SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:10. Totuus Kinennista?!

-Akasunan talolla, Sasori ja muut.-

”Mutta meidän on löydettävä heidät! He eivät tiedä, mitä heillä on vastassaan ja...” ”Souma, rauhoitu!” Sasori komensi katsoen nuorenpaa veljeään. Souma ja Nobu olivat joutuneet, lievän hermoromahduksen partaalle Derin ja muiden kadottua. Kaikki olivat kokoontuneet, Akan huoneeseen samalla, kun Aka istui pöytänsä ääressä ja lajitteli lääkkeitä, sekä papereita.

”Rauhoitu? Rauhoitu?!” Nobu toisti, kääntyen Sasoriin. ”Miten tässä voi, muka rauhoittua?! Ei ole mitään järkeä, jättää tätä asiaa tähän...!” ”Ymmärrämme miltä teistä tuntuu, mutta yrittäisittekö rauhoittua?” Zarinagi pyysi, purren hammastaan ja pitäen silmiään kiinni. ”Mut-mutta...?!” ”Rauhoitu nyt, okei? Muistatko mitä sanoit itse, kauan sitten?!” Kurajaki melkein huusi, istuen Akan sängyllä Sasorin vieressä. ”Sanoit itse, että he ovat vahvoja ja ymmärtävät asemansa. Lisäksi...” ”He ovat silti vain lapsia!” Nobu huusi samalla, kun Aka murisi tarttuen Nobua käteen: ”Rauhoitu Nobu! Testistä ei tule mitään, jos et pysy paikallasi.” Aka mutisi vetäen Nobun hihan ylös, etsien suonen ja kääntyen pöydälleen etsien neulaa. Nobun silmät laajenivat, kun hän tajusi veljensä puuhan: ”He-hei hetkinen! Lopeta!! Mitä sinä...?!” Samassa Nobu yritti, kiskaista kätensä pois ja siirtyä, mutta Kurojaki ilmaantui pitämään kiinni pikkuveljestään. ”Sinä et mene minnekkään, ennen kuin verikoe on ohi!” Kurojaki sähisi, pakottaen Sasorin kanssa Nobun tuoliin, Akan viereen. ”Hei, näpit irti!” Nobu protestoi, mutta Aka ehti jo, pistää häntä neulalla ja saada verikoetta varten, ottamaansa koeputkeen verta. ”Hitto Nobu! Et voi olla näin lapsellinen...” Kurojaki murisi päästäen irti. ”Hi-hitto!” Nobu kirosi, painaen pumpulituppoa neulan kohtaan ja käännähti äkkiä Akaan.

Aka oli nyt laittanut, koeputken 27 muun, putken kanssa samaan telineeseen. Tämän tehtyään, Aka otti pipetin ja täytti ne vaaleanvihreällä nesteellä, jota oli pullossa pöydällä. Vuoronperään hän tiputti, kolme pisaraa vihreää nestettä kaikkiin, 28 koeputken sisään ja veren sekaan.

”Kohta se nähdään...” Hän sanoi, vilkaisten sivusilmällä Soumaa ja Nobua; ”Miten hyvin te kaksi olette muistaneet, hoitaa itseänne...” Kaksikon silmät laajenivat ja kumpikin kääntyi, nopeasti kohti ovea, mutta Zarinagi esti tämän. Aka sulki jokaisen putken ja alko sekoittaa sisältöä, heilutellen telinettä kädessään. Hetken kuluttua Aka lopetti ja katsoi hyytynyttä verta, toiselta puolelta mistä näki, alareunassa olevan digidaali-tulokset. ”...” Hetken Aka oli hiljaa, ennen kuin sulki silmänsä ja huokaisi syvään; ”Pitihän se arvata...” Hän mutisi, nojaten vasenta kättään vasten.

”No? Miltä näyttää??” Nodah kysyi, kiinnostuneena nosten katseensa Akaan. ”Ei ihme, että olette kumpikin noin hermona.” Aka sanoi avatessaan silmänsä ja laskien, telineen käsistään. Tämän jälkeen hän avasi, pöytälaatikkonsa vetäen siltä kaksi kansiota ja toisen koeputki telineen. Aka asetti telineet Souman ja Nobun eteen, omalle pöydälleen ja avasi kansiot katsoen niitä. Tarkastettuaan jotain, Aka käytännössä irvisti ja katsahti murhaavasti sivusilmällä pikkuveljiään ja käänsi telineet ja näytti muille tulokset.

Kaikkien huoneessa olijoiden silmät laajenvat, kun Nobun näytteissä veri oli tavallista tummempaa ja osassa näkyi, jopa mustaa?! Toisen telineen veressä, veri oli myös tavallista tummempaa ja myös, osittain mustaa. Ei kuitenkaan yhtä mustaa ja eikä yhtä paljoa. Kummamkin telineen veressä, oli osassa vihreän sävyä. ”Tälle pitänee löytyä, jokin äärimmäisen pätevä selitys? Teiltä kummaltakin?” Aka kysyi, selvästi murhaavasti. ”Mi-mitä helvettiä? Mitä te kaksi olette menneet tekemään?!” Sasori ja Kurojaki huusivat, yhteenääneen ja käännähtivät kaksosiin. [Huom! Souma ja Nobu ovat kaksoset!]”Souma, tässä on veri-tuloksesi, viimeisen kolmen viikon ajalta.” Aka sanoi työntäen laatikostaan ottamaansa, telinettä eteenpäin. ”Tulokset eivät paljoa ilahduta; Vain puolissa näkyy lääkeesi. Kun taas sinä, Nobu...” Aka käännähti Nobuun ja työnsi toista telinettä; ”Sinulla lääkkeet on otettu, vain muutaman kerran. Lisäksi seassa on, jo ''Mustaa Verta.''”

Kaksoset olivat muuttuneet, kalpeiksi ja Zarinagi oli tarttunut kumpaakin, kivuliaasti niskavilloista kiinni. ”Kai tajuatte...” Aka jatkoi, katsoen heitä edelleen. ”Että teidän kohtalonne, ''Mustan Veren-kantajina'' vaikuttaa, myös poikienne kohtaloon ja tulevaisuuteen?!”

-Samaan aikaan, Seishin Sekaissa.-

”Enkö minä voisi, sitten ryhtyä Blue Rosen, uudeksi jinchuurikiksi?”

Deri ja muut tuijottivat, kun Rizun näytti päättäväiseltä ja katsoi heihin. Katsuyo ja Hikari olivat kääntyneet häneen ja vilkaisivat toisiaan sivusilmällä. ”Ri-Rizu... Mitä sinä?” Ryo aloitti epäuskoisena. ”En minäkään voi, vain odottaa. Olen jo nyt, liian heikko suojelemaan teitä muita. Ei minusta ole, nykyisilläni mihinkään... Ja” ”Ihailtava asenne, mutta...” Hikarin puhe vaimensi Rizun ja kaikki käännähtivät häneen. ”Vaikka voimistuisitkin, se ei tarkoita, että hallitsisit voimat. Ja vaikka hallitsisitkin...” Katsuyo keskeytti, samassa Hikarin; ”Tästä huolimatta riskit ovat suuret; Sillä, jos Blue Rose-voima ei hyväksy sinua Rizu, uudeksi isännäkseen voima tappaisi sinut...” ”Tiedän sen!” Rizu keskeytti, jolloin Katsuyo nosti muka yllättyneenä kulmiaan. ”Kyllä minä, tiedän sen... Voima ei hyväksy ketä tahansa kantajakseen, vaikka tuntisi tämän. Ei vaikka olemme, jo tavanneet aijemmin!”

”Tavanneet aijemmin?” Deri toisti, epäuskoisena. Rizun nyökkäsi, silmät kiinni ja aloitti; ”Silloin, 9-vuotta sitten... Kun Otiar tappoi minut, päädyin aluksi tänne ja täältä toisaalle... En itsekkään tiedä, mikä paikka se oli, mutta...” Rizun avasi silmänsä, katse lattiassa; ”Tapasin, heidät kaikki tuolloin. Lisäksi Blue Rose ei ole, kuten Daichilla naispuolinen hahmo. Ei pelkästään, on myös Blue Ron!”

”Mut-mutta et silti voi...!” Ryo aloitti, hätääntyen nyt; ”En... En halua, että kuolet uudelleen... Nähdä sinua kuolleena, kuten 9-vuotta sitten ollessamme 6-vuotiaita....” Teini kuiskasi, laskiessaan katseensa. Rizu katsoi serkkuaan epäröiden, laski katsettaan ja yritti miettiä, jotain sanottavaa.

”Oletko varma Rizu...?” Hikari kysyi, noustessaan ylös, Katsuyon kanssa. Rizu kääntyi heihin ja nyökkäsi päättäväisesti. ”Älkää te muut, puuttuko...” Katsuyo sanoi vilkaisten heihin.

Migi siirtyi Rizun luo, kädessä tikari. Rizu ojensi kätensä ja ennen kuin muut tiesivät, mitä oli tapahtumassa, Rizun kämmentä leikattiin ja hän sähisi. Rizu käänsi kämmenensä ympäri ja antoi veren valua. Samassa Katsuyo ja Hikari alkoivat laulaa, jotain mitä Deri ei ymmärtänyt. Rizu näytti vielä rauhalliselta, vaikka hänen auransa tuli kirkkaana näkyviin ja hänen silmänsä alkoivat muuttua safiireiksi. Muut katselivat kauhuissaan, kun Rizun auransa kietoutui pojan ympärille. Deri katseli kauhuissaan, koska Rizun aura alkoi jättää pojan ja sininen aura, ilmaantui tilalle.
Pian huone oli täynnä kirkasta valoa. Rizun aura oli paloi kirkkaampana ja suurempana, kuin koskaan ennen. Samassa Deri ja muut kuulivat vieraita ääniä, jotka alkoivat laulaa, samalla tuntematomalla kielellä ja silloin he huomasivat hehkuvan portin katossa, joka ei ollut huoneessa ennen. Se oli auki ja mitä näytti, kuin ruusuköynnös ilmaantuisi ulos, hohtavana. Käynnös ilmaantui Rizun luo, joka ei näyttänyt näkevän sitä. Deri ja muut katsoivat ylös kattoon, nähden ruusu kuvioinnin ja sinisen valon. Deri nielaisi ja katsoi takaisin Rizuun. Heti kun hän teki niin, hän näki että; Erittäin hitaasti 15-vuotias nousi ilmaan.

Pian Rizun aura, alkoi jättää hänet ja aurat vaihtuivat samassa. Derin ja muiden katsellessa, Rizun aura hitaasti alkoi jättää hänet ja samassa...

Yhtäkkiä, varoittamatta sininen valo välähti osuen poikaan ja Rizu avasi suunsa, huutaen tuskasta. Derin ja muiden silmät laajenivat; ”Ri-Rizuu?!” Ryo huusi ja lähti samassa, juoksemaan nyt hohtavaa poikaa päin. Samassa Jishin, kuitenkin tarttui häneen takaapäin. ”Ryo älä! Älä häiritse heitä nyt!” Jishin huudahti, vetäen pojan takaisin ja muiden luo. ”Mu-mutta...?!” Ryo aloitti kääntyen Rizuun.

Kääntyessään Rizuun kaikki näkivät, auran sinetöityvän pojan ruumiiseen ja samassa valo ja aurat katosivat. Äänet hiljenivät ja Rizu sulki silmänsä huohottaen ja hikisenä, näyttäen tippuvan ilmasta. ”E-ei perhana!” Seikatsu huudahti, juosten samassa Rizun alapuolelle ja samassa Rizu jo putosi vanhemman pojan syliin, ilmasta. Seikatsu laski pojan samalla, kun muut ryntäsivät kaksikon luo. ”Rizu? Rizu?!” Deri huusi ja katsahti Rizun kasvoja. Poika makasi, Seikatsun sylisssä tajuttomana ja pojan vasemman silmän yläpuolella ja sivulla... Oli sininen ruusu-sinetti?!

”Hän tuskin herää hetkeen...” Hikari sanoi, väsyneenä ja istui tasoittaen hengitystään. ”O-onnistuiko... se?” Jakkaru kysyi ja katsoi Hikariin ja Katsuyoon. Kumpikin nyökkäsi ja Deri tunsi samassa, olonsa huomattavasti huojentuneemmaksi. ”Hyvä...” Hän kuiskasi ja hymyili hieman, katsellessaan Rizun kasvoja. Seikatsu nosti pojan syliinsä ja siirtyi, edelleen tajuttomien ja aurojen vallassa olevien Densetsun ja Araiguman luo. Teini laski Rizun, kaksikon viereen sängylle ja veti peiton pojan yli, istuen sängyn reunalle. ”No?” Hän kysyi ja kääntyi muihin. ”Mitä seuraavaksi?”

-Shinogumi, Gekido&Osore.-

Gekidon nenä ja korvat nytkähtivät ja korppi pysähtyi samassa, kaksikon hyppiessä puiden oksilla ja seuraten erillaisia chakroja. ”Hmm? Mikä hätänä...?” Osore kysyi samalla, kun pysähtyi itse. Hän kääntyi Gekidoon, joka oli sulkenut silmänsä ja rypisti otsaansa. ”... Kutsuu Amethystia...” Gekido mutisi, rypistäen otsaansa enemmän ja laski päätään hieman, jolloin pojan otsaan ilmaantui violettia valoa hohtava silmä-sinetti. ”Jokin kutsuu, Amethyst Eyes-Jinchuurikia... Tämän ja Tuonpuoleisen rajalla...” Osore katsoi vanhempaa poikaa, ilmeettömänä ja sulki sitten omat silmänsä. Avatessaan jäiset silmät olivat taas kultaiset. ”Se on lähellä...” Valko hiuksinen poika, kuiskasi katsahdettuaan ympärilleen.

Gekido nykkäsi ääneti ja katosi samassa, ilmestyen yhden suurimman talon katolle ja tähyili kaupungille. Osore ilmaantui vain hetkeä myöhemmin, hänen oikealle puolelleen ja katsoi häneen sivusilmällä, kummankin levätessä toisella polvellaan. ”...” Nuorempi katsoi häntä, sanomatta aluksi mitään, kunnes...

”...Älä käytä, vasenpaa silmääsi enenpää... Et muutoin, kestä enään kauan tuossa kunnossa...” Osore kuiskasi, varoittavana ja yllättäen hieman huolissaan. Gekido ei vastannut, mutta hymähti hieman; ”Olen kunnossa... Pidä enemmän huolta, omasta kehostasi. Et sinäkään kaikkea kestä...” ”Mutta...” Osore rypisti, huolestuneena otsaansa katsellessaan korppia. ”Et ole enään...” ”Riittää jo, Osore. Olen kunnossa, sinun ei tarvitse minusta huolehtia... Tilanne ei ole enään sama, kuin 7-vuotta sitten...” Gekido keskeytti ja hänen äänensä oli tummempi, itsevarmempi ja vaarallisempi. Osore katsoi häntä, hieman hätkähtäen ja hänen silmänsä olivat laajenneet vähän. ”... Ei siitäkään ole, kuin 7-vuotta...” Nuorempi poika kuiskasi, laskien katseensa. Gekido kääntyi nyt häneen. ”...Seitsemän vuotta sillä, seitsemän vuotta vapaana...” Gekido katsoi poikaa ja käänsi sitten katseensa yötaivalle; ”Puolet ja puolet... Vapaudella on aina hintansa... Meidän tosin oli parempi, kuin lukuisilla muilla...” Hän sanoi hiljaa, tuulen puhaltaessa mustat hiukset, vasemman silmän päältä ja paljasti samalla vanhan, polttomerkin silmä päältä. Avasessaan silmänsä, hän paljasti samasta silmästä Sharinganin...

Osore nosti päätään ja katsoi vanhempaa poikaa; ”...Nii-san...” Osore sanoi hiljaa, katsoen vanhempaa poikaa. Gekido nousi samassa seisomaan ja kääntyi, taivaalla hohtavasta kuusta Osoreen. ”Mennään...” Hän sanoi, kääntäen katseensa kaupunkiin; ”... Mennään, veli...” Osore katsoi ylös häneen ja nousi myös, nyökäten Gekiodolle; ”Kyllä, Nii-san...” Gekido hymähti samalla, kun kummankin pojan huulilla, vilahti jonkinlainen pieni hymyn tapainen. Samassa kaksikko katosi, yöhön...

-Seishin Sekaissa.-

”Kertokaa meille Shinogumista. Kaikki, se auttaa meitä suojelemaan Tengaa!” Deri sanoi katsellen Hikaria, joka näytti miettivän. ”Se on ainakin varmaa, että jokainen Shinogumin jäsen on vahva ja lahjakas...” Katsuyo sanoi kauenpaa, katsellen ulkona riuhuvaa myrskyä. Hikari nyökkäsi, Katsuyon sanoille ja aloitti: ”''Shinogumi'' on Shuran perustama tiimi, jonka päämärä ei tarkasti tiedetä. Jokainen omasta syystään, toimii Shuran käskyjen mukaisesti, pääosin pareittain ja ovat ottaneet tehtäväkseen etsiä, Mirairikun kruununprinssin, Tengan. Heidän mukaansa, Tenga on heidän maansa, Kakorikun ''Menneisyyden Maan'' kadonnut kruununperillinen. Kakoriku on täydellinen vastakohta, Tengan ja Tegirun valtakunnalle Mirairikulle. Shinogumi on Seimeikeiretsulle täydellinen, vastakohtainen tiimi.” Deri ja muut tuijottivat Hikari, osa yllättyneinä ja osa ymmärtäväisenä.

”Shura on oppilaineen etsinyt, kadonnutta kruununprissiä Kineniä jo, viimeiset 180-vuotta. Yksi heidän, ikävuotensa vastaa 10-vuotta Maassa. Heidän edeltäjänsä, etsivät myös perillistä. Todisteet siitä, että Tenga on Mirairikun lisäksi, myös Kakorikun kruununprinssi on myös löydetty: Perillisen kuuluisi, kantaa kaulassaan hopeista, ryöreää riipusta. Riipus ei, suostu erkanemaan kantajastaan ja kieltäytyy, muista henkilöistä. ''Tarujen ja legendojen Prinssillä, Mustan veren-kantaja Kinennellä'' on myös, oikeassa kädessään, musta liekki tatuointi... Aivan kuten, Tengalla...” Migi sanoi hieman hermostuneena ja otsa rypyssä.

”Kuka tämä ''Tarujen ja legendojen Prinssi, Kinen'' on?” Terry kysyi arasti. ”No, on varmasti parasta selittää kaikki aivan alusta...” Hikari sanoi ja vilkaisi Katsuyoon.

”Te tiedätte 8-Aurein legendan, joka teille kerrottiin, saavuttuanne tänne ensimmäistä kertaa. Eli; Hadeksella oli kaksi poikaa, vanhempi ei hyväksynyt, että nuorempi peri vallan. Tämän seurauksena syntyi... Katsun ja Akasunan klaanit. Aureit ovat Shandowin, pimeän varjon kahdeksan osaa.” Hikari lopetti ja vilkaisi taas Katsuyoa ja tämän jälkeen, antoi Migiin puhua; ”Jotta pimeät voimat eivät, ottaisi kaikkea haltuunsa, ne on jouduttu erottamaan. Voimat erotettiin, kahdeksaksi eri voimaksi. Vain silloin, kun kaikki kahdeksan voimaa, yhdistettäisiin saataisiin Shandow hereille. Mutta... Se ei jäänyt siihen...” ”Jotta voimia ei yhdistettäisi, ne jaettiin itse vielä kolmeen osaan; Ensimmäisestä osasta tuli valoisampi. Se ei halua kokoontua, yhdistyä ja luoda pahuutta. Toinen taas pyrkii, päinvastaiseen. Toisin sanoen herättämään pahuuden. Viimeinen, kolmas on puolueeton ja vain aika näyttää, kumman puolen viimeinen valitsee; Hyvän vaiko pahan...” Kaikkien katseet kääntyivät Katsuyoon, joka oli keskeyttänyt Migin. ”Nämä voimat erotti Nuorempi veli, toisin sanoen Hikari...” ”Ja samoin sinä, Katsuyo!” Hikari sanoi. ”Olet itse Hikarinoni, valoin ruumiillistuma ja minun, Pikkuveljen ruumiillistuma. Shura on taas osittain Kagenonin, mutta vain ruumillistuma. Ei voimallinen.”

”Kun voimat erotettiin, jäi jäljelle vielä pieni määrä. Voimien erottaminen ei ollut, kuitenkaan ilmaista. Se vaati kovan hinnan ja uhrauksen... Vastineeksi pimeiden voimien erottamisesta, tehtävä ja tekniikka vaativat, Nuoremman veljen sielun.” Migi sanoi. ”Juuri ennen sielunsa antamista, Hikari, ei siis tämä meidän...” Hän nyökkäsi Hikariin; ”Yhdisti viimeiset voimat, yhdessä pienen osan omien voimiensa kanssa... Haadesin kolmanteen ja nuorinpaan poikaan, Kinenniin!” Derin ja muiden silmät laajenivat; ”Mi-mitä?! Eivätkö ''Isoveli ja Pikkuveli'' olleet Hadesin ainoat pojat?!” Rara huusi, kääntyen Hikariin ja Katsuyoon. ”Ei... Vain harva tiesi, että veljeksiä oli kolme. Ennen kuolemaansa, Pikkuveli sinetöi osan omista voimistaan ja jäljelle jääneet voimat, kaikista nuorimpaan veljeen.” Katsuyo sanoi. ”Toisin sanoen; Kinen on kakkien teidän ''Aurei-Jinchuurikien'', yhdistävä Kagenoni. Kagenoniksi Kinen tuli, kun kaikki voimat sinetöiniin, osittain hänen ruumiiseensa ja koska sinetin loi Pikkuveli, hän on myös Hikarinoni. Kinennillä on siis sinetin takia, myös pikkuveljen voimia.” Kaikki huoneessa olijat, tuijottivat osaamatta sanoa sanaakaan. Tenga oli alkanut täristä ja oli nostanut, pyöreään tiimalasi-kaulakoruaan ja katseli sitä. ”... Ja sinetti on liekkki-sinetti ja tämä...” Hän kuiskasi hiljaa. Tegiru kääntyi veljeensä, huolestuneena ja veti hänet lähemmäksi rintaansa. ”Mutta...!” Hikari aloitti, kaikki kääntyivät; ”Teillä on taastusti lisää kysyttävää ''Mustasta Verestä?” Kaikki nyökkäsivät. ”No, itse Paholaisen muistot kertovat teille, haluamanne vastaukset...” Derin ja muiden silmät laajenivat ja kaikki kääntyivät Deriin. ”Mi-minun?!” Hän toisti paniikissa, mutta Katsuyo pudisti päätään; ”Ei, vaan isäsi! Onnea matkaan!” Hän sanoi ja sanat sanottuaan, kirkas portti ilmaantui muistoon. Tienien silmät laajenivat samalla, kun portti avautui ja ilmavirtaus vetäisi heidät sisäänsä! ”Onnea matkaan.. Deri ja te kaikki muut... Onnea matkaan...” Jatkuu!

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:9. Avautunut portti.

-2 päivää myöhemmin, Akasunan talollla.-

”?? Hei, ei onnistu!!” Rara ja Deirasu huusivat yhteen ääneen ja tuijottivat Kurojakia ja Akaa. ”Ai, niinkö luulet?!” Kurojaki kysyi, tuijottaen raivoissaan Raraa. ”No kyllä! En luule, tiedän!” Rara huusi, auran ympäröimänä ja muristen. ”Ja aivan varmasti, siivoatte vintin! Ette ole tehneet, mitään kotitöitä! Ette pitkään aikaan!!” Aka huusi niin vihaisena, että kummatkin pojat säikähtivät. ”Ette siitä lähtien, kun Sasori ja muut tulivat ja...!? Hhh?” Samassa kumpikin teini, kääntyi ja he lähtivät miehiä karkuun yläkertaan. ”Ja heti takaisin, niin kuin olisi jo!” Kurojaki huusi samalla, kun hänen luomansa, chakra-narut tarttuivat, kaksikon jalkoihin.

”Eeaah!” Samalla hetkellä, kumpikin pojista kiskaistiin ilmaan, pääalaspäin ja käännettiin, ylös-alas roikkuen aikuisiin. ”Hei! Epäreilua!” Deirasu huusi samalla, kun narut sitoivat kaksikkon kädet. ”Kielsit itse, käyttämästä kykyjä ilman hyvää syytä! Epäreilua!!”

”Epäreilua?” Kurojaki toisti, pyöräyttäen silmiään: ”En näe, tässä mitään väärää, vain kuinka? Aka?” Kurojaki antoi huvittuneen ilmeen, nuoremmalle veljelleen: ”Aka, poikasi soittaa turhaan suutaan, aivan koko ajan ja...” Aka ei sanonut mitään, mutta vilkaisi sivusilmällä veljeään.

”Aivan kuten sinäkin...” Zarinagin ääni sanoi, hyväntuulisena kaksikon takaa. ”Hei! Enhän soita!” Kurojaki huudahti, kääntyen isoveljeensä. Sasori, Souma, Nobu ja muut kääntyivät heihin ja huokaisivat sitten. ”Ehehee! Siitä sait!” Rara virnuili katsoen isäänsä. Kurojaki antoi murinan, kääntyen nyt poikaansa ja Deirasuun. ”Okei, nyt mennään kertomaan muille...” ”Deri voi auttaa siivoamisessa.” Sasori sanoi, muiden kääntyessä häneen. ”Tuskin se haittaa ja samoin Arai ja Jakka!” Kurosuna huikkasi, työntäen päänsä näkyviin hänen ja Seirun, jakamasta huoneesta. ”Rizu myös... Ja varmaan Ryo?” Seirun ääni huusi, jostain makuuhuoneesta. Nodah pyöräytti silmiään: ”Sopii, ainakin minulle.”

-Deri ja muut yläkerrassa.-

Derin ja muut olivat yläkerran salissa levittäytyneet, kuka mihinkin. Deri ja Kaitora istuivat, vieretysten suoraa Ryoa ja Sumarua vastapäätä. Kumpikin kykeni jo seisomaan, mutta Sumaru ei ollut saanut, voimiaan vielä täysin palautettua. Kaitora piteli, Sumarun kädestä kiinni ja yritti auttaa poikaa kävelemisessä. Tämän askeleet, kuitenkin horjuivat edelleen uhkaavasti. Ryon kunto oli palautunut nopeasti, lyhyessä ajassa. Haava oli kahdesti auennut, kunnolla ja vuotanut säikähdyttävän määrän. Densetsu ja Araiguma auttoivat, vuodon pysäyttämisessä ja vaahavasta oli näkyvillä enään, arven lisäksi ohutta ihoa. Seikatsu olisi voinut olla avuksi, mutta hän ja Shin olivat käymässä Manalassa myös. Terry oli syventynyt, lukemaan jotain ja istahtanut nurkkaan. Jakkaru, Shinwa ja Rizu olivat päättäneet, pelata tai ainakin yrittivät: Seilitä sana-peliä, mutta pelistä ei tullut mitään. Ensimmäisenä Shinwa, pelasi koko ajan väärin ja Rizu ei muistanut sääntöjä, kun taas Jakkaru ei tajunnut ideaa. Terya ja Araiguma olivat pyytäneet, Densetsua kertomaan heille kaiken, mitä he tiesivät Shinogumista ja ryhmän aikeista, saada Tengan voimat itsellelleen ja pojan myös:

”No; Heidän mukaansa, prinssi Tenga on heidän maansa Kakorikun, kadonnut kruununprinssi. Todisteina olivat mustat liekkitatuointi-sineti ja prinssi Tengan riipus. Aivan kuiten, myös Neko-olomuoto eli korvat ja se, että prinssi Tenga kantaa käsivarren-sinetissä, kaikkia Aurein-voimia. Voimia on myös hänen riipuksessaan, joka ei suostu irtaantumaan, prinssi Tengasta itsestään ja kieltäytyy muista.” Densetsu selitti, hieman hermostuneena ja piteli kiinni, särkevästä päästään.

”Hmm?! Densetsu, oletko kunnossa?” Araiguma kysyi huolissaan ja katsoen Densetsua, joka juuri puri kivusta huultaan. ”J-joo... Olen, se on tavallista päänsärkyä... Se menee pian ohi...”

”Tenga! Pysy edes, hetki paikallasi! Ole niin kiltti...?!” ”Ei, ei... Ei korvia! Kiltti, Nii-san ei korvia!?” Tenga yritti, epätoivoisesti karata Tegirulta ja piiloutua, mutta turhaan: Samassa Tenga jo juoksi, heidän luokseen Tegiru kannoillaan. Vanhemmalla pojalla oli hiusharja samalla, kun Tenga peitti märkiä hiuksiaan ja korviaan pyyhkeellään.

”Mitä nyt?” Deri kysyi, kääntyen kaksikkoon hämillään. ”Voi ei...” Shinwa mutisi, läimäyttäen käden kasvoilleen: ”... Tegiru yrittää, harjata Tengan hiukset ja korvat. Tenga ei nimittäin, tee sitä itse ja ei siedä sitä, jos korviin kosketaan... Se on kuulemma tuskallista, jos niihin kosketaan...” Hän selitti ja kääntyi katsomaan Tengaa, jonka Tegiru sai juuri kiinni.

”Iieehh!” Samassa Tenga lennähti maahan, kun Tegiru tarttui päässä olleeseen pyyhkeeseen. ”Tenga hei, älä!” Tegiru huusi samassa, kun... Kun Tenga kaatui maahan ja suoraan sängyllä ollutta Deria päin. Kumpikin pojista huusi kivusta, kun punaiset ja vihreät päät kolahtivat vastakkain. Pojat tarttuivat samassa, kumpikin omaan päähänsä ja pidättelivät kyyneliä. ”Ow ow ow!”

”Eehg! Eikai sattunut Tenga, Deri?!” Tegiru säikähti, hätäisesti. Puolihuonetta joutui pienen paniikin valtaan, kun Tengan ja Derin silmästä kimalsi kyynel. ”Ah, prinssi Tenga! Deri! Oletteko kunnossa?!” Araiguma ja Densetsu kysyivät häihäisesti, yhteenääneen. Tenga nyökkäsi silmät kiinni ja istui nyt Deria vastapäätä. Kaitora ja Sumaru siirtyivät Ryon kanssa, katsomaan poikia paremmin ja nähden poikien otsasta, valuvan hieman verta. Deri nuolaisi juuri, vuotaneen veren pois ja valitti samalla: Valittaen, veren maistuvan oudolle ja polttavan.

”Auuh...” Deri mutisi hieroen otsaansa ja avasi oikaen silmänsä. Samassa muiden silmät laajenivat: Derin safiiri silmä... Oli muuttunut kissamaisen, viiruiseksi ja väriltä punaiseksi!

”Mit-Mitä?!” Terya ja muut huusivat yhteenääneen, tuijottaen kaksikkoa. ”Eh?! Mitä?” Deri räpytteli hämmästyneenä ja kallisti päätään, selvästi huomaamatta silmäänsä. ”De-Deri, silmäsi...?!” Terya aloitti, osoittaen Derin oikeaa silmää. Järkkytykseksi vielä, vasen oli kyllä sininen... Mutta oikean kissamainen. Samoin Tengan, mutta vastakkainen silmä.

”Tuota, Deri... Huomasitko, että... Silmäsi se on...” Ryo aloitti, mutta Shinwa keskeytti: ”Tuota, katso tästä...” Poika ojensi pientä, peliä Derille, joka otti sen ja katsoi kuvaansa. ”Eh? Mit-mitä?!” Hän huusi, paniikin iskiessä ja huomatessaan oikeansilmänsä olevan punainen. ”Mi-mitä? Nii-san, Deri Nii-sanin silmä...? Se on...” Sumaru aloitti, tuijottaen Deria. ”Häh?!” Ryo kysyi, vilkaisten ohimennen Sumarua. Sumaru katsoi Ryoa ja muita, silmät pyöreinä ja siirtyi sitten Derin viereen. ”Deri Nii-san? Oletko kunnossa?” Sumaru kysyi arasti ja tuijotti Deri, nojaten lähemmäs huolissaan. ”Ööh... Joo, mutta... Mutta, miten? Silmä, mitä tämä?!” Deri aloitti paniikissa, alkaen oikeasti hätääntyä, samoin muutkin.

”Mitä täällä tapahtuu?” Samassa kaikki kääntyivät, nähden Kurojakin ja Akan, sekä edelleen ilmassa roikotetut Raran ja Deirasun. ”Mi- Deri mitä?!” Kurojaki huudahti, nähdessään Derin silmän.

”Hei! Tuo samahan, toistui aikaisemmn Terran kanssa?!” Souma kysyi/sanoi, työntäenssään päänsä näkyviin ja katsellen poikia. Kurojaki ja Aka käännähtivät, samassa häneen; ”Siis, kenen?” Kumpikin kysyi tuijottaen, miltein päätä lyhyempää miestä. ”Eh? Ai siis... Terran! Hän on...” ”Hän oli, Tengan edeltäjä... Toisesta aikakaudesta...” Kaikkien katse kääntyi Tegiruun.

”Toisin kuin Tengalla, Terralla ei ole liekkejä vain kädessä.” Tegiru selitti, kiireisenä: ”Hänellä on niiden kuvioita, myös punaisina kuvioina poskissaan ja...”

Samassa pieni, violetti valo sai kaikkien huomion: Katseet osuivat samassa Densetsuun ja Araigumaan, joidenka otsasta hohti pieni valo. Valo hohti, tatuoidusta silmästä?! Tatuinti oli, kuin silmä ja hohti violettina. Kummallakin pojalla oli samanlainen, tatuointi otsassaan...?! Yhtäkkiä Derin ja Tengan silmät laajenivat ja kumpikin, tarttui päähänvä vihlauksesta: ”A-auh!” Deri tunsi samassa, samanlaisen vihlauksen päässä, kun unessaan. ”De-Deri? Hei, mikä tähänä?!” Terya kysyi, katsahtaen poikaan. ”Mi-mitä? Mitä tämä?” Araiguma aloitti nostaen katseensa ja koskettaen otsaansa hämillään, mutta...

Samassa Densetsun silmät laajenivat ja poika huusi yhtäkkiä: ”Ah-Aaah!” Samoin Deri ja Tenga, jotka edelleen pitivät kiinni päästään. ”Tenga! Deri!” Souma ja muut huusivat, yrittäessään tulla lähemmäksi. ”Densetsu, Arai!” Muut tuijottivat, paniikissa ja sekavina samalla, kun Derin ranne alkoi, yhtäkkiä hohtaa punaisena ja Araiguman ja Densetsun otsan kirkkaammin. ”Mi-mitä tapahtuu?!” Ryo huusi, kun ilma alkoi kylmentyä, värit ja äänet muuttua.

”Hitto: Kuka käski vaihtaa paikkaa?!” Rara huusi, kääntyen Deirasuun. ”Kkh! Mistä minä tiedän! En se ainakaan, minä ollut!” Aivan kuin he, olisivat vaihtaneet paikkaa?! Mutta miten? Minne?! Samassa aikuiset ja koko huone katosi, ja joukkon ympärillä alkoi pyöriä tuuli hullunlailla.
”U-Uuuaaaarggh!” Samassa Densetsun tummansiniset silmät, vaihtoivat väriä. Samoin myös Araiguman: Kummankin pojan silmät, muuttuivat punaisesta ja sinisestä, violeteiksi. Kummankin hampaat alkoivat kasvaa, kynnet myös. Kaksikko näytti vajonneen, jonkinlaiseen transsiin. Violettit aurat, kietoutuivat kaksikon ympärille ja silmät lasittuivat raolleen. Myös suut olivat raollaan.

”Mi-mitä? Muuttavatko Densetsu ja Arai, muotoaan?!” Terya huusi ja käännähti Deirasuun, Raraan ja Tegiruun. Kaikki pojat kääntyivät heihin ja näkivät, kolmikon muuttuneen kalpeiksi: ”E-ei nyt... Voi ei, ei nyt!” Deirasu, hätääntyi ja katsahti Shinwaan, joka hyppäsi paniikissa lähemmäksi veljeään; ”De-Den? Hei, Den?!” Shinwa huusi, katsoen poikaa paniikissa. ”Älä! Ei, älä tee ''sitä''?!”

Samassa kaksikon otsat, leimauttivat niin kirkkaasti valoa, että muiden poikien oli pakko, suojata itseään siltä. ”Eeeaah!” Samassa kaikkien näkökenttä pimeni...

-Tuntematon, kuka tietää.-

”Nn-nnhghh...” Deri räpytteli tuntiessaan, jonkun tönivän häntä hereille; ”Hei! Ei tämä näin, vaikeaa voi olla!? Herätys, vauhtia!!” Derin silmät lennähtivät auki, kun hän kuuli äänen. ”Hmm... Vihdoinkin! Mitä oikein-... Hei, varo!” Deri lennähti samassa istumaan ja heilautti päätään katsellen ympärilleen; ”E-ei... Ei hän se voinut? Miten se voisi olla, muka mahdollista?” Samassa, jokin vaalea sai hänen silmiensä katseen. Vaalea, jokin... Tutun vaalea? Hiukset? Ja vielä lyhyet? Samassa Derin katse hahmotti, itseään vanhemman teinin, jonka hän oli miltei lennättänyt alas, heilauttaessaan kättään. ”Hei, mistä hyvästä tuo oli?! Et viitsisi säikytellä, okei? Tuuppat kumoon, vaikka emme ole nähneet aikoihin... Vai?” Deri tärisi, kun hänen katseensa osui poikaan, jolla oli hiekan väriset silmät ja vaaleat hiukset[N/O Arvaa kuka? xD Tunnistitko?]. Derin ala-huuli vapisi, kun hän tuijotti poikaa: ”Mi-Migi? Migi?!”

”Nngh...” Migi hieroi poskeaan, johon näytti muodostuvan juuri läimäityksen jälki. Migi nosti katsettaan, virnistäen. ”Terve, Deri! Siitä on aikaa!” Ääni sanoi, Deri takaa. Deri käännähti, silmät laajentuneina; ”Jishin!? Shinjitsu?!” Brunette Jishin ja korppitukkainen Shinjitsu, virnistivät Derille vähän matkan päästä samalla, kun Jishin auttoi toista punapäätä. Ilmisesti Ryoa....

”Missä..? Miten me?” ”Etkö, muka tunnista?” Jälleen tuttu ääni, kysyi ja samassa, Derin eteen ilmaantui jotain vihreää. Nagareboshi, poika jonka Deri ja muut olivat tavanneet, yli puolivuotta sitten, seisoi nyt Derin edessä hymyillen! ”Na-Naga?” Deri kysyi huterasti ja sekavana, tuijottaen poikaa ja katselisitten ympärilleen: Hänen silmänsä laajenivat, kun hän tajusi missä oli: Korkeat katot, koristellut tuolit, pöydät ja muut huonekalut. Suuret ja leveät ikkunat, hyllyt täynnä pulloja ja kirjoja. Hopeinen kynttiläkruunu, vanha takka ja vanhan näköiset maalaukset. Hopeinen lattia ja seinät, sekä suuret ja puiset pariovet. Yksi suuri ja leveä pylväs-sänky, joka oli pedattu punaisella sametti peitolla. He olivat, Sheishin Sekaissa, Henkimaassa!

”Mi-mitä hittoa me täällä teemme?!” Teryan ääni kysyi, aivan Derin vierestä ja poika hyppäsi miltein ilmaan. Migi, Deri ja muut katsahtivat Teryaan, nähden muut pojat Teryan luona. Migi kohautti olkiaan ja puuskahti; ”En tiedä. Saavuitte, yhtäkkiä.” Deri nousi seisomaan ja kiiruhti samassa Teryan ja muiden luo, yrittäen herättää Deirasua. Deirasu makasi maassa, Jishinin vieressä ja taju kankaalla. ”Hei, Deirasu? Herää?!” Deri sanoi, ravistellen Deirasua olkapäistä. ”Nnhg? Mi-mitä?” ”Hei, Deirasu! Oletko kunnolla?” Deirasu räpytteli, avatessaan silmänsä ja nähdessään Derin. ”Mitä nyt? Missä me...?” ”Seishin Sekaissa, Deirasu. Deri.” Kummatkin pojat käännähtivät ja heidän silmänsä laajenivat, kun kaksikon silmiin osui blondi poika.”Hi-Hikari?!” Deri, Deirasu ja Terya huusivat, yhteenääneen.

Hikari nyökkäsi hymyillen, kädet ristissä samalla, kun hänen takaansa varjoista kuului askelia ja ääni: ”Deirasu, oletteko kunnossa...?” Deri ja muut olivat, pyörtyä uudelleen: Katsuyo astui pimeästä, Hikarin takaa näkyviin ja katsahti suoraan Deirasua. Deirasu tuijotti hämillään ja nyökkäsi sitten; ”J-joo... Mutta, mutta entä muut...?!” ”Minä olen ainakin, ihan O.K.” Kaitora mutisi hieroen takaraivoaan, muiden kääntyessä hänen ja Sumarun suuntaansa. ”Hnn?” Deri huomasi samassa, Sumaru olevan myös, tajuttomana. ”Hei, herää Terry! Jakka!” Deri heilaitti päätään, Deirasun kanssa Teryaan ja Shinjutsuun, jotka yrittivät herättää kaksikkoa, mutta... Samassa, Derin eteen avautui hohtava portti, johon hahmottui kaksi tuttua hahmoa. Ennen kuin kukaan, ehti sanoa mitä ajatteli, Seikatsu ja Shin ilmaantuivat portista huoneeseen; ”Ahh!” Samassa kaksikko lennähti maahan, kiroten ja sähisten; ”Mi-missä hitossa me olemme?!” Shin murisi, avatessaan silmänsä ja hoksasi samassa Derin ja Migin. Shin ja Seikatsu tuijottivat hetken, sanomattomina samoin muut. ”Tekin siis tulitte...” Hikari sanoi, pieni hymy huulillaan ja katsahti kaksikkoon. Veljekset kääntyivät häneen; ”Sinäkö meidät kutsuit?” Seikatsu kysyi, Migin ojentaessa auttavan kätensä. Hikari pudisti päätään; ”No teidät kyllä kutsuin... Deri ja muut, saapuivat itse...” ”Täh?!” Seikatsu ja Shin tuijottivat ja katsahtivat samassa muita. Deri rypisti otsaana; Huokaisten hän alkoi, Migin kanssa herättämään muita. Hän halusi kuulla, miksi ja miten he olivat, päätyneet Seishin Sekaisiin. Ja vielä muka itse? He olivat olleet, paikan päällä vain kerran ja silloinkin, Migi oli pelastanut heidät tuomalla, heidät tänne.

Saatuaan herätettyä muut, poikien huomio kiinnittyi Hikariin ja Katsuyoon. He tuijotti, sanomatta sanaakaan, ennen kuin Tegiru puhui; ”Nnhh... Niin, miten päädyimme tänne?” Hän kysyi arastellen, katsellen Hikaria.”No kuten Migi jo sanoi; Te saavuitte itse...” Katsuyo sanoi vaimeana, istuessaan tuolissa oikea jalka, vasemman päällä ja nojaten oikeaan käteensä, silmät kiinni. ”Mut- Mutta miten?” Deri kysyi hermostuneena, istuen Ryon vieressä. Katsuyo aukaisi yhtäkkiä silmänsä ja vilkaisi Derin suuntaan, sivusilmällä muttei sanonut mitään.

”Miksi Den ja Arai eivät herää? Ja miksi heidän, auransa ovat heidän ympärillään?” Shinwa kysyi huolissaan, kääntyessään veljeensä; Niin Densetsu kuin Araiguma, olivat kummatkin tajuttomia ja sama, tumman violetti aura oli, kietoutunut kaksikon ympärille. Aura muodosti, jonkinlaisen kehän kaksikon ympärille ja esti muita, lähestymästä poikia. Hikari pudisti, vaimeana päätään; ”Edes minä, en osaa sanoa... Olen nähnyt tämän muutaman kerran aikaisemminkin, mutta...” Hikari nosti katseensa, vilkaisten vasemmalle puolelleen Katsuyoon. ”... Näin ei ole käynyt sitten, Terran...” Katsuyo kuiskasi, miltein ääneti ja rypisti otsaansa.

Deri ja muut rypistivät otsaansa; ”Kuka tämä, ''Terra'' on? Ja voitteko kertoa, jotain Shinogumista?” Terya kysyi, otsa edelleen rypyssä ja tuijotti Hikaria ja Katsuyoa. ”Terra on... Ei, oli, Tengan edeltäjä...” Tegiru sanoi ja kääntyi Teryaan. ”Hän tosin kuoli, Tengan syntyessä. Ilmeiseti elossa ei voi olla, yhtä aikaa useampaa kuin yksi, Kinenin...” ”Wow, wow! Hidasta!” Ryo huudahti, kääntyen Tegiruun; ”Kuka on Kinenin?” ”Kinenin on ns. ''Yhdeksäsäs-Aurei''. Hän kantaa sisällään osittain, jokaisen Aurein voimia ja on tämän takia, Kagenonin-jinchuuriki.” Katsuyo sanoi, yhtäkkiä ja vilkaisi poikia, avatessaan silmänsä; ”Aivan kuten, te olette jokainen omien voimienne jinchuurikejä...” Teinien silmät laajenivat, kun Katsuyo hiljeni; ”... Mi-miten? Miten Deirasu ja muut voivat, muuten olla täällä?” Deri kysyi yhtäkkiä ja katsahti muista Rizuun; ”Tai Rizu? Hän ei ole Aurei, alkujaan ja...” Hikari kuitenkin keskeytti hänet: ”Rara on, Smaragdi Dragon ja Densetsu on Amethyst Eyes...” Hikari sanoi. ”Shinwa on Topaz Eagly, Kaitora on Beryl's will ja Sumaru taas, on Obsidian Price...” Hikari lopetti ja Katsuyo jatkoi; ”Ja Tegoru on Blue Rose ja Deirasu on Azure Warloc...” Hikari keskeytti, vuorostaan Katsuyon; ”Tegan voimat, ovat Red Scorppling ja Hikarinoni! Kakenonin lisäksi...” Deri ja muut tuijottivat; "Mi-mitääh?!" Yhtäkkiä, Rizu puhui; ”Blue Rosellahan ei, enään ole jinchuurikia?” Kaikki kääntyivät häneen.Hikarin ja Katsuyon pudistaessa päätään, Rizu jatkoi: ”Enkö minä voisi, sitten ryhtyä Blue Rosen, uudeksi jinchuurikiksi?” Jatkuu!