SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:28. Vastakohtia ja edeltäjiä.
(Varoitus: Taistelua, verta ja 'henkiä'!)
-Kartano.-
''Missä he, oikein voivat olla?'' Sasori ajatteli ja kävi, huoneita läpi. Ryo ja Deri olivat, olleet jo reilut kaksi tuntia kadoksissa. Seiru oli, huolestunut ensimmäisenä. Paholainen ei, ihmetellytkään miksi: Seiru käyttäytyi, hyvin suojelevasti, veljenpoikiaan kohtaan. Olihan hän, menettänyt oman poikansa ja ei halunnut, Nodahin kokevan samaa. Hän ei halunnut, kenenkään käyvän läpi, sitä samaa tuskaa, jonka hän oli käynyt, menetettyään Rizun. Tapahtumasta oli, jo 9-vuotta, mutta kaikki muistivat sen. ”Sasori!” Punapää kääntyi ja näki Luciferin. Lucifer katsoi Sasoria, synkällä katseella. ”Meillä on ongelma ja...” ”Kas, kun en jo huomannut. Auta etsimään pojat...” Lucifer pudisti, nopeasti päätään. ”Se liittyy poikiin!” Sasorin silmät laajenivat. ”Mitä?! Tiedätkö heistä jotain?!” Hän huusi. ”No... Muista, rinnakkais todellisuuksista, on kadonnut myös Perillisiä!” Lucifer sanoi, kiireesti. Nodah ja Seiru, jotka olivat juuri, ilmaantuneet Sasorin taakse järkyttyivät. ”Mi-...Miten muka?!” Nodah huudahti, epäuskoisena. ”Mahdotonta!” Seiru väitti. ”Myös, Jakkaru on kadonnut! Ja Araiguma, myös!*” Nodahin käännähti ja lähti, juoksemaan kirjaston suuntaan. ”Mennään! Otetaan yhteys Kurosunaan ja muihin! He saattavat, tietää jotain!”
-Samaan aikaan, kirjassa jumissa, Ryo ja Deri.-
”Kauanko, olemme olleet täällä Rii?” Deri kysyi ja katsoi sivusilmällä poikaan. Vanhempi, punapää kohautti olkiaan. ”En tiedä.” Hän vastasi. ”Varmaan, muutama tunti... Hitto, isä tappaa minut ja äiti on, varmaan kuollut huolesta...” Deri nyökkäsi ääneti. Ryo korvat nytkähtivät äkisti. ”Hmm? Mikä hätänä?” Deri kysyi, katsahtaen poikaa. Ryo rypisti otsaansa ja kuunteli. ”...Helvetti! Missä hitossa me olemme!!” Kuului pojan ääni. Ryo silmät laajenivat, kun hän kuuli äänen. ”Mitä? Miten ihmeessä...Ei hän, voi olla...” Samassa kaksi, musta hiuksista poikaa ilmaantui. Toisella pojista oli, haukan ja toisella punaiset, silmät. ”Minulta on turha... Hmm?” Punasilmäinen, poika katsahti punapäitä. Hänen silmänsä laajenivat Ryoho. ” Eh? Ryo?” Poika kysyi, epäuskoisena ja tuijotti. Ryo oli myös sanaton ja Deri näki, että Ryo voisi jopa pyörtyä. Toinen poika, ei saanut sanaa suustaan. ”Mi-... Jakkaru?!” Ryo kysyi, epäuskoisena. ”Arai?” Araiguma ja Jakkaru tuijottivat. Jakkaru katsoi Ryota silmät leveinä. ”Mitä te, täällä teette?” ”Samaa voisi, kysyä sinulta...?” Jakkaru vastasi, edelleen sekavana. ”Ööh... Ryo...” Ryo kääntyi ja näki, että Deri tuijotti, selvästi tajuamma mitään. ”Ai, joo! Tämä on Deri, alkuperäinen 'minä'. ” Hän sanoi ja viittasi Deria, poijille. ”Ja tässä, ovat Jakkaru ja Araiguma.” Jakkaru virnisti ja vilkutti. Araiguma, vain nyökkäsi lyhyesti. ”He ovat, myös Akasunia. Serkkujani!” Nyt oli, Derin vuoro yllättyä. ”Hei! Olen Jakkaru ja olen, joo, Riin serkku!” Jakkaru virnisti. ”Olemme, syntyneet samana päivänä. Olen nuorempi, mutta kaksoseni...” Hän viittasi nyt Araigumaan. ”On, viisitoista minuuuttia, vanhempi ja...” ”Siinä, välissä minä synnyin.” Ryo lisäsi, kiusaantuneena. ”Olen siis, Jakkarua vanhempi, mutta Araigumaa nuorempi.” Deri nyökkäsi. ”Ai, okei.” Hän sanoi. ”Olen Deri, Akasuna Deri. Katsu Deidaran ja Akasuna Sasorin, poika.” Araiguma, nosti kulmiaaan. ”Red Devil, siis...” Vanhin teini, totesi. ”Ööh... Joo.” ”Siistiä!” Jakkaru huusi, mutta vaikeni, kun kaikki ympärillä muuttui. ”....Ja minne nyt...?” Araiguma mutisi. ”Hei, vain! Deri, Ryo. Te, myös; Jakkaru ja Araiguma.” Nelikko käännähti, kannoillaan ja heidän silmänsä, nauliintuivat Otiariin ja Raitoon. ”Raito, Otiar!” Deri huusi. ”Mitä, hittoa, te täällä teette?!” Ryo huudahti/kysyi. ”Tulimme, tervehtimään ja katsomaan...miten muistot menevät jakeluu.” Raito sanoi, pirteänä. ”Te olette kasvaneet...” Otiar totesi ja katsoi suoraan, Kurosunan poikiin. Jakkaru ja Araiguma näyttivät, syttyvän liekkeihin. ”Etenkin sinä, Araiguma. Onko sinetti, aiheuttanut kipuja? He, he, hee...” Deri käännähti Araiguma ja näki, että pojan silmät paloivat. Araiguma pysyi, suorastaan kylmän rauhallisena ja mulkoili miehiä, sanomatta mitään. ”'Sinetti'?” Hän kysyi ja katsoi, edelleen poikaa. ”Joo...” Jakkaru vastasi, hermostuneena. ”Liero; asetti Nii-saniin, 'Kirotun Sinetin'!” Deri järkyttyi niin, ettei voinut sanoa mitään. ”No?” Raito kysyi. ”Sinetti, lienee tuskallinen. Vai kuinka?” ”Hhmm... Eipä, juuri.” Araiguma sanoi, kylmällä, synkällä äänellä. ”Joka tapauksessa.” Ryo sanoi. ”Mitä te suunnittelette?!” Hän murisi. ”Tiedätte jo.” Raito sanoi. ”Turha siis, alkaa selittämään.” Samassa, Jakkaru, hyökkäsi, kohti miehiä. Teini vetäisi, selästä Fuuma-surigenin ja heitti sen päin Otiaria. Otiar ja Raito, hyppäsivät helposti pois tieltä. ”Hhmm. Suoraviivaista, Jakkaru!” Raito sanoi ja käännähti virnistäen poikaan. Yllätykseksi, Raito näki, että Jakkaru virnisti. ”Mi-...Paska! Raito varo!” Otiar huusi. Samassa surigeni, räjähti ja savusi. ”Ryo, Deri! Siirtykää sivuun!” Jakkaru huusi ja virnisti pojille, jotka olivat hänen takanaan. ”Antakaa meidän, hoitaa tämä!” ”Eh? 'Meidän'?” Deri toisti. Hetkinen! Missä Araiguma oli? Samassa kuului, miekan sivallus! Deri ja Ryo katsahtivat ja näkivät jotain. ”Kkhh!” Otiar kääntyi ja paljasti, Araiguman takaansa. Teinillä oli iso, ohut miekka. Miekassa oli, muutama veripisara. Otiarin käsivarressa, taas oli pieni, mutta siisti viilto. ''Missä välissä, Arai tuonne meni?!'' Kysyi ajatuksissaan, Ryolta. ''Hän on nopea! Lisäksi hyvin lahjaas.'' Ryo vastasi. ”Aarg!” Raito oli, potkaissut, Jakkarua rintaan ja teini lennähti, seinää vasten. ”Jakkaru!” Deri huusi ja käännähti, varomatta Jakkaruun. ”Tässä, taas sinulle!” Raiton ääni, huusi. ”Deri, pää alas!” Ryo huusi. Deri laski päätään ja siirtyi hieman. Samassa, smarigdin vihreä valo, osui Raitoon ja lennätti miehen kauemmaksi. Deri käännähti ja näki, Ryon. Poika oli, nostanut kädet eteen ja iskenyt voimiaan Raitoon. ”Seis! Tai, ystävällenne käy huonosti!” Kaikki kääntyivät ja näkivät Otiarin ja Araiguman, joka makasi maassa, Otiarin miekka kaulassa. Miekka koskketti, teinin kaulaa ja Araiguma murisi. ”Veli!” Jakkaru huusi ja nousi nopeasti, yrittäen hyökätä. ”Lopeta, Jakka! Satutat vain häntä!” Ryo huusi ja hyppäsi, pitämään kiinni Jakkarusta. ”IRTI! Nii-san!” ”Idiootti! Tähän he, pyrkivät alusta asti!” Araiguma huusi ja katsahti veljeään. ”Fiksua, Arai...” Raito sanoi ja hyppäsi, heidän rinnalleen. ”Kkhh...” Araiguma murisi, kun Otiar nosti, teiniä hiuksista. ”Päästä hänet, Otiar!” Deri huusi, raivoissaan. ”Ei käy.” Raito sanoi samalla, kun Otiar siirsi kätensä. Miehen sormenpäistä, kiemurtelivat käärmeet, jotka sitoivat Araiguman. Käärmeet muuttuivat köysiksi. ”Arai!” Ryo huusi. Tämän tehtyään, Otiar siirsi viittaa, paljastaen niskasta Kirotun Sinetin.(Musta, tähti ja kuunsirppi) ”Hmm... Sinetti on, vaipunut passiivi tilaan?” Raito kysyi, kiinnostuneena. ”Kykenet, ilmeisesti hallitsemaan sitä jo itse.” Samsassa, lainkaan varoittamatta, hetkeäkään harkitsematta, kipu viilsi niskaa. Araiguman, silmät laajenivat ja poika huusi tuskasta. ”Arai!” Deri ja Ryo, huusivat. ”Nii-san!” Jakkaru huusi. ”Mitä te, aijotte tehdä Araigumalle?!” Deri huusi. ”Hän on vahva ja hyödyllinen.” Raito totesi. ”Hänen voimansa ovat hödyksi, joten...” Otiar lisäsi. Jakkaru jähmettyi, miesten sanoista. ”E-ei...” Jakkaru kuiskasi. ”Mi-...” ”Ette saa, tappaa häntä!” Ryo huusi, raivoissaan. Deri silmät laajenivat. ”Mi-...Tappaa?” Hän kysyi, hätäisesti, Ryolta. Ryo nyökkäsi. ”Joo. Jos... Jos joltakulta, viedään maagisia kykyjä, henkilö selviää elossa.... Mutta....” Jakkaru alkoi järkyttyneenä ja raivona riuhtoa, kun Araiguma murisi polvillaan. ”... Mutta, jos kyvyt, viedään kokonaan... Niiden haltia, kuolee...” Derin silmät laajenivat.  ”Mi-... Ei, eihän se...!” Samassa Jakkaru, kiskaisi itsensä irti Ryon otteesta ja ryntäsi miehiä päin. ”Joku ei, näemmä kuunnellut varoitusta!” Otiar huusi ja heilautti miekkaa. ”Ei, Nii-san!” Samassa, juuri ennnen, kuin Otiar iski miekan, valo ilmaantui. Valo sokaisi, paikalla olijoita, mutta he näkivät vähän. ”Mi-... Mitä tapahtuu?!” Deri huusi ja peitti kasvonsa, suojaten itseään valolta. ”En tiedä!” Ryo huusi. ”Khh! Mitä tämä on, Otiar?!” Raito huusi, suojaten itseään ja käännähti mieheen. ”Khh! En osaa, sanoa!!” Samallla, Derin, Ryon ja Jakkarun eteen ilmaantui, hohtava valon lähde. Muoto, muistutti ihmistä. Hohtava olento, oli huomattavasti vanhempi, poika?! ”Tämähän...?! Miten se on mahdollista!” Raito huusi ja tuijotti poikaa. Pojalla oli yllään, haarniska ja viitta. Kypää ei ollut ja kädessä oli pitkä, ohut miekka. ”Ettekö muista, Otiar, Raito?” Teini sanoi ja hahmo hohti, kirkasta valoa edelleen. ”Ennustus, on jo, laulettu! ''Red Devilin...perillenen...on tulossa... Voima valtava, ei mahdollisuutta... Totuuden, safiiri silmät ja vahva tahto. Ei mahdollisuutta... Vuoden sisällä, täysikuun aikaan...Paholainen vihollisensa voittaa...Manalan portit avautuu ja voittaja paljastuu...Pimeyden varjoissa, suunnitelmaa vihollinen toteutetaan. Kunnes...Aito, Red Devil, sen lopettaa!''” Samassa, kolme muuta, hohtavaa hahmoa ilmaantui. Kolmikko lauloi ennustuksen ja hekin, tuijottivat miehiä. ”Sinähän... Sinä olet!” Raito huusi nyt. ”Migi!”* Teini nyökkäsi ja samassa, yksi vieressä olijoista, katosi. Hahmo ilmaantui, Araiguman luo, ja viilsi miekalla köydet poikki. Hahmo tarttu Araigumaan ja kiskaisi tämän pois, miesten luota. ”Khh! Nii-san!” Jakkaru huusi. Hahmo katsoi, Jakkarua ja toi Araiguman tämän luo. ”Muista, kuitenki tämä Otiar: Et voi, voittaa! Et, niin kauaan, kuin 'Reddo jinsei-liekki' palaa!* Et ennen, kuin viimeinenkin pisara, on tipahtanut! Niin kauan et voi vottaa!”  Samassa Deri, Ryo, Jakkaru, Araiguma ja neljä hahmoa katosivat!
-Kuka tietää.-
Deri, piti silmiään kiinni. Hänen, koko ruumiinsa, tuntui polttavalta. ”Hei. Herää, poika!” Deri räpytteli ja näki olevansa, kotona. Ei, jossain, joka näytti kodilta. Samassa hänen katseensa, osui vieraaseen poikaan. Teini oli polvistunut, hänen viereensä ja hymyili, nähdellään hänet hereillä. ”Hienoa, että heräsit.” Deri tuijotti, poikaa. ”Eh...? Ku-kuka olet? Missä olen?!” Deri nousi istumaan ja katseli tarkemmin ympärilleen. ”Rauhoitu! Ei hätää, Deri!” Ryo, sanoi ja istui Derin toisella puolella. ”He auttoivat, meitä. Etkö muista?”  Samalla, Deri muisti ja katsoi tarkemmin vierasta, teini poikaa. Teinillä oli, vaaleat hiukset ja seltaruskeat/ hiekan väriset silmät. Pojalla oli haarniska ja viitta. Miekka oli selässä, huotrassaan. ”Olen Migi ja tämä...” Hän viittasi toiseen, ruskea hiuksiseen poikaan. Ruskeat silmät. ”Hän on Shinjitsu ja viimeinen on Jishin.”* Kolmannella pojalalla, oli tumman lilat, lähes mustat hiukset ja tummat silmät. Shinjitsu oli, selvästi pitämässä Jakkarua, pystyssä ja kietoi tämän ympärille sidettä. Jishin, vuoroastaan paransi, omalla chakrallaan Araigumaa, joka makasi tajuttomana. ”Arai!” Deri huudahti ja yritti nousta. ”Varo! Pysy vain makuulla vielä!” Migi sanoi ja esti, ettei Deri horjahtanut. ”Missä olemme?” Ryo kysyi ja katsoi Migiä. ”Hmm? 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.” Kaikki kolme poikaa, tuijottivat. ”Hetkonen, hetkonen! Olemme, siis missä?!” Jakkaru kysyi, sekavana. ”Kuulit, kyllä...” Shinjitsu mumisi ja kietoi kääreen loppuun. ”Miten me tänne... Hetkinen!” Ryo kääntyi Shinjitsusta Migiin. ”Oletteko te, henkiä?!” Hän kysyi ja Deri oli varma, että vanhempi teini oli myös kiinnostunut. ”Kyllä.” Migi vastasi rauhallisesti. ”Tai, tarkemminkin sieluja!” Jishin kommentoi ja kääntyi, Ryohon, Migiin ja Deriin. ”Sieluja? Eli ollette siis...” ”Okein. Olemme, jo kuolleita!” Migi nyökkäsi. ”Mutta, miten sitten...?” ”No, emme voineet, vain seurata sivusta. Meidät kaikki on murhattu ja sen, teki Otiar. Siksi hän tunnisti meidät.” Shinjitsu keskeytti. ”Migi, hätiköit taas...” ”Taas? Ja milloinkohan viimeksi hätiköin? Hmm?” Migi, keskeytti vuorostaan ja mulkaisi Shinjitsua. ”En ole, kertaakaan, puuttunut tai muuttanut, aikajanaa tai Maailmojan tapahtumiin! Toisin, kuin sinä...” ”Rauhoitu, Migi-sensei!”* Samassa, ilmaantui lisää henkilöitä. Tyttö, jolla oli pitkät, oranssit hiukset. Etuhiukset, peittivät kokonaan oikean, puolen kasvoista. Pitkät mustat saappaat, yli polvien. Musta hame ja toppi, sekä pitkät mustat, irtohihat. Tytöllä oli kädessään, hyvin pitkä, vaalean sininen kangas takki, jonka tyttö kietaisi ylleen. ”Olen rauhallinen, Nagareboshi, Tsuki ja Kama.*” Tyttö, Tsuki nyökkäsi. Tsukin veli Kama, ei sanonut mitään. ”Hmm? Hei, oleen Tsuki!” Tsuki tervehti. ”Akasuna Tsuki!” ”Akasuna?” Ryo ja Deri, toistivat yhteen ääneen. Tsuki nyökkäsi. ”Tämä on Kama, pikkuveljeni.” Kama, oranssi hiuksinen, noin 9-vuotias nyökkäsi, arasti. ”Ja sitten on...” ”Tsuki, anna toisillekkin puheenvuoro!” Poika sanoi. Pojalla oli, pitkä vaalean vihreät hiukset ja ruskeat silmät. Pojalla oli, vihreä toppi, valkoiset säärystimet käsissä, mustat housut ja saappaat. Viitan alta, näkyi jätti pumerangi. ”Olen Nagareboshi, mutta voitte, kutsua Nagaksi.” ”Okei.” Jakkaru mutisi ja nousi ylös. ”Hmm... Mennäänkö, tapaamaan pomoa?” Shinjitsu kysyi ja katsoi muihin. ”Se ei, ole tarpeen, Shinjitsu...” Sanoi, rauhallinen pojan ääni. ”Ah! Hei, Hikari!” Migi sanoi ja kääntyi puhujaan. ”Hei, teillekkin!” Hikari, astui varjoista esiin. Pitkä, vaaleat hiukseet ja yllään perinteinen, punainen ja kultainen kaapu. Mustat housut ja paita. ”Tämä on Hikari, Akasuna Hikari! Itse Shandowin eli Kagen, veli!* Olemme, muuten teidän edeltäjiänne! Entisiä Aureita!”
-Sasori ja muut.-
Sasori ja muut olivat, saaneet viestin Raitolta ja Otiarilta. Heidän oli, tavattava Otiarin kartanossa, keskiyöllä. Seiru ei, luottanut viestiin. Deidara ja Deisty, olivat mukana, samoin muut punapäät. ”Olen toistanut tämän, jo lukemattomia kertoja, mutta...Tämä on huono idea!” Seiru murisi, seuraten vanhempaa veljeään ja Sasoria. ”He ottivat, vartavasten yhteyttä ja haluvat tavata.” Nodah sanoi, mulkaisten veljeään. ”Ettekö, voi vain lopettaa?” Musuko, kysyi ja katsoi, nuorempia veljiään. Nodah ja Seiru, kääntyivät, häneen. ”Emme tulleet, tänne riitelemään...” ”Olet oikeassa, Musuko hyvä!” Samassa, kaikki kääntyivät. Hei seisoivat, suuressa salissa ja katsoi eteempäin, ylös. Ylhäällä oli, kaksi, isoa valtaistuinta. Raito ja Otiar istuivat, katsellen heitä. ”Te, todella tulitte.” Raito myhäili. ”Hieno suoritus-...” Raito, missä Deri ja Ryo?!” Rafecul kysyi, nopeasti. ”He ovet, parasta aikaa, 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.” Otiar vastasi. ”Mi-... Voi, helvetti!” Musuko kirosi. ”Keitä muita, te lähetitte sinne?!” Lucifer kysyi. ”Kurosunan pojat, Jakkarun ja Araiguman.” ”Pitihän se arvata!” Kaikki kääntyivät, katsomaan Kurosunaa, joka oli ilmaantunut huoneeseen. ”He katosivat, noin pävä sitten. Aluksi ajattelin, että he lähtivät Maahan!” ”Kurosuna!” Sasori sanoi ja katsoi, korppia. ”Hei, Saso! Ja nyt, mitä te kaksi suunnittelette!”  ”Ei erikoista, mutta...” Raito, sanoi. ”Eiköhän tämä näytelmä jo riitä!” Otiar huokaisi ja katsoi, huoneessa olijoita. Hänen katseensa, pysähtyi Deistyyn. Raiton katse, taas Deidaraan. He katsoivat, toisiaan hetken. ”Joka tapauksessa.” Musuko, sanoi. ”Ette, oikeasti voi, kantaa edelleen kaunaa?! Vuosituhannet, ovat jo kuluneet. Ei enään ole, järkeä käydä, tätä vanhaa sotaa!” ”Siinä olet, pahasti väärässä!” Raito totesi. ”Tiedätte kaikki, legendan.” ”Ikävä kyllä...” Seiru murisi. Raito ja Otiar, hymyilivät julmasti. ”No, jos Hades, olisi valinnut ' Isoveljen', eikä ' Pikkuveljen' näin ei olisi käynyt!” ”Se on, vain vanha taru!” Deidara huusi. ”Dei, rauhoitu!” Sasori sanoi. ”Tiedämme; He ovat oikeassa!” Otiar aloitti: ”Te, ette siitä tiedä.” Hän sanoi, katsoen, Daisukea, Takerua, Raichia, Richia, Daichia ja Texraa, joka oli mukana. ”Voimme siis kertoa.” ”Aivan rauhassa...” Nodah ärisi. ”Kauan sitten, kun ihmiset elivät sodassa, oli olemmas Manalassa vain yksi johtaja.” Otiar aloitti. ”Hades. Hän hallitsi Manalaa ja demoneja, mutta...” Otiar katsoi poikija ja Daichia. ”Hänellä oli, kaksi poikaa. Vanhempi veli oli, perinyt vahvat, fyysiset voimat ja lahjakkuuden. Hän ymmärsi, että rauhan saavuttamiseksi, tarvitaan voimaa. Nuorempi veli, oli perinyt vahva tahdon ja oikeuden tajun. Hän ymmärsi, että rauhan saavuttamiseksi, tarvitaan rakkautta.” Otiar lopetti ja Raito, jatkoi. ”Hadesin oli, päätettävä kuolin vuoteellaan, kenestä teekee seuraajansa. Päätös aiheutti, kuitenki loputtomiin johtavan, vihan täyteisen kirouksen.” Raichi, rypisti otsaansa. ”Kirouksen?” Hän toisti. Otiar ja muut, nyökkäsivät. ”Aivan, kirouksen.” ”Hän ei, valinnut voimaa havittelevaa isoveljeä. Hän teki seuraajakseen, rakkautta tavoittelevan, pikkuveljen.” Sasori sanoi, kylmästi ja katkeroituneena. Teinit, kääntyivät häneen. ”Vanhempi veli, ei hyväksynyt päätöstä. Olihan hän, luonnollinen valinta periäksi. Riita johti lopulta, täydelliseen välien rikkoutumiseen.” Raito ja Otiar, naureskelivat nyt ja laskeutuivat alas, heidän eteensä. ”Edes, ajan kuluminen ja verisiteen laimeneminen, eivät päättäneet vihan pitoa.” Raito sanoi. ”Vanhemman veljen jälkeläisistä, tuli sittemmin Katsun-klaani...” ”Ja nuoremman veljen jälkeläisistä, taas Akasunan-klaani.” Nodah sanoi, kylmällä äänellä, muristen. Kaikkien teinien, silmät laajenivat. ”Mi-mitä?!” Richi huusi ja katsoi isäänsä. ”Miten se muka...” ”Sen vuoksi, Katsu ja Akasuna ovat olleet, vihan miehiä jo aikojen alusta!!” Sasori lisäsi. ”Totta, mutta puheet saavat, nyt riittää.” Raito sanoi. ”Antakaamme, voimien kertoa voittaja!” Samassa Shee, Darui, Aradied, Irosas, Akei ja muutama muu, ilmestyivät. ”Oho, olimme unohtaa!” Raito virnisti. ”Meillä on, teille myös lahja!” Samassa, Otiar kosketti riibustaan ja Terya ilmaantui. ”Kkhhh! Otiar, Raito! Mitä helvettiä?!” Otiar kosketti riibusta, uudestaan ja Terry ilmestyi. ”Eh? Nii-san?!” Samassa oudon muotoinen, säiliö ilmaantui ja nappasi, Terryn sisälleen. ”Aaah!” Terry huusi, kun poika jäi loukkuun. ”Terya, Terry!” Sasori huusi. ”Tämä on, toinen yllätys.” Raito sanoi, iskien kätensä maahan. ”Edo Tensei!” Maasta kohosi, tutun näköinen hauta-arkku. Muiden silmät laajenivat, kun kansi putosi js paljasti Rizun! ”Ja näin!” Raito sanoi. ”Saatte otella, toisianne vastaan, Seiru...” Rizu avasi silmänsä ja katsahti hädissään ympärilleen. ”Mis- missä min-...?!” Pojan silmät, pysähtyivät Seiruun. ”Ri-Rizu?” Hän kuiskasi. ”I-isä?” Rizu kysyi.
 Jatkuu! Seuraavaksi, tuleekin jo viimeisiä lukuja!

Jakkaru ja Araiguma, tavattiin tarinassa aikaisemmin.
Ryon lisätarinassa nimeltä: Ryon pitkä päivä![Ks. Edeltä mainittu.]

Migi, tarkoittaa: Oikeutta.
Shinjitsu: Totuutta.
Jishin: Luottamusta. 
Nagareboshi: Tähdenlentoa.
Tsuki: Kuuta.
Kama: Sirppiä.
Shandowin vastakohta ja veli, Hikari: Valoa.
Shandow, oikealta nimeltää, Kage: Varjoa.