SasoDei:Red rose devil. (Spesiaali!)

SasoDei:Red rose devil. (Spesiaali!) Hei! Olen päättänyt, kirjoittaa ajan kuluksi lisätarinoita! Muutama ystäväni(Ulkomaalaisia, nimettöminä nyt)DevianART-sivulla ehdottivat tätä. Tarinoissa kerrotaan, eri punapäiden arjesta. Lisätarinat sisältävät ns. Poistettuja kohtauksia, huumoria, uusia ystäviä, ficci-paljastuksia ja paljon muuta! Punapäät, jotka nähdään ja josta ficci kertovat ovat mm. Deri, Daisuke ja Takeru. Raichi, Richi ja Ryo. Sasori, Nodah ja Seiru. Sekä Terya ja Terry! Mutta, jopa ehkä Rizukin... Kuka tietää *Olan kohautus* Kaipaan myös, paljon palautteita! Niiden avulla olisi, helpompi kirjoittaa. Tietäisin, mistä te lukijat pidätte ja mitä haluaisitte lukea! Ehdotukset ovat toivottuja. Ps. Kesän aikana on, tulossa lisää erilaisia SasoDei-fikkejä! Hyvää kesälomaa! Terryn, päivä. 1/8. 1. Luku:Isoveli/Nii-san. 6-vuotias, Terry makasi, mahalleen sängyssä. Poika piti, käsissään mustakantista kirjaa ja luki. Hän oli, ollut nyt vuoden ajan, Otiarin luona. Terryllä oli, yllään, vaaleansininen pitkähihainen. Paidan hihat olivat, ylipitkät ja leveät. Hihojen kuviointi, koostui hopeisista tähdistä. Helma oli, myös iso ja leveä. Tähtiä, oli myös siinä. Terryllä oli, myös hopeiset housut, jotka olivat lahkeista leveät. Valkoiset sukat ja kangastossut. Terry huokaisi ja laski kirja, käsistään. Samassa, hän yski. Hänellä oli ollut, jo pitkään paha yskä. Varmaan kolme kuukautta. Yskittyään hetken, poika nosti katseensa ja katseli ympäri huonetta. Mustat seinät ja katto, olivat ahdistavat. Tumma lattia, myös. Terry, rypisti otsaansa, surullisena: Hän ei, ollut päässyt pois huoneesta, kertaakaan. Ei, kertaakaan koko sinä aikana, jonka hän oli ollut kartanossa. Ei, kokonaiseen, vuoteen! Ovi oli, aina visusti lukittu ja sen ympärillä, oli suojaloitsu. Terry oli yrittänyt, monta kertaa karata, mutta tuloksetta. Hän ei tiennyt, miltä muu rakennus näytti. Huokaisten Terry, nousi hieman. Poika veti polvet, vasten rintaansa ja katsoi, sängyn vastapäätyyn. Vastapäätä sänkyä, oli peili. Peili heijasti, pojan kasvot: Poika oli kalpea ja sairaan näköinen. Silmien alla, oli tummat vihjeet siitä, että poika oli väsynyt. Eikä ihme: Terry oli, kokonaisen vuoden ollut vain, teljettynä yhteen huoneeseen. Hän ei, päässyt edes ulos, pihalle. Hänellä ei ollut, juttu seuraa tai leikkikaveria. Vaikka, huone oli täynnä leluja, ne eivät auttaneet. Lukemattomat lelut eivät, korvanneet oikeaa ystävää... Ystävää, jonka kanssa jutella. Ystävää, jonka kanssa leikkiä. Terry nousi ja käveli, peilin luo. Peilin vieressä, oikealla puolella oli, iso puinen vaatekaappi. Vaatekaappi oli, hieman vaaleampi, kuin lattia. Peilin, vasemmalla puolella oli lipasto. Lipasto oli, vaalean harmaa ja se sisälsi, neljä vetolaatikkoa. Kaksi, isoa ja kaksi, pientä. "Missäköhän, se on?" Terry kysyi, itseltään ja avasi laatikon. Laatikosta paljastui, lukemattomia eri tavaroita, mm. Kaulaketju, muutama kirja, kynäkotelo, luonnoslehtiä, hopeinen korurasia, kullasta tehty soittorasia ja... Siinä! Laatikosta paljastui, valokuvakehys perheestä. Terry otti kuvan, sulki laatikon ja käveli sängyn luo. Hän kiipesi takaisin, sängylle ja katsoi kuvaa. Kuvassa oli kuusi henkilöä. Musta, hiuksinen mies, oikealla ja punapäinnen nainen, vasemmalla. Naisella oli, meripihka silmät ja miehellä siniset. Hideki ja Miyo, Terryn kuolleet vanhemmat, istuivat polvilleen kuvassa. Kumpikin hymyili. Hideki nojasi päätään, vaimonsa päähän ja oli kietonut käden, tämä harteille. Miyo piti kättään, musta hiuksisen, pojan hartialla. Poika oli Mize, Terryn vanhin veli. Pitkät mustat hiukset ja meripihka silmät. Mizen, vasemmalla(Kuvassa oikealla)puolella istui Hiyo. Hiyolla oli, punamustat hiukset ja meripihka silmät. Viimeisenä, istui Kide. Kide näytti aivan isältään. Mustat hiukset ja siniset silmät. Terry katsoi, keskelle kuvaa. Keskimmäisen pojan, Hiyon sylissä oli, vielä yksi poika. Pojalla oli, punaiset hiukset ja siniset silmät. Toisaalta, vasemman silmän, yli kulki arpi. Kuvan naisella arpi, kulki oikean silmän päältä. Poika oli Terry, itse. Terry tunsi, silmiensä kostuvan. Hiyo piti, häntä sylissä ja virnisti laajasti. Teini oli kietonut, kummatkin kätensä pikkuveljensä ympäri. Kuvassa, Terry nauroi, kun hänen veljensä vangitsi hänet, halaukseen. Mize oli, veljensä vieressä ja virnisti myös, pörröttäen Terryn punaisia hiuksia. Kide taas, kutitti virnistäen hänkin, pikkuveljeään. "Äiti, isä... Nii-sanit..." Terry kuiskasi samalla, kun tiputti kyyneleen, valokuva päälle. Kaikki hymyilivät ja nauroivat, kuvassa. Samassa, ovelta kuului koputus. Terry lähes hyppäsi, ilmaan ja piilotti kuvan, nopeasti selkänsä taakse. Samalla hetkellä, tulija avasi oven. Oven raossa seisoi, toinen punapäinen poika. Pojalla oli, myös sinisilmät ja arpi silmän ympärillä. Ainoa ero oli, että pojan vaatteet olivat mustat. "Ter-Terya...?" Terry kysyi ja katsoi poikaa. 8-vuotias nyökkäsi ja piti tarjotinsa kädessään. "Onko nälkä?" Terya kysyi, ystävällisesti ja nosti tarjotinta. Terry räpytteli. "O-on, vähän..." Nuorempi, poika mumisi. Terya antoi pienen hymyn ja astui sisemmäs, huoneeseen. Hän käveli, kunnes oli Terryn sängyllä ja nosti tarjottinta. Terryn silmät, laajenivat hieman. Tarjottimella oli: Kaksi leipää, joidenka päällä oli kermajuustoa. Yksi iso kupu, jonka alla, pääruoka oli. Yksi muffinssi. Kaksi mukia, toisessa oli lämmitettyä verta ja toisessa...Kaakaota?! Terry tuijotti ja katsoi, sitten mykistyneenä, vanhempaa poikaa. Terya vain hymyili ja avasi kuvun, istuen tuolille, sängyn viereen. Kuvun alla oli, keittokulho, jossa oli kanakeittoa. Terya hymyili ja otti lusikan. "Avaa suu." Terry räpytteli, mutta avasi suunsa. Terya työnsi, keitolla täytetyn lusikan ja Terya sulki suunsa. Hän nielaisi ja Terya, veti lusikan pois. Terry yllättyi: Keitto oli, todella hyvää! "Sinun pitäisi, syödä enemmän. Näytät haamulta." Vanhempi poika, totesi ja ojensi lusikkaa, uudestaan. "Mutta kun, Otiarin ei anna..." Nuorempi kuiskasi. "Hän pitää, minua täällä yksin ja en saa, mistään ruokaa itse. En ole, edes päässyt pois, täältä vuoteen..." Terry katsoi, poikaan ja alkoi samassa yskiä uudelleen. Nyt oli, Teryan vuoro hämmästyä. "Terry? Hei, oletko okei?" Hän kysyi, huolissaan ja taputti poikaa selkään. Terry, kuitenkin jatkoi yskimistä. Terya nousi, veti tumman peiton ja laittoi sen Terryn päälle. Huolestuneena hän, kosketti nuorempaa otsaan. "Hei! Sinullahan on kuumetta?!" Terya huudahti ja tuijotti Terrya. "Olet sairas!" Nuorempi, poika katsahti vanhempaan. Samalla, Terya huomasi, että Terry hikoili paljon. 8-vuotias auttoi, Terryn vuoteessa makuulle ja katseli poikaa huolissaan. "Kauanko olet ollut, tässä kunnossa?" Hän kysyi. "Jo kolme...Kolme kuukautta, ainakin..." Terry sanoi, yskien enemmän. "Mitäh?! Eikö kukaan ole, hoitanut sinua?!" Terry oli, melko järyttynyt siitä, että joku puuttui hänen vointiinsa. "Miksi?" Hän kuiskasi, hiljaa. "Miksi olet, niin huolissasi minusta? Olen sinulle, vain tuleva henkinen itsesi..." Hän ei, ehtinyt puhua loppuun... "Ei se ole niin! Olet osa, sitten minua ja pidän sinusta huolta!" Samalla, ovi avautui uudelleen. Kumpikin pojista kääntyi ja Terry joutui, pieneen paniikkiin. Otiar astui huoneeseen ja katsoi heihin. Hän katsoi, ensin Teryaa ja sitten Terrya. "Terya, mitä teet täällä?" Mies kysyi ja tuijotti Teryaa. "Toin ruokaa." Vanhempi, punapää vastasi. "Hänellä oli nälkä ja hän on sair-" "Se ei ole syy! Nyt pois!" Hopea hiuksineen, mies otti muutaman askeleen ja tuli vuoteen luo. Hän kohotti kätensä, Terryn suuntaan. 6-vuotiaan, silmät laajenivat, sulki ne nopeasti ja poika nosti käsiään, suojaavasti. Otiar ei, kuitenkaan koskaan, tarttunut häneen. Hetken kuluttua, Terry raotti silmiään. Hänen silmänsä laajenivat entisestään, kun hän näki Teryan selän. 8-vuotias, seisoi hänen edessään. Otiar räpytteli. "Älä koske, häneen!" Terya sanoi, vihaisena. "Et saa, satuttaa häntä! Hän on kuumeessa ja muutenkin, huonossa kunnossa!" Mies rypisti otsaansa, katsoessaan heitä. "Milloin olet, alkanut välittämään ja pitämää, huolta muista?" Hän kyse, uteliaana. "Siitä asti, kun kukaan ei tehnyt, Terrylle niin!" Terya huusi, nyt. "Hän on, aina yksin! Kukaan ei leiki, puhu tai ole hänen kanssaan! Se, ei ole oikein!" Niin Otiar, kuin Terrykin olivat vaiti. Kumpikin olivat sanattomia ja tuijottivat vanhempaa, panapäistä poikaa. " Hyvä on sitten." Otiar sanoi, lopulta. "Tee, mitä tahdot. Muista, kuitenkin sopimus ja jos et tee kuten sanotaan..." Otiar vilkaisi, Terrya. "Et saa auttaa häntä, olla hänen luonaan, huolehtia hänestä tai leikkiä hänen kanssaan. Ymmärrätkö?" Terya katsoi miestä, mutta nyökkäsi hieman. Otiar virnisti ja lähti, huoneesta. Terry tuijotti: Miksi joku, varsinkin itse Paholaisen pojan, pimeä puoli auttoi häntä? "Mik-...Miksi teit noin?" Hän kuiskasi epävarmana. Terya kääntyi, katsomaan häneen, yllättyneenä ja sitten hymyili. "Ei, kenenkään pitäisi joutua elämään noin!" Poika sanoi, hymyillen. "Olisi kamalaa, jos kukaan ei välitä tai pidä huolta. Olen itse, joutunut kokemaan sen. En halua, että enään kukaan muu, joutuu kärsimään samallalailla!" Terry tunsi, silmiinsä kihoavan kyyneliä. "He hee!" Terya virnisti, mutta lopetti. Terry alkoi, yhtäkkiä niiskuttamaan hieman. Muutama kyynel, vieri alas poskelta ja tipahti punapään kädelle, sekä peitolle. Terya katsoi, poikaa ja hymyillen kietoi kätensä tämän ympärille. Terryn silmät, laajenivat, kun Terya halasi häntä. "Minä, lupaa." Hän kuiskasi, hymyillen Terrylle. "Minä lupaan, pysyä ikuisesti kanssasi. En jätä, sinua koskaan yksi. En, vaikka kyse olisi, elämästä ja kuolemasta." Terryn silmät laajenivat ja kyyneleet pysähtyivät hetkeksi. Kukaan ei, ollut koskaan sanonut, hänelle tällälailla. Hitaasti, Terry kietoi kätensä, vuorostaan Teryan ympärille. "Ki-kiitos...Kiitos, Terya Nii-san!" Terry itki, haudaten päänsä Teryan niskaan. Terya räpytteli. "Nii-san?" Hän toisti, yllättyneenä. Hymyillen, hän halasi nuorempaa poikaa, lujemmin. "Okei." Hän kuiskasi. "Olen, Nii-san sinulle. Kunhan, sinä olet pikkuveli/Otouou..." Terry nyökkäsi, unisesti. Hänen silmänsä, alkoivat lepattaa ja pian, hän tunsi ajelehtivansa uneen. Pojan käsien ote, alkoi hellittää ja samassa kädet irtaantuivat. Terya hymyili ja hellitti hieman. 8-vuotias laski, 6-vuotiaan sängylle ja veti, peiton pojan yli. Hän istui, hetken hiljaa ja katseli Terrya. Pian, myös hänen silmänsä, alkoivat lepattaa. Poika katsahti, ympärilleen, veti viitan tuolilta ja heitti sen lattialle. Tämän jälkeen, hän laskeutui sen päälle ja käpertyi kasaksi. Terya katsoi, vielä Terrya ja hymyili. Hän nappasi, yhden tyynyn sängystä. Viimeisenä hän, laski pään siihen ja sulki silmänsä. Hänen viimeiset ajatuksensa olivat: "Sain veljen..." Hän ajatteli, hymyillen, silmät kiinni. "Sain, oman pikkuveljen!" -Seuraavana päivänä.- "Nii-san? Hei, Nii-san, missä olet?!" Terry kysyi, unisesti ja tuijotti. Terya katsoi, pikkuveljeään ja hymyili. "Täällä! Lahja, sinulle!" Hän ojensi, pientä ja punaista pussia. Pussi oli solmittu, kiinni hopealla narulla. Terry räpytteli. "Lahja?" Hän toisti, epäuskoisena. "Minullekko?" "Joo!" Terya virnisti ja ojensi, uniselle veljelleen, lahjaa. Nuorempi tuijotti, yhä unisesti ja hieroi silmiään. Terry otti lahjan ja tuijotti sitä. Hän katsahti, isoveljeään ja sitten lahjaa. Hitaasti, poika avasi lahjan. Pussin sisältä paljastui, jonkinlainen amuletti. Hän kohotti riibusta, silmät selällään. "Miten? Miten sinä...?" " Älä kysy, laita se kaulaan." Terry nyökkäsi ja laittoi, korun kaulaan. Koru oli, kyyneleen/vesipisaran muotoinen ja verenpunainen. Nauha koostui, hopea ketjusta ja muutamasta, pienestä helmestä. Terya hymyili ja nosti, kätensä kaulaansa. Hän veti, paitansa alta, täsmälleen samanlaisen kaulakorun. "Nyt, olemme oikeita veljeksiä!" Hän sanoi ja virnisti. Loppu! Seuraava luku, ilmestyy kuin ilmestyy... =.="