SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:25. Vihje, toiselta Teryalta.

-Kartano.-
Deri istui, yksikseen kirjastossa. Hän oli lukenut, omia ja muiden muistoja. Hän toivoi, että hän voisi löytää, jotain. Huokaisten, Deri heitti päätään taakse ja tutkaili katon kuviontia. Missä Otiar ja Raito, voisivat olla? Jos Zeuroihin oli, samanlainen paikka, kuin Manala, niin Nodahin ja Sasorin pitäisi tunteea, koko paikka. Teini rypisti otsaansa, samalla, kun loi sormen päihinsä chakra narut. Tämäm tehtyään hän, osoitti sormellaan kirjahyllyyn ja nykäisi yhden kirjan hyllystä. Sasori osasi, hallita charaa, monilla eri tavoilla. Hänen paras kykynsä, oli se, että hän ohjasi esineitä ja muita olentoja chakrallaan. Devilin veljekset olivat, joutuneet pienestä pitäen, kuuntelemaan vanhempiensa väittelyjä: Heidän isänsä, Sasorin mielestä, taide oli ikuista. Heidän äitinsä, Deidaran mielestä taas hetkellistä. Deidara hallitsi, räjähtäviä voimia. Hän kykeni, luomaan savesta veistoksia, jotka räjähtivät. Tämän kyvyn lisäksi, myös siniset chakraliekit, olivat hyödyllisiä. Deri pudisti päätään inhoten. Hän oli perinyt syntyessää, ''Kekkei Deigain'' verirajoitteen. Daisuke ja Takeru kykenivät, käyttämään chakraa täydellisesti. Deri, tosin ei kokonaan. Deri korvat, nytkähtivät hieman. Hän vaistosi läsnäolon ja se oli, aivan hänen lähellään. Takeru tai Daisuke? Ei! Joku muu. Muutaman minuutin jälkeen. Deri tunnisti, lähettyvillä oleva chakran: Se kuului, hänelle itselleen. Toisin sanoen, Ryolle. Muutamat askeleet ja Ryo käveli, pimeydestä Derin taakaa. ”Kuinka kauan, ajattelit olla täällä?” Ryo kysyi ja siirtyi lähemmäksi. ”En tiedä...” Ryo katseli, otsa rypyssä, Deria. ”Olet käyttäytynyt oudosti.” Vanhempi teini totesi. Deri kääntyi ja katsoi Ryota silmiin. Sen lisäksi, että he näyttivät samalta, myös silmistä näkyi jotain. ”Jotenkin tuntuu...” Deri aloitti nyt ja katsoi pois päin. ”Että valehtelit, kun sanoit, ettet tunne Rizua. Vai kuinka?” Punapää katsoi Ryohin, joka oli pysähtynyt. Hetken kumpikin, pojista oli hiljaa. ”...” Ryo huokaisi ja katsoi Deriin. ”...Okei, myönnän: Tunsin hänet...” Ryo sanoi, hiljaa ja vaivaantuneena. Deri katsoi, häntä ja mietti oliko, vihainen vai huolestunut. ”Miksi et kertonut, heti?” Hän kysyi, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Ryo katsoi pois ja vaikutti apealta. ”Haluatko, oikeasti, että kerron?” Poika kysyi. ”Tahdon.” Ryo otti, syvään henkeä ja huokaisi: ”No, kun olin pieni, Rizu oli paras ystäväni. Leikimme, aina yhdessä, olimmi kaikkialla, yhdessä. Kunnes...” Ryo hiljeni ja puri huultaan. ”Kun olin, juuri täyttänyt 6-vuotta, Otiar surmasi hänet. En uskonut, isää aluksi. Myöhemmin tajusin, kun näin Rizun ruumiin.” Deri  huomasi, että Ryo silmä kulmassa, oli kyynel. ”Raivostuin isälle ja karkasin. Vain hetki, Rizun kuolemasta, Otiar yritti tappaa minutkin. Vieläpä samalla lailla, kuin Rizun. Isä oli kuolemaisillaan, raivosta ja huolesta. Silloin tajusin, että minulle olisi voinut käydä samoin...” Ryo, joka oli istunut tuoliin, siirsi kätensä ja pyyhkäisi silmiään. Deri tunsi, muuttuvansa yhtäkkiä surulliseksi. Voisiko, Ryon tunteet, vaikuttaa hänessäkin? Ja myös toisin päin? Ryo nosti, katsettaan hieman ja katsoi häneen. ”Haluatko tietää, myös yhden tärkeän salaisuuden?” Hän kysyi ja katsoi Deria, joka nyökkäsi. ”Älä järkyty liian paljoa, mutta...” Ryo piti pienen tauon: ”Ayano, ei ole Daichin kaksoisolento...” Nuoremman, punapään silmät, laajenivat. ”Mitä?!” Hän huusi, järkyttyneenä ja katsoi Ryota. ”Aya on, oikeasti pelkkä...No niin sanottu ''korvike'' tai ''kopio''. Hän voisi, vain kadota, jos niin käsketään.” Teini, sanoi hiljaa.
-Pimeyden kartano. Kuka tietää.-
Terya, rypisti otsaansa. Hän istui paikassa, joka näytti avaruudelta ja hänen edessään, leijaili monenlaisia muistoja. Poika oli, para-aikaa, omassa alitajunnassaan ja katseli, läpi muistojaan. Terya tiesi, että oli aidosti tajuton, mutta mielessään hän oli hereillä. ”Terya, hei! Oletko keksinyt, keinoa päästä tapaamaan, heitä vielä?” Terya käänsi päänsä ja näki takanaan pojan. Ei, hän näki takana itsensä, joka seisoi hopean- ja sinivaaleissa vaateissa. Hänen takanaan seisova poika, oli kuin pelikuvajainen. Terya katsoi häntä, pienen hetken ja katsoi sitten, takaisin eteen päin. ”En ole.” Hän sanoi tylysti. Hänen peilikuvajaisensa, rypisti otsaansa, lievästä huolestuneisuudesta. ”Mutta, entä jos...” Kuvajainen aloitti ja astui askeleen eteenpäin. ”...Jos minä menisin? Haluan tavata, heidät myös!” ”Ei! Et mene!” Terya murisi ja katsahti, peilikuvajaistaan. ”Sinä et, poistu mielestäni! Et nyt, etkä myöhemminkään, Terry!” Peilikuvajainen, jota Terya kutsui, Terryksi, rypisti otsaansa. ”Olet melkoisen kiukkuinen. Et päästä minua ulos, vaikka olen jo itsenäinen ja annoit minulle nimenkin!” Terry sanoi, vihaisena. ”Olet silti minä! Ja sitä paitsi, en ole milloinkaan sanonut, että pääset ulos!” Terya huusi nyt ja katsoi Terrya. ”Ei ole reilua! Olen, yhtälailla sinä ja olen, jo saanut persoonen, luonteen ja oman tahdon! Siltikään en pääse ulos!” Terry huusi, ääni vihaisena. ”Tiedätkö, edes miltä sellainen tuntuu?!” Hän kysi, ääni hieman horjuen. Terya pysähtyi heti ja jähmettyi, katsomaan Terrya. ”Terry, minä...Minä olen pahoillani! En tarkoittanut...Min vain...!” Hän kiirehti, nopeasti samalla, kun peilikuva laski katseensa. Terry antoi, heikon hymyn ja katsoi, edelleen jalkoihinsa. ”Ei se haittaa. Ymmärrän sen kyllä...” Terryn ääni kuulosti, hieman surulliselta ja pettyneeltä. Terya nousi ja astui, askeleen eteenpäin. Hän oli, nyt Terryn edessä ja laittoi kätensä, peilikuvajaisensa olalle. ”Olen pahoillani.” Hän sanoi ja hymyili. ”Olin vain...Vähän väsynyt.” ”Joo, mutta...” Terry katsoi, Teryaa silmiin. ”Pääsisinkö, tapaamaan häntä? Nyt heti?” Pojan ääni oli toiveikas. Terya mietti hetken ja nyökkäsi sitten. ”Okei, pääset.” Hän sanoi ja näki, että peilikuvajaisen silmät laajenivat, innosta. ”Jees!” Terya hymyili ja avasi piene porti, yhteen muistoon. ”Palaa pien, etteivät Otiar ja raito huomaa, että olet lähtenyt.” Terya sanoi ja nosti kätensä. ”Tiedän!” Terry huikkasi, ennen kuin sukelsi portista.
-Takaisin Kartanoon, Derin ja Ryon (Nyt myös muiden, punapää poikien) luo.-
”E-eli ette, enään tarvitse minua?” Ayano kysyi ja katsoi veljiään, vuoron perään. Ryo nyökkäsi ja tyttö oli hetken hiljaa. ”Okei.” Hän sanoi lopulta. ”No minä, sitten katoan.” Kaikki olivat hiljaa, kun Ayanon ruumiin, ääriviivat alkoivat haalistua. ”Mutta!” Ayano ja sanoi vielä: ”En sure, sillä minulla ei koskaan, ollut kunnollisia tunteita! Olen, kuitenkin iloinen, että sain viettää aikaa, kanssanne!” Ayano huudahti hymyillen, leveästi ja hän haalistui haalistumistaan. ”Heippa! Näemme vielä!” Ayano huusi ja samassa, hymyilevä tyttö katosi. Hetken kaikki, olivat hiljaa ja katsoivat kohtaa, jossa tyttö oli ollut. Kaikki paitsi:Sasori, Nodah ja  Seiru, nousivat ja lähtivät kävelemään kohti ovea. ”Me menemme.” Deisty sanoi ja katsoi vielä Nodahiin. ”Kyllä, rakas.” Nodah hymyili ja katsoi, kun kumpikin blondeista (Deistyhan, oli melkein blondi) katosivat. ”Nonii.” Paholainen sanoi ja nousi pystyyn. ”Mitä seuraavaksi?” Samassa heidän takaansa, kuului tuuli ja he kääntyivät. Kaikkien, huoneessa olijoiden, silmät laajenivat. Portista, joka oli ilmestynyt, paljastanut juuri Terryn. ”Hei!” Terry hymyili ja katsoi kaikkia. Sasorilta ja muilta kesti, kymmenen sekunttia tajuta tilanne. ”Terya!” Nodah huusi. Terry katsahti Nodahiin ja tutkaili mietä. ”Joo o, olen kyllä Terya, mutta nimeni on Terry!” Terry sanoi ja virnisti. ”Terry?” Sasori toisti ja katsoi poikaa” Terry nyökkäsi. ”Olen, Teryan varjo, peilikuvajainen. Ja tulin kertomaan teille jotain!”
-Noin. 30 min. Myöhemmin, Kartano.-
”Vainiin...” Sasori sanoi, mietteliäänä. ”En olisi, uskonut että he menevät, näin pitkälle.” Nodah nyökkäsi: ”Olet oikeassa, Sasori, mutta...” Nodah katsoi, Terrya. ”Terry, olet siis jatkuvasti, Teryan alitajunnassa.” ”Kyllä!” Terry vastasi. ”Minun, piti muuten, kertoa teille, jotain tärkeää! Se koskee Raitoa ja Otiaria!” Kaikkien silmät laajenivat. ”Kerro heti!” Seiru sanoi, nopeasti. ”Raito ja Otiar, käyttävät kokeissaan, apuna, isoa Päätietokonetta! Sen avullla he voivat tehdä kokeensa!” Terry vastasi, nopeasti. ”Jos haluatte, niin kuin uskon, päästä niskan päälle, niin teidän on murtauduttava siihen. Päätietokone, siaitsee täällä ja se on vaikeasti suojattu.” Muut nyökkäsivät. ”Tiedätkö, yhtään mitä kaikkea, Päätietokoneeseen on tallennettu?!” Sasori kysyi. ”Tiedän jotai, kuten mm.: Geneettesiä, henkisiä ja fyysisiä tietoja, eri henkilöistä. Myrkkyjen ja kiellettyjen tekniikoiden, kaavoja ja ohjeita. Lisäksi, myös muita, tutkimus projekteja.” Terry selitti ja yritti, vielä keksiä jotain, lisäksi. ”Tämä on uskomatonta!” Ryo puuskahti ja katsoi Deria, joka nyökkäsi. ”Olet oikeassa. Terry, muuten!” Deri sanoi ja katsoi Terryyn. ”Hmm?!” ”Onko Terya siellä? Jos olet kertaa, kuten kerroit, Teryan peilikuvalainen niin... Oletko silloin myös minun?” Deri kysyi, nyt hyvi kiinnostuneena. ”En, oikein itse tiedä.” Terry vastasi. ”Terya antoi, minulle mm. Tunteet, muitin, oman tahdon ja ajatukset. Hän pitää, huota fyysisestä ja minä enemmän henkisestä, hyvin voinnistamme.” Deri nyökkäsi ja katsoi, otsa kurtussa maahan, omiin jalkoihinsa. ”Kuinka kauan, oikein voit keskustella kanssamme?” Sasori kysyi, Terrylta. ”Maksimi aika on, tähän mennessä ollut, vain teilut puoli tuntia.” Terry sanoi ja katsoi huolestuneena kelloa. ”Tämä kuluttuu, niin fyysisiä voimia kuin, henkisiäkin. Lisäksi, jos olen täällä tai muualla, liian kauan aikaan, Otiar ja Raito, saattavat huomata, että olen poissa. Heillä on kyky, jonka avulla he voivat, havaita liikkeeni ja muut tekemiseni.” Daisuke nosti kätensä ja viittilöi, Terrya hiljenemään. ”Terry, onko mitään tapoja, päästä Päätietokoneelle? Siten, että meitä ei huomata ja kävisimme Päätietokoneen rauhassa läpi? Onko siihen mahdollisuutta?” Hän kysyi ja katsoi Terrya, nyt syvälle silmiin. ”En usko. Oletan, että he kyllä huomaisivat sen.” Terry totesi apeana ja laski hieman katsettaan. ”Terya itse, pitää minut sisällä mielessään, suurimman osan ajasta. Hänen mukaansa, hän tekee sen, koska jos Raito ja Otiar vahingoittavat minua, myös Terya kärsii siitä.” Daisuke nyökkäsi. ”Entä jos, järjetetään hämäys?” Raichi kysyi. ”Emme ehdi, alkaa miettiä sellaista nyt! Minun on mentävä! Raito ja Otiar, taisivat saada vihin siitä, että olen täällä! Ja poissa Teryan alitajunnasta!” Terry keskeytti, hätäisenä. ”Palaan illalla, mutta minun on mentävä, nyt heti!” Jatkuu!