan pihalla eteenpäin. Näky sai hänet jähmettymään ja hän oli pyörtyä. Hän ei enään tienyt oliko hän hereillä vai unessa. Se oli pieni tyttö lapsi, joka istui yksin, kartanon sisäpihalla. Piha oli suuri ja värikäs. Linnut lauloivat, kukat olivat värikkäitä ja järven vesi lainehti hiaman tuulessa. ”Kulta, missä olet? Tule!” Lapsi ja Deri kääntyivät, katsomaan ympärilleen. Olkapäille ylttävät vaaleat hiukset, hulmusivat tuulessa. Safiirin sininen silmä/silmät, etsivät huutajaa yli pihan. Pian Deri näki, että kaunis, nuori ja pitkähiuksinen nainen käveli kohti lasta. Naisella oli yllään sininen mekko, jonka hihansuut, kaulus ja helma oli koristeltu hopealla pitsillä. Pitkät mustat hiukset olivat sinottu nutturalle ja etuhiukset olivat pinnillä, vasemmalla puolella päätä. Silmät olivat siniset. ”Äiti, hmm!” Blondi lapsi kiljaisi ja hyppäsi pystyyn. Deri vain tuijotti, tajuamatta mitään. ”He-...hei, anteeksi?” Deri kysyi ja astui askeleen kohti naista. Nainen ei kuitenkaan huomioinut häntä lainkaan, vaan pysähtyi ja kyykistyi maahan blondin lapsen eteen. ”Anteeksi?!” Deri karotti nyt ääntään ja käveli naisen luokse. Hän kohotti kätensä, aikomuksenaan ravistella naista, mutta hänen kätensä meni vain naisen läpi. ”Mi-Mitä hittoa?!” Deri huudahti. Miksi hän ei voinut koskea naiseen? Oliko nainen muisto, aave tai jokin muu? Deri ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. ”Tule tänne, Dei-kulta. Menemme sisälle.” Nainen sanoi pehmeällä ja silkkisellä, ystävällisellä äänellä. ”Mutta äitiii...Hmm” Lapsen ilme muuttui hymystä, murjotukseksi. Nainen huokaisi: ”Deidara kulta, meidän on mentävä nyt. Isän vieraat ovat täällä pian ja meidän on osallistuttava heidän päivällis tapaamiseensa. Tidät sen kyllä, kulta. Tulehan nyt.” Nainen siirsi kummatkin käsivartensa ja nosti lapsen syliinsä. Deri tunsi olevansa shokissa. Deidara? Hänen äitinsä, Deidarako? Oliko tämä pikkutyttö hänen äitinsä?! Derin päässä pyöri. ”Isä?! Lucifer?!” Deri kysyi ja katseli ympärilleen. Ei ketään. Missä hän oli? Äitinsä muistoissa? Lapsuudessa? Mutta miten, kuinka? ”I-isä? Isä! Äiti?” Deri huusi nyt, hiaman pienessä paniikissa. Hän kääntyi ja näki, että nainen ja lapsi kävelivät kartanon oven suuntaan. Deri päätti selvittää minne he menivät ja seurasi heitä. Nainen ja lapsi ikäinen Deidara pysähtyivät ovelle, jonka kummallakin puolella oli vartiat. Nainen pysähtyi ja kääntyi oikean puolimmaiseen vartiaan. ”Ovatko vieraat jo saapuneet?” Hän kysyi ja vartia punisti päätään. ”Ei. Eivät ole, Ms. Iwakatsu.” Nainen huokaisi samalla, kun hän laski lapsensa alas. ”Olen jo sanonut tämän aijemmin; Voitte kutsua minua Ms. Namikoksi.” ”Kyllä, Ms. Namiko!” Namiko hymyili nyt ja kääntyi katsomaan Deidaraan, joka oli nyt kiivennyt istumaan suurien portaiden kaiteelle. Namiko hymyili ylös lapselleen, kävellessään tämän luokse. ”Dei, tulehan nyt...” Hän aloitti mutta keskeytti, kun naisen ääni kutsui häntä. ”Ms. Namiko ja nuorineiti Deidara!” Namiko, Deidara ja Deri kääntyivät ja näkivät nuoren naisen saapuvan heitä kohti. ”Mr. Raiton vieraat saapuvat pian. Asut on viisainta vaihtaa.” Deri katseli kiinnostuunen naista. Hänestä tuntui, että hän oli tavannut naisen aikaisemminkin. Manala oli tosin, täyttä lukuisi olentoja, eikä hän voinut mitenkään muistaa kaikkia. ”Hyvä on sitten, Miomi. Deidara, mene Miomin mukaan.” Namiko sanoi ja kääntyi tyttöön. Deidara kuitenkin, vain istui ja tuijotti Miomia. ”Enkä! En halua mennä, hmm!” Deri nosti kulmiaan hämmästyneenä. Hänen oma äitinsä oli lapsena tottelematon? Yllättäen Deri tunsi jonkinlaisen, oudon tunteen ympäröivän hänet. Samassa kaikki hänen ympärillään alkoi pyöriä. Ihmiset, värit, paikat, äänet. Aivan kaikki. Samassa Deri huomasi olevansa tyystin eri paikassa, missä hän oli vielä hetkisitten ollut. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä paikkaa kauaa, kunnes kyljunta kiinnitti hänen huomionsa. Hän käänsi päänsä ja jähmettyi palosta. ”Ei, äiti herää! Äiti, hmm!” 5-vuotias Deidara oli maassa, kontillaan. Tytön edessä, maassa makasi Namiko, blondin äiti. Nainen ei liikkunut ja tämän silmät olivat aukki ja hän tuntui tuijottavan kaukaisuuteen. ”Nnhh... *Nyyh *Ä-äiti...” Deidaran silmistä valuivat kyyneleet, kun hän yritti turhaan ravistella äitiään hereille. Hän oli kuollut! Deri tunsi kivuliaan iskun sydämmessään ja käänsi katseensa pois. Hänen isoäitinsä siis kuoli hänen äitinsä nähden. ”Hän ei herää...” sanoi kylmä miehen ääni. Deri ja Deidara hätkähtivät ja kääntyivät katsomaan eteen päin. Derin näki nyt edessään miehen, miehen, jolla oli kädessään pitkä hopea miekka. Deidara tuijotti miestä ja kyyneleet valuivat saman aikaisesti safiirin sinisistä silmistä. Mies oli aikuinen, mies versio Deidarasta: Pitkät vaaleat hiukset, vaalea iho ja sinisenharmaat silmät. ”I-isi?” Deri kuuli blondin lapsen piipittävän itkuisena. Isäkö? Eli tämä mies oli Raito, Katsu Raito! Raito katsoi alas tytärtään virnistäen ja kohotti sitten miekkansa. ”Ja nyt on sinun vuorosi. Sinua ei koskaan haluttu tai kaivattu! Kukaan ei koskaan rakastanut sinua!” Derin silmät laajenivat miehen sanoista. Samassa kaikki muuttui taas. Nyt punapäältä kesti hetki ennen, kun poika näki ympärilleen. Ensimmäinen asia, jonka hän näki oli hänen äitinsä. Deidara makasi maassa itkien ja piipittäen. Deri katsahti äidistään ympärilleen. Paikka missä he olivat oli iso ja pimeä huone. Kivi seinäinen ja vanha. Samassa kuului askelten ääniä ja huoneen ovelle, rauta portin taakse ilmestyi hahmo. Derin silmät laajenivat, kun hahmo kohotti lyhtyä, joka näytti kasvot. Hahmo oli mies, se oli Lucifer! ”Hei, pikkuinen.” Lucifer sanoi ja astui askeleen lähemmäksi Deidaraa. Deidara tuijotti miestä kauhuissaan ja koitti nousta, mutta ei pystynyt. ”Tule, pikkuinen. Olen Lucifer, Lucifer Warloc ja autan sinua.” Lucifer siirsi kätensä ja kosketti itkevää Deidaraa päähän. Jatkuu.....
maanantai 30. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
SasoDei:Red rose devil.
SasoDei:Red rose devil.
Luku.10. Riivattu?!
”Dei?!” Punapää yritti turhaan ravistellen saada blondia hereille. ”Mit-... Lucifer!” Hän huusi ja samassa tuuli puhalsi hänen takanaan. Lucifer ilmestyi, kuin tyhjästä ja kumartui Deidaran toiselle, kiertäen heidät ensin. ”Mitä hänelle oikein tapahtui?” Lucifer kysyi. ”En tiedä. Saapuessani hän oli jo tälläisessä tilassa...Se hemmetin kirjako?!” ”Mitä, odota! Kirja?! Mikä kirja? Eihän se vain ollut...” Sasori nyökkäsi samalla, kun kaikki heidän ympärillään muutui. Samassa he olivat Paholaisen ja blondin makuuhuoneessa. Punapää nosti vaimonsa syliinsä ja kantoi tämän vuoteelle. Laskiessaan häntä alas, Lucifer käveli lattialle viskatun kirjan luokse. Hän nosti kirja ja katsoi sitä tarkasti. ”Tämähän on...” Lucifer sanoi hiljaisella, mutta samalla hiaman järkyttyneellä äänellä. ”Tiedän! En tosin tiedä miten tai miksi Dei etsi sen!” Sasori huusi nyt hiaman hätäisen kuuloisena. ”Meidän on kutsuttava muut. Madara, Pain, Itachi, Hidan, Kisame, Konan ja Sandaime! He ovat kaikista parhaat nyt auttamaan ja...” Mutta Sasori keskeytti hänet: ”Kutsu, mutta nopeasti!”
---Hetkeä myöhemmin, Sasori, Lucifer, Deidara.---
Makuuhuoneen ovi avautui ja seitsemän demonivampyyria astui huoneeseen. Mustat viitat, punaisina pilvineen, vain hulmusivat. Joukko käveli suoraan Sasorin ja Luciferin luokse, jotka olivat Deidaran vuoteen kummallakin puolella. ”Mitä tapahtui?” Konan kysyi ja ryntäsi blondinvampyyrin luokse. Hän siirsi kätensä blondin otsaan ja vaaleanturkoosi valo tuli hänen kädestään blondin otsaan. Samalla sinitukkainen demonivampyyri asetti toisen kätensä blondin rintaan ja alkoi parantamaan tajutonta naista. ”En...En tiedä, tarkkaan. Etsin häntä täältä, mutta hän ei ollut täällä. Sen takia lähdin kirjastoon ja löysin hänet lukemasta tätä kirottua kirjaa!” Sasori päästi pienen murinan, ojentaessaan Sinetöityä kirjaa Madaran ja Painin suuntaan. ”Sanetöity kirja?! Mitä hittoa hän siitä etsi, mitä hän...?!” ”Sanoinhan jo; En tiedä!” Sasori nousi yllättäen ylös ja oli vähällä viskata vieressään olen tuolin kumoon. ”Sasori, rauhoitu! Hänet on riivattu, mutta voimme auttaa häntä vain odottamalla. Lisäksi on estettävä, ettei kukaan häiritse hänen mieltään.” Lucifer huusi ja ilmeisty yhtäkkiä punapään taakse. Langennut enkeli, tarttui paholaista käsivarresta ja esti punapään liikkeet käsillä. Kaikki kääntyivät hetkeksi tuijottamaan Sasoria ja Luciferia, joka piti edelleen punapäätä kädestä kiinni. ”Päästä irti minusta! Tapan sen, joka riivasi Deidaran!” Sasori huusi nyt niin, että kulmahampaat näkyivät selvästi ja suklaanruskeat silmät olivat verenpunaiset. ”I-isä mikä hätänä? Miksi huudat, lujaa?” Kaikki käänsivät päänsä, myös Konan. Makuuhuoneen ovi oli avautunut ja Daisuke ja Takeru seisoivat ovella. Kaksosten katse kiersi nopesti ympäri huoneen ja pysähtyi lopulta Deidaraan. Veljesten silmät laajenivat, kun he näkivät heidän äitinsä makaamassa vuoteessa tajuttoman. ”Mi-...Mitä oikein on tapahtunut?” Takeru aloitti: ”Miksi äiti on...?” Takeru kuitenkin lopetti, kun jokin tuuppasi häntä takaa päin. ”Äiti?! Äiti!” Deri oli kenenkään huomaamatta ilmetynyt kaksosten taakse ja tuijotti isänsä ja Luciferin ohi Deidaraan. ”Äiti!” Deri tönäisi kummatkin, itseään 3-vuotta vanhemmat isoveljensä pois tieltään ja ryntäsi huoneeseen. Nuorin punapää juoksi samassa niin Akatsukin jäsenten, kuin Sandaimen ohi. ”Deri, odota! Minne menet?” Hayato, joka oli kulkenut käytävällä Derin kanssa oli nyt myös ovella. Oranssi hiuksinen poika tuijotti kaksosten vierestä, kun Deri juoksi huoneeseen. ”Odota, Deri!” Lucifer, joka edelleen piti kiinni Sasorin käsivarresta päästi nyt irti. Samassa, niin hän kuin punapää yrittivät pysäyttää nuorempaa punapäätä. Lucifer koitti tarttua poikaa kädestä, mutta turhaan. Sasori kohotti kätensä ja tarttui Deria viitan hupusta. ”Khe! Päästä irti!” Deri huusi yrittäen samalla riuhtoa itsensä irti. Paholainen piti, kuitenkin vain lujempaa kiinni pojan viitasta . ”Ei käy! En voi päästää sinua...” ”Irti!” Deri kikaisi nyt niin lujaa itseään eteempäin, että Sasori horjahti hiaman. Lucifer, joka oli juuri siirtynyt Kummankin punapään ja Deidaran vuoteen väliin, asettui Derin tielle. ”Deri, et voi koskea äitiisi nyt. Hän on riivattu ja...” Isku rintaan keskeytti miehen, kun 6-vuotias iski tätä nyrkillä rintaan. ”Deri, ei!” Deri ei kuitenkaan kuunnellut, sillä poika oli jo samassa äitinsä luona. ”Äiti!” Nuorin punapää huusi ja kumartui blondi yläpuolelle. ”Älä vain koske häneen, Deri!” Madara huusi, joka oli samalla auttamassa Luciferia. Liian myöhään! Deri siirsi, kuin vaistomaiseseti kätensä ja kosketti äitiään rintaan. Samassa Deri tunsi oikeassa kädessään vahvaa, polttavaa tunnetta. Käsi tuntui olevan ilmi liekeissä, mutta miten?! ”Mit-...!” Nuorin punapää ei ehtinyt reagoida, tarpeeksi nopeasti seuraavaan tapahtumaan. Deidaran rinta alkoi hehkua vaaleansinisenä samalla, kun Derin käsi alkoi hehkua punaisena. Pojan käsi oli verenpunaisen ja mustan kirjava samalla, kun hänen ja Deidaran chakrat yhdistyivät rinnassa. ”Mi-...Mitä tapahtuu? Mitä Deri oikein tekee, Lucifer?!” Pain kysyi nopeasti, kääntyen samalla katsomaan Derista ja Deidarasta Luciferiin. Lucifer rypisti otsaansa, hieman yllättyneen näköisenä. ”En tiedä. Ilmeisesti heidän chakransa reagoivat toisiinsa, jotenkin erillailla, kuin muiden.” Lucifer vastasi, katse edelleen punapäisessä pojassa ja blondissa naisessa. Yhtäkkiä tapahtui jotain, mitä kukaan ei osannut kuvitellakkaan! Derin ja Deidaran chakrat törmäsivät toisiinsa ja sokaisivat kaikki huoneessa oliat. ”Mitä helvettiä tapahtuu?!” Hidan huusi. ”Se on chakra purkaus! Chakrat törmäsivät ja ne kimmottivat toisensa pois!” Sandaime huusi samalla, kun hän suojasi Daisuke, Takerua ja Hayatoa. Välähdys ei kestänyt kauaakaan, kun huone oli jo täynnä verenpunaiselta, mustalta ja vaaleansiniseltä hohtavaa valoa. Valo katosi yhtä äkillisesti, kuin se ilmeistyikin näkyviin. Samassa, kun chakra katosi kaikki kääntyivät katsomaan Deria ja Deidaraa. Kaksikko oli edelleen liikkumattomina. Ainoa asia, joka oli pielessä oli se, että poika vaikutti heikolta. Nuorin huoneessa ollut punapää huohotti ja vapisi. Muutama hikipisara tippui alas otsalta ja silmät olivat punaiset sekä lasittuneet. Nyt Sasorin oli toisen kerran, samana iltana napata yksi perheen jäsenistään kiinni. Kuten Deidarakin, myös Deri horjahti ja oli vähällä kaatua äitinsä päälle, elleivät Lucifer ja Sasori olisivat rynnänneet pojan luokse. ”Deri? Deri?! Kuuletko?” Sasori huusi ja ravisteli poikaansa. ”Sasori...” Lucifer aloitti. ”Tuo on turhaa, tiedät sen itsekkin. Hän on nyt, myös riivattu. Aivan kuten Deidarakin on.” Sasori puri hammasta ja kääntyi katsomaan pojastaan Lucifera. ”Milloin hän...” ”Lucifer pudisti päätään. ”En tiedä, en tiedä heistä kummastakaan. He ovat nyt Deidaran muistoissa.”
Luku.10. Riivattu?!
”Dei?!” Punapää yritti turhaan ravistellen saada blondia hereille. ”Mit-... Lucifer!” Hän huusi ja samassa tuuli puhalsi hänen takanaan. Lucifer ilmestyi, kuin tyhjästä ja kumartui Deidaran toiselle, kiertäen heidät ensin. ”Mitä hänelle oikein tapahtui?” Lucifer kysyi. ”En tiedä. Saapuessani hän oli jo tälläisessä tilassa...Se hemmetin kirjako?!” ”Mitä, odota! Kirja?! Mikä kirja? Eihän se vain ollut...” Sasori nyökkäsi samalla, kun kaikki heidän ympärillään muutui. Samassa he olivat Paholaisen ja blondin makuuhuoneessa. Punapää nosti vaimonsa syliinsä ja kantoi tämän vuoteelle. Laskiessaan häntä alas, Lucifer käveli lattialle viskatun kirjan luokse. Hän nosti kirja ja katsoi sitä tarkasti. ”Tämähän on...” Lucifer sanoi hiljaisella, mutta samalla hiaman järkyttyneellä äänellä. ”Tiedän! En tosin tiedä miten tai miksi Dei etsi sen!” Sasori huusi nyt hiaman hätäisen kuuloisena. ”Meidän on kutsuttava muut. Madara, Pain, Itachi, Hidan, Kisame, Konan ja Sandaime! He ovat kaikista parhaat nyt auttamaan ja...” Mutta Sasori keskeytti hänet: ”Kutsu, mutta nopeasti!”
---Hetkeä myöhemmin, Sasori, Lucifer, Deidara.---
Makuuhuoneen ovi avautui ja seitsemän demonivampyyria astui huoneeseen. Mustat viitat, punaisina pilvineen, vain hulmusivat. Joukko käveli suoraan Sasorin ja Luciferin luokse, jotka olivat Deidaran vuoteen kummallakin puolella. ”Mitä tapahtui?” Konan kysyi ja ryntäsi blondinvampyyrin luokse. Hän siirsi kätensä blondin otsaan ja vaaleanturkoosi valo tuli hänen kädestään blondin otsaan. Samalla sinitukkainen demonivampyyri asetti toisen kätensä blondin rintaan ja alkoi parantamaan tajutonta naista. ”En...En tiedä, tarkkaan. Etsin häntä täältä, mutta hän ei ollut täällä. Sen takia lähdin kirjastoon ja löysin hänet lukemasta tätä kirottua kirjaa!” Sasori päästi pienen murinan, ojentaessaan Sinetöityä kirjaa Madaran ja Painin suuntaan. ”Sanetöity kirja?! Mitä hittoa hän siitä etsi, mitä hän...?!” ”Sanoinhan jo; En tiedä!” Sasori nousi yllättäen ylös ja oli vähällä viskata vieressään olen tuolin kumoon. ”Sasori, rauhoitu! Hänet on riivattu, mutta voimme auttaa häntä vain odottamalla. Lisäksi on estettävä, ettei kukaan häiritse hänen mieltään.” Lucifer huusi ja ilmeisty yhtäkkiä punapään taakse. Langennut enkeli, tarttui paholaista käsivarresta ja esti punapään liikkeet käsillä. Kaikki kääntyivät hetkeksi tuijottamaan Sasoria ja Luciferia, joka piti edelleen punapäätä kädestä kiinni. ”Päästä irti minusta! Tapan sen, joka riivasi Deidaran!” Sasori huusi nyt niin, että kulmahampaat näkyivät selvästi ja suklaanruskeat silmät olivat verenpunaiset. ”I-isä mikä hätänä? Miksi huudat, lujaa?” Kaikki käänsivät päänsä, myös Konan. Makuuhuoneen ovi oli avautunut ja Daisuke ja Takeru seisoivat ovella. Kaksosten katse kiersi nopesti ympäri huoneen ja pysähtyi lopulta Deidaraan. Veljesten silmät laajenivat, kun he näkivät heidän äitinsä makaamassa vuoteessa tajuttoman. ”Mi-...Mitä oikein on tapahtunut?” Takeru aloitti: ”Miksi äiti on...?” Takeru kuitenkin lopetti, kun jokin tuuppasi häntä takaa päin. ”Äiti?! Äiti!” Deri oli kenenkään huomaamatta ilmetynyt kaksosten taakse ja tuijotti isänsä ja Luciferin ohi Deidaraan. ”Äiti!” Deri tönäisi kummatkin, itseään 3-vuotta vanhemmat isoveljensä pois tieltään ja ryntäsi huoneeseen. Nuorin punapää juoksi samassa niin Akatsukin jäsenten, kuin Sandaimen ohi. ”Deri, odota! Minne menet?” Hayato, joka oli kulkenut käytävällä Derin kanssa oli nyt myös ovella. Oranssi hiuksinen poika tuijotti kaksosten vierestä, kun Deri juoksi huoneeseen. ”Odota, Deri!” Lucifer, joka edelleen piti kiinni Sasorin käsivarresta päästi nyt irti. Samassa, niin hän kuin punapää yrittivät pysäyttää nuorempaa punapäätä. Lucifer koitti tarttua poikaa kädestä, mutta turhaan. Sasori kohotti kätensä ja tarttui Deria viitan hupusta. ”Khe! Päästä irti!” Deri huusi yrittäen samalla riuhtoa itsensä irti. Paholainen piti, kuitenkin vain lujempaa kiinni pojan viitasta . ”Ei käy! En voi päästää sinua...” ”Irti!” Deri kikaisi nyt niin lujaa itseään eteempäin, että Sasori horjahti hiaman. Lucifer, joka oli juuri siirtynyt Kummankin punapään ja Deidaran vuoteen väliin, asettui Derin tielle. ”Deri, et voi koskea äitiisi nyt. Hän on riivattu ja...” Isku rintaan keskeytti miehen, kun 6-vuotias iski tätä nyrkillä rintaan. ”Deri, ei!” Deri ei kuitenkaan kuunnellut, sillä poika oli jo samassa äitinsä luona. ”Äiti!” Nuorin punapää huusi ja kumartui blondi yläpuolelle. ”Älä vain koske häneen, Deri!” Madara huusi, joka oli samalla auttamassa Luciferia. Liian myöhään! Deri siirsi, kuin vaistomaiseseti kätensä ja kosketti äitiään rintaan. Samassa Deri tunsi oikeassa kädessään vahvaa, polttavaa tunnetta. Käsi tuntui olevan ilmi liekeissä, mutta miten?! ”Mit-...!” Nuorin punapää ei ehtinyt reagoida, tarpeeksi nopeasti seuraavaan tapahtumaan. Deidaran rinta alkoi hehkua vaaleansinisenä samalla, kun Derin käsi alkoi hehkua punaisena. Pojan käsi oli verenpunaisen ja mustan kirjava samalla, kun hänen ja Deidaran chakrat yhdistyivät rinnassa. ”Mi-...Mitä tapahtuu? Mitä Deri oikein tekee, Lucifer?!” Pain kysyi nopeasti, kääntyen samalla katsomaan Derista ja Deidarasta Luciferiin. Lucifer rypisti otsaansa, hieman yllättyneen näköisenä. ”En tiedä. Ilmeisesti heidän chakransa reagoivat toisiinsa, jotenkin erillailla, kuin muiden.” Lucifer vastasi, katse edelleen punapäisessä pojassa ja blondissa naisessa. Yhtäkkiä tapahtui jotain, mitä kukaan ei osannut kuvitellakkaan! Derin ja Deidaran chakrat törmäsivät toisiinsa ja sokaisivat kaikki huoneessa oliat. ”Mitä helvettiä tapahtuu?!” Hidan huusi. ”Se on chakra purkaus! Chakrat törmäsivät ja ne kimmottivat toisensa pois!” Sandaime huusi samalla, kun hän suojasi Daisuke, Takerua ja Hayatoa. Välähdys ei kestänyt kauaakaan, kun huone oli jo täynnä verenpunaiselta, mustalta ja vaaleansiniseltä hohtavaa valoa. Valo katosi yhtä äkillisesti, kuin se ilmeistyikin näkyviin. Samassa, kun chakra katosi kaikki kääntyivät katsomaan Deria ja Deidaraa. Kaksikko oli edelleen liikkumattomina. Ainoa asia, joka oli pielessä oli se, että poika vaikutti heikolta. Nuorin huoneessa ollut punapää huohotti ja vapisi. Muutama hikipisara tippui alas otsalta ja silmät olivat punaiset sekä lasittuneet. Nyt Sasorin oli toisen kerran, samana iltana napata yksi perheen jäsenistään kiinni. Kuten Deidarakin, myös Deri horjahti ja oli vähällä kaatua äitinsä päälle, elleivät Lucifer ja Sasori olisivat rynnänneet pojan luokse. ”Deri? Deri?! Kuuletko?” Sasori huusi ja ravisteli poikaansa. ”Sasori...” Lucifer aloitti. ”Tuo on turhaa, tiedät sen itsekkin. Hän on nyt, myös riivattu. Aivan kuten Deidarakin on.” Sasori puri hammasta ja kääntyi katsomaan pojastaan Lucifera. ”Milloin hän...” ”Lucifer pudisti päätään. ”En tiedä, en tiedä heistä kummastakaan. He ovat nyt Deidaran muistoissa.”
SasoDei:Red rose devil.
SasoDei:Red rose devil.
Luku.9. Sinetöity kirja.
”Me eli uusi Akatsuki!” Deri hymyili. ”Deri hoi! Kuunteletko mitään, mitä sinulle puhutaan?” Samassa Deri ymmärsi että Taro oli huutanut hänelle. ”Joo, kuulen!” Punapää vastasi nopeasti ja he siirtyivät istumaan sohvilla, nojatuoleille ja tyynyille. Lopulta, kun kaikki olivat päässeet istumaan paikoilleen Yahiko aloitti: ”Okei! Kuten kaikki tiedätte, olemme täällä, jotta voisimme etsiä tietoa Katsu Raitosta.” Poika selitti. Kaikki nyökkäsivät ymmärtäväisesti. ”Hyvä! Aloitetaan! Jaetaan meidät ryhmiin ja haetaan tietoja!” Ryhmiin? Mitä hittoa? ”Onko ryhmiä päätetty?” Minos kysyi uteliaana.Yahiko katsoi Minosia ja sitten pikkusiskoaan, Kaiyaa. Kumpikin nyökkäsi. ”Tavallan. Olemme miettineet sitä, mutta ajattelimme, että voisimme vielä keskustella jaosta...” Kaiya sanoi, hieman mystisellä äänellä. Minos nyökkösi. ”Kuro, Shiso! Olkaa hyvät!” Yahiko viittilöi Zetsun-kaksosten suuntaan. Kaksoset nyökkäsivät ja nousivat ylös muiden eteen. ”Okei! Tässä olisi meidän ryhmäjako ehdotus.” Ja Kuro näytti listaa muille. Lista oli seuraavan lainen: ''1. Kaiya ja Yahiko. 2. Rem ja Kia. 3. Neira ja Souta. 4. Dia ja Taiyo. 5. Minos ja Hatori. 6. Zetsun-kaksoset. 7. Taro, Jiro ja Izure. 8.Madana, Mai ja Izuna. 9.Saki ja Nataly. 10. Tamaki ja Sakeru. 11.Akasunan kaksoset, Daisuke ja Takeru. 12.Hayato ja Deri.'' Kaikki toljottivat listaa ja onnistuivat paikantamaan sieltä itsensä. ”Mitä helvettiä? Minäkö olisin muka tuon kanssa? Ei muuten onis nnhhh!” Neira huusi, enne kuin Souta esti. Taro puhui nyt: ”Minä, Jiro ja Izure siis... Mutta eivätkö Tamaki ja Sakeru ole vähän liian nuoria? Tarkoitan siis yksin olemiseen.” Taro oli kyllä oikeassa: Kaksoset olivat, ehkä vielä liian nuoria. Shiro kohautti olkapäitään. ”Minusta tämä oli paras jako.” Valkotukkainen poika vastasi. Kuro ja Shiro kääntyivät nyt Yakíkoon ja Kaiyaan. ”No? Miltä vaikuttaa?” Kaksoset kysyivät kuorossa. Yahiko vain tuijotti, samoin muut. ”Wow... He tosiaan osaavat hommansa.” Hayato kuiskasi Derille. Punapää nyökkäsi. ”Joo, en näe ongelmaa jaossa. Neira ja Souta ehkä riitelevät, mutta se on okei.” Hän sanoi. Hayato hymyili uudelle parilleen ja vastasi sitten: ”No, kiva että voin olla parisi!” Hän virnisti samalla, kun Deri hymyili myös ja nykkäsi. ”Joo, samoin!”
-----Ilta, Sasori-----
Sasori murisi kulkiessaan käytävää eteempäin kohti hänen ja Deidaran makuuhuonetta. Punapäätä oli jo, jonkin aikaa vaivannut se, mitä hänen poikansa puuhasivat. Pojat olivat olleet joko kolmisteen tai ystäviensä kanssa, jossakin. Sasoria häiritsi ennen kaikkea se, olivatko pojat yrittäneet tai pahimmassa tapauksessa löytäneet Sinetöidyn kirjan. Hän päätti tarkistaa Sinetöidyn kirjan ja sen, oliko joku koskenut tai etsinyt sitä. Miettiessään, Paholainen astui suureen ja takan valaisemaan makuuhuoneeseen. Ainoa asia, joka Sasorin yllätti oli se, että Deidara ei ollut huoneessa. Tavallisesti samoihin aikoihi Deidaralla olisi jo yö-asu yllään ja blondi harjaisi pitkiä, kultaisia hiksiaan. Nyt, huone oli kuitenkin autio. Sasori oli hiaman hämmästynyt nähdessään, ettei hänen rakastajansa ollut paikalla. Blondi ei ollut sanonut menevänsä minnekkään ja harvoin tämä menikään muualle, kuin linnanmuurien sisäpuolelle, poikien luokse tai puutarhaan. Punapää käänteli päätään puolelta toiselle, etsien edes pientä vihjettä blodista rakastajastaan. Hän rypisti otsaansa, havaitessaan Deidaran Chakran (Chakra=Magian tyyppisistä voimista käytettävä nimitys). Chakrasta päätellen Deidara, vaikutti olevan viereisessä huoneessa, joka yllätykseksi sattui olemaan kirjasto. Sasori kääntyi ympäri ja suuntasi askeleensa kohti makuuhuoneen ovea. Hän halusi keskustella Deidaran kanssa Raitosta, mutta osittain pelkäsi blondin reaktiota. Heistä kukaan ei ollut maininnut Raiton nimeä, sitten Derin ja Daishin syntymän ja Daichin katoamisen. Punapää itse oli nimeä ja miestä itseään aina silloin tällöin ajatellut, mutta ei koskaan ääneen. Ei varsinkaan Deidaran kuullen. Hän ei halunnut järkyttää blondia, tämän oma isänsä nimen äänen lausumisellla. Sasori, joka oli nyt siirtynyt kirjaston ovelle, avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Kuten muut huoneet, kirjasto oli hyvin suuri ja tilava. Korkeat kirjahyllyt peittivät seinät ja yli puolet koko huoneesta. Sasori käveli nyt hyllyjen välissä. Hän vaistosi Deidaran chakran olevan aivan hänen edessään ja se oli jotenkin erillaista. Punapää tunnisti sen nopeasti. Deidara oli selvästi mennyt jonkun, ihmisen tai henkilön muistoihin ja seurasi nyt, jotakin kyseiseen elämään kuuluvaa kohtausta. Pian paholainen näki edessään avautuvan lukusali osion, jossa Deidara sattui olemaan. Deidara istui luutuolilla ja luki. Blondin lukema kirja oli iso ja paksu, sekä hyvin tuhdin näköinen ja vanha. Sasori hoksasi heti, mitä kirjaa Deidara oikein luki. Kirja oli Deidaran itsensä menneisyyden muistoista koottu kirja, josta kuka tahansa saman verisuvun jäsen, voisi mitä kohtaa tahansa lukea halutessaan. Sasorin silmät laajenitvat hiaman hämmästyksestä. Blondi ei tavallisesti lukenut omia muistojaan sisältäviä kirjoja. Saatika sitten kirjaa jossa, ilmaantuisi kaikista eniten ja olennaisena osana Raito. Deidara oli niin keskittynyt lukemaan menneisyydestään kertovaa kirjaa, ettei edes huomannut aviomiestään, joka oli saapunut. Ajatuksissaan hän ei havinnut ketään edes chakran takia, saatika muun läsnä olon vuoksi. Sasori otti, hiaman tavallista äänekkäämmän askeleen kohti Deidaraa. Blondi ei kuitenkaan vieläkään, huomannut häntä. ”Dei?” Hän kuiskasi hiljaa. Ei mitään. Huokaisu. Lopulta Sasori käveli Deidaran luokse ja kosketti vaimoaan olkapäähän. Melko odottamaton reaktio. ”Aah!” Deidara huudahti säikähtäessään punapäätä. Tämän seurauksena Deidara lähes hyppäsi tuolista ja oli vähällä pudottaa kirjan. Onneksi Sasorin refleksit olivat nopeat ja hän onnistui nappaamaan sekä kirjan kiinni, että Deidara. Seuraava asia jonka blondi tajusi oli se, että Sasori piti häntä kiinni vyötärön ympäriltä ja punapää piti toisella kädellä kiinni kirjasta. Sasori tuilotti nyt Deidaraa, joka huohotti ja jolla oli muutama hikipisara otsalla. Punapää jäätyi, nähdessään blondinvampyyrin silmäkulmassa kyyneleen. Silmät olivat vaaleansiniset ja lasittuneet. Pelko paistoi selvästi niin silmistä, kuin koko muusta kasvoista. ”Deidara, mitä sinä...?” Paholainen ei ehtinyt puhua loppuun ennen, kun blondi jo sulki silmänsä ja horjahti hänen syliinsä. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Mikä Deidaraa vaivasi. Sasorin silmät laajenivat ja hän käännähti katsomaan kirjaa, jota blondi oli lukenut. ”Voi ei...” Hän kuiskasi. Kirja oli Sinetöity kirja! ”Dei, mitä sinä teit? Mitä oikein etsit...? Dei?!” Jatkuu...
Luku.9. Sinetöity kirja.
”Me eli uusi Akatsuki!” Deri hymyili. ”Deri hoi! Kuunteletko mitään, mitä sinulle puhutaan?” Samassa Deri ymmärsi että Taro oli huutanut hänelle. ”Joo, kuulen!” Punapää vastasi nopeasti ja he siirtyivät istumaan sohvilla, nojatuoleille ja tyynyille. Lopulta, kun kaikki olivat päässeet istumaan paikoilleen Yahiko aloitti: ”Okei! Kuten kaikki tiedätte, olemme täällä, jotta voisimme etsiä tietoa Katsu Raitosta.” Poika selitti. Kaikki nyökkäsivät ymmärtäväisesti. ”Hyvä! Aloitetaan! Jaetaan meidät ryhmiin ja haetaan tietoja!” Ryhmiin? Mitä hittoa? ”Onko ryhmiä päätetty?” Minos kysyi uteliaana.Yahiko katsoi Minosia ja sitten pikkusiskoaan, Kaiyaa. Kumpikin nyökkäsi. ”Tavallan. Olemme miettineet sitä, mutta ajattelimme, että voisimme vielä keskustella jaosta...” Kaiya sanoi, hieman mystisellä äänellä. Minos nyökkösi. ”Kuro, Shiso! Olkaa hyvät!” Yahiko viittilöi Zetsun-kaksosten suuntaan. Kaksoset nyökkäsivät ja nousivat ylös muiden eteen. ”Okei! Tässä olisi meidän ryhmäjako ehdotus.” Ja Kuro näytti listaa muille. Lista oli seuraavan lainen: ''1. Kaiya ja Yahiko. 2. Rem ja Kia. 3. Neira ja Souta. 4. Dia ja Taiyo. 5. Minos ja Hatori. 6. Zetsun-kaksoset. 7. Taro, Jiro ja Izure. 8.Madana, Mai ja Izuna. 9.Saki ja Nataly. 10. Tamaki ja Sakeru. 11.Akasunan kaksoset, Daisuke ja Takeru. 12.Hayato ja Deri.'' Kaikki toljottivat listaa ja onnistuivat paikantamaan sieltä itsensä. ”Mitä helvettiä? Minäkö olisin muka tuon kanssa? Ei muuten onis nnhhh!” Neira huusi, enne kuin Souta esti. Taro puhui nyt: ”Minä, Jiro ja Izure siis... Mutta eivätkö Tamaki ja Sakeru ole vähän liian nuoria? Tarkoitan siis yksin olemiseen.” Taro oli kyllä oikeassa: Kaksoset olivat, ehkä vielä liian nuoria. Shiro kohautti olkapäitään. ”Minusta tämä oli paras jako.” Valkotukkainen poika vastasi. Kuro ja Shiro kääntyivät nyt Yakíkoon ja Kaiyaan. ”No? Miltä vaikuttaa?” Kaksoset kysyivät kuorossa. Yahiko vain tuijotti, samoin muut. ”Wow... He tosiaan osaavat hommansa.” Hayato kuiskasi Derille. Punapää nyökkäsi. ”Joo, en näe ongelmaa jaossa. Neira ja Souta ehkä riitelevät, mutta se on okei.” Hän sanoi. Hayato hymyili uudelle parilleen ja vastasi sitten: ”No, kiva että voin olla parisi!” Hän virnisti samalla, kun Deri hymyili myös ja nykkäsi. ”Joo, samoin!”
-----Ilta, Sasori-----
Sasori murisi kulkiessaan käytävää eteempäin kohti hänen ja Deidaran makuuhuonetta. Punapäätä oli jo, jonkin aikaa vaivannut se, mitä hänen poikansa puuhasivat. Pojat olivat olleet joko kolmisteen tai ystäviensä kanssa, jossakin. Sasoria häiritsi ennen kaikkea se, olivatko pojat yrittäneet tai pahimmassa tapauksessa löytäneet Sinetöidyn kirjan. Hän päätti tarkistaa Sinetöidyn kirjan ja sen, oliko joku koskenut tai etsinyt sitä. Miettiessään, Paholainen astui suureen ja takan valaisemaan makuuhuoneeseen. Ainoa asia, joka Sasorin yllätti oli se, että Deidara ei ollut huoneessa. Tavallisesti samoihin aikoihi Deidaralla olisi jo yö-asu yllään ja blondi harjaisi pitkiä, kultaisia hiksiaan. Nyt, huone oli kuitenkin autio. Sasori oli hiaman hämmästynyt nähdessään, ettei hänen rakastajansa ollut paikalla. Blondi ei ollut sanonut menevänsä minnekkään ja harvoin tämä menikään muualle, kuin linnanmuurien sisäpuolelle, poikien luokse tai puutarhaan. Punapää käänteli päätään puolelta toiselle, etsien edes pientä vihjettä blodista rakastajastaan. Hän rypisti otsaansa, havaitessaan Deidaran Chakran (Chakra=Magian tyyppisistä voimista käytettävä nimitys). Chakrasta päätellen Deidara, vaikutti olevan viereisessä huoneessa, joka yllätykseksi sattui olemaan kirjasto. Sasori kääntyi ympäri ja suuntasi askeleensa kohti makuuhuoneen ovea. Hän halusi keskustella Deidaran kanssa Raitosta, mutta osittain pelkäsi blondin reaktiota. Heistä kukaan ei ollut maininnut Raiton nimeä, sitten Derin ja Daishin syntymän ja Daichin katoamisen. Punapää itse oli nimeä ja miestä itseään aina silloin tällöin ajatellut, mutta ei koskaan ääneen. Ei varsinkaan Deidaran kuullen. Hän ei halunnut järkyttää blondia, tämän oma isänsä nimen äänen lausumisellla. Sasori, joka oli nyt siirtynyt kirjaston ovelle, avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Kuten muut huoneet, kirjasto oli hyvin suuri ja tilava. Korkeat kirjahyllyt peittivät seinät ja yli puolet koko huoneesta. Sasori käveli nyt hyllyjen välissä. Hän vaistosi Deidaran chakran olevan aivan hänen edessään ja se oli jotenkin erillaista. Punapää tunnisti sen nopeasti. Deidara oli selvästi mennyt jonkun, ihmisen tai henkilön muistoihin ja seurasi nyt, jotakin kyseiseen elämään kuuluvaa kohtausta. Pian paholainen näki edessään avautuvan lukusali osion, jossa Deidara sattui olemaan. Deidara istui luutuolilla ja luki. Blondin lukema kirja oli iso ja paksu, sekä hyvin tuhdin näköinen ja vanha. Sasori hoksasi heti, mitä kirjaa Deidara oikein luki. Kirja oli Deidaran itsensä menneisyyden muistoista koottu kirja, josta kuka tahansa saman verisuvun jäsen, voisi mitä kohtaa tahansa lukea halutessaan. Sasorin silmät laajenitvat hiaman hämmästyksestä. Blondi ei tavallisesti lukenut omia muistojaan sisältäviä kirjoja. Saatika sitten kirjaa jossa, ilmaantuisi kaikista eniten ja olennaisena osana Raito. Deidara oli niin keskittynyt lukemaan menneisyydestään kertovaa kirjaa, ettei edes huomannut aviomiestään, joka oli saapunut. Ajatuksissaan hän ei havinnut ketään edes chakran takia, saatika muun läsnä olon vuoksi. Sasori otti, hiaman tavallista äänekkäämmän askeleen kohti Deidaraa. Blondi ei kuitenkaan vieläkään, huomannut häntä. ”Dei?” Hän kuiskasi hiljaa. Ei mitään. Huokaisu. Lopulta Sasori käveli Deidaran luokse ja kosketti vaimoaan olkapäähän. Melko odottamaton reaktio. ”Aah!” Deidara huudahti säikähtäessään punapäätä. Tämän seurauksena Deidara lähes hyppäsi tuolista ja oli vähällä pudottaa kirjan. Onneksi Sasorin refleksit olivat nopeat ja hän onnistui nappaamaan sekä kirjan kiinni, että Deidara. Seuraava asia jonka blondi tajusi oli se, että Sasori piti häntä kiinni vyötärön ympäriltä ja punapää piti toisella kädellä kiinni kirjasta. Sasori tuilotti nyt Deidaraa, joka huohotti ja jolla oli muutama hikipisara otsalla. Punapää jäätyi, nähdessään blondinvampyyrin silmäkulmassa kyyneleen. Silmät olivat vaaleansiniset ja lasittuneet. Pelko paistoi selvästi niin silmistä, kuin koko muusta kasvoista. ”Deidara, mitä sinä...?” Paholainen ei ehtinyt puhua loppuun ennen, kun blondi jo sulki silmänsä ja horjahti hänen syliinsä. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Mikä Deidaraa vaivasi. Sasorin silmät laajenivat ja hän käännähti katsomaan kirjaa, jota blondi oli lukenut. ”Voi ei...” Hän kuiskasi. Kirja oli Sinetöity kirja! ”Dei, mitä sinä teit? Mitä oikein etsit...? Dei?!” Jatkuu...
tiistai 24. huhtikuuta 2012
SasoDei.Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku.8. Uusi Akatsuki!?
Viikkoa myöhemmin---
Deri kulki verenpunaisella, mustalla ja kultaisella kirjavoidussa palatsissa. Häntä oli jäänyt vaivaamaa Luciferin ja vanhempiensa kertomus. Raitosta! Kuka tämä Raito oikein oli?! Mitä mies oikein halusi. Poika halusi löytää tietoa miehestä lisää ja ainoa paikka, josta hän tietoa löytäisi olisi kirjasto. Hänen isänsä, Sasori/Red Devil oli kieltänyt heitä kaiikia lukemasta muistojen kirjoja. Niiden avulla pyistyi matkustamaan ihmisten muistoissa, syntymästä kuolemaan. Deri oli arvellut, että voisi käyttää kirjaa löytääkseen tietoja Raitosta. Ongelma kuitenkin oli se, millä nimellä poika hakisi tietoja miehestä. Huokaisten punapää astui suureen ja tummaan kirjastoon, joka oli valaitu kynttilöillä. Deri katseli ympärilleen. Kannattaisiko kysyä, Yorua etsimään kirja? Demoni ei kertoisi pojan aikeista ainakaan kenellekkään, jos punapää niin sanoisi. Hän mietti hetken samalla, kun hän asteli hyllyjen välistä ja veteli kirjoja satunnaisesti. Raitosta kertova kirja oli varmasti iso ja nuonoimmassa tapauksessa sinetöity. Demonit väistyivät, kun 6-vuotias punapää asteli olentojen ohi. ”Hhhmmm...Yoru.” Deri sanoin, kyllästyneellä äänen sävyllä. Tuuli puhalsi äkisti ja kuului pieni ''Bfuh''. Derin edessä seisoi, toinen polvi maatavasten teini poika. Pojan hiukset olivat mustat ja olkapäille ylettyvät. Sekä silmät, että asu olivat mustat. ”Kuitsuitte, nuori herra?” Demoni sanoi ja nosti katseensa punapäähän. Deri kohautti olkapäitään. ”Joo... Etsi minulle kirja, joka kertoo äidistä, isästä ja Katsu Raitosta.” Poika sanoi. Demonin silmät laajenivat hiaman. ”Kirja on kielletty meiltä demoneilta ja jos me...” ”Sanoin, että etso se!” Deri kivahti, yrittäen pitää itsensä rauhallisena. ”Hei, Deri! Mitä teet?” Deri kääntyi ympäri ja hänen kasvoilleen levisi heti hymy. Joukko lapsia käveli häntä kohti. ”Hei, kaverit! Hei, Hayato!” Deri huudahti, virnistäen. Ryhmässä oli neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Yhdet olivat selvästi identtiset kaksoset; Rem ja Hatori. Heillä oli isänsä, Itachin mustat hiukset ja silmät. Remin oikean ja Hatorin vasemman silmän päällä oli silmä laput. Heitä ennen huoneeseen tuli poika, jolla oli; oranssit, piikikkäät, pystyt hiukset. Päälaeta hiukset olivat, kuitenkin vaaleat. Silni silmäinen poika oli Hayato, Uzumaki Hayato. Seuraavaksi oli tyttö, hopeisine hiuksineen ja vaaleanpunaisine silmineen. Neira, Hidanin tytär. Toinen tyttö muistutti paljon Deidaraa: Pitkät vaaleat hiukset ja siniset silmät. Tyttö oli Dia, Deidaran sisarpuolen, Kurotsuhin tytär. Dia oli Derin serkkupuoli. Viimeinen lapsi oli poika. Pojalla oli ruskeat silmät ja hiukset. Edestä hiukset olivat lyhyet, mutta takaa, alaselkään asti yltävällä letillä. Deri tunsi viimeien pojan parhaiten: Taiyo, Sasori nuoremman veljen, Akamen poika. Nuoren punapään serkku. Deri tiesi, että Akame oli jo kuollut. Hän ja Taiyo olivat saman ikäisiä. Akame kuoli sodassa Otokea vastaan ja pyysi vielä viime hetkillä, Sasoria huolehtimaan pojastaan. Sasori tietenkin suostui tähän. ”Huhuu? Kuuletko Deri?!” Punapää hätkähti ja kääntyi katsomaan Hayatoa. Hayato vienisti. ”Mennään muiden luokse! Vauhtia jo, Kaiyalla ja Yahikolla on asiaa!” Dia huudahti ja tarttui vuotta nuorempaa serkkupuoltaan käsivarresta. ”Eh...Varo, Dia!” Deri valitti samalla, kun tyttö riuhtoi häntä kohti kirjaston ovea. Ennen kuin he olivat kirjaston ovilla, Deri kääntyi vielä Yoruun. ”Voit mennä. Hän sanoi. Demoni nyökkäsi ja katosi.
”Mikä teillä oikein kesti?” Kysyi ruskea hiuksinen poika, jolla oli vihreät silmät ja tumma iho. ”Deri ei suostunut tulemaan, Souta! Helvetti soikoon” Neira kivahti. Koko konkka ronkka, asteli nyt isoon saliin. Sali oli kuten muutkin: Punaisella, mustalla ja kullalla koristeltu. Hyllyt peittivät seinät ja lattialla oli sohvia ja nojatuoleja. Takassa paloi tuli. Souta, joka itsui sohvalla lukien kirjaa nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Hyvä, että tulitte kuitenkin. Minä sisko, odotimme jo teitä.” Sanoi pojan ääni takan läheltä. ”Joo, joo. Kaiya ja Yahiko, ymmärretty on!” Hayato sanoi, katsoen takan luona seisovaa poikaa. Yahiko niminen poika, oli Konanin ja Painin vanhempi lapsi ja yhtä vanha, kuin Takeru ja Daisuke. Hänellä oli myös Hayaton tapaan piikikkäät, oranssit hiukset. Silmät olivat, kuitenkin hopeiset ja niissä oli rengas-kuviointi. Yahikon takana, nojatuolissa istui tyttö, joka näytti Konanilta. Kaiya, Yahikon vuotta nuorempi sisar. Konanin lyhyet siniset hiukset ja origami-kukka hiuksissa. Silmät olivay, Yahikon tapaan isältä. Toisin sanoen Rinnegan. Huoneessa olivat vielä, Derin vanhemmat veljet. Deisuke ja Takeru istuivat tyynyillä lattialla, jutellen punapäiselle pojalle. Derin silmät laajenivat hieman hämmästyksestä. Uudella tulokkaalla oli pitkät sotkuiset punaiset hiukset ja punaiset silmät. Derin ja muiden kävellessä sisään, poika kohotti katseensa heihin. ”Hei, olen Minos, hauska tavata!” Poika sanoi ja nousi tervehtimään Deria. Minos? Karinin ja Sasuken poikako? Wow! ”Hauska tavata, myös.” Deri sanoi ja kätteli poikaa. Tämä oli siis Minos. Mukava poika, vaikka tällä oli suojalasit. Yhtäkkiä kolahdus yllätti kaikki 13:sta lasta. ”Terve!” Deri kääntyi ja näki takanaan tytön, jolla oli lyhyet valkoiset hiukset ja vaaleanpunaiset silmät. Tytön hymyillessä hänen huuliensa välistä näkyi pieni kulmahammas. ”Hhmm...? Oletko Deri, Akasunan kaksosten veli? Minä olen Kia, Minosin pikkusisko-puoli!” Deri vain tuijotti, kun tyttö käveli huoneeseen. ”Ai...Okei.” Hän sanoi himan yllättyneenä. Minos huokaisi: ”Älä välitä. Kia pn aina tuollainen.” Hän kuiskasi Derilla ja yämä nyökkäsi. Deri katsoi vielä ympärilleen nähden Madaran lapset: Taro ja Jiro. 9-vuotiaat pojat, jotka olivat kuin ilmetyt Madara-pienoiskoisina. Taro näytti kokonaan isältään, Jiro taas oli laittanut hiukset poninhännälle. Heidän luoneen oli kaksi tyttöä. Madana, tyttöversio Madarasta ja Mai, jonka hiukset olivat pitkät, valkoiset ja poninhännällä. Latvoista mustat ja Izuna, musta tukkainen poika. Pieni hiukset pienellä tupsulla. Sasuken lapset: Izure, näytti aivan isältään.(Lyhyet mustat hiukset ja takaa pystyssä.) Saki, tyttöversio Sasukesta. Nataly, äitinsä, Haruno Sakuran hiustyyli. Tavalliset suorat hiukset, mutta vaaleanpunaisista poiketen mustat, myös. Sakeru ja Tamaki, kaksoset. Isänsä hiustyyli ja äidiltä vihreät silmät. Sakerun hiukset olivat mustat ja Tamakin vaaleanpunaiset. Kaksi viimeistä poikaa istuvat lattialla vastapäätä toisiaan. ”Kuro, Shiro!” Deri huusi. Pojat kääntyivät punapäähän hymyillen. Mustatukkainen Kuro ja valkotukkainen Shiro. Zetsun kaksoset. Dei hymyili: ”Tässä olemme me...” Hän kuiskasi hiljaa. ”Me eli uusi Akatsuki!” Ja hymyili.
Luku.8. Uusi Akatsuki!?
Viikkoa myöhemmin---
Deri kulki verenpunaisella, mustalla ja kultaisella kirjavoidussa palatsissa. Häntä oli jäänyt vaivaamaa Luciferin ja vanhempiensa kertomus. Raitosta! Kuka tämä Raito oikein oli?! Mitä mies oikein halusi. Poika halusi löytää tietoa miehestä lisää ja ainoa paikka, josta hän tietoa löytäisi olisi kirjasto. Hänen isänsä, Sasori/Red Devil oli kieltänyt heitä kaiikia lukemasta muistojen kirjoja. Niiden avulla pyistyi matkustamaan ihmisten muistoissa, syntymästä kuolemaan. Deri oli arvellut, että voisi käyttää kirjaa löytääkseen tietoja Raitosta. Ongelma kuitenkin oli se, millä nimellä poika hakisi tietoja miehestä. Huokaisten punapää astui suureen ja tummaan kirjastoon, joka oli valaitu kynttilöillä. Deri katseli ympärilleen. Kannattaisiko kysyä, Yorua etsimään kirja? Demoni ei kertoisi pojan aikeista ainakaan kenellekkään, jos punapää niin sanoisi. Hän mietti hetken samalla, kun hän asteli hyllyjen välistä ja veteli kirjoja satunnaisesti. Raitosta kertova kirja oli varmasti iso ja nuonoimmassa tapauksessa sinetöity. Demonit väistyivät, kun 6-vuotias punapää asteli olentojen ohi. ”Hhhmmm...Yoru.” Deri sanoin, kyllästyneellä äänen sävyllä. Tuuli puhalsi äkisti ja kuului pieni ''Bfuh''. Derin edessä seisoi, toinen polvi maatavasten teini poika. Pojan hiukset olivat mustat ja olkapäille ylettyvät. Sekä silmät, että asu olivat mustat. ”Kuitsuitte, nuori herra?” Demoni sanoi ja nosti katseensa punapäähän. Deri kohautti olkapäitään. ”Joo... Etsi minulle kirja, joka kertoo äidistä, isästä ja Katsu Raitosta.” Poika sanoi. Demonin silmät laajenivat hiaman. ”Kirja on kielletty meiltä demoneilta ja jos me...” ”Sanoin, että etso se!” Deri kivahti, yrittäen pitää itsensä rauhallisena. ”Hei, Deri! Mitä teet?” Deri kääntyi ympäri ja hänen kasvoilleen levisi heti hymy. Joukko lapsia käveli häntä kohti. ”Hei, kaverit! Hei, Hayato!” Deri huudahti, virnistäen. Ryhmässä oli neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Yhdet olivat selvästi identtiset kaksoset; Rem ja Hatori. Heillä oli isänsä, Itachin mustat hiukset ja silmät. Remin oikean ja Hatorin vasemman silmän päällä oli silmä laput. Heitä ennen huoneeseen tuli poika, jolla oli; oranssit, piikikkäät, pystyt hiukset. Päälaeta hiukset olivat, kuitenkin vaaleat. Silni silmäinen poika oli Hayato, Uzumaki Hayato. Seuraavaksi oli tyttö, hopeisine hiuksineen ja vaaleanpunaisine silmineen. Neira, Hidanin tytär. Toinen tyttö muistutti paljon Deidaraa: Pitkät vaaleat hiukset ja siniset silmät. Tyttö oli Dia, Deidaran sisarpuolen, Kurotsuhin tytär. Dia oli Derin serkkupuoli. Viimeinen lapsi oli poika. Pojalla oli ruskeat silmät ja hiukset. Edestä hiukset olivat lyhyet, mutta takaa, alaselkään asti yltävällä letillä. Deri tunsi viimeien pojan parhaiten: Taiyo, Sasori nuoremman veljen, Akamen poika. Nuoren punapään serkku. Deri tiesi, että Akame oli jo kuollut. Hän ja Taiyo olivat saman ikäisiä. Akame kuoli sodassa Otokea vastaan ja pyysi vielä viime hetkillä, Sasoria huolehtimaan pojastaan. Sasori tietenkin suostui tähän. ”Huhuu? Kuuletko Deri?!” Punapää hätkähti ja kääntyi katsomaan Hayatoa. Hayato vienisti. ”Mennään muiden luokse! Vauhtia jo, Kaiyalla ja Yahikolla on asiaa!” Dia huudahti ja tarttui vuotta nuorempaa serkkupuoltaan käsivarresta. ”Eh...Varo, Dia!” Deri valitti samalla, kun tyttö riuhtoi häntä kohti kirjaston ovea. Ennen kuin he olivat kirjaston ovilla, Deri kääntyi vielä Yoruun. ”Voit mennä. Hän sanoi. Demoni nyökkäsi ja katosi.
”Mikä teillä oikein kesti?” Kysyi ruskea hiuksinen poika, jolla oli vihreät silmät ja tumma iho. ”Deri ei suostunut tulemaan, Souta! Helvetti soikoon” Neira kivahti. Koko konkka ronkka, asteli nyt isoon saliin. Sali oli kuten muutkin: Punaisella, mustalla ja kullalla koristeltu. Hyllyt peittivät seinät ja lattialla oli sohvia ja nojatuoleja. Takassa paloi tuli. Souta, joka itsui sohvalla lukien kirjaa nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Hyvä, että tulitte kuitenkin. Minä sisko, odotimme jo teitä.” Sanoi pojan ääni takan läheltä. ”Joo, joo. Kaiya ja Yahiko, ymmärretty on!” Hayato sanoi, katsoen takan luona seisovaa poikaa. Yahiko niminen poika, oli Konanin ja Painin vanhempi lapsi ja yhtä vanha, kuin Takeru ja Daisuke. Hänellä oli myös Hayaton tapaan piikikkäät, oranssit hiukset. Silmät olivat, kuitenkin hopeiset ja niissä oli rengas-kuviointi. Yahikon takana, nojatuolissa istui tyttö, joka näytti Konanilta. Kaiya, Yahikon vuotta nuorempi sisar. Konanin lyhyet siniset hiukset ja origami-kukka hiuksissa. Silmät olivay, Yahikon tapaan isältä. Toisin sanoen Rinnegan. Huoneessa olivat vielä, Derin vanhemmat veljet. Deisuke ja Takeru istuivat tyynyillä lattialla, jutellen punapäiselle pojalle. Derin silmät laajenivat hieman hämmästyksestä. Uudella tulokkaalla oli pitkät sotkuiset punaiset hiukset ja punaiset silmät. Derin ja muiden kävellessä sisään, poika kohotti katseensa heihin. ”Hei, olen Minos, hauska tavata!” Poika sanoi ja nousi tervehtimään Deria. Minos? Karinin ja Sasuken poikako? Wow! ”Hauska tavata, myös.” Deri sanoi ja kätteli poikaa. Tämä oli siis Minos. Mukava poika, vaikka tällä oli suojalasit. Yhtäkkiä kolahdus yllätti kaikki 13:sta lasta. ”Terve!” Deri kääntyi ja näki takanaan tytön, jolla oli lyhyet valkoiset hiukset ja vaaleanpunaiset silmät. Tytön hymyillessä hänen huuliensa välistä näkyi pieni kulmahammas. ”Hhmm...? Oletko Deri, Akasunan kaksosten veli? Minä olen Kia, Minosin pikkusisko-puoli!” Deri vain tuijotti, kun tyttö käveli huoneeseen. ”Ai...Okei.” Hän sanoi himan yllättyneenä. Minos huokaisi: ”Älä välitä. Kia pn aina tuollainen.” Hän kuiskasi Derilla ja yämä nyökkäsi. Deri katsoi vielä ympärilleen nähden Madaran lapset: Taro ja Jiro. 9-vuotiaat pojat, jotka olivat kuin ilmetyt Madara-pienoiskoisina. Taro näytti kokonaan isältään, Jiro taas oli laittanut hiukset poninhännälle. Heidän luoneen oli kaksi tyttöä. Madana, tyttöversio Madarasta ja Mai, jonka hiukset olivat pitkät, valkoiset ja poninhännällä. Latvoista mustat ja Izuna, musta tukkainen poika. Pieni hiukset pienellä tupsulla. Sasuken lapset: Izure, näytti aivan isältään.(Lyhyet mustat hiukset ja takaa pystyssä.) Saki, tyttöversio Sasukesta. Nataly, äitinsä, Haruno Sakuran hiustyyli. Tavalliset suorat hiukset, mutta vaaleanpunaisista poiketen mustat, myös. Sakeru ja Tamaki, kaksoset. Isänsä hiustyyli ja äidiltä vihreät silmät. Sakerun hiukset olivat mustat ja Tamakin vaaleanpunaiset. Kaksi viimeistä poikaa istuvat lattialla vastapäätä toisiaan. ”Kuro, Shiro!” Deri huusi. Pojat kääntyivät punapäähän hymyillen. Mustatukkainen Kuro ja valkotukkainen Shiro. Zetsun kaksoset. Dei hymyili: ”Tässä olemme me...” Hän kuiskasi hiljaa. ”Me eli uusi Akatsuki!” Ja hymyili.
SasoDei:Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku.7 Katsu Raito.
Seuraavana päivänä---
Taistelu Sunassa oli rauhoittunut ja viholliset olivat perääntyneet. Sasori oli käskenyt Uchihoiden hakea Daisuken ja Takerun. Hän ja Deidara olivat yhdessä päättäneet kertoa lapsilleen Raitosta.
”Mikä asiasi on?” Daisuke kysyi istuessaan vanhempiensa sängyllä. Deri oli herännyt aamulla ja oli muiden huonoksi onneksi unohtanut edellisen illan tapahtumat tyystin. Sasori huokaisi ja käänsi katseen vanhimmasta pojastaan ystäviinsä. Muut paikalla oliat, olivat koko muu Akatsuki: Itachi, Kisame, Pain, Madara, Konan, Hidan, Kakuzu, Tobi, Zetsu ja tietenkin Deidara. Myös Sandaime ja eräs toinen mies oli huoneessa. ”Kuka tuo on?” Takeru kysyi tylsistyneenä osoittaen sormellaan miestä, jolla oli pitkät valkoiset hiukset ja harmaat silmät. ”Hän on Lucifer. Äitisi kasvatti isä.” Madara sanoi. Kummankin kaksosen silmät laajenivat hiaman, kun he katsoivat vanhempiaan ja sitten Luciferia. ”Ai? En tiennyt. Miksi en tiedä hänestä?” Takeru kysyi selvästi kiinnostuneena. Deidara huokaisi ja katsoi Sasoria. ”No, nyt aijomme kertoa teille kaiken. Avan alusta lähtien.” Sasori sanoi ja katsoi kaikkia kolmea poikaansa vuoronperään. Punapäät tuijottivat isäänsä. ”Lucifer, ole hyvä.” Sasori sanoi. Lucifer hymyili ja nyökkäsi. ”No, aivan kuten Madara jo kertoi: Olen Deidaran kasvatti isä. Huolehdin hänestä 5-vuotiaasta eteempäin. Hänen oikea isänsä on Katsu Raito. Sama mies, jonka alaiset veivät äitinne ja sinut, Deri eilen illalla.” Lucifer kääntyi katsomaan Deria, jonka silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä. Lucifer jatkoi: ” Pidin huolta äidistänne 13-vuotta ennen, kun tapasimme Sasori, teidän isänne. Tavatessaan vanhempanne eivät tunteneet toisiaan ja Sasori oli sai tehtävätkeen surmata asekauppiaan, mutta...” Lucifer käänsi katseensa pojista Deidaraan, joka katsoi pois päin. ”Asekauppias paljastuikin äidiksenne. Hän oli tuolloin 18-vuotias ja melko hankala tapaus. Kun Sasorille valkeni, että Orochimaru, jonka piti olla hänen vihollisensa oliki Raiton apuri. Hän ymmärsi, että oli koko ajan työskennellyt viholliselleen. Deidara ja minä sen siaan olimme Raiton ja Orochimarun vihollisia. Raitolla on järjestö nimeltä IFCI. Isänne työskenteli järsetölle enne mutta, kuin tutuus selvisi...” Lucifer piti tauon ja katseli nyt hiaman huolestuneena Deidaraan. ”Hän lopetti. Saatuaan kuulla totuuden Raitosta ja Deidarasta, sekä siitä, mitä oli todellisuudessa tapahtunut.” Daisuke rypisti otsaansa. ”Todellisuudessa? Mitä oikein tapahtui?” Sasori kääntyi katsomaan Luciferista pois päin, poikaansa. ”Deidaran isä, Raito, surmasi vaimonsa ja tämän jälkeen Deidaran. Lucifer antoi äidillenne kuitenkin mahdollisuuden, mahdollisuuden jatkaa elämäänsä vielä. Jotta Deidara voisi vielä kostaa isälleen äitinsä ja itsensä kuoleman.” Kolmen punapään silmät laajenivat ja suut putosivat auki. Deidara aloitti nyt: ”Lucifer antoi minulle mahdollisuuden ja suostuin siihen. Kasvoin hänen luonaan 13-vuotta, jonka aikana hän kuolutti ja opetti minua, hmm. Olin ottanut elämäni päämääräksi kostamisen, kostamisen Raitolle. Ennen isäänne olin lähes tunteeton, hmm. En välittänyt kenstäkään, en luottanut keneenkään. Ainoastaan Luciferiin, hmm.” Deidara ja Lucifer vaihtoivat katseet ja Deidara jatkoi: ”Lucifer oli tuolloin ainoa, joka hyväksyi minun olemassa oloni. Hän oli ainut, joka antoi minulle syyn elää ja joka välitti minusta. Antoi elämälleni arvon ja merkityksen, hmm. Hän...” Deidara hiljeni hetkeksi ja katsoi poikiaan pieni hymy huulillaan. ”Hän oli ensimmäinen henkilö, joka todella välitti minusta.” Deri katsoi äitiään sekavana. ”Miksi?” Hän kysyi. ”Miksi hän surmasi si...Miksi hän teki niin sinulle, äiti?” Deidara hymyili nuorimmalle pojalleen. ”En enään ole varma, tiedänkö sitä enään itsekään.” Hän vastasi. ”Raiton mukaan, Deidara oli pitkään kestäneen projektin tulos. Hän halusi luoda kokeiden avulla aseen, jolla hän olisi kyennyt hallitsemaan kaikkea.” Sasori sanoi nyt. ”Hänen huonoksi onnekseen, Deidarasta kehittyi vahva. Itse asiassa liiankin vahva ja liiankin vaikea käsiteltävä. Tämän seurauksena hän...” Sasori vaikeni ja katsoi pois. ”Sen seurauksena hän surmasi äitinne oma kätisesti. Luciferin ansiosta, äitinne sai vielä yhden mahdollisuuden.” ”En voinut antaa Deidaran kuolla ja koska, olin vihollinen Raitolle...No, Deidaran huostaan otto antoi, myös Deidaralle itselleen mahdollisuuden kostaa Raitolle. Raito nimittäin yritti sysätä minut vallasta. Johdan nimittäin langenneita enkeleitä ja monia muitakin olentoja. Tätä taas, Raito ei voinut hyväksyä.” Kun Lucifer oli puhunut, hänen sanojaan seurasi hiljaisuus. Lopusta Takeru puhui: ”Mutta miksi se, Raitoko se nyt oli, ole hoideltu pois päiviltään?” ”Me yritimme. Luulimme lopulta päässeemme eroon hänestä lopullisesti, mutta ilmeisesti hän olikin koko ajan elossa. Mutta se, miksi hän ilmaantui vasta nyt näkyviin, on toistaiseksi tietämätöntä.” Madara vastasi. ”Samoin kuin se, että mitä hän haluuaa Deidarasta enään tässä vaiheessa tai mitä hän tahtoo alkujaan sinusta, Deri.” Kaikki kääntyivät katsomaan Deria, joka oli nyt aivan sekaisin. ”Mi...Minusta? Mitä, miksi...?” ”Emme tiedä, Deri rakas, emme tiedä. Vielä.” Sasori vastasi kävellen ja istuen poikansa viereen. Deri katsoi isäänsä suurilla, safiirin sinilissä silmillään. ”Onko mitään mahdollisuuksia välttää rajuja yhteen ottoja?” Konan kysyi, kääntyen katsomaan Painia. Mies pudisti päätään. ”Myös meidän lapsemme ovat vaarassa. Eivät vain Sasorin ja Dein.” Hän sanoi. Konan katsoi pois. ”Joka tapauksessa. Itachin kaksoset, Rem ja Hatori. Konanin ja Painin tytär, Kaiya. Hidanin tytär, Neira. Kakuzun poika, Souta. Zetsun pojat, Kuro ja Shiro. Minun ja Erinin lapsemme, Taro, Jiro, Madana, Mai ja Izuna. Kaikki heistä ovat myös vaarassa.” Madara sanoi. ”Ja veljeni, Sasuken lapset. Siis Izure, Saki, Nataly, Tamaki ja Sakeru.” Itachi sanoin. ”Totta, mutta hei Kisame! Eikö Suigetsu ole serkkusi? Hänellä ja Karinillahan on Kia-tytär.” ”Kyllä hän on serkkuni ja Kia on serkun tyttöni, mutta Minos ei ole minulle sukkua. Hän on Sasuken ja Karini poika.” ” Kenestä puhuitte?” Daisuke ja Takeru kysyivät yhteen ääneen.”Meidän muiden lapsistammen.” Itachi sanoi. ”Joo, tiedetään. Mutta tarkoitin kuka on Minos ja Kia? Tai sen Sasuken lapset.” Takeru sanoi Itachi vastasi: ”Sasuke on nuorempi veljeni ja hänellä on lapsia. Samoin kuin Kisamen serkulla, Suigetsulla.” ”Ai, okei.” Deri katsoi Akatsukin jäseniä. ”Voimmeko tavata heidät joskus?” ”Kyllä, mutta ette enään tänään. Teidän on aika mennä nukkumaan.” Dei sanoi.
Luku.7 Katsu Raito.
Seuraavana päivänä---
Taistelu Sunassa oli rauhoittunut ja viholliset olivat perääntyneet. Sasori oli käskenyt Uchihoiden hakea Daisuken ja Takerun. Hän ja Deidara olivat yhdessä päättäneet kertoa lapsilleen Raitosta.
”Mikä asiasi on?” Daisuke kysyi istuessaan vanhempiensa sängyllä. Deri oli herännyt aamulla ja oli muiden huonoksi onneksi unohtanut edellisen illan tapahtumat tyystin. Sasori huokaisi ja käänsi katseen vanhimmasta pojastaan ystäviinsä. Muut paikalla oliat, olivat koko muu Akatsuki: Itachi, Kisame, Pain, Madara, Konan, Hidan, Kakuzu, Tobi, Zetsu ja tietenkin Deidara. Myös Sandaime ja eräs toinen mies oli huoneessa. ”Kuka tuo on?” Takeru kysyi tylsistyneenä osoittaen sormellaan miestä, jolla oli pitkät valkoiset hiukset ja harmaat silmät. ”Hän on Lucifer. Äitisi kasvatti isä.” Madara sanoi. Kummankin kaksosen silmät laajenivat hiaman, kun he katsoivat vanhempiaan ja sitten Luciferia. ”Ai? En tiennyt. Miksi en tiedä hänestä?” Takeru kysyi selvästi kiinnostuneena. Deidara huokaisi ja katsoi Sasoria. ”No, nyt aijomme kertoa teille kaiken. Avan alusta lähtien.” Sasori sanoi ja katsoi kaikkia kolmea poikaansa vuoronperään. Punapäät tuijottivat isäänsä. ”Lucifer, ole hyvä.” Sasori sanoi. Lucifer hymyili ja nyökkäsi. ”No, aivan kuten Madara jo kertoi: Olen Deidaran kasvatti isä. Huolehdin hänestä 5-vuotiaasta eteempäin. Hänen oikea isänsä on Katsu Raito. Sama mies, jonka alaiset veivät äitinne ja sinut, Deri eilen illalla.” Lucifer kääntyi katsomaan Deria, jonka silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä. Lucifer jatkoi: ” Pidin huolta äidistänne 13-vuotta ennen, kun tapasimme Sasori, teidän isänne. Tavatessaan vanhempanne eivät tunteneet toisiaan ja Sasori oli sai tehtävätkeen surmata asekauppiaan, mutta...” Lucifer käänsi katseensa pojista Deidaraan, joka katsoi pois päin. ”Asekauppias paljastuikin äidiksenne. Hän oli tuolloin 18-vuotias ja melko hankala tapaus. Kun Sasorille valkeni, että Orochimaru, jonka piti olla hänen vihollisensa oliki Raiton apuri. Hän ymmärsi, että oli koko ajan työskennellyt viholliselleen. Deidara ja minä sen siaan olimme Raiton ja Orochimarun vihollisia. Raitolla on järjestö nimeltä IFCI. Isänne työskenteli järsetölle enne mutta, kuin tutuus selvisi...” Lucifer piti tauon ja katseli nyt hiaman huolestuneena Deidaraan. ”Hän lopetti. Saatuaan kuulla totuuden Raitosta ja Deidarasta, sekä siitä, mitä oli todellisuudessa tapahtunut.” Daisuke rypisti otsaansa. ”Todellisuudessa? Mitä oikein tapahtui?” Sasori kääntyi katsomaan Luciferista pois päin, poikaansa. ”Deidaran isä, Raito, surmasi vaimonsa ja tämän jälkeen Deidaran. Lucifer antoi äidillenne kuitenkin mahdollisuuden, mahdollisuuden jatkaa elämäänsä vielä. Jotta Deidara voisi vielä kostaa isälleen äitinsä ja itsensä kuoleman.” Kolmen punapään silmät laajenivat ja suut putosivat auki. Deidara aloitti nyt: ”Lucifer antoi minulle mahdollisuuden ja suostuin siihen. Kasvoin hänen luonaan 13-vuotta, jonka aikana hän kuolutti ja opetti minua, hmm. Olin ottanut elämäni päämääräksi kostamisen, kostamisen Raitolle. Ennen isäänne olin lähes tunteeton, hmm. En välittänyt kenstäkään, en luottanut keneenkään. Ainoastaan Luciferiin, hmm.” Deidara ja Lucifer vaihtoivat katseet ja Deidara jatkoi: ”Lucifer oli tuolloin ainoa, joka hyväksyi minun olemassa oloni. Hän oli ainut, joka antoi minulle syyn elää ja joka välitti minusta. Antoi elämälleni arvon ja merkityksen, hmm. Hän...” Deidara hiljeni hetkeksi ja katsoi poikiaan pieni hymy huulillaan. ”Hän oli ensimmäinen henkilö, joka todella välitti minusta.” Deri katsoi äitiään sekavana. ”Miksi?” Hän kysyi. ”Miksi hän surmasi si...Miksi hän teki niin sinulle, äiti?” Deidara hymyili nuorimmalle pojalleen. ”En enään ole varma, tiedänkö sitä enään itsekään.” Hän vastasi. ”Raiton mukaan, Deidara oli pitkään kestäneen projektin tulos. Hän halusi luoda kokeiden avulla aseen, jolla hän olisi kyennyt hallitsemaan kaikkea.” Sasori sanoi nyt. ”Hänen huonoksi onnekseen, Deidarasta kehittyi vahva. Itse asiassa liiankin vahva ja liiankin vaikea käsiteltävä. Tämän seurauksena hän...” Sasori vaikeni ja katsoi pois. ”Sen seurauksena hän surmasi äitinne oma kätisesti. Luciferin ansiosta, äitinne sai vielä yhden mahdollisuuden.” ”En voinut antaa Deidaran kuolla ja koska, olin vihollinen Raitolle...No, Deidaran huostaan otto antoi, myös Deidaralle itselleen mahdollisuuden kostaa Raitolle. Raito nimittäin yritti sysätä minut vallasta. Johdan nimittäin langenneita enkeleitä ja monia muitakin olentoja. Tätä taas, Raito ei voinut hyväksyä.” Kun Lucifer oli puhunut, hänen sanojaan seurasi hiljaisuus. Lopusta Takeru puhui: ”Mutta miksi se, Raitoko se nyt oli, ole hoideltu pois päiviltään?” ”Me yritimme. Luulimme lopulta päässeemme eroon hänestä lopullisesti, mutta ilmeisesti hän olikin koko ajan elossa. Mutta se, miksi hän ilmaantui vasta nyt näkyviin, on toistaiseksi tietämätöntä.” Madara vastasi. ”Samoin kuin se, että mitä hän haluuaa Deidarasta enään tässä vaiheessa tai mitä hän tahtoo alkujaan sinusta, Deri.” Kaikki kääntyivät katsomaan Deria, joka oli nyt aivan sekaisin. ”Mi...Minusta? Mitä, miksi...?” ”Emme tiedä, Deri rakas, emme tiedä. Vielä.” Sasori vastasi kävellen ja istuen poikansa viereen. Deri katsoi isäänsä suurilla, safiirin sinilissä silmillään. ”Onko mitään mahdollisuuksia välttää rajuja yhteen ottoja?” Konan kysyi, kääntyen katsomaan Painia. Mies pudisti päätään. ”Myös meidän lapsemme ovat vaarassa. Eivät vain Sasorin ja Dein.” Hän sanoi. Konan katsoi pois. ”Joka tapauksessa. Itachin kaksoset, Rem ja Hatori. Konanin ja Painin tytär, Kaiya. Hidanin tytär, Neira. Kakuzun poika, Souta. Zetsun pojat, Kuro ja Shiro. Minun ja Erinin lapsemme, Taro, Jiro, Madana, Mai ja Izuna. Kaikki heistä ovat myös vaarassa.” Madara sanoi. ”Ja veljeni, Sasuken lapset. Siis Izure, Saki, Nataly, Tamaki ja Sakeru.” Itachi sanoin. ”Totta, mutta hei Kisame! Eikö Suigetsu ole serkkusi? Hänellä ja Karinillahan on Kia-tytär.” ”Kyllä hän on serkkuni ja Kia on serkun tyttöni, mutta Minos ei ole minulle sukkua. Hän on Sasuken ja Karini poika.” ” Kenestä puhuitte?” Daisuke ja Takeru kysyivät yhteen ääneen.”Meidän muiden lapsistammen.” Itachi sanoi. ”Joo, tiedetään. Mutta tarkoitin kuka on Minos ja Kia? Tai sen Sasuken lapset.” Takeru sanoi Itachi vastasi: ”Sasuke on nuorempi veljeni ja hänellä on lapsia. Samoin kuin Kisamen serkulla, Suigetsulla.” ”Ai, okei.” Deri katsoi Akatsukin jäseniä. ”Voimmeko tavata heidät joskus?” ”Kyllä, mutta ette enään tänään. Teidän on aika mennä nukkumaan.” Dei sanoi.
SasoDei:Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku:6. Raiton paluu.
”Deidara, Deri!” Sasori huusi nähdessään, kun Akei loi harhan heihin. ”Sasori, rauhoitu! He ovat ainoastaan tajuttomia, mutta muuten kunnossa!” Madara huusi. Uchiha katsoi Akeihin ja aktivoi Mandegyo Sharinganinsa tekniikan. Amaterasu! Madara ja Itachi olivat Uchihoista ainoista, jotka kykenivät Amaterasuun. Amaraterasun sanotaan sytyttävän kaiken mustiin liekkeihin mihin käyttäjä katsoo. Amaterasun liekit sammuvat vasta, kun kohde on palanut tuhkaksi. Madara kohdisti katseensa Akein suuntaan. ”Hitto!” Akei huusi ja hyppäsi pois liekkien tieltä. Yllättäen mies kuitenkin virnisti hiaman ja syystäkin. Amaterasun liekit osuivat lääketieteellisiin koneisiin, jotka olivat kiinni punapäisen paholaisen pojassa. ”Pain! Sinun vuorosi!” Pain hyökkäsi seuraavaksi, tällä kertaan Sheen ja Daruin suuntaan. Pain oli sulkenut silmänsä ja avatessaan ne hänen rengas kuvioiset silmänsä hehkuivat hopeisina. ”Rinnegan, kuudentien tiätäjän silmät! Hielun vaellus silmät!” Shee huudahti nähdessän Painin silmät. Oranssi hiuksinen mies virnisti ja hyökkäsi Sheen kimppuun. Itachi ja Madara taas hyökkäsivät Daruin kimppuun. Ja taistelu käynnistyi. ”Darui, tehdään se!” Shee huusi partnerilleen. ”Ookei.” Kaksikko hyppäsi toistensa luokse, selät vastakkain. ”NYT!” ”Harhaketju: Harha salamat!” Samassa Itachi ja Pain lennähtivät vasten seinää samalla, kun Madara siirtyi sivummalle. ”Madara! Käytä Mandegyota!” Pain huusi. ”En voi! Jos se osuu Deidaraan tai Deriin Sasori tappaa minut!” Uchiha huusi samalla, kun yritti estää Sheeta potkaisemasta häntä rintaan. Sasori ei välittänyt Painista, Itachista ja Madarasta, jotka taistelivat sivussa Daruita ja Sheeta vastaan. Paholainen oli kiinnittänyt kaiken huomionsa Akein suuntaan. Kumpikaan ei liikkunut milliäkään, kun he tuijottivat toisiaan. ”Mikä sai pelätyn ja kunnioitetun, itse paholaisen rakastumaan puoliksi ihmiseen, puoliksi Shinchiin?” Akei kysyi selvästi kiinnostuneena. ”Se ei kuulu sinulle! Päästä heidät!” Punapää huusi. Hän oli raivoissaan samalla, kun veri sykki suonissa. Silkasta vihasta. ”Minkä vuoksi minun pitäisi? En ole uskollinen sinulle toisin, kuin Raito herralle. Ah, tosiaan sinähän tunnet hänet hyvin.” Akei virnisti, nähdessään Sasorin katseen muutuvan järkyttyneeksi. ”Mi...Raito? Mitä helvettiä! Mitä hän haluaa? Onko hän edesseen elossa?” Sasori huusi hiaman sokissa. Akei nyökkäsi ja vastasi: ”Oi, totta kai hän on elossa. Hänhän meidät lähetti hakemaan puolisosi ja poikasi, vai...” Akein kasvoille levisi ylimielinen virnistys. ”Vai pitäisikö sanoa, että hän lähetti meidät hakemaan sinun luotasi, hänen oman tyttärensä ja lapsenlapsensa?” Akein sanat keskeittivät jopa muiden huoneessa olioiden huomion. Pain, Itachi ja Madara hyppäsivät ilmaan ja siirtyivät Sasorin luokse. Darui ja Shee siirtyivät Akein rinnalle. Akatsukin joukko tuijotti silmät laajentuneina ja suu auki Akeita ja tämän apureita. ”Se viheliäinen hirviö on edelleen elossaa?” Itachi kysyi epäuskoisena. ”Miten se voi olla mahdollista?! Mehän kukistimme hänet jo yli yhdeksän vuotta sitten ja...” ”Niin ei koskaan todellesesti tapahtunut.” Darui sano. ”Raito herra on pysynyt varjoissa. Hän katosi kokonaan näkyvistä, mutta vain teiltä. Totuus on että hän on edeellen elossa.” Madara ja Pain olivat sanattomia. He olivat itse auttaneet muita surmaamaan Raiton. Miten olisi muka mahdollista, että mies olisi edesseen elossa? Yhtäkkiä he kuulivat pienen äänen Akein luota. Akei katsahti Deidaraan, joka näytti heräävän. ”Hhmmm...Shinchi taisi herätä.” Musta tukkainen mies naurahti. Akei siirsi kättään ja heitti Deidaran lattialle. ”Eaarrgh!” ”Deidara!” Sasori huusi ja yritti juosta blondin luokse, mutta Madara pysäytti hänet. ”Lopeta Sasori! Jos hyökkäät yksin voit satuttaa heitä!”Sasori aloitta mutta räjähdyksen ääni, Akein toiselta puolelta keskeytti hänet. Räjähdys ei ollut kovin suuri, mutta paikka jossa räjähdys tapahtui, savusi. ”Lopeta! Ole hiljaa” Kaikki käännähtivät ja katsoivat jonnekkin Akein vasemmalle puolelle. Samassa koko joukko näki nuoren punapäisen pojan nousevan savusta. ”Deri!” Deri oli herännyt ja päässyt irti pöydästä, johon poika oli sidottu. Punapää horjui hiaman noustessaan ylös kunnolla. ”Deri oletko kunnossa? Miten sinä...” Itachi, joka oli huutanut hiljeni nyt yllättäen. Sasori hoksasi jonkin mielenkiintoisen seikan. Hän näki poikansa sinisten silmien hehkuvan veren punaisina. ”Mitä tämä tarkoittaa? Pojanhan piti olla tajuton!?!” Akei huusi kääntyen katsomaan Deria silmiin. ”Sanoin, että hiljaa!” Ennen, kun kukaan ehti huomata mitään, Deri oli Akein, Sheen ja Daruin luona. Pojan verenpunaisena ja mustan kirjavana palava aura osui suoraan kolmikkoon ja lennätti heidät kauemmaksi, seinää vasten. Uchihat, Pain ja Sasori tuijottivat, kun poika seiso heidän edessään huohottaenn ja puna-mustan auran ympäröimänä. ”Tuohan on...” Itachi kuikasi hiljaa. ”De... Deri? Mitä sinä...?” Ryhmä kääntyi katsomaan Deidaraa, joka oli nyt polvillaan tuijottaen 6-vuotiasta poikaansa. Deri tuijotti äitiään hänmentyneenä ja sekavan hetken. Sitten poika käänsi katseensa isäänsä ja tämän tovereihin. Nuori punapää näytti olevan täydellisessä sokissa. Poika ei näyttänyt ymmärtävän, mitä hän teki. Sasori kuitenkin tunnisti piirteen: Se oli samanlainen, kun Deidaralla aikoineen. Tuolloin he taistelivat Raitoa vastaan ja Deidaran kyvyt heräsivät ensimmäitä kertaa. ”Senki kirottu pikku...!” Kaikki käänsivät päänsä kolmeen demoni vampyyriin. ”Tästä saat maksaa! Darui, Shee!” Darui ja Shee hyökkäsivät kohti Deri, joka seisoi suoraan heidän edessään. ”Uuaaarh!” Deri huusi samalla, kun kaksikko lensi uudelleen kauemmaksi. ”Itachi, Madara hakekaa Deidara! Me häivymme täältä!” Pain huusi Uchiholle, jotka nyökkäsivät. Samassa he olivat Deidaran luona ja auttoivat blondin Sasorin ja Painin luokse. ”Oletko kunnossa?” Sasori kysyi polvistuen vaimonsa viereen. ”Ky...Kyllä, mutta Deri, hmm!” Deidara vastasi käännähtäen katsomaan poikaansa. ”Helvetti!” Akei murisi, kun huomasi heidän olevan häviöllä. ”Shee, Darui! Perääntykää!” ”SELVÄ!”Kaksikko huusi. Kolmikko avasi samassa Akein kaulakorun portin ja he menivät läpi siitä, kadoten. Sasori käännähti vielä katsomaan paikkaan missä miehet olivat olleet ja kääntyi sitten poikaansa. ”Deri...” Sasori sano ja astui askeleen lähemmäksi poikaa, mutta tämä perääntyi. Paholainen rypisti otsaansa. ”Pain.” Pain nyökkäsi ja avasi oman porttinsa. Samassa he olivat palanneet Akasuanan linnaan. Deri yritti juosta pois isänsä luota, mutta Sasori esti tämän. Hän kohotti kätensä ja kosketti poikaansa nopesti kahdella sormella niskaan. Samassa Deri horjati isänsä syliin, pyörtyneenä. Hetken oli hiljaista. ”Hän on palannuttu...” Sasori kuiskasi. ”Raito on palannut...”
Luku:6. Raiton paluu.
”Deidara, Deri!” Sasori huusi nähdessään, kun Akei loi harhan heihin. ”Sasori, rauhoitu! He ovat ainoastaan tajuttomia, mutta muuten kunnossa!” Madara huusi. Uchiha katsoi Akeihin ja aktivoi Mandegyo Sharinganinsa tekniikan. Amaterasu! Madara ja Itachi olivat Uchihoista ainoista, jotka kykenivät Amaterasuun. Amaraterasun sanotaan sytyttävän kaiken mustiin liekkeihin mihin käyttäjä katsoo. Amaterasun liekit sammuvat vasta, kun kohde on palanut tuhkaksi. Madara kohdisti katseensa Akein suuntaan. ”Hitto!” Akei huusi ja hyppäsi pois liekkien tieltä. Yllättäen mies kuitenkin virnisti hiaman ja syystäkin. Amaterasun liekit osuivat lääketieteellisiin koneisiin, jotka olivat kiinni punapäisen paholaisen pojassa. ”Pain! Sinun vuorosi!” Pain hyökkäsi seuraavaksi, tällä kertaan Sheen ja Daruin suuntaan. Pain oli sulkenut silmänsä ja avatessaan ne hänen rengas kuvioiset silmänsä hehkuivat hopeisina. ”Rinnegan, kuudentien tiätäjän silmät! Hielun vaellus silmät!” Shee huudahti nähdessän Painin silmät. Oranssi hiuksinen mies virnisti ja hyökkäsi Sheen kimppuun. Itachi ja Madara taas hyökkäsivät Daruin kimppuun. Ja taistelu käynnistyi. ”Darui, tehdään se!” Shee huusi partnerilleen. ”Ookei.” Kaksikko hyppäsi toistensa luokse, selät vastakkain. ”NYT!” ”Harhaketju: Harha salamat!” Samassa Itachi ja Pain lennähtivät vasten seinää samalla, kun Madara siirtyi sivummalle. ”Madara! Käytä Mandegyota!” Pain huusi. ”En voi! Jos se osuu Deidaraan tai Deriin Sasori tappaa minut!” Uchiha huusi samalla, kun yritti estää Sheeta potkaisemasta häntä rintaan. Sasori ei välittänyt Painista, Itachista ja Madarasta, jotka taistelivat sivussa Daruita ja Sheeta vastaan. Paholainen oli kiinnittänyt kaiken huomionsa Akein suuntaan. Kumpikaan ei liikkunut milliäkään, kun he tuijottivat toisiaan. ”Mikä sai pelätyn ja kunnioitetun, itse paholaisen rakastumaan puoliksi ihmiseen, puoliksi Shinchiin?” Akei kysyi selvästi kiinnostuneena. ”Se ei kuulu sinulle! Päästä heidät!” Punapää huusi. Hän oli raivoissaan samalla, kun veri sykki suonissa. Silkasta vihasta. ”Minkä vuoksi minun pitäisi? En ole uskollinen sinulle toisin, kuin Raito herralle. Ah, tosiaan sinähän tunnet hänet hyvin.” Akei virnisti, nähdessään Sasorin katseen muutuvan järkyttyneeksi. ”Mi...Raito? Mitä helvettiä! Mitä hän haluaa? Onko hän edesseen elossa?” Sasori huusi hiaman sokissa. Akei nyökkäsi ja vastasi: ”Oi, totta kai hän on elossa. Hänhän meidät lähetti hakemaan puolisosi ja poikasi, vai...” Akein kasvoille levisi ylimielinen virnistys. ”Vai pitäisikö sanoa, että hän lähetti meidät hakemaan sinun luotasi, hänen oman tyttärensä ja lapsenlapsensa?” Akein sanat keskeittivät jopa muiden huoneessa olioiden huomion. Pain, Itachi ja Madara hyppäsivät ilmaan ja siirtyivät Sasorin luokse. Darui ja Shee siirtyivät Akein rinnalle. Akatsukin joukko tuijotti silmät laajentuneina ja suu auki Akeita ja tämän apureita. ”Se viheliäinen hirviö on edelleen elossaa?” Itachi kysyi epäuskoisena. ”Miten se voi olla mahdollista?! Mehän kukistimme hänet jo yli yhdeksän vuotta sitten ja...” ”Niin ei koskaan todellesesti tapahtunut.” Darui sano. ”Raito herra on pysynyt varjoissa. Hän katosi kokonaan näkyvistä, mutta vain teiltä. Totuus on että hän on edeellen elossa.” Madara ja Pain olivat sanattomia. He olivat itse auttaneet muita surmaamaan Raiton. Miten olisi muka mahdollista, että mies olisi edesseen elossa? Yhtäkkiä he kuulivat pienen äänen Akein luota. Akei katsahti Deidaraan, joka näytti heräävän. ”Hhmmm...Shinchi taisi herätä.” Musta tukkainen mies naurahti. Akei siirsi kättään ja heitti Deidaran lattialle. ”Eaarrgh!” ”Deidara!” Sasori huusi ja yritti juosta blondin luokse, mutta Madara pysäytti hänet. ”Lopeta Sasori! Jos hyökkäät yksin voit satuttaa heitä!”Sasori aloitta mutta räjähdyksen ääni, Akein toiselta puolelta keskeytti hänet. Räjähdys ei ollut kovin suuri, mutta paikka jossa räjähdys tapahtui, savusi. ”Lopeta! Ole hiljaa” Kaikki käännähtivät ja katsoivat jonnekkin Akein vasemmalle puolelle. Samassa koko joukko näki nuoren punapäisen pojan nousevan savusta. ”Deri!” Deri oli herännyt ja päässyt irti pöydästä, johon poika oli sidottu. Punapää horjui hiaman noustessaan ylös kunnolla. ”Deri oletko kunnossa? Miten sinä...” Itachi, joka oli huutanut hiljeni nyt yllättäen. Sasori hoksasi jonkin mielenkiintoisen seikan. Hän näki poikansa sinisten silmien hehkuvan veren punaisina. ”Mitä tämä tarkoittaa? Pojanhan piti olla tajuton!?!” Akei huusi kääntyen katsomaan Deria silmiin. ”Sanoin, että hiljaa!” Ennen, kun kukaan ehti huomata mitään, Deri oli Akein, Sheen ja Daruin luona. Pojan verenpunaisena ja mustan kirjavana palava aura osui suoraan kolmikkoon ja lennätti heidät kauemmaksi, seinää vasten. Uchihat, Pain ja Sasori tuijottivat, kun poika seiso heidän edessään huohottaenn ja puna-mustan auran ympäröimänä. ”Tuohan on...” Itachi kuikasi hiljaa. ”De... Deri? Mitä sinä...?” Ryhmä kääntyi katsomaan Deidaraa, joka oli nyt polvillaan tuijottaen 6-vuotiasta poikaansa. Deri tuijotti äitiään hänmentyneenä ja sekavan hetken. Sitten poika käänsi katseensa isäänsä ja tämän tovereihin. Nuori punapää näytti olevan täydellisessä sokissa. Poika ei näyttänyt ymmärtävän, mitä hän teki. Sasori kuitenkin tunnisti piirteen: Se oli samanlainen, kun Deidaralla aikoineen. Tuolloin he taistelivat Raitoa vastaan ja Deidaran kyvyt heräsivät ensimmäitä kertaa. ”Senki kirottu pikku...!” Kaikki käänsivät päänsä kolmeen demoni vampyyriin. ”Tästä saat maksaa! Darui, Shee!” Darui ja Shee hyökkäsivät kohti Deri, joka seisoi suoraan heidän edessään. ”Uuaaarh!” Deri huusi samalla, kun kaksikko lensi uudelleen kauemmaksi. ”Itachi, Madara hakekaa Deidara! Me häivymme täältä!” Pain huusi Uchiholle, jotka nyökkäsivät. Samassa he olivat Deidaran luona ja auttoivat blondin Sasorin ja Painin luokse. ”Oletko kunnossa?” Sasori kysyi polvistuen vaimonsa viereen. ”Ky...Kyllä, mutta Deri, hmm!” Deidara vastasi käännähtäen katsomaan poikaansa. ”Helvetti!” Akei murisi, kun huomasi heidän olevan häviöllä. ”Shee, Darui! Perääntykää!” ”SELVÄ!”Kaksikko huusi. Kolmikko avasi samassa Akein kaulakorun portin ja he menivät läpi siitä, kadoten. Sasori käännähti vielä katsomaan paikkaan missä miehet olivat olleet ja kääntyi sitten poikaansa. ”Deri...” Sasori sano ja astui askeleen lähemmäksi poikaa, mutta tämä perääntyi. Paholainen rypisti otsaansa. ”Pain.” Pain nyökkäsi ja avasi oman porttinsa. Samassa he olivat palanneet Akasuanan linnaan. Deri yritti juosta pois isänsä luota, mutta Sasori esti tämän. Hän kohotti kätensä ja kosketti poikaansa nopesti kahdella sormella niskaan. Samassa Deri horjati isänsä syliin, pyörtyneenä. Hetken oli hiljaista. ”Hän on palannuttu...” Sasori kuiskasi. ”Raito on palannut...”
SasoDei:Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku:5. Veri vankina.
Sasori---
Sasorin ja muiden taistellessa demoneita ja vampyrejä vastaa, he eivät tienneet, että Deidaran ja Derin kimppuun oltiin käyty. Kunnes...
Paholainen hätkähti kesken taistelunsa ja järkyttyi. Hän haistoi veren. Aivan erillaisen veren halun, kuin muualla taistelukentällä. Se oli Deidaran veri! ”Pain, Itachi, Madara! Seuratkaa minua!!” Punapää huusi. Hän kääntyi ympäri ja hyökkäsi nuoremman vamppyyrin niskaan. Hän puri nuorukaista niskaan niin, että tämä tuupertui maahan. ”Minne menemme?!” Pain huusi samalla, kun raivasi tiesä punapäisen ystävänsä rinnalle. Kaksi Uchihaa seurasivat heitä suaraan takana. ”Deidara...Haistan Deidaran veren! Hänelle on tapahtunut jotain!” Muiden vampyyrien silmät laajenivat, kun Sasori huusi vastauksensa heille. He näkivät että punapään ruskeat silmät paloiavat nyt verenpunaisina. Hän oli todellakin tosissaan ja raivon vallassa! ”MITÄ?!” Madara karjahti juosten nyt paholaisen oikealla puolella. ”Onko Deidaralle tapahtunut jotain?” Itachi huusi. ”On, mutta en tiedä mitä!” Madara oli sulkenut silmänsä ja aktivoinut Mandegyo Sharinganinsa. ”En tunne Deidaran tai Derin chakraa! Sandaimen kyllä, mutta se on hyvin matala ja alhainen. Hänen kimppuunsa on ilmeisesti käyty!!” Punapään silmät kaventuivat vihasta. Harva oli koskaan onnistunut päihittämään Sandaimea. Jotain pahaa oli tapahtunut, jotain todella pahaa...
Tuntematon---
Kaikki oli pimeää. Missään ei näkynyt, eikä kuulunut mitään. Deri yritti avata silmiään, mutta ei onnistunut. Hän tunsi yhtäkkiä kipua vasemmassa käsivarressaan. Kipu oli niin kova että hän huusi tuskasta. ”Hmm...? Heräsit siis.” Derin silmät lennähtivät auki, kun hän kuuli äänen. 6-vuotias tunnisti sen, hän tunsi puhujan. Hänellä ei ollut minkään laista muisti kuvaa siitä, mitä oikein oli tapahtunut. ”Nnhhmm....” Kirkas valo häikäisi hänen silmiään, eikä poika tämän vuoksi nähdyt kunnolla mitään. Tuntui, kuin hän olisi tuijottanut aurinkoa. Pian huone missä hän oli, kuitenkin selventyi. Paikka oli iso ja tumma huone, joka oli täynnä outoja koneita. Deri heilauitta päänsä vasemmalle ja jähmettyi. Hän näki makaavansa valkoisessa laboratorio pöydällä, johon oli kiinnitetty johtoja ja piuhoja. Myös Derissä itsessään oli muutama pieni mutki ja johto kiinni. ”Mit...?” Hän aikoi nousta ylös, mutta se ei onnistunut. Hän katsoi ylös ja näki Akein katsovan häntä noin kolmen metrin päästä. Demoni vampyyri katseli häntä ilkeästi. ”Kylläpä herääminen oli nopeaa. Olet selvästi kuin ilmetty Red Devil.” Deri yritti nousta uudellen, mutta tunsi nyt jonki painavan hänen ruumistaan vasten tutkimus pöytää. Hän katsoi alas ja hänen silmänsä laajentuivat, kun hän näki, että hänet oli sidottu pöytään kiinni. Pojan jalat, rinta ja ranteet olivat tiukassa puristuksessa pöytää vasten. ”Mi...Mitä helvetti?! Päästä minut irti!” Akei vain pudisti päätään. ”Ei käy.” Hän vastasi tylysti. ”Sinä saat luvan olla täällä, kunnes olemme selvittäneet pari seikkaa.” Akein kasvoilla oli outo ilme, kun mies kääntyi ja alkoi käyttämään sydänsähkökäyräa. Toinen vieressä ollutkonen näytti olevan hengityskone ja tippa. Mitä helvettiä oli teikeillä? Mitä tapahtui? Mitä nämä henkilöt halusivat häenstä? Entä isä ja äiti sitten...Hetkinen! ÄITI! Derin päässä napsahti, kun hän muisti mitä oli tapahtunut. Hätääntyneenä hän katseli ympäri huonetta ja koitti katseellaan löytää äitiää. Ei mitää. ”Hhhmm...Mikä hätänä? Voi, ei äitisi täällä ole.”Akei sanoi ivallisesti käännyttyään katsomaan poikaa. Derin silmät laajenivat, kun hän tunsi jonkun raskaan ja kovan tipahtavan sisällään. Kyyneleet täyttivät 6-vuotiaan silmät. ”Mi...Missä äiti on? Mitä teit hänelle?!” Akei katsoi häntä aivan uudenlaisella katseella. Mies oli hetken hiljaa, kunnes hän aloitti. ”Äitisi tuodaa tänne aivan pian.” ”Eh..?” Samassa ovet huoneen vastakkaiselta seinältä avautuivat. Darui ja Shee tulivat huoneeseen. Yhdessä he pitivät kiinni blondista vampyristä. Deri sydän hypähti, kun hän näki äitinsä.”Äiti!” Deidaran katse osui suoraan Akeista suoraan Deriin. ”Deri!” Hän huusi ja yritti riuhtaista itsensä irti kahden vangitsiansa otteesta. Hän potkaisi heitä, mutta turhaan. Shee siirsi kätensä Deidaran kasvoille ja yritti peittää hänen huutonsa. Deidara hyödynsi tätä ja puraisi Sheeta kädestä ja potkaisi lujaa Daruita. Mies huudahti, kun blondin jalka osui häntä kipeästi haaroihin. Darui päästi kivun vuoksi irti Deidarasta ja blondi juoksi kohti Deria ja Akeita. Samassa välähti tulenpunainen valo Deidaran kaulassa olevasta kaulaketjusta.
Sasori---
Portti avautui yhtäkkiän Sasorin ja kolmen vampyyrin edessä. ”Mitä nyt?” ”Tuo porttihan on Dein!” Yhdessä nelikko katsahti toisiaan ja he nyökkäsivät. Tämän tehtyään he menivät läpi portista. Kului vain sekuntti, kun joukko oli jo paikan päällä. Ensimmäinen asia, jonka he näkiät oli Deidara. ”Dei, Deri!” Sasori huusi juosten kohti rakastajaansa. ”Isä!”Deri huudahti nähdessään isänsä. Deidara käännähti ja näki joukon. ”Danna!” Samassa Akei oli Deidaran takana kädessään ase. Paholainen ja kolme vampyyriä pysähtyivät, kun he näkivät Akein tekemiset. Akei hyppäsi kauemmas, Deidara edelleen tiukasti hänen otteensaan ja ase tämän kaulassa. ”Red Devil, tämän suuri kunnia.” Akei sanoi virnistäen. Hän astui askeleen lähemmäksi Deria, joka ole edelleen pöytään kiinni sidottu. ”Mitä aijot tehdä? Hyökätä ja satuttaa heitä?” Samassa Deidaran ja Derin näkö sumeni uudelleen...
Luku:5. Veri vankina.
Sasori---
Sasorin ja muiden taistellessa demoneita ja vampyrejä vastaa, he eivät tienneet, että Deidaran ja Derin kimppuun oltiin käyty. Kunnes...
Paholainen hätkähti kesken taistelunsa ja järkyttyi. Hän haistoi veren. Aivan erillaisen veren halun, kuin muualla taistelukentällä. Se oli Deidaran veri! ”Pain, Itachi, Madara! Seuratkaa minua!!” Punapää huusi. Hän kääntyi ympäri ja hyökkäsi nuoremman vamppyyrin niskaan. Hän puri nuorukaista niskaan niin, että tämä tuupertui maahan. ”Minne menemme?!” Pain huusi samalla, kun raivasi tiesä punapäisen ystävänsä rinnalle. Kaksi Uchihaa seurasivat heitä suaraan takana. ”Deidara...Haistan Deidaran veren! Hänelle on tapahtunut jotain!” Muiden vampyyrien silmät laajenivat, kun Sasori huusi vastauksensa heille. He näkivät että punapään ruskeat silmät paloiavat nyt verenpunaisina. Hän oli todellakin tosissaan ja raivon vallassa! ”MITÄ?!” Madara karjahti juosten nyt paholaisen oikealla puolella. ”Onko Deidaralle tapahtunut jotain?” Itachi huusi. ”On, mutta en tiedä mitä!” Madara oli sulkenut silmänsä ja aktivoinut Mandegyo Sharinganinsa. ”En tunne Deidaran tai Derin chakraa! Sandaimen kyllä, mutta se on hyvin matala ja alhainen. Hänen kimppuunsa on ilmeisesti käyty!!” Punapään silmät kaventuivat vihasta. Harva oli koskaan onnistunut päihittämään Sandaimea. Jotain pahaa oli tapahtunut, jotain todella pahaa...
Tuntematon---
Kaikki oli pimeää. Missään ei näkynyt, eikä kuulunut mitään. Deri yritti avata silmiään, mutta ei onnistunut. Hän tunsi yhtäkkiä kipua vasemmassa käsivarressaan. Kipu oli niin kova että hän huusi tuskasta. ”Hmm...? Heräsit siis.” Derin silmät lennähtivät auki, kun hän kuuli äänen. 6-vuotias tunnisti sen, hän tunsi puhujan. Hänellä ei ollut minkään laista muisti kuvaa siitä, mitä oikein oli tapahtunut. ”Nnhhmm....” Kirkas valo häikäisi hänen silmiään, eikä poika tämän vuoksi nähdyt kunnolla mitään. Tuntui, kuin hän olisi tuijottanut aurinkoa. Pian huone missä hän oli, kuitenkin selventyi. Paikka oli iso ja tumma huone, joka oli täynnä outoja koneita. Deri heilauitta päänsä vasemmalle ja jähmettyi. Hän näki makaavansa valkoisessa laboratorio pöydällä, johon oli kiinnitetty johtoja ja piuhoja. Myös Derissä itsessään oli muutama pieni mutki ja johto kiinni. ”Mit...?” Hän aikoi nousta ylös, mutta se ei onnistunut. Hän katsoi ylös ja näki Akein katsovan häntä noin kolmen metrin päästä. Demoni vampyyri katseli häntä ilkeästi. ”Kylläpä herääminen oli nopeaa. Olet selvästi kuin ilmetty Red Devil.” Deri yritti nousta uudellen, mutta tunsi nyt jonki painavan hänen ruumistaan vasten tutkimus pöytää. Hän katsoi alas ja hänen silmänsä laajentuivat, kun hän näki, että hänet oli sidottu pöytään kiinni. Pojan jalat, rinta ja ranteet olivat tiukassa puristuksessa pöytää vasten. ”Mi...Mitä helvetti?! Päästä minut irti!” Akei vain pudisti päätään. ”Ei käy.” Hän vastasi tylysti. ”Sinä saat luvan olla täällä, kunnes olemme selvittäneet pari seikkaa.” Akein kasvoilla oli outo ilme, kun mies kääntyi ja alkoi käyttämään sydänsähkökäyräa. Toinen vieressä ollutkonen näytti olevan hengityskone ja tippa. Mitä helvettiä oli teikeillä? Mitä tapahtui? Mitä nämä henkilöt halusivat häenstä? Entä isä ja äiti sitten...Hetkinen! ÄITI! Derin päässä napsahti, kun hän muisti mitä oli tapahtunut. Hätääntyneenä hän katseli ympäri huonetta ja koitti katseellaan löytää äitiää. Ei mitää. ”Hhhmm...Mikä hätänä? Voi, ei äitisi täällä ole.”Akei sanoi ivallisesti käännyttyään katsomaan poikaa. Derin silmät laajenivat, kun hän tunsi jonkun raskaan ja kovan tipahtavan sisällään. Kyyneleet täyttivät 6-vuotiaan silmät. ”Mi...Missä äiti on? Mitä teit hänelle?!” Akei katsoi häntä aivan uudenlaisella katseella. Mies oli hetken hiljaa, kunnes hän aloitti. ”Äitisi tuodaa tänne aivan pian.” ”Eh..?” Samassa ovet huoneen vastakkaiselta seinältä avautuivat. Darui ja Shee tulivat huoneeseen. Yhdessä he pitivät kiinni blondista vampyristä. Deri sydän hypähti, kun hän näki äitinsä.”Äiti!” Deidaran katse osui suoraan Akeista suoraan Deriin. ”Deri!” Hän huusi ja yritti riuhtaista itsensä irti kahden vangitsiansa otteesta. Hän potkaisi heitä, mutta turhaan. Shee siirsi kätensä Deidaran kasvoille ja yritti peittää hänen huutonsa. Deidara hyödynsi tätä ja puraisi Sheeta kädestä ja potkaisi lujaa Daruita. Mies huudahti, kun blondin jalka osui häntä kipeästi haaroihin. Darui päästi kivun vuoksi irti Deidarasta ja blondi juoksi kohti Deria ja Akeita. Samassa välähti tulenpunainen valo Deidaran kaulassa olevasta kaulaketjusta.
Sasori---
Portti avautui yhtäkkiän Sasorin ja kolmen vampyyrin edessä. ”Mitä nyt?” ”Tuo porttihan on Dein!” Yhdessä nelikko katsahti toisiaan ja he nyökkäsivät. Tämän tehtyään he menivät läpi portista. Kului vain sekuntti, kun joukko oli jo paikan päällä. Ensimmäinen asia, jonka he näkiät oli Deidara. ”Dei, Deri!” Sasori huusi juosten kohti rakastajaansa. ”Isä!”Deri huudahti nähdessään isänsä. Deidara käännähti ja näki joukon. ”Danna!” Samassa Akei oli Deidaran takana kädessään ase. Paholainen ja kolme vampyyriä pysähtyivät, kun he näkivät Akein tekemiset. Akei hyppäsi kauemmas, Deidara edelleen tiukasti hänen otteensaan ja ase tämän kaulassa. ”Red Devil, tämän suuri kunnia.” Akei sanoi virnistäen. Hän astui askeleen lähemmäksi Deria, joka ole edelleen pöytään kiinni sidottu. ”Mitä aijot tehdä? Hyökätä ja satuttaa heitä?” Samassa Deidaran ja Derin näkö sumeni uudelleen...
SasoDei:Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku:4. Hyökkäys.
Sasori odotti, että Deidara palaisi Derin huoneesta. He aikoivat lähteä kahdestaan ulos, viettämään vapaa-aikaansa yhdessä. Hetkeä myöhemmin Deidara tuli huoneesta ja ja kääntyi punapäähän hymyillen. ”Hän nukkuu nyt, hmm.” Vamppyyri hymyili paholaiselle rauhallisesti samalla, kuin punapää kietoi kätensä blondin ympärille. Tämän tehtyään hän suuteli vaimoaan otsaan ja hymyili. ”No, mennään sitten.” Sasori siirsi kätensä rakastettunsa olkapäälle ja he lähtivät kävelemään käytävällä, kohti suurta valtaistuin salia. ”Mestari!” Kaksikko kääntyi ympäri, nähden Sandaimen juoksevan heitä kohti. Demoni oli hikinen ja huohotti samalla, kun piteli vasenta käsivarttaan. ”Otokagure, on hyökännyt! Otoken demoneja ilmaantui hetki sitten kylään!” Sasorin silmät kaventuivat vihasta ja hämmästyneisyydestä. Deidaran silmät lajenivat kauhusta ja hän kääntyi punapäähän. ”Danna, mitä me...” ”Te jäätte tänne, kaikki. Mene herättämään Deri ja kaksoset. Sandaime!” Demoni katsoi paholaiseen ”Kyllä?” ”Katso ettei Deille tai kaksosille tapahdu mitään, auta ja suojele heitä! Ymmärrätkö?!” Sandaime nyökkäsi ja siirtyi Deidaran luokse. ”Danna...” Deidara aloitti, mutta Sasori keskeytti hänet. ”Ei! Menä ja vie Deri turvaan samalla, kun muut demonit huolehtivat kaksosista! Nyt, mene!” ”Mutta...!” ”Mene! Nopeasti nyt!” Sasori huusi lähtien juoksemaan toiseen suuntaan. Deidara katsoi vielä hänen peräänsä, jonka jälkeen hän juoksi, Sandaime perässään poikansa huoneeseen. Huoneen ovelle päästyään, hän avasi oven ja juoksi sisään huoneeseen. Hän huomasi 6-vuotiaan poikansa nukkuvan vuoteessaan. ”Deri!” Deidara huusi samalla, kun hän juoksi poikansa vuoteen viereen. Sandaime oli jäänyt huoneen ovelle vahtiin ja estämään vihollisten pääsyn huoneeseen. ”Deri kulta, herää, hmm!” Deidara sanoi ja ravistellen poikaansa hiaman. ”Nnhhmm...Äiti? Mitä nyt, mikä hätä...” ”Tule!” Hänen äitinsä nosti pojan syliintä ja he kääntyivät kohti ovella odottavaa demonia. ”Tulkaa, autan teidät pois täälä, ennen kuin...Aarg!” Yllättäen Sandaime lennähti ovelta vasten seinää ja jäi makamaan maahan, paikoilleen. Deidaran silmät laajenivat, kun käänsi katseensa ovelle. Ovella seisoi kolme demoni vampyyria, joidenka hampaat näkyivät. Ensimmäinen demoni vampyyri kohditsi katseensa Deidaraan ja hännen poikaansa.
Sasori--
”Pain! Itachi! Mikä on tilanne?!” Paholainen huusi juosten läpi taistelivien demonien ja vampyyrien. ”Olemme tasaväkkisiä!” Pain huusi samalla, kuin yritti pitää kahta nuorta vampyyriä kaukana itsestään hampailla ja kynsillä. Itachi taas käytti sharinganiaan ja miekkaansa. ”Missä Dei ja lapset?” ”Turvassa, Sandaimen kanssa!” Sasori huusi ja hyökkäsi yhden demonin kimppuun.
Takaisin Deidaraan ja Deriin--
”Kas, kas. Löytyihän sentään jotain vai, kuinka? No, miten on tyttö?!” Demoni vampyri nimeltä Akei sanoi. ”Asuista ja olosuhteista päätellen olet Deidara, Red Devilin puoliso ja hänen kaksostensa, sekä...” Akei osoitti nyt Deria. ”Tietysti myös hänen, Red Devilin seuraajansa äiti. Etkö olekin?” Deidara vapisi pelosta samalla, kun hän halasi 6-vuotiasta poikaansa, sylissää. Akei hymyili julmasti ”Shee, Darui. Ottakaa lapsi, häntä ei voi päästää pakenemaan!” Darui ja Shee ryntäsivät samassa Deidaran eteen ja Shee tarttui Deria kädestä ja vetäisi pojan omaan syliinsä samalla, kun Darui nappasi Deidaran. Seuraava asia, jonka Deidara tajusi oli se, että häntä pidettiin paikoillaan, kädet selän takana. ”Deri!!” Hän huusi, nähdessään poikansa Sheen otteessa. ”Äiti!” Deri huusi itkien. Akei astui nyt askeleen lähemmäksi blondia naista. ”Näin lienee helpompaa, emmehän me halua, että alat pyristellä vastaan.” Akei oli nyt suoraan Deidaran edessä ja siirsi kätensä niin, että hän kykeni nyt nostamaan blondivampyyrin leukaa. ”Hhmmm... Tarkkaan ottaen olet melko sievä. Ei ihmekään että itse paholainen rakastui alkujaan aivan tavalliseen tyttöön, vai?” Hän pakotti Deidaraa katsomaan häntä silmiin. Deidara kiskaisi päänsä kauemmaksi ja siirsi katseensa pois, Akei hymähti ja käänty Sheehin, joka piti itkuista Deri edelleen sylissään. Huokaisten hän pudotti tikarin hihastaan, käteensä. ”Mitenköhän on... Saatat suostua, näin paremmin yhteistyöhön kansamme.” Akei siirsi kädessän pitelemäänsä tikaria, kohti Deria. Poijan silmät laajenivat pelosta, kun ase tuotiin hänen kasvojensa eteen. ”Ja nyt.” Akei oli juuri siinä pisteessä, että olisi hyvinkin voinut puukottaa Deria, kunnes... ”Ei!” Akei kääntyi nähden Deidaran, joka oli hätääntynyt ja kyynel silmäkulmassa. Demoni vampyyrin virnisti. ”No niin, puhuit? Taidat sittenkin olla yhteistyö haluinen.” Blondi nielaisi, mutta helpottui samalla, kun Akei laski aseensa ja laittoi sen viitansa sisätaskuun. ”Hhmm. Shee, pidä poika.” Akei sanoi ja kääntyi ympäri. Hän siirsi kätensä ja kosketti kaulassaan olevaa salmiakin muotoista amulettiä. Samassa Akein eteen ilmestyi oudon näköinen, mustaa valoa hohtava peilimäinen portti, joka johtaisi heidät jonnekkin muualle. Ennen portin sisään menoa, Akei kääntyi vielä Daruin ja Deidaran suuntaan. ”Deidara, sinä tulet myös. Sinusta saattaa olla hyötyä.” Sitten hän jätti huoneen ensimmäisenä. Hänen jälkeensä seurasivat Shee ja Deri yhä hänen otteensaan. Viimeisenä portista menivät Darui ja Deidara. Vielä enne, kuin he menivät portista Deidara puri huultaan niin lujaa kulmahampaillaan, että huulesta valui pieni verinoro. Heti, kun verta alkoi vuotamaan huulesta Akei, Shee ja Darui kääntyivät blondiin. ”Hmmm... Yritätkö kenties vuodatta verta ja pyytämällä sen avulla Red Devilin apua?” Akei kysyi juuri ja suuri ennen kuin oli mennyt portista. Samalla hän antoi merkittävän katseen Sheelle joka nyökkäsi ja päästi irti Derista. Deri juokksi heti äitinsä luokse. ”Nyt voittekin nukahtaa hyvin.” Akei samalla, kun poika halasi äitiään. Samassa, kun Deidara ja Deri kääntyivät Akeihin ja katsahtivat häntä silmiin, kaikki pimeni. Darui nosti tajuttoman Deidaran syliinsä ja Shee nosti Derin. Tämän tehnyään kolmikko meni portin läpi, Akei etunenässä...Samassa demoni vampyyrit olivat poissa
Luku:4. Hyökkäys.
Sasori odotti, että Deidara palaisi Derin huoneesta. He aikoivat lähteä kahdestaan ulos, viettämään vapaa-aikaansa yhdessä. Hetkeä myöhemmin Deidara tuli huoneesta ja ja kääntyi punapäähän hymyillen. ”Hän nukkuu nyt, hmm.” Vamppyyri hymyili paholaiselle rauhallisesti samalla, kuin punapää kietoi kätensä blondin ympärille. Tämän tehtyään hän suuteli vaimoaan otsaan ja hymyili. ”No, mennään sitten.” Sasori siirsi kätensä rakastettunsa olkapäälle ja he lähtivät kävelemään käytävällä, kohti suurta valtaistuin salia. ”Mestari!” Kaksikko kääntyi ympäri, nähden Sandaimen juoksevan heitä kohti. Demoni oli hikinen ja huohotti samalla, kun piteli vasenta käsivarttaan. ”Otokagure, on hyökännyt! Otoken demoneja ilmaantui hetki sitten kylään!” Sasorin silmät kaventuivat vihasta ja hämmästyneisyydestä. Deidaran silmät lajenivat kauhusta ja hän kääntyi punapäähän. ”Danna, mitä me...” ”Te jäätte tänne, kaikki. Mene herättämään Deri ja kaksoset. Sandaime!” Demoni katsoi paholaiseen ”Kyllä?” ”Katso ettei Deille tai kaksosille tapahdu mitään, auta ja suojele heitä! Ymmärrätkö?!” Sandaime nyökkäsi ja siirtyi Deidaran luokse. ”Danna...” Deidara aloitti, mutta Sasori keskeytti hänet. ”Ei! Menä ja vie Deri turvaan samalla, kun muut demonit huolehtivat kaksosista! Nyt, mene!” ”Mutta...!” ”Mene! Nopeasti nyt!” Sasori huusi lähtien juoksemaan toiseen suuntaan. Deidara katsoi vielä hänen peräänsä, jonka jälkeen hän juoksi, Sandaime perässään poikansa huoneeseen. Huoneen ovelle päästyään, hän avasi oven ja juoksi sisään huoneeseen. Hän huomasi 6-vuotiaan poikansa nukkuvan vuoteessaan. ”Deri!” Deidara huusi samalla, kun hän juoksi poikansa vuoteen viereen. Sandaime oli jäänyt huoneen ovelle vahtiin ja estämään vihollisten pääsyn huoneeseen. ”Deri kulta, herää, hmm!” Deidara sanoi ja ravistellen poikaansa hiaman. ”Nnhhmm...Äiti? Mitä nyt, mikä hätä...” ”Tule!” Hänen äitinsä nosti pojan syliintä ja he kääntyivät kohti ovella odottavaa demonia. ”Tulkaa, autan teidät pois täälä, ennen kuin...Aarg!” Yllättäen Sandaime lennähti ovelta vasten seinää ja jäi makamaan maahan, paikoilleen. Deidaran silmät laajenivat, kun käänsi katseensa ovelle. Ovella seisoi kolme demoni vampyyria, joidenka hampaat näkyivät. Ensimmäinen demoni vampyyri kohditsi katseensa Deidaraan ja hännen poikaansa.
Sasori--
”Pain! Itachi! Mikä on tilanne?!” Paholainen huusi juosten läpi taistelivien demonien ja vampyyrien. ”Olemme tasaväkkisiä!” Pain huusi samalla, kuin yritti pitää kahta nuorta vampyyriä kaukana itsestään hampailla ja kynsillä. Itachi taas käytti sharinganiaan ja miekkaansa. ”Missä Dei ja lapset?” ”Turvassa, Sandaimen kanssa!” Sasori huusi ja hyökkäsi yhden demonin kimppuun.
Takaisin Deidaraan ja Deriin--
”Kas, kas. Löytyihän sentään jotain vai, kuinka? No, miten on tyttö?!” Demoni vampyri nimeltä Akei sanoi. ”Asuista ja olosuhteista päätellen olet Deidara, Red Devilin puoliso ja hänen kaksostensa, sekä...” Akei osoitti nyt Deria. ”Tietysti myös hänen, Red Devilin seuraajansa äiti. Etkö olekin?” Deidara vapisi pelosta samalla, kun hän halasi 6-vuotiasta poikaansa, sylissää. Akei hymyili julmasti ”Shee, Darui. Ottakaa lapsi, häntä ei voi päästää pakenemaan!” Darui ja Shee ryntäsivät samassa Deidaran eteen ja Shee tarttui Deria kädestä ja vetäisi pojan omaan syliinsä samalla, kun Darui nappasi Deidaran. Seuraava asia, jonka Deidara tajusi oli se, että häntä pidettiin paikoillaan, kädet selän takana. ”Deri!!” Hän huusi, nähdessään poikansa Sheen otteessa. ”Äiti!” Deri huusi itkien. Akei astui nyt askeleen lähemmäksi blondia naista. ”Näin lienee helpompaa, emmehän me halua, että alat pyristellä vastaan.” Akei oli nyt suoraan Deidaran edessä ja siirsi kätensä niin, että hän kykeni nyt nostamaan blondivampyyrin leukaa. ”Hhmmm... Tarkkaan ottaen olet melko sievä. Ei ihmekään että itse paholainen rakastui alkujaan aivan tavalliseen tyttöön, vai?” Hän pakotti Deidaraa katsomaan häntä silmiin. Deidara kiskaisi päänsä kauemmaksi ja siirsi katseensa pois, Akei hymähti ja käänty Sheehin, joka piti itkuista Deri edelleen sylissään. Huokaisten hän pudotti tikarin hihastaan, käteensä. ”Mitenköhän on... Saatat suostua, näin paremmin yhteistyöhön kansamme.” Akei siirsi kädessän pitelemäänsä tikaria, kohti Deria. Poijan silmät laajenivat pelosta, kun ase tuotiin hänen kasvojensa eteen. ”Ja nyt.” Akei oli juuri siinä pisteessä, että olisi hyvinkin voinut puukottaa Deria, kunnes... ”Ei!” Akei kääntyi nähden Deidaran, joka oli hätääntynyt ja kyynel silmäkulmassa. Demoni vampyyrin virnisti. ”No niin, puhuit? Taidat sittenkin olla yhteistyö haluinen.” Blondi nielaisi, mutta helpottui samalla, kun Akei laski aseensa ja laittoi sen viitansa sisätaskuun. ”Hhmm. Shee, pidä poika.” Akei sanoi ja kääntyi ympäri. Hän siirsi kätensä ja kosketti kaulassaan olevaa salmiakin muotoista amulettiä. Samassa Akein eteen ilmestyi oudon näköinen, mustaa valoa hohtava peilimäinen portti, joka johtaisi heidät jonnekkin muualle. Ennen portin sisään menoa, Akei kääntyi vielä Daruin ja Deidaran suuntaan. ”Deidara, sinä tulet myös. Sinusta saattaa olla hyötyä.” Sitten hän jätti huoneen ensimmäisenä. Hänen jälkeensä seurasivat Shee ja Deri yhä hänen otteensaan. Viimeisenä portista menivät Darui ja Deidara. Vielä enne, kuin he menivät portista Deidara puri huultaan niin lujaa kulmahampaillaan, että huulesta valui pieni verinoro. Heti, kun verta alkoi vuotamaan huulesta Akei, Shee ja Darui kääntyivät blondiin. ”Hmmm... Yritätkö kenties vuodatta verta ja pyytämällä sen avulla Red Devilin apua?” Akei kysyi juuri ja suuri ennen kuin oli mennyt portista. Samalla hän antoi merkittävän katseen Sheelle joka nyökkäsi ja päästi irti Derista. Deri juokksi heti äitinsä luokse. ”Nyt voittekin nukahtaa hyvin.” Akei samalla, kun poika halasi äitiään. Samassa, kun Deidara ja Deri kääntyivät Akeihin ja katsahtivat häntä silmiin, kaikki pimeni. Darui nosti tajuttoman Deidaran syliinsä ja Shee nosti Derin. Tämän tehnyään kolmikko meni portin läpi, Akei etunenässä...Samassa demoni vampyyrit olivat poissa
SasoDei.Red rose devil
SasoDei:Red rose devil.
Luku:3. Kolme vuotta myöhemmin.
Deidara rutisti, itkien perhe valokuvaa lujemmin rintaansa vaste. ”Dei? Kulta oletko kunnossa?” Deidara hätkähti ja kääntyi ympäri, nähden Sasorin heidän makuuhuoneensa ovella. Paholaisvampyyri katseli vaimoaan hetken ennen, kuin hän käveli huoneeseen kokonaan ja sulki oven perässään. Tämän jälkeen hän asteli itkevän rakastajansa luokse. Tultuaan vaimonsa luokse, paholasvanpyyri katsoi vaimoaan huolestuneena ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Hän suuteli blondia hiljaa otsalle. Tämän jälkeen hän katsoi valokuvaa ja siinä olevaa tyttöä, huokaisten. ”Hän oli vielä niin pieni ja haavoittuvainen ja...ja...” Kaikki sanat eivät ehtineet ulos Deidaran suusta, kun hän purskahti uudelleen itkuun. Itkiessään hän tiputti muutaman kyyneleen valokuvan päälle, tämän jälkeen hän kietoi kummatkin kätensä punapäisen paholaisvampyyrin kaulaan. Haudaten kasvonsa punapään niskaan, nyyhkyttäen ja itkien edelleen. Sasori hyssytteli ”Hyss hyss...” ja kietoi kätensä blondin ympärille tiukemmin ja silitti vaaleita hiuksia. Myös hän kaipasi tytärtään. Joka päivä hän ei voinut olla ajaattelematta tytärtään ja sitä mitä tuona iltana oli tapahtunut. Pahinta oli, että hän syytti kaikesta itseään. Väittäen ettei huolehtivaisena isänä, (Mukaan lukien, että Sasori on paholaisvampyyri. Myös lapset ovat paholaisvampyyrejä!! Deidara on VAIN vampyyri! Alkujaan Dei oli ihminen.)muistanut sulkea tuolloin 7kk vanhojen kaksosten huoneen ikkunaa. Deidara taas väitti, että syy oli hänen. Koska hän ei omasta mielestä ollut kyllin tarkka ja huolellinen jättäessään ikkunan auki. Punapää tiesi vallan mainiosti, että Deidara itki usein yksin, ollessaa heidän makuuhuoneessaan. ”Me löydämme hänet kyllä.” Hän kuiskasi. ”Löydämmä aivan varmasti.”
---Kolme vuotta myöhemmin, aamupäivällä.
Deri istui yksin huoneessaan, sängyllään. Derillä oli suuri eilisenä päivänä syntymäpäivä ja poika täytti 6-vuotta. Hän luki vuoteellaan kirjaa ja ei tämän vuoksi kiinnittänyt huomiota siihen, kun tumma hahmo ilmestyi huoneen nurkkaan. Hahmo asteli kohti Deria takaapäin, hiiren hiljaa. ”Kas, kas. Mitä pikku prinssi puuhailee?” Ääni kysyi. Nyt 6-vuotias vanha, säikähti pahemman kerran, kun hän kääntyi ja näki takanaan Hirukon. Demoni Hiruko oli Sasorin toinen neuvon antajista, vaikka tämä olikin veren himoinen demoni. Deri oli jo oppinut varomaan pahimpia demoneja, mutta Hiruko ilmestyi aina pahaa aavistamatta selän taakse ja nurkantakaa. ”Mene pois! Et saa olla täällä, demoni!” Deri huusi hypäten pois sängystään ja tuojottaen Hirukoa. Hiruko hymyili ilkeästi alas, nuorelle prinssille. ”Olen pahoillani, mutta isänne, mestarini käski piipahtaa tarkistamassa puuhanne.” ”Sinä valehtelet! Isä on sanonut, että te ette saa tulla meidän huoneisiin!” Deri huusi nyt niin, että koko huone raikui. Neuvonantaja nosti kulmiaan. ”Tein vain mitä hän käski, nuori herra. Herrani ei tahdo että teille tapahtuu mitään varsinkaan, koska olette kruunun ja vallan periä. Tietenkin heti isänne jälkeen.” Poika vain tuijotti demonia vihaisena. Hän tiesi itse varsin hyvin, että tämä puhui totta. Ainakin osittain, sillä hän oli valla periä seuraavaksi. Manalassa valta periytyi, hänen vanhempiensa mukaan aina lapselle, jolla oli vahvin ja merkittävin aura. Derin aura oli syntyessään verenpunaisen ja mustan kirjava, joka merkitsi site, että henestä tuli kruunun periä. Henen veljiensä aurat olivat ollet ainostaa punaisia ja heitä kohdeltiin, kuin muitakin perheen jäseninä, mutta Derille hänen vanhempansa (Oikeastaan hänen isänsä, Sasori) olivat hankkineet oman henkivartian, Yorun. Deri oli raivostunut isälleen Yorusta. Hänen ei tarvonnut muuta kuin sanoa demonin nimi, niin tämä oli jo hänen luonaan. Hiruko astui askeleen lähemmäksi nuorta punapäätä, kun taas Deri perääntyi askeleen vaiston varaisesti. ”Mene jo! Jätä! Muutoin kerron isälle ja olet ongelmissa ja sitten...” Seuraava asia, jonka poika tajusi oli se, että demoni oli hyökkäys asennossa. Deri nielaisi. Hän ei osannut vielä taistella. Samassa Hiruko oli jo hänen edessään ja siirsi kätensä. Hän oli juuri aikeissa iskeä kynnet kiinni poikaan, mutta punapää onnistui väistämään oikealle. Deri siirsi pienen ,mutta terävän kyntensä ja viilsi pienen viillon vasemmalle puolelle kasvojaan. Muutama veri pisara tipahti lattialle, mutta hän tiesi, että pelkkä pisara riitti. Ei kulunut kuin muutama sekuntti, kun ovet pojan takan lennähtivät auki. ”Deri!” Sasori asteli nopeasti huoneeseen samalla, kun Hiruko ja Deri rauhoittuivat ja katsoivat häntä. (Saso oli nimittäin haistanut poikansa veren X3)”Hiruko, mitä ihmettä teet täällä?! Ulos, heti!” Demoni nyökkä, luja tuulen puuskaus ja tämä oli jo kadonnut. Sasori kääntyi nyt poikaansa ja katsoi tämän kasvoihin. Samalla hän huomasi muutaman veri pisaran tippuvan maahan edelleen posken haavasta. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi aikomuksenaan kumartua tutkimaan naarmua. ”Joo, joo. Olen! Mene pois ja jätä minut rauhaan!” Deri huusi, yhä huohottaen isälleen. Sasori nosti punaisia kulmiaan hiaman kyllästyneenä, hänen pojalleen. Hän oli jo tottunut pojan huutoon ja puhetapaan. Deri viihtyi mieluiten omissa oloissaan ja seurasi tapahtumia yläisesti ottaen sivusta. ”Deri, mikä hätänä, hmm?” Deidara astui askeleen ovelta sisälle huoneeseen samalla, kun hän katseli punapäitä. Hän oli juuri kulkenut huoneen ohi ja kuullut poikansa huudon. ”Mitä kasvoillesi on tapahtunut, hmm? Poskestasihan vuotaa verta, hmm!” Vampyyri kiiruhti poikansa luokse ja kumartui pyyhkimään veren pois. Tällä kertaa Deri ei yrittänyt estää, vain antoi äitinsä pyyhkiä veren pois ja laittaa poskeen pienen sidelapun. Sasori katseli Deidaraa ja Deria samalla, kuin Deidara yritti pyyhkiä loput veret nuoremman punapään kasvoilta. Paholaisvampyyri katsoi poikaansa silmiin, tämän huomaamatta. Hän näki, että silmät peittivät taakseen katkeria ja tuskallisia muistoja. Huokaisten paholainen muisti, mitä hän oli lapsilleen tehnyt, jotta he eivät kyselisi sisarestaan. Hän oli nimittäin pyyhkinyt heidän muistonsa Daichista heti, kun tyttö kaapattiin. Sasorilla oli epäilys, että Orochimaru liittyisi jotenkin tapahtuneeseen. Hän ei kuitenkaan voinut jäljittää vampyyria, saatika tämän alaisia. Suna ja Otokagure olivat olleet vihamielisiä jo aikojern alusta lähiten. Nyt vallassa Otokaguressa oli Orochimaru ja Sunassa Sasori. Ja he kävivät jatkuvasti kiivaita taisteluita toisiaan vastaan.
Luku:3. Kolme vuotta myöhemmin.
Deidara rutisti, itkien perhe valokuvaa lujemmin rintaansa vaste. ”Dei? Kulta oletko kunnossa?” Deidara hätkähti ja kääntyi ympäri, nähden Sasorin heidän makuuhuoneensa ovella. Paholaisvampyyri katseli vaimoaan hetken ennen, kuin hän käveli huoneeseen kokonaan ja sulki oven perässään. Tämän jälkeen hän asteli itkevän rakastajansa luokse. Tultuaan vaimonsa luokse, paholasvanpyyri katsoi vaimoaan huolestuneena ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Hän suuteli blondia hiljaa otsalle. Tämän jälkeen hän katsoi valokuvaa ja siinä olevaa tyttöä, huokaisten. ”Hän oli vielä niin pieni ja haavoittuvainen ja...ja...” Kaikki sanat eivät ehtineet ulos Deidaran suusta, kun hän purskahti uudelleen itkuun. Itkiessään hän tiputti muutaman kyyneleen valokuvan päälle, tämän jälkeen hän kietoi kummatkin kätensä punapäisen paholaisvampyyrin kaulaan. Haudaten kasvonsa punapään niskaan, nyyhkyttäen ja itkien edelleen. Sasori hyssytteli ”Hyss hyss...” ja kietoi kätensä blondin ympärille tiukemmin ja silitti vaaleita hiuksia. Myös hän kaipasi tytärtään. Joka päivä hän ei voinut olla ajaattelematta tytärtään ja sitä mitä tuona iltana oli tapahtunut. Pahinta oli, että hän syytti kaikesta itseään. Väittäen ettei huolehtivaisena isänä, (Mukaan lukien, että Sasori on paholaisvampyyri. Myös lapset ovat paholaisvampyyrejä!! Deidara on VAIN vampyyri! Alkujaan Dei oli ihminen.)muistanut sulkea tuolloin 7kk vanhojen kaksosten huoneen ikkunaa. Deidara taas väitti, että syy oli hänen. Koska hän ei omasta mielestä ollut kyllin tarkka ja huolellinen jättäessään ikkunan auki. Punapää tiesi vallan mainiosti, että Deidara itki usein yksin, ollessaa heidän makuuhuoneessaan. ”Me löydämme hänet kyllä.” Hän kuiskasi. ”Löydämmä aivan varmasti.”
---Kolme vuotta myöhemmin, aamupäivällä.
Deri istui yksin huoneessaan, sängyllään. Derillä oli suuri eilisenä päivänä syntymäpäivä ja poika täytti 6-vuotta. Hän luki vuoteellaan kirjaa ja ei tämän vuoksi kiinnittänyt huomiota siihen, kun tumma hahmo ilmestyi huoneen nurkkaan. Hahmo asteli kohti Deria takaapäin, hiiren hiljaa. ”Kas, kas. Mitä pikku prinssi puuhailee?” Ääni kysyi. Nyt 6-vuotias vanha, säikähti pahemman kerran, kun hän kääntyi ja näki takanaan Hirukon. Demoni Hiruko oli Sasorin toinen neuvon antajista, vaikka tämä olikin veren himoinen demoni. Deri oli jo oppinut varomaan pahimpia demoneja, mutta Hiruko ilmestyi aina pahaa aavistamatta selän taakse ja nurkantakaa. ”Mene pois! Et saa olla täällä, demoni!” Deri huusi hypäten pois sängystään ja tuojottaen Hirukoa. Hiruko hymyili ilkeästi alas, nuorelle prinssille. ”Olen pahoillani, mutta isänne, mestarini käski piipahtaa tarkistamassa puuhanne.” ”Sinä valehtelet! Isä on sanonut, että te ette saa tulla meidän huoneisiin!” Deri huusi nyt niin, että koko huone raikui. Neuvonantaja nosti kulmiaan. ”Tein vain mitä hän käski, nuori herra. Herrani ei tahdo että teille tapahtuu mitään varsinkaan, koska olette kruunun ja vallan periä. Tietenkin heti isänne jälkeen.” Poika vain tuijotti demonia vihaisena. Hän tiesi itse varsin hyvin, että tämä puhui totta. Ainakin osittain, sillä hän oli valla periä seuraavaksi. Manalassa valta periytyi, hänen vanhempiensa mukaan aina lapselle, jolla oli vahvin ja merkittävin aura. Derin aura oli syntyessään verenpunaisen ja mustan kirjava, joka merkitsi site, että henestä tuli kruunun periä. Henen veljiensä aurat olivat ollet ainostaa punaisia ja heitä kohdeltiin, kuin muitakin perheen jäseninä, mutta Derille hänen vanhempansa (Oikeastaan hänen isänsä, Sasori) olivat hankkineet oman henkivartian, Yorun. Deri oli raivostunut isälleen Yorusta. Hänen ei tarvonnut muuta kuin sanoa demonin nimi, niin tämä oli jo hänen luonaan. Hiruko astui askeleen lähemmäksi nuorta punapäätä, kun taas Deri perääntyi askeleen vaiston varaisesti. ”Mene jo! Jätä! Muutoin kerron isälle ja olet ongelmissa ja sitten...” Seuraava asia, jonka poika tajusi oli se, että demoni oli hyökkäys asennossa. Deri nielaisi. Hän ei osannut vielä taistella. Samassa Hiruko oli jo hänen edessään ja siirsi kätensä. Hän oli juuri aikeissa iskeä kynnet kiinni poikaan, mutta punapää onnistui väistämään oikealle. Deri siirsi pienen ,mutta terävän kyntensä ja viilsi pienen viillon vasemmalle puolelle kasvojaan. Muutama veri pisara tipahti lattialle, mutta hän tiesi, että pelkkä pisara riitti. Ei kulunut kuin muutama sekuntti, kun ovet pojan takan lennähtivät auki. ”Deri!” Sasori asteli nopeasti huoneeseen samalla, kun Hiruko ja Deri rauhoittuivat ja katsoivat häntä. (Saso oli nimittäin haistanut poikansa veren X3)”Hiruko, mitä ihmettä teet täällä?! Ulos, heti!” Demoni nyökkä, luja tuulen puuskaus ja tämä oli jo kadonnut. Sasori kääntyi nyt poikaansa ja katsoi tämän kasvoihin. Samalla hän huomasi muutaman veri pisaran tippuvan maahan edelleen posken haavasta. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi aikomuksenaan kumartua tutkimaan naarmua. ”Joo, joo. Olen! Mene pois ja jätä minut rauhaan!” Deri huusi, yhä huohottaen isälleen. Sasori nosti punaisia kulmiaan hiaman kyllästyneenä, hänen pojalleen. Hän oli jo tottunut pojan huutoon ja puhetapaan. Deri viihtyi mieluiten omissa oloissaan ja seurasi tapahtumia yläisesti ottaen sivusta. ”Deri, mikä hätänä, hmm?” Deidara astui askeleen ovelta sisälle huoneeseen samalla, kun hän katseli punapäitä. Hän oli juuri kulkenut huoneen ohi ja kuullut poikansa huudon. ”Mitä kasvoillesi on tapahtunut, hmm? Poskestasihan vuotaa verta, hmm!” Vampyyri kiiruhti poikansa luokse ja kumartui pyyhkimään veren pois. Tällä kertaa Deri ei yrittänyt estää, vain antoi äitinsä pyyhkiä veren pois ja laittaa poskeen pienen sidelapun. Sasori katseli Deidaraa ja Deria samalla, kuin Deidara yritti pyyhkiä loput veret nuoremman punapään kasvoilta. Paholaisvampyyri katsoi poikaansa silmiin, tämän huomaamatta. Hän näki, että silmät peittivät taakseen katkeria ja tuskallisia muistoja. Huokaisten paholainen muisti, mitä hän oli lapsilleen tehnyt, jotta he eivät kyselisi sisarestaan. Hän oli nimittäin pyyhkinyt heidän muistonsa Daichista heti, kun tyttö kaapattiin. Sasorilla oli epäilys, että Orochimaru liittyisi jotenkin tapahtuneeseen. Hän ei kuitenkaan voinut jäljittää vampyyria, saatika tämän alaisia. Suna ja Otokagure olivat olleet vihamielisiä jo aikojern alusta lähiten. Nyt vallassa Otokaguressa oli Orochimaru ja Sunassa Sasori. Ja he kävivät jatkuvasti kiivaita taisteluita toisiaan vastaan.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
SasoDei:Red rose devil.
SasoDei:Red rose devil.
Luku:2. Neljä punapäätä.
”Tule takaisin!” Raivoisa ja tunteeton huuto raikui läpi punaisen palatsin. Punapäinen hahmo juoksi kohti toista punpäätä, joka huusi. ”En tehnyt mitään! Ja sitä paitsi...Aaah!” nuoremman pojan huuto oli korvia vihlova, kun hän kaatui. ”Minähän sanoin, ettet koske tavaroihini, vai? Senki tyhmä kakara!” ”Lopeta! Se sattuu!” Punapäinen poika istui nyt maassa, veljensä päällä, joka oli mahalteen. Poika tuijotti ruskeilla silmillä veljeensä, joka huusi, kun punapää repi häntä hiuksista. Nuorempi poika oli rutistanut silmänsä kiinni. ”Mitä te kaksi teette?!” Lapset hätkähtivät kesken tappelemisen ja kääntyivät ympäri. Kumpikin heistä nielaisi. Sasori asteli olohuoneeseen ja tuijotti lapsia. ”Hän aloitti!” Poika huusi vihaisesti. ”Enkä! En tehnyt mitään!” ”Kylläpäs, rikoit minun pääkalloni, joka on suosikkini!” ”Sanoin jo, en tehnyt sitä!” nuorempi kirkui. ”Kylläpäs!” Empäs!” ”Kylläpäs” Sasori rypisti otsaansa katsellessaan heitä. ”Lopettakaa tappeleminen nyt! Heti!” Sasori huusi samalla, kun hänen paholais torahampaansa välähtivät näkyviin. Kummatkin lapsista hiljentyivät heti. ”Danna, rauhoituhan hiaman, hmm.” Punapää ja kaksi lasta kääntyivät ympäri nähdäkseen puhujan. Deidara käveli huoneeseen. ”Ja te, hmm!” Deidara aloitti. ”Daisuke, lopeta pikkuveljesi satuttaminen ja Takeru, lopeta huutaminen, hmm!” Lapset katsoivat vanhempiaan. Samassa paikkaa lähestyi uudet askeleet. Ovelta käveli neljäs punapää. ”Hei Deri! Missä olet ollu, hmm?” Deidara kysyi, kääntyen katsomaan kolmatta punapäistä poikaa, joka oli muita nuorempi. Poika nielaisi. ”O-omassa huoneessani...” ”Ai, hmm? Haluatko syödä jotakin, hmm?” ”Selvä, äiti.” Deri käveli äitisä luokse, joka nosti pojan syliinsä. Tämän jälkeen he lähtivät ruokailu huoneeseen.
---[1. Daisuke: Daisuke Hiro Akasuna. Sason ja Dein esikoinen ja vanhempi kaksonen. Hiljainen, viileä ja rauhallinen poika. Daisukella on isänsä silmät ja tämän hiusten väri. Hiukset ovat olkapäille ylettyvät. Daisuke pidättelee usein veljeään ja kaksoset ovat aina kuin vastakohdat.
2.Takeru: Takeru Haru Akasuna. Sason ja Dein toinen poika ja nuorempi kaksosista. Ärhäkkä, pahasuinen, jääräpäinen ja helposti malttinsa menettävä. Riitelee ja suuttuu kaikesta. Ei usein mieti ennen, kuin tekee. Takerulla on isänsä silmät ja hiukset, lukuun ottamatta verenpunaisia, vasemman puolen kasvoista peittäviä etuhiuksia.
3. Deri: Deri Rikku Akasuna. Sason ja Dein kuopus...(Lisää asiaa Derista myöhemmin.) ja kolmas poika. Derillä on isänsä hiukset ja äitinsä silmät. Luonteeltaan melkein, kuin Sasori. Haaveilee paljon ja vihaa demoneita (Eritoten Hirukoa ja Yorua. Mutta myös Sandaimea.) Ei tule kunnolla isänsä kanssa toimeen (?). Viihtyy yksin. Kaksoset ovat Deria 3-vuotta vanhempia.]---
-Ilta
Sasori oli valtaistuin salissa käskemässä demoneja samalla, kun Deidara oli laittamassa heidän lapsiaan nukkumaan. Kaksoset suostuivat menemään kummatkin vaivatta (Ainakin Daisuke) nukkumaan. Huoneet olivat isoja ja tilavia. Huoneet oli sisustettu vanhoilla ja tammisilla huonekaluilla. Huoneista löytyi kuitenkin myös luusta tehty kokovartalo peili ja pöytä, tuolin kera. Seinillä roikkui maalauksia. Kyntteliköissä oli kynttilöitä, jotka paloivat samalla, kun takoissa leimusivat liekit. Liekit valaisivat huonetta samalla, kun Deidara istui vuoteellaan ja katseli valokuvaa perheestään. Kuvassa oli hänen ja Sasorin lisäksi, Daisuke, Takeru ja Deri. Yksi asia oli kuitenkin erillainen. Kuva oli otettu Derin ollessa noin seitsemän kuukautta. Derin vieressä, Deidaran sylissä istui pieni tyttö. Tytöllä oli pitkän verenpunaiset hiukset, jotka olivat samalla lailla kuin Deidaran hiukset(puoli poninhännällä ja peittivät vasemman silmän). Tytöllä oli myös taivaan siniset silmät ja yhtä valkoinen iho kuin muilla. Deidara tunsi silmiinsä kihoavan kyyneleet, kun hän katsoi kuvan tyttöä. Tyttö oli Daichi, Derin kaksos-sisar, joka katosi eräänä yönä. Sasori lähetti kymmeniä demoneita etsimään tyttöä, mutta tätä ei kuitenkaan, koskaan löydetty...
-------Flach blac noin 2 vuotta sitten.---
Sasori käveli demonien ohi kohti 7kuukauden ikäisten lastensa huonetta. Huoneen ovelle päästyään, hän koputti hiljaa ja avasi oven astuen sisään. Deidara istui lattialla ja piteli kahta pientä, sinisälmäistä ja punapäistä lasta sylissään. Hän hymili ja kikatti hieman, kun lapset alkoivat painia lattialla, keskenään. Sasori hymyili kävellessään kohti rakastajaansa ja lapsiaan. Deidara nosti katseensa lapsista, kohti vanhinta punapäätä. ”Danna, loppuivatko työsi jo nyt, hmm?” Paholainen hymyili alas blondille. ”Otin vaapaata, jatkan huomenna. Miten Daichi voi?” Deidaran katse muuttui, kun hän katsoi alas hänen tytärtään. ”Hän itkee, yskii ja oksentelee yhä verta.” Hän kuiskasi hiljaa pidätellen kyyneliä. Deidara nousi ja laittoi lapset vouteeseen. Yhdessä he jättivät lapset nukkumaan. He eivät kuitenkaan ehtineet, kuin 5m päähän ovesta, kun huoneesta kuului yhtäkkiä huuto. Sasori kääntyi nopeasti ja ryntäsi äkkiä takaisin lastenhuoneeseen. Hän lennätti oven auki. Seuraava asia minkä hän tajusi oli, että Deri istui sängyssä huutaen ja itkien, yksin. Daichia ei näkynyt missään. Deidara, joka oli suoraan paholaisen takana peitti suunsa kädellään ja ryntäsi poikansa luokse. Sasori taas ryntäsi avoimelle ikkunalle.”Ei...”Deidara kuiskasi itkien ja kietoen kätensä Derin ympärille.”Miksi? Kuka? Dai?!” Sasori tunsi vihan nousevan, kun hän tajusi, että viholliset olivat tehneet pahimman siirtonsa. Deidara kääsi katseensa paholaiseen. ”Danna...” -------Flach blac LOPPU-------
Luku:2. Neljä punapäätä.
”Tule takaisin!” Raivoisa ja tunteeton huuto raikui läpi punaisen palatsin. Punapäinen hahmo juoksi kohti toista punpäätä, joka huusi. ”En tehnyt mitään! Ja sitä paitsi...Aaah!” nuoremman pojan huuto oli korvia vihlova, kun hän kaatui. ”Minähän sanoin, ettet koske tavaroihini, vai? Senki tyhmä kakara!” ”Lopeta! Se sattuu!” Punapäinen poika istui nyt maassa, veljensä päällä, joka oli mahalteen. Poika tuijotti ruskeilla silmillä veljeensä, joka huusi, kun punapää repi häntä hiuksista. Nuorempi poika oli rutistanut silmänsä kiinni. ”Mitä te kaksi teette?!” Lapset hätkähtivät kesken tappelemisen ja kääntyivät ympäri. Kumpikin heistä nielaisi. Sasori asteli olohuoneeseen ja tuijotti lapsia. ”Hän aloitti!” Poika huusi vihaisesti. ”Enkä! En tehnyt mitään!” ”Kylläpäs, rikoit minun pääkalloni, joka on suosikkini!” ”Sanoin jo, en tehnyt sitä!” nuorempi kirkui. ”Kylläpäs!” Empäs!” ”Kylläpäs” Sasori rypisti otsaansa katsellessaan heitä. ”Lopettakaa tappeleminen nyt! Heti!” Sasori huusi samalla, kun hänen paholais torahampaansa välähtivät näkyviin. Kummatkin lapsista hiljentyivät heti. ”Danna, rauhoituhan hiaman, hmm.” Punapää ja kaksi lasta kääntyivät ympäri nähdäkseen puhujan. Deidara käveli huoneeseen. ”Ja te, hmm!” Deidara aloitti. ”Daisuke, lopeta pikkuveljesi satuttaminen ja Takeru, lopeta huutaminen, hmm!” Lapset katsoivat vanhempiaan. Samassa paikkaa lähestyi uudet askeleet. Ovelta käveli neljäs punapää. ”Hei Deri! Missä olet ollu, hmm?” Deidara kysyi, kääntyen katsomaan kolmatta punapäistä poikaa, joka oli muita nuorempi. Poika nielaisi. ”O-omassa huoneessani...” ”Ai, hmm? Haluatko syödä jotakin, hmm?” ”Selvä, äiti.” Deri käveli äitisä luokse, joka nosti pojan syliinsä. Tämän jälkeen he lähtivät ruokailu huoneeseen.
---[1. Daisuke: Daisuke Hiro Akasuna. Sason ja Dein esikoinen ja vanhempi kaksonen. Hiljainen, viileä ja rauhallinen poika. Daisukella on isänsä silmät ja tämän hiusten väri. Hiukset ovat olkapäille ylettyvät. Daisuke pidättelee usein veljeään ja kaksoset ovat aina kuin vastakohdat.
2.Takeru: Takeru Haru Akasuna. Sason ja Dein toinen poika ja nuorempi kaksosista. Ärhäkkä, pahasuinen, jääräpäinen ja helposti malttinsa menettävä. Riitelee ja suuttuu kaikesta. Ei usein mieti ennen, kuin tekee. Takerulla on isänsä silmät ja hiukset, lukuun ottamatta verenpunaisia, vasemman puolen kasvoista peittäviä etuhiuksia.
3. Deri: Deri Rikku Akasuna. Sason ja Dein kuopus...(Lisää asiaa Derista myöhemmin.) ja kolmas poika. Derillä on isänsä hiukset ja äitinsä silmät. Luonteeltaan melkein, kuin Sasori. Haaveilee paljon ja vihaa demoneita (Eritoten Hirukoa ja Yorua. Mutta myös Sandaimea.) Ei tule kunnolla isänsä kanssa toimeen (?). Viihtyy yksin. Kaksoset ovat Deria 3-vuotta vanhempia.]---
-Ilta
Sasori oli valtaistuin salissa käskemässä demoneja samalla, kun Deidara oli laittamassa heidän lapsiaan nukkumaan. Kaksoset suostuivat menemään kummatkin vaivatta (Ainakin Daisuke) nukkumaan. Huoneet olivat isoja ja tilavia. Huoneet oli sisustettu vanhoilla ja tammisilla huonekaluilla. Huoneista löytyi kuitenkin myös luusta tehty kokovartalo peili ja pöytä, tuolin kera. Seinillä roikkui maalauksia. Kyntteliköissä oli kynttilöitä, jotka paloivat samalla, kun takoissa leimusivat liekit. Liekit valaisivat huonetta samalla, kun Deidara istui vuoteellaan ja katseli valokuvaa perheestään. Kuvassa oli hänen ja Sasorin lisäksi, Daisuke, Takeru ja Deri. Yksi asia oli kuitenkin erillainen. Kuva oli otettu Derin ollessa noin seitsemän kuukautta. Derin vieressä, Deidaran sylissä istui pieni tyttö. Tytöllä oli pitkän verenpunaiset hiukset, jotka olivat samalla lailla kuin Deidaran hiukset(puoli poninhännällä ja peittivät vasemman silmän). Tytöllä oli myös taivaan siniset silmät ja yhtä valkoinen iho kuin muilla. Deidara tunsi silmiinsä kihoavan kyyneleet, kun hän katsoi kuvan tyttöä. Tyttö oli Daichi, Derin kaksos-sisar, joka katosi eräänä yönä. Sasori lähetti kymmeniä demoneita etsimään tyttöä, mutta tätä ei kuitenkaan, koskaan löydetty...
-------Flach blac noin 2 vuotta sitten.---
Sasori käveli demonien ohi kohti 7kuukauden ikäisten lastensa huonetta. Huoneen ovelle päästyään, hän koputti hiljaa ja avasi oven astuen sisään. Deidara istui lattialla ja piteli kahta pientä, sinisälmäistä ja punapäistä lasta sylissään. Hän hymili ja kikatti hieman, kun lapset alkoivat painia lattialla, keskenään. Sasori hymyili kävellessään kohti rakastajaansa ja lapsiaan. Deidara nosti katseensa lapsista, kohti vanhinta punapäätä. ”Danna, loppuivatko työsi jo nyt, hmm?” Paholainen hymyili alas blondille. ”Otin vaapaata, jatkan huomenna. Miten Daichi voi?” Deidaran katse muuttui, kun hän katsoi alas hänen tytärtään. ”Hän itkee, yskii ja oksentelee yhä verta.” Hän kuiskasi hiljaa pidätellen kyyneliä. Deidara nousi ja laittoi lapset vouteeseen. Yhdessä he jättivät lapset nukkumaan. He eivät kuitenkaan ehtineet, kuin 5m päähän ovesta, kun huoneesta kuului yhtäkkiä huuto. Sasori kääntyi nopeasti ja ryntäsi äkkiä takaisin lastenhuoneeseen. Hän lennätti oven auki. Seuraava asia minkä hän tajusi oli, että Deri istui sängyssä huutaen ja itkien, yksin. Daichia ei näkynyt missään. Deidara, joka oli suoraan paholaisen takana peitti suunsa kädellään ja ryntäsi poikansa luokse. Sasori taas ryntäsi avoimelle ikkunalle.”Ei...”Deidara kuiskasi itkien ja kietoen kätensä Derin ympärille.”Miksi? Kuka? Dai?!” Sasori tunsi vihan nousevan, kun hän tajusi, että viholliset olivat tehneet pahimman siirtonsa. Deidara kääsi katseensa paholaiseen. ”Danna...” -------Flach blac LOPPU-------
SasoDei:Red rose devil.
SasoDei:Red rose devil.
Luku:1 Punainen paholainen.
Pimeys oli laskeutunut Konohan kaduille. Tuuli puhalsi, missään ei näkynyt ristin sieluakaan. Vain yksi hahmo liikkui. Mies, joka lyhyine valkoisine hiuksineen, tarkkaili. Miehellä oli myrkyn vihreä viitta. Pimeässä, katolta, mies seurasi vaalea hiuksista hahmoa, joka juoksi läpi pimeän ja öisen kadun. Blondi pitkät vaaleat hiukset peittiyvät punaiseen vereen. Myös koko muu ruumis, puinaisilla pilvillä koristeltu, musta viita oli veren peitossa. Blondi oli tuskin 19-vuotias, ei, hän oli 18. Hahmo seurasi, kun teini juoksi, pysähtymättä lainkaan. Hetken juoksemisen jälkeen, teini pysähtyi. Blondi seisoi, suuren, vanhan ja pelottevan kartanon edessä. Hiiren hiljaa, mies seurasi nuorta rakennuksen luokse. Mies näki blondin katsahtavan ympärilleen nopeasti, tämän jälkeen hän kohotti kätensä ja veti oven auki. Hahmon tarkkaillessa, 18-vuotias hiipi sisälle taloon ja sulki oven. Mies nousi ja kääntyi ympäri. Oli aika palata, hänen Herransa luokse, raportoimaan hänen näkemästään. Luja tuulen puuskaus ja mies oli kadonnut.
Mies vaihtoi paikkaa saman kaltaiseen kartanoon, minne oli seurannut blondia. Sisälle päästyään, hän käveli suureen saliin, jossa oli melko paljon hahmoja varjoissa. Vain kaksi henkilöä näkyi selvästi. ”Orochimaru-herra. Tuon kiireellisen raportin teille.” Valko hiuksinen mies polvistui toiselle polvelleen ja ojensi paperi nippua, jonka hän oli kaivanut viittansa alta. Orochimaruksi kutsuttu mies olkoi puhua. ”Kabuto, ota Kimimaron viesti.” Toinen huoneessa ollut mies, otti paperit. Hänellä oli pitkät, hopeiset hiukset, jotka oli sidottu kiinni. Lisäksi hänellä oli silmälasit. Orochimaru kääntyi nyt Kabutoon. ”No, miten on? Selvisikö mitään uutta?” Hän kysyi. Kabuto selasi papereita, ja kääntyi herraansa. ”Jonkin verran.” Hän vastasi. ”Miten toimimme?” Orochimaru, jolla oli pitkät mustat hiukset, valkoinen ihon väri, keltaiset silmät ja käärmemäinen olemus, kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. ”Me odotamme, he alkavat kyllä liikkua. Ja kun olemme tutustuneet paremmin heidän uuteen, räjähteitä käyttävään, lapseensa, olen varma että olemma voitolla.” Miehen äänen sävy oli kylmä ja veren himoinen, kun hän nuolaisi suupieltään. Luonnottoman pitkä kieli oli karmaiseva. ”He he he, tuskin maltan odottaa, miltä he näyttävät kun ymmätävät hävinneensä...”
Blondi hiipi sisällä vanhassa kartanossa. Hetken kävelyn jälkeen, hän löysi tiensä suureen olohuoneeseen. Olohuoneessa oli useiden, vanhojen ja punaruskeiden, sohvien lisäksi myös muita, tammisia huonekaluja. Suuressa takassa leimusi tuli. Huone oli myös täynä kynttilöitä. Seinällä roikkui hyvin suuri maalaus joukosta, jonka henkilöillä oli punaisilla pilvillä koristellut, mustat viitat. Teini asteli huoneen läpi, kohti takkaa. Takan luona, suuressa nojatuolissa istui joku. Nojatuolissa istuja tuijotti tuleen, välittämättä teinistä. ”No?” Hahmo nojatuolissa kysyi. ”Löysitkö ja toitko sen?” Blondi, joka siesoi noin viiden metrin päässä, hymähti. ”Joo. Sen löytäminen oli helppoa, mutta saaminen oli asia erikseen, hmm.” Hän vastasi virnistäen. Takasta hohtava valo, näytti 18-vuotiaan selvästi. Hänen pitkät vaaleat hiukset, olivat päälaelta, pienellä poninhännällä. Etuhiukset peittivät vasemman silmän, toisin kuin koikean, jonka taivaan sininen katse oli naulitunut puhujan suuntaan. Takka tulen valossa myös näkytti, että teini oli ollut poika. Todellisuudessa, hän oli kuitenkin tyttö. ”Hyvin tehty, Deidara. Hieno suoritus.” Puhuja noisi ylös ja astui muutaman askeleen takkaa kohden. Teini nyökkäsi. ”Kiitos, hmm!” Nyt myös puhuja näkyi. Hänellä oli sotkuiset, veren punaiset hiukset ja hän oli 18-vuotiasta hiaman pidempi. ”Sasori no Danna, minä menen nyt, hmm. Vien tämän käärön Painille. Hmm.” Deidara kääntyi lähteäkseen, mutta punapää aloitti puhumaan. ”Mene, mutta älä ole varomaton, kakara. Ymmärrätkö?” Deidara nyökkäsi. ”Joo, joo. Ymmärrän kyllä, hmm! En ole enään mikään kakara, hmm!” Vastattuaan, teini kääntyi ja lähti. Sasori jäin kuitenkin huoneeseen, toijottamaan tuleen. Hetket tuijottamisen jälkeen, hän alkoi puhua. ”Tule jo esiin, Madara. Tiedän että olet täällä.” Varjoista kuului hymähdys. ”Hhmm. Minä kun luulin, että olisit lähettänyt jonkun Dei avuksi.” Punapää kääntyi nyt ympäri ja kääntyi kohtamaan puhujan. Miehellä oli pitkät, sotkuiset, mustat hiukset ja rubiinin punaiset silmät. Uchihan Madara asteli kohti häntä. ”Hän saa alkaa harjoittelemaan yksin liikkumista.” Sasori sanoi tylysti. Madara silmäili häntä hetken. ”Orochimaru liikkuu näkyvämmin, joten olisi viisasta pitää hänet sisällä. En yritä pakottaa, mutta jos näin jatkuu pidän Deidaran itse poissa ulkoa. Tämä on vain varotoimi, ettei Otoke saa hänen chakra voimiaan käyttöönsä. Hänhän ei vielä hallitse niitä, toisin kuin me. Silloin on jo liian myöhäistä ja...” Kysymys ovelta keskeytti Madaran. ”Mikä on liian myöhäistä, hmm?” Kummatkin miehet kääntyivät ympäri, nähden Deidaran seisomassa huoneen ovi aukolla. ”Ei mikää, kakara! Mene huoneeseesi!” Sasori ärähti. Deidara katseli nyt häntä. ”Mutta en voi istua siellä loputtomiin, hmm. Haluan tulla myös mukaan ulos ja...” ”Nyt!” Sasori huusi. Madara katseli heitä kumpaakin vuoron perään, jonka jälkeen hän huokaisi. ”Hienoa...Dei, mene Konanin luokse. Minulla on kahden keskeistä asiaa Sasorille.” Blondi katsoi vihaisella katseella Madaraan. ”Okei, Madara-sama hmm...” Deidara kääntyi, vilkaisten vielä punapäätä ja lähti. Sasori jäi tuijottamaan hetkeksi ovelle, ennen kuin katsoi takaisin Madaraa. Tämä kuitenkin katseli itse nyt ovelle. ”Hhmm... Olet hänelle liian ankara, Saso. Etkö ole huomannut sitä vielä?” ”Paraskin puhuja!” Sasori huusi raivoissaan. Madara nosti hiaman kulmiaan, yllättyneenä. ”No. Ainakin kohtelen häntä hellemmin ja mukavammin. Toisin kuin sinä. Lisäksi hän on alkanut kutsui minua ”sama” päätteellä.” Punapää tuhahti. Hetken oli hiljaista, kun kaksikko ei edes katsonut toisiinsa. Noin 10 min. päästä Sasori aloitti. ”Mitä itse tekisit, jos olisit minä?” Madara oli yllättynyt 19-vuotiaan kysymyksestä. Hän mietti hetken, enen kuin vastasi.”No, tekisin mitä voisin.” Kaikki kaksikon ympärillä muuttui ja Sasori avasi huokaisten silmänsä. Hän oli aivan erillaisessa huoneessa ja piteli isoa ja vanhaa kirjaa sylissään. Hän oli ollut ''menneisyydessä''. Hän oli jo 28-vuotias ja oli noussut paholaisvampyyrinä valtaistumelle. Huokaisten hän nousi ylös. Yhtäkkiä huuto keskeytti hänet huuto, jonka hän tunsi liiankin hyvin. Jälleen huokaisu ja hän lähti, viitta hulmuten, kohti olohuonetta. Hän tiesi jo, mitä hän näkisi ja kuulisi.
Luku:1 Punainen paholainen.
Pimeys oli laskeutunut Konohan kaduille. Tuuli puhalsi, missään ei näkynyt ristin sieluakaan. Vain yksi hahmo liikkui. Mies, joka lyhyine valkoisine hiuksineen, tarkkaili. Miehellä oli myrkyn vihreä viitta. Pimeässä, katolta, mies seurasi vaalea hiuksista hahmoa, joka juoksi läpi pimeän ja öisen kadun. Blondi pitkät vaaleat hiukset peittiyvät punaiseen vereen. Myös koko muu ruumis, puinaisilla pilvillä koristeltu, musta viita oli veren peitossa. Blondi oli tuskin 19-vuotias, ei, hän oli 18. Hahmo seurasi, kun teini juoksi, pysähtymättä lainkaan. Hetken juoksemisen jälkeen, teini pysähtyi. Blondi seisoi, suuren, vanhan ja pelottevan kartanon edessä. Hiiren hiljaa, mies seurasi nuorta rakennuksen luokse. Mies näki blondin katsahtavan ympärilleen nopeasti, tämän jälkeen hän kohotti kätensä ja veti oven auki. Hahmon tarkkaillessa, 18-vuotias hiipi sisälle taloon ja sulki oven. Mies nousi ja kääntyi ympäri. Oli aika palata, hänen Herransa luokse, raportoimaan hänen näkemästään. Luja tuulen puuskaus ja mies oli kadonnut.
Mies vaihtoi paikkaa saman kaltaiseen kartanoon, minne oli seurannut blondia. Sisälle päästyään, hän käveli suureen saliin, jossa oli melko paljon hahmoja varjoissa. Vain kaksi henkilöä näkyi selvästi. ”Orochimaru-herra. Tuon kiireellisen raportin teille.” Valko hiuksinen mies polvistui toiselle polvelleen ja ojensi paperi nippua, jonka hän oli kaivanut viittansa alta. Orochimaruksi kutsuttu mies olkoi puhua. ”Kabuto, ota Kimimaron viesti.” Toinen huoneessa ollut mies, otti paperit. Hänellä oli pitkät, hopeiset hiukset, jotka oli sidottu kiinni. Lisäksi hänellä oli silmälasit. Orochimaru kääntyi nyt Kabutoon. ”No, miten on? Selvisikö mitään uutta?” Hän kysyi. Kabuto selasi papereita, ja kääntyi herraansa. ”Jonkin verran.” Hän vastasi. ”Miten toimimme?” Orochimaru, jolla oli pitkät mustat hiukset, valkoinen ihon väri, keltaiset silmät ja käärmemäinen olemus, kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. ”Me odotamme, he alkavat kyllä liikkua. Ja kun olemme tutustuneet paremmin heidän uuteen, räjähteitä käyttävään, lapseensa, olen varma että olemma voitolla.” Miehen äänen sävy oli kylmä ja veren himoinen, kun hän nuolaisi suupieltään. Luonnottoman pitkä kieli oli karmaiseva. ”He he he, tuskin maltan odottaa, miltä he näyttävät kun ymmätävät hävinneensä...”
Blondi hiipi sisällä vanhassa kartanossa. Hetken kävelyn jälkeen, hän löysi tiensä suureen olohuoneeseen. Olohuoneessa oli useiden, vanhojen ja punaruskeiden, sohvien lisäksi myös muita, tammisia huonekaluja. Suuressa takassa leimusi tuli. Huone oli myös täynä kynttilöitä. Seinällä roikkui hyvin suuri maalaus joukosta, jonka henkilöillä oli punaisilla pilvillä koristellut, mustat viitat. Teini asteli huoneen läpi, kohti takkaa. Takan luona, suuressa nojatuolissa istui joku. Nojatuolissa istuja tuijotti tuleen, välittämättä teinistä. ”No?” Hahmo nojatuolissa kysyi. ”Löysitkö ja toitko sen?” Blondi, joka siesoi noin viiden metrin päässä, hymähti. ”Joo. Sen löytäminen oli helppoa, mutta saaminen oli asia erikseen, hmm.” Hän vastasi virnistäen. Takasta hohtava valo, näytti 18-vuotiaan selvästi. Hänen pitkät vaaleat hiukset, olivat päälaelta, pienellä poninhännällä. Etuhiukset peittivät vasemman silmän, toisin kuin koikean, jonka taivaan sininen katse oli naulitunut puhujan suuntaan. Takka tulen valossa myös näkytti, että teini oli ollut poika. Todellisuudessa, hän oli kuitenkin tyttö. ”Hyvin tehty, Deidara. Hieno suoritus.” Puhuja noisi ylös ja astui muutaman askeleen takkaa kohden. Teini nyökkäsi. ”Kiitos, hmm!” Nyt myös puhuja näkyi. Hänellä oli sotkuiset, veren punaiset hiukset ja hän oli 18-vuotiasta hiaman pidempi. ”Sasori no Danna, minä menen nyt, hmm. Vien tämän käärön Painille. Hmm.” Deidara kääntyi lähteäkseen, mutta punapää aloitti puhumaan. ”Mene, mutta älä ole varomaton, kakara. Ymmärrätkö?” Deidara nyökkäsi. ”Joo, joo. Ymmärrän kyllä, hmm! En ole enään mikään kakara, hmm!” Vastattuaan, teini kääntyi ja lähti. Sasori jäin kuitenkin huoneeseen, toijottamaan tuleen. Hetket tuijottamisen jälkeen, hän alkoi puhua. ”Tule jo esiin, Madara. Tiedän että olet täällä.” Varjoista kuului hymähdys. ”Hhmm. Minä kun luulin, että olisit lähettänyt jonkun Dei avuksi.” Punapää kääntyi nyt ympäri ja kääntyi kohtamaan puhujan. Miehellä oli pitkät, sotkuiset, mustat hiukset ja rubiinin punaiset silmät. Uchihan Madara asteli kohti häntä. ”Hän saa alkaa harjoittelemaan yksin liikkumista.” Sasori sanoi tylysti. Madara silmäili häntä hetken. ”Orochimaru liikkuu näkyvämmin, joten olisi viisasta pitää hänet sisällä. En yritä pakottaa, mutta jos näin jatkuu pidän Deidaran itse poissa ulkoa. Tämä on vain varotoimi, ettei Otoke saa hänen chakra voimiaan käyttöönsä. Hänhän ei vielä hallitse niitä, toisin kuin me. Silloin on jo liian myöhäistä ja...” Kysymys ovelta keskeytti Madaran. ”Mikä on liian myöhäistä, hmm?” Kummatkin miehet kääntyivät ympäri, nähden Deidaran seisomassa huoneen ovi aukolla. ”Ei mikää, kakara! Mene huoneeseesi!” Sasori ärähti. Deidara katseli nyt häntä. ”Mutta en voi istua siellä loputtomiin, hmm. Haluan tulla myös mukaan ulos ja...” ”Nyt!” Sasori huusi. Madara katseli heitä kumpaakin vuoron perään, jonka jälkeen hän huokaisi. ”Hienoa...Dei, mene Konanin luokse. Minulla on kahden keskeistä asiaa Sasorille.” Blondi katsoi vihaisella katseella Madaraan. ”Okei, Madara-sama hmm...” Deidara kääntyi, vilkaisten vielä punapäätä ja lähti. Sasori jäi tuijottamaan hetkeksi ovelle, ennen kuin katsoi takaisin Madaraa. Tämä kuitenkin katseli itse nyt ovelle. ”Hhmm... Olet hänelle liian ankara, Saso. Etkö ole huomannut sitä vielä?” ”Paraskin puhuja!” Sasori huusi raivoissaan. Madara nosti hiaman kulmiaan, yllättyneenä. ”No. Ainakin kohtelen häntä hellemmin ja mukavammin. Toisin kuin sinä. Lisäksi hän on alkanut kutsui minua ”sama” päätteellä.” Punapää tuhahti. Hetken oli hiljaista, kun kaksikko ei edes katsonut toisiinsa. Noin 10 min. päästä Sasori aloitti. ”Mitä itse tekisit, jos olisit minä?” Madara oli yllättynyt 19-vuotiaan kysymyksestä. Hän mietti hetken, enen kuin vastasi.”No, tekisin mitä voisin.” Kaikki kaksikon ympärillä muuttui ja Sasori avasi huokaisten silmänsä. Hän oli aivan erillaisessa huoneessa ja piteli isoa ja vanhaa kirjaa sylissään. Hän oli ollut ''menneisyydessä''. Hän oli jo 28-vuotias ja oli noussut paholaisvampyyrinä valtaistumelle. Huokaisten hän nousi ylös. Yhtäkkiä huuto keskeytti hänet huuto, jonka hän tunsi liiankin hyvin. Jälleen huokaisu ja hän lähti, viitta hulmuten, kohti olohuonetta. Hän tiesi jo, mitä hän näkisi ja kuulisi.
torstai 19. huhtikuuta 2012
SasoDei: "We are Akatsuki!"
SasoDei: "We are Akatsuki!"
Hei kaikki! Tämä on yksi muutamista ei tarinoista. Tämän keskustelu Sasori, Deidaran ja muiden Akastuki hahmojen kanssa. Sekä tietysti minun (SxD ja Betta/työkumppanini Mekin.
Nauttikaa!
SxD: Hei kaikki! Kohta varmaan tulee uusi luku ja päästään lukemaan!
Dei:...Kuika nopeasti, un? Kuka saa pääroolin seuraavassa luvussa, un?
Meki:Jaa a. Sen kun tietäisi, DeiDei
SxD&Dei:...Kummalle puhut? Ja lakkaa kutsumasta DeiDeiksi! UN!
Saso:*Nauraa vatsa kippurassa* Tämä alkaa hyvin, vai?
Ita: Ööh...Missä Madara on?
Mada:Olen täällä! Olen ollut jo, jonkin aikaa!!
Kisa:Missä välissä tulit?
Mada. Olen ninja!
Saso:...
Dei:...
SxD:...
Meki...
Kisa:...
Muut:...
Mada: Mitä? Katsotaan vaikka aitoa ja alku peräistä Naruto ja Naruto Shippuuden-serjoja!! Olen ninja! >.<
SxD: Joo, joo. Te kaikki ootte *Virnistäen kiinni Sasossa ja DeiDeissä*
Saso:Pääatä irti minusta!
Kuro&Shiro: Hän pitää sinusta Saso. Aww!
Dei:*Punastus*
SxD: Jos olisitte oikeita menisin teidän kanssa TREFFEILLE ja NAIMISIIN!
Muut:...
Meki:*Reps* Joo, joo. Mutta Saso on mun! XD
SxD: Eikä oo! XP *Lujempaa kiinni*
SxD ja Meki:*Tappelu, tappelu*
Hidan: Blondin kannatus voittaa, helvetti!
Kaku: 10$ vetoa?
Muut: JOO!
1min. myöhemmin
Ita:Tasapeli?
Pain: Joo...
Mada:XD
Konan: Deidara, oletko kunnossa?
Dei: *Oli mukanaa riidassa* Olen okey....
Ita:*Saringan ja tuijotus SxDeen ja Mekin suuntaan*
Mada:Hei Dei! Minulla olisi yhdet liput laffaan ja...
Saso&Dei:EI!
Mada: Miksi? T.T
Saso: Ei käy, olemme menossa syömään ja...
Dei: Ai? En tiennytkään!
SxD: *Kuiskaa Deille: Se oli vale*
Dei: Ai niin, joo...^////^u
Mada: Mitä? Katsotaan vaikka aitoa ja alku peräistä Naruto ja Naruto Shippuuden-serjoja!! Olen ninja! >.<
SxD: Joo, joo. Te kaikki ootte *Virnistäen kiinni Sasossa ja DeiDeissä*
Saso:Pääatä irti minusta!
Kuro&Shiro: Hän pitää sinusta Saso. Aww!
Dei:*Punastus*
SxD: Jos olisitte oikeita menisin teidän kanssa TREFFEILLE ja NAIMISIIN!
Muut:...
Meki:*Reps* Joo, joo. Mutta Saso on mun! XD
SxD: Eikä oo! XP *Lujempaa kiinni*
SxD ja Meki:*Tappelu, tappelu*
Hidan: Blondin kannatus voittaa, helvetti!
Kaku: 10$ vetoa?
Muut: JOO!
1min. myöhemmin
Ita:Tasapeli?
Pain: Joo...
Mada:XD
Konan: Deidara, oletko kunnossa?
Dei: *Oli mukanaa riidassa* Olen okey....
Ita:*Saringan ja tuijotus SxDeen ja Mekin suuntaan*
Mada:Hei Dei! Minulla olisi yhdet liput laffaan ja...
Saso&Dei:EI!
Mada: Miksi? T.T
Saso: Ei käy, olemme menossa syömään ja...
Dei: Ai? En tiennytkään!
SxD: *Kuiskaa Deille: Se oli vale*
Dei: Ai niin, joo...^////^u
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
SasoDei: "We are Akatsuki!"
SasoDei: ”We are Akatsuki!”
Luku: 3. Tunkeiliana käärme!?
Sasori heräsi puoli kahdentoista aikoihin, yöllä. Uni oli ollut kamala. Se sisälsi paljon moistoja Akatsukista ja Deidaran isästä, heidän ollessa noin 8-vuotiaita. Sasori huohotti sängyllään. ”Ei hemmetti...” Hän mutisin.”...Miksi juuri nyt, miksi?!” Hiljaa hän kääntyi ja näki tutun hahmon vieressään, hänen kasvoilleen levisi pieni hymy. Hänen tyttöystävänsä nukkui rauhassa, eikä ollut huomannut punapään heräämistä. Rauhallinen hengitys tuntui lämpöiseltä ja iho oli lämmin. NukkeMestari käänsi katseensa Blondin kasvoistan tämän vaatteisiin. Tytöllä oli yllään punapään t-paita ja sortsit. Nukkuessaan Deidara ei välittinyt, vaikka paita roikkui hänen olkapäällään. Punapää hymyili, sillä nuorempi teini näytti hyvin suloiselta hänelle liian isoissa vaatteissa. Hymyillen Sasori nousi ja käveli koneensa luokse. Koneelle päästyään hän avasi sen ja katsoi mesensä. ”Se käärme...” Punapää sähisi hiljaa. Hän paino ''Liity keskusteluun'' nappia ja samassa hän alkoi keskustella muiden paikalla olioiden kanssa. Paikalla oliat olivat: Madara(Mandegyo) Kuro&Shiro, Pain(Rinnegan), Itachi(Korppi-poika), Hidan(Jashin), Kakuzu($Boy$), Tobi(Good boy!), Kisame(HaiFish) ja paljon muita. Yksi nimi kiinnitti punapään huomion. Nimi oli ''OroSnake''. Hän tuijotti nimeä hetken ja huokaisi sitten. Punapää alkoi kirjoittaa ensimmäistä viestiä Painille. /RedSkorpion/; [No? Mitään uutta?]. /Rinnegan/: [Ei oikeastaan mitään. Kaksoset eivät löydä juuri mitää ja itse en ole näissä asiossa hyvä...]. /Mandegyo:/ [Minulla on jotain tiedon muruja, mutta ne eivät auta. Muuten, Sasori, onko Dei-chan luonasi?] /RedSkorpion:/On. Hän nukkuu, joten en herätä häntä. Enkä varsinkaan sinun takiasi! Okey?!] /Korppi-poika:/[...Minä menen, Nähdään huomenna. ] ''Korppi-poika kirjautui ulos.'' Punapää huokaisi, muut olivat poistuneet ja hän oli yksinään koneellaan. Muutaman minuutin jälkeen hän nousi, otti Akatsukin sormuksen sormestaan ja skorppioni kaulaketjun pois. Tämän jäkeen lähti alakertaan. Alakerrassa hän teki itselleen pientä purtavaa ja meni olohuoneeseen, katsomaan myöhäisillan uutisia. Punapää istuituui isolle, vanhalle sohvalle ja nappasi kaukosäätimen selatakseen kanavia. Valittuaan kanavan, hän istuitui mukavammin ja alkoi syödä voileipäänsä. Hän ehti jo syventyä uutisiin, kun kolahdus takaovelta keskeytti kaiken. ''Kops.'' Sasori tuijotti takaoven suuntaan, hän nousi ja lähti kävelemään kohti takanaan olevaa ovea. Hyvin hiljaa hän tarttui ovensalpaan ja avasi lukon. Taka piha oli autio ja rauhallisen näköinen. Yötuuli puhalsi muutaman lumisen lehden punapään ohi. ...Ehkä se oli vain kissa, jokin eläin vain... Punapää ajatteli itsekseen. Hän kääntyi ja sulki takaoven huolellisesti perässää, lukiten sen. Tämän jälkeen Sasori arveli, että hänen olisi aika mennä nukkumaan, sillä Deidara oli ollut jo jonkin aikaa yksi. Kesken ajatuksiensa punapää kuuli uuden äänen, se tuli olohuoneesta. Siellä oli jokin tai tarkkaan ottaen joku! Sasori lähti hiipimään kohti olohuonetta. Hänen sydämmensä tuntui hakkaavan kaksinkertaisesti, kun hän odotti. Hänen sydämmensä oli vähänllä hypä olos rinnasta, kun hän näki vilaukselta tumman hahmon olohuoneen nurkassa. Mutta vain silmän räpäys ja hahmo oli jo kadonnut. Punapää tuijotti nurkkaan ja hetkeä myöhemmin asteli olohuoneeseen kokonaan. Hän tähyili vielä ympärilleen, ennen kuin ääni hänen takaansa säikäytti hänet. ”Kas, kas, kas! Jättää nyt tyttö nukkumaan yksin ja hiipiä itse takapihalla. Ei yhtään tapaistasi Sasori-kun, vai kuinka?!” Sasori käännähti kannoillaan. Hänen takanaan seisoi teini poika, jolla oli pitkät ja suorat, mustat hiukset. Lähes valkoinen iho ja keltaiset silmät lisäsivät käärmemäistä olemusta. ”Orochimaru!” Sasori huusi. ”Mitä teet täällä?” Orochimaru katsoi rauhallisena punapäätä. ”En ihmeitä, tulin vain vierailulle kun et saapunut tapaamiseen. En mitään muuta, lisäksi...” Hän katsoi Sasoria nyt suoraan silmiin.”...En jättäisi sinuna Blondia yksin hetkeksikään, eihän sitä koskaan tiedä mitä sellaisesta saattaa seurata, vai kuinka?!” Punapään silmät laajenivat järkytyksestä. ”Oletko tehnyt hänelle jotain, missä hän on?!” ”Nukkumassa, rakas ystävä, nukkumassa.” Orochimaru sanoi vilkuillen yläkerran suuntaan. ”Olet alkanut toimia jengisi kanssa näkyvämmin, kuin tavallista.” Sasori aloitti. ”Mistä tämä nyt johtuu?” Orochimaru katsoi ympäri huonetta.”Koska te eli Akatsuki olette toimineet myös näkyvämmin ja enemmän, on meidänkin aika toimia. Ja kuten tiedät, tästä yltyy vielä sota aikaiseksi.”Sasori ainoastaan katsoi poikaan. ”Mutta minä taidan tästä lähteä, Sasori-kun.” Hän katsoi takaisin NukkeMestariin. ”Tapaamme jälleen, ystäväni, tapaamme jälleen...” Ja samassa hän kääntyi ympäri ja lähti kohti etuovea. Hän ojensi kätensä salpaan ja avasi oven, astuen ulos. Sasori ryntäsi Orochimarun perään, mutta ovelle päästyään hän sai aiheen ihmettelyyn. Orochimaru oli kadonnut, hän oli kadonnut yöhön. Sasori tähyili vielä ympärilleen, jonka jälkeen sulki ja lukitsi oven. Sitten hän sammutti valot ja television, nämä tehtyään hän kiipesi nopeasti portaat ylös huoneeseensa. Kiivetessään hän mietti yhän Orochimarua ja hänen sanojaan. Huoneeseen päästyään, hän kipusi hiljaa vuoteeseensa. Ennen nukahtamistaan hän kääntyi katsomaan vielä tyttöystäväänsä. Tämä nukkui kaikessa rauhassa. Sasori siirsi hymyille vasemman kävensä ja silitti Deidaran kultaisia hiuksia. Hetken silittelyn jäkeen, hän veti kätensä pois ja siirsi peittoja, paremmin itsensä ja blondin päälle. ”Hyvää yötä Dei, en anna kenenkään satuttaa sinua. En kenenkään.” Sasori kuiskasi hiljaa.”Vannon sen henkeni kautta...”
-----Aamulla-----
Sasori heräsi puoli 9 aikoihin. Hän tuijotti aluksi selälteen katoa. ”..Deidara...” Punapää kuiskasi. Ei vastausta. Hän kääntyi katsomaan oikelle puolelleen, tyttöystävänsä suuntaan ja hämmästyneenä nosti kulmakarvojaan. ”Dei? Missä olet?! Dei!” Sasori hyppäsi pystyyn sängystään ja katseli shokissa ympäri huonetta, näkemättä jälkeäkään Blondista. ”Danna, olet hereillä, un?! Mikä hätänä, un? Tuttu ääni kysyi ja Sasori käännähti ovelle. Deidara oli ovella, kahvikuppi ja voileipä lautanen kädessään. Hän antoi pienen ja rauhallisen hymyn punapäisen poikaystävänsä suuntaan. Sasori tunsi heti rauhoittuvansa, nähtyään tytön. ”Voi Dei...” Hän huokaisi. ”...Et viitsisi säikäyttää näin. Tiedät varsin hyvin, että minä huoles-..” Pieni hihitys blondilta keskeytti hänet. ”Minulla oli hyvä syy, un!” Ja tyttö ojensi aamiaisen hänelle.
Luku: 3. Tunkeiliana käärme!?
Sasori heräsi puoli kahdentoista aikoihin, yöllä. Uni oli ollut kamala. Se sisälsi paljon moistoja Akatsukista ja Deidaran isästä, heidän ollessa noin 8-vuotiaita. Sasori huohotti sängyllään. ”Ei hemmetti...” Hän mutisin.”...Miksi juuri nyt, miksi?!” Hiljaa hän kääntyi ja näki tutun hahmon vieressään, hänen kasvoilleen levisi pieni hymy. Hänen tyttöystävänsä nukkui rauhassa, eikä ollut huomannut punapään heräämistä. Rauhallinen hengitys tuntui lämpöiseltä ja iho oli lämmin. NukkeMestari käänsi katseensa Blondin kasvoistan tämän vaatteisiin. Tytöllä oli yllään punapään t-paita ja sortsit. Nukkuessaan Deidara ei välittinyt, vaikka paita roikkui hänen olkapäällään. Punapää hymyili, sillä nuorempi teini näytti hyvin suloiselta hänelle liian isoissa vaatteissa. Hymyillen Sasori nousi ja käveli koneensa luokse. Koneelle päästyään hän avasi sen ja katsoi mesensä. ”Se käärme...” Punapää sähisi hiljaa. Hän paino ''Liity keskusteluun'' nappia ja samassa hän alkoi keskustella muiden paikalla olioiden kanssa. Paikalla oliat olivat: Madara(Mandegyo) Kuro&Shiro, Pain(Rinnegan), Itachi(Korppi-poika), Hidan(Jashin), Kakuzu($Boy$), Tobi(Good boy!), Kisame(HaiFish) ja paljon muita. Yksi nimi kiinnitti punapään huomion. Nimi oli ''OroSnake''. Hän tuijotti nimeä hetken ja huokaisi sitten. Punapää alkoi kirjoittaa ensimmäistä viestiä Painille. /RedSkorpion/; [No? Mitään uutta?]. /Rinnegan/: [Ei oikeastaan mitään. Kaksoset eivät löydä juuri mitää ja itse en ole näissä asiossa hyvä...]. /Mandegyo:/ [Minulla on jotain tiedon muruja, mutta ne eivät auta. Muuten, Sasori, onko Dei-chan luonasi?] /RedSkorpion:/On. Hän nukkuu, joten en herätä häntä. Enkä varsinkaan sinun takiasi! Okey?!] /Korppi-poika:/[...Minä menen, Nähdään huomenna. ] ''Korppi-poika kirjautui ulos.'' Punapää huokaisi, muut olivat poistuneet ja hän oli yksinään koneellaan. Muutaman minuutin jälkeen hän nousi, otti Akatsukin sormuksen sormestaan ja skorppioni kaulaketjun pois. Tämän jäkeen lähti alakertaan. Alakerrassa hän teki itselleen pientä purtavaa ja meni olohuoneeseen, katsomaan myöhäisillan uutisia. Punapää istuituui isolle, vanhalle sohvalle ja nappasi kaukosäätimen selatakseen kanavia. Valittuaan kanavan, hän istuitui mukavammin ja alkoi syödä voileipäänsä. Hän ehti jo syventyä uutisiin, kun kolahdus takaovelta keskeytti kaiken. ''Kops.'' Sasori tuijotti takaoven suuntaan, hän nousi ja lähti kävelemään kohti takanaan olevaa ovea. Hyvin hiljaa hän tarttui ovensalpaan ja avasi lukon. Taka piha oli autio ja rauhallisen näköinen. Yötuuli puhalsi muutaman lumisen lehden punapään ohi. ...Ehkä se oli vain kissa, jokin eläin vain... Punapää ajatteli itsekseen. Hän kääntyi ja sulki takaoven huolellisesti perässää, lukiten sen. Tämän jälkeen Sasori arveli, että hänen olisi aika mennä nukkumaan, sillä Deidara oli ollut jo jonkin aikaa yksi. Kesken ajatuksiensa punapää kuuli uuden äänen, se tuli olohuoneesta. Siellä oli jokin tai tarkkaan ottaen joku! Sasori lähti hiipimään kohti olohuonetta. Hänen sydämmensä tuntui hakkaavan kaksinkertaisesti, kun hän odotti. Hänen sydämmensä oli vähänllä hypä olos rinnasta, kun hän näki vilaukselta tumman hahmon olohuoneen nurkassa. Mutta vain silmän räpäys ja hahmo oli jo kadonnut. Punapää tuijotti nurkkaan ja hetkeä myöhemmin asteli olohuoneeseen kokonaan. Hän tähyili vielä ympärilleen, ennen kuin ääni hänen takaansa säikäytti hänet. ”Kas, kas, kas! Jättää nyt tyttö nukkumaan yksin ja hiipiä itse takapihalla. Ei yhtään tapaistasi Sasori-kun, vai kuinka?!” Sasori käännähti kannoillaan. Hänen takanaan seisoi teini poika, jolla oli pitkät ja suorat, mustat hiukset. Lähes valkoinen iho ja keltaiset silmät lisäsivät käärmemäistä olemusta. ”Orochimaru!” Sasori huusi. ”Mitä teet täällä?” Orochimaru katsoi rauhallisena punapäätä. ”En ihmeitä, tulin vain vierailulle kun et saapunut tapaamiseen. En mitään muuta, lisäksi...” Hän katsoi Sasoria nyt suoraan silmiin.”...En jättäisi sinuna Blondia yksin hetkeksikään, eihän sitä koskaan tiedä mitä sellaisesta saattaa seurata, vai kuinka?!” Punapään silmät laajenivat järkytyksestä. ”Oletko tehnyt hänelle jotain, missä hän on?!” ”Nukkumassa, rakas ystävä, nukkumassa.” Orochimaru sanoi vilkuillen yläkerran suuntaan. ”Olet alkanut toimia jengisi kanssa näkyvämmin, kuin tavallista.” Sasori aloitti. ”Mistä tämä nyt johtuu?” Orochimaru katsoi ympäri huonetta.”Koska te eli Akatsuki olette toimineet myös näkyvämmin ja enemmän, on meidänkin aika toimia. Ja kuten tiedät, tästä yltyy vielä sota aikaiseksi.”Sasori ainoastaan katsoi poikaan. ”Mutta minä taidan tästä lähteä, Sasori-kun.” Hän katsoi takaisin NukkeMestariin. ”Tapaamme jälleen, ystäväni, tapaamme jälleen...” Ja samassa hän kääntyi ympäri ja lähti kohti etuovea. Hän ojensi kätensä salpaan ja avasi oven, astuen ulos. Sasori ryntäsi Orochimarun perään, mutta ovelle päästyään hän sai aiheen ihmettelyyn. Orochimaru oli kadonnut, hän oli kadonnut yöhön. Sasori tähyili vielä ympärilleen, jonka jälkeen sulki ja lukitsi oven. Sitten hän sammutti valot ja television, nämä tehtyään hän kiipesi nopeasti portaat ylös huoneeseensa. Kiivetessään hän mietti yhän Orochimarua ja hänen sanojaan. Huoneeseen päästyään, hän kipusi hiljaa vuoteeseensa. Ennen nukahtamistaan hän kääntyi katsomaan vielä tyttöystäväänsä. Tämä nukkui kaikessa rauhassa. Sasori siirsi hymyille vasemman kävensä ja silitti Deidaran kultaisia hiuksia. Hetken silittelyn jäkeen, hän veti kätensä pois ja siirsi peittoja, paremmin itsensä ja blondin päälle. ”Hyvää yötä Dei, en anna kenenkään satuttaa sinua. En kenenkään.” Sasori kuiskasi hiljaa.”Vannon sen henkeni kautta...”
-----Aamulla-----
Sasori heräsi puoli 9 aikoihin. Hän tuijotti aluksi selälteen katoa. ”..Deidara...” Punapää kuiskasi. Ei vastausta. Hän kääntyi katsomaan oikelle puolelleen, tyttöystävänsä suuntaan ja hämmästyneenä nosti kulmakarvojaan. ”Dei? Missä olet?! Dei!” Sasori hyppäsi pystyyn sängystään ja katseli shokissa ympäri huonetta, näkemättä jälkeäkään Blondista. ”Danna, olet hereillä, un?! Mikä hätänä, un? Tuttu ääni kysyi ja Sasori käännähti ovelle. Deidara oli ovella, kahvikuppi ja voileipä lautanen kädessään. Hän antoi pienen ja rauhallisen hymyn punapäisen poikaystävänsä suuntaan. Sasori tunsi heti rauhoittuvansa, nähtyään tytön. ”Voi Dei...” Hän huokaisi. ”...Et viitsisi säikäyttää näin. Tiedät varsin hyvin, että minä huoles-..” Pieni hihitys blondilta keskeytti hänet. ”Minulla oli hyvä syy, un!” Ja tyttö ojensi aamiaisen hänelle.
SasoDei: "We are Akatsuki!"
SasoDei: ”We are Akatsuki!”
Luku: 2. Menneisyyden kaiku.
Sasori kaivoi kännykkänsä housujensa taskusta. Näpytellessään halamielisenä hän ei kiinnittänyt huomiota viestiin, enen kuin hän näki lähettäjän ja aiheen otsikon. Otsikko kuului; Klo 19.30. Viesti oli seuraavanlainen: #Tapaamme vanhalla skeittirampilla klo 19.30. Yksin, älä kerro asiasta muille. Jos haluat että Blondi ystäväsi ei joudu hankaluuksiin isänsä kanssa.# Lähettäjä: Snake Orochimaru. Punapään silmät laajenivat, kun hän tuijotti viestiä. Samassa hänen huomionsa kiinnittyi sanaan ''isä'' ja hänen verensä alkoi kiehua raivosta. Hän lähti kiireesti Deidaran kanssa kohti kotia, pyytäen että he voisivat olla kahdestaan. Sasorin kotiin päästyään, he menivät pojan huoneeseen. Huone oli täynnä marjonettejä. Deidara venytteli ja käpertyi Sasorin parisänkyyn ja katsoi punapäätä. ”Öitä...” Hän haukotteli. Sasori hymyili alas blondiin. ”Hyvää yötä, kakara..” Hän kuiskasi. Ja lähes välittömästi tyttö oli jo nukahtanut. Sasorin katsellessa, muistot palautuivat Deidarasta ja muusta Akatsukista hänen mieleensä. Ja Deidaran isä...
Deidaran isä, Iwakatsu Kyochi oli Iwakaguren johtaja ja äärimmäisen väkivaltainen mies. Hän oli iso ja tukeva, sekä helposti suuttuva. Isän rakkautta miehellä ei ollut. Sasori oli kuullut Blondin itse kertoneen, että mies purki raivonsa paihoinpitelyllä. Pahoinpitelyn uhriksi joutui aikista useimmiten Deidara itse, sillä hänen isänsä syytti teiniä vaimonsa kuolemasta. Deidaran äiti, Iwakatsu Hiromi kuoli synnytettyään ainoan lapsensa. Vaimon menetys aiheutti vakavan muutoksen Kyochin käytöksessä ja mies muuttui kylmäksi ja sydämmettömäksi. Hän purki vihansa ja ahdistuksensa tyttäreensä mm. lyömällä, potkimalla, hakkaamalla ja käyttämällä teräviä esineitä. Kyochi myös kuristi tyttöä, tämän seurauksena Deidara oli alkanut pelätä isäänsä eikä uskaltanut alaikäisenä kertoa pahoinpitelystä viranomaisille. Sasori ja muu Akatsuki oli yrittänyt puuttua tapahtumiin, mutta tämän seurauksena Deidara oli joutunut sairaalaan, teho-osastolle hoidettavaksi. Akatsuki oli perustettu jo varhain ryhmän jäsenten ollessa vasta 7-8-vuotiaita. Akatsukin tarkoitus oli, että kaikki voisivat elää elämänsä omana itsenään. Lisäksi he pitäisivät huolta toinen toisistaan. Painistä (Todelliseltä nimeltään Nagato)tuli jengin johtaja. Hän ja Konan asuivat kahdestaan ja värväsivät muita joukkoonsa. Deidara oli toistaiseksi viimeisin joka liittyi joukkoon. Tämäkin asia oli punapään ansiota, kun he kuulivat Deidaran savipommi-kyvyistään ja pahoinpitelystä. Uchihan nelikko: Sasuke, Tobi, Itachi ja Madara tunsivat tytön ennalta, koska heidän Uchiha-suvullaan oli yhteys tämän isään. Madara oli ensimmäinen joka mainitsi tuolloin Deidaran nimeltä, vaikkakaan ei ollut nähnyt tyttöä muutoin kuin kuvista ja ohimennen vilaukselta. Akatsukin miettiessä Deidaraa, Kuro ja Shiro välittivät viestin tytöstä. He olivat tuolloin skeittirampeilla, josta kaikki sai alkunsa.
----------------------------------------------------------Flachback---------------------------------------------------Punapäinen poika istui ystävineen skeitirampin luona. ”Hei, Hidan! Miksi sinulla on puukko?!” Poika jolla oli ruskeat hiukset ja tumma iho, kysyi. ”No vittu, onko se jokin helvetin ongelma? Tietty sellainen on pakko olla jokaisella!!” Hopea hiuksinen poika vastasi ja piteli samalla pientä veistä kädessään. Pain jutteli Zetsu-kaksosten kanssa ja kolmikko näpytteli Kuron tietokonetta. ”Mutta entä jos hän ei halua liittyä meihin? Tai emme saa aikaan mitään muuta kuin ongelmia?” Shiro kysyi hieman hermostuneena Painilta. ”Olen varma että kaikki menee suunnitelman mukaan!” 8-vuotias, oranssi tukkainen poika huusi vienistäen. Kisame luki kirjaa samalla kuin Itachi kiisteli vinkuvan Tobin kanssa. ”Mutta entä jos en tee mitään? Tobi on hyvä poika!” ”Ole hiljaa, Tobi. En kestä sinua enään kauaa!” Itachi ärähti. Konan taitteli orogami kukkaa ja kikatti kotsoessaan Painia, joka oli alkanut keskustella myös Madaran kanssa. ”Miltä se hemmetin, uusi tyttö näyttää?” Hidan kysyi Itachilta. Itachi katsoi Hidania ja sitte käänsi katseensa koko ryhmään.”Hänellä on pitkät vaaleat hiukset, jotka ovat pienellä poninhännällä. Etuhiukset peittävät vasemman silmän. Lisäksi olen kuullut...” Itachi vaikeni katsoen Madaraa ”... Madara voi jatkaa.” ”Okei” Muut sanoivat. Madara aloitti.”Okei, hän on kuten itachi kertoi, mutta hänen vasen silmänsä...Se on koko ajan peitossa ja hänen silmiensä väri on taivaan sininen. Hän on säikky ja melko kaunis.” Shiro ja Kuro olivat kuunnelleet tarkkaan kaiken, jonka seurauksena he katsahtivat toisiaan ja nyökkäsivät. Kuro alkoi näpyttelemään koneellaan hullunlailla ja Sasori kääntyi, yhdessä muiden kanssa kohti kaksosia. ”Mitä hän oikein tekee, Shiro-kun?” Sasori kysyi. ”Kuro etsii häntä. ” Shiro vastasi yksinkertaisesti. ”Hänhän on Tsuchikagen lapsi, joten hänen tietojaan pitäisi löytyä. Ööh...Jostakin.” Kuului pieni ''Bling''. Jees! Kaksosten koneen sivut muuttuivat ja ruutuun ilmetyi valvonta kameroiden ruutuja. ”Miten teit tuon?” Pain kysyi yhtä aikaan kiinnostuneena ja hämmästyneenä. Kaikki Akatsukin jäsenet vain toljottivat Kuroa. ”Heh! Helposti! Nyt voin löytää hänet lähes mistä tahansa. Ja taidampa aloittaa etsimisen heti!” Kuro sanoi ja alkoi veljensä kanssa selaamaan videoita. Hetken kuluttua Kuro ja Shiro olivat pysähtyneet yhteen videoon. Kaksosten silmät laajenivat kun he tuijottivat ruutua.”Mitä nyt? Löysitkö hänet?” Madara kysyi. Kaksoset olivat hetken hiljaa vain tuijottaen kuvaa.”...Tavallaan kyllä, mutta...”Shiro nielaisi. ”Te ette ehkä sittenkään halua nähdä tätä...Tsuchikage ja Deidara, mutta, mutta...” Kuro katsoi pois päin yhtäkkiä, käsi suunsa päällä, pois ruudusta. ”Katsokaa itse, mutta varovasti...” Akatsukin jäsenet kokoontuivat koneen ympärille, katsoen näyttöön. Heidän kaikkien silmät laajenivat, siitä mitä he näkivät. Ruudussa näky itse Tsuchikage, joka näytti olevan raivoissaa. Kuvassa näkyi myös nuori poika, ei, tarkkaan ottaen pojaksi pukeutunut tyttö. Se oli Deidara! Akatsukin katsoessa Tsuchikage otti käteenkä pienen ruukun ja vieskasi sen kohti itkevää lasta. Tämä jälkeen mies käveli lapsen luakse ja nosti tytön hiuksista ilmaan. Ravisteltuaan hiuksista ja huudettuaan tytölle, Tsuchikage heitti Deidaran päin seinää. Akatsukin jäsenet eivät voineet muuta tehdä kuin tuijottaa. ”Ei...” Konan kuiskasi. ”Mi...Mitä hän oikein tekee?!” Kisame huusi. ”Hänhän hakkaa omaa lastaan!” Sasori vain tuijotti, hän vain tuijotti itkevää lasta, jota mies nyt potki maassa. ”Missä he ovat?!” Pain huusi. ”He..He ovat heidän kotonaan! Ja näköyhteys on suora...Kaikki tapahtuu nyt ja...Ei!” Akatsukin jäset katsahtivat uudestaan näyttöä, ja olivat vähänllä pyörtyä. Tsuchikagella oli kädellää VEITSI! --Flach back LOPPU----
Luku: 2. Menneisyyden kaiku.
Sasori kaivoi kännykkänsä housujensa taskusta. Näpytellessään halamielisenä hän ei kiinnittänyt huomiota viestiin, enen kuin hän näki lähettäjän ja aiheen otsikon. Otsikko kuului; Klo 19.30. Viesti oli seuraavanlainen: #Tapaamme vanhalla skeittirampilla klo 19.30. Yksin, älä kerro asiasta muille. Jos haluat että Blondi ystäväsi ei joudu hankaluuksiin isänsä kanssa.# Lähettäjä: Snake Orochimaru. Punapään silmät laajenivat, kun hän tuijotti viestiä. Samassa hänen huomionsa kiinnittyi sanaan ''isä'' ja hänen verensä alkoi kiehua raivosta. Hän lähti kiireesti Deidaran kanssa kohti kotia, pyytäen että he voisivat olla kahdestaan. Sasorin kotiin päästyään, he menivät pojan huoneeseen. Huone oli täynnä marjonettejä. Deidara venytteli ja käpertyi Sasorin parisänkyyn ja katsoi punapäätä. ”Öitä...” Hän haukotteli. Sasori hymyili alas blondiin. ”Hyvää yötä, kakara..” Hän kuiskasi. Ja lähes välittömästi tyttö oli jo nukahtanut. Sasorin katsellessa, muistot palautuivat Deidarasta ja muusta Akatsukista hänen mieleensä. Ja Deidaran isä...
Deidaran isä, Iwakatsu Kyochi oli Iwakaguren johtaja ja äärimmäisen väkivaltainen mies. Hän oli iso ja tukeva, sekä helposti suuttuva. Isän rakkautta miehellä ei ollut. Sasori oli kuullut Blondin itse kertoneen, että mies purki raivonsa paihoinpitelyllä. Pahoinpitelyn uhriksi joutui aikista useimmiten Deidara itse, sillä hänen isänsä syytti teiniä vaimonsa kuolemasta. Deidaran äiti, Iwakatsu Hiromi kuoli synnytettyään ainoan lapsensa. Vaimon menetys aiheutti vakavan muutoksen Kyochin käytöksessä ja mies muuttui kylmäksi ja sydämmettömäksi. Hän purki vihansa ja ahdistuksensa tyttäreensä mm. lyömällä, potkimalla, hakkaamalla ja käyttämällä teräviä esineitä. Kyochi myös kuristi tyttöä, tämän seurauksena Deidara oli alkanut pelätä isäänsä eikä uskaltanut alaikäisenä kertoa pahoinpitelystä viranomaisille. Sasori ja muu Akatsuki oli yrittänyt puuttua tapahtumiin, mutta tämän seurauksena Deidara oli joutunut sairaalaan, teho-osastolle hoidettavaksi. Akatsuki oli perustettu jo varhain ryhmän jäsenten ollessa vasta 7-8-vuotiaita. Akatsukin tarkoitus oli, että kaikki voisivat elää elämänsä omana itsenään. Lisäksi he pitäisivät huolta toinen toisistaan. Painistä (Todelliseltä nimeltään Nagato)tuli jengin johtaja. Hän ja Konan asuivat kahdestaan ja värväsivät muita joukkoonsa. Deidara oli toistaiseksi viimeisin joka liittyi joukkoon. Tämäkin asia oli punapään ansiota, kun he kuulivat Deidaran savipommi-kyvyistään ja pahoinpitelystä. Uchihan nelikko: Sasuke, Tobi, Itachi ja Madara tunsivat tytön ennalta, koska heidän Uchiha-suvullaan oli yhteys tämän isään. Madara oli ensimmäinen joka mainitsi tuolloin Deidaran nimeltä, vaikkakaan ei ollut nähnyt tyttöä muutoin kuin kuvista ja ohimennen vilaukselta. Akatsukin miettiessä Deidaraa, Kuro ja Shiro välittivät viestin tytöstä. He olivat tuolloin skeittirampeilla, josta kaikki sai alkunsa.
----------------------------------------------------------Flachback---------------------------------------------------Punapäinen poika istui ystävineen skeitirampin luona. ”Hei, Hidan! Miksi sinulla on puukko?!” Poika jolla oli ruskeat hiukset ja tumma iho, kysyi. ”No vittu, onko se jokin helvetin ongelma? Tietty sellainen on pakko olla jokaisella!!” Hopea hiuksinen poika vastasi ja piteli samalla pientä veistä kädessään. Pain jutteli Zetsu-kaksosten kanssa ja kolmikko näpytteli Kuron tietokonetta. ”Mutta entä jos hän ei halua liittyä meihin? Tai emme saa aikaan mitään muuta kuin ongelmia?” Shiro kysyi hieman hermostuneena Painilta. ”Olen varma että kaikki menee suunnitelman mukaan!” 8-vuotias, oranssi tukkainen poika huusi vienistäen. Kisame luki kirjaa samalla kuin Itachi kiisteli vinkuvan Tobin kanssa. ”Mutta entä jos en tee mitään? Tobi on hyvä poika!” ”Ole hiljaa, Tobi. En kestä sinua enään kauaa!” Itachi ärähti. Konan taitteli orogami kukkaa ja kikatti kotsoessaan Painia, joka oli alkanut keskustella myös Madaran kanssa. ”Miltä se hemmetin, uusi tyttö näyttää?” Hidan kysyi Itachilta. Itachi katsoi Hidania ja sitte käänsi katseensa koko ryhmään.”Hänellä on pitkät vaaleat hiukset, jotka ovat pienellä poninhännällä. Etuhiukset peittävät vasemman silmän. Lisäksi olen kuullut...” Itachi vaikeni katsoen Madaraa ”... Madara voi jatkaa.” ”Okei” Muut sanoivat. Madara aloitti.”Okei, hän on kuten itachi kertoi, mutta hänen vasen silmänsä...Se on koko ajan peitossa ja hänen silmiensä väri on taivaan sininen. Hän on säikky ja melko kaunis.” Shiro ja Kuro olivat kuunnelleet tarkkaan kaiken, jonka seurauksena he katsahtivat toisiaan ja nyökkäsivät. Kuro alkoi näpyttelemään koneellaan hullunlailla ja Sasori kääntyi, yhdessä muiden kanssa kohti kaksosia. ”Mitä hän oikein tekee, Shiro-kun?” Sasori kysyi. ”Kuro etsii häntä. ” Shiro vastasi yksinkertaisesti. ”Hänhän on Tsuchikagen lapsi, joten hänen tietojaan pitäisi löytyä. Ööh...Jostakin.” Kuului pieni ''Bling''. Jees! Kaksosten koneen sivut muuttuivat ja ruutuun ilmetyi valvonta kameroiden ruutuja. ”Miten teit tuon?” Pain kysyi yhtä aikaan kiinnostuneena ja hämmästyneenä. Kaikki Akatsukin jäsenet vain toljottivat Kuroa. ”Heh! Helposti! Nyt voin löytää hänet lähes mistä tahansa. Ja taidampa aloittaa etsimisen heti!” Kuro sanoi ja alkoi veljensä kanssa selaamaan videoita. Hetken kuluttua Kuro ja Shiro olivat pysähtyneet yhteen videoon. Kaksosten silmät laajenivat kun he tuijottivat ruutua.”Mitä nyt? Löysitkö hänet?” Madara kysyi. Kaksoset olivat hetken hiljaa vain tuijottaen kuvaa.”...Tavallaan kyllä, mutta...”Shiro nielaisi. ”Te ette ehkä sittenkään halua nähdä tätä...Tsuchikage ja Deidara, mutta, mutta...” Kuro katsoi pois päin yhtäkkiä, käsi suunsa päällä, pois ruudusta. ”Katsokaa itse, mutta varovasti...” Akatsukin jäsenet kokoontuivat koneen ympärille, katsoen näyttöön. Heidän kaikkien silmät laajenivat, siitä mitä he näkivät. Ruudussa näky itse Tsuchikage, joka näytti olevan raivoissaa. Kuvassa näkyi myös nuori poika, ei, tarkkaan ottaen pojaksi pukeutunut tyttö. Se oli Deidara! Akatsukin katsoessa Tsuchikage otti käteenkä pienen ruukun ja vieskasi sen kohti itkevää lasta. Tämä jälkeen mies käveli lapsen luakse ja nosti tytön hiuksista ilmaan. Ravisteltuaan hiuksista ja huudettuaan tytölle, Tsuchikage heitti Deidaran päin seinää. Akatsukin jäsenet eivät voineet muuta tehdä kuin tuijottaa. ”Ei...” Konan kuiskasi. ”Mi...Mitä hän oikein tekee?!” Kisame huusi. ”Hänhän hakkaa omaa lastaan!” Sasori vain tuijotti, hän vain tuijotti itkevää lasta, jota mies nyt potki maassa. ”Missä he ovat?!” Pain huusi. ”He..He ovat heidän kotonaan! Ja näköyhteys on suora...Kaikki tapahtuu nyt ja...Ei!” Akatsukin jäset katsahtivat uudestaan näyttöä, ja olivat vähänllä pyörtyä. Tsuchikagella oli kädellää VEITSI! --Flach back LOPPU----
SasoDei: "We are Akatsuki!"
SasoDei: ”We are Akatsuki!”
Luku:1. Loman alku.
Aurinko paistoi Ichiraku-yläasteen pihaan. Oli talvi ja loman alku oli lähellä. Oranssin koulubussin ajettua pihaan, osa oppilaista kiiruhti auton luokse odottamaa. Koulun ovien avauduttua ulos astui heti ensimmäisen nuori poika, jolla oli sotkuiset, verenpunaiset hiukset ja suklaan ruskeat silmät. Poika tunnettiin koko alueella nimellä; Akasuna Sasori, ''Red Demon/Red Scorpion''. Oppilaat väistyivät automaattisesti nuorukaisen tieltä, kun tämä asteli kohti koulun sisäpihan sisään käyntiä. Sasori kuuli usean tytön kuiskivan ja supattavan kun hän kulki heidän ohitseen. Mutta Sasori vähät välitti. Päästyään sisäpihalle Sasori asteli suorintatietä suuren, lumisen tammen alle. Tammen alla oli pieni joukko teini-ikäisiä nuoria keskustelemassa keskenään. Hän aikoi rentoutua. Pain, poika jonka kasvoissa oli lävistyksiä ja jonka hiukset olivat oranssit ja piikikkään, nojaili puuhun tyttöystävänsä Konanin vieressä. Hai-poika Kisame ja lumikko, Itachi olivat syventyneet johonkin keskusteluunsa, kun taas Kakuzu ja albiino, Hidan riitelivät tavalliseen tapaan. Tobi taas istukseli lumessa. Tobi oli Itachin serkku ja toisiksi nuorin Akatsukin jäsenistä. Lisäksi hänellä oli mustat piikikäät hiukset ja oranssi silmälappu vasemman silmänsä päällä. Poika yritti epätoivoisesti saada aikaan keskustelua Zetsu-kaksosten, musta hiuksisen, Kuron ja valko hiuksisen, Shiron kanssa. Joukko tervehti nökkäyksillä ja sanoilla punapäätä, kun tämä saapui heidän luokseen. ”Hei Sasori, mitä kuluu?” Pain kysyi rennosti. Sasori kohautti olkapäitään. ”Hyvää, jos ei lasketa Orochimarua ja hänen ''Otokeaan''. Hitto, hän aikoo mennä jo raivostuttavan pitkälle!” Sasorin sanat herätti hetkessä muiden huomio. Itachi kääntyi nyt punapäähän ja punnitsi tätä katseellaan. Huokaisten hän käänsi katseensa pois. ”No, ole iloinen siitä, ettei hänen touhunsa ole vielä henkilö kohtaisia. Vai?” ”Niin, VIELÄ!” Konan huokaisi. ”Pojat, pojat. Lopettakaa lapsen omainen käytös nyt. Itachi-kun on sitä paitsi oikeassa, Sasori-san. Orochimaru on toiminut ehkä näkyvämmin kuin tavallisemmin, mutta vielä ei tarvitse hätiköidä.” Korppi tukka ja punapää loivat murhaavat katseet toisiinsa. Sasori katseli huokaisten ympäri lumista pihamaata. Hän näytti etsivän jotakin, tai oikeastaan tarkkaan ottaen jotakuta. Pain antoi rauhallisen ilmeen punapään suuntaan. ”Hän ei ole täällä vielä, mutta on kuitenki jo tulossa. Saapunee pian.” NukkeMestari katsoi alas ystäväänsä. ”Varmasti? Onhan hän kunnossa?” ”On, on. Rauhoituhan hiaman.” Sasorin katse muuttui helpottuneemmaksi, vaikkakin hänen se vaelteli yhä. Noin 10 minuutin jälkeen iloiset huudot ja juoksu alkoi peittää muita ääniä. Hetken kuluttua sisäpiha kuhisi oppilaista. Lopulta Sasori nousi ylös ja lähti kävelemään laukunsa kanssa kohti ovia. ”Minne menet?” ”Etsimään erästä henkilöä!” Sasori huikkasi takasin Kurolle, joka oli huutanut.Virnistäen punapää jatkoi kävelyään sisälle.
-------- Sisällä koulussa.
Blondi teini nojaili ajatuksiinsa syventyneenä kaapiaan vasten. Hän laitteli kirjojaan ja tavaroitaan kaapiin ja otti uusia tilalle olkalaukkuunsa. Pitkät vaalet hiukset olivat pienellä poninhännällä ja etuhiukset peittivät vasemman puolen kasvoista lähes kokonaan. Ainoa näkevä silmä oli oikea silmä, joka oli taivaan sininen. Ajatuksissaan blondi huokaisi eikä huomannut laisinkaan, kun hahmo ilmeistyi teinin taakse. ”Hei, hei! Mitä minun suosikki pikku blondilleni kuuluu?” Hahmo kuikasi tytön korvaan. Deidaraksi kutsuttu blondi kirjaimellisesti hyppäsi ilmaan kuultuaan sanat. Blondi kääntyi nopeasti ympäri nähdäkseen puhujan, vaikkakin jo arvasi kuka se oli. Tytön takana seisoi Uchiha Madara, yksi pelätyimmistä ja ihailluimmista pojista. Deidara kasvoilla oli ärsyyntynyt ilme kun hän katsoi Uchihaa suoraan silmiin. ”Mene pois ja jätä minut rauhaan, un! Etkö vieläkään tajua, un?!” Madara vain viernisti. ”He! Miksi menisin, kun voisin yhtä hyvin viettää aikaa kanssasi? Olethan minun oma suosikki pikku blondini ja...” ”En ole sinun ja jätä minut rauhaan, un! Sitä paitsi en ole kiinnostunut sinusta pätkääkään, toisin kuin Saso...”Tuttu ääni keskeytti kaksinon väittelyn. ”Hhmm. Etkö tosiaan ymmärrä jos sinulle sanotaan jättämään joku rauhaan? En voi vieläkään uskoa että olet näin alhainen, arvo herra Uchiha Madara.” Uchiha ja blondi kääntyivät ympäri katsomaan toiselle puolelle käytävän risteykseen. Deidaran sydän hypähti, kun hän näki puhujan. ”Danna, un!” Sasori nojasi kädet ristissä seinää vasten, tähyillen kaksikkoa. ”Hei, Dei-chan saanko kysyä, mitä teet tuollaisen nilkin kanssa?” Sasori kysyi virnistäen, viittoillen Deidaran luokseen ja suudellen tyttöä poskelle. Deidara hymyisi. ”En mitään, mennään muiden luokse, un!” Deidaran lähtiessä Sasorin taakse kohti ulko-ovea, Sasori kääntyi katsomaan Madaraa. ”Pidä näppisi erossa hänestä tai saat katua sitä loppu elämäsi...” Madara hymähti. ”Luleetko että pelkään sinua pikku skorpion? HAH! Naurettavaa. Lisäksi...” Madara madansi äänensä niin ettei kukaan muu voinut kuulla heitä. ”...Oletko varma että voit suojella häntä ikuisesti? Hhm?” Sasori tuijotti, ruskeat silmät raivosta palaen vanhempaa teiniä. ”Etkö voi vain jättää meitä rauhaan!?” Punapää sähisi, yrittäen pitää itsensä rauhallisena. ”En minä ole teitä vaivannutkaan, ainoastaan häntä.” Madara sanoi hieman ilkeästi hymyillen ja osoittaen sormella jonnekkin punapään taakse. Sasori kääntyi nähden Deidaran muun Akatsukin kanssa. Hymyilevä teini halasi Konania, joka halasi nuorempaa tyttöä takaisin. Sasori tunsi vihan nousevan sisällään. Blondi näytti niin heikolta ja haavoittuvalta yksin. Hän oli suojellut parhaansa mukaan häntä jo kuusi vuotta. Saman ajan he olivat olleet myös yhdessä. Ala-asteelta asti myös Madara oli kuulunut joukkoon ja oli yrittänyt viedä tytön häneltä, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Onneksi! Kaksikko mulkoili toisiaan sanoimatta sanaakaan. Kunnes, Madara jatkoi. ”No? Et voi yksinkertaisesti sujella häntä kaikelta loputtomiin. Tiedät sen itsekkin varsin hyvin ja en jaksa uskoa että se edes onnistuisi sinulta.” Hänen sanoijaan seurasi ilkeä hihitys. ”Sasori Danna! Tuletko jo, un? Meidänhän pitä lähteä Painin ja Konan luokse juhlimaan lomaa, un! Mennään jo, vauhtia! Un!” Deidara huusi hymyillen, juosten Sasorin luokse ja kietoen kummatkin kätensä vanhemman teinin kaulan ympäri, takaapäin. Deidaran hymy sammui kuitenkin kun hän kääntyi Uchihaan. Madara hymyili ilkeästi tytölle. Blondi nielaisi. Hän näytti kutistuvan punapään taakse arasti. Sasori huokaisi. ”Joo, mennään.” Hän vastasi pieni hymy huulillaan(O/N Oli pakko laittaa noin. Ihan pakko XD) Punapää kääntyi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovia, blondin juostessa edempänä kohti muita Akatsukin jäseniä, jotka odottelivat kaksikkoa ulkona. Yhtäkkiä Punapään kännykkä hälyytti, se oli viesti.
Luku:1. Loman alku.
Aurinko paistoi Ichiraku-yläasteen pihaan. Oli talvi ja loman alku oli lähellä. Oranssin koulubussin ajettua pihaan, osa oppilaista kiiruhti auton luokse odottamaa. Koulun ovien avauduttua ulos astui heti ensimmäisen nuori poika, jolla oli sotkuiset, verenpunaiset hiukset ja suklaan ruskeat silmät. Poika tunnettiin koko alueella nimellä; Akasuna Sasori, ''Red Demon/Red Scorpion''. Oppilaat väistyivät automaattisesti nuorukaisen tieltä, kun tämä asteli kohti koulun sisäpihan sisään käyntiä. Sasori kuuli usean tytön kuiskivan ja supattavan kun hän kulki heidän ohitseen. Mutta Sasori vähät välitti. Päästyään sisäpihalle Sasori asteli suorintatietä suuren, lumisen tammen alle. Tammen alla oli pieni joukko teini-ikäisiä nuoria keskustelemassa keskenään. Hän aikoi rentoutua. Pain, poika jonka kasvoissa oli lävistyksiä ja jonka hiukset olivat oranssit ja piikikkään, nojaili puuhun tyttöystävänsä Konanin vieressä. Hai-poika Kisame ja lumikko, Itachi olivat syventyneet johonkin keskusteluunsa, kun taas Kakuzu ja albiino, Hidan riitelivät tavalliseen tapaan. Tobi taas istukseli lumessa. Tobi oli Itachin serkku ja toisiksi nuorin Akatsukin jäsenistä. Lisäksi hänellä oli mustat piikikäät hiukset ja oranssi silmälappu vasemman silmänsä päällä. Poika yritti epätoivoisesti saada aikaan keskustelua Zetsu-kaksosten, musta hiuksisen, Kuron ja valko hiuksisen, Shiron kanssa. Joukko tervehti nökkäyksillä ja sanoilla punapäätä, kun tämä saapui heidän luokseen. ”Hei Sasori, mitä kuluu?” Pain kysyi rennosti. Sasori kohautti olkapäitään. ”Hyvää, jos ei lasketa Orochimarua ja hänen ''Otokeaan''. Hitto, hän aikoo mennä jo raivostuttavan pitkälle!” Sasorin sanat herätti hetkessä muiden huomio. Itachi kääntyi nyt punapäähän ja punnitsi tätä katseellaan. Huokaisten hän käänsi katseensa pois. ”No, ole iloinen siitä, ettei hänen touhunsa ole vielä henkilö kohtaisia. Vai?” ”Niin, VIELÄ!” Konan huokaisi. ”Pojat, pojat. Lopettakaa lapsen omainen käytös nyt. Itachi-kun on sitä paitsi oikeassa, Sasori-san. Orochimaru on toiminut ehkä näkyvämmin kuin tavallisemmin, mutta vielä ei tarvitse hätiköidä.” Korppi tukka ja punapää loivat murhaavat katseet toisiinsa. Sasori katseli huokaisten ympäri lumista pihamaata. Hän näytti etsivän jotakin, tai oikeastaan tarkkaan ottaen jotakuta. Pain antoi rauhallisen ilmeen punapään suuntaan. ”Hän ei ole täällä vielä, mutta on kuitenki jo tulossa. Saapunee pian.” NukkeMestari katsoi alas ystäväänsä. ”Varmasti? Onhan hän kunnossa?” ”On, on. Rauhoituhan hiaman.” Sasorin katse muuttui helpottuneemmaksi, vaikkakin hänen se vaelteli yhä. Noin 10 minuutin jälkeen iloiset huudot ja juoksu alkoi peittää muita ääniä. Hetken kuluttua sisäpiha kuhisi oppilaista. Lopulta Sasori nousi ylös ja lähti kävelemään laukunsa kanssa kohti ovia. ”Minne menet?” ”Etsimään erästä henkilöä!” Sasori huikkasi takasin Kurolle, joka oli huutanut.Virnistäen punapää jatkoi kävelyään sisälle.
-------- Sisällä koulussa.
Blondi teini nojaili ajatuksiinsa syventyneenä kaapiaan vasten. Hän laitteli kirjojaan ja tavaroitaan kaapiin ja otti uusia tilalle olkalaukkuunsa. Pitkät vaalet hiukset olivat pienellä poninhännällä ja etuhiukset peittivät vasemman puolen kasvoista lähes kokonaan. Ainoa näkevä silmä oli oikea silmä, joka oli taivaan sininen. Ajatuksissaan blondi huokaisi eikä huomannut laisinkaan, kun hahmo ilmeistyi teinin taakse. ”Hei, hei! Mitä minun suosikki pikku blondilleni kuuluu?” Hahmo kuikasi tytön korvaan. Deidaraksi kutsuttu blondi kirjaimellisesti hyppäsi ilmaan kuultuaan sanat. Blondi kääntyi nopeasti ympäri nähdäkseen puhujan, vaikkakin jo arvasi kuka se oli. Tytön takana seisoi Uchiha Madara, yksi pelätyimmistä ja ihailluimmista pojista. Deidara kasvoilla oli ärsyyntynyt ilme kun hän katsoi Uchihaa suoraan silmiin. ”Mene pois ja jätä minut rauhaan, un! Etkö vieläkään tajua, un?!” Madara vain viernisti. ”He! Miksi menisin, kun voisin yhtä hyvin viettää aikaa kanssasi? Olethan minun oma suosikki pikku blondini ja...” ”En ole sinun ja jätä minut rauhaan, un! Sitä paitsi en ole kiinnostunut sinusta pätkääkään, toisin kuin Saso...”Tuttu ääni keskeytti kaksinon väittelyn. ”Hhmm. Etkö tosiaan ymmärrä jos sinulle sanotaan jättämään joku rauhaan? En voi vieläkään uskoa että olet näin alhainen, arvo herra Uchiha Madara.” Uchiha ja blondi kääntyivät ympäri katsomaan toiselle puolelle käytävän risteykseen. Deidaran sydän hypähti, kun hän näki puhujan. ”Danna, un!” Sasori nojasi kädet ristissä seinää vasten, tähyillen kaksikkoa. ”Hei, Dei-chan saanko kysyä, mitä teet tuollaisen nilkin kanssa?” Sasori kysyi virnistäen, viittoillen Deidaran luokseen ja suudellen tyttöä poskelle. Deidara hymyisi. ”En mitään, mennään muiden luokse, un!” Deidaran lähtiessä Sasorin taakse kohti ulko-ovea, Sasori kääntyi katsomaan Madaraa. ”Pidä näppisi erossa hänestä tai saat katua sitä loppu elämäsi...” Madara hymähti. ”Luleetko että pelkään sinua pikku skorpion? HAH! Naurettavaa. Lisäksi...” Madara madansi äänensä niin ettei kukaan muu voinut kuulla heitä. ”...Oletko varma että voit suojella häntä ikuisesti? Hhm?” Sasori tuijotti, ruskeat silmät raivosta palaen vanhempaa teiniä. ”Etkö voi vain jättää meitä rauhaan!?” Punapää sähisi, yrittäen pitää itsensä rauhallisena. ”En minä ole teitä vaivannutkaan, ainoastaan häntä.” Madara sanoi hieman ilkeästi hymyillen ja osoittaen sormella jonnekkin punapään taakse. Sasori kääntyi nähden Deidaran muun Akatsukin kanssa. Hymyilevä teini halasi Konania, joka halasi nuorempaa tyttöä takaisin. Sasori tunsi vihan nousevan sisällään. Blondi näytti niin heikolta ja haavoittuvalta yksin. Hän oli suojellut parhaansa mukaan häntä jo kuusi vuotta. Saman ajan he olivat olleet myös yhdessä. Ala-asteelta asti myös Madara oli kuulunut joukkoon ja oli yrittänyt viedä tytön häneltä, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Onneksi! Kaksikko mulkoili toisiaan sanoimatta sanaakaan. Kunnes, Madara jatkoi. ”No? Et voi yksinkertaisesti sujella häntä kaikelta loputtomiin. Tiedät sen itsekkin varsin hyvin ja en jaksa uskoa että se edes onnistuisi sinulta.” Hänen sanoijaan seurasi ilkeä hihitys. ”Sasori Danna! Tuletko jo, un? Meidänhän pitä lähteä Painin ja Konan luokse juhlimaan lomaa, un! Mennään jo, vauhtia! Un!” Deidara huusi hymyillen, juosten Sasorin luokse ja kietoen kummatkin kätensä vanhemman teinin kaulan ympäri, takaapäin. Deidaran hymy sammui kuitenkin kun hän kääntyi Uchihaan. Madara hymyili ilkeästi tytölle. Blondi nielaisi. Hän näytti kutistuvan punapään taakse arasti. Sasori huokaisi. ”Joo, mennään.” Hän vastasi pieni hymy huulillaan(O/N Oli pakko laittaa noin. Ihan pakko XD) Punapää kääntyi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovia, blondin juostessa edempänä kohti muita Akatsukin jäseniä, jotka odottelivat kaksikkoa ulkona. Yhtäkkiä Punapään kännykkä hälyytti, se oli viesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)