SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:23. Henkiin herätetty.

-----Pimeyden Kartano.-----
Raito seisoi, Teryan huoneessa, pojan sängyn vieressä. Mies katseli, kun punapää nukkui ja toipui sivuvaikutuksista. Huokaisten Raito, heitti päätään taakse ja katsoi tummaan kattoon. Seinien ja katon tummuus oli, ristiriidassa. Hengitys- ja sydänsähkökäyrä-koneessa sekä, muissa koneissa oli, monivärisi nappeja ja vipuja. Lisäksi takasta ja kynttilöistä tuli valoa. Terya oli sidoksissa koneisiin, vaikka oli jo vapautunut hengityskoneesta. Kolme tippaa oli, kiinni teinissä. Ensimmäisessä ja toisessa oli, jotakin lääkenestettä. Viimeisessä taas oli verta, veren antoa varten. Teryalla oli päällään, melkein samanlainen asu, kuin Daichilla [Ks.Luku:22. Kuka on; Akasuna Rizu?!]. Pojalla oli hameen siasta kaprit ja niiden alta tuli mustat saappaat. Olkapäät paidasta, eivät olleet paljaita. Paita oli pidempi ja päättyi, lantion kohdalle. Daichin asu, joka oli punainen(Melkein kokonaan) poikkesi myös värillä: Teryan asu oli musta. Raito huokaisi ja istuitui, tummanruskeaan nojatuoliin. Hän rypisti otsaansa, kun hän siirsi oikean jalkansa, vasemman päälle. Tämän jälkeen hän, nojasi vasenta kättäänvastan ja mietti. Terya oli kuullut totuuden, niin Aureista, kuin Sasoristakin. Daichi oli liittoutunut isänsä Paholaisen, kanssa. Deri ja Ryo tiesivät, kaiketi myös Rizusta. Hetken Raito yritti mietti, mutta koneiden äänet ja takan rätinä, eivät antaneet mielen rauhaa. Noin, kymmenen minuutin jälkeen, mies kuuli askelia ja kohotti hieman katsettaan, ovelle. Velhona hän, kuuli äänet tarkemmin ja paremmin kuin ihmiset. Lisäksi, hänen hajuastinsa oli erittäin hyvä, ja silmät tarkat. Lähestyvät askeleet olivat tuttuja; Ne kuuluivat Otiarille ja ei kestänyt, kauaakaan, ennen kuin mies saapui. ”Hei, Raito! Onko Terya vielä herännyt?” Otiar kysyi, astuessaan sisemmän huoneeseen. ”Ei. Hän on levännyt, koko sen ajan, minkä olen täällä ollut.” Raito vastasi ja vilkaisi, miehestä poikaan. ”Otiar, löysitkö Deriasta mitään?” Raito kysyinyt. Otiar, joka oli tullut nyt Teryan viereen, nyökkäsi: ”Kyllä, mutta se ei ole paljoa.” Hän totesi. ”Vaikuttaa siltä, että Deri ja Ryo ovat ystävystyneet vahvasti. Sasorin, kuin Nodahinkin pojat, ovat koko ajan toistensa kanssa.” Raito nyökkäsi ymmärtäväisessti, katsoen yhä Otiaria. ”Lisäksi...” Otiar jatkoi; ”Terya ei hyökännyt, Derin tai Ryo kimppuun, kun he tapasivat. Voi olla, että Terya tunsi jotain yhteistä, katsoessaan heitä.” ”Hyvin mahdollista.” Raito mumisi ja katsoi poikaan. ”Entäpä Ryo, miten hänen osuutensa muuten?” Vaalea mies, kysyi ja katsoi sivusilmällä Otiaria. Hopea hiuksinen, vain kohautti olkiaan ja istui myös. ”No. Ryo on, mitenköhän sen sanoisi. Ainakin Nodah, tarkkailee poikaa. ”Otiar, sanoi. ”Vai niin. Nodah ehkä onkin, paremmin perillä ja aktiivisempi, näissä asioissa. Mutta...” Raiton ääni, kuulosti huvittuneelta. ”...Mutta Seiru ei, aina kiinnitä kaikkiin yksityiskohtiin huomiota. Hänen tunteensa ja ajatuksensa horjuivat, kun hän näki Teryan. Teryahan, muistuttaa niin paljon Rizua.” Hän katsoi, huvittuneena Otiaria ja tämä hymähti. ”Olet okeassa. Seiru, menettää malttinsa.” Otiar vastasi. ”Mitenköhän olisi...Mitä tapahtuisi, jos herättäisimme hänet? Mitä luulet?” ”Se voisi, olla hyvä idea.” Raito totesi, mietteliäänä. ”Jos Rizu herätetään, hän on herättäjänsä puolella. Silloin, Sasori ja muuta, erityisesti Seiru kohtaavat hänet.” Otiar mietti, ennen kuin puhui uudelleen. ”Etu olisi, tuolloin puolellamme. Seiru ei koskaan voisi, satuttaa poikaansa ja ei kukaan muukaan.” Hän katsoi Raitoon, joka antoi pelkän nyökkäyksen. ”Siihen ei, vaadita paljoa. Tarkoitan, jos herätämme nyt hänet.” ”Samantien! Se oli loistava idea, Otiar!” Raito sanoi nopeasti ja katsoi häneen. Otiar nyökkäsi ja alkoi keskittyä. Otiar nousi ja asetti oikean käden peukalon, etusormen ja keskisormen, eteensä. Silmät kiinni hän mumisi jotain. ”Edo Tensei!” Otiar huudahti ja iski käden lattiaan. Samassa maasta, lattian läpi kohosi iso, hauta-arkku. Arkku oli tumma ja siinä luki kiekuraisin, hopeisin kirjaimin; Akasuna Rizu. Raito ja Otiar virnistivät molemmat samalla, kun Raito nousi ylös. Samassa, arkun kansi putosi ja paljasti sisällön. Arkussa näytti, nukkuvan 6-vuotias poika, jolla oli verenpunaiset hiukset. Hiusten alta ja vasemman silmään päältä, paljastui arpea muistuttava, syntymämerkki. Raito otti askeleen eteenpäin ja arkussa nukkuva poika, aukaisi silmänsä hitaasti. Lapsen punaiset silmät, kävivät hätäisenä huoneen läpi. Tämän jälkee poika, katsoi Otiariin ja Raitoon. Punapään silmät laajenivat, kun hän näki Otiarin. ”Hei, Rizu. Siitä on aikaa~” Rizun tuijottu, selvästi järkyttyneenä miestä ja tunsi kyyneleiden täyttävän silmänsä. ”Mi-mitä...? Missä...? ” Rizu sähähti äkkiä kivusta. ”Herätimme sinut.” Raito sanoi. Rizu jähmettyi pelosta. Poika tiesi, jo mitä tapahtuisi.
-----Kartano.-----
Deri istui, Ryo ja Texran kanssa harjoittelu salissa. Kolmikko harjoitteli, ahkerasti kykyjään. Deri ja Ryo olivat, oppineet toisiltaan taitoja. Texra harjoitti nopeuttaan ja Sharinganiaan. Tämä lisäksi, poika auttoi punapäitä. Daisuke, Takeru, Raichi ja Richi, katselivat heitä. ”Pojat, mitä puuhaatte? Hmm?” Deidara käveli huoneeseen ja hymyili ryhmälle. Deri ja Ryo, jotka olivat vastakkain ja huohottivat katsoivat häneen. ”H-hei, äiti...” Deri mumisi ja katsoi blondiin. Deidara hymyili lempeästi samalla, kun Deisty ilmaantui. ”Ryo!” Deisry sanoi ja katsoi nuorinta poikaansa. ”Tule mukaani, tiedätkyllä miksi. Parannamme rinnan valtimoa.” Ryo pysähtyi ja katsahti äitiään. Deri veljineen, tuijotti Deistya, jonka ilme oli kova. ”Selvä.” Ryo suoristautui kokonaan ja lähti kävelemään äitisä luo. Hänen luokseen päästyään, Deisty asetti kätensä pojan harteille. Sitten kaksikko lähti, suurten ovien kautta poi. Deidara seurasi heitä, nyökäten vielä pojille. Hetken kaikki pojan, etenkin Deri, olivat vaiti. Ikusuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Raichi huokaisi syvään. Richi antoi veljelleen oudon ilmeen, jonka Daisuke huomasi heti. ”Mistä he puhuivat? Jotain rinnan valtimosta...” ”Se on pitkä juttu.” Texra sanoi. ”Raichi ja Richi voivat kertoa. Minä lähden.” Texran kadottua, kaikki kääntyivät, edellä mainittuihin poikiin. ”No?” Takeru, kysyi uteliaana ja katsoi kaksoisolentoaan. ”Nhh...” Richi näytti, hieman vaivaantuneelta ja katsoi vanhempaan veljeensä. Huokaisten, Raichi aloitti: ”No. Ryolla on ollut, noin 6-vuotiaasta ylöspäin...Pieni, mutta hengenvaarallinen vamma.” Raichi mumisi. ”Kun Ryo oli pieni, Otiar viilsi häntä miekalla.” Richi täydensi. ”Samallailla, kuin Rizua, mutta ei kaulasta vaan rinnasta.” Derin ja kaksosten silmät laajenivat. ”Mitä?” Deri huusi ja tuijotti poikia. ”Richi nyökkäsi ja Raichi jatkoi: ”Aivan. Ryolle jäi, ikuinen arpi rintaan. Arpi kulkee oikeasta rinnasta, sydämmen päältä. Se ei katoa koskaan ja Ryota joudutaan viikottain hoitamaa Daisuke ja Takeru, nyökkäsivät ymmärtäväisesti. Deri taas tuijotti maahan, otsa rypyssä. ”...taako, se häntä?” Deri kuiskasi, hiljaa. ”Häh?!” Richi kallisti päätään ja katsoi, nuotempaa punapäätä. ”Satuttaako, se häntä? Vanha arpi siis?# Deri toisti ja katsoi Richia. Poika, ei vastannut ja Raichi pudisti päätään. ”Ei enään.” Hän sanoi. ”Ai? Okei, mutta sehän on hyvä.” Daisuke totesi ja katsoi Raichiin. ”Niin. Valtimo katkesi, kahtia.” Koko ryhmä vaikeni, kuin seinään ja tuijotti poikaa. ”Täh? Mitä sanoit?!” Deri kysyi. ”Silloi...” Raichi toisti: Ryon valtimo, katkesi kahtia. Oli suuri ihme, että hän selvisi elossa.” Pojat nyökkäsivat. ”Mutta, kuitenkin veli selviytyi!” Richi totesi pirteänä ja pomppasi, pystyyn. ”Itse en saa, itseäni samanlaiseen tilanteeseen. Olen, sen verran taidokas!” Hän julisti, itse varmasti. ”Haha! Joo, niin varmaan!” Takeru nauroi ja katsoi, kaksoisolentoaan. ”Olet ehkä taitava, mutta minä olen sinua taitavampi!” ”Richi rypisti otsaansa. ”Et muuten ole!” ”Kyllä olen! ”Etpäs!” Kolme muuta, teiniä pyöräytti silmiään ja he huokaisivat. Hetkeä myöhemmin Takeru ja Richi olivat, jo toistensa kimpussa. ”Mitä puuhaatte?” Kaikki pojat, hätkähtivät ja kääntyivät Sasoriin, Nodahiin ja Seiruun. ”Kauanko olette olleet siinä?” Daisuke kysyi. ”Viimeiset, 5-10 minuuttia ja se riitti. Ja toistan mitä teette?” Sasori vastasi/kysyi. Deri huokaisi: Tästä tulee, vielä piiitkä päivä...! Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:22.Kuka on; Akasuna Rizu?!

-----Kartano, viikko Daichin paluusta.-----
”Sisko, mitä teet?” Deri käveli kirjastoon ja katsoi Daichia, joka istui ikkunalaudalla. Daichi käänsi katseensa, jolloin Deri hätkähti hieman. ”Daichi, mitä sinä...?!” Deri tuijotti Daichia, jolla oli yllään, tyystin erillainen asu kuin aikaisemmin. Tytöllä oli verenpunainen pitkähihainen. Hihat olivat leveät lopusta. Puolivälissä, hihat olivat melkein poikki ja ainoastaan ohut kankaan remmi, piti hihat kiinni. Olkapäät olivat paljaat, mutta olkapäillä näkyi mustan topin olkaimet. Kaula-aukosta, vasemmalla puolella näkyi verkkopaitaa. Hihan suissa oli liekki-kuviointi ja oikeasta olkapäästä, vasempaan kylkeen, kulki musta remmi. Remmin lopusta lähti, kaksi hieman pienempää remmiä, oikeaan kylkeen. Remmien alta, näkyi navan yläpuolella, verkkopaitaa jonkin verran. Navan alue oli paljas. Daichilla oli myös, verenpunainen hame. Hame kulki vasemmalta lonkalta, oikean puolen, lonkan ala-osaan. Alta näkyi verkko housuja, jonka takia hame ei paljastanut liikaa. Kuusi kappaletta, tiukuja roikkui hameesta, vyötärön kohdalta. Hameen alta, tuli vielä pieni osa, harmaata hametta. Harmaassa osassa oli YingYang-kuvio. Tytöllä oli vielä, mustat yli polvien yltävät saammaat. Varpaat kuitenkin näkyivät ja niissä oli mustaa kynsilakkaa. Oikeassa kädessä oli musta kynsikäs. Selässä oli pitkä, musta miekka, huotrassaan. Kaikiska suurin muodonmuutos oli, kuitenkin Daichin hiukset: Pitkät verenpunaiset hiukset olivat, nyt entistä sotkuisemmat ja poninhäntä myös. Tyttö oli siirtänyt, vasemman silmän etuhiukset pois silmältä. ”Tällaista osua käytin aikaisemmin. Aikaisemmin, kun vielä olin Raiton ja Otiarin luona.” Daichi totesi rauhallisesti. ”O-olet kaunis.” Deri sanoi ja vain tuijotti siskoaan. Daichi hymähti, pyöräyttäen silmiään ja hymyili hieman. ”Tämä ei ole ainoa asia.” Hän sanoi ja katsoi uudelleen Deria. ”Häh? Eikö?” Deri räpytteli. ”Mitä tarkoitat?” Daichi siirsi kätensä, vasemman silmänsä päälle ja huitaisi hiuksia enemmän pois. Yllättäen, vasemman silmän yli, kulki täsmälleen samanlainen poilttovamman kuin Teryalla. Vamma vei kokonaan vasemman silmän ympäryksen ja jatkui kaulaan. Kaulasta arpi, jatkui vasempaan olkapäähän ja käsivartta alas. ”Miten nuo tulivat?” Deri kysi uteliaana.” Samalla tavalla kuin Teryan myös. Toisin sanoen, silloin kuin voimiamme testattiin.” Daichi totesi tylysti, samalla kuin Hayato ilmestyi. ”Terve!” Hayato oli päässyt Zeuroihin, kun Deri oli niin kiivaasti pyytänyt. Sasori oli kieltäytynyt, päästämään poikaa sillä olettamuksella, että teinit keksisivät jotakin. Nodahilla ja Seirulla taas ei ollut mitään, koko ajatusta vastaan. Ja tämän jälkeen Sasori ja Nodah olivat, väitelleet puoli yötä asiasta. Nodah onnistui, kuin onnistuikin kääntämään Sasorin pään ja seuraavana aamunan Hayato saapui.  ”Wow! Milloin olet muuttanut ulkoasuasi noin?! Siistiä!!” Hayato vienisti ja katseli Daichia kiinnostuneena. ”Mitä väliä, sillä muka on?!” Daichi tivasi ja mulkaisi poikaa. ”E-ei! Ei mitää!!” Hayato kiirehti nopeasti sanomaan ja punastui hieman. Deri katsoi, ensin siskoaan ja sitten Hayato. Teini pyöräytti silmiään: Hienoa! Nyt hänen parasystävänsä, johon hän luotti täydellisesti oli ihastunut hänen siskoonsa! ”Hhhmm... Haya, oliko sinulla jotain asiaa?” Deri kysyi ja kääntyi Hayatoon, nyt kokonaan. ”Ai, joo!” Hayato sanoi ja virnisti. ”Seiru kertoi, että täällä ja ''Manalassa'' aika on erillaista. Olette jo kuulemma 15-vuotiaita!! Siistiä vai?” Deri tuijotti, suu auki inkivääritukkaista poikaa. ”Siis, MITÄ?!” ”Joo! Olette jo vanhempia! Täällä aika on, kuulemma nopeampaa ja hieman edellä.” ”Pitää paikkansa.” Deri ja Hayato katsahtivat Daichia. ”Sinäkin?” Deri kysyi sekavana. ”Entä sitten, Dase ja Take?! Ovatko he sitte...”  ”Me olemme jo 18-vuotiaita.” Poikien silmät laajenivat, kun hän kuuli Daisuken äänen takaansa. ”Huomasin sen heti!” Kaikki kolme kääntyivät, katsomaan Takerua ja hänen perässään, rauhallisesti kävelevää Daisukea. ”Okei...Tämä on jo outoa.” Deri totesi mietteliäänä samalla, kun Richi ilmaantui. Harvinaista oli, nähdä Richi yksin ilman Raichia. Tavallisesti kaksikko oli aina kahdestaan, jossain tai sitten Raichi oli Daisuken kanssa. ”Missä Raichi?” Daisuke kysyi ja katsoi Richia. ”En tiedä.” Teini totesi ja kallisti päätään. ”Luulin, että hän olisi, ollut kanssasi?” Daisuke pudisti päätään ja Richi rypisti otsaansa. ”Hmm... Outoa. Tavallisesti hän olisi täällä-... Hetkinen! Ettei hän vain...” Kaikki, paitsi Daichi, katsoivat Richia. ”Ettei mitä?” Punapää mietti hetken, ennen kuin huokaisi. ”Tulkaa, mennään isän ja Sasorin luokse.” Deri, Daisuke, Takeru, Hayato ja Daichi nyökkäsivät ja lähtivät.
-----Sasori, Nodah, Seiru ja muut.-----
Seiru istui yksi, huoneen nurkassa olevat patsaan päällä. Punapäinen mies, oli tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi, eikä kiinnittänyt huomiota muihin huoneessa olijoihin. Raito ja Otiar: Okei! Heistä oli päästävä eroon, mutta Terya...Terya muistutti, niin paljon häntä... Sasori katseli, sivusilmällä Seirua ja huokaisi. Nodah oli myös huomannut, veljensä käytöksen ja katseli häntä myös. ”Hän kaipaa häntä.” Nodahin ääni sanoi Sasorin päässä. ”Niin...” Paholainen ei saanut katsettaa nuoremmasta miehestä. ”En ihmettele.” Nodahin ääni sanoi hiljaa. ”Rizun menettäminen...Se oli hänelle raskasta. Varsinkin, kun kohtaa murhaajan silmästä silmään.” Nodahin ääni oli katkeran kuuloinen ja Sasori tunsi kipua rinnassaan. ”Hhmm?! Sasori tunnetko sinäkin...?” ”Kyllä...” Sasori kuiskasi ja katsoi Nodahiin. ”Seirun tuntee käyvät sekavina. Terya toi hänelle, sen päivän tapahtumat mieleen.” Rafecul sanoi vaimeasti ja katsoi punapäiden ohi, Seiruun. Nodah ei sanonut mitään, vaan tuijotti lattiaan. Sasorin mieleen palasivat, kamalimpia asioita, sitten Daichin katoamisen: Pieni punapäinen poika, jolla oli arpea muisttuttava, syntymä merkki vasemman silmän päällä. Punaiset silmät ja pienet kulmahampaat. Samassa, Sasori ajatuksiin ilmaantui myös Seirun. Seiru oli muistoissa nuorempi ja hymyili puun alta, pojalle. Uusi kuva ja poika nukkui Seirun sylissä. Kolmas muisto, 6-vuotias poika itki ja oli, tuntemattoman miehen otteessa. Mies virnisti ja Seiru juoksi häntä kohti, mutta mies viilsi miekalla. Samalla näkyi punaista. Pienen pojan silmät laajenivat ja kyyneleet vuotivat silmistä, kun poika putosi maahan. ”Rizu, ei!” Seiru huusi. Yhtäkkiä Seiru, avasi silmänsä ja huomasi hikoilevansa. Hän käännähti ja näki Sasorin katsovan häntä silmiin. ”Mitä?!” Seiru kysyi, muristen. ”Syytätkö itseäsi?” Paholainen kysyi, yksin kertaisesti. Seirun silmät laajenivat hieman, mutta hän ei sanonut mitään. ”...” Samassa Deri ja muut saapuivat. ”Voisitteko kerrankin, käyttää ovea?” Nodah kysyi ohimennen, Richiltä. ”Miksi pitäisi?” Rafecul pudisti päätään, pojan kommentille. ”Okei, heti asiaan!” Daisuke sanoi. ”Missä Raichi?” Kaikki kääntyivät häneen. ”Mitä tarkoitat ''Missä''?” Sasori kysyi ja katsoi poikaansa. ”Emme löydä häntä.” Takeru sanoi. ”Olen täällä.” Kuului Raichin ääni. Muut kääntyivät ja näkivät pojan tulevan huoneeseen, iso kirja kädessään. Seirun silmät laajenivat kirjasta ja mies hyppäsi alas. Hän kavensi silmänsä Raichiin, joka katsoi häntä silmiin. ”Mikä tuo kirja on?” Richi kysyi, katsellen kaksostaan. ”Kirja, joka kertoo Akasuna Rizusta.” Nodah sanoi hiljaa. ”Rizu? Kuka hän on?” Daichi kysyi, uteliaana. ”Hän oli Seirun poika.”
-----Pimeyden Kartano.-----
Raito ja Otiar istuivat, Teryan vuoteen luona ja odottivat pojan heräämistä. ”Jo kokonainen viikko.” Otiar puuskahti, selvästi ärtyneenä ja huolestuneena. ”Älä hätiköi, Otiar hyvä. Poika herää kyllä.” Raito sanoi ja katsoi, kun sydänsähkökäyrä näytti tuloksiaan. ”Niin, mutta.” Otiar aloitti: ”Hän on yrittänyt muuntautua, jo näljä kertaa. Vaikka hän onkin tajuton.” Raito nyökkäsi ja tarkisti samalla tippaa. Otiar tarkisti hengityskoneen. ”Nnhhhg...” Raito ja Otiar kääntyivät toisiinsa ja katsativat, sitten Teryaan. Terya liikkui hieman ja raoitti silmiään. ”Kkh...Mis- Mitä?! Aarg!” Terya huusi tuskasta ja pomppasi osittain pystyyn. ”Terya? Heräsit, istu alas!” Otiar käski ankarasti. ”Hah! Varmaan ja päästäkää irti!” Terya murisi ja riuhtoi itseään irti nahkaremmeistä ja koneista. Otiar pyöräytti silmiään, Raitolle. ”Khh...!” Punapää yritti nousta, mutta Raito painoi pojan, olkapäistä takaisin. ”Irti!” Terya murisi, vihaisena ja tuijotti Raitoa. ”Sinä jäät tänne, etkä lähde minnekkään.” Raito totesi kylmästi. ”Menen minne haluan! Sinä et sitä päätä!” Terya huusi ja koitti uudelleen nousta, mutta jälleen kerran tuloksettan. ”Terya, et ole vielä toipunut. Sait osittain muutoksen ja tiedät, että sinun on toivutta, jonkin aikaa sen jälkeen.” Otiar totesi. ”Lisäksi sinulla on korkea kuume ja arvosi ovat koholla. Sydämmesi ja hengityksesi rytmi, ei ole vielä tasaantunut.”
-----Kartano.-----
Pieni, punapää juoksi hymyillen, ympäri pihaa. ”Isä!” Pieni poika huusi. ”Isä! Isää! Katso mitä tein!” Poika juoksi kohti isoa ja tukevaa tammea, jonka alla istui punapäinen mies. Mies kohotti katseensa ja kääntyi katsomaan lasta. Hänen oikean silmän, ruskea ja vasemman silmän, vihreä väri, katsoi poikaa. ”Hei, Rizu. Mitä se on?” Mies hymyili, kun poika näytti hänelle pientä skorppionia. ”Tässä, isä!” Rizu hymyili leveästi ja nauroi hieman. Mies otti skorppioonin ja viittilöi poikaansa lähemmäs. ”?? Mitä??” Uteliaana Rizu otti, askeleen eteenpäin ja samassa mies pörrötti hänen hiuksiaan. Rizu tuijotti, isäänsä hetken ennnen kuin, lapsi alkoi nauraa. ”Hehee!” Mies hymyili. ”Voit mennä leikkimään vielä, Rizu.” Hän sanoi. ”Okei!” Poika huusi iloisena ja juoksi pois, järven suuntaan. Poika kyykistyi ja alkoi kurkotta veteen. Mies hymyili ja sulki silmänsä. Hetken rauhan ja hiljaisuuden jälkeen, kuului huuto: ”Isä, katso mitä löys-Aaah!” Mies napsautti silmänsä auki ja näki vaaleahiuksisen miehen. Mies oli pienen punapään takana ja oli, kietonut kätensä lapsen kaulan ympäri. ”Hyvää päivää, Seiru.” Mies tai tarkemmin Otiar, sanoi ja virnisti. Seirun silmät, laajenivat ja hän hyppäsi pystyyn. ”I-isä?!” Rizu piipitti ja yritti, epätoivoisesti riuhtoa itseään irti, Otiarin otteesta. ”Rizu!” Seiru huusi ja  murisi Otiarille. ”Otiar päästä hänet, hänellä ei ole mitään tekemistä tässä!” Otiar virnisti edelleen ja kohotti miekkansa. Rizu piipitti, edelleen ja nyyhkytti, kun Otiar kuristi poikaa kovemmin. ”Seiru, sinä saat kärsiä kuten muutkkin.” Otiar sanoi, paha enteisesti ja siirsi, miekan vasten lapsen kaulaa. Samassa Nodah, Sasori ja muut saapuivat. ”Otiar! Päästä Rizu!” Nodah huusi. Otiar vain naurahti ja siirsi miekan, koskemaan pojan kaulaa. ”EI!” Seiru hyökkäsi samassa, mutta....! ”Liian myöhäistä, Seiru!” Otiar huusi ja viilsi miekalla. Samassa, raastava ääni kaikui ja punainen veri, lennähti. Sasorin ja muiden silmät laajenivat. ”RIZU! EI!” Seiru huusi samalla, kun pojan silmät laajenivat ja kyyneleet valuivat poskilla. Pieni, veri noro valui huulesta. ”I-isä...?” Otiar naurahti ja päästi, Rizun kaatumaan maahan. ”Rizuuu!!!” Seiru juoksi nopeasti, poikansa luo ja käänsi hänet. Seirun kasvoista valahti väri: Rizun kasvot ja kaula olivat, veren peitossa. Kaulassa oli siisti viilto, josta valui verta. Seiru kosketti pojan poskea. Pieni punapää oli viilenemässä ja eloton. Silmät olivat auki ja 6-vuottta vanha, tuijotti tyhjyyteen. ”E...i...Ei, ei! Rizu?! Rizu!” Seiru huusi ja ravisteli poikaansa. ”Seiru...” Nodah sanoi hiljaa ja otti alkeleen lähemmäksi. Otiar nauroi: ”Turhaa työtä! Poika on, jo kuollut!” Samalla hetkellä mies katosi. Seiru tärisi ja hän veti elottoman, vain 6-vuotiaan poikansa ruumiin, vasten omaansa. ”Ei...” Seirun ääni täristi ja kaikki olivat vaiti, surien ja säälien Rizua. ”Eeeiiii!” Seiru huusi, kyyneleet silmistä valuen ja halaten poikaansa. Nodah polvistui, veljensä viereen ja siirsi kätensä tämän olkapäälle. Yhtäkkiä kaikki muuttui, Devilin veljekset ja muut olivat Kartanossa. ”Mi-mitä juuri...?” Deri kysyi ja katsahti isäänsä ja Nodahia. ”Se oli Rizu.” Sasori sanoi hiljaa. Kaikki teinit, nyökkäsivät. Richi kääntyi Raichiin ja rypisti otsaansa. ”Mistä löysit tuon kirjan?” Nuorempi kaksonen kysyi, veljeltään. Raichi ei sanonut mitään. ”Olen tainut...nähdä hänet aijemmin...” Kaikki kääntyivät, Daichiin. ”Mitä tarkoitat?” Nodah kysyi. ”Muissa muistoissa.” Daichi vastasi mietteliäänä. ”Olen tutkinut Raiton ja Otiarin, kirjoja salaan.” Tyttö totesi. Deri oli hiljaa ja mietti poikaa. Hän näki, koko ajan Rizun pelokkaat kasvot ja Seirun järkyttyneen ilmeen. Otiar oli, siis murhannut Rizun. Ja vieläpä suoraan Seirun silmien edessä. ”Hen tiennyt henestä...” Ryon ääni sanoi, Derin päässä. Deri katsoi Ryohon. ”Etkö?” Ryo pudisti päätään. ”Otiarista olemme aina teinneet, mutta...En tiennyt Rizusta mitään.” Deri nyökkäsi. Samassa hän, muisti mitä Seiru oli huutanut aijemmin Otiarille ja Raitolle: ”Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta teidän rakas suunnitelmanne ei koskaan toteudu!” Silloinhan, Seiru oli ollut tosissaan ja-....Hetkinen! Terya! Terya muistuttii aivan Rizua, sillä erollla, että Rizun silmät olivat punaiset. ”Miksi Otiar, surmasi Rizun?” Daisuke kysyi ja katseli aikuisia. ”Emme tarkkaan tiedä...” Nodah sanoi, selvästi vaivaantuneena. ”Tämä on syy, miksi Seiru ei hillitse itseään. Ei varsinkaan, kun hän pääsee näköyhteyteen, Teryan kanssa.” Sasori sanoi. ”Heistä ei tiedä. Raito ja Otiar ovat kieroutuneita ja viekkaita.” Lucifer sanoi. Jatkuuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:21. Daichin päätös.

Sasori, Nodah ja Seiru, nousivat ja ryntäsivät poikien luokse. ”Deri? Ryo?” Sasori kumartui, Derin ja kaksi muuta, Ryon puoleen. Nodah siirsi kätensä ja kokeili, kummankin pojan otsaa. Hänen silmänsä laajenivat hiaman, kun kumpikin pojista olivat tulikuumia. ”Heillähän on korkea kuume?! Heitdät on saatava sisälle ja pian.” Nodah sanoi kiireesti veljelleen ja Sasorille. ”Hitto! Mikä sen aiheutti?” Sasori kysyi nopeasti ja kääntyi pojastaan Nodahiin. ”Varmaan se, että he saivat kasapäin, järkyttävää tietoja ja...” Seiru katsoi, hiaman epäröiden Ryohin ja sitten Deriin. ”Ja se, että he kuulivat ja näkivät Teryan.” Sasori puri huultaan ja nosti tajuttoman Derin syliinsä. Nodah nosti Ryon, jonka jälkeen kolmikko katosi.
---Kartano---
Samassa he olivat jo, kartanolla. Nodah kääntyi Seiruun, joka otti Ryon, veljeltään. ”Sasori! Nodah! Seiru!” Kolmikko kääntyi ja he näkivät muut Akasunan pojat, Rafeculin, Luciferin, Madaran ja Painin. ”Ryo!” Raichi huusi ja juoksi setänsä luo. Seiru puri huulta, muttei sanonut mitään. ”Mitä tapahtui?” Rafeluc kysyi ja katsoi pojista kolmikkoon. Hetken kaikki olivat hiljaa, ennen kuin Sasori puhui: ”Ne olivat Otiar ja Raito. He toivat mukanaan, myös Teryan ja kertoivat kaiken.” Rafeculin ja Luciferin silmät laajenivat. ”Mit-? Teryan?!” Lucifer toisti epäuskoisena. ”Kenet?” Takeru kysyi samalla, kun hän ja Daisuke katsoivat Deria huolissaan. ”Kerromme teille kyllä. Tässä. Viekää, Ryo ja Deri äitinne luo.” Seiru sanoi ja ojensi veljenpoikansa Raichille. Kaikki neljä poikaa nyökkäsivät samalla, kun Raichi otti Ryon ja Daisuke Derin. Tämän jälkeen, he katosivat. ”Oletteko kunnossa?” Madara kysyi, levottomana ja katoi punapäitä. Sasori ja Nodah nyökkäsivät, mutta Seiru tuijotti maahan. Nodah antoi, huolestuneen katseen, nuoremmalle veljelleen ja katsoi sitten pois. ”Meidän on parasta mennä.” Pain sanoi, rikkoen hiljaisuuden. ”Deidara ja Deisty haluavat, varmasti tietää mitä tapahtui. Onhan kyse, myös heidän pojistaan.” ”Niin. Olet oikeassaa, Pain.” Lucifer sanoi.
---Pimeyden Kartano---
Raito ja Otiar ilmeistyivät, Sheen ja Deruin kanssa Otiarin, ''Pimeyden Kartanoon''. ”Terya on saatava nopeasti hoitoon!” Otiar sanoi kiireesti ja katsahti yhä tajunonta poikaa, joka oli nyt tulikuuman. Terya makasi Daruin sylissä, hikoili ja vapisi. ”Viedään hänet, hänen omaan huoneeseensa.” Raito sanoi ja he lähtivät kävelemään käytävällä, eteenpäin. Hetken kuluttua, heidän edessään avautuivat isot, tammiset pariovet. ”Shee.” Shee nyökkäsi ja avasi oven, astuen samassa syrjään. Otiar ja Raito astuivat sisään suureen, tilavaan ja kyntilön valaistuun huoneeseen. Keskellä huonetta oli iso, punainen vuode, jonka vieressä oli muutama kone. Luusta tehty peili oli seinällä, samoin kuin maalaukset. Kynttelikkö, jonka kynttilät paloivat, roikkui katosta. Huoneessa oleva suuri takka oli, kuitenkin sammunut. Otiarin käveli vuoteen viereen, Darui perässään samalla, kun Raito siirtyi takan luo. Hän katsoi takkaan ja samassa liekit leimahtivat. Takkaan roihahti liekit, jotka alkoivat rätistä ja valaista huonetta. Raito kääntyi Otiariin nähdäksee, että Darui oli laskenut Teryan. Mies katsahti demonivampyyriin. ”Voitte poistua.” Raito sanoi. Darui ja Shee nyökkäsivät ja katosivat. Raito kääntyi Otiariin, joka kiinnitti juuri mm: Tipan, sydänsähkökäyrän ja happinaamarin, kiinni poikaan. Terya hikoili ja vapisi edelleen, tulikuumana. Lisäksi poika oli alkanut hengittää raskaasti ja hengitys oli vaivalloista. ”Hitto! Hänen ''osittain muutoksensa'' aiheutti, taas ongelmia.” Otiar kirosi ja katsahti Raitoon. ”Millaisia?” Raito kysyi, hieman hermostuneena. ”No...Hän ei saa itse, kunnolla henkeä. Kaikki arvot ovat rajusti koholla ja lisäksi tämä kuume.” Otiarin kasvoilla oli hikihelmi, kun hän siirsi kätensä pojan otsaan. ”Kutsu Aradied ja Irosas.” Hän totesi. ”Irosas saa yrittää lukea mieltä. Teryan mieli, näyttäisi järkkyneen.” Raito nyökkäsi ja napsautti sormiaan. Samassa Aradied ja Irosas ilmestyivät huoneeseen. ”Hitto, mitä nyt?” Aradied kirosi ja katsoi Raitoa. ”Irosas, aloita parantamaan Teryaa. Tutki samalla hänen mielen tilaansa.” Otiar sanoi ja viittilöi Irosasia luokseen. Langennut kaarienkeli, käveli Teryan vuoteen luo ja siirsi kätensä pojan rintaan. Hänen kätensä alkoi, hehkua vaalean vihreänä ja mies alkoi siirtään chakraansa poikaan. Irosasin parantaessa Teryaa, Aradied käänsi katseensa Raitoon ja Otiariin. ”Miksi minun piti, tulla tänne myös?” Korppitukka kysyi, selvästi ärtyneenä. ”Olin para-aikaa, sen kakaran luona.” Raito pyöräytti silmiään ja samassa tuuli puhalsi, jälleen. Huoneessa olijat kääntyivät ja näkivät Daichin. Daichin kasvoilla oli hieman hermostuneen ja huolestuneen sekainen ilme. ”Mitä on tapahtunut?” Punapäinen tyttö kysyi ja käveli vuoteen luo, Taryan toiselle puolelle. ”Osittainen muutos.” Otiar huokaisi ja katsoi kumpaakin punapäätä. Daichi nyökkäsi, katsoimatta mieheen ja siirtyi lähemmäksi Teryaa. ”Kuka teki Teryalle tämän?” Tyttö kuiskasi hiljaa. Otiar ja Raito katshtivat toisiinsa ja sitten Teryaan. ”Paholainen, hänen kaksoisolentonsa ja...” Otiar vilkaisi sivusilmällä Raitoa. ”Heidän lisäkseen, myös Red Scorppling ja Smaragdi Dragon.” Tytön silmät laajenivat ja hän katsoi sivusilmällä Raitoa. ”Daichi, et voi...” Otiar aloitti, mutta ei ehtinyt puhua loppuun, ennen kuin tyttö katosi. ”Kirottu!” Mies kirosi. ”Menikö hän Sasorin ja muiden puheille?” Raito nyökkä. ”Ilmiesesti.” ”Mutta, hänet olisi pitänyt pysäyttää! Jos Sasori kertoo kaiken, Daichi voi...” ”Sillä ei ole enään väliä.” Raito sanoi. Otiar nosti kulmiaan miehelle. ”Mitä tarkoitat?” Hän kysyi. Raito katsoi Taryaa ja virnisti hieman. ”No, Teryasta on huomattavasti suurempi apu...”
---Takaisin Kartanoon---
Koko ryhmä oli, kokoontunut kirjastoon. Sasori ja Nodah olivat, selittäneet pojille Aureista. Lisäksi he olivat kertoneet, myös mitä tiesivät Raiton ja Otiarin suunnitelmasta. ”Okei, kerrataan vielä. Otiar ja Raito haluavat herättää ''8 Aurein-voimilla'' henkiin Shandowin, Pimeän Varjon?” Deri sanoi ja katosi kumpaakin miestä vuoron perään. ”Kyllä.” Nodah vastasi, kiusaantuneena. ”Ja siihen he tarvitsevat meitä?” Ryo kysyi. ”Kyllä.” Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. ”Okei, tämä on paha.” Raichi totesi. ”Jossain vaiheessa seuraa, siis iso yhteen otto.” Daisuke sanoi tomerana. ”Niin siinä saattaa käydä.” Lucifer totesi. Yhtäkkiä tuuli puhalsi ja kaikki kääntyivät. Jokaisen huoneessa olijan sydän hyppäsi, kun Daichi ilmestyi heidän luokseen. ”Da-Daichi?” Deidara kuiskasi, kyynelten muodostuessa hänen silmiinsä. ”Daichi, miten sinä? Missä?” ”Tulin liittymään teidän puolellenne.” Daichi sanoi ja katsoi koko ryhmää. Hänen katseensa nauliintui Deriin, joka tuijotti shokissa siskoaa. ”Liittymään meihin?” Sasori sanoi lopulta. Daichi nyökkäsi. ”Olen miettinyt sitä mitä sanoit, Deri ja olen tehnyt päätökseni.” Deidara oli nyt noussut ja seisoi katsellen tytärtään. ”Daichi?” Hän kuiskasi hiljaa ja katsoi tytön kasvoja. Daichi kääntyi nyt kohtaamaan äitinsä, Daisuken ja Takerun, ensimmäistä kertaa. Daichi nielaisi. ”Ä-äiti?” Deidara ei enään kyennyt, hillitsemään itseään. Samassa hän ryntäsi tytön luo ja halasi häntä. Hän halasi häntä niin lujaa, että Daichi tunsi hengityksensä vaikeutuvan. ”Voi, Daichi. Oma Daichini!” Deidara itki ja halasi tytärtään yhä. ”Äiti...?” Daichi kuiskasi. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi itkenyt. Nyt hän tunsi, silmänsä täyttyivän kyynelistä ja hän tunsi ensimmäistä kertaa itkevänsä. ”Äiti!” Daichi siirsi kätensä nyt halaamaan äitiään. Hän ei ollut koskaan tuntenut häntä, mutta nyt. Samassa Daichi katsahti kolmeen veljeensä, jotka ryntäsivät halaamaan häntä myös. ”Äiti, Daisuke, Takeru, Deri!” Daichi itki ja halasi nyt veljiään. Devilin veljekset itkivät nyt myös. He olivat ensimmäistä kertaa, eläessään, kohdanneet siskonsa. Kohdanneet omaa pikkusiskoaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Daichi kääntyi ja katsoi isäänsä. Sasori tunsi silmiinsi, kihoavan kyyneleet katsoessaan tytärtään. Tytärtään, joka oli kadonnut yksitoista vuotta sitten, heidän elämästään. ”Isä!” Daichi huusi. ”Isä! Äiti! Isoveljet!” Daichi huusi samalla, kun koko perhe halasi häntä. Hän oli vihdoin perheensä luona. ”Tein päätökseni.” Hän kuiskasi. "Olen tehnyt päätökseni." Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.

Luku:20. Veljekset.

-----Yö. Tuntematon, Zeuroihissa.-----

Kartano. Erillainen paikka, kun Zeuroihin kartano. Rakennus oli, kokonaan pimeä ja vain kynttilät valaisivat, takkojen kanssa. Iso huone, muistutti, Manalassa olevaa Sasorin kirjastoa. ”Uuargh!” Tumma tukkainen, demoni huusi ja kaatui lattialle. Mies puolisen demonin vieressä, oli myös kolme muuta demoia. Kaikki neljä henkeä makasivat maassa, liikkumattomina. He olivat kuoleita. Huoneessa oli vielä, kaksi demonia. Kumpikin oli miehiä, ei vätkä he liikkuneet, muuten kuin huohottaen. ”Hmm. Älkää enään, koskaan häiritkö minua.” Kylmä, pojan ääni, sanoi. ”Terya, mitä puuhaat?” Kysyi tumma ääni, kysyi huoneen ovelta. Mies, asteli peremmälle huoneeseen, katseli demoneja ja sitten poikaa, taakaa päin. ”Mitä luulet?” Nuoren, pojan ääni vastasi. Mies hymähti. Hänellä oli pitkät, hopeanvaaleat hiukset. Musta viitta oli, pitkä ja silkistä tehty. ”Hhmm. Olin yhteydessä, Raitoon äsken.” Mies sanoi. ”Pidämme toisemme ajan tasalla, olemmehan yksi ja sama henkilö.” Mies sanoi. ”Minua ei kiinnosta, Otiar.” Poika sanoi. Poika kääntyi ja katsoi Otiaria. Pojalla oli lyhyen, verenpunaiset hiukset ja safiiri silmät. Otsasta, vasemman silmän päältä, kulki pahan laatuinen poltto arpi. Poltto vamma näytti, olevan vanha ja se vei, kokonaan vasemman puolen, silmät ympäriltä. Vasen silmä oli, kuitenkin auki. Poltettu, vasemman silmän ympärys oli, hieman punertava. Pojalla oli mm. Smaragdin vihreä paita, mustat housut ja punainen viitta. Viitan kiinnitys soljet, olivat kultaiset ja polviin asti, ylettyyvät saappaat, mustat. Vyö oli hopeinen. Otiarin katse suuntautui, Teryan kasvoihin. Teryan iho oli lähes valkoinen, jonka huomasi parhaiten siitä, että pojan kasvoille oli roiskunut verta. Terya piti, oikeassa kädessään miekkaa, jossa oli, myös verta. Poika tuijotti, ilmeettömänä Otiaria ja tämä tuijotti takaisin. Hetken kuluttua, Otiar huokaisi ja katsoi neljää kuollutta ja kahta elossa olevaa demonia. ”Tapat demoneja, kuin kärpäsiä.” Mies totsesi. Punapää ei välittänyt, vaan käänsi miehelle selän. Teini katsoi ulos, tummasta ikkunasta ja työnsi miekkansa koteloon selän taakse. ”En välitä.” Teini vastasi ja jatkoi ulos katsomista. Otiar nosti kulmiaan. ”Se ei ole yllättävää.” Hän sanoi. ”Et välitä mistään, teet mitä tahdot, milloin tahdot ja miten tahdot. Olet melkoisen itsenäinen, ikäiseksesi.” Sanat eivät saadeet, Teryan huomiota. ”...Tulossa...” Poika sanoi hiljaa ja tuijotti pimeää taivasta. Otiar nosti uudelleen kulmiaan, yllättyneenä. ”Mitä sanoit?” Hän kysyi. ”...Tulossa, Red Deril... Perillinen...” Teinin sanat olivat, tuskin kuiskausta kuuluvammat, mutta Otiar kuuli ne. ”Red Devil? Perillinen? Tulossa?” Vaalea hiuksinen mies toisti ja tuijotti poikaa. Teryan vasen silmä hehkui, nyt hopeana. Katse oli nauliintunut kuuhun ja oikea silmä paloi punaisena. ”Terya...” Otiar aloitti, mutta ääni keskeytti hänet. ”Ole vaiti, Otiar. Poika näkee jotain.” Otiar kääntyi ja näki, Raiton kävelevän huoneeessen. ”Tulit siis. Kuulitko Sasorista ja muista?” Otiar kysyi, katsoen Raitoon. Mies nyökkäsi. ”Kyllä, mutta nyt hiljaa.” Raito sanoi ja katsoi poikaan uudelleen. Teryan, aura ilmestyi yhtäkkiä näkyviin ja kietoutui teinin ympäri. Aura oli punamusta ja hohti. ”Hän näkee, taas näyn.” Raito sanoi, madaltaen äänensä. ”Hän on alkanut nähdä niitä, yhä useammin. Lisäksi ne ovat jatkuvasti voimakkaampia.” Otiar totesi ja tarkkaili, jokaista Teryan liikettä. Teryan ympärille, kietoutunut aura, muuttui. Sen muoto alkoi muistuttaa liekkejä. Teryan huulet liikkuivat ja poika näytti kuiskivan jotain. Raito ja Otiar kuuntelivat, ja onnistuivat kuulemaan joitain sanoja. ”Red Devilin...perillenen...on tulossa... Voima valtava, ei mahdollisuutta... Totuuden, safiiri silmät ja vahva tahto...” Teryan ääni, oli muuttunut ja nyt ääni muistutti rauhallista runoa. ”Ei mahdollisuutta... Vuoden sisällä, täysikuun aikaan...Paholainen vihollisensa voittaa...Manalan portit avautuu ja voittaja paljastuu...Pimeyden varjoissa, suunnitelmaa vihollinen toteutetaan. Kunnes...” Teryan koko ruumis nytkähti rajusti, ennen kuin poika lausi viimeiset sanat: ”...Aito, Red Devil, sen lopettaa...” Samassa Terya alkoi, huojua ja näytti kaatuvan. Otiar arvasi, mitä oli tapahtumassa ja siirtyi pojan luo. Vaalea hiuksinen mies, ehti juuri ja juuri napata kaatuvan pojan. Saatuaan Teryan kiinni, syliinsä, hän laski teinin alas. Otiar siirsi poikaa samalla, kun Raito ilmestyi hänen viereensä. Otiar ja Raito katsoivat, yhdessä poikaan ja hämmästyivät hieman. Teryan silmät olivat raollaan, samoin suu. Poika oli tajuton ja ruumis oli veltto. ”He ovat selvästi veljeksiä.” Raito sanoi samalla, kun Otiar nousi ja nosti Teryan vuoteeseen. ”Tarkoitat Sasorin poikaa?” Otiar kysyi, lievä kiinnostus äänessä. Raito nyökkäsi. ”Kyllä. Teryaha on puolet hänesstä, pimeä puoli. Toisin sanoien Derin veli.”

-----Sasorin ja muiden luona, ulkona. Yö edelleen.-----

”Mikä teitä vaivaa?” Sasori kysyi ja katsoi poikiin. Yksikään pojista ei sanonut mitään, vaan he ainoastaan tuijottivat. Nodah rypisti otsaansa, katsellessaan, edelleen Raichia ja Richia. ”Vastatkaa.” Nodah murisi ja katseli 15-vuotiaita, poikiaan. ”Mitä, oikein tapahtui? Miksi olitte taas toistenne kimpussa?” Seiru pyöräytti silmiään ja katsoi veljeään. ”Rauhoitu, Nodah! Eihän tässä ole ongelmaa.” Seiru totesi ja virnisti. Nodah ja Sasori kääntyivät, katsahtamaan Seiru ja kumpinki antoi pahan katseen. ”Et näytä, ymmärtävän mitään.” Paholainen puuskahti, ärtyneenä. Musuko ilmestyi, samassa muiden luo. ”Hei. Me saimme, pieniä ongelmia.” Musukon äänensävy, hermostunut. ”Minkä laisia?” Nodah kysyi ja kääntyi vanhempaan veljeensä. ”Otiar! Otiar ja Raito.” Musuko vastasi. Kaikkien, paitsi Devilin veljeksien, silmät laajenivat. ”Raito?!” Deri huusi ja katsoi Musuko epäuskoisena. ”Sinä pilailet! Miten hä voi muka...” ”Hänellä on kaksoisolento, myös.” Nodah keskeytti. ”Hän on Otiar. Tästä tulee ongelma...” Musuko ei ehtinyt puhua loppuun, ennen kuin tuuli pualsi ja kaikki kääntyivät. Otiar ja Raito seisoivat ryhmän takana. Kummallakin kiehellä oli itse varma ilme. ”Raito! Otiar!” Sasori huusi ja kääntyi vastakkain miesten kanssa. ” Tervehdys, Sasori.” Otiar sanoi ja hänen äänensä oli rauhallinen. ”Raichi, Richi; Lähtekää muiden kanssa.” Nodah sanoi ja katsahti poikiensa suuntaan. Kumpikin veljeksistä nyökkäsi ja he katosivat Daisuken ja Takerun kanssa. ”On aika epä kohteliasta lähteä ilman, että kaikki ovat tavanneet toisensa.” Raito sanoi virnistäen. Samassa mies jo napsautti sormiaan. Tuuli puhalsi ja paljasti Shee ja Daruin, jotka pitivät kiinni Teryasta. Kolmikko seisoi Raiton ja Otiarin takana. ”Tämä tässä, on Terya. Akasuna Terya.” Raito sanoi ja katsoi punapäistä ryhmää. ”Terya? Mitä helvettiä?! Mitä olette tehneet hänelle, Raito, Otiar?!” Nodah uusi raivoissaan. ”Emme mitään erikoista.” Otiar sanoi rauhallisesti ja katseli kaikkia vuoron perään. ”Hänestä on ollut hyötyä, hyvin monella tavalla. Yksi hyöty on ollut siinä, että poika kykenee näkemään näkyjä.” Raito vastasi. ”Hän on vahva, mutta ei hallitse kaikkia voimiaan, vielä täysin. Palaset eivät ole vielä paikoillaan.” Sasorin ja muiden silmät hehkuivat nyt vihasta. Deri ja Ryo tuijottivat, kolmatta 12-vuotiasta poikaa. Terya oli sidottu kiinni ja Shee, sekä Darui pitivät kiinni pojasta. Kumpikin punapää oli sekava. Terya näytti aivan heltä kahdelta. Ainoa ero oli, vasemman silmän ympäryksen, poltto vamma. ”Mihin oikein pyrit?” Sasori murisi, vihaisena. ”Terya ei ole mikään, teidän lelunne!” ”Emmehän me ole niin sanoneetkaan.” Otiar keskeytti ja käänsi katseensa Sasorista, Deriin ja Ryohon. ”Tarvitsemme palapeliimme, yhteensä kahdeksan palasta.” Otiar sanoi. ”Teidän poikanne ovat yhdet niistä. Muut palaset ovat, jo loksahtaneet paikoilleen. Jäljellä on enään; Azure Warloc, Red Scorppling, Smaragdi Dragon ja Blue Rose.” Deri ja Ryo tuijottivat miehiä. ”Ryo.” Raito sanoi ja katsoi poikaan. ”Sinä tunnet pelin, jo. Olet, kuten tiedät, kolmanneksi tärkein palanen.” Ryo kasvoista valahti väri ja poika jähmettyi paikoilleen. ”Olet palapelin paloista, kolmanneksi tärkein pala; Smaragdi Dragon.” Raito sanoi ja naulitsi katseensa poikaan. ”Hei, Otiar! Käske näitä idiootteja, päästämään irti minusta!” Terya murisi ja riuhtoi itseään irti. ”Terya, rauhoitu. Palttuamme, pääset hoidettavaksi.” Otiar totesi ja katsoi poikaa. ”Hmm. Hah! Niin varmaan!” Terya murisi. Raito rypisti otsaansa. ”Shee.” Hän sanoi ja Shee nyökkä. Shee siirsi toisen kätensä ja laittoi, kankaan Teryan suun eteen. Teryan silmät laajenivat ja hetkessä poika vaimeni. ”Terya!” Seiru uusi ja yritti hyökätä, mutta Nodah esti häntä. ”Tämä poika ei tottele juuri. Asiat saadaan vääntää, aina rautalangasta.” Otiar puuskahti. ”Deri.” Raito sanoi nyt.”Sinä olet Red Scorppling ja...” Raito virnisti. ”Daichi on Blue Rose.” Derin silmät laajenivat. ”Mi-mitä?!” Poika huusi shokissa. ”En edes, tajua koko, tätä juttua!” ”Se on helppoa. Kuten sanoimme; Olette palaset suunnitelmaamme.” Otiar vastasi. ”Terya on, palasista Azure Warloc. Tärkein pala.” ”Tärkein pala?” Deri toisti. Otiar nyökkäsi. ”Sasori, et ole tainnut kertoa heille? Olet yli-suojeleva. Joka tapauksessa.” Raito katsoi Sasorista, Nodasta ja Seirusta, Deriin. Sasori ei vastannut, vaan katsoi vain heitä. ”Terya on sinun veljesi, Deri! Hän on puolet sinusta, sinun pimeä puolesi!” Derin ja Ryo silmät laajenivat. ”Mitä?” Ryo huusi ja katsahti Teryaa. ”Teryalla on kyky, jonka avulla hän kykenee ennustamaan ja näkemään tulevaisuuteen. Lisäksi, kun hänen ja teidän voimanne yhdistetään, edes itse Paholainen ei voi pärjätä, niille voimille.” Otiar selitti. ”Terya voi, myös varastaa muiden Chakraa ja käyttää sitä itse. Hän voi luoda suojan, joka suojaa hänen henkensä mitalla, häntä ja samalla myös meitä.” Raito täydensä. ”Päästäkää irti!” Terya huusi samalla, kun oli kiskaissut päätään sivulle ja saanut Sheen käden pois. ”Raito, Otiar! Mistä helvetistä puhutte?!” Terya huusi raivoissaan. ”Valehtelitte! Väititte, että Paholainen, isä halusi varastaa voimani! Ei toisimpäin! Lisäksi; Ovatko he myös ''Aureita''” Sasorin ja Nodahin silmät laajenivat. ”Terya, mitä he ovat sanoneet?!” Nodah huusi nopeasti. Terya käänsi katseensa mieheen. ”He sanoivat, kaiken päin vastoin!” Teini huusi. ”Mitä helvettiä on tekeillä?! Mihin he oikein pyrki-...” Terya keskeytti, kun Shee vaimensi pojan. ”Raito, Otiar! Päästäkää Terya!” Sasori huusi, raivoissan. ”Sitä, me kumpikaan, emme voi hyväksyä.” Raito sanoi kylmästi. ”Jos, Terya vapautetaan, hänen vangitut voimansa, pysyvät sinetöitynä. Hänen kykynsä ovat lahja. Saatuamme, Teryan vapauttamaan voimansa, olette mennyttä.” Otiar sanoi. ”Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta teidän rakas suunnitelmanne ei koskaan toteudu!” Seiru kivahti. Deri ja Ryo kääntyivät nähden, että Seiru oli tosissaan. ”Hmm. Eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillu.” Raito sanoi. ”Sasori. Sinä tiedät, itse varsin hyvin, että Terya on vahva.” Raito sanoi ja käänsi katseensa Paholaiseen. ”Niin tiedän.” Sasori vastasi, kylmästi. Kumpikaan miehistä, eisaanut katsettaan irti toisistaan. ”Miksi te, alkujaan tulitte tänne?” Kaikki kääntyivät katsomaan Ryota, joka oli puhunut. ”Hmm? Mitä tarkoitat, Smaragdi Dragon?” Raito kysyi ja katsoi Ryota. ”Kysyin, että; Miksi te, alkujaan tulitte tänne?” Ryo toisti. ”Ette vaikuta siltä, että vangitsisette meidät. Miksi siis tulitte?” Kaikki tuijottivat Ryota, myös Terya. ”Olet yllättävän fiksu, Smaragdi Dragon.” Otiar totesi. ”Sinua ei, neimmä sovi ali-arvioda.” Samassa, Shee ja Darui huusivat. Kaikki katsahtivat heihin ja näkivät, että Terya oli pääsyt irti. Pojan vasen silmä, hehkuin hopeisena ja oikea punaisena. ”Mitä?” Deri ja Ryo, tuijottivat Teryaa. ”Terya!” Sasori huusi ja siirtyi suoraan pojan näkökentälle. Poika tuijotti häntä ja samsassa hänen auransa, iski Paholaiseen. ”Khh!” Sasori murisi auran osuttua häneen ja lennättäen hädet kauemmas. ”Sasori!” Nodah huusi ja juoksi Sasorin luo. ”Aarg!” Nodah kääntyi, ja samassa Seiru iskeytyi vasten häntä. Deri ja Ryo olivat, jämettyneet paikallee ja katsoivat Teryaa. Terya käänsi katseensa poikiin, mutta ei hyökännyt. ”Ter-Terya?” Deri kuiskasi hiljaa ja katsoi poikaa silmiin. Ryo katsoi myös. ”Terya, älä. Sinun ei tarvitse taistella taikka hyökätä. Me olemme ystäviä.” Ryo kuiskasi ja astui askeleen lähemmäksi, kolmatta punapäistä poikaa. Terya sähähti ja hyppäsi kauemmaksi. ”Terya, mä haluamma auttaa sinua. Ole kiltti ja anna meidän, edes yrittää.” Deri kuiskasi vuorostaan. ”Terya, mitä mitä oikein epäröit? Hyökkää heidän kippuunsa ja tapa heidät! Mutta, vain aikuiset!” Kaikki kääntyivät katsomaan Otiaria ja Raitoa, jotka kummatkin näyttivät siltä, että räjähtäisivät kohta. ”Terya, älä kuuntele heitä!” Deri huusi. Terya katsoi Deria ja Ryota, sekä Otiaria ja Raitoa vuoron perään. Samassa, Terya tarttui kummallakin kädellään päähänsä ja sähisi kivusta. Terya alkoi yskiä ja yskiessään, pojan suusta tuli verta. Samalla Deri, Ryo ja muut huomasivat, että Terya oli palannut ennalleen. ”Hitto! Sivuvaikutukset alkoivat!” Otiar huusi ja ryntäsi poijan luo. Terya huojui ja kaatui, suoraan Otiarin syliin. ”Meidän on viisasta lähteä.” Raito sanoi ja katsahti vielä punapäihin. Samassa he kaikki katosivat, vieden tajuttoman Teryan mukanaan. Deri ja Ryo seisoivat hetken paikallaan ja tuijottivat. Sitten kumpikin pojista huoju ja heidän näkö kenttänsä sumeni. Jatkuu!! JES! Kaikista pisin, tähän asti kirjoittamani luku! Ja kirjoitin tätä vain vaivisen päivän ajan!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:19. Uchihan kaksoset.

”Mitä? Uchiha?” Daisuke toisti ja katseli poikaa, uskomatta korviaan. Texra nyökkä. ”Jep. Olen Uchiha, mutta en juuri muista mitään koko klaanista.” Texra sanoi, kohauttaen olkapäitään ja virnistäen. ”Texra on Uchiha, sillä hän hallitsee Sharinganin, ''Peilipyörä silmän''.” Raichi sanoi. ”Hänellä on myös kaksonen, Trix. Trixsi on hänen pikkusiskonsa.” Richi ilmoitti puusta ja nousi itumaan kunnolla. ”Pikkusisko, siis?” Takeru mietti ääneen. ”Trix on kaksoseni, mutta kukaan ei tiedä, kumpi meistä on aidosti vanhempi.” Texra ilmoitti, ohimennen. ”Meidät tunnistettiin sisaruksiksi, koska mustutamme toisiamme ja olemme syntyneet samana päivänä. Lisäksi meillä on Sharingan.” Deri tutkaili lila hiuksista Uchihaa. Texra katsoi häneen ja tutkaili häntä takaisin. ”Sinä nuorin, punapää, siellä” Texra sanoi ja osoitti vasemmalla etusormellaan, Deria. ”Muistutan Red Devilia. Olet hänen poikansa, Akasuna Deri Rikku ja...” Texra katsoi Daisukea ja sitten Takerua. ”...Sinä olet Akasuna Daisuke Hiro ja sinä, Akasuna Takeru Haru. Oletan?” Derin silmät laajenivat iaman hämmästyksestä. Kukaan ei ollut aijemmin, siis vieras hankilö, tiennyt hänen nimeään. Varsinkaan hänen koko nimeään. ”Mistä tiedät sen? Kuka meistä on kukin?” Takeru kysyi uteliaana. Texra katsoi häneen. ”Minulla on lähteeni. Tiedän myös muutakin teistä. Kuten esimerkiksi sen, että muistutat äitiäsi ja suutut kaikesta, pienestäkin. Olet lahjakas, mutta et aina hyödynnä taitojasi, muutoin kuin, tositilanteessa.” Texra sanoi rennosti ja mittaili Takerun reagtiota. ”Lisäksi...” Texra jatkoi: ”Et aina mieti, kun teet. Vanhempi veljesi, pysäyttää sinut usein.” Kaikki kääntyivät Takeruun, joka näytti siltä, että hänet olisi nöyryytetty pahemman kerran. ”Oho! Tunnet Takerun ainakin.” Daisuke sanoi ja virniti veljelleen. Takeru antoi Daisukelle, murhaavan katseen ja kääntyi sitten, tuijottamaan uudelleen Texraa. Uchiha virnisti ja katsoi Daisukeen. ”Sinä sensiaan.” Uchiha aloitti, katsoen vanhinta Devilin poikaa. ”Olet luonteeltasi rauhallinen, terävä ja järkevä. Mietit aina useita vaihtoehtoja ja siirtoja. Vihaat, yli kaiken odottamista ja muiden, odotuttamista, sillä olet melko kärsimätön. Olet ilmetty Red Devil. Olet lahjakas ja hallitsit hyvin nuorena, jo läheskaikki perinteiset taidot.” Texra sanoi ja hymyili. Daisuke nyökkäsi ja hymyili takaisin. ”Taisit saadan uuden, läheisen ystävän, Daisuke.” Ryo sanoi ja katsoi toisiksi vanhinta teiniä. ”Totta! Vaikka, Texra on Uchiha, se ei tarkoita sitä, että hän olisi ylimielinen.” Raichi täydensi. ”Olet oikeasti Uchiha?” Deri kysyi. ”Hallitsetko Sharinganin lisäksi, myös Mangekyo Sharinganin? Amaterasun tai Susano'on?” Texra katsoi Derin ja pudisti päätään hieman. ”En.” Hän sanoi yksin kertaisesti. ”Osaan käyttää vain Sharingania, mutta...” Poika vaikeni ja katsoi pois. ” Texra osaa aktivoida, myös Mangekyo Sharinganin, mutta ei kykene kontrolloimaan sitä.” Richi pilkkasi ilkeästi. ”Richi, lopeta!” Raichi huusi ja hänen äänensä oli vaarallinen ja uhkaava. ”Varoitan sinua; Tämä on jo, kolmas kerta tällä viikolla. Tämä on viimeinen varoitus. Jos jatkat, tuota käytöstä, kadut sitä vielä. Ja pitkään.” Raichi murisi. ”Ryo, hei...” Deri kuiskasi Ryolle. ”Tappelevatko veljesi aina, kaikesta?” Ryo katsoi Deria ja sitten veljiään. Teini pyöräytti silmiään ja huokaisi. ”No, eivät koko aikaa.” Hän vastasi. ”Useimmakseen, he ovat sovussa. Tai niin sovussa kuin vain voivat.” Deri nyökkäsi. ”Okei!”
-----Sasori, Nodah, Seiru ja muut.-----
”Se ei vain käy!” Lucifer sanoi tiukasti.”Emme voi antaa, Raitolle yhtäkään tilaisuutta. Ettekö muista, mitä tapahtui, kun taistelimme häntä vastaan? Deidara olit vähällä kuolla!” Luciferin äänen sävy oli vihaine ja hieman huolestunut. ”Samanalaista ei tapahdu enään.” Sasori sanoi. ”Raiton ''Black Blood'' on, ottanut kohteekseen nyt Derin! Meidän on tehtävä jotain, tai me kaikki kuolemme!” ”Olen samaa mieltä, Sasorin kanssa! Meidän on keskityttävä siihen, mikä on tällä hetkellä tärkeintä.” Nodah sanoi ja laittoi toisen kätensä, Sasorin olkapäälle. ”Jos emme tee mitään, se olisi sama kuin luovuttaisimme. Ja sitä en voi hyväksyä!” Hän sanoi katsoen Luciferista Sasoriin. Sasori puri huultaan ja katsoi lattiaan. ”Minusta, meidän olisi viisainta kertoa. Derilla ja muilla on oikeus tietää.” Madara sanoi. Rafecul istui hiljaa ja katseli tarkasti Sasoria. ”Joka, tapauksessa.” Mies sanoi. ”Meidän on tehtävä jotain.”
-----Deri ja muut-----
”Viimeisen kerran, Texra ja Richi! Lopettakaa!” Raichi huusi uhkaavasti. Texra ja Richi olivat, saaneet riitelyn aikaiseksi. Riitelyyn oli, myös Takeru osallistunut. Kolmikko väitteli taistelu taidoistaan ja suutuspäissään pojat olivat hyökänneet toistensa kimppuun. Daisuken hermot näyttivät olevan kireällä, samoin Raichin. Ryo ja Deri istuskelivat kivellä ja katselivat muiden kinaamista. Raichi näytti nyt siltä, että räjähtäisi. ”Richi, nyt!” Raichi huusi ja hyppäsi veljensä ja Texran väliin. Raichi kääntyi, tarttui Richia viitan hupusta ja lennätti pojan päin puuta. ”Uuaargh!” Richi lensi vasten puuta, selkä edellä. Pojan tipahdettua alas, Richi yski. Yskiessään, Richin suusta tuli verta ja poika antoi veljelleen tappavan katseen. ”Ryo, eikö tuohon pitäisi puutua?” Deri kysyi vaivaantuneena ja katsoi Ryota. Toinen 12-vuotias poika katsoi, katsoi häneen ja sitten muiin poikiin. ”Ei.” Ryo vastasi tylysti. ”He lopettavat kyllä. Lisäksi voittaja on, jo varma.” Deri nosti, yllättyneenä kulmiaan ja kääntyi katsomaan, juuri parahiksi, kun Raichi ja Richi iskivät toistensa kimppuun. ”Vannon, että tapan sinut vielä!” Richi huusi vihaisena. ”Hmm. Siinähän yrität, mutta se taitaa jäädä elin ikäiseksi haaveeksi! Senkin idiootti, jos et ole vielä huomannut sitä, tähän ikään mennessä!” Raichi huusi ja iski nyrkkinsä veljensä kasvoihin. Richi väisti ja huomasi samalla, että Takeru ja Texra olivat alkaneet rauhoittua. Kumpikin huohotti yhä, mutta istuivat nyt maassa, leväten. ”Hienoa, Take.” Daisuke sanoi muristen ja vihaisena. ”Jos olisit, jatkanut edelleen taistelua, olisin pysäyttänyt ottelusi omakätisesti. Siitä olisit voinut olla varma.” Hah! Pidä turpasi kiinni!” Takeru sähähti ja katsoi vanhempaa veljeään. ”Ei voisi vähempääkään kiinnostaa! Eikä varsinkaan se, että sinä muka edes yrittäisit sellaista!” Samassa tuuli puhalsi. Kaikki, 7 poikaa kääntyivät ja näkivät Sasorin, Nodahin ja Seirun seisovan heidän lähellän. ”Mitä ihmettä te kaksi touhuatte?!” Nodah kysyi, selvästi vihaisena katsoen poikiaa. Raichi ja Richi katsoivat isäänsä ja lopettivat. Sasori huokaisi. ”Tulkaa kaikki.” Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:18. Kaksi ulottuvuutta.

”Pikkusisko?!” Deri toisti ja katsoi hymyilevää tyttöä. Ayano nyökkäsi ja katsahti sitten Ryohin. ”Miksi kutsuit minut, Nii-san?” Ayano kysyi. Ryo pyöräytti silmiään ja samassa, Ayano hyppäsi vasten häntä. ”Aww! Nii-sanilla oli ikävä!” Ayano kiusasi, päästämättä irti Ryosta. ”Hah! Irti minusta, Aya! Nyt, HETI!” Ryo murisi ja ravisteli siskoaan. Deri hymyili hieman, kun hän katseli kaksoisolentoaan ja tämän sisarta. ”Irti, AYA!” ”He hee!” Ayano nauroi ja päästi irti. Ryo kasvot punottivat ja poika näytti vihaiselta. Deri hymyili yhä ja tunsi, oudon pakkomielen nauraa Ryolle. Ryo antoi, kuitenkin Derille kuolettavan häikäisyn ja Deri vaikeni, hihityksestään. ”Okei, nyt riitti! Deri, mennään jonnekkin muualle!” Ryo huudahti vihaisena ja työnsi Ayanoa yhä kauemmaksi. ”Muuten.” Deri sanoi ja katseli ympärilleen. ”Missä Taiyo on?” ”Varmaan kirjastossa tai jossain. Hän on käynyt täällä aijemmin ja tuntee paikan.” Sasori ja Nodah olivat, kääntyneet ja katselleet nuorimpia teinejä, jo pienen hetken. Kummatkin näyttivät rauhallisilta ja eivät enään kiinnittäneet, aikaisempaan keskusteluunsa, huomiota. ”Hän tulee sinuun, Sasori.” Nodah sanoi ja hymyili, katsellessaan Deria. Deri, joka oli pudistanut päätään Ryolle, yritti jututtaa Ayanoa. Ayano oli pirteä ja puhelias tyttö, joka tuli, heti kaikkien kanssa toimeen. Ayano alkoi puhua Derille samalla, kun Ryo kirosi ja yritti, epätoivoisena häätä siskoaan pois. ”Samoin voisi sanoa, myös Ryosta. Hän muistuttaa entistä enemmän sinua.” Sasori totesi ja hymyili, nyt hänkin. ”Myös Daisuke ja Takeru muistuttavat sinua. Daisuke on, yhä enemmän kaltaisesi, luonteelta ja Takeru, taas on enemmän näköisesi. Vai, mitä mieltä itse olet?” Nodah katsoi Sasoriin, joka vain kohautti olkapäitään. ”Hhmm. Dei on sanonut samoin. Mutta mielestäni Deri muistuttaa häntä, enemmän kuin minua.” ”Niinkö? Empä huomaa, edes teissä kahdessa, paljoa eroa.” Nodah sanoi ja virnisti hieman. ”Olen Nodan kanssa, samaa mieltä!” Sasori ja Nodah, hätkähtivät hiukan ja katsoivat Seiruun. Seiru tuijotti kaksikkoa, huoneessa olevan kivipatsaan päältä. ”Et tainnut kiinnostua Rafeculin, Luciferin, Musukon, Itachin, Sandaimen ja Madaran keskustelusta.” Sasori sanoi ja katsoi Seirua, suoraan erivärisiin silmiin. Seiru pyöräytti silmiään. ”Enpä juuri.” ”*huoh*Seiru, olet aikuinen ja käyttäydyt siltikin, kun lapsi. Kasvaisit jo hieman.” Nodah sanoi kylmästi. ”Mikä, sinä muka olet puhumaan?!” Seiru vastasi takaisin. ”Itse raivostuit aamulla ja olit vähällä polttaa kirjaston.” ”Se oli eri asia, Seiru. Ja nyt olet hiljaa, jos se vain sopii!” Nodah murisi uhkaavasti veljelleen. Seiru tuhahti ja katseli veljenpoikiaan, Ayanoa ja Sasorin poikia. ”Joka tapauksessa.” Nodah sanoi ja katsoi Sasoriin, joka katsoi Daisuken ja  Takerun suuntaan. ”Ainakin Daisuke ja Raichi, eroavat toisistaan joissain määrin. Samoin myös, Takeru ja Richi.” Sasori nosti kulmiaan hiaman, hämmästyksestä. ”Mitä tarkoitat?” Hän kysyi. ”No, Raichi on rauhallinen, kypsä ja järkevä. Hän harkitsee aina useita vaihto ehtoja, sekä luo aina useita suunnitelmia.” Nodah totesi. ”Samoin Daisuke, mutta hän kyllä on, joskus melko yllättävä. Sasori vastasi. Nodah, nyökkäsi. ”Kun, Raichilla kerran napsahtaa, hän ei lopeta. Ei, vaikka taistelisi. Olen joutunut kerran, taistelemaan häntä vastaan tosissani. Tuolloin hän raivostui ja menetti malttinsa, tyystin.” Sasori katsoi Nodahista Raichiin ja näki, että teini oli nyt rauhallinen. ”Mitä tapahtui?” Sasori kysyi. Nodah katsoi Sasoria ja sitten poikaansa, kohauttaen olkapäitään. ”Kyse oli Ryosta. Ryo on kaapattu seitsemän kertaa. Hän on onnistunut, viisi kertaa, pakenemaa omin avuin. Joka kerta, kun Ryolle tai Richille, tapahtuu jotakin, Raichi menettää itse hillintänsä.” Nodah lopetti ja Sasori näki, että miehellä oli huolestunut ilme. ”Ryo tai Richi? Entä Ayano? Kai hän on siskostaan, huolissaan myös?” ”Kyllä, mutta Ayano elää ''sisällä''. Ulkona, puutarhassa hän käy kyllä. Mutta ei muualla.” Sasori nyökkäsi hieman. ”Entä Takerun ja Richin eroavaisuudet?” Hän kysyi. ”Richi on...no...Hän on lahjakas ja sosiaalinen. Halutessaan hän, hyödyntää taitojaan. Tavallisesti hän on, melko rennon oloinen.” Nodah vastasi. ”Isä, hei! Voimmeko mennä ulos?” Raichi huusi, toiselta puolelta huonetta. ”Voitte, mutta jos kohtaatte vihollisiin, niin väkittömästi takaisin.” Nodah sanoi. Raichi hymyili ja nyökkäsi. ”Tuletteko te, Takeru ja Richi?” Raichi kysyi ja kääntyi kaksikkoon. ”Joo, kai me voimme tulla.” Takeru vastasi ja nousi ylös, tyynyltä. ”Entä te? Ryo, Deri?” Daisuke kysyi ja katsoi nuorinta veljeään ja Ryota. Ryo nyökkäsi ja nousi ylös samalla, kun Ayano siityi Deidaran ja Deistyn luo. ”Okey! Mennään sitten.” Raichi sanoi ja portti ilmestyi, kun tyhjästä pojan taakse. Raichi kääntyi ja meni portin läpi. Daisuke, Richi ja Takeru seurasivat, heti hänen jälkeensä. Deri seurasi, Ryota portin eteen. Ryo kääntyi vielä Deriin ja antoi rohkaisevan hymyn, tarttui samassa Deria kädesttä ja kiskaisi hänet portin läpi.
-----Ulkona.-----
Devilin veljekset ja Ryo, veljineen, ilmestyivät keskelle metsää. Heidän edessään avautui aukea, jonka keskellä oli järvi ja muutama jätti kokoinen kivi. ”No niin!” Richi huudahti tyytyväisenä ja käveli järven luo, kiipesi kivelle ja hyppäsi siitä puuhun. Richi istahti puun oksalle ja nojasi vasten runkoa. ”Tämä onkin, meidän kaikkien lempi paikka. Raichi sanoi leppoisesti ja käveli, Daisuke vieressään kivelle. Deri ja Ryo seurasivat. ”Ryo, kutsu Texra tänne. Hänen kanssaan meno vain paranee.” Richi sanoi puusta. ”Hymä idea.” Ryo vastasi ja kosketti riibustaan. Tuuli puhalsi ja koosikon luo ilmestyi seitsemäs hahmo, heti Ryon viereen. ”Heippa, kaverit!” Teini sanoi ja vilkaisi, vuorotellen kaksoisolentoja. Pojalla oli pitkät, tumman lilat, hiukset. Osa hiuksista kasvoi, vasemmalle puoleelle ja etuhiukset olivat, juuri ja juuri silmien yläpuolella. Silmät olivat kirkkaan punaiset. ”Hei, Texra!” Ryo tervehti. Texra virnisti, jolloin Devilin veljekset näkivät pitkät ja terävät, kulma hampaat. ”Ja, muuten. Olen Texra! Uchiha Texra.” Texra sanoi ja katsoi vieraita poilia. ”Mitä? Uchiha?” Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:17. Zeuroin ja kaksoisolennot.

”Deri, odota nyt vähän!” Hayato valitti, kun hän seurasi Deri läpi kirjaston. He olivat etsineet, kaikkia mahdollisia tietoja, Raitosta. ”Vauhtia! Meidän on löydettävä se kirja. Muuten suunnitelma ei toimi!” Deri ja Hayato olivat luoneet suunnitelmansa jo. Kaksikko aikoi etsiä tietoja Raitosta, löytää mies ja tavata Daichi uudelleen. Tavatessaan, Deri aikoi kertoa totuuden sisarellee, mutta ongelmia oli. Missä, tietoa sisältävä kirja oli? Oliko se lukittu? Mitä, jos he epäonnistuvat? ”Mutta, miksi meidän on käytävä kaikki läpi? Eikö Sinetöidyssä Kirjassa ollut mitään?” ”Siinä oli vain äidin muistoja. Haluan löytää sellaisen, jossa on enemmän.” Samassa Daisuke ilmaantui poikien luo. ”Deri, tule mukaani! Isä löysi Takerun!” Daisuke huusi ja pojat tuijottivat. ”Löysivät?!” Deri huusi, uskomatta korviaan. ”Joo, mutta tule nyt!” ”Selvä!” Daisuke kääntyi ja lähti ovelle. Deri katsoi vielä Hayatoa, joka nyökkäsi. Deri antoi heikon hymyn ja seurasivat veljeään.
-----Sasorin kirjasto-----
Takeru makasi sohvalla, hänen isänsä omassa kirjastossa. Kirjasto oli kirja hyllyjä, jotka olivat täynnä. Erillaisia puolloja oli hyllyillä, seinällä. Kynnetikkö roikkui katosta ja valaisi huoneen, samoin kuin iso, kivitakka. Deidara oli poikansa vieressä ja silittä tämän hiuksia. Sasori oli kutsunut Madaran, Luciferin, Hidanin, Itachin ja Painin, paikalle.  Myös Taiyo, oli huoneessa. Muut, paitsi Taiyo, puhuivat Sasorille, jostakin samalla, kun Daisuke ja Deri, saapuivat. ”Veli!” Deri huusi ja juoksi Takerun luokse. Päästyään veljensä luo, Deri heittäytyi halaamaan häntä. Takeru käänsi päätään ja näkin veljensä. ”Dase, Deri!” Daisuke ilmestyi kuin tyhjästä, Deri taakse ja näytti oudolta. ”Hei! Varo! Tuo sattuu!” Takeru älähti ja ravisteli Deri irti. ”Ai, anteeksi...Olen vain iloinen että olet kunnossa!” Deri mumisi ja hellitti hieman. Takeru käänsi katseensa Daisukeen. Ensimmäistä kertaa eläessään Takeru näki, että Daisuke oli huolissaan ja peloissaan...Lisäksi hän näytti myös, ensimmäistä kertaa epävarmalta. ”Oletko kunnossa, Take?” Daisuke kysyi ja istui sohvalle, veljensä viereen. ”Joo. Olen minä.” Takeru vastasi. Sasori katseli, kun veljekset tervehtivät ja kysyivät Takerun vointia. Paholinen oli kutsunut pojat, myös sen takia, että voisi esitellä heidät erille henkilölle. ”Nonii, pojat. Katsokaahan tänne.” Sasori sanoi ja viittilöi poikia. Nuoremmat punapäät käänkyivät ja katsoivat suurta peiliä, joka oli Sasorin edessä. ”Mikä tuo on?” Deri kysyi ja tuijotti peiliä saafiiri silmillään. ”Portti. Sen avulla voi matkustaa ajassa.” Sasori vastasi. ”Tänään te, pääsette mukaan. Menemme näet, Zeuroihin.” ”Zeuroihin? Mikä paikka se on?” Deri kysyi. ”Paikka, jossa ovat kaksoisolennot.” Itachi murisi samalla, kun Hidan näytti innokkaalta. ”Vauhtia jo, kusipäät! Haluan tavata Deen!” Sasori pyöräytti silmiään ja avasi portin. Portin ruutu muttui samassa ja näyttöön ilmaantui hahmo. Punapäinen, noin Sasorin nuorempi mies katsoi huoneessa olijoita. ”Hei, Saso! Olen odottanutkin, että otat yhteyttä! Mitä kuuluu?” ”Päästä meidät Zeuroihin, Seiru!” Sasori sanoi nopeasti. Daisuke, Takeru ja Deri tuijottivat hahmoa, sanottomina. ”Okei, okei! Selvä!” Samassa kaikkien eteen ilmestyi portti, joka imaisi joukon.
-----Zeurohin-----
Daisuke, Takeru ja Deri napsauttivat silmäntä auki. Pojat hätkähti nähdessään, etteivät olleet enään kotona. Paikka oli linnaa muistuttava kartano. Sisustus oli kullalla, hopealla, punaisella ja sinisellä. Muuten paikka näytti Manalalta. ”Hei, Saso, täällä!” Joukko kääntyi ja kolme punapäätä olivat pyörtyä; Seiru istui suuren kiviveistoksen päällä ja virnisti. Seiru muistuttu paljon Sasoria: Lyhyet verenpunaiset hiukset. Sairun oikea silmä oli ruskea, mutta vasen silmä oli smaragdin vihreä. Seiru kääntyi katsomaan poikia. ”Te olette siis, Daisuke, Takeru ja Deri. Hauska tavata! Olen Seiru, Sason jälleen syntynyt, kaksoisolento!” Daisuke vain tuijotti, Takeru näytti pyörtyvän ja Deria huimati. ”Mitä? Kaksoisolento?” Daisuke toisti ja katsoi isäänsä. Sasori ei, kuitenkaan vastannut. ”Seiru, missä Musuko ja Nodah ovat?” Paholainen kysyi. Seirun virnistys laski hieman. ”Nah! En tiedä, eikä se kyllä minulle kuulu...” ”Seiru! Missä helvetissä olet?! Tänne niin, kuin olisit jo!” Kaikki kääntyivät ja näkivät nyt toisen punapään mies. Verenpunaiset hiukset, mutta ainoa ero oli, että miehellä oli oikea silmä smaragdin vihreä ja vasen ruskea. ”Hhm? Sasori? Mitä te teette täällä?” Mies pysähtyi ja katsoi Sasoria. ”Hei, Nodah! Tulimme pienelle vierailulle, hmm.” Deidara sanoi ja hymyili. Nodah hymyili takaisin. ”Selvä! Onko jotain tapahtunut?” Nodah kysi, Luciferilta. Lucifer nyökkäsi. ”Keitä te olette?” Takeru kysyi sekavana ja katsoi vuoron perään Nodahia ja Seirua. Nodah katsoi Devilin veljeksiä ja hyimyili. ”Olen Nodah ja tuotolla on Seiru, nuorempi veljeni. Olemme kaksosolentoja. Minä ja Seiru olemme, kummatkin Sasorin kaksosolentoja.” Derin päässä huippasi enemmän ja Deidara tarttui poikaa olkapäästä. ”Ei hätää, Deri. He ovat ystäviä, hmm.” ”J-joo...” Deidara hymyili ja katsoi takaisin Nodahiin. ”Missä isä on?” Devilin veljekset kääntyivät ja näkivät Taiyon. ”Täh?” Taiyo katsoi Nodahia. ”Hän on paraaikaa Reficulin kanssa.” Nodah vastasi. ”Emme ole enään, Nodah. Hei, Taiyo, hei Sasori!” Nodah kääntyi katsoimaan taakseen ja näki, että joku käveli heitä kohti. ”Akame?! Mitä helvettiä?” Takeru huusi sekavana. ”Hah hah. Minä ole Musuko, mutta olen myös, samalla Akame. Olen myös, poikkeuksellisesti meistä kolmesta vanhin.” Mies, jälleen Sasorin näköinen sanoin. Miehen, kokonaan vihreät silmät, katsoivat pojista Taiyoon. ”Hei, isä!” Taiyo hymyili ja käveli Musukon luokse. ”Hei, Taiyo. Miten voi?” Musuko kysyi ja pörrötti pojan ruskeita hiuksia. ”Hyvin.” ”Entä te?” Musuko sanoi ja katosi muihin. ”Mekin voimme hyvin.” Lucifer vastasi. Musuko nyökkäsi ja kääntyi. ”Tulkaa! Menemme tapaamaan Reficulia. Samalla saatte taas tavata Deistyn ja muut, mutta varokaa. Deisty on huonolla tuulella ja Deen on hänen kanssaan.” Hidan näytti innostuneen heti” Helvetti! Äkkiä nyt, missä Deen on?” ”Kuka on Rafecul?” Daisuke kysyi Musukon perässä. ”Rfecul on sama henkilö, kun Lucifer.” Daisuke nyökkäsi. ”Ja Deen on Hidan?” Nyökköäys. ”Ja entä Deisty?” Deri kysyi nyt. Kaikki pysähtyivät samassa ja kääntyivät Deriin. ”Hhmm?” ”Deisty olen minä, hmm” Deidara sanoi ja hymyili. ”Teilläkin on omat kaksois olennot. Daisukella on Raichi ja Takerulla on Richi. Ja...” Nodah katsoi Deri ”Sinulla on Ryo. Hän on kuin sinä. Daichilla on Ayano.” Daisuke, Takeru ja Deri, kartsahtivat Nodahiin. ”Me-meillä?!” ”Jep!” Pien koko joukko oli oven edessä. Musuko koputti ja jäi odottamaan vastatusta. ”Sisään!” Musuko siirsi kätensä ja avasi oven. ”Rafecu, saimme vieraita!” Seiru huudahti ja asteli ensimmäisenä huoneeseen. Huoneessa oli kolme henkeä henkeä. Ensimmäinen oli mies, jolla oli pitkä tummat hiukset ja punaiset silmät. ”Sasori, Lucifer ja muut. Tämäpä hauska yllätys!” ”Hei, Rafecul!” Madara huokkasi. Toinen huoneessa olija kääntyi. ”Helkkari, Hidan!” Mies huudahti ja käänsi viikatteensa heidän suuntaanasa. ”Hei, teillekkin kakarat! Olen Deen, toisin sanoen toinen Hidan!” Deen siukset olivat lyhyet ja pörrössä, mutta väriltä hopeat. Silmät olivat liilat. Deen ja Hidan tervehtivät toisiaan ja muut, tulivat sisemmäs huoneeseen. Viimeinen huoneessa olija oli nuori nainen. Veljesten silmät laajenivat, kun nainen kääntyi heihin ja he näkivät hänen kasvonsa. ”Hei, Deidara!” Naisella oli pitkät hiukset olivat, vaalen oranssit, jotka peittivät vasenman silmän. Päälaella oli, Deidaran lailla poninhäntä. Naisen silmät olivat turkoosit ja hohtavat. Deidara hymyili. ”Hauska nähdä pitkästä aikaa, Deisty!” Deisty hymyili. Samassa ilmestyi tuulen puuska ja kaikki kääntyivät, kohtaamaan poijan. ”Rafecul, missä Ryo?” Poika kysyi. ”Ai. Hei, Richi! Tämäpä yhteen sattuma.” Lucifer sanoi ja katsoi poikaa. Richilla oli lyhyet punaiset hiukset ja vasemman silmän päällä musta silmälappu. Oikea silmä oli vihreä. ”Hhhmmm? Keitä nuo pennut ovat?” Richi kysyi ja katsoi Daisukeen, Takeruun ja Deriin. ”Alkuperäiset, Richi! Käyttäydy tai päädyt huoneeseesi!” Deisty sanoi ankarasti ja katsoi poikaa. Richi nosti kulmiaan ja kohtasi sitten Takerun katseen. ”O-olet sinä Akasuna Takeru?” Rishi kysyi. Takeru nyökkäsi. ”Joo ja sinä olet kai minä?” Nyt Richi nyökkäsi ja käveli puhumaan, jostakin Takerulle. Samassa, Richin taakse ilmestyi uusi hahmo. ”Richi, minne hittoon katoat aina?!” ”Rauhoitu, velipoika! Ota iisisti! Tapaamme alkuperäiset.” Raichi nosti katseensa ja katsoi Daisukea. Raichi poikkesi veljestään useammalla tavalla;Verenpunaiset hiukset olivat pitkät ja kiinni pienellä poninhännällä. Silmät olivat vihreät. Daisuke astui nyt vaistomaisesti askeleen kohti Raichia. Pojat olivat pien toistensa edessä, kättelivät ja alkoivat jutustella. Deri katseli ympärilleen. Raichi ja Richi olivat hänen veljiensä kaksois olennot, mutta missä hänen oli? 12-vuotias huokaisi ja istui huoneessa olevalle sohvalle, äitinsä ja Deistyn viereen. Kaikki juttelivat, jonkun kanssa, paitsi hän. ”Hhmm? Mikä hätänä Deri?” Deisty kysyi ja katsoi poikaa. Deri katsoi äitinsä kaksoisolentoa. ”Ei mikään. Missä minun kaksoisolentoni on?” Deisty hymyili. ”Voin kutsua hänet.” Samassa nainen napsautti sormiaan ja tuuli puhalsi. ”Mitä asiaa?” Deri kääntyi ja jähmettyi. Täsmälleen hänen näköinen poka seisoi hänen takanaan. Ainoa ero oli silmät, jotka olivat vihreät. Tämä oli siis Ryo, hänen kaksoisolentonsa. ”Hmm? Olet Deri etkö niin?” Ryo kysyi uteliaana. ”J-joo. Ja sinä olet Ryo?” ”Kyllä. Olen minä.” Ryo vastasi. Ryo istui sohvalle Derin viereen. ”Minkälaista elämän on Manalassa?” Ryo kysyi kiinnostuneena. ”No...Aika tylsää, josku. Toisaalta mielenkiintoista ja ärsyttävää.” Deri vatasi, hermostuneena. ”Sain vasta tietää, että minulla on pikkusisko, Daichi ja Hetkeä myöhemmin Takeru siepattiin.” Ryo rypisti otsaansa ja katsoi lattiaan. ”Kurjaa...Raichi ja Richi eivät koskaan jää kiinni. He ovat vahvoja.” Deri nyökkäsi. ”Onko siskolla kaksoisolento?” Hän kysyi. ”On, Ayanoa!” Ryo myhyili hiaman ja napsautti sormia. ”Joo, veli?” Deri katsoi ja näki edessään tytön, jolla oli kuin Daichi, vihreillä silmillä. ”Hhmmm? Olet Deri! Hauska tavata! Olen Ayano! Ryo ja muiden pikkusisko!” Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:16. Kaapattu.

-----Tuntematon-----

”Aarg!” Tuskallinen huuto kaikui, mustan linnan tyrmässä. ”Aradied! Onko poika puhunut vielä mitään?” Mies, jolla oli lyhyet mustat hiukset ja silmät, kääntyivät. ”Ei, Raito. Irosas on yrittänyt lukea hänen mieltään, mutta turhaan.” Aradied vastasi turhautuneena. Raito käveli huoneeseen ja pysähtyi, katsoen Aradieta. Mies kääntyi ja näki nyt toisen huoneessa olijan. Toinen henkilö oli myös mies. Pitkät, vaaleat hiukset, mustat silmät. Irosas, langennut, kaarienkeli. Irosas kykeni näkemään ihmisten ja muiden olentojen mieleen ja ennakoimaan mm. Hyökkäyksiä, ajatuksia ja vastaavaa. ”Sasori on, kaiketi suojannut mielen. Tämä poika ei ole puhunut lainkaan. Mielestäni olisi ollut parempi, hankkia hänen pojistaan nuorin.” Raito rypisti otsaansa ja katsoi Irosasin eteen, kiviseinään. Seinästä kiinni roikkui hahmo, jolla oli verenpunaiset hiukset. Raito otti muutaman askeleen, kohti punapäistä hahmoa. Takeru oli kiinni seinässä, ketjuilla. Ketjut kirstyivät, kuin käärmeet pojan käsien ympäri. Takeru huohotti samalla, kun puri huultaan kivusta. Teinin vasemmassa käsivarressa oli iso ja pitkä avohaava, joka vuoti verta. Mustapunaiset vaatteet olivat, osittain repaleiset ja värjäytyneet verestä. ”Heh...Luuletteko oikeasti, että kerron jotain?” Takeru virnisti ja katsoi edessään seisovia miehiä. Hänen katseensa kohdistui Raiton silmiin. ”Olet yllättävän sitkeä. Olet selkeästi tullut isääsi. Hän ei, koskaan luovuttanut tai antanut periksi.” Raito sanoi, nyt vakuutuneena. Takeru virnisti edelleen. ”Hah! En pettäisi isää, vaikka sitten kuolisin! Sillä mitä väliä, sillä on? Te päädytte, kuitenkin pian ikuiseen kidutukseen!” Poika huudahti. Raito rypisti, uudelleen otsaansa. Samassa, lainkaan varoittamatta, Takeru tunsi nyrkin iskun rinnassaan. ”Aarg!” Takeru heitti kivusta päänsä alas, mutta se oli virhe. Raito nosti nopeati, toisen polvensa ja potkaisi punapäistä teiniä leukaan. ”Uargh!” Rintaan ja leukaan kohdistunut kipu oli, kuitenkin vasta alkua. Takerun pään lennähtäessä nyt ylös, Raito tarttui poikaa hiuksista ja nosti Takerun kasvot omien kavojensa tasolle. ”Jos olisin sinä, olisin huomattavasti kohteliaampi ja siistimpi suustani, poika!” Raito murisi. Takeru vain sähisi, mutta ei sanonut mitään. Raito tuijotti poikaa vielä hetken, ennen kuin päästi irti ja antoi pojan pään pudota. Takeru huohotti uudelleen. Punapää nosti katseensa, mutta katsahtaessaan hän näki Irosasin edessään. Irosas katsoi Takerua silmiin ja samassa Takeru ymmärsi. ”Ei hitto...!” Takerun silmät laajenivat ja hän tunsi väsähtävänsä. Samassa, Takerun silmät lepattivat ja poika sammui.
Raito katsoi Takerua. Poika toi hänelle mieleen ajat, milloin hän taisteli Sasoria ja muita vastaan. Projekti oli ollut täydellinen. Projekti, jonka avulla hen olisi ollut johtoasemassa. Projekti, nimeltä ''Katsu Deidar''. Raito suunnitteli,  Deidaraa vuosien ajan. Mies tahtoi luoda aseen, jolla syrjäyttää Luciferin johdosta. Nyt Deidara oli jo vahva. Lisä ongelmia toi myös Sasori, joka oli myös vahva. Sasorin ollessa Deidaran kanssa, edes Hän itse ei hyökännyt. Mutta nyt asia oli toisin; Olihan hänellä nyt luonaan kaidän poikansa.
-----Sasori-----
”Hitto!” Sasori murisi juostessaan. ”Sasori, koita rauhoittua! Hätiköimällä, vain pahennamme tilannetta!” Madara huusi. He olivat etsineet Takeru jo kaksi päivää, mutta tuloketta. Verta, vaatteen paloja tai vastaavaa ei löytynyt. Kukaan,  demonivampyyreistä ei voinut seurata Takerun veren hajua. Sasori oli käskenyt Deidaran, Daisuken ja Derin jäämään kotiin, etsintöjen ajaksi. Daisuke oli raivoissaan ja oli jo onnistunut seitsemään otteeseen karkaamaan. Jokaisella kerralla teini törmäsi, kuitenki huonoksi onnekseen Paholaiseen. ”Okei, mietitään. Missä Raito voisi olla ja mitä hän alun alkaen haluaa Takerusta?” ”En..:En enään tiedä.” Madara sanoi ja kohautti olkapäitään. Samassa tuulen puuska puhalsi ja Sasori, Madara, Pain ja Lucifer kääntyivät. Kaikkien neljän silmät laajenit. Aradied seisoi joukon takana ja hymyili ilkikurisesti. ”Aradied!” Pain huusi raivoissaan. ”Terve, teitä sai etsiä.” Aradied sanoi rennosti, kun he olisivat puhueet aivan jostain muusta. ”Aradied, missä Takeru on?!” ”Ai, tarkoitat sitä punapäätä?” korppitukkainen mies kysyi ja kohautti olkiaan. ”En tiedä...” ”Älä valehtele!” Sasori otti nyt muutaman askeleen kohti Aradieta ja tarttui nuorempaa miestä kaulasta. ”Kerro, Aradied! Kerro missä poikani, missä Takeru on!” Kaksikko tuijotti hetken toisiaan silmiin. ”Hhmmm...Jos ainakin tapat minut, en voi kertoa teille missä hän on.” Aradied vastasi. ”Sasori, päästä hänet.” Lucifer sanoi. Paholainen tuijotti vielä hetken, mutta päästi sitten Aradien. ”No? Kerro missä poika on!” Madara murisi. Aradied virnisti ja napsautti sormiaan. Samassa Irosas oli, ilmestynyt miehen taakse. Nelikon silmät suuntasivat Irosasiin, joka piti kinni jostain punatukkaisesta. ”Takeru!” Hahmo kohotti välittömästi katseensa ja katsahti Sasoriin. ”Isä! Lucifer!” Takeru huusi samalla, kun yritti päästä irti Irosasin otteesta. Irosas siirsi toisen kätensä teinin kaulan ympäsi ja toisella kädellä piti käsi aisoissa. ”Lainasimme punapäätä vähän, mutta saatte hänet takaisin nyt.” Aradied sanoi. Mies kääntyi Irosasiin, joka nyökkäsi. Tämän jälkeen mies päästi irti pojasta. ”Me tästä lähdemme.” Irosas sanoi. ”Te ette mene minnekkään!” Mutta kaksikko ehti jo kadota. Sasori ja muut ryntäsivät samassa Takerun luokse. Takeru makasi massa ja sähisi kivusta. ”Takeru! Takeru, oletko kunnossa?!” Sasori huusi ja kumartui poikansa luo. Hän jäätyi hetkeksi paikalleen, kun hän näki pojan vammat. ”Hitto!” Pain murisi. ”Sasori...” ”Mennään. Meidän otettava yhteys ''Zeuroihin.'' Siellä on saatava kekustella Musukon,  Nodahin, Deen ja Raficulin, kanssa.” Sasori sanoi nopeasti. Muut tuijottivat häntä. ”Zeuroihin? Mitä hittoa?! Me voimme hoitaa tämän. ''Kaksosolentojen'' ei tarvitse sekaantua tähän!” Pain huusi. ”Hidanin vielä kestän, mutta en Deenia. Lisäksi he kaksi yhdessä...” ”Sasori on oikeassa. Minä voin kekustella Reficulin kanssa tapahtuneista, mutta....” Lucifer katsoi nyt Sasori. ”Älä sekaanu liikaa Nodahin, ''itsesi'' ja Musukon, Akamen riitoihin. Lisäksi, pidä Deidaraa tai tarkemmin, ''Deisty'' silmällä. Hän voi ylireogoida ja pahasti. Hänen luonteensahan on vahvempi, kun Takerun yleensä.” Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:15. Derin ja Hayaton suunnitelma.

”No? Mitä ajattelit tehdä asialle?” Hayato huokaisi samalla, kun istui harjoittelusalin ikkunalaudalla. Deri istui seinää vasten ja tuijotti, ilmeettömänä kattoon. ”...” Hayato käänsi päätään ja katsoi alas, oikellalle puoleellee. Deri ei vieläkään kiinnitänyt häneen mitään huomiota. ”Ääh... Älä viitsi pitää mykkäkoulua. Olet murjottanut jo aivan liian pitkään, Deri. Ole kiltti ja sano, jotain!” ”...Niin kuin mitä...?” Hayato rypisti otsaansa. ”No. Kerro vaikka, tiesivätkö Dase ja Take?”(Dase ja Take. Daisukelle ja Takerulle annetut lempinimet. Muillekkin hahmoille paljastuu omia lempinimiä, mutta myöhemmin.)”...Eivät...Isä pyyhki heidän muistinsa, mutta kyllä he jotain muistivat, kun siskosta kerrottiin...Daisuke ei kuitenkaan vaikuttanut, yhtä yllättyneeltä. Siis Takeruun verrattuna...”
Oli kulunut nyt kaksi viikkoa siitä, kun Deri sai kuulla totuuden. Totuuden siitä, että hänellä oli sisar. Poika ei saanut siskoaan, Daichia mielestään, eikä myöskään Raitoa. Sasori oli kertonut hänelle kaiken Daichista ja siitä, mitä tuolloin, melkein 12-vuotta sitten oli tapahtunut. Daichi oli kaapattu ja syyllinen oli heidän oma isoisänsä, Raito. Deri oli selittänyt kaiken Uudelle Akatsukille, New Akatsukille. Muut olivat kertoneet, etteivät koskaan tienneet tytöstä. Deri ei ollut, enään lämpöisissä väleissä, juuri kenenkään kanssa. Muut kuitenkin ymmärsivät häntä; Deri oli vihainen isälleen siitä, ettei Paholainen ollut kertonut totuutta aijemmin. Sasori taas puolustautui sanoen, että halusi suojella poikiaan ja aikoi kertoa Daichista heille, kunhan he olisivat vanhempia ja valmiita.
Hayato, joka oli Derin läheisin ystävä ja johon poika luotti täysin, oli täysin tietoinen tapahtumista. Hayato pystyi lukemaan Deria, kuin avointa kirjaa konsanaa. Tämän vuoksi, teini tunsi punapään parhaiten, kuin kukaan muu ja tiesi heti, jos jokin oli vinossa tai vaivasi. Sasori tunsi poikansa myös hyvin, mutta usein näytti siltä, että jopa Daisuke tuntisi nuoremmat veljensä, isäänsä paremmin. Daisuke oli veljeksistä vanhin ja kokenein. Vaikka vanhin, punapäinen poika oli vasta 15-vuotias, hän oli silti lahjakas. Teini haillitsi jo 10-vuotiaana, kaikki perinteiset taidot ja pikasiirtymisen. Daisuke osasi myös käyttää miekkaa, nimeltä; NoVu. Deri oli täysin tietoinen siitä, että hänen vanhemmalla veljellään oli, myös rakastettu! Daisuke oli, näet tavannut ystävänsä, Hiron vuotta nuorempaa sisarta, Himea. Takerun mukaan, Daisuke olisi ihastunut tyttöön. Daisuke, kuitenkin kielsi tämän, mutta Deri alkoi itsekkin jo kuskoa tosin. ”Muuten, muuten!” Hayato huudahti yllättäen. ”Näin Dasen ja Himen aamulla! He olivat kahdestaan!” Deri käännähti nopeasti ystäväänsä. ”Dase ja...Hime?!” ”Joo ja arvaa mitä muuta näin?!” Hayaton ilme oli ilkikurinen ja leikisä. Poika salasi jotain. ”No?” Deri halusi tietää heti, mitä Hayato oli nähnyt. Hayato pudisti päätään. ”Miksi pitäisi kertoa, kun pidät mykkäkoulua?” ”Haya-kun!” ”Okei, okei!” Hayato vastasi nopeasti ja vältti Derin nyrkin iskun. ”Dase ja Hime, he suutelivat!” Deri pysähtyi, vain tuijotti Hayatoa. Mitä? Dasuke ja Hime tekivät mitä? ”Täh?” ”Joo! He suutelivat pihalla, harjoitus alueella...” Hayato keskeytti, kun Deri nousi ylös ja lähti ovelle. ”Minne menet?” Deri kääntyi ja katsoi Hayatoa, virnistäen. ”Tule. Mennään puhumaan, isoveli ei taidan kieltää näkemääsi.” Hayato virnisti takaisin. ”Selvä! Mennään!”
-----Hetken kuluttua, Daisuken luona-----
”...Voitteko toistaa? Te näitte mitä?!” Daisuke mumisi, kun Deri ja Hayato olivat hänen edessään. Kaikki kolme olivat harjoittelu alueella, ulkona. Daisuke istui puunalla ja teroitti, NoVu-miekkaansa. Pojat virnistivät ja katsahtivat toisiaan. ”Okei, jos niin haluat! Näin sinut ja Himen!” Hayato sanoi ja käänsi katseensa, takaisin Daisukeen. ”Ja te suutelitte! Rakastat häntä, etkö vain?” Deri lisäsi. Kummatkin pojat virnistivät yhä, kun Daisuken puskille levisi punoitus. ”Hei, Deri! Veljesi punastui!” Hayato huudahti ja osoitti Daisuken kasvoja ”En, en ole punastunut! Enkä myöskään ole rakastanut Himeen...” Daisuke kuitenkin lopetti, kun kummatkin 12-vuotiaat olivat purskahtaneet nauruun. ”Lopettakaa nauraminen, heti!” Deri käänsi katseensa isoveljeensä, nauraen yhä. ”Ai juu! Voisimmehan minä ja Haya-kun mennä kertomaan Himelle.” ”Te ette puhu tästä, kenellekkään!” Daisuke huusi vihaisena ja silmät vihasta palaen. ”Niin mistä?” Kummatkin punapäät ja Hayato hyppäsivät ilmaan ja käännähtivät ympäri kohtaamaan punapäiden isän. Sasori katsoi kumpaakin poikaansa ja Hayatoa. ”No?” Paholainen toisti ja hänen katseensa kohdistui nyt,vanhimpaan poikaansa. ”...Tuota, noin...Minä vain...” ”Dasella on tyttöystävä!” Deri keskeytti, yrittäen pidätellä virnettään. Sasori nosti punaisia kulmiaan hiaman yllättyneenä. ”Niinkö?” Sasori katsoi Daisukeen, joka katsoi pois. ”Hime...?” Daisuke ei vastannut, vain nyökkäsi. ”Sasori!” Samassa nelikko kääntyi katsomaan. Deidara juoksi, Madara perässään, heitä kohti. ”Mitä nyt, Dei?” Kummatkin pysähtyivät huohottaen heidän luokseen. Madara näytti huolestuneelta ja vihaiselta. Deidara taas näytti siltä, että purskahtaisi kohta itkuun. ”Takeru...Takeru on...” Deidara itki nyt ja yritti puhua. ”Takeru on siepattu, Sasori... Hänen miekkansa löytyi metsästä, aukealta.” Madara sanoi hiljaa samalla, kun purihuulta. Sasorin, Daisuken, Derin ja Hayaton silmät laajenivat. ”Mi-...Mitä?” Hayato kuiskasi. Samassa Daisuke, pomppasi pystyyn ja tuijotti itkevää äitiään. ”Ei...” ”Meidän on lähdettävä etsimään häntä, Sasori!” Madara sanoi nopeasti. Sasori, joka oli kietonut kätensä Deidaran ympärille nyökkäsi. ”Lähetä kahdenhengen ryhmiä liikkeelle! Käske heitä etsimään Takeru!” Madara nyökkäsi. Daisuke lähti samassa, mutta Sasori tarttui häneen. ”Päästä irti! Menen etsimään hänet ja...” ”Sinä jäät tänne, etkä lähde minnekkään!” Sasori kesketty. ”Hän on veljeni! Minun on löydettävä hänet! Osaan jo taistella ja pitää huolta itsestäni!” ”Ymmärrän kyllä, miltä sinusta tuntuu, mutta et voi vain rynnätä etsimään häntä!” Hayato kääntyi katsomaan Deria, joka seisoi järkyttyneenä. ”Deri...” Hän kuiskasi. Deri oli vain järkyttynyt. Takeru...Takeru on siepattu? Hänen veljensä, nuorempi isoveljensä on siepattu? Ei, ei, ei!! ”Kuka se voi olla?” Hayato kysyi. ”Ainoa henkilö on...on...” Madara puri huultaan. ”Se on Raito.” Sasori murisi. ”Me tulemme mukaan!” ”Ette tule!” Sasori huusi ja lähti juosten pois. ”Mut-...” ”Ei mitään vastalauseita!” Hayato käveli ja kosketti Deria olkapäähän. ”Deri...” "Keksin suunnitelman, Hayato! Mennään” Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku.14. Tuntematon vaiko unohdettu?

-----Seuraavana päivänä-----

Deri heräsi sekavana ja väsyneenä. Heti silmät avattuaan, hän katseli ylpärilleen. Nuori punapää hämmentyi nähdessää, olevatnsa omassa huoneessaa. ”Mitä ihmet-...?” Kova kipu päässä, sai nyt hänen huomionsa. Samassa, hänen mieleensä palasivat yölliset tapahtumat. Raito, Sasori, keskustelu ja...Se tyttö! Yhtäkkiä, Deri pommpasi pystyyn. Tyttö?! Niin tietysti, se tyttö! Raiton mukaan lähti, joku tyttö. Pitkät verenpunaiset hiukset, safiirin siniset silmät ja...NIMI! Daichi, Katsu-Akasuna Daichi! Oliko se tyttö, voisiko hän olla... Derin sisko?! Hän muisti, mitä tyttö oli hänelle huutanut: ”Muista, olen Daichi! Katsu-Akasuna Daichi!” Derin mieli alkoi kirkastua ja hän kohotti katseensa. Muuten, milloin hän oli omaan huoneeseensa päätynyt? Missä hänen isäsntä oli? Samassa Deri nousi, tarttui viittaansa ja heittisen ympäsilleen. Hänen oli pakko, aivan pakko, päästä puhumaan isälleen. Hän halusi tietää, tarkalleen mitä oikein oli tapahtunut.
-----Ruokasali-----
Deri astui sisään, ruokasaliin. Poika näki perheensä ensimmäisenä, aamiaisella. Deri näki, että hänen vanhempansa keskustelivat jostakin. Deidara hymyisi ja puhui Paholaiselle, joka vuorostaan hymyili alas vaimolleen ja suteli blondia otsaan. Nuori prinssi käänsi katseensa pois, hänen vanhemmistaan ja katsoi nyt Takeruun. Takeru, joka keikkui tuolilla, kädet päänsä takana, näytti laiskalta. ”Ah, huomenta Deri! Nukuitko hyvin, hmm?” Deri käännähti katsomaan äitiään, joka hymyili pojalleen. ”Ai, joo...” Deri vastasi nopeasti ja käänsi katseensa Sasoriin. Paholainen istui nyt pöydän ääressä, siemaillen maljasta lämmintä kahvi ja lukien/selaillen päivän lehteä. Derin astuessa lähemmäksi pöytää, Sasori nosti katseensa sanomalehdestä. ”Huomenta, Deri.” Punapäinen mies tervehti. Deri, vain nyökkäsi. ”Huomenta...” Deidara, ilmeistyi samassa, kuin tyhjästä ja laittoi aamiaisen Derin eteen. Poika istui, kiitti äitiään ja tarttui haarukkaan. Hetken ajan Deri, vain kuunteli muun perheen keskusteluja. Itse hän mietti, miten aloittaisi puhumaan eilisestä tapahtuneesta isälleen. ”Hei! Missä Dase, muuten on?” Takeru kysyi. ”Hänellä oli joitakin asioita hoidettavana, näin heti aamusta, hmm.” Deri nosti päätään ja katsoi äitiinsä. ”?? Hänellä on kiire ??” Deidara nyökkäsi. ”Kyllä. Daisuke alkaa harjoitella metsästämistä ja taisteluja.” Sasori sanoi ja kiinnitti samassa kaikkie huomion. ”Joo, joo. Hän alkaa harjoitella...Hetkinen, siis MITÄ?!” Takeru reagoi niin nopeasti, että menetti kekittymisensä ja putosi tuoliltaan lattialle. Hetken oli taas hiljaista. (Lukuun ottaatta Takerua, joka kirosi noustessaan.) ”Metsästystä? Mutta...” Deri keskeytti, kun hän muisti jotain. Poika kääntyi Sasoriin, joka katseli uudelleen lähteään. ”Isä, mitä eilen oikein tapahtui? Minä...” ”Etkö muista?” Takeru kysyi ja tuijotti nuorempaa veljeään. Deri vain räpytteli. ”En.” Takeru antoi veljelleen, liiankin tutun, silmien pyöräytyksen ja pienen pään pudistuksen. ”Sinä pyörryit huoneeseesi.” Takeru sanoi. Derin silmät laajenivat ja hän katsahti isäänsä. ”Isä löysi sinut. Olit makaamassa sängyn vieressä, harjoitusten jälkeen. Hmm.” Deidara katsoi poikaansa, huolissaan. ”Mutta...En voinut! Kävin yöllä vielä ulkona ja...” Takeru keskeytti. ”Minähän sanoin. Hän löi päänsä kovaan. Sen on täytynyt tapahtua silloin, kun harjoiteltiin ja isä viskasi hänet päin puuta.” Deidara rypisti otsaansa ja katsoi poikaansa. ”Takeru, kuinka monta kertaa olen sanonut, että...” Deri huokaisi, kun hänen äitinsä läksytti Takerua. Tämän jälkeen, nuorin punapää kääntyi isäänsä. Deri kohtasi heti Paholaisen katseen. Sasori katsoi alas, vieressään istuvaa poikaansa. Suklaanruskeat silmät olivat nyt punaiset ja niiden, läpitunkeva, katse oli suunnattu Derin silmiin. Deri tiesi heti, että hänen isänsä oli valehdellut. Hän ei ollut menettänyt tajuntaansa harjoitusten jälkeen. Hän oli ollut muistoissa, mennyt yölliseen metsään ja tavannut sisarensa. Punapäät tuijottivat toisiaan hetken, ennen kuin Deri huomasi jotain. Sasorin vihjasivat, päivän selvästi, poikaa vaikenemaan aiheesta. Silloin Deri, kuuli päänsä sisällä äänen. ”Deri, älä missään nimessä puhu näkemästäsi. Ymmärrätkö?!” Sasorin ääni vaati. ”Loistavaa...” Deri murisi ja käänsi katseensa lautaseensa. Huokaisten poika alkoi syödä, makkara-munakasta ja lihaa. ”Deri, vastaa kysymykseeni. Heti!” Sasorin ääni kuulosti nyt uhkaavalta. ”Mene pois päästäni!” Deri ajatteli vihaisen samalla, kun tarttui omaan pikariinsa ja otti kulauksen verta. ”En. En, enne kuin olen keskustellut kanssasi hieman...” ”Entä jos en halua, että tunkeudut mieleeni?! Entä jos en halua puhua?!” Deri käänsi katseensa ruuastaan ja käänsi punaisina hehkuvat silmänsä, isäänsä. ”Deri...Se mitä eilen näit ja kuulit...Meidän on puhuttava siitä.” ”Okei, okei! Ymmärrän kyllä, mutta en halua puhua siitä nyt...” Deri vaikeni ja kääntyi syömään. Sasori huokaisi ja oloitti syömään itsekkin. ”...Miksi?” Sasori käänsi päänsä, uudelleen poikaansan. ”Mitä tarkoitat?” Hän kysyi, ajatuksissaan takaisin. ”Se tyttö...Onko hän oikeasti, ihan oikeasti...minun, minun...” ”Deri...” Deri siirsi silmänsä isäänsä. Sasori katsoi poikaa ja hänen ilmeensä näytti melko ahdistuneen näköisenä. ”Minä kerron sinulle, kaiken. Aivan kaiken, tiedäthän nyt, jo liiankin paljon.” Derin silmät laajenivat. ”Dei, minulla on asiaa Derille. Menemme nyt.” Sasori sanoi ja nousi pystyyn. Deidara nyökkäsi ja Sasori nyökkäsi takaisi. Samassa Deri tunsi isänsä käden olkapäällään ja samassa he olivatki, jo hänen huoneessaan. Deri istui sängylleen ja Sasori käveli ikkunalle. ”No?” Deri kysyi ja katsoi isäänsä. ”Kuka se tyttö, Daichi on?” Sasori oli hetken hiljaa. ”Hän...” Sasori hiljeni jälleen. ”Hän on sinun siskosi... Kaksos-siskosi, Deri.” Jatkuu!

/Anteeksi, näin lyhyt luku! Koulussa on kiire ja on vaike keksiä joskus tapahtumien aikajanaa...Anteeksi! Toivon, että jaksatte odottaa! Suuret kiitokset, toivottaa : DeiDai-Chan(Minä) ja partnerini Meki(Saso)!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku.13. Paholaisen tytär?

-----6 vuotta myöhemmin-----

”Uudestaan, Deri!” Sasori huusi samalla, kun väisti 12-vuotiaan poikansa iskun. ”Khh! Yritän koko ajan!” Punapää huusi takaisin isälleen. Daisuke istui puunalla, varjossa. Takeru, joka oli omasta mielestään jo harjoitellut riittävästi, makasi maassa, veljensä vieressä. ”Deri on kehittynyt nopeaa tahtia. Mitä mieltä olet, Take?” Daisuke kysyi kääntyen katsomaan vasemmalle puolelleen, Takeruun. Takeru huokaisi väsyneesti, ennen kuin vastasi: ”No, jaa...Heikko hän on kuitenkin.” 15-vuotias protestoi ja kääntyi katsomaan nuoremman veljensä ja isänsä suuntaan. Kaikki neljä punapäätä olivat harjoittelemassa ulkona, nyt. Sasori oli päättänyt kouluttaa poikansa itse ja myös tekinäin. Jokaisena päivänä, Sasori harjoitutti poikiaan vuoron perään ja testasi heidän taitojaan. Daisuke, luonnostaan oli aina ensimmäisenä ja Sasori sai joskus, ottaa tosissaan vanhinta poikaansa vastaan. Daisuke oli voimistunut hurjasti kuuden vuoden aikana ja oppinut nopeasti. Takeru oli myös lahjakas, joskin ei näyttänyt piittaavan tästä laisinkaan. Derin kehitys oli, kuitenkin ollut vanhempia veljiään edellä. Deri oli oppinut hallitsemaan jo mm. Pikasiirtymisen, telepatian, joitakin harhoja, punamustan-värisen chakran ja punaisen miekkansa, Tsu Skyn, käytön. ”Uooaaarh!” Deri huusi samalla, kun yritti iskeä miekansa isäänsä. Paholainen, kuitenkin virnisti ja siirtyi sivuun. Samassa Sasori, oli jo pojan takana, tarttui tätä viitan hupusta ja heitti päin puuta. ”Kheh!” Deri huusi, lentäessään vasten puuta ja lyyhistyessään sen alle. ”Tämä saa riittää tältä päivältä. Voitte mennä” Paholainen sanoi, kääntäessään selkänsä Derille. Deri, joka juuri oli noussut uudelleen pystyyn, piteli nyt kiinni oikeasta käsivarrestaan. Kaksoset nyökkäsivät ja nousivat pystyyn. ”Selvä, minä tästä lähdenkin. Sovin tapaavani Himen ja Hiron tänään.” Daisuke huikkasi, ennen kuin poika katosi tuulen puuskassa. ”Tsh! Typerää touhua eli idiootin käytöstä...” ”Takeru, mitä aijot tehdä tänää?” Sasori kysyi kävellessään nuoremman kaksospoikansa ohi. Hän katsoi alas poikaan, joka kohautti olkapäitään. ”En tiedä...” Paholainen vain nyökkäsi ja Takeru katosi. Huokaisten, Sasori kääntyi nyt Deriin. ”Entäpäs sinä?” Deri antoi isälleen murhaavan katseen ja teleporttasi omaan huoneeseensa.
Huoneeseensa päästyään, Deri huokaisi. Hän käveli vuoteensa luokse, pidellen edelleen käsivarttaan. ”Hitto, hitto, hitto!” Deri murisi samalla, kun nappasi kirjan sänkynsä alta. Kirja oli kopio-versio, Sinetöidystä Kirjasta. Deri oli yhdessä Hayaton kanssa hankkinut kopion. Huokaisten, punapää aukaisi kirjan ja antoi sen viedä hänet mukanaan... Hän tahtoi ajatuksensa pois harjoituksista.
”Hemmetti, Luci! Miksi, hmm? Kykenen huolehtimaan itsestäni ja...” ”Deidara, rauhoitu. Ymmärrän kyllä kostosi, mutta sinusta ei ole vielä voittamaan Raitoa yksin.” Blondi teini murisi, tuijottaessaan langennutta enkeliä. Deri, joka najasi seinää vasten, katseli äitiään ja Luciferia. Nyt hän, oli löytänyt itseltään uuden kyvyn. Uusi kyky osottautui hyödylliseksi, sillä sen avulla Deri kykeni muistelemaan menneitä kirjojen avulla. Poika oli harjoitellut kykyään ahkerasti ja samalla myös salaan. Sasori, nimittäin suuttui helposti siitä jos, joku meni nuuskimaan menneitä. ”Mene pois, hmm!” Deri rypisti otsaansa ja suoristi selkänsä. Kyllästyneenä hän sulki silmänsä ja avatessaa, hän oli palannut omaan huoneenseensa. Punapää nousi, piilotti kirjan ja lähti ulos.
----Yö. 11:30 Kuka tietää.-----
”Häipykää silmistäni, niin kuin olisi jo! Älkääkä alkako ryppyilemmän!” Tytön raivoisa ääni kaikui, suuressa ja pimeässä makuuhuoneessa. Kaksi demonia vapisivat pelosta ja katosivat nopeasti huoneesta. ”Sinähä olet harvinaisen äreällä tuulella, tyttöseni.” Silkkisen kylmä, mies ääni kuuluui ovelta. Tyttö ei piitannut lainkaan puhujasta vaan katseli ulos ikkunasta. Kuun valo valaisi tytön asu. Pitkä veren myrkynvihreä viitta, verenpunainen pitkähihainen, mustat housut. Hopeinen valo valisi, myös tytön mustalla vyöllä olevan, miekan. Punakahvainen miekka lepäsi teini-ikäisen tytön vyöllä, mustassa kotelossaan. Mies otti muutaman askeleen kosti tyttöä. Mies astui, nyt itse, kuun valoon. Katsu Raito, seispo nyt tytön takana. ”Aijot lähteä metsästämään, eikö niin, Daichi?” Raito kysyi, ristien kätensä ja katsellen tytön selkää. ”...Ehkä, mutta menen itese ja yksin. Samalla tahdon löytää...Hänet...Punaisen Paholaisen!” Daichi sanoi, avasi ikkunan  ja hyppäsi ikkuna laudalle. Kääntyi ympäri, kohtaamaan nyt Raiton. Raito katsoi alas kylmiin, tunteettomiin, safiirin sinisiin silmiin. Verenpunaiset hiukset hulmusivat hiaman samalla, kun tuuli puhalsi vasemman puolenn kasvoista peittävät etuhiukset pois. Daichi tuijotti isoisäänsä, Raitoa, hetken ja hyppäsi sitten ulos ikkunasta. Daichi laskeutui maahan pehmeästi ja sulavasti. Tämän jälkeen tyttö nousi ja lähti juoksemaan, kadoten yöhön. Raiton kasvoilla karili ilkeä hymy, kun hän katsoi tytön katoavan pimeyteen...
-----Samaan aikaan Deri-----
* Huokaus * Deri käveli öisessä metsässä ja katseli jalkoihinsa. Hän olisi halunnut tietää, enemmän äitinsä ja isänsä tapaamisesta, mutta se ei vain onnistunut. ”Miten voisin saada tietoa?!” Deri mumisi itsekseen kävellen yhä syvemmällä metsessä. Pimeä metsä oli pojan suosikki paikkoja öisin. Hän rakasti yli kaiken kävellä, pimeässä metsässä ja ajatella. Hetken miettimisen ja kävelyn jälkeen, Deri löysi itsensä aukealta. Kuun hopeinen valo valaisi ja kirjavoitti maata. Aukealla oli kaunis järvi, jonka kuu oli, myös kirkastanut. Deri nosti päänsä ja rypisti otsaansa, katsellessaan kuuta. Jokin vaivasi nuorukaista, mutta mikä? Sitä hän ei itsekkään tiennyt. Samassa, Deri tunsi edessään läsnä olon. Deri laski nopeasti katseensa, järven vasta rannalle ja jäätyi näkemästään. Punatukkainen tyttö, jolla oli hänen laillaan, safiirin siniset silmät seisoi vasta rannalla. Tytön katse oli nauliutunut kuuhun ja eikä tämä sen vuoksi, näyttänyt huomaavan Deria. Yö tuulen puhaltaessa, pitkät verenpunaiset hiukset, paljastivat kummatkin puolet kasvoista. Deri ei voinut tehdä mitään, ennen kuin tyttö, yhtäkkiä kääntyi häneen. Muukalainen tuijotti Deria hetken samalla, Deri tuijotti takaisin. ”Ku...Kuka olet?” Deri kysyi huteralla äänellä, tuijottaessaa tyttöä. ”En ole koskaan, en koskaan nähnyt  häntä. Mutta silti...” Derin ajatukset keskeytyivät ja hän katsoi tyttöä tarkemmin. ”Kuka itse olet?” Punapäinen tyttö kysyi. Hänen äänessään oli jotain tuttua. ”O-olen Deri. Entä sinä?” Deri vastasi. ”Et ole täältä ja en usko, että isäni ilahtuu vihollisista...” ”Sama se, mitä isäsi haluaa! Teen mitä tahdon ja milloin tahdon!!” Tyttö huusi yllättäen. Derin silmät laajenivat. ”Mi-...Senkin idiootti! Etkö kunnioita toisten alueita?!” Hän huusi vihaisena. ”No, en! Ja painu pois tieltäni!” ”En! En voi sallia, että ylität valtakunnan rajan!” Tyttö vain pyöräytti silmiään ja tuhahti. ”Hhmm. Samapa tuo... Menen sitten väkisin!” Samassa tyttö ilmestyi Deri eteen ja iski poikaa nyrkillä poskeen. ”Aarg!” Deri onnistui juuri ja juuti pysymään pystyssä. Hän veti miekkansa tupesta ja kohotti sen kohti tyttöä. Jostain syystä kaksikko ei saanut katsettaan pois toisistaan. Samalla tyttö oli jo, ottanut oman viekkansa ja täntäsi sen vuorostaan Deriin. Deri otti askeleen kohti tyttöä, mutta tyttö hyppässi ilmaan. Valmiina iskemään miekansa. ”Muista, olen Daichi! Katsu-Akasuna Daichi!” Derin silmät laajenivat. Katsu-Akasuna? Daichi? Mitä ihmettä?! ”Khh! Odota!” Deri huusi ja hyppäsi pois Daichin tieltä. ”Mi...Lopeta! Oletko järjiltäsi?! Minä olen Deri, Akasuna Deri! Akasuna, kuten sinäkkin!” Deri ja Daichi pysähtyivät kumpikin. ”Akasuna? Sinä? Oletko Akasuna Sasori, Red Devilin, poika?!” Daichi kysyi, lievä kiinnostus äänessään. Deri katsoi Daichi ja nyökkäsi varoe. ”J-joo. Olen minä. Olen Akasuna Sasorin, Red Devilin ja Katsu Deidaran poika.” Samassa siniset silmät hehkuivat vihasta. Väri muuttui punaiseksi. ”En usko sinua!” Daichi huusi. ”Et voi olla! Red Devil on isäni ja olen Katsu Raiton lapsenlapsi! Ainoa lapsenlapsi!!” Punapäisen pojan silmät laajenivat. ”Ra-Raiton lapsenlapsi?” Hän kysyi. ”Oletko...Mutta miten...?!” ”Samaa voisin kysyä sinulta!” Daichi huusi, raivoissaan. ”Odota nyt! Jos olet isän...Punaisen Paholaisen tytär, niin miten en sitten...” ”Ole hiljaa!” Daichi karjui Derille, joka yritti rauhoittaa häntä. ”Miten se voi olla...?! Minulla on vain kaksi isoveljeä. Kaksoset, Daisuke ja Takeru. He ovat myös Akasunia... Ei minulla ole, ole...” Kumpikin punapäät olivat, nyt täysin ymmällään ja sekaisin. ”Va-Valehtelia! Minulla ei ole veljiä!” Daichi huusi, mutta hänen äänensä oli hieman sekava. ”Da-Daichiko olit? Kuulee, tuota...Emmekö voisi mennä isän luo ja...!” ”Hiljaa, älä sano enään mitään!” Samassa Derin takana puhalsi tuulen puuska ja punapäät kööntyivät kohtaamaan Sasorin! ”Deri, missä ihmeessä olet ollu? Käsitätkö yhtään miten huolissamme me olemme olleet ja...” Sasori seisahtui niille siolleen ja hänen silmänsä laajenivat Daichiin. Hetken Paholainen, vain tuijotti punapäistä tyttöä. ”Da-Daichi?” Sasori kuiskasi hiljaa. Daichi tuijotti kumpaakin punapäätä shokissa. Samassa uusi tuulen puuska ilmestyi nyt Daichin taakse. Sasorin ja Derin silmät laajenivat vihasta ja järkytyksestä, kun he tunnistivat hahmon. Raito! Raito seisoi, Daichin takana ja hymyili ilkeästi Sasorille. ”No, mutta. Siitä tosiaan on aikaa, Sasori...”Mies sanoi tunteettomasti. ”Raito!” Sasori sähähti ja astui askeleen Derin eteen. Raito naurahti; ”Olet hyvin yli-suojeleva, Sasori.” ”Se olit siis sinä! Olet todella elossa !” Raito astui nyt itse askeleen eteempäin. ”Tietenkin olen elossa, Sasori ja nyt...” Samassa Sasori yritti hyökätä Raiton kimppuun, mutta Daichi hyppäsi heidän väliinsä. ”Daichi siirry pois! Etkö tunnista minua? Olen Sasori, isäsi! Minä...” ”Tuo on turhaa, Sasori. Sinä  tiedät sen.” Raito siirsi kätensä nyt, hymyillen edelleen. Hän asetti kätensä Daichin olkapäälle. ”Tapaammme taas, Sasori ja...” Hän katsoi nyt Deriin. ”Sinä myös Deri. Tapaamme taas...” Samassa Raito ja Daichi katosivat... Jatkuu!