SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:27. Valehdeltu todellisuus.

-Muutamaa tuntia myöhemmin, Kartano.-
(Muisto.)
Ryo ja Deri olivat, Ryon muistoissa. Ryo oli, päättänyt näyttää Derille, pojan pyynnöstä mennäisyyttään. Kakkiskko oli, nyt hetkessä, missä Ryo oli vasta pikkulapsi. ”En tiennyt...” Deri sanoi ja katsoi Ryohon. ”Että silmäsi, olivat turkoosinhopeat pienenä. Aika hauskaa, kun miettii, että nyt ne ovat vihreät.” Deri kiusasi. ”Ne ovat oikeasti, yhä samanlaiset. En vain, pidä niistä.” Ryo mumisi ja katsoi takaisin muistoonsa, jossa hän näki itsensä pienenä. ”Kuule, olemmekohan, koskaan tavanneet aijemmin?” Ryo mietti ääneen. ”Häh?!” Deri katsoi häntä, yllättyneenä. ”Emme ole, voineet! Olisin muistanut sinut, joten niin ei ole voinut käydä ja ...!” ”Kokeillaanko?” Deri tuijotti Ryota, joka katsoi häntä innokkaana. ”...” Ryo katsoi, poikaa enelleen odottavaisesti. ”Okei...mutta miten?” Nuorempi, poika kysyyi. ”Näin! Koita muistaa, jotain hetkeä josta et muista juuri mitään!” Deri mietti. Hän ei muistanut, oikeastaan mitään siitä, kun oli 3-vuotias. ”No, öh...En muista oikein 3-vuotis ajasta, mitään.” Okei!” Ryon, eteen ilmestyi kirja ja hän laittoi kätensä siihen. ”Laita kätesi, minun käteni päälle.” Ryo neuvoi ja katsoi, poikaa. Deri nyökkä ja asetti kätensä. ”Ja nyt, siirrä chakraa siihen. Musta, myös ajatella vahvasti sitä, kun olit 3.” Taas nyökkäys. Samassa kummankin, pojan kädet, alkoivat hehkua. Ryon käden chakra alkoi, hehkua vihreänä ja Derin punaisena. Samalla hetkellä, myös pyörre ilmaantui ja alkoi pyörittää heitä. ”Mi-mitä nyt?!” Deri huusi, hädissään. Hän katsoi Ryohin, joka oli yhtä lailla järkyttynyt. ”E-en tiedä!” Samassa, puhainen valo, lennätti kummankin pojan pois, kirjan luota. ”Aarrgh!” ”Eeäh!” Deri ja Ryo lennähtivät, kauemmas ja viskaantuivat, maahan. ”Mi-mitä juuri tapahtui?” Deri kysyi ja katsoi kirjaa, joka tippui lattialle. Toinen poika, pudisti päätään. ”En tiedä. Ei näin, ole ennen käynyt...” ”Kokeillaanko uudestaan?” Ryo katsoi, Deria ja nyökkä. Pojat nousivat ja ottivat kirjan. He siirsivät, uudelleen kirjaan chakraansa, kunnes...Samassa kirja avaantui ja tuuli, alkoi puhaltaa. Pyörre ilmaantui ja imaisi pojat. ”Aaah, Ryo!” Deri kiljaisi ja katsoi olkansa yli. ”Deri, anna käsi!” Ryo huusi ja ojensi kättään. Deri tarttui, siihen ja samassa he katosivat.
-Tuntematon.-
”Hienoa, erittäin hienoa!” Mies, ääni sanoi. Mies seisoi, pimeässä huoneessa, kellarissa. Hänen edessään oli portti, josta hahmo näki. Mies näki, portista Derin ja Ryon! Hän näki kuinka, pojat joutuivat kirjaan. ”Otiar!” Mies pysähtyi ja kääntyi. Raito käveli, pimeydestä hänen taakseen. ”Löisitkö heidät?” ”Kyllä.” Otiar sanoi ja katsoi takaisin porttiin. ”Aijotko näyttää heille, jotain salaista ja valheista, koostuvaa?” Raito kysyi, uteliaana. Otiar nyökkäsi. ”Tästä tulee vielä hauskaa...”
-Takaisin, Deriin ja Ryohon.-
”Aaah!” Yhtäkkiä, kumpikin lennähti maahan. ”Missä olemme?” Ryo kysyi ja katseli ympärilleen. ”Mistä minä, tiätäisin. Sinunhan, se pitäisi tietää.” Ääni, Ryon alta valitti. ”Oi, anteeksi!” Ryo pomppasi pystyyn ja auttoi, Derin ylös. ”Tuo, ei ollut hauskaa!” Deri murisi ja Ryo virnisti, heikosti. Tämän jälkeen, he kuulivat askelia ja he alkoivat seurata, muiston tapahtumia. Punapää juoksi läpi, suuren valtaistuin salin ja huohotti. ”Ei, ei, ei!” Pikkuinen, Ryo kirosi ja käänsi, päätään katsomaan taakseen. Poika havaitsi läsnäolon, muttei nähnyt mitään. ”Oho!” Deri ja oikea, Ryo sanoivat yhteenääneen. Poika näytti siltä, että hän, kuitenkin tiesi kuka se oli. Samassa Nodah ilmestyi, pojan taakse ja tarttui tätä viitasta. ”Aargh! Ei, irti viitasta!!” Ryo huusi ja nousi lattialta samalla, kun hänen isänsä roikotti. ”Mieti kaksi kertaa, ennen kuin ansaitset tämän.” Vanhempi punapää, murisi ja katsoi 3-vuotiasta. ”Mitä, muka tein väärin?!” Ryo kirosi ja käänsi päätään. ”Tiedät kyllä! Et, etsi mitään salaista ja et, varsinkaan ilman lupaa!” Nodah huusi nyt ja roikotti poikaa enemmän. ”Tiedät sen, varsin hyvin!” ”Kkhhh!” Ryo sähisi, kun mies roikotti, yhä korkeammalta. ”Teen mitä haluan! Et estä!” 3-vuotias huusi, vihaisena. ”Olen kyllin vanha...” ”Ja et muuten ole!” Nodah keskeytti. ”Noa, mitä täällä tapahtuu?!” Nodah ja Ryo, kääntyivät ja näkivät Seirun, tulevan huoneeseen. Seiru katsoi, ensin vanhempaa veljeään ja sitten, kolmatta veljenpoikaansa. ”Okei...” Mies sanoi ja tuijotti kaksikkoa. ”En, ehkä haluakkaan tietää...” ”Isä? Missä olet? Rai  heitti ''shurigenin'' heittotähden, käteen!” (Huomioi! Ryo nimi, lausutaan ''Rjio''. EI, Rai!([1].Ks Lopusta, selitys.)) Seiru, Nodah ja Ryo kääntyivät, nähdäkseen Richin. 6-vuotta vanha, poika käveli huoneeseen ja puristi kättään. Kädessä oli, viisi sakarainen, metallinen tähti kiinni ja kädestä tippui verepisaroita. Richin, silmä kulmassa oli kyynel ja poika niiskutti, kävellessään setänsä luo. Nodah huokaisi ja katsoi, nuorempaa kaksospoikaansa. ”Mitä teit heille, Seiru? Ethän, vain antanut myrkytetyttäjä shurigeneja tai kunaita?!” Mies kysyi ja katsoi pikkuveljeään, murhaavasti. ”E-en! En antanut!” Seiru sanoi, hätäsesti ja nosti kätensä, ylös puolustukseksi. ”Se-Seiseiri...” Richi valitti ja nyki, setäänsä hihasta. ”Voi, luoja...” Seiru mumisi ja katsoi, alas toista veljenpoikaansa. Hän kyykistyi ja irroitti shurigenin. ”Hienoa, Seiru! Mitä kaikkea saat aikaan, kun olen vain 5min. Poissa?!” Nodah murisi ja viittilöi, toisen poikansa luokseen. Alkuperäiset, Deri ja Ryo, katselivat. Deri purskahti nauruun, nähdessään Richin itkevän. ”Näen ensikertaa, että jompikumpi veljistäsi itkee...” Deri nauroi ja katsoi poikaa. Ryo hymyili ja nyökkäsi. ”Ja mikä, ihmeen Seiseiri?!” Deri kysyi. ”Ric antoi, sen lempinimen, kun olimme pieniä.” Ryo sanoi ja hihitti, nyt itse. ”Ric? Tarkoitat Richia? Onko Rai sitten...” ”Joo! Ric on Richi ja Rai on Raichi.” Ryo totesi ja katsooi Deria, virnistäen. ”Minua he, kaikki kutsuivat ''Rii''-nimellä.” Ryo sanoi. ”En kuitenkaan, muista tälläistä. Tarkoitan, en muista, että näin olisi minulle pienenä käynyt...” Samassa, kuului huuto, joka keskeytti heidät: ”Minä, en tehnyt mitään! Ric heitti, kunain ensin ja katso vaikka!” 6-vuotias, Raichi juoksi huoneeseen, heti veljensä perässä. ”Enkä!” Richi väitti ja katsoi nopeasti isäänsä. ”Onnea sinulle.” Seiru sanoi ja katsoi, vanhimman veljenpoikansa, kädestä Nodahiin. ”Jos, olet hiljaa, niin en passita sinua lasten vahdiksi...!” Vanhin, punapää murisi ja nosti samalla Richin syliinsä. Richi katsoi, vielä alas veljeään ja näytti kieltä. Raichi, rypisti otsaansa ja veti isäänsä viitasta. ”Mutta, isiii...” Raichi valitti ja tuijotti isäänsä, silmiin. ”Seiru, tulisitko tänne?” Deri ja Ryo yllättyivät, kuullessaan naisen äänen. ”Rii kulta, sinä myös, tule katsomaan! Sinulle on uusi ystävä.” Deri ja Ryo katsoivat ovelle. Deisty ilmaantui, kuin tyhjästä ja katsoi huoneessa olijoita. ”Äitii!” Pikkuinen-Ryo, kääntyi katsomaan äitiään ja juosi hänen luokseen. Deisty hymyili pojalleen ja piti, samalla sylissää, vielä yhtä punapäätä. ”Äitiii!” Pikkuinen-Ryo huusi, uudestaa. ”Hei, Rii kulta!” Deisty sanoi ja kumartui hieman. ”Äiti, ota syliin!!” Pikkuinen-Ryo valitti, itkien. Ryo, muutui punaiseksi. ”Hei, sinä itket!” Deri huusi ja katsoi pikkuinen-Ryosta, alkuperäiseen. ”En...Enkä!” Ryo sanoi, nopeasti ja hänen silmänsä, hehkuivat vihreinä. ”Okei, okei!” Deri kiirehti. ”Mutta, nyt olet ainakin punainen!” ”Ole hiljaa!” Ryo ja Deri tuijottivat, toisiaan hetken ja katsoivat sitten muistoa uudestaan. ”Rii, varo hieman. Rizu nukkuu, joten en voi ottaa sinua, nyt syliin.” Deisty sanoi, lempeästi ja piteli, samalla nukkuvaa Riizua sylissään. Pikkuinen-Ryo näytti, murjottavan ilmeen ja katsatsoi Rizua uteliaana. Poika katsoi, Rizua uteliaana ja kohotti ketensä. Nuorempi, punapää kosketti Rizun punaisia hiuksia. Rizu nukkui, edelleen Deistyn sylissä. Deisty nosti katseensa, pojasta ja viittilöi Seirun luokseen. Seiru nyökkäsi samalla, kun kaksoset olivat isänsä kimpussa. ”Tässä, hän nukahti.” Deisty sanoi, hymyillen ja antoi, nukkuvan lapsen isälleen. Seiru nyökkäsi ja halasi poikaansa. Samalla, Deistyn takaa, varjoista kuului askelia ja ääni: ”Hei, Nodah! Siitä on, pitkä aika!” Derin ja Ryon, sydämmet hyppäsivät ja kumpikin pysähtyivät. He tunnistivat, äänen: Sasori astui, varjoita näkyviin ja katsoi Nodahiin. Nodah, jonka kimpussa kummatkin, kaksoispojat olivat, pysähtyi. Hän pysähtyi, vaikka Richi tarttui, häntä hiuksista ja Raichi roikkui kädessä. Hän kääntyi ja katsahti Sasoriin, silmmät leveinä. ”Sa-Sasori? Mitä, sinä teet täällä? Miksi...?” Nodah lopetti, kun Deidara ilmaantui. Deri ja Ryo tuijottivat. ”Mi-mitä hittoa?” Ryo kuiskasi, hiljaa ja tuijotti Sasoria ja Deidaraa. Nodah näytti, hetken yllättyneeltä, mutta hymyili pian. Deidara piti, nukkuvaa lasta sylissään. Lapsella oli, verenpunaiset hiukset ja kaulassa, punainen scorppiooni. ”Onko hän, nyt...?” Seiru kysyi ja katsoi lapsesta, Deidaraan. Blondi nyökkäsi, hymyillen. Hetken, kaikki oli hiljaista. ”De-Deri...?” Ryo kuiskasi ja katsoi Deria. Poika, kuitenkin tuijotti vanhempiaan ja nukkuvaa lasta. ”Deri...Tuo, poika olet sinä...” Deri ei vastannut. Hän oli järkyttynyt: Miksei kukaan ollut kertonut? Miten hän tai Ryo, eivät muistaneet? ”No niin.” Sasori sanoi ja katsoi alas. ”Voitte tulla, ei tarvitse pelätä.” Mies siityi ja hymyili. Hänen takaansa, paljastui kaksi muuta poikaa. ”Da-Daisuke, Nii-san ja Takeru, Nii-san?!” Deri kysyi ja katsoi, 6-vuotiaita. Kumpikin, pojista yritti piiloutua. Sasori polvistui, siirsi kätensä ja tynsi veljeksiä, eteenpäin. Takeru kääntyi, heti isäänsä ja tarttui tämän käteen. Takeru käätyi, vielä katsomaan, muttei halunnut mennä. Daisuke ei kääntynyt, mutta katsoi vielä isäänsä ja sitten Nodahiin ja muihin. ”Tule vain.” Nodah sanoi, ystävällisesti ja kumartui. Daisuke katsoi, Nodahia epäluuloisena ja sitten isäänsä. Sasori nyökkäsi, hymyillen ja työnsi poikaa hieman. ”Mene vain, ei mitään hätää.” Raichi ja Richi, olivat lopettaneet ja tuijottivat, hiljaa tulokkaita. Raichi kallisti päätään, uteliaana ja Richi puristi isänsä paitaa. Nodah katsoi Richiin ja irroitti, pojan käden. Heti, kun Nodah laski Richin, poika perääntyi. Richi piiloutui, isänsä selän taakse ja kurkisti sieltä. Poika katsoi suoraan Takerua. Deri ja Ryo olivat hiljaa, niin hämmästyneisyydestä, järkytyksestä kuin lievästä pelosta. Kumpikaan ei, voinut sanoa mitään. Daisuke oli, ottanut muutaman askeleen eteenpäin. Raichi katsoi poikaa, arasti, mutta siirtyi myös eteempäin. ”Hyvä!” Deidara sanoi ja katsoi poikia. Kumpikin, pojista katsoi häntä ja sitten toisiaan. Nodah, Seiru ja Sasori, katselivat poikia hymyillen. ”Hienoa! Ja sinäkin, myös.” Sasori sanoi, noustessaan ja katsahtaessaan Takerua. Hetken kuluttua kaikki, neljä poikaa, olivat toisiaan vastapäätä. Richi ja Takeru, piiloutuivat veljiensä taakse. Nodah nousi ja käveli Sasorin luo. Sasori katsoi, pojista häneen ja kumpikin miehistä, halasi toisiaa. ”On mukava nähdä, pitkästä aikaa.” Sasori sanoi ja taputti Nodahia selkään. ”Samoin. En uskonut, että tapaamme enään.” He irtaantuivat, jonka jälkeen Sasori ja Seiru halasivat, vielä varoen, sillä Seirulla oli Rizu edelleen. Kolmikko katsoi, nyt poikia. ”No, Sasori? Miksikä nimesitte, heidät?” Nodah kysyi ja katsoi pojista Sasoriin. ”Akasuna Daisuke Hiro ja Akasuna Takeru Haru.” Paholainen vastasi. Nodah ja Seiru nyökkäsivät. ”He ovat perineet, sinun olkonäkösi. Verenpunaiset hiukset ja ruskeat silmät.” Seiru totesi. Tosin...” Mies katsoi Daisukea. ”Toisella, on tosin Deidaran hiusten pituus. Kumpi hän on?” Seiru kysyi, katsoin poikaa. ”Daisuke. Hän on vanhin ja nuorin on..Oh!” Sasori hiljeni ja antoi muille merkittävän katseen. Deri ja Ryo tuijottivat. Jotain oli, selvästi tapahtumassa. Pienet, punapäät katsoivat Sasori, nyt. ”Niin nuorin on hän.” Sasori sanoi kiireesti ja viittilöi Deidaran suuntaan. Deidara oli, Deistya vastapäätä ja puhui naiselle. Hän katsoi alas ja kyykistyi, pikkuisen-Ryon eteen. ”Hei, Ryo. Olen Deidara, Katsu Deidara, hmm.” Pikkuinen-Ryo, tuijotti naista ja piiloutui äitinsä taakse. Deisty Huokaisi, hymyillen ja katsoi poikaansa. Nodah ja Seiru, nyökkäsivät. ”Ja nimi?” ”Deri. Akasuna Deri Rikku.” Sasori sanoi. ”Kaikki, nimet muistuttavat Deidaran nimeä...” ”No. He näyttävät ja muistuttavat, ulkonäöltä Dannalta, joten...Nimet muistuttavat omaani...” Deidara sanoi sa ja hymyili. ”Entä teidän?” Sasori kysyi, vurostaan ja katsoi Nodahia. Nodah hymyili ja katsahti poikiaan. ”Akasuna Raichi Zen, Akasuna Richi Zaco...” ”Ja, Akasuna Ryo Nodah.JR.”[2.] Deisty, keskeytti. Sasori nosti kulmiaan, samoin Deri. ”Nodah.JR?” Deri toisti ja katsoi kaksoisolentoaan. ”Eh heh heh...” Ryo nauroi, hieman hermostuneena. ”Mielenkiintoinen nimi...” ”Deisty nimesi heidät, Rafeculin mukaan.” Seiru sanoi. Samalla Rizu, alkoi liikkua isänsä sylissä. ”Hhmm?” Seiru katsoi, suoraan poikaansa, joka nyt avasi silmänsä. ”Hän on, kai omasi?” Paholainen arvio ja katsoi Seirusta Rizuun. ”Niin...” Seiru sanoi, hiljaa samalla, kun pieni poika katsoi isäänsä ja sitten ympärilleen. ”Rizu, Akasuna Rizu Checra[3.]...Checheran, äitinsä, mukaan...” Seiru hymyili, kun poijan punaiset silmät kohtasivat hänen omansa.Sasori nyökkäsi. ”Hän perinyt, äitinsä silmät ja syntymämerkin. Tosin, Checheralla se oli, lapsena saatu arpi.” ”Chechera? Onko hän...?” Deri kysyi ja katsoi Ryota, joka nyökkäsi. ”Hän oli Rizun äiti, mutta en ole koskaan tavannut häntä.” Deri nyökkäsi. ”Katsokaa, hmm!” Deidara huusi, yhtäkkiä. Kaikki kääntyivät ja näkivät, että pikkuinen-Deri oli herännyt. Pikkuinen-Deri tuijotti, pikkuista-Ryota ja vilkutti hieman. Pojat tuijottivat toisiaan ja sitten yllättäen, halasivat. ”Oho?!” Seiru sanoi yllättyneenä. Rizu oli, myös katsonut poikia ja kiemurteli nyt, isänsä otteessa. Seiru katsahti poikaa ja laski hänet. Heti päästessä irti, Rizu otti askeleen kohti, kahta muuta poikaa. ”Tämä alkaa hyvin!” Nodah sanoi ja hymyili. Sasori nyökkäsi.
-Samaan aikaan, Terya ja Terry.-
”Uugh! Äiti...Isä...” Terya räpytteli hitaasti ja katseli ympärilleen. Hän huomasi, makaavansa lattiaslla, viltin päällä. ”Nnhh...!” Samassa Terya tajusi, että ääni kuului hänen takaansa. Poika käännähti, nopeasti katsomaan sänkyynsä. Terry oli käpertynyt, pieneksi kasaksi ja näytti nukkuvan. Poika tärisi, silmät kiinni rutistettuina. Samalla Terya näki, että Terry itki. Poika itki unissaan ja näytti, näkevän painajaista. Terya pomppasi, nopasti pystyyn ja istui sängylle, Terryn viereen. ”Terry...” Hän kuiskasi, hiljaa silittäessään pojan hiuksia. ”Helvetin, Otiar! Oliko, sinun aivan pakko?” Terya ajatteli, vihaisena. ”Etkö, muka satuta häntä jo tarpeeksi. Vain sinun näkemisesi, saa hänet pelkäämään.” Teryan silittääessä, Terrya rauhoittavasti, hän muisti jotain. Hän muisti syyn siihen, miksi Terry pelkäsi, niin paljon Otiaria...
-Flash Back.-
Pieni punapää, istui hiljaa, itkien ja täristen, piilopaikassaan. Lapsi oli, piiloutunut oman huoneen, sängyn alle. Huoneen ulkopuolelta, kuului metallien kolinaa, huutoa ja muita, taistelun ääniä. ”Kulta, pysy täällä! Älä missään nimessä, tule pois tai sano mittän! Ymmärrätlö?!” Poika hätkähti ja katsoi henkilöä, joka oli puhunut hänelle. Puhuja oli nainen. Naisella oli, pitkät verenpunaiset hiukset. Hiukset olivat, hieman sekaisin, yltivät selkään asti. Hiukset olivat letillä ja letin, seasta tuli mustia nauhoja. Naisen silmät olivat, meripihkan väriset ja vasemman silmän, päällä kulki arpi. Pieni, poika katsoi naista ja nyökkäsi, pelokkaana. Nainen hymyili ja antoi, nopean suukon poikansa otsaan. ”Ei hätää, kaikki järjestyy!” ”Miyo, vauhtia! Meidän on mentävä!” Poika katsahti nyt miestä. Miehen, keskipitkät, mustat hiukset olivat sekaisin ja silmät olivat safiiriset. ”Kyllä, Hideki!” Miyo huusi ja katsoi miestään. ”Mize, Hiyo ja Kide, tänne!” Hideki huusi ja samassa, kolme teiniä ilmestyi. ”Mize?!” ”Täällä!” Huusi, vanhin teini. Mizenllä oli, pitkät mustat hiukset ja meripihka silmät. Hiukset oli kiinni ja pojalla oli oikean, silmän ympärillä side. ”Hiyo!” ”Tässä!” Hiyo heisoi veljensä viressä. Hänellä oli punamusta, raidalliset hiukset ja meripihkasilmät, kuten Mizellä. Pojan vasen, käsi oli siteiden peitossa. Vain pitkä, viikate terä, tuli siteiden alta. ”Kide!” Hm?” Kolmannella pojalla oli, lyhyet mustat hiukset. Kiden kasvojen, alaosa oli mustan maskin peitossa. Silmät, olivat siniset. ”Me lähdemme...!” Knok, knok! Hideki ja pojat kääntyivät ovelle. Miyo hyppäsi pystyyn samalla, kun huoneen ovi murrettiin auki. Poika tärisi: Hänen vanhempansa ja veljensä aikoivat taistella. Poika pelkäsi, heidän puolestaan. Tosin, Mize oli 16-vuotias, Hiyo ja Kide olivat 13-vuotiaita. Pieni punapää, oli vasta 5. ”Aaargh!” Samassa poika, näki isänsä, Kiden ja sitten Hiyon kaatuvan maahan. Kumpaakin poikaa, oli isketty kuolettavasti, miekalla. Samoin Hidekiä. ”Khh!” Miyo hyppäsi, samassa vihollisen tielle. Pojan silmät laajenivat, kun hän näki äitinsä verta. ”Äiti, isä! Kide Nii-san, Hiyo Nii-san!” Lapsi itki hiljaa sängyn alla. ”Missä, prinssi on, kakara?!” Kysyi miehen ääni. Samassa poika tayusi, että Mize oli edelleen pystyssä. ”Heh, luuletteko että kerron...Hän on veljeni, en...En pe-petä häntä!” Mize huohotti ja poika raotti silmiään. Hän näki sängyn alta, että Mize seisoi, tunkeilijoiden tiellä. ”Hmm?!” Mies, jolla oli pitkät hopeahkot hiukset, katsoi sänkyä kohti. ”Vai niin... No, jos et aijo västää, saat luvan kuolla!” Samassa poika, kuuli vanhimman veljensä tuskan huudon ja poika kaatui maahan. Pienen punapään silmät, laajenivat, kun miehen jalat lähestyivät. Samassa mies, potkaisi sängyn kumoon. ”Aaah!” Lapsi huusi ja suojasi itseään, käsillä. Poika raotti silmiään ja näki hopea hiuksisen miehen edessään. ”E-Eiiiih!” Samassa paikka musteni. Hetkeä  myöhemmin, poika avasi silmänsä. ”Hei! Hei, kuuletko?!” Toinen poika oli hänen vieressään...
-Flash Back, loppu.-
”E-Eiiiih!” Terryn silmät, lennähtivät auki. Samassa hän, näki Teryan kasvot. ”Hei! Hei, kuuletko, Terry?!” Terry räpyttteli. Samassa Terya tunsi, että Terry halasi häntä. ”Ni-Nii-san!” Terry itki ja katsoi poikaa. Hän tiesi sen jo:Hän oli 13 ja Terya 15. Hän oli nurempi! ”Ei hätää, Terry. Ei hätää...” Jatkuu!                                                                                                 [1.] Ryon, nimi sanotaan ''Rjio''. Ei Rai. Raicia ja Richia kutsutaan, ''Rai'' ja ''Ric'' nimillä. [2.] Raichin ja Richin, toiset nimet sanotaan; Zen ja Zakso. Ryo toinen, nimi taas ns. Nodah.JiiÄR'' tavalla. [3.] Rizun, toinen nimi, Checra sanotaan Kshekre.