Deri: Eien no yoru.
Luku:1. Me olemme...
Hei! Vihdoinkin ihan uusi FanFictio! Ja kyllä alku on tuttua, mutta muu ei!
Deri: Hei! Otsikossa on minun nimeni! Eli olen pää henkilö!
Joo joo! Olet aina! Tosin tämä Fictio on kuin toisenlainen versio Red team vs. Dead Team-fictiosta! < 3
Terya: Ai? Millä lailla erillainen?
Sen näet sitten! Ja Deri viitsisitkö?
Deri: DaichiChan ei omista Naruto tai alkuperäistä-juonta!
Kiitos ja nyt nauttikkaa!
Vartija
kääntyi, kun hän kuuli jotain liikettä hänen takanaan. Hän
hiljeni, kun hän kuunteli. Paras koko alueen oman väkensä varjojen
hiipijöistä, eikä hän ei ollut koskaan aikaisemmin jäänyt
kiinni kenellekkään. Ja hän ei aikonut tänään jäädä
ensimmäistä kertaa. Punainen välähdys ja vartija vedettiin
ilmaan.
”Mitä-?”
Hän ehti tuntea vain miekan viipaloivan koko hänen ruumiinsa. Kun
hän putosi velttona, häntä iskettiin rintaan tuntemattomalla
voimalla.
Viisitoista vuotta vanha poika käveli ohi ruumin. Verisen punaiset hiukset putosivat hänen safiirin sinisille silmilleen ... vaikka se oli nuori maata hipoi punainen viitta, jota yön pimeydestä hohtava kuun valo valaisi ja paljasti hopeiset pilvet. Kaulassaan oli veren punainen skorpioni kiinnitetty ketjuun, vaikka se oli piilotettu hänen viittaansa. Pojan nimi oli AkasunaNo Deri. Toisiksi nuorin poika AkasunaNo Sasorin ja Katsu Deidaran. Hän oli yksi älykkäimmistä ja yksi vastaava Seimeikeiratsun uudestaa kostuvasta joukosta; Akagumasta.
Hänen jälkeensä, lähellä hänen takanaan oli toinen viidentoista vuotias poika, viinin punaiset hiukset ja smaragdi silmät. Ensimmäiset napit hänen viittansa olivat laittamatta, paljastaen rintanan ja vihreän lohikäärme roikkui kaulassa. AkasunaNo Ryo ei ehkä yhtä taidokas ja Akaguman jäsen, mutta hän oli silti erittäin ammattitaitoinen. Hän eli myös sellaista elämää, jota näimä pojat elivät.
”Ryo, tavataan Terya alhaalla pohjoisella käytävällä.”
AkasunaNo Terya, Derin ''Pimeäpuoli'' ja eräänlainen veli, joka oli täydellinen kopio Derista. Ryo nyökkäsi, ”Selvä. Minne Deirasu ja Rara menivät?” Hän kysyi. Deri aloitti kävelemään alas itäistä salia. ”He lähtivät länteen etsimään demonien piiloja, joita tässä paikassa on.” Ryo nosti kulmiaan. ”Se ei kuulu tehtävään Deri.” Hän sanoi seuraten. Deri naurahti. ”Nyt kuuluu Ryo!”
Ryo nauroi Derin päättäväisyydelle. Miten lapsi tiesi, miten metsästää ja löytää olentoja, uudesta paikasta ensimmäistä kertaa. Siten taas, että he olivat Red the Devilin luotettu Derin johtama Akaguma. Ja loput heistä luottivat Deriin, suorittaen jokaisen tehtävän elossa. Deri katsoi alas vartijoihin, jotka seisoivat katsellen ovella. Kiitos ilmanvaihtojärjestelmien ja tarpeeksi pienin kokonsa he käyttivät niitä. Oletettavasti nuori punapää, liukui vartijoiden takaa ja katsoin alas kohteeseen.
Huone oli pimeä, kun mies siellä seisoi vauhdikkaiden olentojen ympärillä. ”Red the Devilin joukot on pian täällä. No, ei väliä, en tiedä miten käsitellä niitä. Ne eivät pääse ohi turvallisuus-toimieni.” Hän mutisi itsekseen. Deri virnisti. Tämä mies luultavasti odotti hänen isänsä tulevan ja yritti tappaa hänet. Ainakin ne, joilla ei ollut aavistustakaan heitä olivat helpoimmat kohteet... Nuori punapää veti pienen neulan hänen pussista. Nyt oli aika lopettaa tämä ja löytää hänen joukkuetoverinsa...
-Toisaalla.-
Terya pyöritti kunaita, hänen sormensa ympäri. Hän vilkaisi muita teinejä, kun he odottivat tiettyä punapäätä. ”Olisit sanonut, että menitte tuonne!” Deirasu murisi. ”Menimme sisälle ja ihmiset melkein näki meidät!” Punapää vain kohautti olkapäitään ennen kuin virnisti punamusta hiuksisille teinille. Hän vain halusi aiheuttaa sekaannuksen ja hämminkiä. Deirasu pyöräytti safiiri silmänsä ja katseli vanhinta jäsentä, Densetsua. Sinihiuksinen ja sinisilmäinen kuusitoista-vuotias huokaisi. ”Minulla ei ole valvonta vuoroa, Deirasu. Turha katsoa tänne, Deri on yksin vastaavana tehtävästä tänään, en minä.”
”Siinä paha, missä mainitaan.” Deri putosi alas katolle, hänen pimeänpuolensa ja oranssimusta hiuksisen, Raran väliin. ”Ja, koska Paholaiseksi on synnytty, siksi on myös tultava.” Hän käänteli päätään puolelta toiselle ja näki Deirasun pyöräyttävän kerran. ”Minähän käskin Raraa hätiköimästä!” Hän murisi. Rara vain irvisti ja Deri nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Selvä. Niin kauan kuin sinä ja Rara pystytte osallistumaan parina tehtävään, en todellakaan välitä kumpi määrää.”
”Tietenkin välität, Deri. En vaarantaisi tehtävää omasta viihdytyksetä. Paholaisen poikana on hyvä ja kuole vapaasti.” Shinwa, Densetsun pikkuveli. Deri nyökkäsi, kun ryhmä nousi katosi yöhön. ”Hei! Katsuyo tulee olemaan helvetin innoissaan, kun saimme hänelle lisää So(ō)ru haheneja/Sielun sirpaleita!” Rara totesi virnistäen. Densetsu nyökkäsi. ”Yeah. Isä on ollut aikeissa ottaa häneen yhteyden. Viimeisten kolmen kuukauden aikana!” ”Ja tietysti Tegiru on ajatellut samaa ja samoin Deri, viimeiset kymmenen minuuttia.” Sanoi Ryo virnistäen, kääntäe katseensa Deriin. Deri pelkästään jatkoi, katoilla juoksemista.
Hän oli tottunut kiitoksiin, joita hän sai hänen taidoistaan. Mitään ylimääräistä ei hänen tarvinnut sanoa, jos hän pyysi heitä lopettamaan riitelyt ja nahistelut. Se oli myös merkki, heidän tiimisä hyvästä yhteishengestä. Niinpä hän päätti, että oli parasta pysyä hiljaa, kun aihe tuli esille. Kukaan pojista ei löytänyt, mitä he olivat juuri tehneet väärin tai outoa millään tavalla. He olivat varttuneet oppissa, miten tulla paras S-luokan Sorun-metsästäjiksi mitä Alamaailmassa oli koskaan nähnyt. Paras Akagumassa oli tosin heidän opettajansa, AkasunaNo Katsuyo. Koska he olivat itsensä, legendaarisen Katsuyon opissa olleita, heiltä odotettiin paljon ja he eivät halunneet pettää muiden odotuksia...
Viisitoista vuotta vanha poika käveli ohi ruumin. Verisen punaiset hiukset putosivat hänen safiirin sinisille silmilleen ... vaikka se oli nuori maata hipoi punainen viitta, jota yön pimeydestä hohtava kuun valo valaisi ja paljasti hopeiset pilvet. Kaulassaan oli veren punainen skorpioni kiinnitetty ketjuun, vaikka se oli piilotettu hänen viittaansa. Pojan nimi oli AkasunaNo Deri. Toisiksi nuorin poika AkasunaNo Sasorin ja Katsu Deidaran. Hän oli yksi älykkäimmistä ja yksi vastaava Seimeikeiratsun uudestaa kostuvasta joukosta; Akagumasta.
Hänen jälkeensä, lähellä hänen takanaan oli toinen viidentoista vuotias poika, viinin punaiset hiukset ja smaragdi silmät. Ensimmäiset napit hänen viittansa olivat laittamatta, paljastaen rintanan ja vihreän lohikäärme roikkui kaulassa. AkasunaNo Ryo ei ehkä yhtä taidokas ja Akaguman jäsen, mutta hän oli silti erittäin ammattitaitoinen. Hän eli myös sellaista elämää, jota näimä pojat elivät.
”Ryo, tavataan Terya alhaalla pohjoisella käytävällä.”
AkasunaNo Terya, Derin ''Pimeäpuoli'' ja eräänlainen veli, joka oli täydellinen kopio Derista. Ryo nyökkäsi, ”Selvä. Minne Deirasu ja Rara menivät?” Hän kysyi. Deri aloitti kävelemään alas itäistä salia. ”He lähtivät länteen etsimään demonien piiloja, joita tässä paikassa on.” Ryo nosti kulmiaan. ”Se ei kuulu tehtävään Deri.” Hän sanoi seuraten. Deri naurahti. ”Nyt kuuluu Ryo!”
Ryo nauroi Derin päättäväisyydelle. Miten lapsi tiesi, miten metsästää ja löytää olentoja, uudesta paikasta ensimmäistä kertaa. Siten taas, että he olivat Red the Devilin luotettu Derin johtama Akaguma. Ja loput heistä luottivat Deriin, suorittaen jokaisen tehtävän elossa. Deri katsoi alas vartijoihin, jotka seisoivat katsellen ovella. Kiitos ilmanvaihtojärjestelmien ja tarpeeksi pienin kokonsa he käyttivät niitä. Oletettavasti nuori punapää, liukui vartijoiden takaa ja katsoin alas kohteeseen.
Huone oli pimeä, kun mies siellä seisoi vauhdikkaiden olentojen ympärillä. ”Red the Devilin joukot on pian täällä. No, ei väliä, en tiedä miten käsitellä niitä. Ne eivät pääse ohi turvallisuus-toimieni.” Hän mutisi itsekseen. Deri virnisti. Tämä mies luultavasti odotti hänen isänsä tulevan ja yritti tappaa hänet. Ainakin ne, joilla ei ollut aavistustakaan heitä olivat helpoimmat kohteet... Nuori punapää veti pienen neulan hänen pussista. Nyt oli aika lopettaa tämä ja löytää hänen joukkuetoverinsa...
-Toisaalla.-
Terya pyöritti kunaita, hänen sormensa ympäri. Hän vilkaisi muita teinejä, kun he odottivat tiettyä punapäätä. ”Olisit sanonut, että menitte tuonne!” Deirasu murisi. ”Menimme sisälle ja ihmiset melkein näki meidät!” Punapää vain kohautti olkapäitään ennen kuin virnisti punamusta hiuksisille teinille. Hän vain halusi aiheuttaa sekaannuksen ja hämminkiä. Deirasu pyöräytti safiiri silmänsä ja katseli vanhinta jäsentä, Densetsua. Sinihiuksinen ja sinisilmäinen kuusitoista-vuotias huokaisi. ”Minulla ei ole valvonta vuoroa, Deirasu. Turha katsoa tänne, Deri on yksin vastaavana tehtävästä tänään, en minä.”
”Siinä paha, missä mainitaan.” Deri putosi alas katolle, hänen pimeänpuolensa ja oranssimusta hiuksisen, Raran väliin. ”Ja, koska Paholaiseksi on synnytty, siksi on myös tultava.” Hän käänteli päätään puolelta toiselle ja näki Deirasun pyöräyttävän kerran. ”Minähän käskin Raraa hätiköimästä!” Hän murisi. Rara vain irvisti ja Deri nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Selvä. Niin kauan kuin sinä ja Rara pystytte osallistumaan parina tehtävään, en todellakaan välitä kumpi määrää.”
”Tietenkin välität, Deri. En vaarantaisi tehtävää omasta viihdytyksetä. Paholaisen poikana on hyvä ja kuole vapaasti.” Shinwa, Densetsun pikkuveli. Deri nyökkäsi, kun ryhmä nousi katosi yöhön. ”Hei! Katsuyo tulee olemaan helvetin innoissaan, kun saimme hänelle lisää So(ō)ru haheneja/Sielun sirpaleita!” Rara totesi virnistäen. Densetsu nyökkäsi. ”Yeah. Isä on ollut aikeissa ottaa häneen yhteyden. Viimeisten kolmen kuukauden aikana!” ”Ja tietysti Tegiru on ajatellut samaa ja samoin Deri, viimeiset kymmenen minuuttia.” Sanoi Ryo virnistäen, kääntäe katseensa Deriin. Deri pelkästään jatkoi, katoilla juoksemista.
Hän oli tottunut kiitoksiin, joita hän sai hänen taidoistaan. Mitään ylimääräistä ei hänen tarvinnut sanoa, jos hän pyysi heitä lopettamaan riitelyt ja nahistelut. Se oli myös merkki, heidän tiimisä hyvästä yhteishengestä. Niinpä hän päätti, että oli parasta pysyä hiljaa, kun aihe tuli esille. Kukaan pojista ei löytänyt, mitä he olivat juuri tehneet väärin tai outoa millään tavalla. He olivat varttuneet oppissa, miten tulla paras S-luokan Sorun-metsästäjiksi mitä Alamaailmassa oli koskaan nähnyt. Paras Akagumassa oli tosin heidän opettajansa, AkasunaNo Katsuyo. Koska he olivat itsensä, legendaarisen Katsuyon opissa olleita, heiltä odotettiin paljon ja he eivät halunneet pettää muiden odotuksia...
”No.
Nähdään huomenna, me lähdemme tänne.” Deirasu sanoi pysähtyen
Raran kanssa ja kääntyi vielä ryhmään. ”JES! Saadaan riehua
päivällä ja ensi yönä!” Rara virnisti, aikeissa kääntyä.
”Ei...” Kaikki muut kääntyivät Deriin, jonka kasvoille
muodostui itsevarma virne. ”Kuten aina muistetaan, keitä me
todella olemme: Päivällä ihmisiä,
yöllä Paholaisia...”-Tuntematon,
kuka tietää.-
Punapää
nukkui, edelleen välittämättä metelistä. Kello lähestyi, jo
kahdeksaa... Mitä siitä?! ”Hei, avatkaa ovi!!” Punapää mutisi
jotain samalla, kun hänen silmänsä aukenivat. ”Nnng...” Poika
kuuli, jonkun lyövän oveen: ”Oletteko jo hereillä, prinssini?”
Punapää sulki silmänsä, kiroten: ”Painu pois, Dark!!” Ovelta
kuului, itseppäinen hymähdys: ”Hhm... Isänne haluaan tavata
teidät. Hänellä on asiaa, prinssini...” ”Minä tulen, minä
tulen!” Punapää käänsi katseensa kelloon ja hänen silmänsä
laajenivat: Yli kahdeksan?! Voi, perhana: Koulu!
”Miksi
et herättänyt minua?!” Teini huusi, hypäten sängystä ja
tarttuen paitaansa. ”Minä yritin.” Ääni ovelta sanoi,
pirteänä: ”Mutta, ette suostuneet heräämään...” Samassa ovi
lennähti auki, teinin juostessa ulos ja lähtiessä juoksemaan
käytävää, kohti salia. ”Tämä muistetaan, senkin kirottu
demoni!” Punapäinen teini huusi, kääntyen vielä korppi
hiuksisen, demonin suuntaan. Dark virnisti, kadoten tuttuun tapaan,
tuulen puuskassa. Deri kääntyi takaisin eteensä ja samassa törmäsi
johonkin.
”Khh!”
Kummankin hahmon lennähdettyä kumoon, Deri nosti katseensa ja
muuttui samassa punaiseksi. Daichi istui veljeään
vastapäätä, pyyhe päällä ja piti nyt pyyhkeestä kiinni, jottei
se tippuisi rinnan ympäriltä. Deri tunsi poskiensa helottavan, kun
Daichi kääntyi häneen muristi. ”Derii!” Samassa Deri oli
vähällä saada nyrkistä, mutta onnistui siirtämään päänsä
pois tieltä. Teini hyppäsi pystyyn ja lähti täyttä juoksu kohti
isänsä työhuonetta. ”Derii! Tämä muistetaan, senkin
vihoviimeinen idiootti!” Daichin ääni kirkui ja Deri puri
huultaan tietäen olevansa pulasssa siitä, mitä juuri äsken teki
ja näki...
-10
minuuttia myöhemmin.-
Sasori
huokaisi, turhautuneena: Hän istui, osassa työhuoneessaan pöydän
ääressä ja oli syventynyt töihinsä. Mietteliäänä, Paholainen
siirsi paperejaan samalla, kun kuuli juoksu-askelien lähestyvän.
Samassa, punapäinen teini ilmaantui, oven suuhun. ”Sinulla oli
asiaa, isä?” Sasori nyökkäsi, kääntämättä katsettaan. Hän
oli kutsunut poikansa puheilleen, hyvästä syystä. Pieni huokaus ja
mies kääntyi, kohdaten safiiri silmät.
”Tämä
tuli eilen, koulusta...” Paholaisen äänensävy tihkui myrkkyä,
heristellessään paperi nippua pojan kasvojen tasalla. Punapään
silmät laajenivat, värin valahtaessa kasvoilta nähdessään mikä
se oli. Hänen todistuksensa! Mies nousi ja astui nyt askeleen,
seisahtuen uhkaavan lähelle pojan eteen. Punapää nielaisi, nostaen
katseen Paholaiseen: Tämä ei voinut, tarkoittaa mitään hyvää...
”Luuletko todella.” Sasori
aloitti, katsoen alas lyhyempää punapäätä ja sitten todistusta.
”Että en huomaisi? Arvosanasi ovat tippuneet, lähes kaikessa ja
vielä kaksi-kolme numeroa...” Hän katsahti poikaa. ”Ole
kiitollinen, ettet käy koulua 'vain' Maassa. Muuten olisit
todellisissa ongelmissa, ymmärrätkö Deri?” Deri nielaisi, mutta
nyökkäsi. ”Kyllä, ymmärrän...” ”Tarkoitan ymmärrätkö
todella, kuinka vakavasta aiheesta on kyse!” Sasori murisi nyt,
astuen suoraan pojan eteen. ”Vaikka käytkin koulua Maassa ja
Manalassa se ei tarkoita, että voisit reputtaa toisen. Ihmisten
parissa sinun on osattava tulla toimeen ja pärjättävä. Niin
kykyesi kanssa kuin ilmankin.” Hän selitti. ”Kun sinun aikasi
koittaa, astua valtaan oletan, että olet jo tarpeeksi kypsä ja
oppinut...” ”Olenkin! Ja kuka on sanonut, että haluan ottaa
paikkasi?!” Deri keskeytti korottaen ääntää, mutta katui
tekoaan heti. ”Anteeksi!” Sasori huusi niin lujaa, että Deri sai
vakavasti pitää kasvonsa peruslukemilla vaikka rehellisesti
pelkäsi!
”Hei isoveli! Vauhtia tai joku
myöhästyy koulusta!” Deri ja Sasori kääntyivät nähden ovella
13-vuotiaan blondin pojan. Siististi harjatut hiukset laskeutuivat,
hieman yli olkapäiden. Hiukset kasvoivat kokonaan vapaana.
Otsahiukset peittivät vain otsan ja kumpikin safiiri silmät
näkyivät. ”Oho! Joku saa huutia~”
”Riki! Alakertaan, heti!” Sasori huusi niin lujaa, että
valot alkoivat välkkyä ja ilma alkoi kylmetä. Deri antoi murinan,
Rikin vilkaistessa häntä uudelleen. Samassa poika liikutti ääneti
huuliaan, muodostaen sanat: Sinä olet kuollut. ”Riki alakertaan ja
sinä!” Sasori sanoi kääntyen Deriin. ”Vauhtia, samaamatkaan
alas!” Deri antoi vaisun murinan seuratessaan nuorempaa veljeään.
Hän
huokaisi kävellessään omaan huoneeseensa ja alkaen pakata kirjoja
laukkuunsa. Hänen ajatuksensa pyörivät koulussa, Alamaailmassa ja
Manalassa. Deri rypisti otsaansa pysähtyessään ja suoristi
sekänsä. Hän katsoi rannettaan ja veti hihan ylös, paljastaen
punaisen rannekellon. Saman rannekelloin, jolla he kaikki pystyivät
olemaan yhteyksissä toisiisa. ”...” Hän tuijotti kelloa hetken
ja kääntyi sitten laatikostoon päin. Teini käveli laatikoston luo
ja avasi sen, alkaen siirrellä tavaroita. Hetken pengottuaan hän
löysi etsimänsä. Vahvan päiväkirjansa, johon hän oli koonnut
kaiken elämästään, kirjoitukset ja jopa valokuvia. Deri selasi
kirjaa samalla, kun istui sängylleen ja luki kirjoituksia ja katseli
sivuihin kiinnitettyjä kuvia. Hetken kuluttua hänen katseena
pysähtyi erääseen kuvaan. Deri laski kirjan syliinsä ja tuijotti
koko kuvaa ryhmäsä. Se oli kuva Akagumasta ja kaikista heitä
muista!
Derin
katse vaelteli kuvassa, ennen kuin se pysähtyi häneen itseensä.
Kuvassa hän näki Ryon, itsensä ja Teryan, Deirasun ja Raran
kanssa, kädet toistensa olkapäillä. Viisikko virnisti kameralle
samalla, kun Takeru, Shin ja Richi sekä Sora
olivat selvästi raivo partaalla. Deri toijotti kuvaa. Hän tunsi
suupieltensä nykivän ja hymyili katsoessaan kuvaa. Kääntäessään
sivua hänen katseensa osui kuvaan, jossa oli hänen lisäkseen koko
muuperhe. Teini nosti hymyillen kolmiaan, kun näki kirjoitusta kuvan
vieressä: ”Nuorin! Kaikista
nuorin, helvetti soikoon Ei vastalauseita!”
(Nuorin! Kaikista nuorin, helvetti soikoon! Ei vastalauseita!) Teksti
osui hänen kohtaansa nuolella Teryan ja Daichin vieressä ja hän
vannoi, että kirjoittaja oli ollut Terya, käsialasta päätellen.
Hän itse kirjoitti enemmän kirkuraisemmin, Terya taas vähemmän.
Daichin käsialasta hän ei meinannut saada sevää, koska ei osannut
tunnistaa kirkuroita Teryan kanssa. Daisuken käsiala oli
siistiä ja selvää, jonka sekoitti helposti Sasorin käsialaan.
Takerun käsiala taas oli omaa luokkaansa, mutta vaihtelevasti helppo
lukuista. Rikin taas... No, selvää sai, mutta jos osasi tulkita
vanhanaikaista käsiala-kirjoitusta.
Samassa
hänen kännykkänsä hälytti. Deri kääntyi iPhoniin ja avasi sen,
katsoen viesti. [Minulla on myös iPhone!! x3 Oli aivan pakko!] Hänen
kasvoilleen levisi hymy, kun näki ensimmäiset viestin merkit: <
3. Hän lukaisi viestin nopeasti:
<
3 Huomenta!
Huomenta
D! Oletko jo hereillä?
Kuule,
minulla on ensimmäisenä liikuntaa ja tunnit alkoivat juuri.
Nähdäänkö
sittenkin iltapäivällä? :'') Anteeksi, olisi pitänyt tarkistaa!!
Sopiiko
ruokatunnilla 12:45-13:10? Juuri ennen tunnin alkamista? Jossain
välisä?
Huom!
Niccolla on toisessa koulurakennuksessa ruokailu, joten hän ei
näe...
Halauksia&suukkoja,
Yume.
I lo< 3 you!
Deri hymyili vilkaisten
yöpöydälleen. Pöydällä oli kehyksissä kuva hänestä ja vaalea
hiuksisesta tytöstä. Tytön pitkät luonnonkiharat laskeutuisvat,
puoliksi ranskanletillä yli olkapäiden. Kauniit tummansuklaan
ruskeat silmät katsoivat kameraan ja tyttö hymyili, nojatessaan
päätään kuvassa olevan Derin rintaan. Deri puolestaan oli kuvassa
kietonut, kummatkin kätensä tytön ymärille ja hymyili. Deri
hymyili enemmän kääntyessään iPhoniinsa ja kirjoitti nopean
vastauksen.
-Noin 10-15.min myöhemmin.-
”Ettekö syö aamupalaa?”
Deidara kysyi kääntyessään, nahistelevista Daisukesta
ja Takerusta
Deriin ja Teryaan, jotka sitoivat kengän-nauhoja. ”Ei ehdi nyt
äiti! Ostetaan vaikka valmiit leivät kioskilta!” Terya huusi
vetäen liivin vetoketjun kiinni, avatten oven autotalliin ja
kääntyen pyöräänsä. ”Niin niin, mitä nukutte pommiin?!”
Takeru virnisti kääntyen toisin punapäihin ja Rikin suuntaan, joka
kurkotti lippikseensä ja hyppi tasajalkaa saadakseen sen. ”Takeru,
voisitko olla hetken hiljaa? Yritän kerrata matikan kokeisiin...”
Daisuke murisi nenä kiinni kirjassa. ”Joo joo, sinä-...!
Hetkinen! Onko meillä koe!” Takeru huusi lyöden kädet pöytään.
Deidara mulkaisi Takerua ja kääntyi vielä nuorimpiin poikiinsa.
”Voin tehdä teille eväät...”
”Meillä on kiire-... Ei paska!” Terya aloitti nähtyään
pyöränsä renkaan tyhjänä. ”Loistavaa! Tämä tästä
puuttuikin! Vihaan ihmisten maailmaa...” Deri kiroisi
tarkastettuaan omansa. Samassa kaksikko kuuli auton torven ja pojat
avasivat autotallin oven, nähden pustan pemarin ajaneen pihaan.
[Sori, en tunne merkkejä, joten päätä Sasorin musta auto itse.
^^U]
”Mit-?!” ”Cool!” Riki
huusi juosten auton luo. Samassa ovi avautui ja paljasti blondin
täsmälleen Derin ja Teryan näköisen pojan, mutta vaaleilla
hiuksilla. Blondi virnisti. ”Kaipaako joku kyydin kouluun?”
”Jess! Mogen!” Deri ja Terya huusivat yhteenääneen,
kun blondin takaa näkyi toinen pidempi blondi. ”Hehee! Ajateltiin
tulla tätä reittiä!” Mogen virnisti, Jessin takaa. Deri ja Terya
virnistivät nosten auton kyytiin, Rikin päästessä kuljettajan
viereen. ”Hei! Milloin se teidän uusin levy tulee kauppoihin?”
Riki kysyi innoissaan kääntyen penkillään ja katsoi taakseen.
”Tämän alkuviikon aikana. Saat sen ilmaiseksi jos haluat.”
Mogen vastasi hymyillen. ”Saanko, ihan oikeasti?! Cool!” ”Naama
ajorataa päin, kiitos!” Deri murisi mulkaisten veljeään. Riki
näytti kieltä ja kääntyi sitten pois päin. ”Hitto! Unohdin
matikan tehdä läksyt!” Jess huudahti ja alkoi kuumeisesti etsiä
kynäänsä. ”Hmm? Ei se haittaa. Viikonloppu meni studiolla
äänityksissä. Ei ihme jos unohdit. Eiköhän koulu hyväksy sen.”
Deri hymyili, kääntäessään kasvonsa ikkunaan. Hetken kuluttu
auto pysähtyi koulun pihaan ja pojat nousivat kyydistä. Deri
kääntyi kouluun: Uusi jakso, uudet kujeen...
