SasoDei:Red rose devil. Finaali!

SasoDei:Red rose devil.
Pääätös luku:31. Vielä kerran.
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Suoraa jatkoa!.-

...Derin kulmahampaat ja kynnet, alkoivat kasvaa, hurjaa vauhtia. Samassa, pojan simien, safiirin sininen väri muuttui, verenpunaiseksi. Hiukset alkoivat huolmuta ja Deri tuijotti, raivoissaan Raitoa ja Otiaria. ”Te...!” Hän huusi, katsoen kumpaakin miestä. ”Te saatte maksaa, siitä mitä teitte veljelleni!” Hän huusi, kun aura otti uutta muotoa. Kumpikin, miehistä virnisti sadistisesti. ”No, hyökkää ja näytä, mihin kykenet! Deri!” Otiar uusi, siirtyen valmiustilaan. Myös Raito teki saman. ”Jos, niin pyydätte!” Deri huusi, ja hyökkäsi samassa, miehiä päin. Hän aikoi kostaa, Raitolle ja Otiarille! Hän aikoi kostaa, Takerun, veljen puolesta!

Kaikki vain tuijottivat, kun Deri hyökkäsi yksin, Raiton ja Otiarin kimppuun. ”Deri, ei! Tule takaisin!” Nodah huusi, katsoen pokaan. ”Sasori...?! Voimmeko...?!” Nodah aloitti, kääntyen nopeasti Paholaiseen, mutta Sasori keskeytti hänet: ”Voitte, vauhtia!!” Hän huusi, Seirun ilmaan maannuttua Nodahin luo ja kumpikin nyökkäsi. Veljekset kääntyivät, nopeasti Deriin ja huitaisivat peukaloonsa omaa verta. ”Kutsumis tekniikka: Kutsuminen!” Kumpikin huusi, iskiessään kädet maahan, vieretysten. Samassa, kaksikon eteen ilmestyi, iso savupilvi. Savupilven seassa näkyi, kaksi hahmoa ja kun savu hälveni, se paljasti hahmot. Kaksi, kojoottia seisoi Nodahin ja Seirun edessä. Samassa kumpinki lähti, juoksemaan kohti Deria. Isompi kojootti, ilmeisesti Nodahin, oli nopeampi ja yritti pysäyttää Derin. Deri vilkaisi, sivusilmällä kojoottia, jonka jälkeen nosti nopeutta. Pienempi kojootti, ilmaantui Derin viereen ja yritti tarttua poikaa viitasta. ”Uuiks!” ”Mi-...?!” Samassa kojootit, lennähtivät pois. Nodahin, Seirun, Sasorin ja muiden silmät laajenivat. ”Deri!” Deri kääntyi, nähden Otiarin. Miehellä oli miekka ja tämä aikoi juuri, iskeä miekan pojan rintaan. Derin silmät laajenivat. ”Tämän on viimeinen, ratkaiseva isku!” Otiar huusi ja iski miekkansa. ”Deriih!” Samassa, ilmaantui tutun näköinen, kirkasta valoa hohtava kohde. Valo sokaisi, kaikki huoneessa oliat ja valaisi huoneen. Valon kirkkaus, hohti keskellä huonetta. ”Mitäh, ihmettä?!” Otiar kirosi ja samassa, työnsi miekkaansa enemmän. Yllättäen, jokin tuntui tarttuvan miekkaan. Hetkeä myöhemmin, savupommi räjähti, aivan kaksikon välissä. ”Aaargh!” Deri huusi ja lennähti lattialle. ”Deriih!” Sasori huusi, muiden kanssa ja he yrittivät nähdä pojan. Kirkas valo, esti selkeän näkyvyyden. Deri räpytteli, lattialla ja nosti nopeasti päätään. Hänen silmänsä laajenivat, siitä mitä hän näki: Hänen ja Otiarin välissä, oli henkilö. Hahmo oli, selin häneen ja verenpunainen viitta, hiaman tummemmalla skoppioonilla, hulmusi. ”Mi-... Mitä?!” Otiar kysyi, hämmentyneenä. Asu koostui mm: Puolihihallisesta paidasta, jonka loputtua, kädet peitti metallisuojat. Paita oli, verenpunainen. Jalassa oli, mustat housut ja saappaat. Huppu peitti, kasvot miltein kokonaan. Henkilö oli selvästi poika, muttei juuri, yli 18-vuotias. ”Tämä siitä saa...” Pojan ääni, sanoi Derin edessä. ”Kun havittelee, liikaa voimaa. Se soikaisee, pahasti...” Puhuja nosti päätään. Hän oli tarttunut toisella kädellään, kiinni Otiarin miekan terästä. Puhuja tarttui huppuun ja kiskaisi sen pois, päästään. Muiden, huoneessa olijoiden, silmät laajenivat. Pojalla oli, niin, verenpunaiset hiukset, kuin silmätkin. Teinin katse oli määrätietoinen, päättävä. Pieni, itsevarma hymy oli huulilla, kun poika katsoi Otiarista Raitoon. Samassa Otiarin silmät laajenivat. ”Uuuaargh!” Samassa punainen valo säikäisi, lennättäen Otiarin pois. Derin silmät olivat, lukittuneet poikaan ja hän ei voinut, kuin tuijottaa. Lennätettyään, Otiarin pois, poika kääntyi katsomaan Deria. Poika hymyili, nähdessään Derin järkyttyneen ilmeen. Hän ojensi kätensä ja Deri, tarttui siihen arasti. Poika veti, hänet pystyyn, hymyillen edelleen. Derin noustessa hän katsoi, tätä tarkemmin. Hänen pelastajansa oli kuin, vanhempi versio hänestä. Tosin, hänellä oli, safiiri silmien siasta, verenpunaiset. ”Kuka-...” Deri aloitti ja katsoi häntä. ”Kuka... Kuka oikein… Olet?” Hän kysyi, epävarmana. Teini hymyli hieman enemmän. ”Sinä tidät.” Hän sanoi, vaiimealla ja rauhallisella äänellä ja katsoi, Deria syvälle silmiin. ”Toverini tosin, kutsuvan minua, nimellä Scorp...” Derin ja muiden silmät laajenivat. ”O-... Oletko, sinä sitten...?” Ryo, joka oli ottanut, muutaman askeleen eteempäin, kuiskasi. ”Red... Red Scorppling?” Hymy ja pieni nyökkäys, olivat ainoat vastaukset. Red Scorppling hymyili samalla, kun hänen oikealle puolelleen, ilmaantui toinen poika. Toisella pojalla, hiukset ja silmät olivat smaragdin vihreät, asu myös. Selässä, viitassa oli lohikäärmeen kuva. Myrkylliset silmät hehkuivat, ensin Red Scorpplingiin, sitten Deriin ja viimeisenä Ryohon. Ryo, jähmettyi tuijottamaan poikaa. Deri räpytteli. Tämä poika oli siis, Smaragdi Dragon. Red Scorppling kääntyi, katsomaan poikaa ja nyökkäsi. Smaragdi Dragon otti, muutaman askeleen kohti Raitoa ja Otiaria. Poika kohotti kätensä ja samassa, vihreä lohikäärme ilmaantui ja lennähti miehiä päin. ”Aaauurgh!” Kummatkin miehet huusivat ja lennähtivät jälleen kauemman. Smaragdi Dragon kääntyi ja käveli, takaisin Red Scorpplingin, oikealle puolelle. ”Azure...” Red Scorppling kuiskasi ja hopeinen teini, ilmaantui. Hopeia hiuksinen ja silmäinen, Azure Warloc, ilmaantui Punapään vasemmalle puolelle. Hänen viitassaan , oli salama. Azure Warloc, kääntyi katsomaan ensin Teryaa. Hänen ja Teryan katseet, kohtasivat ennen kuin, poika kääntyi Otiariin ja Raitoon. Muut Aureit, Daichi, Jakkaru, Araiguma, Seikatsu ja Shin, olivat astuneet eteempäin. He olivat, muutaman askeleen, lähempänä ja tarkkailivat. Azure Warloc kohotti kätensä ja iski samassa, hopeisen salaman päin Raitoa. ”Aaaargh!” Raito huusi lentäen kauemmas. Raito lennähti maahan ja noustessaan, Otiar lennähti vasten häntä. Azure Warloc, tuhahti hieman virnistäen ja kääntyi, astellen Scorpplingin, vasemmalle puolelle. ”Rose...” Red Scorppling kuiskasi, seuraavan hahmon ilmaannuttua. Daichi hätkähti, nähdessään sinihiuksisen... Tytön? Viitassa ruusu. Blue Rose, sinisissä vaatteissa, seisoi Red Scorpplingin oikealla puolella. Heti Smaragdi Dragonin vieressä. Tyttö astui, muutaman askeleen eteenpäin. Hän nosti ruusua pitelevän käytensä Otiariin ja Raitoon, jolloin, siniset ruusun terälehdet, lennähtivät miehiä päin. Kumpikin miehistä, huusi ja kirosi, kun he lensivät seinää vasten. ”Mi-... Mitä tämä oikein...?!” Raito kirosi, nousten taas pystyyn. Blue Rose, kääntyi ja käveli Smaragdi Dragonin viereen. ”Topaz...” Samassa, Azure Warlocin taakse, ilmaantui Topaz Eagle. Pojalla oli blondit, hiukset ja silmät olivat myös kultaiset, lisäksi hän oli muita, lyhyempi. Viitassa oli, kotkan kuva. Topaz Eaglen, vasemmalla olkapäällä oli, kultainen kotka. Blondi astui eteen, kohottaen kätensä. Kotka lennähti ilmaan, avasi suunsa ja kirkaisi. Kotka kirkaisi, miesten suuntaan ja kirkaisua saatteli kultainen valon säde. ”Aaargh!” Kumpikin miehistä, huusi taas. Topaz Eaglen kääntyi, kotkan palattua hänen olalleen, ja palasi, virnistäen Azure Warlocin viereen. Azure katsoi poikaa ja hymyili, laittaen kätensä tämän olalle. ”Amethyst Eyes...” Tumman violetti hiuksinen, poika ilmaantui. Pojan viitan, kuva oli... Kuin silmä. Amethyst Eyes, astui Blue Rosen takaa ja käveli eteen. Poika kohotti kätensä, kiskaisi selästään miekan ja viilsi sillä, ilman halki. Samassa terä alkoi, hohtaa violettina, kun se oli irronnut. Se lennähti Raitoon ja Otiariin ja lennätti kaksikon, yhä kauemmas. ”Aaarh!” Violetti terä, palasi miekkaan ja kiinnittyi. Amethyst Eyes käänähti, viitta hulmuten ja sanaakaan sanomatta, palasi paikalleen. Red Scorppling nyökkäsi ja sanoi: ”Beryl's will...” Samassa, valko hiuksinen hahmo oli, Topaz Eaglen takana. Hopeiset siivet, valkoisessa viitassa. Beryl's will asteli, vaistomaisesti eteen  ja hihoista putosi, kumpaakin käteen, myrkytettyja sembonneuloja. Teini astui, lähemmäs ja viskasi neulat ilmaan. Samassa, neulat lennähtivät Raitoon ja Otiariin. ”Kkhh! Mitä riivattua?!” Raito kirosi, vetäen neulat kädestään, huojuen. Beryl's will, palasi paikalleen. Pojan päästessä paikalleen, Red Scorpplin kuiskasi, viimeisen nimen: ”Obsidian Price...” Musta hiuksinen ja silmäinen, poika seisoi, Amethyst Eyesin vieressä. Pääkallo koristeinen, viitta hulmahti, pojan astuessa eteen. Obsidian Price, seisoi Raitoa ja Otiaria vastapäätä. Pojan kädessä oli, musta viikate ja teini nosti sen. Hän nosti sen silmiensä tasalle ja huiskaisi ilmaa. Samassa, hurrikaaninlailla pyörivä, tuuli puhalsi Raitoon ja Otiariin. ”Aaaargh!” Miehet lennähtivät mutta, eivät kyenneet kunnolla enään nousemaan. Obsidian Price, tuhahti nyökäten ja palasi paikalleen. Viimeisen teinin, palattua, Red Scorppling kääntyi Deriin ja muihin Auraihin. Teini hymyili. ”Deri...” Hän sanoi, katsoen Deria ja sitten Raitoa ja Otiaria. ”Tiedät, mitä tehdä...?” Deri, ei epäröinut nyökätä. Kaikki Aureit olivat, nyt muiden luona ja katsoivat Raitoa ja Otiaria. ”Tämä jää tosiaan, viimeiseksi, ratkaisevaksi iskuksi.” Smaragdi Dragon, virnisti miehille. Teini nosti kätensä, samoin Ryo hänen vieressään. Azure Warloc ja Terya, nostivat kätensä. Blue Rose ja Daichi. Topaz Eagle ja Jakkaru, sekä Amethyst Eyes ja Araiguma. Beryl's will ja Seikatsu. Obsidian Price ja Shin. Viimeisenä, Red Scorppling katsoi Deria. Yhdessä, he nostivat kätensä. ”Tehdään tämä... Vielä kerran.” Red Scorppling sanoi, hymyillen. ”Selvä!” Muut sanoivat, yhteen ääneen. ”Smaragdi, vihreä!” Smaradgi Dragon ja Ryo huusivat, vihreän valon lennähtäessä. ”Azure, hopea!” Azure Warloc ja Terya huusivat. Hopeinen valo. ”Blue, sininen!” Blue Rose ja Daichi huusivat. Sininen valo. ”Topaz, kullankeltainen!” Topaz Eagle ja Jakkaru, huusivat. Keltainen valo. ”Amethyst, violetti!” Amethyst Eyes ja Araiguma, huusivat. Violetti valo. ”Beryl's, valkoinen!” Beryl's will ja Seikatsu, huusivat. Valkoinen valo. ”Obsidian, musta!” Obsidian Price ja Shin, huusivat. Musta valo. Viimeisenä, olivat Red Scorppling ja Deri. He katsoivat toisiaan, nyökkäsivät ja katsoivat sitten, Raitoa ja Otiaria. ”Red, punainen!” Punainen valo ja muut valot, lennähtivät, Kaksikkoa päin. Kahdeksan valon sädettä, sokaisivat huoneen. Samassa, Raito ja Otiar, huusivat tuskasta, kun säteet osuivat miehiin. ”Eeiih!” Raito huusi, yrittäen suojata itsensä. ”Eihän tämä... Ei tämä voi, näin päättyä!?” Yhtäkkiä, ei kestänyt, kuin salaman, sekunnin tuhannes osa. Paikka räjähti ja Sasorin, Nodahin, Seirun, Kurosunan ja muiden silmät laajenivat. ”Varokaa!” Kurosuna huusi, puraisteen sormestaan verta ja iskien kätensä maahan. Nopeasti, iso musta hiakka seinämä, suojasi heitä. ”Deri!” Sasori, Deidarara ja Daisuke huusivat. ”Kkhh!, Ryo!!” Raichi, Richi ja heidän vanhempansa, Nodah ja Deisty huusivat. ”Uuuuaaaaarrgh!” Raito ja Otiar huusivat, valon osuessa. Samassa vielä yksi, värivalojen rähähdys ja kohta missä he olivat olleet, oli musta ja palanut. Kumpaakaan, ei näy missään. Sasorin ja muiden yllätykseksi, Deri ja muut, ovat yhä pystyssä. Red Scorppling kääntyy Deriin ja asettaa kätensä palan rintaan. Samassa punainen valo hohtaa, poika alkaa haalistua. ”Mi-...?!” ”Ei hätää...” Red Scorppling kuiskaa, hymyillen ja hänen katoa, yhdistyen Derin kanssa. Myös muut, tekevät samoin Aureille. Deria huimasi, hänen päässään huimasi ja kaikki oli sekavaa. Samassa Deri, tunsi putoavansa polvilleen, huohottaen. Tämän jälkeen, poika kaatui vatsalleen ja tunsi kaiken ympärillään kieppuvan. ”Deri! Deri?!” Deri kuuli, vain vaimeita ääniä, mutta ei ymmärtänyt niitä. Hän halusi, vain nukkua. Levätä. Samassa kaikki pimeni.
-Myöhemmin.-
Deri avasi silmänsä, huomaten olevansa muualla. Hän makasi sängyssä, petto päällän ja tuijotti kattoon. Jokin pyyhki, pojan kasvoja ja Deri käänsi päätään, vasemmalle, nähden äitinsä. Deidara istui, poikansa vuoteella ja pyyhki kostealla rätillä, poskea. ”Ä-... Äiti?” Deri kuiskasi, kun blondi katsoi punapäätä ja hymyili. ”Hei, kulta...” Deidara hymyili, suudellen punapäätä otsaan. ”Deri?” Deri kääntyi, katsoimaan oikealle ja näki suoraan Ryon, smaragdin vihreät, silmät. Vanhempi poika tuijotti häntä, Terya ja Terry takanaan. ”Ryo...?” Deri kysyi ja poika nyökkäsi. ”Terya... Terry?” ”Sinullahan, kesti herätä.” Terya sanoi, istuen toiselle puolelle sänkyä. Deri räpytteli: Herätä? Mitä, ihmettä oli oikein tapaht-...?! Samassa, Deri muisti. Hän mieleensä palasivat, viimeiset musti kuvat. ”Raito ja... Otiar?” Hän kysyi kääntyen, nyt äitiinsä. ”O-... Ovatko he...?” ”Ovat. He ovat, poissa.” Deri kääntyi, nähden isänsä kävelevän huoneeseen. Sasori hymyili ja katsoen poikaansa, joka  nyt yritti nousta ylös. ”Heitä... Heitä ei, ole enään...” Deri toisti, vaimeasti ja katsoi muita punapäitä. Hänen katseensa osui, Terryyn, jonka silmässä oli kyynel ja poika nojasi veljeensä. Terya oli kietonut, kätensä nuoremman veljensä ympäri ja nostanut Terryn, vasemman käden olalleen. Heidän ja Ryon kasvot, olivat ruhjeiset ja Ryon käsi, oli kantositeessä. Teryan pään ympärillä, oli side ja Terryn poskessa, päässä ja kaulassa myös. ”Kauanko olen... Ollut poissa?” Deri kysyi ja katsoi käsiinsä, jotka olivat siteissä. Sasori nosti kulmiaan hiaman. ”Seitsemän päivää.” Hän sanoi, astuen lähemmäksi ja siirtyen Derin, vasemmalle puolelle, Deidaran viereen. Derin nyökkäsi, katsoen edelleen käsiään. Seitsemän päivää... Eli siis viikon. Se oli kauan, mutta hän ymmärsi sen. ”Entä muut?” Hän kysyi, vilkaisten sivusilmällä Ryota, Teryaa ja Terrya. ”He ovat kunnossa.” Ryo vastasi, hymyillen, mutta hymy laski nopeasti. ”Deri...” Derin silmiin, ilmaantuivat kyyneleet, kun hän muisti Takerun. ”Deri... Hänellä ei ole... Hän on kunnossa...” Sasori kuiskasi, katsoen poikaansa. Deri jähmettyi paikoilleen ja katsahti sitten isäänsä. Pojan safiiri silmistä, valui muutama kyynel. ”Kunnossa...?” Hän kysyi, epäuskoisena. Sasori ja Deidara, nyökkäsivät. ”Takeru, hän... Hän selvisi.” Deidara kuiskasi, silissäen poikansa poskea. ”Voin-... Voinko, nähdä hänet?!” Hän kysyi, katsoen edelleen vanhempiaan. Sasori nyökkäsi, hymyillen. ”Voit, mutta...” Hän aloitti, kun Deri nousi. ”Ole varovainen. Hän ei ole, vielä erännyt.” Sasori sanoi vakavana, mutta hänen puheensa, meni kuuroille korville. Deri, Ryo, Terya ja Terry olivat, jo lähteneet ovelle. Deidara huokaisi ja nosti katseensa, Paholaiseen. ”Älä välitä, hmm...” Blondi kuiskasi. ”Hän on, vain onnellinen ja helpottunut, kuullessaan Takerun olen kunnossa. Hmm.” Deidara hymyil, painaen päänsä Sasorin rintaan. Sasori katsoi häneen ja nyökkäsi. ”Niin...” Hän sanoi, hymyillen ja silitti, pitkiä vaaleita hiuksi. ”Minä olen myös.” Deidara, kikatti hieman ja suuteli punapäätä huulille. ”Samoin, mutta.” Hän nousi ja kääntyi ovelle. ”Mennään, heidän peräänsä.” Sasori nyökkäsi ja kaksikko lähti, kohti ovia.
Takeru räpytteli, avaten silmänsä hitaasti. Teini näki, tuijottavansa kattoa ja kuuli ympäriltään puhetta. ”Jakkaru, viimeisen kerran! Anna se takaisin ja ota lääkkeesi!” Kurosunan ääni, murisi, jossain aivan lähellä. ”Uugh...” Takeru vaikeroi, tuntiessaan kipua, kasvojensa vasemmalla puolella ja rinnassa. ”Äääh! Otin, ne jo ja lisäksi... Hhmmm?” Jakkarun ääni kuului, hänen toiselta puoleltaan. ”Take?! Hei, Take?!” Jakkaru kysyi ja samalla, hänen kasvonsa ilmaantuivat. Takeru hätkähti hiaman, sillä hän näki vain oikealla silmällään. ”Hei! Takeru on hereillä!!” Jakkaru huusi, kääntyen ja huutaen, jonnekkin Takerun vasemmalle puolelle. ”Mi-...? Take!” Samassa myös Araiguman, Raichin, Richin ja muiden kasvot ilmaantuivat, näkyviin. Takeru tajusi hämärästi, että hänen vatsansa, rintansa ja oikean olkapääänsä yli, kulki side. Side peitti, myös kasvoista hänen, vasemman silmänsä. Hän tuijotti, mutta samassa sähähti kipua. ”Kkhh! Mi-... Mitä oikein?” Takeru aloitti, vaimelaa, väsyneellä äänellä. ”Nii-san!!” Takeru käänsi päätään oikealle. Samassa hän näki Derin, joka lännähti vasten häntä. ”...” Takeru ei sanonut mitään, mutta vain sähisi hieman. Hänellä oli uupunut, väsynyt olo. Eniten häntä häiritsi, vasemman puolen silmä. ”Take...?” Takeru käänsi päätään, hieman ja näki Daisuken tuijottava häntä. Takeru ja Daisuke katsoivat toisiaan, silmiin. Pienen hetken kuluttua, Daisuke imaantui velensä viereen ja halasi häntä.. ”Daisuke, varo! Takerun silmähän, hän ole vielä...” Nodah varoitti, mutta Daisuke päästi jo irti. Irti päästyään, Takeru nosti kätensä ja kosketti vasenta silmäänsä. ”Daisuke, älä kiduta veljeäsi!” Sasori huusi ja katsoi Daisukea ja Takerua. Raichi pyöräytti silmiään samalla, kun Richi virnisti. ”Oletko kunnossa, Take?” Araiguma kysyi, mulkoillen Daisuken ohi. ”Haava aukeaa, jos riehutte!” Seikatsu lisäsi. Shin, joka juuri tuli huoneeseen, juoksi. ”Hitto, pois tieltä!” Shin huusi, juosten Seikatsun luo. ”Mitä riivattua?” Seikatsu huusi, katsoen kaksosta. ”Tuolla on joku, Hime joka etsii...!” ”Mi-...? Hime?!” Daisuke huusi, sokissa. Samassa, ovelta kuului räjähdys. ”Akasuna Daisukee!” Hime, ilmaantui ja ovelle ja tuijotti Daisuke, joka oli muuttunut valkoiseksi. ”O-ou...” Deri virnisti, kun Hime ilmaantui Daisuken eteen. Tyttö iski, nyrkkinsä, suoraan Daisuken rintaan. ”Aaaargh!” Daisuke huusi, lennähdettyään toiselle, puolelle huonetta. ”Mi-...?!” Sasori aloitti, kun näki Daisuken seinässä. Hime asteli tömisten, Daisuken luo ja tarttui tätä hiuksista. ”Mitä ihmettä oikein ajattelit?!” Hän huusi, kiskoen poikaa hiuksista. ”Ensin katoa, sitten olet taistelussa ja sitten puolikuollut!!” Hime kirkui. ”Aih! Uah, Hime.. Kiltti voin selittää!” Daisuke valitti, kun tyttö löi häntä. ”Hah haa!” Raichi nauroi. ”Onnea sinulle!” ”Samoin voisi, sanoa sinulle...” Tytön ääni kuului hänen takaansa. Mustatukkaisn tyttö, seiso hänen takanaan ja alkoi huutaa hänelle. ”Ku-...?” ”Lily!” Ryo virnisti. Deri nyökkäsi. Samassa, tuulenvire puhalsi, ikkunasta Derin hiuksia. Deri nosti katseensa ja hänen silmänsä laajenivat. Hän näki vilauksen, punaisesta hupusta. ”Kiitos...” Deri kuiskasi, kun hahmo katosi. ”Kiitos, vielä kerran...” Deri hymyili...

Loppu!


My: Ihanaa! Vihdoinki valmis!
Deri: Loistavaa! Sain mahtavan roolin!
Rizu: Minulla oli, turhan pieni rooli tässä ja...
My: Tarpeeksi, iso se oli! Saat jatko-osassa... Hups!
Kaikki: Hmmm?!
Ryo: Mitäh...?
My: E he hee... ^_^''
Terya&Terry: Entä me? Mikä meidä roolimme on?
Araiguma: Olkaa jo hiljaa!
Jakkaru: xD Nii-san on, vääähän vihainen...
Shin: Minun roolini oli pieni myös...
Seikatsu: Shin, ole edes hetki hiljaa... Okei?!
Shin: Eeenn! \/.<
Daisuke: ... Olette hulluja... DeiDai-Chan?
My: Hmm? Mitä?
Daisuke: Missä Take?
Sasori: Hän on toipumassa...
My: Sasoriiii-Danna! *Halaa Sasoria*
Muut: O.o''... WTH?!
My: xD I love you, Sasori!
Sasori: Päästä irti... =.=''
Nodah: Hah hah haa! Tässä tapauksessa, en haluaisi olla sinä...
Deidara&Deisty&My: =) Oi, Sasorii, Nodah!!
Sasori&Nodah: *Katsahtavat toisiaan* Pakoon!
Urufu&Fakkusu: Isä pelkää äitiä! Samoin myös Deidaraa ja DeiDai-Chan x3
Iguru&Musuko: *Nyökkäys*
My&Kaikki: Kyllä!
My: *Taputtaa kaksosia päähän* ^_^ Totta!
Raichi: Niin, siitä jatko-osasta...
My: En vastaa kysymyksiin! -.-"
Seiru: Miksi? =)
My: ... En kommentoi, en ole vielä varma...
Raichi&Richi: *Etsivät, käsikirjoitusta.*
My: ... Mitä te teette?
Takeru: He kai, etsivät käsikirjoitusta...
Kaikki: Missä välissä tulit?!
Takeru: xD Äsken ja DeiDai-Chan...*Myrkyllinen ääni*
My: Hmm.. Öh, joo?! ^_^''
Takeru: Mikä helvetti tuo loppu oli?! Yrititkö tappaa minut?!!
Daisuke: Take, turpa kiinni!
Hikari: *Tuijottaa ulos.*
Migi: *Puoli unessa, nuokkuu tuolilla*
Jishin&Sinjitsu: *Mutinaa:* Toivottavasti, meillä on isompi rooli ja...
Kage: Terve, velipoika! XD
Hikari: *Lentää tuolilta alas* Kage? Mitä hittoa?!
Migi&Jishin&Sinjitsu: *Tuijottava*
Hikari&Kage: *Riitely*
My: Heh hee! Jätetään tämä tähä!
Kaikki: NÄHDÄÄN JATKO-OSASSA!!
My: Juuri nii >.\/ Tavataan siis silloin! Siihen asti...
Kaikki: NÄKEMIIN JA HYVÄÄ KESÄÄ!!!


Jatko-osa, ilmestyy nimellä: Red Team vs. Dead Team!
Nähdään silloin!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:30. Veljen puolesta...
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Suoraa jatkoa!.-
”Voi, helvetti!” Araiguma mutisi ja katsoi poikaa. Terryn iho oli, valkoinen ja huulet sinersivät. Poika oli jääkylmä ja suu oli raollaan. Terry oli tajuton. ”Hitto!” Seikatsu kirosi: ”Hän ei, hengitä!”

”Hän ei, hengitä!” Derin ja muiden mielestä, aika tuntui ikuisuudelta, pysähtyneeltä. Aika, jonka he katsoivat Terrya. ”E-... Eih...!” Terya kuiskasi, tuskin kuiskausta kuuluvammin. ”Mi-... Mitä?” Deri kysyi, sokissa. ”Hitto!” Seikatsu huusi. ”Väistäkää!” Seikatsu, Daisuke, Raichi ja Araiguma, alkoivat tutkia Terrya. Muut pojat, vain katsoivat, eivät voineet tehdä mitään. Derin päässä, olivat vain sanat: ”Hän ei, hengitä!” Terya tunsi, että hänen sisällään pyöri. Poika jähmettyi ja katsoi, nuorempaa veljeään. Teryan silmät, vaihtoivat väriä. Vasen silmä oli, taas hopeinen ja oikea oli, punainen. Torahampaat ja kynnet kasvoivat. Aura ilmestyi, alkoi hohtamaan hopeana ja muutti muotoaan. ”U-...U-Uuuaargh!” Muut käännähtivät Teryaan, jonka vasemmasta silmästä vuoti, nyt kyyneliä ja oikeasta... Verta?! ”Aaargh!” Terya huusi, kun aura kietoutui, pojan ympärille. ”Mi-... Mitä, hittoa?!” Ryo huusi, estäen nyt, hurrikaanin lailla, pyörivän auran. ”Sehän... Terya muuttaa, muotoaan!” Daichi huusi ja kääntyi, kauempaa poikiin. ”Varokaa!” ”Muuttaa muotoaan?!” Richi huusi, epäuskoisena. ”Mitä tarkoitat?!” ”Kun Teryan tunteet ja mieli, käyvät sekavina, hän muuttaa muotoaan!” Daichi huusi ja tyttö hyppäsi, heidän luokseen. ”Hän ei, ymmärrä mitä tekee! Hän menettää tietoisuutensa...!” Muut nyökkäsivät, nopeasti. ”Mi-... Mikä sen, aiheutti?!” Daisuke huusi/kysyi ja katsahti, pikkusiskoaa. Daichi, pudisti päätään. ”En ole, varma... Varmaan se, että Terry... Terry on...” Mutta tyttö, lopetti puhumisen. ”Varokaa!” Shin huusi ja tönäisi, Jakkarun pois auran tieltä. Kumpikin poika, iskeytyi maahan ja Jakkaru huusi kivusta. ”Kkhh!” ”Aaah!” Seikatsu käännähti veljeensä, kuultuaan tämän huudon. ”Shin, Jakkaru!” ”Ei hätää!” Shin huusi, takaisin ja katsahti häneen. ”Paranna Terrya!” Seikatsu nyökkäsi ja kääntyi Terryyn, nähden Araiguman, joka oli laskenut toisen korvansa pojan rintaan. Araiguma yritti, kuunnella pulssia, koska ei saanut sitä kädestä tai kaulasta. * Papam papam papam...* Araiguman silmät laajenivat ja hän nosti, nopeasti päänsä ylös. ”Hänen pulssinsa... Terryn pulssi, tuntuu!” Hän huusi ja kääntyi muihin. Derin ja muiden, silmät laajenivat. ”Mitä?! Tuntuu? Sittenhän...?!” Deri aloitti, mutta Seikatsu keskeytti hänet: ”Me, parannamme  häntä! Hoitakaa te Terya!” Seikatsu huusi ja katsoi Araigumaa, joka siirtyi juuri parantamman, Terrya. ”Arai, auta häntä!” Raichi huusi, katsoen serkkuaan. Araiguma ei, kuitenkaa kiinnittänyt häneen huomiota. ”Deri, Ryo ja Jakkaru, jääkää tähän!” Kolmikko nyökkäsi. ”Jakka auta, kääntämään hänet!” Araiguma sanoi, nopeasti ja alkoi kääntää poikaa, vasemmalle kyljelle. ”J-joo.” Seikatsu auttoi heitä ja Terry oli kyljellään. Araiguma aukaisi, pojan suuta enemmän ja, sitten oli Seikatsun vuoro. Seikatsu siirsi, vaaleansinistä chakraa, käteensä ja iski sen, jämerällä iskulla Terryn selkään. Samassa, Terry alko yskiä, hiekkaa. Pojan suusta tuli, paljon hiekkaa ja samassa, Terryn rintakehä, taas nousi ja laski. ”Terry!” Deri huusi ja kumartui lähemmäksi, poikaa. Terryn silmät olivat, edelleen kiinni, mutta poika hengitti. Seikatsu huokaisi, hikoillen ja sulki silmänsä, hetkeksi. ”Hän ei ole, nyt lopullisessa, hengen vaarassa...” Hän huokaisi ja käänsi pojan, nostaen tämän päätä ylemmäs. ”Jakka, onko sinulla mukana hoitovälineeni?” Araiguma kysyi, kiiresti, katsahtaen nuorempaa veljeään. Jakkaru nyökkäsi ja ojensi, pussin hänelle. ”Kiitos...” Araiguma tarttu pussiin, avasi sen ja otti sieltä, kaksi pientä pulloa, pumpulia ja neulan. Deri ja Ryo tuijottivat, Araigumaa ja Seikatsua. ”Mi-... Mitä sinä?” ”Tämän, pitäisi autaa häntä.” Seikatsu vastasi, nopeasti. ”Minä menen... Auttamaan veljiäni, Daisukea, Daichia ja Shinia!” Ryo sanoi, nousi ylös ja kääntyi. ”Ole varovainen!” Seikatsu varoitti, katsahtaen häneen. ”Joo, olen!” Ryo huusi, juosten muita kohti.
”Khh!” Seiru väisti, hyppäämällä sivuun, poikansa iskun. Rizun Kirottu Sinetti, pakotti pojan hyökkäämään, tahtomattaaan. Pojan silmistä valui, jatkuvasti kyyneliä, kun hän hyökkäsi. ”...I...Ei!” Rizu mutisi, hyökätessään uudelleen. ”I-... Isä!” Hän huusi, katsoi isäänsä kasvoihin ja itkien edelleen. ”En... En halua, tätä!” Hän huusi, kyynelten huotaessa silmistä. ”En-...En halua, satuttaa teitä, ketään isä! Minä-...” ”Rizu!” Seiru keskeytti ja astui, askeleen eteen. ”Se... Se ei ole, sinun syytäsi! Älä syytä, siitä itseäsi!!” ”Mut-... Mutta?!” Rizu pysähtyi ja katsoi isäänsä. ”Me puramme sinetin! Sinulla ei, ole hätää...” ”Siinä olet väärässä, Seiru!” Raito, joka oli juuri huomannut tilanteen, hyppäsi lähemmäksi. ”Ainoa tapa, poistaa sinetti...” Hän huusi, virnistäen ja hyppäsi lähelle Rizua. ”...On tapaa hänet, Seiru!” Seirun, Rizun ja muiden, silmät laajenivat. ”Mi-... Mitä?!” Nodah huusi, kauempaa. ”Ainoa tapa poistaa sinetti, on surmata oma poikassi, Seiru.” Raito toisti virnistäen, sadistisesti. ”Sinetti katoaa vasta, kun käyttäjä on kuollut!” Seiru ja Rizu, katsahtivat mieheen. ”E-... Ei!” Seiru kuiskasi ja hänen mieleensä palasivat, sen päivän tapahtumat. Sen päivän, jona Otiar oli surmannut Rizun, 9-vuotta sitten... ”Ei pidä, paikkaansa!” Kolmikko kääntyi, nähden Araiguman seisovan heidän takanaan. ”Sinetin voi saada, muutoinkin pois!” Araiguma huusi Rizulle, joka vain tuijotti sokissa. ”Mi-... Miten?!” Vanhempi teini huusi ja katsoi serkkuaan. ”Näin!” Samassa Araiguma nosti, kätensä eteensä ja painoi kämmenet vastakkain. ”Sinetti tekniikka: Sinetin siirto!” Araiguma huusi ja samassa, tumman violetti valo alkoi, hehkua. Valo hehkui, Rizun otsan sinitissä, samassa pojan silmät laajenivat ja tämä huusi tuskasta. ”Uuuuaaarrgh!” Araiguma huusi ja samassa, Kirottu Sinetti alkoi, haihua ja alkoi ilmestyä, Araiguman otsaan. ”Mi-... Mitä helvettiä? Mitä hittoa oikei teet, kakara?!” Raito huusi, katsoen ensin Rizua ja sitten Araigumaa. ”He... He heh heh....” Araiguma nauroi nostaen katseensa ja paljastaen otsastaan, Rizun Kirotun Sinetin. ”Tällä tekniikalla voi, siirtää sinettejä... Toisista henkilöistä itseensä.” Araiguma selitti, katsoen heihin. ”Siirsin, Rizun sinetin itseeni. Olehan immuuni, sen kivulle ja hallinnale...” Samassa Rizu huohotti ja alkoi horjua. ”Ri-... Rizu!” Seiru huusi, kopaten juuri kaatuvan poikansa syliinsä. ”Ar-... Arai...” Seiru sanoi, nostaen katseensa poikaan. ”Ki-... Kiitos, Arai. Minä-...” ”Älä pyydä... Anteeksi, äläkä kiitä.” Araiguma keskeytti, huohottaen nyt itse. ”Se ei, ollut sen arvoista...” Samassa korppitukka, putosi polvilleen ja haukkoi henkeä. Seirun silmät laajenivat. ”Arai, oletko kunnossa?!” Hän kysyi, siirtyen pojan luo. ”Jo-... Joo, olen.” Araiguma totesi ja nosti katseensa, nähden tajuttoman Rizun, Seirun sylissä. ”Kiitos...” Seiru kuiskasi, kun hänen silmäänsä muodostui kyyneleet. ”Kiitos, Arai...”  Araiguma nyökkäsi ja katsoi, edelleen Rizua. Hänen huulillaan oli, pieni hymy.
”Helvetti!” Takeru kirosi ja hyppäsi, pois Sheen tieltä. ”Olet nopea, kakaraksi!” Shee totesi ja kääntyi poikaan, joka huohotti ja puristi oikeaa käsivarttaan. ”Kiitos vain...!” Takeru huusi, yrittäessään hyökätä ja potkaista miestä rintaan. Shee onnistui, kuitenkin estämään potkun käsillää ja samalla, tarttui Takerun jalkaan. ”Voi helvet-...!” Takeru kirosi, silmät laajentuneina ja samassa Shee nosti pojan ilmaan. Ei kulunut, kuin sekuntti, niin mies heitti Takerun päin seinää. ”Aaargh!” Punapää huusi tuskasta, lennettyään ilmaan ja siitä viskauduttuaan päin seinää. Takerun selkä paiskahti seinää vasten ja poika tipahti maahan, samalla kun Shee ilmestyi. Mies löi kyynerpään, teinin niskaan, jolloin poika huusi ja oli melkein laskeutunut maahan. Shee nosti, nopeasti jalkansa ja potkaisi Takerua, polvella leukaan. ”Khh!” Teinin pään lennähtäessä ylös, Shee tarttui Takerua kurkusta. Hän kuristi Takerua kaulasta, vasten seinää ja virnisti. ”Tämä päättyy tähän!” Hän sanoi ja nojautui lähemmäs, Takerun kasvoja. Samassa, Shee avasi suunsa paljastaen kulmahampaansa ja upotti ne, suoraan Takerun niskaan. Takeru, joka oli sulkenut silmänsä, lennätti ne auki ja huusi. Järkytykseksi, Takerun ääni oli kadonnut, eikä poika voinut huutaa. Teini yritti työntää, Sheetä irti itsestään, mutta mies vain tuhahti. Shee tunsi, kuinka Takerun sydän alkoi, pamppailla hullunlailla. Teini alkoi, mennä paniikkiin ja raapi kynsillään Sheen kättä. Shee sähähti, kuristaessaan poikaa lujempaa ja imien enemmän verta. Takeru tunsi, heikkenevänsä ja hänen päässään pyöri. Silmät alkoivat lepattaa, kun Shee imi pojasta, yhä enemmän ja enemmän verta pois. Aika tuntui, ikuisuudelta ja Takerua huimasi yhä enemmän. Pojan voimat alkoivat kadota ja pian hänen otteensa, Sheen kädestä hölleni. Samassa, Takerun kädet irtaantuivat ja Shee huomasi, pojan huohottavan ja hengittävän raskaasti sekä vaivanloisesti. Teinin iho alkoi muuttua, kalman kalpeaksi ja pojan silmät olivat, raollaan ja lasittuneet. Suupiesestä valui, verta ja myös, niska alkoi värjääntyä vereen. Kolmen minuutin päästä, Shee veti hampaansa irti ja katsahti  poikaa kasvoihin. Takeru oli, tuskin tajuissaan ja veri oli, värjännyt pojan kalpeat kasvot. Shee tuhahti, nuolaistessaan huuliltaan verta. Samassa, Sheen tunsi kädessään kipua ja murahti. Hän käännähti, nopeasti käsivarteensa ja hänen silmänsä laajenivat. Takerun kädessä oli, hänen miekkansa ja poika oli upottanut, terän osaksi miehen käsivarteen. ”He-... Helvetti!” Shee kirosi ja katsahti, Takerua kasvoihin. Teini oli avannut, silmiään enemmän ja virnisti hieman. ”Ä-... Älä luule, että... Että voittaisit näin helpolla...” Takeru mutisi, purren huulta, yhä virnistäen. Shee alkoi murista. ”Senki, pikku...?! Hmm?” Shee katsahti Takerun käteen, kun poika pudotti miekkansa. Vain kilahdus kuului, kun miekka tipahti maahan. Shee hymähti ja nosti päätään, juuri sopivasti niin, että Takeru löi nyrkkinsä miehen poskeen. ”Auh! Piru kakara, tämän maksat!!” Shee huusi, käännähti takaisin Takeruun ja heilautti oikeaa kättään. Samassa, Shee viilsi pitkillä, kynsillään Takerun kasvoja vasemmalta puolelta. Samassa, kaikui tuskallinen huuto, kun Shee upotti kyntensä osaksi, Takerun vasenta puolta kasvoista ja silmää. Kynnet upposivat syvälle, myös silmän päältä ja Takeru huusi, kun tuisi kasvojensa ihon verittävän. Samalla myös, verta lennähti niin Sheen, kuin Takerunkin päälle. Shee kiskaisi kätensä takaisin ja päästi, tuskasta huutavan Takerun putoamaan lattialle. ”Aaahh! Kkkh! Aaah!” Takeru huusi, painaessaan vasenta kättään, vasemman silmän päältä. Vasemmalta puolelta kasvoja, valui vuolaasti verta ja etenkin silmän kohdalta. Takeru laski, kättään alas ja järkyttyi nähdessä, kätensä vain oikealla silmällä ja veren peitossa. Hän ei nähnyt, mitään vasemmmalla silmällään! ”Tässä viimeinen isku!” Shee huusi, tarttuen Takerun miekkaan. Takeru nosti katseensa nopeasti, mutta liian myöhään... Samassa, Takeru tunsi, Sheen lävistävä hänet miekalla. Miekka upposi, Takerun rinnan alapuolelle. Shee iski miekan niin, että miekka lävisti pojan. Takerun silmät laajenivat samalla, kun pojan suusta valui verta. Samassa Teini yski, suustaan pelkkää verta. Shee nauroi, kiskastessaan miekan pois. Takeru huusi, kun miekka vedettiin hänen, hänen ruumiistaan. Hänen näkökenttänsä alkoi sumentua, kaikki pyöri. Äänet olivat sekavia ja kipu... Kipu ylitti, ymmärrys kyvyn. Se oli, järjettömän, tuskallinen. ”Aaaaarrgh!!” Takeru huusi, kun Shee potkaisi poikaa rintaa. Samassa kaikki pimeni...
”Aaargh!” Raichi lennähti kauemmas, Teryan auran osuessa häneen. ”Rai, oletko kunnossa?!” Daichi huusi, siirtyen Teryan vasemmalle puolelle, jolloin näki pojan. ”Olen! Mutta, varo itse!” Raichi huusi, nousten nopesti, kun Terya yritti iskeä auransa häneen. ”Hitto!” Ryo, joka juuri oli juossut heidän luokseen, katsahti ympärilleen. ”Terya! Terya, kuuntele!” Hän huusi, yrittäen saada pojan huomion. Terya käännähti, Ryohon ja sähähti uhkaavasti. ”Ryo! Älä, ole hullu!” Richi huusi ja käännähti veljeensä. ”Älä, houkuttele häntä kimppuusi!” ”Odota, hetki!” Ryo huusi, takaisin. Hän käännähti, uudestaa Teryaan, joka oli samassa hänen edessään. Terya nosti kätensä ja tarttu Ryota kurkusta, nostaen pojan ilmaan. ”Khh-... Khhh!” ”Ryo!” Raichi huusi ja lähti juoksemaan, kohti nuorimpaa veljeään ja Teryaa. Terya käänsi päätään ja hänen auransa iskeytyi, varoittamatta Raichiin. ”Aaargh!” Raichi huusi, lennähti taakse päin ja iskeytyi vasten Shinia ja Daisukea. Kaikki kolme lennähtivät, parin metrin päähän, Teryasta. ”Nii-san...!” Ryo sähisi, yrittäessään upottaa kynnet, pojan käteen. Hän puri huultaan ja katsoi Teryaa silmiin. ”Ter-... Terya...” Hän kuiskasi ja katsoi poikaa edelleen. ”Ku-... Kuuntele, Terya; Terry on... Hän on kunnossa, hän on... Elossa...” Ryo kuiskasi, hiljaa ja katsoi Teryaa, syvemmälle silmiin. Terya pysähtyi, tuijottamaan häntä hetkeksi. Teryan ei enään, kuristanut Ryoa yhtä lujaa. Poika avasi ja sulki suun, muutaman kerran, ennen kuin hänen, silmänsä alkoivat muuttua normaaleiksi. ”Mi-... Mitä...?!” Daisuke kysyi, noustessaan ja auttaessaa, Raichia ylös. Kaikki pysähtyivät, katsomaan Teryaan ja Ryohon. ”-Nnossa...?” Terya kysyi hiljaa, katsoen edelleen Ryoa. Ryo nyökkäsi, lyhyesti ja hikipisara tipahti hänen kasvoiltaan. Terya näytti, miettivän hetken, ennen kuin hänen oikea silmänsä palasi, verenpunaisesta safiirin siniseksi. Vasen silmä, kuitenkin hehkui yhä, hopeisena. Samassa Teryan ruumis, nytkähti rajusti ja poika näytti tokenavan. Yhtäkkiä Terya päästi irti, Ryo kaulasta, jolloin poika putosi maahan. Heti perää Terya, putosi polvilleen, kädet maata vasten ja huohottaen raskaasti. ”Terya, Ryo!” Daisuke ja muut huusivat, juostessaan heidän luokseen. ”Ryo! Ryo, hei oletko kunnossa?” Richi kysyi, nostaen kainaloista 15-vuotiasta veljeään ylös. Ryo nyökkäsi, huohottaen ja katsoi, sitten Teryaa. Daichi polvistui, Teryan viereen huolestuneena ja katsoi poikaa. ”Terya...?” Hän kysyi, hiljaa ja kosketti, poikaa olalle varovasti. Terya hätkähti ja katsahti, nopeasti ympärilleen. ”Mi-... Mitä, minä...?” Terya katsahti suoraan eteensä, Ryohon ja näki pojan kaulassa kynnen jäljet. Terya tuijotti, hetken järkyttyneenä Ryota ja laski katseen, syyllisenä. ”A-... Anteeksi, Ryo...” Hän kuiskasi ja katsoi poikaa uudelleen, varovasti. Ryo, pudisti päätään ja hymyili hieman. ”Ei hätää.” Hän sanoi ja katsoi, rauhallisena nuorempaa poikaa. ”Olen... Olen, ihan kunnossa... Ei, mitään hätää...” Terya nyökkäsi samalla, kunDaisuke auttoi pojan ylös.
Deri katsoi, kun Seikatsu piti, huolta Terrysta. Terryn kasvoille oli, alkanut palaamaan väri ja teini hengitti normaalisti. ”Hyvä, että hän on okei...” Jakkaru sanoi, hymyillen hieman. Seikatsu nosti, pojan päätä hieman. ”Kuten jo aijemmin sanoin; Hän ei ole, enään lopullisessa hengenvaarassa.” Teini sanoi, vielkaisten Deria ja Jakkarua. ”Hän on, kuitenkin heikossa kunnossa nyt. Yksikin osuma, tietää varmaa kuolemaa...” ”Terry!” Kolmikko kääntyi, nähden Teryan, Ryon ja muut. Teryan silmät laajenivat ja poika kumartui, nopeasti pikkuveljensä viereen. ”O-... Olen pahoillani...” Hän kuiskasi ja katsoi, järjestyksessä kaikkia. ”En minä, halunnut satuttaa teitä... En vain...” Samassa, Deri nousi hieman ja asetti kätensä, Teryan olalle. Poika käännähti, ämmentyneenä häneen ja näki, että Derin hymyili. ”Aaaaarrgh!!” Tuskallinen huuto sai, samassa muiden huomion. Niin Akasunan teinit, kuin kaikki muutkiin, kääntyivät Takeruun. ”Eh!? Mitä...?!”  Daisuke aloitti, muta järkyttyi nähdessään veljensä. ”E-... Ei, ei... Takeruu!” Daisuke huusi, nousten ja juosten kohti veljeään ja Sheetä. ”Nii-san!” Deri huusi, juostessaan Daisuken perään. ”Take!” Raichi ja muut huusivat. ”Ei! Takeru?! Takeru??!” Daisuke huusi, juosten Sheen ohi. Muuta, ryntäsivät, samassa heidän luokseen. Seikatsu piti, Terry sylissään ja laski, pojan maahan, Takerun viereen.
Sasori käänähti, nähden keskimmäisen poikansa, maassa muiden ympäröimänä. Nähdessään Takerun, pojan vaatteet alkoivat väärjääntyä, verenpunaiseksi. ”Ta-... Takeru!!” Hän kuiskasi, hypäten  Otiarin tieltä ja yrittäen yhtää-aikaa, katsoa poikaansa. ”Heh heh hee! Se oli siinä, Sasori!” Otiar huusi, nauraen ja veetääntyi, taistelusta hieman. ”Hänen pelinsä, on pelattu! Poika ei voi, selvitä tuosta elossa!” Sasori ei, kuitenkaan kuunnellut, vaan ryntäsi poikansa luo. Myös Nodah, Seiru, Musuko, Deisty, Deidara ja Lucifer juoksivat, Takerun luo. ”Takeruuu!” Deidara huusi, juosten poikansa luo ja polvistuen. Blondia katsahti, veren tahrimaa pokaansa ja tunsi poskiensa, kastuvan kyynelistä. ”E-...Eeiiih!”  Hän huusi, itkien ja kosketti poikansa poskea. ”Veli, Takeru! Takeru, ei!” Daisuke huusi, Derin vierestä. Deidaran silmät laajenivat, kyynelistä ja nainen kääntyi , haudaten kasvonsa Sasorin rintaan. ”Ei... EI!” Deidara huusi, itkien ja puristaen Paholaisen paitaa. ”Eiiih! Takeruuh!” Sasori kietoi, käsivartensa Deidaran ympärille samalla, kun tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Ei... Eihän se voinut, olla totta...? Ei mitenkään voinut? Takeru ei voinut, olla kuollut! Hänen poikansa, hänen toinen poikansakko, muka? Olisi, kuollut...? Ei, ei, ei!! ”Ve-... Veli...?” Deri kuiskasi, kyynelten virratessa alas hänen kasvoiltaan. Oliko Takeru, muka... Kuollut? Eihän hän voinut... Daisuke näytti, yhtä järkyttyneeltä, kuinkaikki muutkin. Daichi, joka oli Daisuken oikealla puolella, purskahti itkuun ja hautasi kasvonsa Texran paitaan. Uchiha, halasi tyttöä ja myös hänen, silmäkulmassaan kimeltelivat kyyneleet. ”Se... Senki...” Deri kuiskasi, vihaisena. ”Raito, Otiar! Te teitte juuri, viimeisen virheenne!” Samassa, Derin aura ilmaantui. Auara oli, verenpunainen ja hehkui nyt, pojan ympärillä. ”Uuuaargh!” Deri huusi, kadoten ja ilmestyen muutaman, metrin kauempana. ”De-... Deri?!” Sasori huusi, katsoen poikaansa. Derin kulmahampaat ja kynnet, alkoivat kasvaa, hurjaa vauhtia. Samassa, pojan simien, safiirin sininen väri muuttui, verenpunaiseksi. Hiukset alkoivat huolmuta ja Deri tuijotti, raivoissaan Raitoa ja Otiaria. ”Te...!” Hän huusi, katsoen kumpaakin miestä. ”Te saatte maksaa, siitä mitä teitte veljelleni!” Hän huusi, kun aura otti uutta muotoa. Kumpikin, miehistä virnisti sadistisesti. ”No, hyökkää ja näytä, mihin kykenet! Deri!” Otiar uusi, siirtyen valmiustilaan. Myös Raito teki saman. ”Jos, niin pyydätte!” Deri huusi, ja hyökkäsi samassa, miehiä päin. Hän aikoi kostaa, Raitolle ja Otiarille! Hän aikoi kostaa, Takerun, veljen puolesta! Jatkuu!

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:29. Kaunaa kantaen.
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Samaan aikaan 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.-
”Nyt menee, vähän sekavaksi...” Ryo totesi, kuultuaa legendan. ”Mutta miten, te siitä tiedätte?” Jakkaru kysyi ja katsoi, Hikaria. Poika näytti paljon, Deidaralta, sillä hiukset olivat samalla tavalla. Hikarilla oli otsasuojus päässä, jossa oli Iwakaguren/Raiton ja Otiarin, maan tunnus. Kaksi kiveä, mutta Hikari oli, vetänyt viillon vaakasuoraan. ”No, kuten Migi sanoi; Olen, Kagen veli.” Blondi, poika sanoi. ”Kagen? Kuka, Shandow sitten...?!” ”Shangow, eli Kage!” Shinjitsu totesi. ”Sama henkilö, kaksi nimitystä.” Deri mietti, Hikarun kertomusta ja hänellä napsahti. ”Nnhhh... Kuinka monta... Edeltäjää meillä on?” Hän kysyi, epäröden. Migi, kohautti olkapäitään. ”Kymmeniä.” Hän sanoi. ”Ehkä, jopa satoja...” Jakkarun suu, putosi auki. ”Wau! Voimmeko tavata, heistä joitain...?!” Teini kysyi, innokkaana. ”Olette tavanneet, jo!” Jishin keskeytti. ”Kuka, teistä on 'Topaz Eagle'(Topaasi Kotka)??” Hän lisäsi. Jakkaru hätkähti ja nosti kätensä, varovasti. ”Mi-... Se olen minä...” Hän mutisi, tuskin kuiskausta kuuluvammin. Deri katsoi häntä, samoin muut. ”Tai, siis olin...” ”Otiar, vei sen?” Jishin kysyi, epäröiden. Jakkaru nyökkäsi ja katsoi, yhä tajutonta isoveljeään. Araiguma, lepäsi, vuoteessa ja oli kalpea. ”Ja veljesi, Arai on siis...?” Shinjitsu kysyi. Jakkaru ei vastannut, vaan katsoi veljeään yhä. ”Arai on, 'Amethyst Eyes'(Ametisti Silmät).” Migi totesi, lempeään sävyyn. ”Vielä puuttu siis kaksi, Aureita, eikö?” ”Ei!” Kaikki katsoivat Hikaria, joka oli avannut portin ja seurasi sen tapahtumia. ”Heidät... On jo, löydetty...” Deri ja Ryo räpyttelivät. ”Hei, hetkinen!” Ryo huudahti ja katsoi, serkkujaan. ”Oletteko, tekin Aureita?!” Jakkaru hätkähti hieman, mutta nyökkäsi. ”J-joo...” Hän vastasi. ”Minun värini, on kullankeltainen ja Nii-sanin, violetti!” Deri nyökkäsi. ”Muuten...” Ryo aloitti ja katsoi, Jishinia. ”Miksi kysyit, kuka on Topaz Eagle?” Jishin katsoi häntä ja virnisti. ”Kun olin, elossa olin Topaz Eagle! Olen siis, Jakkarun edeltäjä!” Punapäiden, silmät laajenivat ja Jakkaru putosi tuoliltaan. ”Mi-mitä?!” Hän huusi sekavana. Jishin naurahti ja nyökkäsi. ”Joka tapauksessa; Arvaatteko värinne?” Hän kysyi ja katsoi, Ryota ja Deria. ”Minun on... Kai, punainen...?” ”Oikein! Sinun on, veren punainen ja Daichin safiirin sininen.” Migi hymyili, nostaen sormen pystyyn. ”Entä, Terya? Mikä hänen värinsä on?” Ryo uteli. ”Hopea, sinun on smaragdin vihreä ja ...” ”Seikatsu, Shin...”* Hikaru kuiskasi ja samassa, hahmo ilmaantui, hänen eteensä. Hahmo oli, vanhempi Deria ja muita. Pojalla oli pikät, mustat hiukset ja tumman, siniset silmät. Hiukset olivat, pörrössä, mutta siistillä tavalla. Etuhiukset, peittivät vasemman silmän. Yllä oli, taisteluun soveltuva varustus ja viitta. Kaksi kappaletta, miekkoja oli selässä, ristissä. ”Seikatsu, missä Shin?” Migi kysyi. Seikatsu, pudisti päätään. ”En tiädä... Toipumassa. Otimme yhteen ja hän ei, ehtinyt väistää...” ”Loistavaa! Ethän, iskenyt vakavasti? Teidän on oltava, valmiita taistelemaan, pian...” Seikatu nosti kulmiaan. ”Otiar ja Raito siis...” Hikari nyökkäsi ja kääntyi, muihin. ”Tämä on Seikatsu. Akasuna Seikatsu, vanhin Aureista. 18-vuotias ja 'Beryl's will'(Berylli Tahto).” Punapäät ja Jakkaru nyökkäsivät. ”Pah! Vanhin, muttei vahvin...” Seikatsu hymähti ja kääntyi, katsomaan taakseen. Takana seisoi, toinen poika, joka nojasi seinään. ”O-oletko Shin?” Deri kysyi. Poika mulkaisi, häntä. ”No, mitä luulet, kakara?!” ”On hän.” Seikatsu sanoi, rauhallisesti. ”Hmm... Ikävä kyllä.” Shin tuhahti, happamana. Hän, näytti aivan Seikatsulta. Vain kaksi eroa; Shinin, etuhiukset peittivät, oikean silmmän. Lisäksi, hänen vasemman silmän yli, kulki kolme vanhaa arpea. Ilmeisesti pitkistä, kynsistä. Vasen silmä, oli silti auki. ”Toisin, kuin rauhallinen ja sosiaalinen Seikatsu, Shin on temperamenttinen ja epäsosiaaline.” Jishi selitti, hiljaa. ”Hän suuttuu helposti. On itsekäs, vahva ja luottaa vaistoonsa. Aivan, kuten veljensä. Hän on, muuten 'Obsidian Price'(Obsidiaani Hinta). Ja en, suosittele ärsyttämään häntä, koska hän on suuttuessaan Migia pahempi.” ”Veli?” Ryo toisti. ”Inhottavaa myöntää, mutta kyllä.” Shin murahti, irvistäen inhoten. ”Kyllä, olen hänen, nuorempi veljensä.” ”Kaikkien, harmiksi...” Seikatsu huikkasi, taakseen ja katsoi veljeään, pikaisesti. Tämän jälkeen, hän katsoi Hikaria. ”Onko, mitään suunnitelmaa?” Seikatsu kysyi ja hänen ilmeensä, oli nyt vakava. ”Ei varsinaista.” Hikari vastasi, mystisellä äänellä. ”Voitte, palata. Teidän olisi viisasta, ilmoittaa nuoremmille sisaruksillenne.” Deri räpytteli. ”Onko teillä, sisaruksia?” Hän kysyi, kiinnostuneena Seikatsulta. Seikatsu kääntyi häneen ja nyökkäsi. ”On.” Hän vastasi. ”Neljä muuta. Ken*, hän on 11-vuotias ja ärsyttävä!” Shin mutisi, ärtyneenä. ”Sitten ovat: Tsubomi, Hanabira ja Hana...* He ovat kolmeset.” Seikatsu puuskahti ja istui sängylle, missä Araiguma makasi, tajuttoman yhä. ”Tsubomi on, vanhin ja pirtein. Hanabira on, toisiksi nuorin ja murjottaa jatkuvasti. Hän on, myös melkoinen kiusaaja.” Seikatsu selitti. ”Ja sitten on Hana!” Migi totesi, virnistäen. ”Hana on, nuorin ja Seikatsun ja Shinin pikkusisko! Tosin...” Hän vilkaisi muita. ”Hana ei puhu...” ”Kyllä puhuu, mutta ei kaikille.” Hikari sanoi, rauhallisena. ”Hän on, vain ujo.” ”Totta!” Muut katsoivat, Shinjitsua. Teini ilmestyi huoneesee. ”Milloin, lähdit?” Deri kysyi. ”Hetki sitten...” ”Nnhhh...” Kaikkien päät, käännähtivät Araigumaan. Araiguma liikkui ja käänsi päätään muutaman kerran. ”Nhh...” ”Arai, näyttääisi heräävän.” Migi sanoi ja herätteli poikaa. ”Nii-san!” Jakkaru huudahti ja siirtyi, veljensä luokse. Araiguman silmät, lepattivat ja poika aukaisi silmät. ”Nhh... Mitä...? Missä olen?” Hän heitti, päätään vasemmalle ja katseli ympärilleen. Sulki silmänsä hetkeksi, mutisten;”Äh! Taasko täällä? Ei voi, olla...!” ”Arai?” Ryo huudahti. ”Mistä puhut, Arai? Oletko, ollut täällä ennen?” Deri kysyi ja katsoi pojan silmiin. Samassa hän, yllättyi kovasti; Araiguman silmät... Ne olivat ruskeat?! Mutta, nehän olivat punaiset?! ”Arai, sinun silmäsi...?” Deri sanoi, hämmentyneenä. ”...Tiedän, kyllä...” Araiguma vastasi ja nousi istumaan. Hän katsoi, vielä ympärilleen ja hänen katseensa, pysähtyi Hikariin. Korpin silmät, laajenivat. ”Mi- Hikari?” Hän kysyi, tuijottaen vanhempaa poikaa. Deri, Ryo ja Jakkari, vain tuijottivat Araigumaa. ”Ve-veli, olet ollut täällä, aikaisemmin?” Jakkaru kysyi, epäröiden. Araiguma katsoi häntä, mutta käänsi sitten, katseensa pois. ”...Olen... Silloin, kuin.” ”Kuin, hän kuoli. Otiar vei Atethyst Eyes-voimat. Hän kuoli, mutta isänne pelasti hänet...” Hikari sanoi, ilmeettömällä naamalla. ”?? Miksi et, kertonut minulle, Nii-san?” Jakkaru kysyi. ”Mitä väliä, sillä muka olisi, ollu?!” Araiguma mutisi ja yritti nousta. ”Mitä jos, et nousisi Arai.” Migi totesi, tylysti. ”Hmm... Selviän kyllä, itse. Kiitos, vain.” Araiguma siirsi, toisen kätensä niskaan, Kiroun Sinetin päälle. Deri ehti nähdä, että sinetti oli nyt verestävä. ”Sinetistä puheen ollen...!” Shin sanoi, katsoen ensin Araigumaa ja sitten Seikatsua. Deri pystyi arvaamaan, että Shin haluaisi asettaa, Kirotun Sinetin veljeensä. ”Älä edes sano...” Seikatsu sanoi, hieman muristen. Shin katsoi häntä, silmiin. ”En sanut mitään.” ”Mutta, älä edes ajattele!” Seikatsu murisi nyt. Shin tuhahti, virnistäen itsekseen ja katsoi häntä, uudelleen. ”Myöhäistä...” Se oli siinä. Samassa, Seikatsu katosi ja ilmestyi, Shinin taakse. Shin käännähti nopeasti, mutta Seikatsu oli nopeampi. Vanhempi poika, tarttui häntä kaulasta ja työnsi vasten seinää. ”Niin... Sanoitko jotain?” Seikatsu kysyi, rauhallisena. Shin vain hymähti. ”Ni-... Nii-san? Mitä teet, Nii-san?” Pieni, arka ääni  kysyi, ovelta. Kaikki päät kääntyivät, ruskea hiuksiseen pikkutyttöön. Tytöllä oli samat, tummansiniset silmät, kuin Seikatsulla ja Shinillä. ”Hana? Mitä sinä teet, täällä?” Seikatsu kysyi lempeänä nyt, päästäen Shinin ja siirtyen tytön viereen. ”Hana? Hän ei näytä, edes 6-vuotiaalta...” ”Hän on 5.” Migi kuiskasi hiljaa. ”Heidän... Vanhempansa ovat kuolleet. Otiar tappoi heidät heti, kun kolmoset syntyivät.” Hän sanoi, katkeroituneena. ” Tsubomi, Hanabira ja Hana eivät ehtineet, edes nähdä heitä. Saatika tuntea...” Kummankin, punapään ja Jakkarun silmät laajenivat. Araiguma katsoi, pois. ”Eivät... Ehtineet nähdä?” Ryo toisti. ”Niin... Seikatsu piti, huolta niin Shinistä, Kenistä, kuin kolmosistakin. Heidän turvallisuutensa ja tulevaisuutensa, lankesi hänen vastuulleen. Seikatsu oli, vasta 13-vuotias tuolloin...” Pojat, vain tuijottivat Migiä. ”Ni-niin nuori...” Jakkaru sanoi hiljaa, surullisena. Migi nyökkäsi. ”Hana, minne menit?” Täsmälleen, Hanan näköinen poika, ilmaantui ovelle ja katseli kaikkia. Taas samat, mustikka silmät ja hiukset olivat, myös pitkät. Poikaa seurasi, toinen poika. Jälkimmäisellä oli, pikät otsatukka, joka peitti, melkein silmät. Takimmainen poika, näytti suuttuneelta. ”Tsubomi, Hanabira...?” Seikatsu totesi yllättyneenä ja kumartui, nostamaan 5-vuotiaan siskonsa. Hana tarttui, hänen paitaansa ja hakasi häntä, väsyneesti. Hikari katsoi Seikatsua ja nyökkäsi, hymyillen. Seikatsu hymyili takaisin. Samassa, Araiguma katosi. Samoin Shinjitsu ja Jishin. ”?? Minne he menivät?” Jakkaru kysyi. Migi kohautti olkiaan. ”Kuka tietää...” ”Nii-san, hei!” Ovella seisoi, musta hiuksinen poika. Hiukset olivat pitkät ja kummatkin mustikka, silmät näkyivät. ”Kyllä, Ken?” Seikatsu kysyi ja kääntyi poikaan. ”Voimmeko...Voimmeko jäädä?” Ken kysyi, arastellen. Shin rypisti otsaansa. ”Eikö, Nedin pitäisi vahtia teitä?” Hän kysyi, vihaisena. ”En ole enään lapsi...” ”Nuori prinssi, missä olette?! Tulkaa takaisin!” Samalla hetkellä, blondi demoni oli, Kenin takana. ”Ned, ota Hana ja pojat mukaasi.” Seikatsu käski ja antoi, nyt puoliksi nukkuvan tytön demonille. Ned nyökkäsi ja otti tytön. ”Selvä, nuori herra!” Hana katsoi, vielä isoveljeään, kuin toivoen, ettei joutuisi lähtemään. Blondi demoni kääntyi, kun pojat lähtivät, kilpajuoksua pois, kohti porttia. Ken jäi, kuitenkin seisomaan ja tuijottamaan veljeään. ”Ken, mene sinäk-...” Poika rypisti otsaansa. ”En halua.” Hän sanoi. ”Haluan olla täällä ja ..” ”Sanoin, että mene!” Seikatsu sanoi, korottaen ääntään. Deri katsoi, Kenin kasvoihin. Hän näki, että poika hätkähti hieman, kun hänen veljensä huusi hänelle. ”Olet seuraava, joka astuu valtaistuimelle. Sinun on opittava, kaikki tarpeellinen ja lisäksi...” ”Entä jos, osaan jo?!” Ken huusi, tuijottaen veljeään. ”Ken! Mene heti paikalla, takaisin ja huoneeseesi! Saat olla arestissa tämän ja huomispäivän!” Seikatsu huusi. ”Seikatsu, rauhoitu.” Hikari sanoi ja kosketti 18-vuotiasta olalle. Ken pysähtyi ja puri huultaan. Seikatsu huokaisi; ”Ned...” Demoni nyökkäsi ja ohjasi 11-vuotiaan pois, porttia kohti. Ned oli, tarttunut nuorta prinssiä, käsivarresta. Ken riuhtaisi, itsensä heti irti ja katsahti, vielä selkänsä taakse, Seikatsua. Samassa he katosivat. ”Näin käy usein...” Migi totesi hiljaa. ”Sei(<--Seikatsu) on, hyvin ylisuojeleva. Hän ei, halua heidän loukkaantuvan, vähääkään.” Deri tiesi, miltä tuntui olla vahdittuna. Ned näytti, vahtivan kolmikkoa, mutta vahvasti myös Keniä... Hänen isänsä, Sasori, käski Yorun vahtia häntä. Tosin, hän oli aina onnistunut livahtamaan. Seurauksena, hän sai aina kuulla kunniansa ja pitkän saarnan. Yhtä hyvin, Ken eli samallalailla. Deri, ymmärsi häntä hyvin...
-Sasori ja muut, taistelussa.-
”Hitto!” Daisuke murisi samalla, kun esti Sheetä puremasta häntä. ”Pärjäätkö, Dase?!” Raichi huusi taistellessaan, veljensä kanssa, Daruita vastaan. ”Joo, pärjää!” Daisuke huusi. Deitsy, Deidara ja Musuko, ottelivat Aradiedtä vastaan. Lucifer ja Rafecul, Irosasia vastaan. Daichi ja Texra, auttoivat vuoroin, Daichin veljiä, vuoroin Raichia ja Richia. Sasori ja Nodah, Raitoa ja Otiaria vastaan. Seiru yritti ymmärtää, että hänen oli oteltava Rizua vastaan. Hän ei voinut, eikä Rizu voinut taistella isäänsä vastaan. Rizu nielaisi ja katsoi isäänsä. Seiru katsoi, jo yli 9-vuotta sitten, murhattua poikaansa. ”Rizu... Minä...” ”Äl-älä sano mitään, isä...” Rizu kuiskasi ja hänen silmästään, tipahti kyynel. Seiru otti askeleen eteen, mutta Rizu perääntyi. ”Rizu...” ”Sanoi; Älä sano mitään!” Rizu huusi ja hänen auransa, iski Seiruun. Seiru otti, iskun vastaan muristen. ”Khh!” ”Seiru!” Nodah huusi ja juoksi veljeään kohti. ”Khh! Älä puutu tähän!” Seiru huusi ja katsoi vanhempaa veljeään. Nodahin silmät laajenivat. ”Mutt...” ”Sanoin, että älä!” Hän käänsi katseensa, takaisin poikaansa, joka näytti järkyttyneeltä. Rizu oli järkyttynyt siitä, että oli hyökännyt, isänsä kimppuun. Hän ei halunnut, satuttaa häntä, mutta...Mutta, Kirottu Sinetti, hänen otsassaan. Sekö sen, aiheutti? ”Minun on, hoidettava tämä...” Seiru kuiskasi ja nousi. Nodah oli, edelleen järkyttynyt, mutta nyökkäsi. ”Nodah, auta Teryaa!” Sasori huusi, kun väisti Raitoa. ”Hän on, vapauttamassa Terrya!” Nodah käännähti häneen, nopeasti. ”Selvä!” Nodah käännähti ja juoksi, Teryaa kohti. Poika yritti, vapauttaa Terrya. Terryn vanginnut, kapseli oli muuttanut muotoaan; Se näytti, nyt jättiläs tiimalasilta. Terry silmissä, oli kyyneliä ja hän löi lasia. ”Nii-san! Apua, auta!” Hän huusi, yrittäessään päästä pois. ”Terry, odota vielä hetki!” Terya huusi, vätäen miekan ja iskien sen vasten lasia. Miekka kimposi, heti lasista ja lennähti Teryan käsistä. Teryan silmät laajenevit ja käännähti katsomaan, minne miekka lensi. Hänen oli, saatava Terry pois, ennen kuin happi loppuisi. Samassa Terry päähän, alkoi tippua jotain. Terry katsahti, hämillä ylös ja jähmettyi pelosta. Tiimalasin yläosaan, oli ilmaantunut hiekkaa. Hiekka alkoi, tippua alas ja Terryn päälle. ”Mi-...? Hitto, Terry!” Nodah huusi tajutessaan tilanteen; Heidän oli saatava, poika pien ulos ennen, kuin hiekka hautaisi hänet. ”Ni-... Nii-san! Nodah!” Terry huusi, itkuisena. ”Terry, odota vain pieni hetki!” Nodah huusi ja katsoi 13-vuotiasta. ”Me autamme, sinut pois! Yritä rauhoittua, okei? Pääset  kohta ulos!” Terry nyökkäasi, ravistellen hiekkaa pois. Nodah katsahti Teryaa, jonka oikea silmä oli punaisena ja vasen hopeisena. Teryan aura alkoi, muuttua ja oli yhtäkkiä, hopeinen. ”Aaah!” Nodah käännähti, uudelleen Terryyn ja näki, että hiekkaa oli nyt, yli polvien. Teryan kulmahampaat, alkoivat kasvaa ja samoin kynnet. Kummatkin, silkasta vihasta. ”Uaargh!” Terya iski, hopeisen auransa tiimalasiin ja hiekkaa alkoi, valua enemmän. ”Ei, hyvä! Ei, ei todellakaan hyvä!” Nodah kirosi. ”Hei, isä! Auta, Sasoria! Me jatkamme tästä!” Raichi huusi ja hyppäsi isänsä viereen, Daisuke vierellään. ”Hyvän on!” Nodah käännähti Sasoriin, mutta ennen hänen luokseen menoa, hän katsoi poikia. ”Auttakaa, Terry turvaan ja suojelkaa häntä!” Kummatkin punapäät, nyökkäsivät. ”Terya, kuinka voimakas Terry on?!” Raichi kysyi, nopeasti. ”E-...Ei vahva...” Terya murisi ja katsoi poikia. ”Hän ei, pärjää juuri taisteluissa... Hän on, melkein kuin ihminen!” Terya kirosi ja iski auran uudestaan, tiimalasiin. ”Voi helvetti! Se tästä vielä puuttuikin!” Daisuke murisi. ”Varo! Hiekka!” Raichi huusi, kun huomasi, että hiekkaa oli nyt rintaan asti. ”Nii-san!” Terry huusi, yrittäen pysyä pinnalla. Hiekka alkoi, nyt haudata poikaa pinnan alle. Terry alkoi, upota ja hiekkaa alkoi, valua hänen suuhunsa, estäen hengityksen. ”Terryy!” Terry yski, mutta hiekkaa tuli vain enemmän. Samassa, punaiset hiukset, peittyivät hiekkaan. Vain, Terryn käsi näkyi ja poika yritti kurkotaa. Hän, ikään kuin vilkutti, mutta samassa liike pysähtyi ja kädestä tuli veltto. Samassa, heikka hautasi, myös velton käden. Daisuken, Raichin ja Teryan silmät laajenivat. ”Ter-... Terryy!”
-Deri ja muut.-
Hikari nosti yhtäkkiä päätään, hän vaistosi tilantee. ”Teidän on mentävä, nyt.” Hikari sanoi, yllättäen. Kaikki kääntyivät häneen. ”Mitä? Miksi?” Ryo kysyi, yllättyneenä. ”Terryn henki, on vaarassa...” Hän sanoi. Muiden silmät laajenivat. ”Mi-Mitäh?!” Deri huusi, hypäten pystyyn. Samalla, myös Araiguma ilmaantui. ”Lähetä meidät sitten, nopeasti takaisin!” Araiguma sanoi ja käännähti Hikariin niin, että lyhyet mustat hiukset, hulmahtivat. ”Migi, avaa portti.” Migi hyppäsi pystyyn, nyökäten. ”Selvä! Tulkaa tänne!” Deri, Ryo, Jakkaru, Araiguma, Seikatsu ja Shin kääntyivät Migin puoleen. Samalla hetkellä, poika avasi portin. ”Tulkaa, mennään!” Seikatsu sanoi, katsoen kaksostaan ja Deriä, Ryoa, Jakkarua ja Araigumaa. ”Kyllä!” Shinin kasvot olivat, nyt muuttuneet vakavaksi. ”Vihdoinkin, jotain tekemistä!” Shin virnisti. ”Yritä kuitenki, hillitä itsesi.” 18-vuotias sanoi. Shin, hymyili nyt ja nyökkäsi. He kaikki katsoivat vielä Hikaria, joka nyökkäsi. Samassa he menivät portista läpi.
-Deri ja muut, taistelussa.-
Samassa he olivat keskellä taistelua. Ensimmäinen asia, jonka Deri näki oli hänen isänsä ja veljensä. ”Deri?!” Sasori huusi, hämmästyneenä nähtyään poikansa. ”Ryo?!” Nodah huusi. Kurosuna, käännähti poikiina. ”Araiguma, Jakkaru?!” ”Isä!” Jakkaru huusi, nähdessään hänet. ”Deri, tule auttamaan!” Daisuke huusi. ”Sinä myös, Ryo!” Raichi huusi. Kaikki, 6 poikaa, ryntäsivät heidän luo. ”D-...Deri...?!” Terya kysyi, hiljaa, häkeltyneenä ja katsoi poikaa. Deri katsoi häntä ja heidän, katseensa kohtasivat. ”Missä Terry?!” Ryo huusi ja katsoi veljeään. ”Tiimalasissa! Hänet on saatava ulos.!” Daisuke vastasi nopeasti. ”Väistä!” Seikatsu sanoi ja astui, tiimalasin eteen. ”Mi...-? Seikatsu? Shin?!” Daisuke ja Richi kysyivät yhteenäänenne. ”Mitä helvettiä, te täällä teette?!” Raichi kysyi. ”Ei ole, aikaa selitellä!” Shin murahti. Seikatsu vetäisi, miekkansa huotrasta ja nostisen eteensä. ”Se on turhaa...!” Terya aloitti. ”Odota hetki!” Raichi sanoi ja työnsi muita, kauemmaksi. Deri, Ryo ja muut tuijottivat. ”Miekka tekniikka: Viiltävä sirppi!” Seikatsu huusi, heilauttaen miekkaansa. Samassa, miekasta irtosi, kaksi terää. Terät lennähtivät, suoraan tiimalasiin ja siihen tuli säröjä. Yhtäkki, tiimalasin lasi murtui ja koko tiimalasi räjähti. Räjähdys oli niin vahva, että lasinsiruja ja hiekkaa, lennähti ympäriinsä. ”Varokaa!” Daisuke huusi. Tiimalasin pirstauduttua, hiekka valui pois ja paljasti seastaan, jotain punaista. ”Terry!” Terya huusi ja ryntäsi kohti panapäätä. Hän polvistuin nopeasti ja käänsi pojan. Myös muut tulivat, hänen viereensä ja Terryn ympärille. ”Voi, helvetti!” Araiguma mutisi ja katsoi poikaa. Terryn iho oli, valkoinen ja huulet sinersivät. Poika oli jääkylmä ja suu oli raollaan. Terry oli tajuton. ”Hitto!” Seikatsu kirosi: ”Hän ei, hengitä!”
Jatkuu!

Uusien henkilöiden, nimien suomennoksia:

Seikatsu: Elämä.
Shin: Kuolema.
Ken: Miekka.
Tsubomi: Nuppu.
Hanabira: Terälehti.
Hana: Kukka.

Akasunia. 2/2.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Ylhäällä on Akasuna Deri Rikku. (Huomio! Silmät heijastuvat vihreinä! Niiden aito väri on sininen.)
Ikä:15-vuotta.
Sasorin ja Deidaran kolmas, poika ja Red Devil.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Deri, vielä aivan nuorena. Pienenä, etuhiukset peittivät silmän.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:© xOxEnerty.

Sasorin ja Deidaran tytär, Akasuna Daichi Sari.
Noin. 11-12-vuotias. (Myöhemmin tulee, nykyhetken kuva.)

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.
Tässä on; Itse Akasuna (no) Sasori/Punaisenhiekan Sasori. x3
(Punainen)Paholainen/ Red Devil.
Deidaran puoliso ja Derin, Daisuken, Takerun ja Daichi isä!

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.
Tässä on; Katsu, nykyinen Akasuna Deidara!
Puoliksi Shinci ja puoliksi vampyyri.
Akasuna Sasorin, puoliso ja Derin, Daisuken, Takerun ja Daichin äiti!
Raiton tytär ja Luciferin kasvatti tytär.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Tässä on Lucifer. Kuvassa, Lucifer pitää Deidaraa, sylissään.
(Lucifer EI OLE Akasuna, mutta laitoin hänet tähän siltä.)
Aiakisemmin, miestä kuvattiin valkohiuksiseksi. Todellisuudessa, hiukset ovat vaaleat.
Anteeksi, sekaannus!

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Tässä ovat, vasemmalta oikealle; Hikari ja Kage(Shandow).
Hikarilla on vaaleat, Deidaramaiset hiukset ja siniset silmät.
Kagella on mustat, pitkät hiukset. Etuhiukset peittävät oikean silmän. Silmät ovat myrkyn vihreät.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©SasoXDei4evas.
Tässä ovat; Akasuna Riku ja Akasuna Kazu!
7-vuotiaat veljekset. Riku on Kazua, nuorempi.
Ulkonäöstä huolimatta, kaksosia.
Ai no Yumen ja Akasuna ... Oho! Ei paljasteta loppua, etukäteen! X3

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©akari-yaoi

Tässä ovat, vasemmalta oikealle; Akasuna Akuma ja Tenshi.
15-vuotiaita.
Akuma on vanhempi ja poika, hiuksista huolimatta.
Tenshi on nuorempi ja poika, asusta huolimatta.

Akasunat. 1/2.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Tässä on Sasorin ja Deidaran kaksospojat!
Vasemmalta oikealle ja edestä takaisin:
Akasuna Daisuke Hiro ja Alasuna Takeru Haru.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Ylläpuolella on Daisuke. Ensimmäinen, kolmas ja neljäs kuva, on Daisuke viitta yllään. Toinen ja alimmat kuvat, ovat ilman viittaa piirrettyjä.

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Yläpuolella, Kurosunan poikien kasvot; Jakkarun(Jakkarulla silmät, ovat seltaiset) ja Araiguman kasvot.
Asun käyttäjät: Ryo,(Punainen versio) Raichi, Richi. Araiguma(Tumman violetti versio) Jakkaru(Ruskea versio).

Tilaaja:Saana T. (DeiDai-Chan)
Tuottaja:©FeatherHarp.

Teryan kasvot. Myös Terry, näyttää samalta, mutta pirteämmältä.

SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:28. Vastakohtia ja edeltäjiä.
(Varoitus: Taistelua, verta ja 'henkiä'!)
-Kartano.-
''Missä he, oikein voivat olla?'' Sasori ajatteli ja kävi, huoneita läpi. Ryo ja Deri olivat, olleet jo reilut kaksi tuntia kadoksissa. Seiru oli, huolestunut ensimmäisenä. Paholainen ei, ihmetellytkään miksi: Seiru käyttäytyi, hyvin suojelevasti, veljenpoikiaan kohtaan. Olihan hän, menettänyt oman poikansa ja ei halunnut, Nodahin kokevan samaa. Hän ei halunnut, kenenkään käyvän läpi, sitä samaa tuskaa, jonka hän oli käynyt, menetettyään Rizun. Tapahtumasta oli, jo 9-vuotta, mutta kaikki muistivat sen. ”Sasori!” Punapää kääntyi ja näki Luciferin. Lucifer katsoi Sasoria, synkällä katseella. ”Meillä on ongelma ja...” ”Kas, kun en jo huomannut. Auta etsimään pojat...” Lucifer pudisti, nopeasti päätään. ”Se liittyy poikiin!” Sasorin silmät laajenivat. ”Mitä?! Tiedätkö heistä jotain?!” Hän huusi. ”No... Muista, rinnakkais todellisuuksista, on kadonnut myös Perillisiä!” Lucifer sanoi, kiireesti. Nodah ja Seiru, jotka olivat juuri, ilmaantuneet Sasorin taakse järkyttyivät. ”Mi-...Miten muka?!” Nodah huudahti, epäuskoisena. ”Mahdotonta!” Seiru väitti. ”Myös, Jakkaru on kadonnut! Ja Araiguma, myös!*” Nodahin käännähti ja lähti, juoksemaan kirjaston suuntaan. ”Mennään! Otetaan yhteys Kurosunaan ja muihin! He saattavat, tietää jotain!”
-Samaan aikaan, kirjassa jumissa, Ryo ja Deri.-
”Kauanko, olemme olleet täällä Rii?” Deri kysyi ja katsoi sivusilmällä poikaan. Vanhempi, punapää kohautti olkiaan. ”En tiedä.” Hän vastasi. ”Varmaan, muutama tunti... Hitto, isä tappaa minut ja äiti on, varmaan kuollut huolesta...” Deri nyökkäsi ääneti. Ryo korvat nytkähtivät äkisti. ”Hmm? Mikä hätänä?” Deri kysyi, katsahtaen poikaa. Ryo rypisti otsaansa ja kuunteli. ”...Helvetti! Missä hitossa me olemme!!” Kuului pojan ääni. Ryo silmät laajenivat, kun hän kuuli äänen. ”Mitä? Miten ihmeessä...Ei hän, voi olla...” Samassa kaksi, musta hiuksista poikaa ilmaantui. Toisella pojista oli, haukan ja toisella punaiset, silmät. ”Minulta on turha... Hmm?” Punasilmäinen, poika katsahti punapäitä. Hänen silmänsä laajenivat Ryoho. ” Eh? Ryo?” Poika kysyi, epäuskoisena ja tuijotti. Ryo oli myös sanaton ja Deri näki, että Ryo voisi jopa pyörtyä. Toinen poika, ei saanut sanaa suustaan. ”Mi-... Jakkaru?!” Ryo kysyi, epäuskoisena. ”Arai?” Araiguma ja Jakkaru tuijottivat. Jakkaru katsoi Ryota silmät leveinä. ”Mitä te, täällä teette?” ”Samaa voisi, kysyä sinulta...?” Jakkaru vastasi, edelleen sekavana. ”Ööh... Ryo...” Ryo kääntyi ja näki, että Deri tuijotti, selvästi tajuamma mitään. ”Ai, joo! Tämä on Deri, alkuperäinen 'minä'. ” Hän sanoi ja viittasi Deria, poijille. ”Ja tässä, ovat Jakkaru ja Araiguma.” Jakkaru virnisti ja vilkutti. Araiguma, vain nyökkäsi lyhyesti. ”He ovat, myös Akasunia. Serkkujani!” Nyt oli, Derin vuoro yllättyä. ”Hei! Olen Jakkaru ja olen, joo, Riin serkku!” Jakkaru virnisti. ”Olemme, syntyneet samana päivänä. Olen nuorempi, mutta kaksoseni...” Hän viittasi nyt Araigumaan. ”On, viisitoista minuuuttia, vanhempi ja...” ”Siinä, välissä minä synnyin.” Ryo lisäsi, kiusaantuneena. ”Olen siis, Jakkarua vanhempi, mutta Araigumaa nuorempi.” Deri nyökkäsi. ”Ai, okei.” Hän sanoi. ”Olen Deri, Akasuna Deri. Katsu Deidaran ja Akasuna Sasorin, poika.” Araiguma, nosti kulmiaaan. ”Red Devil, siis...” Vanhin teini, totesi. ”Ööh... Joo.” ”Siistiä!” Jakkaru huusi, mutta vaikeni, kun kaikki ympärillä muuttui. ”....Ja minne nyt...?” Araiguma mutisi. ”Hei, vain! Deri, Ryo. Te, myös; Jakkaru ja Araiguma.” Nelikko käännähti, kannoillaan ja heidän silmänsä, nauliintuivat Otiariin ja Raitoon. ”Raito, Otiar!” Deri huusi. ”Mitä, hittoa, te täällä teette?!” Ryo huudahti/kysyi. ”Tulimme, tervehtimään ja katsomaan...miten muistot menevät jakeluu.” Raito sanoi, pirteänä. ”Te olette kasvaneet...” Otiar totesi ja katsoi suoraan, Kurosunan poikiin. Jakkaru ja Araiguma näyttivät, syttyvän liekkeihin. ”Etenkin sinä, Araiguma. Onko sinetti, aiheuttanut kipuja? He, he, hee...” Deri käännähti Araiguma ja näki, että pojan silmät paloivat. Araiguma pysyi, suorastaan kylmän rauhallisena ja mulkoili miehiä, sanomatta mitään. ”'Sinetti'?” Hän kysyi ja katsoi, edelleen poikaa. ”Joo...” Jakkaru vastasi, hermostuneena. ”Liero; asetti Nii-saniin, 'Kirotun Sinetin'!” Deri järkyttyi niin, ettei voinut sanoa mitään. ”No?” Raito kysyi. ”Sinetti, lienee tuskallinen. Vai kuinka?” ”Hhmm... Eipä, juuri.” Araiguma sanoi, kylmällä, synkällä äänellä. ”Joka tapauksessa.” Ryo sanoi. ”Mitä te suunnittelette?!” Hän murisi. ”Tiedätte jo.” Raito sanoi. ”Turha siis, alkaa selittämään.” Samassa, Jakkaru, hyökkäsi, kohti miehiä. Teini vetäisi, selästä Fuuma-surigenin ja heitti sen päin Otiaria. Otiar ja Raito, hyppäsivät helposti pois tieltä. ”Hhmm. Suoraviivaista, Jakkaru!” Raito sanoi ja käännähti virnistäen poikaan. Yllätykseksi, Raito näki, että Jakkaru virnisti. ”Mi-...Paska! Raito varo!” Otiar huusi. Samassa surigeni, räjähti ja savusi. ”Ryo, Deri! Siirtykää sivuun!” Jakkaru huusi ja virnisti pojille, jotka olivat hänen takanaan. ”Antakaa meidän, hoitaa tämä!” ”Eh? 'Meidän'?” Deri toisti. Hetkinen! Missä Araiguma oli? Samassa kuului, miekan sivallus! Deri ja Ryo katsahtivat ja näkivät jotain. ”Kkhh!” Otiar kääntyi ja paljasti, Araiguman takaansa. Teinillä oli iso, ohut miekka. Miekassa oli, muutama veripisara. Otiarin käsivarressa, taas oli pieni, mutta siisti viilto. ''Missä välissä, Arai tuonne meni?!'' Kysyi ajatuksissaan, Ryolta. ''Hän on nopea! Lisäksi hyvin lahjaas.'' Ryo vastasi. ”Aarg!” Raito oli, potkaissut, Jakkarua rintaan ja teini lennähti, seinää vasten. ”Jakkaru!” Deri huusi ja käännähti, varomatta Jakkaruun. ”Tässä, taas sinulle!” Raiton ääni, huusi. ”Deri, pää alas!” Ryo huusi. Deri laski päätään ja siirtyi hieman. Samassa, smarigdin vihreä valo, osui Raitoon ja lennätti miehen kauemmaksi. Deri käännähti ja näki, Ryon. Poika oli, nostanut kädet eteen ja iskenyt voimiaan Raitoon. ”Seis! Tai, ystävällenne käy huonosti!” Kaikki kääntyivät ja näkivät Otiarin ja Araiguman, joka makasi maassa, Otiarin miekka kaulassa. Miekka koskketti, teinin kaulaa ja Araiguma murisi. ”Veli!” Jakkaru huusi ja nousi nopeasti, yrittäen hyökätä. ”Lopeta, Jakka! Satutat vain häntä!” Ryo huusi ja hyppäsi, pitämään kiinni Jakkarusta. ”IRTI! Nii-san!” ”Idiootti! Tähän he, pyrkivät alusta asti!” Araiguma huusi ja katsahti veljeään. ”Fiksua, Arai...” Raito sanoi ja hyppäsi, heidän rinnalleen. ”Kkhh...” Araiguma murisi, kun Otiar nosti, teiniä hiuksista. ”Päästä hänet, Otiar!” Deri huusi, raivoissaan. ”Ei käy.” Raito sanoi samalla, kun Otiar siirsi kätensä. Miehen sormenpäistä, kiemurtelivat käärmeet, jotka sitoivat Araiguman. Käärmeet muuttuivat köysiksi. ”Arai!” Ryo huusi. Tämän tehtyään, Otiar siirsi viittaa, paljastaen niskasta Kirotun Sinetin.(Musta, tähti ja kuunsirppi) ”Hmm... Sinetti on, vaipunut passiivi tilaan?” Raito kysyi, kiinnostuneena. ”Kykenet, ilmeisesti hallitsemaan sitä jo itse.” Samsassa, lainkaan varoittamatta, hetkeäkään harkitsematta, kipu viilsi niskaa. Araiguman, silmät laajenivat ja poika huusi tuskasta. ”Arai!” Deri ja Ryo, huusivat. ”Nii-san!” Jakkaru huusi. ”Mitä te, aijotte tehdä Araigumalle?!” Deri huusi. ”Hän on vahva ja hyödyllinen.” Raito totesi. ”Hänen voimansa ovat hödyksi, joten...” Otiar lisäsi. Jakkaru jähmettyi, miesten sanoista. ”E-ei...” Jakkaru kuiskasi. ”Mi-...” ”Ette saa, tappaa häntä!” Ryo huusi, raivoissaan. Deri silmät laajenivat. ”Mi-...Tappaa?” Hän kysyi, hätäisesti, Ryolta. Ryo nyökkäsi. ”Joo. Jos... Jos joltakulta, viedään maagisia kykyjä, henkilö selviää elossa.... Mutta....” Jakkaru alkoi järkyttyneenä ja raivona riuhtoa, kun Araiguma murisi polvillaan. ”... Mutta, jos kyvyt, viedään kokonaan... Niiden haltia, kuolee...” Derin silmät laajenivat.  ”Mi-... Ei, eihän se...!” Samassa Jakkaru, kiskaisi itsensä irti Ryon otteesta ja ryntäsi miehiä päin. ”Joku ei, näemmä kuunnellut varoitusta!” Otiar huusi ja heilautti miekkaa. ”Ei, Nii-san!” Samassa, juuri ennnen, kuin Otiar iski miekan, valo ilmaantui. Valo sokaisi, paikalla olijoita, mutta he näkivät vähän. ”Mi-... Mitä tapahtuu?!” Deri huusi ja peitti kasvonsa, suojaten itseään valolta. ”En tiedä!” Ryo huusi. ”Khh! Mitä tämä on, Otiar?!” Raito huusi, suojaten itseään ja käännähti mieheen. ”Khh! En osaa, sanoa!!” Samallla, Derin, Ryon ja Jakkarun eteen ilmaantui, hohtava valon lähde. Muoto, muistutti ihmistä. Hohtava olento, oli huomattavasti vanhempi, poika?! ”Tämähän...?! Miten se on mahdollista!” Raito huusi ja tuijotti poikaa. Pojalla oli yllään, haarniska ja viitta. Kypää ei ollut ja kädessä oli pitkä, ohut miekka. ”Ettekö muista, Otiar, Raito?” Teini sanoi ja hahmo hohti, kirkasta valoa edelleen. ”Ennustus, on jo, laulettu! ''Red Devilin...perillenen...on tulossa... Voima valtava, ei mahdollisuutta... Totuuden, safiiri silmät ja vahva tahto. Ei mahdollisuutta... Vuoden sisällä, täysikuun aikaan...Paholainen vihollisensa voittaa...Manalan portit avautuu ja voittaja paljastuu...Pimeyden varjoissa, suunnitelmaa vihollinen toteutetaan. Kunnes...Aito, Red Devil, sen lopettaa!''” Samassa, kolme muuta, hohtavaa hahmoa ilmaantui. Kolmikko lauloi ennustuksen ja hekin, tuijottivat miehiä. ”Sinähän... Sinä olet!” Raito huusi nyt. ”Migi!”* Teini nyökkäsi ja samassa, yksi vieressä olijoista, katosi. Hahmo ilmaantui, Araiguman luo, ja viilsi miekalla köydet poikki. Hahmo tarttu Araigumaan ja kiskaisi tämän pois, miesten luota. ”Khh! Nii-san!” Jakkaru huusi. Hahmo katsoi, Jakkarua ja toi Araiguman tämän luo. ”Muista, kuitenki tämä Otiar: Et voi, voittaa! Et, niin kauaan, kuin 'Reddo jinsei-liekki' palaa!* Et ennen, kuin viimeinenkin pisara, on tipahtanut! Niin kauan et voi vottaa!”  Samassa Deri, Ryo, Jakkaru, Araiguma ja neljä hahmoa katosivat!
-Kuka tietää.-
Deri, piti silmiään kiinni. Hänen, koko ruumiinsa, tuntui polttavalta. ”Hei. Herää, poika!” Deri räpytteli ja näki olevansa, kotona. Ei, jossain, joka näytti kodilta. Samassa hänen katseensa, osui vieraaseen poikaan. Teini oli polvistunut, hänen viereensä ja hymyili, nähdellään hänet hereillä. ”Hienoa, että heräsit.” Deri tuijotti, poikaa. ”Eh...? Ku-kuka olet? Missä olen?!” Deri nousi istumaan ja katseli tarkemmin ympärilleen. ”Rauhoitu! Ei hätää, Deri!” Ryo, sanoi ja istui Derin toisella puolella. ”He auttoivat, meitä. Etkö muista?”  Samalla, Deri muisti ja katsoi tarkemmin vierasta, teini poikaa. Teinillä oli, vaaleat hiukset ja seltaruskeat/ hiekan väriset silmät. Pojalla oli haarniska ja viitta. Miekka oli selässä, huotrassaan. ”Olen Migi ja tämä...” Hän viittasi toiseen, ruskea hiuksiseen poikaan. Ruskeat silmät. ”Hän on Shinjitsu ja viimeinen on Jishin.”* Kolmannella pojalalla, oli tumman lilat, lähes mustat hiukset ja tummat silmät. Shinjitsu oli, selvästi pitämässä Jakkarua, pystyssä ja kietoi tämän ympärille sidettä. Jishin, vuoroastaan paransi, omalla chakrallaan Araigumaa, joka makasi tajuttomana. ”Arai!” Deri huudahti ja yritti nousta. ”Varo! Pysy vain makuulla vielä!” Migi sanoi ja esti, ettei Deri horjahtanut. ”Missä olemme?” Ryo kysyi ja katsoi Migiä. ”Hmm? 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.” Kaikki kolme poikaa, tuijottivat. ”Hetkonen, hetkonen! Olemme, siis missä?!” Jakkaru kysyi, sekavana. ”Kuulit, kyllä...” Shinjitsu mumisi ja kietoi kääreen loppuun. ”Miten me tänne... Hetkinen!” Ryo kääntyi Shinjitsusta Migiin. ”Oletteko te, henkiä?!” Hän kysyi ja Deri oli varma, että vanhempi teini oli myös kiinnostunut. ”Kyllä.” Migi vastasi rauhallisesti. ”Tai, tarkemminkin sieluja!” Jishin kommentoi ja kääntyi, Ryohon, Migiin ja Deriin. ”Sieluja? Eli ollette siis...” ”Okein. Olemme, jo kuolleita!” Migi nyökkäsi. ”Mutta, miten sitten...?” ”No, emme voineet, vain seurata sivusta. Meidät kaikki on murhattu ja sen, teki Otiar. Siksi hän tunnisti meidät.” Shinjitsu keskeytti. ”Migi, hätiköit taas...” ”Taas? Ja milloinkohan viimeksi hätiköin? Hmm?” Migi, keskeytti vuorostaan ja mulkaisi Shinjitsua. ”En ole, kertaakaan, puuttunut tai muuttanut, aikajanaa tai Maailmojan tapahtumiin! Toisin, kuin sinä...” ”Rauhoitu, Migi-sensei!”* Samassa, ilmaantui lisää henkilöitä. Tyttö, jolla oli pitkät, oranssit hiukset. Etuhiukset, peittivät kokonaan oikean, puolen kasvoista. Pitkät mustat saappaat, yli polvien. Musta hame ja toppi, sekä pitkät mustat, irtohihat. Tytöllä oli kädessään, hyvin pitkä, vaalean sininen kangas takki, jonka tyttö kietaisi ylleen. ”Olen rauhallinen, Nagareboshi, Tsuki ja Kama.*” Tyttö, Tsuki nyökkäsi. Tsukin veli Kama, ei sanonut mitään. ”Hmm? Hei, oleen Tsuki!” Tsuki tervehti. ”Akasuna Tsuki!” ”Akasuna?” Ryo ja Deri, toistivat yhteen ääneen. Tsuki nyökkäsi. ”Tämä on Kama, pikkuveljeni.” Kama, oranssi hiuksinen, noin 9-vuotias nyökkäsi, arasti. ”Ja sitten on...” ”Tsuki, anna toisillekkin puheenvuoro!” Poika sanoi. Pojalla oli, pitkä vaalean vihreät hiukset ja ruskeat silmät. Pojalla oli, vihreä toppi, valkoiset säärystimet käsissä, mustat housut ja saappaat. Viitan alta, näkyi jätti pumerangi. ”Olen Nagareboshi, mutta voitte, kutsua Nagaksi.” ”Okei.” Jakkaru mutisi ja nousi ylös. ”Hmm... Mennäänkö, tapaamaan pomoa?” Shinjitsu kysyi ja katsoi muihin. ”Se ei, ole tarpeen, Shinjitsu...” Sanoi, rauhallinen pojan ääni. ”Ah! Hei, Hikari!” Migi sanoi ja kääntyi puhujaan. ”Hei, teillekkin!” Hikari, astui varjoista esiin. Pitkä, vaaleat hiukseet ja yllään perinteinen, punainen ja kultainen kaapu. Mustat housut ja paita. ”Tämä on Hikari, Akasuna Hikari! Itse Shandowin eli Kagen, veli!* Olemme, muuten teidän edeltäjiänne! Entisiä Aureita!”
-Sasori ja muut.-
Sasori ja muut olivat, saaneet viestin Raitolta ja Otiarilta. Heidän oli, tavattava Otiarin kartanossa, keskiyöllä. Seiru ei, luottanut viestiin. Deidara ja Deisty, olivat mukana, samoin muut punapäät. ”Olen toistanut tämän, jo lukemattomia kertoja, mutta...Tämä on huono idea!” Seiru murisi, seuraten vanhempaa veljeään ja Sasoria. ”He ottivat, vartavasten yhteyttä ja haluvat tavata.” Nodah sanoi, mulkaisten veljeään. ”Ettekö, voi vain lopettaa?” Musuko, kysyi ja katsoi, nuorempia veljiään. Nodah ja Seiru, kääntyivät, häneen. ”Emme tulleet, tänne riitelemään...” ”Olet oikeassa, Musuko hyvä!” Samassa, kaikki kääntyivät. Hei seisoivat, suuressa salissa ja katsoi eteempäin, ylös. Ylhäällä oli, kaksi, isoa valtaistuinta. Raito ja Otiar istuivat, katsellen heitä. ”Te, todella tulitte.” Raito myhäili. ”Hieno suoritus-...” Raito, missä Deri ja Ryo?!” Rafecul kysyi, nopeasti. ”He ovet, parasta aikaa, 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.” Otiar vastasi. ”Mi-... Voi, helvetti!” Musuko kirosi. ”Keitä muita, te lähetitte sinne?!” Lucifer kysyi. ”Kurosunan pojat, Jakkarun ja Araiguman.” ”Pitihän se arvata!” Kaikki kääntyivät, katsomaan Kurosunaa, joka oli ilmaantunut huoneeseen. ”He katosivat, noin pävä sitten. Aluksi ajattelin, että he lähtivät Maahan!” ”Kurosuna!” Sasori sanoi ja katsoi, korppia. ”Hei, Saso! Ja nyt, mitä te kaksi suunnittelette!”  ”Ei erikoista, mutta...” Raito, sanoi. ”Eiköhän tämä näytelmä jo riitä!” Otiar huokaisi ja katsoi, huoneessa olijoita. Hänen katseensa, pysähtyi Deistyyn. Raiton katse, taas Deidaraan. He katsoivat, toisiaan hetken. ”Joka tapauksessa.” Musuko, sanoi. ”Ette, oikeasti voi, kantaa edelleen kaunaa?! Vuosituhannet, ovat jo kuluneet. Ei enään ole, järkeä käydä, tätä vanhaa sotaa!” ”Siinä olet, pahasti väärässä!” Raito totesi. ”Tiedätte kaikki, legendan.” ”Ikävä kyllä...” Seiru murisi. Raito ja Otiar, hymyilivät julmasti. ”No, jos Hades, olisi valinnut ' Isoveljen', eikä ' Pikkuveljen' näin ei olisi käynyt!” ”Se on, vain vanha taru!” Deidara huusi. ”Dei, rauhoitu!” Sasori sanoi. ”Tiedämme; He ovat oikeassa!” Otiar aloitti: ”Te, ette siitä tiedä.” Hän sanoi, katsoen, Daisukea, Takerua, Raichia, Richia, Daichia ja Texraa, joka oli mukana. ”Voimme siis kertoa.” ”Aivan rauhassa...” Nodah ärisi. ”Kauan sitten, kun ihmiset elivät sodassa, oli olemmas Manalassa vain yksi johtaja.” Otiar aloitti. ”Hades. Hän hallitsi Manalaa ja demoneja, mutta...” Otiar katsoi poikija ja Daichia. ”Hänellä oli, kaksi poikaa. Vanhempi veli oli, perinyt vahvat, fyysiset voimat ja lahjakkuuden. Hän ymmärsi, että rauhan saavuttamiseksi, tarvitaan voimaa. Nuorempi veli, oli perinyt vahva tahdon ja oikeuden tajun. Hän ymmärsi, että rauhan saavuttamiseksi, tarvitaan rakkautta.” Otiar lopetti ja Raito, jatkoi. ”Hadesin oli, päätettävä kuolin vuoteellaan, kenestä teekee seuraajansa. Päätös aiheutti, kuitenki loputtomiin johtavan, vihan täyteisen kirouksen.” Raichi, rypisti otsaansa. ”Kirouksen?” Hän toisti. Otiar ja muut, nyökkäsivät. ”Aivan, kirouksen.” ”Hän ei, valinnut voimaa havittelevaa isoveljeä. Hän teki seuraajakseen, rakkautta tavoittelevan, pikkuveljen.” Sasori sanoi, kylmästi ja katkeroituneena. Teinit, kääntyivät häneen. ”Vanhempi veli, ei hyväksynyt päätöstä. Olihan hän, luonnollinen valinta periäksi. Riita johti lopulta, täydelliseen välien rikkoutumiseen.” Raito ja Otiar, naureskelivat nyt ja laskeutuivat alas, heidän eteensä. ”Edes, ajan kuluminen ja verisiteen laimeneminen, eivät päättäneet vihan pitoa.” Raito sanoi. ”Vanhemman veljen jälkeläisistä, tuli sittemmin Katsun-klaani...” ”Ja nuoremman veljen jälkeläisistä, taas Akasunan-klaani.” Nodah sanoi, kylmällä äänellä, muristen. Kaikkien teinien, silmät laajenivat. ”Mi-mitä?!” Richi huusi ja katsoi isäänsä. ”Miten se muka...” ”Sen vuoksi, Katsu ja Akasuna ovat olleet, vihan miehiä jo aikojen alusta!!” Sasori lisäsi. ”Totta, mutta puheet saavat, nyt riittää.” Raito sanoi. ”Antakaamme, voimien kertoa voittaja!” Samassa Shee, Darui, Aradied, Irosas, Akei ja muutama muu, ilmestyivät. ”Oho, olimme unohtaa!” Raito virnisti. ”Meillä on, teille myös lahja!” Samassa, Otiar kosketti riibustaan ja Terya ilmaantui. ”Kkhhh! Otiar, Raito! Mitä helvettiä?!” Otiar kosketti riibusta, uudestaan ja Terry ilmestyi. ”Eh? Nii-san?!” Samassa oudon muotoinen, säiliö ilmaantui ja nappasi, Terryn sisälleen. ”Aaah!” Terry huusi, kun poika jäi loukkuun. ”Terya, Terry!” Sasori huusi. ”Tämä on, toinen yllätys.” Raito sanoi, iskien kätensä maahan. ”Edo Tensei!” Maasta kohosi, tutun näköinen hauta-arkku. Muiden silmät laajenivat, kun kansi putosi js paljasti Rizun! ”Ja näin!” Raito sanoi. ”Saatte otella, toisianne vastaan, Seiru...” Rizu avasi silmänsä ja katsahti hädissään ympärilleen. ”Mis- missä min-...?!” Pojan silmät, pysähtyivät Seiruun. ”Ri-Rizu?” Hän kuiskasi. ”I-isä?” Rizu kysyi.
 Jatkuu! Seuraavaksi, tuleekin jo viimeisiä lukuja!

Jakkaru ja Araiguma, tavattiin tarinassa aikaisemmin.
Ryon lisätarinassa nimeltä: Ryon pitkä päivä![Ks. Edeltä mainittu.]

Migi, tarkoittaa: Oikeutta.
Shinjitsu: Totuutta.
Jishin: Luottamusta. 
Nagareboshi: Tähdenlentoa.
Tsuki: Kuuta.
Kama: Sirppiä.
Shandowin vastakohta ja veli, Hikari: Valoa.
Shandow, oikealta nimeltää, Kage: Varjoa.

SasoDei:Red rose devil. (Spesiaali!)

SasoDei:Red rose devil. (Spesiaali!) Ryo: Ryon, pitkä päivä! "Hei, Rii!" Ryo(10), joka oli juuri istunut kirjastossa, kääntyi. Samassa, ennen kuin hän ehti, kunnolla katsoa, jokin törmäsi häneen. Poika ehti nähdä, vai mustat hiukset. Samassa Ryo ja toinen, henkilö olivat lattialla. "Mi-mitä hittoa?!" Ryo kirosi ja yritti nousta ylös. Yllättäen, jokin esti sen. Ryo käänsi, päätään ja jähmettyi. Hänen silmänsä laajenivat, hämmästyksestä ja järkytyksestä. Ryon selän päällä, istui poika, jolla oli hiilenmustat hiukset ja keltaiset silmät. "Mi-...?" "Terve, serkku! Pitkästä aikaa!" Poika virnisti. Hän oli, noin Ryon ikäinen ja silmät, ääni ja virne, huokuivat ilkikurisuutta. "Jakkaru?!* Mitä helvettiä, sinä täällä teet?!" Ryon huusi ja tönäisi, pojan pois selästään. Jakkaru virnisti ja hyppäsi, voltilta jaloilleen. "Tultiin vierailulle, koko porukka! Isosisko Iguru*[1], veli Araiguma*[2] ja kaksoset Urufu ja Fokkusu!*[3-4] Isä myös!" Ryosta tuntui, kun hän pyörtyisi. "Kaikkiko?" Raichin ääni kysyi. "Rai!" Jakkaru huudahti ja katsoi, poikaa. "Tämä ei, pääty hyvin..." Ryo mumisi. Samassa, tytön, ääni puhui: "No, olemme vain päivän." Kolmikko kääntyi ja näki, että ovea vasten nojaili, tyttö. "Hei, Iguru!" Raichi hymyili tytölle ja tyttö, vain nyökkäsi. Hiukset olivat pitkät ja tummanlilat. Silmät, hohtivat keltaisina, kuin petolinnulla. Liilat vaatteet ja polviin yltävät, nahka saappaat. "Hmm...Terve." Igurun ääni, muistutti välinpitämätönsä, Raichin ääntä. "Mitä teette, täällä? Jotain tapahtunut?" Raichi kysyi, uteliaana ja katsoi serkkuaan. Akasuna Iguru ja Jakkaru, Ryon ja muiden serkut. Iguru(13) oli yksi, harvoista naispuolisista serkusta. Noin. 3,5/5. Akasunista oli miehiä ja poikia. Loput, 1,5/5. Oli naispuolisia. Iguru oli käytökseltään, luonteeltaan ja puhetavalta, töykeä ja ylpeä. Itsevarma ja terävä-älyinen. Iguru ja Richi, haastoivat toisensa kaikesta. Raichi ei uskaltanut, haastaa häntä. Iguru oli ollut, ensimmäinen kenelle Raichi oli, koko eläessään hävinnyt. (Tietysti, heti isänsä jälkeen.) Jakkaru(10) oli, syntynyt kaksosensa kanssa samana päivänä, kuin Ryo. Jakkaru oli Kurosunan*[5], Nodahin ja tämän veljien serkun, poika. Seirun mukaan, Kurosuna oli, heidän isänsä, veljen poika. Toisin sonoen, heidän serkkunsa ja hänen poikansa, olivat Nodahin, Seirun ja Musukon poikien, serkkuja. "Terve! Rii ja Rai..." "...Mitä, teille kuuluu?!" Samalla, Igurun takaa juoksi, valko hiuksiset, pojat. "Aaargh! Urufu, Fokkusu, tänne ja heti!" Richi huusi ja juoksi huoneeseen. Hän juoksi, suoraan poikien takana. "Hienoa..." Iguru mumisi ja katsoi, nuorempia veljiään. Urufu ja Fakkusu(8), valkohiuksiset kaksoset. Heillä oli, yli olkapäiden yltävät, sotkuiset hiukset. Valkoisten hiusten seasta, juuresta, tuli mustaa ja kummallakin pojista, oli haukan silmät. Kummankin pojan, silmien ala puolella oli kolme pientä, tähteä. Tähdet olivat mustia ja muistuttivat, tatuointeja. "He hee!" Urufu nauroi. "Ota kiinni jos saat!" Fakkusu huusi ja juoksi edelleen. Poika hyppäsi ja onnistui, kuin onnistuikin, laskeutumaan etuperin voltista, jaloilleen. "Joku ei, näemmä oli fiksu!" Urufu nauroi. "Ja te, sen sijaan, olette idiootteja..." Sanoi murhaava ääni, varjoista, Ryon takaa. "Aaah! Mitä helvettiä, missä välissä sinne pääsit, Araiguma?!" Ryo huusi, hypäten kauemmas. Kirjahyllyä vasten, nojaili poika, jolla oli mustat hiukset ja... Punaiset silmät?! Araiguma(10) tuhahti ja virnisti. "Taaksesi on, turha helppo livahtaa, serkku hyvä..." Ryo, rypisti otsaansa j pyöräytti silmiään. "Sinä se jaksat." "Niin, onko jotain erikoista?" Raichi kysyi ja katsoi poikaa. Araiguma kääntyi, antamaan myrkyllisen katseen Raichille. "... Mistä minä, tietäisin, mitä isäni päässä liikkuu..." Araiguma totesi, kylmästi ja hänen silmänsä hehkuivat. "Ihan miten vain, mutta älä hermostu, Arai. Esitätkö, muka kovaa?" Ryo tuhahti ja käänsi selkänsä. "Araiguma, ei!" Samassa, Ryo tunsi kaulassaan kunain. Terä painoi, vastoin hänen kaulaansa, valtimon kohdalta. Ryo puri huultaan: Hän tiesi, että Araiguma oli vahva ja lahjakas. Itsevarma ja hyvin kärsimätön. "Sano se, vielä kerran ja viillän kurkkusi auki..." Araiguma, ihahti nuoremman korvaan. Ryo nielaisi. "Arai! Lopeta, välittömästi!" Seiru käveli, huoneeseen ja katsoi poikia. "Olet vanhempi, mutta ei se oikeuta tekemään näin." Seiru sanoi, hieman vihaisena. Vanhempi poika, tuijotti hetken häntä ja tuhahti. Hän painoi, veistä vielä Ryohon ja päästi irti. Ryo tunsi, että hänen kaulansa vapautui ja hän huokaisi. Yhtäkkiä hän tunsi, kuitenkin jonkin lämpöisen valuvan. Ryo painoi, kätensä kaulaan ja katsahti, sitten kättään. "Mi-...?" Ryon silmät laajenivat, kun poika näki omaa vertaan. Missä välissä, Araiguma oli, häntä viiltänyt? Eihän se, edes sattunut... "Hei, Rii! Kaikki, okei? Ei kai, sattunut?" Jakkaru kysyi ja vilkaisi, sitten veljeensä. "Oliko pakko, Arai?" Hän kysyi, otsa kurtussa. "... Kannattaa poistaa, myrkytetty veri tai hankkia vastalääke..." Araiguma totesi, kylmän rauhallisesti. Seiru siityi, Ryon viereen ja katsoi pieniä viiltoa. "Tulkaa, mennään Noan ja Kurosu-..." PAISK! Kaikki huoneessa olijat, hyppäsivät ja käännähtivät. "Okei, nyt tuo pitää tarkistaa!" Raichi sanoi. "Veikkaan iskää!" Fakkusu huudahti ja hyppäsi pois, kirjahyllyssä. "Milloin, sinä sinne kipusit?" Richi tuijotti. "Heti, kun tultiin! Lisäksi minä ja ..." "Minä olimme täällä, koko ajan!" Urufu, kiljaisi ja hyppäsi alas, myös. "No, lähdetään sitten." Iguru totesi ja kääntyi ovelle. Muut seurasivat. Hetkeä myöhemmin, joukko saapui toiseen kirjastoon. Kirjasto oli, Nodahin oma ja huoneen seinät, olivat täynnä myrkkyjä. "?... Ja ei, muuten onnistu! Montako kertaa se pitää sanoa?!" "Miten luulet, sitten ongelman ratkeava?! Puhumallako?!" "Ennemminkin niin!" Seirun ja lasten tullessa, Musuko istui pöydän ääressä. Mies nojasi päätään käteen ja hymyili, itsekseen. Musukon kasvoilla oli, hikihelmi ja mies näytti huvittuneelta. "Muko, hei! Mitä Noan ja Kurosuna, puuhaavat?" Seiru kysyi. "Miltä näyttää?" Deisty sanoi ja istui nojatuolissa. Hänen vieressääi, istui nainen. Naisella oli, pitkät valkoiset hiukset ja punaiset silmät. "Hei, Seiru! Hei, pojat!" Nainen tervehti, hymyillen lempeästi. "Hei, Suri![6]" Seiru vastasi. Pojat, nyökkäsivät. "Isä keskustelee, Noan kanssa!" Urufu, irvisti ja kääntyi, edellä mainittuihin. Nodah, joka seisoi kauempana, huusi. Häntä vastapäätä, oli mies. Miehellä oli, hiilenmustat hiukset ja petolinnun silmät. "Hei, Kurosuna-san!" Raichi tervehti ja katsoi miestä. KorppitukkA katsahti 13-vuotiasta ja lopette, Nodahille väittelyn. "Raichi, hei! Oletpa kasvanut!" Kurosuna huudahti, selvästi yllättyneenä ja hymyili. "Näin sinut, viimeksi, kun olit vasta 7-vuotias! Ryo, sinä olit vasta 4-vuotias!" Nodah, pyöräytti silmiään ja katsoi, vanhinta poikaansa. Raichi virnisti ja nyökkäsi, Kurosunan suuntaan. "Hhhmm... Minä menen, etsimään jotain, mielenkiintoista tekemistä..." Araiguma, totesi ja kääntyi. "Ja 'mielenkiintoinen' tarkoittaa, jotain laitonta?!" Musuko, kyseen alaisti. "Ei~... Vaan mielenkiintoista..." 10-vuotias, vastasi ja oli jo lähtemäisillään..."Ethän, tehnyt mitään?" Suri kysyi ja katsoi poikaansa ja sitten muihin. "Hän, viilsi Riitä!" Seiru mumisi, hiljaa. Huone hiljeni, mutta vain hetkeksi. "Odota! Hän teki, niin mitä?!" Deisty huudahti ja katsoi Ryota. "No, ei se sattunut ja..." "Siitä huolimatta!" Suri, viittilöi pojan luokseen. Ryo nyökkäsi ja käveli naisten luo. Suri siirsi kätensä ja turkoosi valo, paransi samassa haava. "Kiitos, Suri-chan!" Ryo kiitti ja hymyili. Suri hymyili:"Olen pahoillani, poikamme puolesta. Araiguma ei, oikeasti satuta ilkeyttään." Suri sanoi, hieman huokaisten. "Hän on, vai sellainen luonteeltaan. Tainnut perijä, sen 'eräältä'..." Suri murisi, nyt ja katsahti Kurosunaan. Kurosuna, irvisti ja katsahti Urufua ja Fokkusua. "Te ette, tehneet mitään?" Mies kysyi, yllättyneenä ja epäuskoisena. "Ei!" 8-vuotiaat, kaksoset lausuivat, kuorossa. "He rikkoivat, miekkani huotran! Lisäksi, he piilottivat, miekan jonnekkin!" Richi murisi ja katsoi poikia, inhoten. Pojat, katsoivat häntä ja sitten toisiaan, virnistäen. "Mekö, muka?" Fokkusu kysyi, suloisella äänellä. "Emme me, koskaan niin tekisi!" Urufu totesi ja räpytteli, ns viettomana. "Te kaksi, olette varsinaisia piruja!" Ryo mumisi ja tuijotti, kahta vuotta nuorempia, poikia. Pojat virnistivät ja juoksivat äitinsä luo. "Rii kulta, olisitko kiltti ja vahtisit Urufua ja Fokkusua?" Suri kysyi ja katsahti, poikiensa serkkuun. "Mitä? Miksi, juuri minä? Miksi minun, pitäisi vahtia heitä?" Ryo huudahti ja tuijotti naisia. "He ovat, vielä nuoria ja he pitävät, sinusta." Suri vastasi ja nosti, Urufun syliinsä. Fokkusu hyppi,mtasajalkaa ja yritti, kiivetä äitinsä syliin myös. "Mutta, mutta eikö kukaan muu voi..." "Akasuna Ryo Nodah.JR!" Deisty huudahti ja korotti, ääntään. "He ovat, serkkujasi ja vieläpä pieniä. Olet heidän, suosikki serkkunsa. Tottakai, he haluavat tutustua!" Deisty katsoi poikaansa, ankaralla ilmeellä ja Ryo nielaisi. "O-okei..." Punapää sanoi, mumisten. "Mutta, kuinka kauan?" Jakkaru kysyi, ja samassa, halasi serkkuaan takaapäin. "Haluan olla, Riin kanssa myös!" Nuorin, korppi tukkainen, poika valitti. "Noin. Koko päivän." Suri sanoi silitellen, valkohiuksisten kaksospoikien, hiuksia. "Siis, mitä?" "Ryo, lopeta huutaminen!!" Nodah huusi, nyt vuorostaan ja katsoi, kuopustaan. Ryo, irvisti inhoten. "Tästä tulee... Vielä pitkä päivä..." Poika murisi. Loppu! Japanin, sana 'Jakkaru' tarkoittaa, sakaalia. [1] 'Iguru', tarkoittaa suomeksi, kotkaa. [2] 'Araiguma' tarkoittaa, suomeksi pesukarhua. [3-4] 'Urufun ja Fokkusun', nimet tarkoittavat, sutta ja kettua. [5] 'Kurosuna' tarkoittaa, mustaa hiekkaa. [6] 'Suri' ei tarkoita, suomennettuna mitään.