Deri: Eien no Yoru.

Deri: Eien no yoru.

Luku:1. Me olemme...

Hei! Vihdoinkin ihan uusi FanFictio! Ja kyllä alku on tuttua, mutta muu ei!

Deri: Hei! Otsikossa on minun nimeni! Eli olen pää henkilö!

Joo joo! Olet aina! Tosin tämä Fictio on kuin  toisenlainen versio Red team vs. Dead Team-fictiosta! < 3

Terya: Ai? Millä lailla erillainen?

Sen näet sitten! Ja Deri viitsisitkö?

Deri: DaichiChan ei omista Naruto tai alkuperäistä-juonta!

Kiitos ja nyt nauttikkaa!   

Vartija kääntyi, kun hän kuuli jotain liikettä hänen takanaan. Hän hiljeni, kun hän kuunteli. Paras koko alueen oman väkensä varjojen hiipijöistä, eikä hän ei ollut koskaan aikaisemmin jäänyt kiinni kenellekkään. Ja hän ei aikonut tänään jäädä ensimmäistä kertaa. Punainen välähdys ja vartija vedettiin ilmaan.

”Mitä-?” Hän ehti tuntea vain miekan viipaloivan koko hänen ruumiinsa. Kun hän putosi velttona, häntä iskettiin rintaan tuntemattomalla voimalla.
Viisitoista vuotta vanha poika käveli ohi ruumin. Verisen punaiset hiukset putosivat hänen safiirin sinisille silmilleen ... vaikka se oli nuori maata hipoi punainen viitta, jota yön pimeydestä hohtava kuun valo valaisi ja paljasti hopeiset pilvet. Kaulassaan oli veren punainen skorpioni kiinnitetty ketjuun, vaikka se oli piilotettu hänen viittaansa. Pojan nimi oli AkasunaNo Deri. Toisiksi nuorin poika AkasunaNo Sasorin ja Katsu Deidaran. Hän oli yksi älykkäimmistä ja yksi vastaava Seimeikeiratsun uudestaa kostuvasta joukosta; Akagumasta.
Hänen jälkeensä, lähellä hänen takanaan oli toinen viidentoista vuotias poika, viinin punaiset hiukset ja smaragdi silmät. Ensimmäiset napit hänen viittansa olivat laittamatta, paljastaen rintanan ja vihreän lohikäärme roikkui kaulassa. AkasunaNo Ryo ei ehkä yhtä taidokas ja Akaguman jäsen, mutta hän oli silti erittäin ammattitaitoinen. Hän eli myös sellaista elämää, jota näimä pojat elivät.
”Ryo, tavataan Terya alhaalla pohjoisella käytävällä.”
AkasunaNo Terya, Derin ''Pimeäpuoli'' ja eräänlainen veli, joka oli täydellinen kopio Derista. Ryo nyökkäsi, ”Selvä. Minne Deirasu ja Rara menivät?” Hän kysyi. Deri aloitti kävelemään alas itäistä salia. ”He lähtivät länteen etsimään demonien piiloja, joita tässä paikassa on.” Ryo nosti kulmiaan. ”Se ei kuulu tehtävään Deri.” Hän sanoi seuraten. Deri naurahti. ”Nyt kuuluu Ryo!”
Ryo nauroi Derin päättäväisyydelle. Miten lapsi tiesi, miten metsästää ja löytää olentoja, uudesta paikasta ensimmäistä kertaa. Siten taas, että he olivat Red the Devilin luotettu Derin johtama Akaguma. Ja loput heistä luottivat Deriin, suorittaen jokaisen tehtävän elossa. Deri katsoi alas vartijoihin, jotka seisoivat katsellen ovella. Kiitos ilmanvaihtojärjestelmien ja tarpeeksi pienin kokonsa he käyttivät niitä. Oletettavasti nuori punapää, liukui vartijoiden takaa ja katsoin alas kohteeseen.
Huone oli pimeä, kun mies siellä seisoi vauhdikkaiden olentojen ympärillä. ”Red the Devilin joukot on pian täällä. No, ei väliä, en tiedä miten käsitellä niitä. Ne eivät pääse ohi turvallisuus-toimieni.” Hän mutisi itsekseen. Deri virnisti. Tämä mies luultavasti odotti hänen isänsä tulevan ja yritti tappaa hänet. Ainakin ne, joilla ei ollut aavistustakaan heitä olivat helpoimmat kohteet... Nuori punapää veti pienen neulan hänen pussista. Nyt oli aika lopettaa tämä ja löytää hänen joukkuetoverinsa...
-Toisaalla.-
Terya pyöritti kunaita, hänen sormensa ympäri. Hän vilkaisi muita teinejä, kun he odottivat tiettyä punapäätä. ”Olisit sanonut, että menitte tuonne!” Deirasu murisi. ”Menimme sisälle ja ihmiset melkein näki meidät!” Punapää vain kohautti olkapäitään ennen kuin virnisti punamusta hiuksisille teinille. Hän vain halusi aiheuttaa sekaannuksen ja hämminkiä. Deirasu pyöräytti safiiri silmänsä ja katseli vanhinta jäsentä, Densetsua. Sinihiuksinen ja sinisilmäinen kuusitoista-vuotias huokaisi. ”Minulla ei ole valvonta vuoroa, Deirasu. Turha katsoa tänne, Deri on yksin vastaavana tehtävästä tänään, en minä.”
”Siinä paha, missä mainitaan.” Deri putosi alas katolle, hänen pimeänpuolensa ja oranssimusta hiuksisen, Raran väliin. ”Ja, koska Paholaiseksi on synnytty, siksi on myös tultava.” Hän käänteli päätään puolelta toiselle ja näki Deirasun pyöräyttävän kerran. ”Minähän käskin Raraa hätiköimästä!” Hän murisi. Rara vain irvisti ja Deri nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Selvä. Niin kauan kuin sinä ja Rara pystytte osallistumaan parina tehtävään, en todellakaan välitä kumpi määrää.”
”Tietenkin välität, Deri. En vaarantaisi tehtävää omasta viihdytyksetä. Paholaisen poikana on hyvä ja kuole vapaasti.” Shinwa, Densetsun pikkuveli. Deri nyökkäsi, kun ryhmä nousi katosi yöhön. ”Hei! Katsuyo tulee olemaan helvetin innoissaan, kun saimme hänelle lisää So(ō)ru haheneja/Sielun sirpaleita!” Rara totesi virnistäen. Densetsu nyökkäsi. ”Yeah. Isä on ollut aikeissa ottaa häneen yhteyden. Viimeisten kolmen kuukauden aikana!” ”Ja tietysti Tegiru on ajatellut samaa ja samoin Deri, viimeiset kymmenen minuuttia.” Sanoi Ryo virnistäen, kääntäe katseensa Deriin. Deri pelkästään jatkoi, katoilla juoksemista.
Hän oli tottunut kiitoksiin, joita hän sai hänen taidoistaan. Mitään ylimääräistä ei hänen tarvinnut sanoa, jos hän pyysi heitä lopettamaan riitelyt ja nahistelut. Se oli myös merkki, heidän tiimisä hyvästä yhteishengestä. Niinpä hän päätti, että oli parasta pysyä hiljaa, kun aihe tuli esille. Kukaan pojista ei löytänyt, mitä he olivat juuri tehneet väärin tai outoa millään tavalla. He olivat varttuneet oppissa, miten tulla paras S-luokan Sorun-metsästäjiksi mitä Alamaailmassa oli koskaan nähnyt. Paras Akagumassa oli tosin heidän opettajansa, AkasunaNo Katsuyo. Koska he olivat itsensä, legendaarisen Katsuyon opissa olleita, heiltä odotettiin paljon ja he eivät halunneet pettää muiden odotuksia...

”No. Nähdään huomenna, me lähdemme tänne.” Deirasu sanoi pysähtyen Raran kanssa ja kääntyi vielä ryhmään. ”JES! Saadaan riehua päivällä ja ensi yönä!” Rara virnisti, aikeissa kääntyä. ”Ei...” Kaikki muut kääntyivät Deriin, jonka kasvoille muodostui itsevarma virne. ”Kuten aina muistetaan, keitä me todella olemme: Päivällä ihmisiä, yöllä Paholaisia...”-Tuntematon, kuka tietää.-

Punapää nukkui, edelleen välittämättä metelistä. Kello lähestyi, jo kahdeksaa... Mitä siitä?! ”Hei, avatkaa ovi!!” Punapää mutisi jotain samalla, kun hänen silmänsä aukenivat. ”Nnng...” Poika kuuli, jonkun lyövän oveen: ”Oletteko jo hereillä, prinssini?” Punapää sulki silmänsä, kiroten: ”Painu pois, Dark!!” Ovelta kuului, itseppäinen hymähdys: ”Hhm... Isänne haluaan tavata teidät. Hänellä on asiaa, prinssini...” ”Minä tulen, minä tulen!” Punapää käänsi katseensa kelloon ja hänen silmänsä laajenivat: Yli kahdeksan?! Voi, perhana: Koulu!

”Miksi et herättänyt minua?!” Teini huusi, hypäten sängystä ja tarttuen paitaansa. ”Minä yritin.” Ääni ovelta sanoi, pirteänä: ”Mutta, ette suostuneet heräämään...” Samassa ovi lennähti auki, teinin juostessa ulos ja lähtiessä juoksemaan käytävää, kohti salia. ”Tämä muistetaan, senkin kirottu demoni!” Punapäinen teini huusi, kääntyen vielä korppi hiuksisen, demonin suuntaan. Dark virnisti, kadoten tuttuun tapaan, tuulen puuskassa. Deri kääntyi takaisin eteensä ja samassa törmäsi johonkin.

”Khh!” Kummankin hahmon lennähdettyä kumoon, Deri nosti katseensa ja muuttui samassa punaiseksi. Daichi istui veljeään vastapäätä, pyyhe päällä ja piti nyt pyyhkeestä kiinni, jottei se tippuisi rinnan ympäriltä. Deri tunsi poskiensa helottavan, kun Daichi kääntyi häneen muristi. ”Derii!” Samassa Deri oli vähällä saada nyrkistä, mutta onnistui siirtämään päänsä pois tieltä. Teini hyppäsi pystyyn ja lähti täyttä juoksu kohti isänsä työhuonetta. ”Derii! Tämä muistetaan, senkin vihoviimeinen idiootti!” Daichin ääni kirkui ja Deri puri huultaan tietäen olevansa pulasssa siitä, mitä juuri äsken teki ja näki...

-10 minuuttia myöhemmin.-

Sasori huokaisi, turhautuneena: Hän istui, osassa työhuoneessaan pöydän ääressä ja oli syventynyt töihinsä. Mietteliäänä, Paholainen siirsi paperejaan samalla, kun kuuli juoksu-askelien lähestyvän. Samassa, punapäinen teini ilmaantui, oven suuhun. ”Sinulla oli asiaa, isä?” Sasori nyökkäsi, kääntämättä katsettaan. Hän oli kutsunut poikansa puheilleen, hyvästä syystä. Pieni huokaus ja mies kääntyi, kohdaten safiiri silmät.

”Tämä tuli eilen, koulusta...” Paholaisen äänensävy tihkui myrkkyä, heristellessään paperi nippua pojan kasvojen tasalla. Punapään silmät laajenivat, värin valahtaessa kasvoilta nähdessään mikä se oli. Hänen todistuksensa! Mies nousi ja astui nyt askeleen, seisahtuen uhkaavan lähelle pojan eteen. Punapää nielaisi, nostaen katseen Paholaiseen: Tämä ei voinut, tarkoittaa mitään hyvää...

”Luuletko todella.” Sasori aloitti, katsoen alas lyhyempää punapäätä ja sitten todistusta. ”Että en huomaisi? Arvosanasi ovat tippuneet, lähes kaikessa ja vielä kaksi-kolme numeroa...” Hän katsahti poikaa. ”Ole kiitollinen, ettet käy koulua 'vain' Maassa. Muuten olisit todellisissa ongelmissa, ymmärrätkö Deri?” Deri nielaisi, mutta nyökkäsi. ”Kyllä, ymmärrän...” ”Tarkoitan ymmärrätkö todella, kuinka vakavasta aiheesta on kyse!” Sasori murisi nyt, astuen suoraan pojan eteen. ”Vaikka käytkin koulua Maassa ja Manalassa se ei tarkoita, että voisit reputtaa toisen. Ihmisten parissa sinun on osattava tulla toimeen ja pärjättävä. Niin kykyesi kanssa kuin ilmankin.” Hän selitti. ”Kun sinun aikasi koittaa, astua valtaan oletan, että olet jo tarpeeksi kypsä ja oppinut...” ”Olenkin! Ja kuka on sanonut, että haluan ottaa paikkasi?!” Deri keskeytti korottaen ääntää, mutta katui tekoaan heti. ”Anteeksi!” Sasori huusi niin lujaa, että Deri sai vakavasti pitää kasvonsa peruslukemilla vaikka rehellisesti pelkäsi!

”Hei isoveli! Vauhtia tai joku myöhästyy koulusta!” Deri ja Sasori kääntyivät nähden ovella 13-vuotiaan blondin pojan. Siististi harjatut hiukset laskeutuivat, hieman yli olkapäiden. Hiukset kasvoivat kokonaan vapaana. Otsahiukset peittivät vain otsan ja kumpikin safiiri silmät näkyivät. ”Oho! Joku saa huutia~” ”Riki! Alakertaan, heti!” Sasori huusi niin lujaa, että valot alkoivat välkkyä ja ilma alkoi kylmetä. Deri antoi murinan, Rikin vilkaistessa häntä uudelleen. Samassa poika liikutti ääneti huuliaan, muodostaen sanat: Sinä olet kuollut. ”Riki alakertaan ja sinä!” Sasori sanoi kääntyen Deriin. ”Vauhtia, samaamatkaan alas!” Deri antoi vaisun murinan seuratessaan nuorempaa veljeään.

Hän huokaisi kävellessään omaan huoneeseensa ja alkaen pakata kirjoja laukkuunsa. Hänen ajatuksensa pyörivät koulussa, Alamaailmassa ja Manalassa. Deri rypisti otsaansa pysähtyessään ja suoristi sekänsä. Hän katsoi rannettaan ja veti hihan ylös, paljastaen punaisen rannekellon. Saman rannekelloin, jolla he kaikki pystyivät olemaan yhteyksissä toisiisa. ”...” Hän tuijotti kelloa hetken ja kääntyi sitten laatikostoon päin. Teini käveli laatikoston luo ja avasi sen, alkaen siirrellä tavaroita. Hetken pengottuaan hän löysi etsimänsä. Vahvan päiväkirjansa, johon hän oli koonnut kaiken elämästään, kirjoitukset ja jopa valokuvia. Deri selasi kirjaa samalla, kun istui sängylleen ja luki kirjoituksia ja katseli sivuihin kiinnitettyjä kuvia. Hetken kuluttua hänen katseena pysähtyi erääseen kuvaan. Deri laski kirjan syliinsä ja tuijotti koko kuvaa ryhmäsä. Se oli kuva Akagumasta ja kaikista heitä muista!

Derin katse vaelteli kuvassa, ennen kuin se pysähtyi häneen itseensä. Kuvassa hän näki Ryon, itsensä ja Teryan, Deirasun ja Raran kanssa, kädet toistensa olkapäillä. Viisikko virnisti kameralle samalla, kun Takeru, Shin ja Richi sekä Sora olivat selvästi raivo partaalla. Deri toijotti kuvaa. Hän tunsi suupieltensä nykivän ja hymyili katsoessaan kuvaa. Kääntäessään sivua hänen katseensa osui kuvaan, jossa oli hänen lisäkseen koko muuperhe. Teini nosti hymyillen kolmiaan, kun näki kirjoitusta kuvan vieressä: ”Nuorin! Kaikista nuorin, helvetti soikoon Ei vastalauseita!” (Nuorin! Kaikista nuorin, helvetti soikoon! Ei vastalauseita!) Teksti osui hänen kohtaansa nuolella Teryan ja Daichin vieressä ja hän vannoi, että kirjoittaja oli ollut Terya, käsialasta päätellen. Hän itse kirjoitti enemmän kirkuraisemmin, Terya taas vähemmän. Daichin käsialasta hän ei meinannut saada sevää, koska ei osannut tunnistaa kirkuroita Teryan kanssa. Daisuken käsiala oli siistiä ja selvää, jonka sekoitti helposti Sasorin käsialaan. Takerun käsiala taas oli omaa luokkaansa, mutta vaihtelevasti helppo lukuista. Rikin taas... No, selvää sai, mutta jos osasi tulkita vanhanaikaista käsiala-kirjoitusta.

Samassa hänen kännykkänsä hälytti. Deri kääntyi iPhoniin ja avasi sen, katsoen viesti. [Minulla on myös iPhone!! x3 Oli aivan pakko!] Hänen kasvoilleen levisi hymy, kun näki ensimmäiset viestin merkit: < 3. Hän lukaisi viestin nopeasti:

< 3 Huomenta!

Huomenta D! Oletko jo hereillä?

Kuule, minulla on ensimmäisenä liikuntaa ja tunnit alkoivat juuri.

Nähdäänkö sittenkin iltapäivällä? :'') Anteeksi, olisi pitänyt tarkistaa!!

Sopiiko ruokatunnilla 12:45-13:10? Juuri ennen tunnin alkamista? Jossain välisä?

Huom! Niccolla on toisessa koulurakennuksessa ruokailu, joten hän ei näe...

Halauksia&suukkoja,

Yume. I lo< 3 you!

Deri hymyili vilkaisten yöpöydälleen. Pöydällä oli kehyksissä kuva hänestä ja vaalea hiuksisesta tytöstä. Tytön pitkät luonnonkiharat laskeutuisvat, puoliksi ranskanletillä yli olkapäiden. Kauniit tummansuklaan ruskeat silmät katsoivat kameraan ja tyttö hymyili, nojatessaan päätään kuvassa olevan Derin rintaan. Deri puolestaan oli kuvassa kietonut, kummatkin kätensä tytön ymärille ja hymyili. Deri hymyili enemmän kääntyessään iPhoniinsa ja kirjoitti nopean vastauksen.

-Noin 10-15.min myöhemmin.-

”Ettekö syö aamupalaa?” Deidara kysyi kääntyessään, nahistelevista Daisukesta ja Takerusta Deriin ja Teryaan, jotka sitoivat kengän-nauhoja. ”Ei ehdi nyt äiti! Ostetaan vaikka valmiit leivät kioskilta!” Terya huusi vetäen liivin vetoketjun kiinni, avatten oven autotalliin ja kääntyen pyöräänsä. ”Niin niin, mitä nukutte pommiin?!” Takeru virnisti kääntyen toisin punapäihin ja Rikin suuntaan, joka kurkotti lippikseensä ja hyppi tasajalkaa saadakseen sen. ”Takeru, voisitko olla hetken hiljaa? Yritän kerrata matikan kokeisiin...” Daisuke murisi nenä kiinni kirjassa. ”Joo joo, sinä-...! Hetkinen! Onko meillä koe!” Takeru huusi lyöden kädet pöytään. Deidara mulkaisi Takerua ja kääntyi vielä nuorimpiin poikiinsa.

”Voin tehdä teille eväät...” ”Meillä on kiire-... Ei paska!” Terya aloitti nähtyään pyöränsä renkaan tyhjänä. ”Loistavaa! Tämä tästä puuttuikin! Vihaan ihmisten maailmaa...” Deri kiroisi tarkastettuaan omansa. Samassa kaksikko kuuli auton torven ja pojat avasivat autotallin oven, nähden pustan pemarin ajaneen pihaan. [Sori, en tunne merkkejä, joten päätä Sasorin musta auto itse. ^^U]

”Mit-?!” ”Cool!” Riki huusi juosten auton luo. Samassa ovi avautui ja paljasti blondin täsmälleen Derin ja Teryan näköisen pojan, mutta vaaleilla hiuksilla. Blondi virnisti. ”Kaipaako joku kyydin kouluun?” ”Jess! Mogen!” Deri ja Terya huusivat yhteenääneen, kun blondin takaa näkyi toinen pidempi blondi. ”Hehee! Ajateltiin tulla tätä reittiä!” Mogen virnisti, Jessin takaa. Deri ja Terya virnistivät nosten auton kyytiin, Rikin päästessä kuljettajan viereen. ”Hei! Milloin se teidän uusin levy tulee kauppoihin?” Riki kysyi innoissaan kääntyen penkillään ja katsoi taakseen. ”Tämän alkuviikon aikana. Saat sen ilmaiseksi jos haluat.” Mogen vastasi hymyillen. ”Saanko, ihan oikeasti?! Cool!” ”Naama ajorataa päin, kiitos!” Deri murisi mulkaisten veljeään. Riki näytti kieltä ja kääntyi sitten pois päin. ”Hitto! Unohdin matikan tehdä läksyt!” Jess huudahti ja alkoi kuumeisesti etsiä kynäänsä. ”Hmm? Ei se haittaa. Viikonloppu meni studiolla äänityksissä. Ei ihme jos unohdit. Eiköhän koulu hyväksy sen.” Deri hymyili, kääntäessään kasvonsa ikkunaan. Hetken kuluttu auto pysähtyi koulun pihaan ja pojat nousivat kyydistä. Deri kääntyi kouluun: Uusi jakso, uudet kujeen...

Akasunan-sukupuu

Akasunan-sukupuu.

AkasunoNo Atizuke+AkasunaNo Sari                                           AkasunaNo Kurokuma+Miruka.                        AkasunaNo Tamura+Akasuna Himeko.

1. AkasunaNo.Zarinagi+Ayu.                                                           1. AkasunaNo. Musuko+?                                         1. AkasunaNo Shirosuna+Kiko

-AkasunaNo Sengo.                                                                                              -Ei lapsia.                                               -AkasunaNo Akiko.

-AkasunaNo Heiwa.                                                                                                                                                             -AkasunaNo Kaori.

-AkasunoNo Densetsu.                                                                       2. AkasunaNo Nobu+Katsu Deisty.

-AkasunaNo Shinwa.                                                                            -AkasunaNo Raichi.                                            2. AkasuanaNo Kurosuna+Suri. 

                                                                                                              -AkasunaNo Richi.                                              -AkasunaNo Iguru. 

2. AkasunaNo.Akame+?                                                                      (-AkasunaNo Ayano.)                                          -AkasunaNo Araiguma.

-AkasunaNo Taiyo.                                                                               -AkasunaNo Ryo.                                                -AkasunaNo Noroi.

                                                                                                             -AkasunaNo Nora/Hato.                                        -AkasunaNo Jakkaru.

3.AkasunaNo.Kurojaki+Namira.                                                         -AkasunaNo Nao/Naoto.                                       -AkasunaNo Urufu.

-AkasunaNo Raice.                                                                                                                                                            -AkasunaNo Fokkusu.

-AkasunaNo Raze.                                                                             3. AkasunaNo Seiru+Aoi Chechera.

-AkasunaNo Rara.                                                                               -AkasunaNo Mezurashi/Rizu.

4. AkasunaNo.Sasori+Katsu.Deidara.                                                   AkasunaNo Zeus+?

-AkasunaNo Daisuke.

-AkasunaNo Takeru.                                                                             1. AkasunaNo Saudi+?

-AkasunaNo Deri.                                                                                     -AkasunaNo Kei.

-AkasunaNo Daichi.

-AkasunaNo Riki.

5. AkasunaNo.Aka+Minako.

-AkasunaNo Saro.

-AkasunaNo Sora.

-AkasunaNo Sarira.

-AkasunaNo Deirasu.

6. AkasunaNo.Souma+Yukino Yuiko.

-AkasunaNo-Yukino Tegiru.

-AkasunaNo-Yukino Tenga.

7. AkasunoNo.Nobu+Huozuki Yumi.

-AkasunaNo-Houzuki Kaitora.

-AkasunaNo-Houzuki Sumaru.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.
Luku:15. Raran valinta.

-Seuraavana yönä, vanhalla satama-alueellla.-
"Okei, kuunnelkaa: Selitämme nyt miten pääsemme sisään. Ensin jako: Deri, Ryo, Kai ja Suma, te lähdette itään ja harhautatte. Minä, Densetsu, Jakkaru ja Shinwa menemme pohjoiseen. Seikatsu, Shin, Rizu ja Joey länteen ja loput eli Deirasu, Tegiru, Tenga ja Terry etelään." Araiguma sanoi ryhmän levätessä polvillaan ja katsoen läpi Araiguman ja Densetsun suunnitelman.
"Selvä. Kuka hoitaa jäljityksen?" Tegiru kysyi. "Jäljittäjinä toimivat Kaitora, Sumaru, Jakka, Shinwa, minä ja Deirasu." Seikatsu sanoi ja muut nyökkäsivät. Deri vilkkaisi vielä rannettaan ja siinä olevaa helminauhaa, jossa helmet olivat joka toinen punainen ja joka toinen musta. Hän puristi kätensä nyrkkiin: Hän toivoi, ettei joutuisi vapauttamaan the Devil-vertaan ja antamaan sille valtaan...
Varija kääntyi, kun hän kuuli jotain liikettä hänen takanaan. Hän hiljeni, kun hän kuunteli. Hitto, paras koko alueen oman väkensä varjojen hiipijöistä, eikä hän ei ollut koskaan aikaisemmin jäänyt kiinni kenellekkään. Ja hän ei aikonut tänään jäädä ensimmäistä kertaa. Punainen välähdys ja vartija vedettiin ilmaan.
"Mitä-?" Hän ehti tuntea vain miekan viipaloivan koko hänen ruumiinsa. Kun hän putosi velttona, häntä iskettiin rintaan tuntemattomalla voimalla.
Poika käveli ohi ruumin, jolloin vartija kääntyi heikosti. "Ku-kuka sinä olet? Veren punaiset hiukset ja safiirin siniset silmät...?" "Se ei kuulu sinulle. Kerro missä Kinguma on!" Deri murisi, laskienmiekan miehen kaulaan. "En ole kuullutkaan..." Sanat eivät ehtineet ulos suusta, ennen kuin Deri iski miekkansa. Hänen jälkeensä, lähellä hänen takanaan seurasi Ryo, Kaitora ja Sumaru.
"Tulkaa, tavataan Densetsu alhaalla pohjoisella reitillä." Ryo nyökkäsi. "Selvä. Minne suuntaan Deirasu ja Seikatsu menivätkään?" Hän kysyi. Deri aloitti kävelemään alas itäistä reittiä. "He lähtivät länteen ja Deirasun ryhmä etelään, etsimään toista sisään käynti piilopaikkaan, joita tässä paikassa varmasti on. Ja jos hyvin käy, he löytävät Raran ja Teryan" Kaitora nosti kulmiaan. "Se ei kuulu tehtävään Deri." Hän sanoi seuraten. "Nyt kuuluu Kai!" Kaitora virnisti nyökkäten Derin päättävisyydelle.
Deri katsoi alas vartijoihin katolta, jotka seisoivat toisella katolla katsellen ympärilleen. Kiitos ilmanvaihtojärjestelmien, varjojen ja tarpeeksi pienin kokonsa he hyödynsivät näitä keinoja todella helposti.
Kuten oletettaa saattoi Deri, Ryo, Kaitora ja Sumaru liukuivat vartijoiden takaa ja katsoin alas kohteeseen. Ilmastointi luukku rakennukseen. Deri ja kaksi muuta vilkaisvat Sumarua, joka nyökkäsi ja ajetti kätensä tiettyyn ajentoon ja samassa loi, identtisen kloonin itsestään. Kloonin avattua silmänsä hän ja alkuperäinen Sumaru hyppäsivät ääneti, alas varjoihin ja Derin tarkkaillessa heittivät pikkukiven. Kivi osui metalli tynnyriin ja vertijat kääntyivät tynnyriin ja sitten varjoihin, Sumaru suuntaan. Sumaru astui askeleen eteen, näyttääntyen puoliksi ja samassa lähtivät kumpikin juoksemaan eri suuntiin kohti toisia kattoja.
"Mit-? Perään! Joku pääsi hiipimään ja löysi piilopoikan. Vauhtia! Vauhti!!" Alkuperäinen Sumaru kääntyi vielä vilkaisemaan taakseen, ennen kuin katsoi takaisin eteen ja vilkaisi sivulsilmällä korkeammalle katoolle. Derin ja muiden nähtyä Sumarun vinkkaavan silmän, Deri veti pienen neulan hänen pussista. Nyt oli aika lopettaa tämä ja löytää tie päästä sisään. "Ole varovainen, Sumaru..." Kaitora kuiskasi, nähdessään pikkuveljensä katoavan varjoihin, joukko vartijoita perässään. "Ole varovainen..."
-Kinguman päämajassa, Rara ja Terya.-
"Viimeisen kerran! En. Sano. Mitään!" Rara murisi epäinhimillisesti ja paljasti hampaansa. Teini nojasi seinään jalat koukussa ja kädet kylkiin sidottuina, ranteet selän takana. Terya istui suu sidottuna tuolissa ja vilkaisi pelokkaana huoneen nurkasta Raraa, joka murisi edelleen. Kaksikko istui suuressa huoneessa, joka oli selvästi hylätty satamarakennus. Huoneessa oli vanha pöytä, jota ympäröivät tuolit, kirjahylly ja seinän vieressä rivi apupöytiä. Yksi vanha ja palava takka. Vastakkaisella seinällä, oikealla oli vierekkäin portaat ylös ja alas toisiin kerroksiin. Huoneesta lähti yksi ovi vastakkaisesta seinästä ja kaksi oikealta, vasemmalla oli verhostettu ikkuna.
"Itsekäs kakara, saat valita: Helpommin vai vaikeammin? Kaksi vaihtoehtoa, valitse." Musta hiuksinen mies, jolla oli tummat silmät ja neljä lävistystä kummassakin silmäkulmassa sanoi uhkaavan, kumartuen Raran kasvojen tasalle ja nostaen pojan leukaa ylös. "Grrr...Turhaa, Fregira: En. Sano. Mitään! En edelleenkään, mielummin kuolen!" Raran muristessa mies pyöräytti silmiään ja huokaisi, päästäen pojan leuan.
"No mutta, siitähän on aikaa, Rara. Oletpa sinä kasvanut, kauanko siitä onkaan? Kymmenen-vuotta?" Raran silmät laajenivat, kun teini käänsi päätään ja näki musta hiuksisen miehen astuvan varjoista, katsoen Raraa. Kolme lävistystä vasemmalla puolella, vasenta silmää ja mies poltti kuubalaista sikaria. Myrkyllisen harmaat silmät upposivat syvälle, Raran tumman ruskeisiin silmiin ja Terya tunsi, Raran sisällä kiehuvan.
"Sinä..." Rara aloitti muristen. "Sinä olet se, joka valehtelit ja sieppasit minut ensimmäistä kertaa, kymmenen-vuotta sitten! Ja ammuit!" Rara huusi silmien välähtäessä punaiseksi. "Baki!" Baki nyökkäsi kävellen nyt Raran luo ja kumartui pojan eteen. "No, kuinka olet voinut pikku Raraseni? Entä isäsi, hän lienee hyvin kiireellinen?" Teryan silmät laajenivat, mutta Rara vain jatkoi murisemista. Baki? Tämä siis oli se mies, joka kantoi Kurojakille kaunaa ja johti koko Kingumaa, sekä otti kohteekseen Raran ja kiintyi pojan vereen? Tämä ei voinut tarkoittaa mitään hyvää!
"Tällä kertaa sain todella nähdä vaivaa, jotta löysin sinut pikku Raraseni. Olit piiloutunut tällä kertaa hyvin..." "Olen sanonut tämän, jo tuhat kertaa: En. Ole. Sinut! Ja päästä irti minusta!" Rara huusi, yrittäessään vetää leukansa pois miehen kasvojen läheltä. Baki kuitenkin tarttui tiukemmin pojan leukaan. "Hmm. Olet selvästi kasvanut, muistutat yhä enemmän isääsi, Kurojakia. Olet kuin ilmetty isäsi..."  Raran silmät laajenivat, kun teini tuijuitotti miestä.
"Turpa kiinni! Sinulla ei ole oikeutta puhua isästäni sanaakaan!" Rara huusi raivoissaan, jolloin Terya hätkähti ja katsoi häntä yhä pelokkaampana. Baki nosti teeskennellysti kulmiaan. "No se on totta: muistutat ääneltäsi, puhetavaltasi ja käytökseltäsi isäästi myös. Aivan kuten ulkonäöltä, olet kasvanut selvästi... Olet epäilemättä, legendaarisen petturi-metsästäjän Kurojakin poika ja seuraaja..." "Sanoin, että turpa kiinni! Sinä se et ole muutunut pätkääkään! Paitsi ehkä surkeampaan suuntaan!" Samassa ennen kuin Rara tajusi, Fregira läimäytti kämmenellä Teryaa oikealle puolelle kasvoja ja poika huusi vaimena, pään lennähdettyä vasemmalle.
Raran silmät laajenivat, kun hän näki jengin jäsenen lyövän Teryaa ja vielä hänen takiaan.
"E-ei! Lopeta, älä koske häneen!" Teini huusi kääntyen Teryasta Fregiraan, joka vain hymähti. "Rara, tiedän olet fiksu. Mietihän tarkkaan: Jos olet kiltisti ja tottelet, ystäväsi säästyy ehjin nahoin. Jos taas valitset kieltäytymisen, joudut näkemään hänet mustelmilla." Baki kuiskasi teinin korvaan katsoen Raraa, vetäen viittansa sisätaskusta aseen ja laskien sen pojan poskelle. "Tee valintasi..." Raran silmät laajenivat entisestään, tunnistaessaan kosketuksen ja teini katsoi lattiaan jähmettyneenä paikalleen shokissa. Vaihtoehtoja ei ollut: Jos hän suostuisi, hän joutuisi pettämään isänsä ja koko Seimeikeiratsun, eikä hän aikonut todellakaan tehdä sitä. Mutta toisaalta, jos hän kieltäytyisi Terya joutuisi kärsimään ja ei ollut mitään varmuutta, säästäisikö Kinguma Teryan, kun hän olisi kertonut tarvittavat tiedot. Rara puri huulta. Hän tiesi, että jengi ei tappaisi häntä. Ei, vaikka olikin yrittänyt sitä kymmenen-vuotta sitten. Hän tiesi tasantarkkaan, että Baki piti hänen verestään ja ei halunnut heittää sitä hukkaan.
"..." Baki katsoi Raraa silitellen aseella pojan poskea, joka edelleen puri huulta silmät kiinni ja otsa rypyssä. Hetken kuluttu Rara mutisi, jotain.
"... Hyvä on..." Hän kuiskasi avaten silmänsä. "Anna anteeksi Terya... Ole kiltti ja anna anteeksi, mutta en voi tehdä mitään muutakaan..." Rara kuiskasi ja käänsi päätään Teryaan, jonka silmät laajenivat samalla, kun Terya tunsi poskelleen vierähtävän kyynleen.
"Nh... Nhhg! Nnh nhhg! Umgh!" Terya yritti huutaa, pudistaen päätään ja kiemurrella. Rara katsoi Teryaan, jolloin Terya pysähty nähdessään Raran silmien täyttyneen kyynelistä. Hän näki pojan silmistä tämän pelon, surun ja kivun, mutta... Yksinäisyys? Silmissä näkyi myös yksinäisyys ja anteeksi pyyntö. Bakin kasvoille kareili hymy, miehen nostaessa aseella pojan leukaa. "Hienoa, Rara. Tiesin, että ymmärrät järkipuhetta ja osaat valita oikean vaihtoehdon, pikku Rarani..." Hän kuiskasi, Raran laskiessa kasensa alas, oikeaan alakulmaan, joka vihjasi pelosta ja ahdistuksesta. Baki siirsi aseensa, laittaen sen viittansa sisätaskuun ottaen sieltä, aseen jälkeen jotain ja kääntyi sitten Raraan uudelleen. Mies kohotti kätensä, paljasten pienen mustan pillerin samalla, kun Fregira sitoi Teryan silmät, raahaten tuolissa olevan teinin toiseen huoneeseen.
Raran räpytteli. "Niele tämä." Baki sanoi ja asetti pillerin Raran suun eteen. Raran silmät laajenivat ja hän puristi huulensa yhteen kääntäen päänsä pois mulkoillen demonia, joka nyt yritti pakottaa teinin huulet raolleen. Teini pudisti päätään ja Baki rypisti otsaansa.
"No, ei väkisin. Sitten vaikeamman kaavan kautta..." Baki nielaisi itse, pillerin ja samassa ennen kuin Rara tajusi, mies painoi huulensa vasten pojan huulia. Raran silmät laajenivat ja Rara huusi, osaksi miehen suuhun ja yritti irtaantua, mutta täysin turhaan. Baki siirsi kätensä, tarttuen Raran viittaan ja avasi soljen edestä, antaen kaavun pudota. Heti tämän jälkeen mies tarttui teinin liivin ja hupparin vetoketjuun ja avaten kummatkin. Avattuaan teinin paidat Baki paljasti veitsen takustaan, viiltäen Raran t-paidan ja paljastaen rinnan, jossa vasemmalla rinnalla oli vanha upotettu arpi. Sama arpi, joka oli jäänyt aikoinaan silloin, kun poikaa ammuttiin. Mies vilkaisi Raraa alkaessaan liikuttaa kättään pojan rinnassa, jonka kasvot helottivat ja samassa teini antoi matalan vaikerruksen, osaksi miehen suuhun ja alkoi liikehtiä levottomana, tahtomattaan.
Baki paljasti virnistäen kulpahampaansa, jotka upotti teinin huuleen ja alkoi juoda verta samalla, kun siirsi kätensä ja alkoi laskemaan käden pojan lonkalle, hipaisten housuja ja tarttuen niihin varovasti. Raran silmät lennähtivät auki, kun poika tajusi mitä demoni aikoi tehdä. Teini raotti suutaan, huulesta valuessa ohut kuola noro saadakseen ilmaa ja huohottaen, mutta se oli paha virhe. Heti, kun poika teki näin ja oli aikeissa huutaa, Baki käytti tilaisuutta ja työnsi kielensä Raran suuhun, pakottaen teinin nielemään pillerin omasta suustaan. Raran nieltyä, Baki irrotti huulensa ja katsoi Raraa, joka nyt haukkoi henkeä.
"Mit-mitä helvettiä~ Aah!" Rara huohotti Bakin tarttuessa kovemmin, nipistävällä otteella teinin rinnasta ja kumartuen puremaan Raran kaulaa, jättäen tuoreen merkin. "A-ah! Aah aih! E-ei.. Lo-lopeta, kiltti~ Aaih!" Rara vaikeroi hiljaa, kyynelten valuessa silmistä huohottaen. "Hyvää yötä..." Baki kuiskasi pojan korvaan, nuolaisten pojan kyyneleet pois ja samassa Raraa alkoi huimata ja hetken kuluttua, visio pimeni.
-Seimeikeiretsu, Derin ryhmä.-
"Hitto! Kumpa he olisivat kunnossa..." Deri kirosi hiljaa, kolmikon kävellessä hiljaa ilmastoiti järjestelmässä ja pysähdellen tuuletus kanaville, kuullakseen Kinguman kekusteluja. "Shh! Meidät kuullan kohta!" Ryo valitti ja peitti samassa kädellään Derin suun, joka vain antoi matalan murinan. "Okei, hyvä! Palaa tänne heti kun pystyt, me jäämme odottamaan." Kaksikko vilkaisi Kaitoraa, jonka kellosta oli noussut hologrammikuva Sumarun kavoista. Teinin kuva nyökkäsi. "Selvä! Ei kestä kauaa!" Ja sanat sanottuaan, hologrammin palasi rannekelloon. "Hei, nämä toimivat oikeasti! Ja..." Kaitora kääntyi Deriin ja Ryoon. "Jäädään odottamaan Sumaa. Hän tulee kohta, klooni saatiin kuulemma kiinni jo nyt. Se on harvinaista, sillä Suma on nopea, ketterä ja lähes äänetön tehtävissä. Lisäksi Sumaru on jäljittäjä eli todella taitava." Deri ja Ryo nyökkäsivät, kolmikon pysähdyttyä lepäämään muutaman metrin päähään, seuraavasta tuuletus luukusta. "Isoveljenä olet varmasti ylpeä Sumarusta, jos rehellisiä ollaan, vai kuinka?" Deri kysyi hymyillen istuessaa Ryon vasemmalla puolella ja Kaitoraa vastapäätä. Kaitora nyökkäsi antaen pienen hymyn. "Joo, olen. Vaikka Sumaru on meistä nuorin isä, minä ja muut olemme hänestä ylpeitä. Hän on taitava, vaikka ei osaa kunnolla taistella, paitsi vaiheessa kaksi. Muuten hän ja minä hoidamme varjoissa kulkemisen."
"Vaiheessa kaksi? Tarkoitatko...?" Deri aloitti, mutta Kaitora ehti nyökätä. "Niin... Minä ja Sumaru... Olemme saaneet avattua Aurein-sinetit jo! Aivan kuten Densetsu ja Tegiru! Vaiheessa kaksi, meistä tulee entistä nopeampia, kettärämppiä ja analysointi kykyisiä. Tai niin Katsuyo-sama on sanonut. Tosin... " Kaitora huokaisi turhautuneen kuuloisena, ennen kuin jatko: "Vaiheessa kaksi, energia katoaa hetkessä ja se ottaa voimille. Muistan, kun Sumaru avasi omansa ensimmäsitä kertaa tehtävän aikana. Hän ei herännyt kahteen viikkoon ja huolestui todella paljon, vaikka Katsuyo-sama vakutti, että hänen piti antaa vain levätä."
"Mutta herätessäni sinä olit ihan hysteerinen silloin, veli!" Deri ja Ryon olivat hypätä ilmaan, kun Sumarun pää ilmaantui näkyviin Katoran takaa. " No-...No olin vain huolissani. Siinä kaiki!" Kaitora sanoi posket helottaen ja risti kätensä. Sumaru virnisti ja kietoi kätensä veljensä kaulaan takaa päin. "Rakastan sinua, isoveli!" Hän virnisti halaten veljeään lujemmin. "Minäkin rakastan sinua, Suma..." Kaitora hymyili pörröttäen veljensä hiuksia.  "Miten löysit tänne näin nopeasti?" Ryo kysyi hämillään, jolloin Kaitora pyöräytti hymyillen silmiään ja Sumaru katsoi kaksikkoa.
"Velihän sanoi jo! Minä ja isoveli olemme Katsuyo-saman ylpeys jäljittäjinä ja varjohiivinnässä! Densetsu hallistee paratamisen, Deirasu ja Rara harjoittelevat sitä, vaikka Rara on jäljitys-tyyppiä. Shinwa on mestari sinetöimään ansat, suojaukset ja paikat, sekä joitain merkittyjä alueta!" Sumaru sanoi ylpeän kuuloisena ja irtaantui veljestään. Kaitora huokasi ja jatkoi. "Tegiru-san osaa osittain jäljittää, mutta on puolustus-ja taistelu-tyyppiä. Prinssi Tenga... Tai no, pelkkä Tenga,  kuten hän haluaa... Hän on sanonut haluavansa olla erikoistunut harhoihin, mutta ei osaa luoda yhtäänkään harhaa. Ruco taas..." Samassa Kaitora hiljeni, laskien katsettaan.
Deri rypisti otsaansa. "Kuka Ruco? Eikö saman lainen poika näkynyt Raran muistoissa?" Hän kysyi huolestuneena ja vaihtoi Ryon kanssa katseita. Sumarun ja Kaitoran katse oli muuttunut ja pojat tuijottivat lattiaa. "... No kai on viisasta kertoa, Ovathan he jo osa meitä..." Sumaru kuiskasi ja kääntyi Kaitoraan, nykäisten tämän hihaa.
"Ruco oli Akan adoptoima poika, koditon ja orpo, katujen kasvatti ennen kuin Aka löysi hänet. Deirasu kiintyi häneen yhä enemmän, kun huomattiin Rucon olevan Uzumakin ja Uchihan jälkeläinen. Hänen syntyperäänsä ei tiedetä, hänet adoptoitii 5-vuotiaana eli oli saman ikäinen, kun Deirasu ja Rara ja oli menettänyt muistinsa kokonaan. Hän asui heillä viisi seuraavaa vuotta, kunnes..." Samassa Sumaru antoi hiljaisen niiskutuksen ja pyyhkäisi silmiään. "Jo-joku vei Ruco-veljen, joku sieppasi hänet viisi-vuotta sitten, eikä kukaan ole kuullut hänestä sen jälkeen..." Sumaru kuiskasi, tuskin kuiskausta kuulavammin niiskuttaen hiljaa. Deri ja Ryo tuijottivat, osaamatta sanoa sanaakaan. "Sik-siksi Deirasu puolustaa niin kiivaasti muita? Hän ei halua menettää enäään yhtään läheistään...?" Deri kuiskasi ja laski katsettaan. Kaitora nyökkäsi surullisena. "Deirasu oli viimeinen, joka näki Rucon. Hän oli hänen seurassaan silloin, kun kaikki se tapahtui. Hän näki kuka tai ketkä veivät Rucon, mutta järkytyksen määrä estää Deirasun mieltä paljastamasta tekijöitä hänen muististaan. Edes Katsuyo-sama ei pysty auttamaan, sillä väkisin tiedon selvittäminen satuttaisi Deirasua..."
"Eaaih!" Nelikon silmät laajenivat ja ryhmä kääntyi salamana tuuletus luukun suuntaan, katsoen alas huoneeseen ja jäätyen. Mies, jolla oli likaisen valkoiset hiukset oli upottanut, kulmahampaansa oranssimusta hiuksisen pojan niskaan ja joi nyt vuolaasti valuvaa verta, päästämättä pisaraakaan tippumaan lattialle. Poika oli tuskin tajuissaan ja näytti olevan Kaitoran ja Sumarun ikää. "Mi-mitä ihmettä? Rara?!" Deri kysyi tuijottaen jähmettyneenä poikaa, joka nyt itki kivusta. "E-ei... Lopeta, killti! Se sattuu..." Samassa lapsi avasi oikean silmänsä, paljastaen ruskean silmän siasta safiiri sinisen silmän. "He-hei! Ei se ole Rara!?" Kaitora sanoi nopeasti, osoittaen pojan silmän suuntaan. "Raralla on ruskeat, ei siniset silmät" "No... Kuka tuo toinen..." Ryo keskeytti, kääntyen muiden kanssa, Kaitorasta vieraaseen poikaan uudestaan.
"Hmm. Hyvä, kiltti poika. Kiitos herkullisesta ateriasta." Mies virnisti vetäen hampaansa irti, laskien pojan nojaamaan seinää vasten kädet ja jalat ketjuissa. Mies vielä nykäisi, pojan kaulassa ollutta pantaa, ennen kuin tainnittu lapset kahdella sormella niskaan. "Ja te voisitte tulla näyttäytymään..." Samassa Deri ja muut kuulivat takaansa äänen. Nelikko kääntyyn välittömästi, mutta... Samassa heidän taakseen oli ilamaantunut brunette, joka iski kätensä Sumarun kaulan sivu osaan jolloin poika kaatui samassa tajuttoman maahan. "Suma...!" Deri eihtinyt puhua loppuun, kunnes kaikki pimeni.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:14. Pelastakaa Rara, uudessa elämässä!

”Mit-mitä? Waruimen? Rara?!” Deri huusi juosten Waruimen luokse, jolta valui verta kyljestä pienestä viillosta. Teini sähisi painaen kättään haavaan. ”Waruimen, mitä tapahtui?” Deri kysyi, Yoimenin kietoessa käden veljensä vyötäisille ja käden kaulaan, nostaen poika pystyyn. Seikatsu painoi käden haavan päälle ja samassa alkoi parantamaan haavaa, vaalean turkoosilla chakralla. ”Waruimen oletko kunossa? Kuka tai ketkä tämän tekivät?” Tsukiakarin ääni kysyi ja Deri vilkaisi taakseen poikaan. Tsukiakarin kasvoilla oli lievä huolestuneisuus, kun teini kohotti kätensä ja Waruimmen sulki silmänsä, laskien päätään. Tsukiakari asetti kätensä teinin otsaan ja samassa otsa alkoi hohtaa sinisenä. Tsukiakari oli sulkenut silmänsä ja näytti lukevan Waruimenin viimeisimmät tapahtumat mielestä. ”Kinguma siis...” Teini kuiskasi.

”Mit-mitä?! Kinguma vei Raran?! Taas?!” Deirasun huusi, jolloin muut olivat hypätä ilmaan säikähdyksestä. ”Siltä vaikuttaa.” Blondi sanoi avaattua silmänsä ja laskien kätensä Waruimenin otsalta.

”Voi ei... Kurojaki tappaa meidät tästä!” Shinwa kirosi laskien päänsä käsiin. Deri rypisti otsaansa. Kinguma? Vei Raran, taas? Hän mietti vilkaisten Teryaa, Terrya, Ryoa, Jakkarua, Araigumaa, Seikatsua ja Shinia. Ryhmä näytti olevan yhtä ymmällään, kun hän itse ja olivat kääntyneet Deirasuun ja muihin. Mikä ihmeen Kinguma ja miksi Rara voi huonosti, kadoten tyhjään? Ja mikä tai kuka satutti juuri Waruimenia? ”Mikä Kinguma?” Araiguma kysyi ja kääntyi Densetsuun, joka näytti huolestuneelta ja hermostuneelta. Poika katsoi muihin ja seitten Seimeikeiretsun tiimin suuntaan. ”...” Densetsun katse osui Tegirusta Deirasuun, joka näytti järkyttyneeltä.

”Mustatteko kun sanoin, että Kurojaki on petturi demonien-jahti yksikön erityis-luokan johtaja? Kinguma on yksi niistä jengeistä, joita Kurojaki jahtaa.” Shinwa sanoi lopulta. ”Kurojaki ja Taori ovat jahdanneet heitä jo reilut yhdeksäntoista-vuotta. Mutta jengi on aina onnistunut, livahtamaan pakoon. Lisäksi heidän johtajansa, Baki kantaa Kurojakille ja Taorille kaunaa, koska he ovat saaneet heistä jo useita telkien taakse.” Shinwa kuiskasi ja katsoi Densetsuun. ”Kinguma kantaessa kaunaa he ovat... Käyttäneet rajujakin keinoja: Kun Rara syntyi, jengi alkoi kerätä tietoja enemmän ja saivat heti vihjeen Rarasta, olihan hän Kurojakin poika ja perillinen. Tämän takia, kostaakseen monien vuosien takaiset kalavelkansa, he ovat ottaneet kohteekseen Raran. Pisin aika, jonka hän on ollut kadonneena on ollut kokonainen kuukausi!” Derin ja muiden silmät laajenivat. ”El-eli he haluavat Raran, kostaakseen Kurojakille hänen tekonsa?” Shin toisti ja katsoi Seikatsua, joka katsoi takaisin. Densetsu nyökkäsi. ”Pahin kerta on ollut silloin, kun Rara siepattiin ensikertaa 5-vuotiaana. Hän loukkaantui tuolloin. Häntä...” ”Raraa ammuttiin, tarkka-ammunta aseella sydämmeen...!” Muiden katse kääntyi Deirasuun, joka tuijotti jäkyttyneenä lattiaan.

”Rara melkein kuoli tuolloin, mutta kiitos isän hän selvisi. Aseen luoti on edelleen, jumissa Raran sydämmessä ja kuten näitte muiston Rarasta: Hänen äitinsä on ihminen ja saatuaan kuulla, Raran olevan Jinchuuriki hän...” ”Namira hylkäsi Raran ja ei hyväksynyt Raraa pojakseen. Tämän takia, Namiran nykyinen puoliso pyyhki, Raran Namiran muistista ja Namira ei enään tunne Raraan. Hän tuntee vain Raicen ja Razen. Hän luulee, että Raralla on eri äiti. Rara ei ole koskaan saanut tuntea äidin rakkautta ja joutui pienestä pitäen kaikkien syrjimäksi. Jopa oman kansansa, Queraruksen-kansan syrjimäksi.”

Kaikkien päät kääntyivät, kuullessaan vieraan lapsen äänen ja heidän katseensa osui Mangetsuun, jonka silmät hohtivat ja poika tuijotti käsissään hohtavaa kristalli-palloa. Tsukiakari oli myös kääntynyt poikaan ja laski kätensä lapsen hiuksille. Samassa tehtyään tämän, Mangetsu räpytteli hämmentyneenä ja hohtava hopeinen sävy, katosi silmistä ja silmät palautuivat tavallisen kultaisiksi. Poika räpytteli ja käänteli päätään, nostaen katseensa vasemmalle ylös, Tsukiakariin alku-shokin jälkeen. Tsukiakari katsoi lasta, joka nyt näytti hämmentyneeltä ja katsahti palloaan. ”Ei hätää, Mangetsu...” Tsukiakari kuiskasi ja silitti 10-vuotiaan hopeisia hiuksia. Mangetsu tuijotti häntä ja nojasi sitten uupuneen oloisena, teinin kaapuun ja tarttui siihen toisella kädellään. ”Teidän olisi viisasta palata. Kurojakille on saatava tieto, mitä äsken tapatui.” Yoimen sanoi vaimeana ja vilkaisi vielä Waruimenia, joka oli sulkenut silmänsä nojanten vanhempaa poikaa vasten.

”Mut- No, selvä. Miten muuten yli päätään, pääsemme takaisin?” Deri kysyi ja kääntyi Rizuun. Muut kääntyivät myös, mutta teini nosti kädet eteensä suojaksi. ”Hei hei! En minä tiedä, turha katsoa minua!” Rizu aloitti hätäisenä ja pudisti päätään. ”Minut kutsuttiin täältä! En tullut omasta tahdostani ja...” ”Me palautamme teidät, mutta saatte ensin jokainen nämä.” Tsukiakari vastasi nostaen, jonkin laisia rannekeita. Rannekkeet muistuttivat tavallisia rannekelloja, mutta olivat eri värisiä. ”Näiden avulla voitte olla yhteyksissä toisiinne, jos juodutte erillenne.” Teini selosti samalla, kun muut kiinnittivät rannekkeet, jotka sopivat heidän chakrojensa väreihin. ”No niin, nyt palautamme teidät takaisin ja...” Tsukiakarin katse kääntyi Jeoyhon, joka seisoi muista erillään ja katseli sivusta. ”Jeoy, pääset heidän mukaansa.” Joey silmät laajenivat ja kaikki kääntyivät häneen. ”Mi-minäkin? Mut-mutta...!?” Joey sopersi ja kääntyi Tsukiakariin. ”Enhän edes tunne heitä vielä! Ja paikkani on täällä! Entä tehtäväni ja...?!” ”Ne ovat hoidossa, Joey. Hankin sinulle tuuraajan, kunnes palaat. Kai se käy?” Teini kysyi ja katsoi Joeyta edelleen. Joey nyökkäsi nopeasti. ”Kyl-kyllä, tietenkin Tsukiakari-sama.” Joey sanoi kiireesti ja laski päätään kunnioittavasti, saaden vaaleanvihreän rannekkeen.

”Saatte uuden tehtävän, kun olette pelastaneet Raran. Teidän on etsittävä So(ō)ru haheneja/Sielun sirpaleita! Niiden avulla vahvistutte entisestään ja joudutte kyllä, kilpailemaan sirpaleista. Niitä nimittäin keräävät myös Shinogumi ja muutama muu ryhmä, teidän lisäksenne. Ja...” Tsukiakari kääntyi katsomaan taakseen, nähden Minadzukin. Katseiden kohdatessa poika nyökkäsi ja astui muutaman askeleen eteenpäin ja poivistui Mangetsu viereen, asettaen kätensä lasipalloon. Tämän tehtyään pojan käsi alkoi hohtaa ja Minadzuki kääntyi Mangetsuun, joka tuijotti kristalli-palloa. Samassa Deri huomasi, Mangetsun silmien alkavan hohtaa taas hopeisina. Poika raotti huuliaan ja alkoi samassa puhua hiljaa, kuskaten, jolloin pojat kääntyivät lapseen. ”Soru-sirpaleet vahvistavat ja helpottavat voimien käyttöä. Ne antavat käyttäjälleen mahdollisuuden, käyttää kykyjään rajattomasti ja tarvittaessa kaikkia voimia, jolloin sirpaleiden haltia saadaan paljastamaan todellisen olomuotonsa. Yhdistäessään ja sulauttaessaan, useita sirpaleita kantaja saa myös uusia voimia, joiden käyttö helpottaa myös Aurei-Jinchuurikin voimien käyttöä. Mahdollistaa, jopa Aurein-voimien käytön kokonaiseen kontrolliin ja Aurei-muodonmuutoksen! Sirpaleiden koko määrää ei kukaan tiedä. Jokaisella Aureilla on omat sirpaleensa, joita on kymmenen. Kilpailu on kovaa, mutta se joka kerää ja saa kaikki sirpaleet, kykenee yhdeistämään Aurein-voimat ja herättämään ''Tarujen ja legendojen, Mustan Veren-kantajan... Kinenin'' hereille!”

Derin silmät laajenivat, kun 10-vuotias hiljeni ja sulki silmänsä, jolloin Minadzuki kietoi kätensä lapsen ympärille, joka nyt räpytteli toistumiseen täysin ymmällään. ”Mahdollisuus käyttää Aurein-voimia... Menettämättä kontrollia ja muuttua Aurei-muotoon?? Miten se on edes mahdollista?” Seikatsu kysyi otsa rypyssä ja kääntyi Tsukiakarin puoleen. ”Mangetsu ei ole koskaan puhunut. Vain ennustaessaan kristalli-pallostaa hän on sanonut ainoat sanansa. Jokainen ennustus on aina osunut oikeaan sana tarkasti, eikä kukaan muu pysty samaan tai voi hallita hänen lasipalloaan. Hän ei ole koskaan jättänyt sitä, antanut sitä kenellekkään tai ennustanut näin paljon...” Blodi sanoi vaimena ja rypisti otsaansa, huolestuneena katsoessaan pientä lasta. ”Eli meidän on löydettä Sorun-sirpaleet, ennen kuin kukaan muu ehtii...” Deri toisti ja rypisti otsaansa. ”Miten sitten tiedämme misttä ne ovat tai miten muuttaa muotoa?” ”Se teidän on keksittävä itse, mutta nyt palautamme teidät. Mutta...” Tsukiakari sanoi ja avasi portin suoraan poikien eteen. ”Koska olitte täällä, palatessanne aika on erillainen ja saatatte joutua tapahtumien aika on erillaista. Kuunnelkaa nyt tarkkaan: Kun palaatte olette eläneet useamman vuoden maassa ja asettuneet sinne. Elätte kaikki ihmisten parissa ja käytte koulussa, mutta muistatte kuitenkin keitä todellisuudessa olette. Ajan ja tapahtumien muistamiseen, voi kulua hetki. Ja tapaatte muutaman teidän osan perheestänne, jotka ovat myös tulleet Maahan. Älkää missään nimessä kertoko, mitä täällä on tapahtunut. Perheenne ovat saattaneet myös muuttua hiema... Palaatte asassa taakse päin! Otiaria ja Raitoa ei enään ollut syntyessänne!” ”Mitä-?” Samassa ennen kuin kukaan ehti sanoa enenpää, koko paikka heidän ympäriltää pimeni...

-Maa, noin kuukausi Raran katoamisesta.-

Knoc knoc! ”Deri hei! Herätys, aamupala on valmista. Tule!” Deri nukkui, edelleen välittämättä metelistä. Kello lähestyi, jo kahdeksaa... Mitä siitä?! ”Hei, avatakaa ovi!!” Punapää mutisi jotain samalla, kun hänen silmänsä aukenivat. ”Nnng...” 15-vuotias kuuli, jonkun lyövän oveen: ”Oletteko jo hereillä, prinssini?” Punapää sulki silmänsä, kiroten: ”Painu pois, Dark!!” Ovelta kuului, itseppäinen hymähdys: ”Hhm... Isänne haluaan, tavata teidät. Hänellä on asiaa, prinssini...” ”Minä tulen, minä tulen!” Deri käänsi katseensa kelloon ja hänen silmänsä laajenivat: Yli kahdeksan?! Voi, perhana: Koulu! ”Miksi et herättänyt minua?!” Hän huusi, hypäten sängystä ja tarttuen paitaansa. ”Minä yritin.” Ääni ovelta sanoi, pirteänä: ”Mutta, ette suostuneet heräämään...” Samassa ovi lennähti auki, teinin juostessa ulos ja lähtiessä juoksemaan käytävää, kohti salia. ”Tämä muistetaan, senkin kirottu demoni!” Punapäinen teini huusi, kääntyen vielä korppi hiuksisen, demonin suuntaan. Dark virnisti, kadoten tuttuun tapaan, tuulen puuskassa. Deri käänsi päänsä ja samassa törmäsi johonkin,

-10 minuuttia myöhemmin.-

Sasori huokaisi, turhautuneena: Hän istui, osassa huoneessaan pöydän ääressä ja oli syventynyt töihinsä. Mietteliäänä, Paholainen siirsi paperejaan samalla, kun kuuli juoksu-askelien lähestyvän. Samassa, Deri ilmaantui, oven suuhun. ”Sinulla oli asiaa, isä?” Sasori nyökkäsi, kääntämättä katsettaan. Hän oli kutsunut poikansa puheilleen, hyvästä syystä. Pieni huokaus ja mies kääntyi, kohdaten safiiri silmät.

”Tämä tuli eilen, koulusta...” Paholaisen äänensävy tihkui myrkkyä, heristellessään paperi nippua pokansa kasvojen tasalla. Teinin silmät laajenivat, värin valahtaessa kasvoilta nähdessään mikä se oli. Hänen todistuksensa! Mies nousi ja astui nyt askeleen, seisahtuen uhkaavan lähelle pojan eteen. Deri nielaisi, nostaen katseen Paholaiseen: Tämä ei voinut, tarkoittaa mitään hyvää...

”Luuletko todella.” Sasori aloitti, katsoen alas lyhyempää punapäätä ja sitten todistusta. ”Että en huomaisi? Arvosanasi ovat tippuneet, lähes kaikessa ja vielä kaksi-kolme numeroa...” Hän katsahti teiniä. ”Ole kiitollinen, ettet käy koulua 'vain' Maassa. Muuten olisit todellisissa ongelmissa, ymmärrätkö Deri?” Deri nielaisi, mutta nyökkäsi. ”Kyllä, ymmärrän...” ”Tarkoitan ymmärrätkö todella, kuinka vakavasta aiheesta on kyse!” Sasori murisi nyt, astuen suoraan pojan eteen. ”Vaikka käytkin koulua Maassa ja Manalassa se ei tarkoita, että voisit reputtaa toisen. Ihmisten parissa sinun on osattava tulla toimeen ja pärjättävä. Niin kykyesi kanssa kuin ilmankin.” Hän selitti. ”Kun sinun aikasi koittaa, astua valtaan oletan, että olet jo tarpeeksi kypsä ja oppinut...” ”Olenkin! Ja kuka on sanonut, että haluan ottaa paikkasi?!” Deri keskeytti korottaen ääntää, mutta katui tekoaan heti. ”Anteeksi!” Sasori huusi Derin yrittäessä pitää kasvonsa peruslukemilla, vaikka rehellisesti pelkäsi.

”Hei isoveli! Vauhtia tai joku myöhästyy koulusta!” Kaksikko kääntyi nähden ovella 13-vuotiaan pojan. Viinin punaiset hiukset ylttivät olkapäille, vaikka olivat pörrössä ja safiiri silmien katse osui Deriin. Poika virnisti. ”Ai joku saa huutia~” ”Terry! Mene alakertaan ja keittiöön! Heti! Saatte lähteä samaan aikaan kouluun, nyt pois! Ja mene etsimään äitisi!” Sasori huusi katsoen poikaa. ”Ääh! Selvä isä...” Terry valitti pörröttäen kätensä läpi hiusten ja katosi, jonnekkin käytävälle. ”Ja sinä myös!” Sasori sanoi osoittaen Derille ovea, jonne teini lähti muristen vaimeana.

Sen jälkeen, kun he olivat palanneet Kyomonista koko elämä oli muuttunut kokonaan. He asuivat Maassa! Manalassa myös, mutta hyvin vähän. Terrysta oli tullut perheen virallinen jäsen. Lisäksi he alkoivat elämänsä Maassa, kuin ihmiset... tosin. Rara!

Teinin kadottua, poikaa etsittiin koko ajan. Nyt Deri tunsi elävänsä kahta elämää ja oli saanut jopa uusia ystäviä. Hän kävi koulua Ryon ja muiden kanssa. Deri huokaisi kävellessään omaan huoneeseensa ja alkaen pakata kirjoja laukkuunsa. Hänen ajatuksensa pyörivät Rarassa, joka oli kadonnut samalla lailla, kuin tuilloi. Kinguma oli vienyt Raran, eikä mitään uutta ollut kuulunut sen jälkeen. Jengi uhkasi Kurojakia, mutta tästä huolimatta Raraa etsittiin. Toinen suuri asia oli Terya! Seikatsu ja Shin asuivat vanhassa pommisuojassa, koska heillä ei ollut varaa muuhun. Deri rypisti otsaansa pysähtyessään ja suoristi sekänsä. Hän katsoi rannettaan ja veti hihan ylös, paljastaen punaisen rannekellon. Saman rannekelloin, jonka Tsukiakari oli heille antanut. ”...” Deri tuijotti kelloa hetken ja kääntyi sitten laatikostoon päin. Teini käveli laatikoston luo ja avasi sen, alkaen siirrellä tavaroita. Hetken pengottuaan hän löysi etsimänsä. Vahvan muistikirjansa, johon hän oli koonnut kaiken elämästään, kirjoitukset ja jopa valokuvia. Deri selasi kirjaa samalla, kun istui sängylleen ja luki kirjoituksia ja katseli sivuihin kiinnitettyjä kuvia. Hetken kuluttua hänen katseena pysähtyi erääseen kuvaan. Deri laski kirjan syliinsä ja tuijotti koko kuvaa ryhmäsä. Se oli kuva Seimeikeiretsusta ja kaikista heitä muista!

Derin katse vaelteli kuvassa, ennen kuin se pysähtyi häneen itseensä. Kuvassa hän näki Ryon, itsensä ja Teryan, Deirasun ja Raran kanssa, kädet toistensa olkapäillä. Viisikko virnisti kameralle samalla, kun Takeru, Shin ja Richi sekä Sora olivat selvästi raivo partaalla. Deri toijotti Teryan kuvaa, joka nosi päätään virnistäen häneen. Deri tunsi silmiinsä kihoavan kyyneleet, jotka tipahtelivat hänen silmistään kirjan päälle. Nykyään, kun hän muisti tai joku mainitsi Teryan hänelle tuli pakollinen tarve itkeä. Teryaa ei ollut enään se sama Terya! Kun he palasivat ja aloittivat elämän Maassa, se vaikutti Teryaan. Terya oli kadonnut myös! Ja Kinguman lähettäessä uhkauksen Kurojakille Rarasta, he saivat kuvan Teryasta!

”Deri?” Samassa Deri hyppäsi ilmaan ja lennätti kirjan käsistään. Teini kääntyi ja hänen silmänsä laajenivat. Ryo istui kyykistyneenä ikkuna laudalla ja nojasi käteensä reppu olalla. ”Kauanko vielä kestää, ajattelitko myöhästyä. Olisi uutta tietoa Rarasta!” Derin silmät laajenivat. ”Mi-mitä?! Oikeasti, löysikö Joey jotain?” ”Löysi ja Densetsu, tule!” Samassa Ryo nappasi kiinni Derin ranteesta ja he vaihtoivat paikkaa. ”Hyvä te tulitte! Tänne heti!” Kaksikko kääntyi nähden koko tiimin. ”Den löysi paikan, jossa Rara saattaa olla!” Shin sanoi ja kääntyi Densetsuun, joka istui lattialla hohtavan kartan edessä. Kartasta oli nossut hologrammi kuva, josta oli noussut videoiden ruutuja. ”Tässä!” Teini sanoi ja osoitti filmiä konttorista ulkoa, jonka ovella seisoi kaksi hahmoa pakettiauton takana. Mies ja poika? Kamerassa ovi avattiin ja miehen, joka avasi oven paljasti Kinguman tunnuksen. Piru-pääkallon! Toinen mies puhui jotain ja kääntyi sitten, vieressään seisovaan poikaan, joka näytti tärisevän kylmästä ilmasta ja näytti Deristä kumman tutulta. Samassa muutama mies avasi auton ovet pajastean miehen, joka piti kiinni häkistä. Miehen siirryttyä Derin ja muiden silmät laajenivat. Häkin seinää vasten makasi tajuton poika, jonka oranssi mustat hiukset olivat tutut. ”Ra- Sen on Rara!” Kaitora huusi kääntyen muihin. ”Tuolla siis... Meidän on lähdettävä heti!” ”Odottakaa! Entä tuo toinen poika? Kuka hän on?” Araiguma keskeytti saaden muiden huomion. Pojat kääntyivät uudelleen ruutuun ja näkivät miehen työntävän vierasta poika sisään, jolloin poika siirsi huppua paljastaen pelokkaat kasvot. Derin silmät laajenivat. ”Ter-Terya?!”

Terya seisoi peloissaan ja järkyttyneenä teinin katsoessa Raran suuntaan, ottaen muutaman askeleen taakse päin. Tällöin ovella seissyt mies kääntyi Teryaan, joka oli aikeissa kääntyä, mutta mies ehti tarttua teinin hupusta ja vetäen pakenvan pojan takaisin. Derin ja muiden tuijottaessa shokissa, yksi miehistä kääntyi myös Teryaan ja tarttui pojan käsiin, vetäen kädet selän taakse, sitoen ne ja Terya näytti huutavan turkasta. Samassa sama mies tarttui teinin hiukii ja alkoi kiskoa Teryaa hiuksista sisälle rakennukseen vaikka teini huusi, potki ja yritti kiemurrella itsensä irti. ”E-ei... Kinguma vei siis myös Teryan...?” Jakkaru kuiskasi tuijottaen kuvaa, jossa myös Rara vietiin sisälle. ”Miksei Terya taistele voimillaan vastaa?!” Rizu kysyi hätäisenä. ”Se köysi, jolla Rara ja Terya sidottiin... Se on kvinksinkarvaa. Se imee itseensä voimia. He ovat kumpakin heikossa kunnossa...” Joey kuiskasi järkyttyneenä. Deri puristi kätensä nyrkkiin. ”Tulkaa!” Hän sanoi katsoen heitä. ”Mennään pelastamaan heidät.”

Jatkuu luvussa 15!

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:13. Muistojen kahleet.

-Akasunan talo, Maassa.-

”Kotona ollaan!” Mies avasi oven, astuen sisään kantaen kauppakasseja. ”Isää! Äitii! Tervetuloa kotiin!” Punapäinen mies, mustat latvat kääntyi, kohdaten samassa kolme leveästi hymyilevää lasta. Ensimmäisellä pojalla oli valkoiset hiukset, joissa oli muutama punainen raita ja siniset silmät. Toisella pojalla oli valkoiset hiukset myös, mutta silmät olivat vaaleanpunaisen-liilat. Viimeinen, nuorin lapsi oli tyttö. Tytön pitkät punaiset hiukset ylttivät selkään ja silmät olivat suklaanruskeat. ”Isä, toitko jotain tuliaisia? Toitko?!” Punapää huokaisi hymyillen, kumartuen ja silittäen 8-vuotiaiden poikien hiuksia, jonka jälkeen nosti seitsemän-vuotiaan tytön syliinsä.

”Hei Saro, hei Sora. Mitä maailman suloisimmille, kaksos-pojilleni kuuluu?” Mies hymyilen silittäen poikien hiuksia vuoron perään. Nuorempi poika, joka tunnettiin Sorana rypisti otsaansa. ”Miksi minä olen aina viimeinen?” Sora valitti mököttäen ja tuijotti isäänsä, joka nosti tyttärensä syliinsä. ”Isii!” Tyttö hymyili velevästi, halaten isänsä kaulaa. ”Hei Sarira-kulta. Mitä isin pikku prissessa?” Punapää kysyi, halaten tytärtään takaisi ja suukottaen lapsen otsaan. ”Hei kullat, minkälainen päivä?” Punapää käänsi katseensa ja hymyili, nähdessään naisen takaan, joka kumartui halaamaan lapsia. Valkoiset hiukset ylettivät, luonnon kiharoilla puoliväliin selkää ja safiiri silmät olivat, ilmetyt samat Soran kanssa.

”Hmm? Aka, Minako? Ai tulitte jo nyt?” Aka nosti katsettaan nähden miehen ilmaantuneen keittiöstä. Tumman ruskeat hiukset, ylettivät melkein lapaluille ja olivat sekaisin. Silmät yön-mustat. ”Kiitos Taori, että vahdit heitä.” Taorin pyöräytti silmiään, hymyillen ja paljasti parin teräviä kulmahampaita. ”Mikäs siinä! Kurojaki pakotti väkisin jäämään pois töistä, joten oli pakko keksiä tekemistä...” ”Isi? Äiti? Tervetuloa kotiin, isä ja äiti!!” Samassa hänen takaasa juoksi, portailta päin kaksi poikaa. Ensimmäisellä oli Akan tavoin punaista ja mustaa. Silmät olivat siniset, kun taas jälkimmäisellä smaragdin vihreät. Vihreä silmäisen pojan hiukset olivat vaaleat, jotka kasvoivat harjaksen tavoin eteenpäin. ”Deirasu, Ruco! Eikö teidän pitäisi jo nukkua?” Minako kysyi, rypistäen otsaansa ja vilkaisten kelloa, joka näytti melkein puolta yötä. ”Ei väsytä vielä!” Deirasu sanoi itseppäisenä ja risti kätensä, Rucon kääntyessä häneen arasti. ”Mut-mutta minua väsyttää, Nii-san... Voimmeko mennä nukkumaa?” Poika kysyi, jolloin Deirasu katsahti hämmästyneenä häneen ja nykkäsi sitten nopeasti. ”A-ai? Okei, voidaan! Tule!” Samassa Deirasu tarttui nuoremman pojan käteen, kääntyi portaisii ja suuntasi makuuhuoneiden suuntaan.

”Ruco on sopeutunut hyvin... Kukapa olisi uskonut, että hänkään ei ole ihminen...” Taori totesi kävellen keittiöön ja istuen pöydän ääreen samalla, kun Minako lähti saattamaan muut lapset nukkumaan ja meni nukkumaan itsekkekin. Taori vilkaisi Akaa, joka purki kauppakassit ja kohautti samalla olkapäitään. ”Niin... Mutta enemmän huolestuttaa Rara...” Hän sanoi vaimeana ja huolestuneena, kaataen teetä kahteen mukiin ja kääntyi sitten antamaan toisen mukin Taorille samalla, kun istui itsekkin pöydän ääreen. ”Totta, hän on melko masentunut...” Taori aloitti, mutta tuttu miehen ääni keskeytti. ”No etkö voi, auttaa lääkärinä Raraa, miten on Aka?” Kaksikko kääntyi, nähden nyt toisen punapään nojailemassa oveen.

”Luuletko oikeasti, että määrään Raralle lääkityksen tai jotain? Hän on vasta lapsi, Sasori!” Aka sanoi vihaisena ja mulkoili miestä. Sasori pyöräytti silmiään kävellen kaksikon luo ja varastaen Akan teen. ”Kunhan kysyi... Ei tarvitse suuttua, pikkuveli.” Sasori totesi, huvittunut hymy huulillaan ja katsellen Taorin kanssa Akaa, joka otti itselleen juuri uuden kupin muristen. ”Rarahan kyselee koko ajan, missä 'hänen' äitinsä on. Aina, kun hän näkee lapsia ja äidin, häntä näyttää alkavan vaivaamaan... Samoin, kun Raice ja Raze haetaan äidilleen...” Sasori ja Aka nyökkäsivät, kolmikon noustessa ja lähtiessä makuuhuoneiden suuntaan juomat mukanaan. ”Namira kävi hakemassa kaksoset, kolmen jälkeen päivällä. Ja kuten aina, hän luuli Raran olevan jonkun toisen laps-...” ”...Aka-setä? Tao-kummi? Sasori-setä?”

Miesten silmät laajenivat kesken kävelyn ja samassa kolmikko kääntyi, yhden oven suuntaa ja nähden oven raossa tummansiniseen pyjamaan puetun, noin 5-vuotiaan pojan. Pojalla oli mustilla pilkuilla koristeltu, pehmolelu koira sylissä, jota poika halasi. Lapsen ruskeiden silmien katse osui, ensin Akaan, sitten Taoriin ja viimeisenä Sasoriin. ”Mit-... Rara, mitä teet vielä herellä? Kello on melkein puolen yön...?!” Aka aloitti, mutta lopetti nähdessään Raran hierovan silmiään ja haukotellen väsyneenä. ”Mut-mutta...” Poika nosti katseensa varovasti ja katsoi aikuisia, nielaisten. Aka ja Sasori huokaisivat painaen päänsä käsiinsä samalla, kun Taori viittoili Raran luokseen ja nosti pojan syiliinsä, heidän mennessään pojan huoneeseen. ”Niin... Miksi et ole nukkumassa?” Mies kysyi, Akan laittaessa lampun päälle ja vetäen peittoa, pois sängyltä enemmän. ”O-odotan isää... Minulla on isää ikävä, koska hän on ollut töissä monta päivää...” Rara huokaisi surullisen kuuloisena ja halasi pehmokoiraansa, kummisetänsä laskiessa pojan sänkyyn. ”On yksinäistä, kun isä on poissa. Ja hän tulee myöhään ja lähtee aikaisin...”

Miehet nyökkäsivät, jolloi Aka siirtyi Taorin ja Raran viereen. ”Nhh... Rara, voinko nähdä haavasi? Sattuuko siihen enään?” Hän kysyi varovasti, Raran kääntyessä setäänsä. Pienen pojan silmät laajenivat pelosta, jonka miehet huomasivat heti. ”... Miksi?” Aka rypisti otsaansa heikosti. ”Se pitää tarkistaa, jotta tiedämme sen olevan kunnossa.” Mutta samassa Aka lopetti, kuullessaan äänen aulasta ja kaikki kääntyivät ovelle päin, nähden Kurojakin menossa vastakkaiseen huoneeseen, sulkien ovea perässään. ”Hei! Olen vihdoin kotona, luojan kiitos! Olen vapaalla nyt!” Mies valitti laskien kanssinsa, ennen puhelimen sammuttamista ja istuen sängylle, kyynerpäät polvissa ja katse kohti lattiaa, silmät kiinni. Sasori nosti kulmiaan, toiseen huoneeseen isoveljensä luo. ”Joku taitaa olla väsynyt.” Hän totesi, tarjoten Kurojakille teetä. ”Älä! En enään ikinä tee, näin pitkää vuoroa... En edes päivällä!” ”I-isä!” Kurojaki hätkähti ja käänsi katseensa nähden samassa Raran, jota Taori edelleen yritti nukuttaa. ”Ra-Rara?! Mitä teet hereillä, et saa valvoa näin myöhään...” Mies ei ehtinyt puhua loppuun, Raran alkaessa itkeä, jolloin Kurojaki tuli poikansa huoneeseen ja halatan itkevää poikaansa rauhoittavasti. ”Isi oli kova ikävä! Älä mene enää töihin!” Rara itki haudaten päänsä, isänsä niskaan. Sasori, Aka ja Taori katsoivat itkevää poikaa, surullisena ja Aka sai tilaisuuden avata pojan paitaa, nähden rinnassa siteet, joka oli vasemman rinnan kohdalta paksumpi ja kostunut punaisesta.

”Mit-... Rara, haavahan on, se on auennut? Ja et ole sanonut siitä?!” Aka huudahti, jolloi Kurojaki näki haavan myös, mutta... Kurojakin vetäessä kauemmas pojastaan, Raran katse osui johonkin isänsä vyön oikealle puolelle. Pojan silmät laajenivat, kun viisi-vuotias hahmotti muodon aseeksi! ”Y-yh yhyy... I-isää?” Samassa miesten silmät lajenivat, kun he tajusivat mitä Rara näki. ”Voi hitto!” Sasori mutisi, yrittäessään Taorin kanssa rauhoitella pelosta itkevää poikaa. Raran silmistä vuoti hillitsemättömästi kyyneliä, kun pojan muisti täyttyi tuskallisista muistoista: Tuntemattomia miehiä, musta maasturi, tuntematon paikka, isä, huutoa, laukauksia ja kivuliasta punaista. Samassa rintaa pisti, haavan kohdalta. ”Mi-? Ra-Rara? Rara!” Vain sekuntti ja pojan näkö pimeni.

-Muualla-

”Deri? Hei Deriii, huhuu? Maa kutsuu, kuuluuko?” Deri räpytteli, tajuten nojaavansa johonkuhun ja tuijotellen lattiaa. Hän nosti päätään nähden nojanneensa Teryaan, joka tuijotti häntä, kädet ristissä ja otsa rypyssä. ”Mitä oikein haavailet?” Hän kysyi katsoen Deria, joka edelleen räpytteli. ”Öh... Ei mitään, minä vain...” ”Näit muiston Rarasta? Aivan, kuten me muutkin.” Shinwa ääni sanoi, pojan istuessa sängyllä vastapäätä heitä. ”Se oli muisto ajalta, jolloin Rara oli viiden vanha ja kärsi yksinäisyydestä. Samoin hän kaipasi isäänsä. Kurojaki on petturi demonien-jahtiyksikön erityisluokan johtaja. Hän siis tekee pitkiä vuoroja, metsästäessään pettureita. Rara on joutunut itsekkin, kärsimään yhteen otoista...” Shiwa totesi huokaisten ja katsoi sitte muualle. Deri vilkaisi myös, nähden koko muun Seimeikeiretsun ympärillään. Teinit istuivat lähekkäin, keskustellen Joeylle, joka vastasi erillaisiin kysymyksiin.

Deri käänsi uudelleen katsettaan ja näki nyt Raran. Poika makasi sängyllä, selkä heihin ja näytti nukkuvan. Teini oli kietoutunut peittoon, mutta samassa Rara likaahti ja käänsi kylkeä, jolloin Deri näki pojan kasvot. Ensimmäistä kertaa hän näki, Raran rauhallisen näköisenä, vaikka näki myös pojan pitävän nukkuessaan keihästään, aivan lähellään. Deri rypisti otsaansa. Rara pystyi ilmeisesti taivuttamaan, keihäänsä jouseksi ja ampumaan sillä. Toki keihästä oli helpompi kantaa, kuin jousta. Muutama muu, nukkui myös: Terry nukkui, aivan heidän vieressään ja piti toisena tyynynään, Teryan viittaa. Tegiru oli nukahtanut, Tengan kanssa sängyllä. Sumaru ja Kaitora nukkuivat jo myös, mutta Deri ymmärsi sen ajatellen, että pojat olivat, joka tapauksessa vasta 13-vuotiaita. Myös Deirasu oli puoli unessa silmät raollaan, mutta makasi samassa sängyssä, jolla Shinwa istui.

”Niin, miten kuolit?” Jakkaru kysyi katsellen Joeyta. Araiguma rypisti otsaansa, tuupaten veljeään kylkiluiden väliin. ”Jakkaru, lopeta kysymästä mitään idiootteja kysymyksiä.” Hän sähisi. ”Haluatko, että joku kysyisi tuolla tavon sinulta?! Yhtäkkiä joku vain kysyy, että miten kuolit?!” ”Ei se haittaa.” Kumpikin korppi kääntyi, katsoen Joeyta.

”Ensimmäisellä kerra toverini tönäisivät minut, kielekkeeltä alas tahallaan. Toisella kerralla, nukkuessani isäni tukehdutti minut ja kolmannella kerralla, minut siepattiin sillä herätessäni olin tuntemattomassa paikassa ja tuntemattomien miesten luona. He murhasivat minut, koska vanhemmillani ei ollut varaa maksaa heille jotain ja sen seurauksena kuolin, kuuden tunnin kidutus-viiltelyn jälkeen.” Derin ja muiden silmät laajenivat. ”Mi-minä olen pahoillani, en tarkoittanut...!” Jakkaru aloitti, mutta Joey pudisti päätään vaisusti. ”Neljännellä kerralla, isosiskoni sitoi minut ja jätti telkien taakse huoneeseeni, sytyttäen huoneeni palamaan. Viidennellemmä kerralla taas tuolloinen isäni, löi ja hakkasi minua niin pahasti, etten enään jaksanut sitä. Lopulta hän löi, minua takaraivoon metalli keihäällä ja mursi kiskani, päähän kohdistetun murtuman lisäksi.” Deri katsoi Joeyta säälien. Poika oli vain 14-vuotias ja hänet oli tapettu, niin monta kertaa. Vielä väkisin ja tuskallisesti... Joeyta oli varmasti sattunut ja poika tuskin olisi halunnut kuolla, saatika vielä nuorena ja syyttä.

”Kuudennella kerralla minut vangittiin ja kuolin vankeudessa, koska kukaan ei vaivautunut ruokkimaan minua ja sen seurauksena sairastuin vakavasti.” Joey jatkoi, jolloin Deri hätkähti mietteistään ja katsoi häneen. ”Seitsemäs kerta taas, no... huumattiin ja pistettiin täyteen huumeilla, kun en tiennyt mistään mistään... Se kuka sen teki, en ole vielä täysin varma. Luulen sen kuitenkin olleen tuolloiset veljeni. He olivat jääneet, koukkuun huumeisiin ja myöhemmin, kun yllätin heidät he kielsivät kertomasta näkemästäni kenellekkään.” Puhuessaan Joey laski päättän polviinsa ja tuijotellenne takassa rätiseviä liekkejä. ”Kahdeksannella, ollessani vierailulla ihmisten maassa, minut yritettiin ryöstää. Ne tyypit olivat vielä meikäläisiä, joten olin alakynnessä. He olivat noin kaksi kertaa, vanhempia ja vahvempia. Koska en suostunut tekemään, mitä käskettiin he viilsivät kurkkuni auki. Ja...” Deri katsoi poikaa, joka rypisti nyt otsaansa. ”Viimeinen... Siitä en muista juuri mitään. Muistan vain, että joku ilmaantui taakseni ja seuraava asia oli se, että tunsin tulleeni lävistetyksi. Uskoakseni se oli mies, sillä joku mies puhui korvaani. Hän käski kertoa, että... ” Joey nosti nyt katseensa tulesta, vilkaisten nopeasti muita. Hänen katseensa pysähtyi, kuitenkin Deriin. ”Se poika käski kertoa, että tavatessamme 'jotkut he' haluavat nähdä teistä jonkun. He ovat kuulemma kuulleet huhuja, että Red The Devilin poika ja te muut olette tulossa Alamaailmaan...” Koko joukon silmät laajenivat, Joeyn laskiessa katsetta hieman. ”Itsekkin mietin aluksi, ketä tarkoitettiin ja mistä he tiesivät, saatika mistä he tunsivat minut. En edelleenkään tiedä...”

”Mut-?! Eihän kukaan vielä tiedä?” Seikatsu aloitti, rypistäen otsaansa. ”Vain Seihsin Sekaissa tiedettään ja sieltä meidät lähetettiin tänne.” Migi mietti ääneen ja vilkaisi Jishina ja Sinjitsua, jotka pudistivat päätään. ”Kuka sitten olisi voinut kuulla? Kukaan ulkopuolinen ei edes tiedä meistä.” Deri mietti. ”Olet oikeassa Deri, mut-? Hetkinen!”

Densetsun silmät laajenivat teinin pysähtyessä miettimään hetkeksi, ennen kuin katsoi taas muita. ”Ribenji ja Osore! Hehän näkivät ja saivat teistä tiedon! Kun Ryo, Sumaru ja Gin loukkaantuivat. Eli he ovat voineet kertoa, mutta tuskin kenellekkään muulle kuin omalle väelleen.” Muiden silmät laajenivat, kun he tajusivat Densetsun puhuvan järkeä. ”O-olet oikessa. Ribenjistä nyt ei tiedä, mutta Osore on varmasti kertonut vain Ikarille ja Gekidolle...” ”Kenelle?” Deri, Ryo ja muut kysyivät kuorossa katsoen Densetsua, Shinwaa ja Deirasua. ”Ikari on Shinogumin johtaja tai pikemminkin toinen, heti Shuran jälkeen. Samoin meillä on Tegiru.” Densetsu sanoi. ”Gekido taas on tavallisesti Osoren pari. Hän on mitä todennäköisemmin läheinen Osorelle, koska he vaikuttavat tuntevan toisensa pitkän ajan takaa. Gekido käyttää, Osoren jääkristalleista poiketen, tulta ja laavaa. Heillä kummallakin on verirajoite ja Gekidolla on oikeassa silmässään Sharingan.” Deirasu täydensi, nousten istumaan.

Deri ja muut vain tuijottivat mykistyneenä. ”No sepä oli yksinkertaisesti selitetty.” Terya sanoi samalla, kun kuului vaimea koputus ja ovi avautui, paljastaen Yoimenin. ”Hei. Tulkaa mukaani, teidät halutaan tavata.” Poika sanoi ja nyökkäsi ovelle päin. Deri nosti kulmiaan, katsoessaan häntä. ”Kaikkiko?” Hän kysyi, jolloin Yoimen nyökkäsi. ”Kyllä. Vanhin Kuun kolmikosta, Tsukiakari-sama haluaa vaihtaa kanssanne pari sanaa, jonka jälkeen tapaatte mainitsemani ongelma-sielun.” Samassa Yoimen kopautti keihästää ja koko ryhmä ilmaantui valtaistuin saliin. Myös nukkuneet, jotka nyt olivat heränneet ja seisoivat pöllämystyneenä. Yoimen kääntyi ja samassa kumarsi eteenpäin. ”Toin heidät, kuten toivoitte. Tsukiakari-sama, Mikadzuki-sama ja Mangetsu-sama.” Deri nosti katseensa ja katsoi valtaistuimien suuntaan.

Korokkeella, valtaistuimilla istui kolme hahmoa. Vanhin näytti olevan, Seikatsun ja Shinin ikää, sekä muistutti paljon Hikari vaaleilta hiuksilta. Eroa ei ollut paljoa, lukuunottamatta silmiä. Silmät olivat kirkkaan hopeat ja katse tuntui läpitunkevalta. Keskimmäisellä hiukset olivat keskipitkät ja valkoinen. Silmät samat, kirkkaan hoppeat. Nuorimmalla oli lyhyt hopeiset hiukset ja kullan keltaiset silmät. Yllään kaikilla oli hopaiset kaavut, mutta nuorimmalla oli myös vaalean sininen kaulaliina ja hän oli ainoa, jonka jalat eivät ylttäneet maahan. Deri rypisti otsaansa; Poika oli tuskin 10-vuotias ja kantoi silti päässään jo kruunua. Kolmikko istui valtaistuimilla samalla, kun useimmat sielut vaelsivat ohi tai jäivät huoneeseen. Muutama henkilö ja sielu olivat puhumassa vaisusti, nuorimmalle Kuun kolmikon jäsenellä, joka kuunteli. Keskimmäinen ja vanhin poika, ilmeisesti Tsukiakari kääntyi nuorimpaan ja kuiskasi sieluille ja muille jotain, jolloin hahmot nyökkäsit ja lähtivät kumartaen ensin.

”Kiitos, Yoimen. Voit siirtyä sivuun ja levätä nyt, tehtäväsi on tältä päivää suoritettu. Joey, jos tahdot voit jäädä.” Tsukiakari sanoi yhtäkkiä ja kääntyi Deriin ja muihin. ”Suuret kiitokset, Tsukiakari-sama.” Yoimen kitti laskien päätään, kunnioittasti eteenpäin saman aikaisesti Joey kanssa. Saman aikaisesti Tsukiakari vilkaisi Yoimenista muihin. ”Yoimen ja Waruimen taisivatkin kertoa teille, tästä paikasta ja tämän tarkoituksesta. Sen näkee, mutta teillä on myös kysymyksi tästä paikasta enemmän ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Olenko oikeassa?” Derin silmät laajenivat, kun blondi teini lopetti puhumisen. ”Mi-mistä sinä tiesit-” ”Sen näkee helposti, nimittäin teidän silmistänne. Lisäksi...” Tsukiakari käänsi päätään ja katsoi oikealle puolelleen nuorita poikaa. ”Mangetsu, näytä kristalli-palloa.” Mangetsu ei sanonut mitään kääntyessään katsomaan vanhempaa, mutta nyökkäsi ja katsoi takaisin sylissään ollutta lasipalloa, joka alkoi samassa hohtamaan sinisenä. ”Rara miksi et lepää? Olet pahasti ylirasittunut, kun saavuit. Sinun jos kenen olisi parasta levätä.” Muiden silmät laajenivat, kun kaikki kääntyivät Raraan ja näkivät kalpean pojan. Rara näytti tavallista kalpeammalta ja näytti huojuvan seistessään epävarmana. ”E-ei, olen... Olen kun-kunnossa... Khh!” Samassa Raran jalat näyttiävt pettävän ennenkuin poika oli romahtaa maahan. ”Rara!” Deri huusi ja astui askeleen lähemmäksi, mutta samassa tyhjästä Waruimen ilmaantui Raran viereen ja kietoi kätensä pojan ympäri. Waruimen nosti katseensa Tsukiakariin, joka nyökkäsi. Waruimen nyökkäsi takaisin ja sanaakaan sanomatta katosi, vieden Raran mukanaa. ”Mikä Raran on?” Terya kysyi huolestuneena ja vilkkaisi Densetsua ja muita, Seimeikeiretsun jäseniä. ”Rara on... Puoliverinen. Hänen isänsä on kuten te, mutta hänen äitinsä, Namira on ihminen! Siksi...” Tsukiakari sanoi, mutta samassa kuului kova kiljaisu. ”Mit-?! Se oli Waruimen!” Ja ennen kuin tiimi tajusi he olivat jo takaisin Yoimenin huoneessa ja ensimmäinen mitä he näkivät, sai heidät jähmettymään: Waruimen makasi maassa, peili kauempana lattialla lentäneenä ja teini sähisi. Raraa ei näkynyt missään!! Teini oli kadonnut!