SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:29. Kaunaa kantaen.
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Samaan aikaan 'Seishin Sekaissa' Henkimaassa.-
”Nyt menee, vähän sekavaksi...” Ryo totesi, kuultuaa legendan. ”Mutta miten, te siitä tiedätte?” Jakkaru kysyi ja katsoi, Hikaria. Poika näytti paljon, Deidaralta, sillä hiukset olivat samalla tavalla. Hikarilla oli otsasuojus päässä, jossa oli Iwakaguren/Raiton ja Otiarin, maan tunnus. Kaksi kiveä, mutta Hikari oli, vetänyt viillon vaakasuoraan. ”No, kuten Migi sanoi; Olen, Kagen veli.” Blondi, poika sanoi. ”Kagen? Kuka, Shandow sitten...?!” ”Shangow, eli Kage!” Shinjitsu totesi. ”Sama henkilö, kaksi nimitystä.” Deri mietti, Hikarun kertomusta ja hänellä napsahti. ”Nnhhh... Kuinka monta... Edeltäjää meillä on?” Hän kysyi, epäröden. Migi, kohautti olkapäitään. ”Kymmeniä.” Hän sanoi. ”Ehkä, jopa satoja...” Jakkarun suu, putosi auki. ”Wau! Voimmeko tavata, heistä joitain...?!” Teini kysyi, innokkaana. ”Olette tavanneet, jo!” Jishin keskeytti. ”Kuka, teistä on 'Topaz Eagle'(Topaasi Kotka)??” Hän lisäsi. Jakkaru hätkähti ja nosti kätensä, varovasti. ”Mi-... Se olen minä...” Hän mutisi, tuskin kuiskausta kuuluvammin. Deri katsoi häntä, samoin muut. ”Tai, siis olin...” ”Otiar, vei sen?” Jishin kysyi, epäröiden. Jakkaru nyökkäsi ja katsoi, yhä tajutonta isoveljeään. Araiguma, lepäsi, vuoteessa ja oli kalpea. ”Ja veljesi, Arai on siis...?” Shinjitsu kysyi. Jakkaru ei vastannut, vaan katsoi veljeään yhä. ”Arai on, 'Amethyst Eyes'(Ametisti Silmät).” Migi totesi, lempeään sävyyn. ”Vielä puuttu siis kaksi, Aureita, eikö?” ”Ei!” Kaikki katsoivat Hikaria, joka oli avannut portin ja seurasi sen tapahtumia. ”Heidät... On jo, löydetty...” Deri ja Ryo räpyttelivät. ”Hei, hetkinen!” Ryo huudahti ja katsoi, serkkujaan. ”Oletteko, tekin Aureita?!” Jakkaru hätkähti hieman, mutta nyökkäsi. ”J-joo...” Hän vastasi. ”Minun värini, on kullankeltainen ja Nii-sanin, violetti!” Deri nyökkäsi. ”Muuten...” Ryo aloitti ja katsoi, Jishinia. ”Miksi kysyit, kuka on Topaz Eagle?” Jishin katsoi häntä ja virnisti. ”Kun olin, elossa olin Topaz Eagle! Olen siis, Jakkarun edeltäjä!” Punapäiden, silmät laajenivat ja Jakkaru putosi tuoliltaan. ”Mi-mitä?!” Hän huusi sekavana. Jishin naurahti ja nyökkäsi. ”Joka tapauksessa; Arvaatteko värinne?” Hän kysyi ja katsoi, Ryota ja Deria. ”Minun on... Kai, punainen...?” ”Oikein! Sinun on, veren punainen ja Daichin safiirin sininen.” Migi hymyili, nostaen sormen pystyyn. ”Entä, Terya? Mikä hänen värinsä on?” Ryo uteli. ”Hopea, sinun on smaragdin vihreä ja ...” ”Seikatsu, Shin...”* Hikaru kuiskasi ja samassa, hahmo ilmaantui, hänen eteensä. Hahmo oli, vanhempi Deria ja muita. Pojalla oli pikät, mustat hiukset ja tumman, siniset silmät. Hiukset olivat, pörrössä, mutta siistillä tavalla. Etuhiukset, peittivät vasemman silmän. Yllä oli, taisteluun soveltuva varustus ja viitta. Kaksi kappaletta, miekkoja oli selässä, ristissä. ”Seikatsu, missä Shin?” Migi kysyi. Seikatsu, pudisti päätään. ”En tiädä... Toipumassa. Otimme yhteen ja hän ei, ehtinyt väistää...” ”Loistavaa! Ethän, iskenyt vakavasti? Teidän on oltava, valmiita taistelemaan, pian...” Seikatu nosti kulmiaan. ”Otiar ja Raito siis...” Hikari nyökkäsi ja kääntyi, muihin. ”Tämä on Seikatsu. Akasuna Seikatsu, vanhin Aureista. 18-vuotias ja 'Beryl's will'(Berylli Tahto).” Punapäät ja Jakkaru nyökkäsivät. ”Pah! Vanhin, muttei vahvin...” Seikatsu hymähti ja kääntyi, katsomaan taakseen. Takana seisoi, toinen poika, joka nojasi seinään. ”O-oletko Shin?” Deri kysyi. Poika mulkaisi, häntä. ”No, mitä luulet, kakara?!” ”On hän.” Seikatsu sanoi, rauhallisesti. ”Hmm... Ikävä kyllä.” Shin tuhahti, happamana. Hän, näytti aivan Seikatsulta. Vain kaksi eroa; Shinin, etuhiukset peittivät, oikean silmmän. Lisäksi, hänen vasemman silmän yli, kulki kolme vanhaa arpea. Ilmeisesti pitkistä, kynsistä. Vasen silmä, oli silti auki. ”Toisin, kuin rauhallinen ja sosiaalinen Seikatsu, Shin on temperamenttinen ja epäsosiaaline.” Jishi selitti, hiljaa. ”Hän suuttuu helposti. On itsekäs, vahva ja luottaa vaistoonsa. Aivan, kuten veljensä. Hän on, muuten 'Obsidian Price'(Obsidiaani Hinta). Ja en, suosittele ärsyttämään häntä, koska hän on suuttuessaan Migia pahempi.” ”Veli?” Ryo toisti. ”Inhottavaa myöntää, mutta kyllä.” Shin murahti, irvistäen inhoten. ”Kyllä, olen hänen, nuorempi veljensä.” ”Kaikkien, harmiksi...” Seikatsu huikkasi, taakseen ja katsoi veljeään, pikaisesti. Tämän jälkeen, hän katsoi Hikaria. ”Onko, mitään suunnitelmaa?” Seikatsu kysyi ja hänen ilmeensä, oli nyt vakava. ”Ei varsinaista.” Hikari vastasi, mystisellä äänellä. ”Voitte, palata. Teidän olisi viisasta, ilmoittaa nuoremmille sisaruksillenne.” Deri räpytteli. ”Onko teillä, sisaruksia?” Hän kysyi, kiinnostuneena Seikatsulta. Seikatsu kääntyi häneen ja nyökkäsi. ”On.” Hän vastasi. ”Neljä muuta. Ken*, hän on 11-vuotias ja ärsyttävä!” Shin mutisi, ärtyneenä. ”Sitten ovat: Tsubomi, Hanabira ja Hana...* He ovat kolmeset.” Seikatsu puuskahti ja istui sängylle, missä Araiguma makasi, tajuttoman yhä. ”Tsubomi on, vanhin ja pirtein. Hanabira on, toisiksi nuorin ja murjottaa jatkuvasti. Hän on, myös melkoinen kiusaaja.” Seikatsu selitti. ”Ja sitten on Hana!” Migi totesi, virnistäen. ”Hana on, nuorin ja Seikatsun ja Shinin pikkusisko! Tosin...” Hän vilkaisi muita. ”Hana ei puhu...” ”Kyllä puhuu, mutta ei kaikille.” Hikari sanoi, rauhallisena. ”Hän on, vain ujo.” ”Totta!” Muut katsoivat, Shinjitsua. Teini ilmestyi huoneesee. ”Milloin, lähdit?” Deri kysyi. ”Hetki sitten...” ”Nnhhh...” Kaikkien päät, käännähtivät Araigumaan. Araiguma liikkui ja käänsi päätään muutaman kerran. ”Nhh...” ”Arai, näyttääisi heräävän.” Migi sanoi ja herätteli poikaa. ”Nii-san!” Jakkaru huudahti ja siirtyi, veljensä luokse. Araiguman silmät, lepattivat ja poika aukaisi silmät. ”Nhh... Mitä...? Missä olen?” Hän heitti, päätään vasemmalle ja katseli ympärilleen. Sulki silmänsä hetkeksi, mutisten;”Äh! Taasko täällä? Ei voi, olla...!” ”Arai?” Ryo huudahti. ”Mistä puhut, Arai? Oletko, ollut täällä ennen?” Deri kysyi ja katsoi pojan silmiin. Samassa hän, yllättyi kovasti; Araiguman silmät... Ne olivat ruskeat?! Mutta, nehän olivat punaiset?! ”Arai, sinun silmäsi...?” Deri sanoi, hämmentyneenä. ”...Tiedän, kyllä...” Araiguma vastasi ja nousi istumaan. Hän katsoi, vielä ympärilleen ja hänen katseensa, pysähtyi Hikariin. Korpin silmät, laajenivat. ”Mi- Hikari?” Hän kysyi, tuijottaen vanhempaa poikaa. Deri, Ryo ja Jakkari, vain tuijottivat Araigumaa. ”Ve-veli, olet ollut täällä, aikaisemmin?” Jakkaru kysyi, epäröiden. Araiguma katsoi häntä, mutta käänsi sitten, katseensa pois. ”...Olen... Silloin, kuin.” ”Kuin, hän kuoli. Otiar vei Atethyst Eyes-voimat. Hän kuoli, mutta isänne pelasti hänet...” Hikari sanoi, ilmeettömällä naamalla. ”?? Miksi et, kertonut minulle, Nii-san?” Jakkaru kysyi. ”Mitä väliä, sillä muka olisi, ollu?!” Araiguma mutisi ja yritti nousta. ”Mitä jos, et nousisi Arai.” Migi totesi, tylysti. ”Hmm... Selviän kyllä, itse. Kiitos, vain.” Araiguma siirsi, toisen kätensä niskaan, Kiroun Sinetin päälle. Deri ehti nähdä, että sinetti oli nyt verestävä. ”Sinetistä puheen ollen...!” Shin sanoi, katsoen ensin Araigumaa ja sitten Seikatsua. Deri pystyi arvaamaan, että Shin haluaisi asettaa, Kirotun Sinetin veljeensä. ”Älä edes sano...” Seikatsu sanoi, hieman muristen. Shin katsoi häntä, silmiin. ”En sanut mitään.” ”Mutta, älä edes ajattele!” Seikatsu murisi nyt. Shin tuhahti, virnistäen itsekseen ja katsoi häntä, uudelleen. ”Myöhäistä...” Se oli siinä. Samassa, Seikatsu katosi ja ilmestyi, Shinin taakse. Shin käännähti nopeasti, mutta Seikatsu oli nopeampi. Vanhempi poika, tarttui häntä kaulasta ja työnsi vasten seinää. ”Niin... Sanoitko jotain?” Seikatsu kysyi, rauhallisena. Shin vain hymähti. ”Ni-... Nii-san? Mitä teet, Nii-san?” Pieni, arka ääni  kysyi, ovelta. Kaikki päät kääntyivät, ruskea hiuksiseen pikkutyttöön. Tytöllä oli samat, tummansiniset silmät, kuin Seikatsulla ja Shinillä. ”Hana? Mitä sinä teet, täällä?” Seikatsu kysyi lempeänä nyt, päästäen Shinin ja siirtyen tytön viereen. ”Hana? Hän ei näytä, edes 6-vuotiaalta...” ”Hän on 5.” Migi kuiskasi hiljaa. ”Heidän... Vanhempansa ovat kuolleet. Otiar tappoi heidät heti, kun kolmoset syntyivät.” Hän sanoi, katkeroituneena. ” Tsubomi, Hanabira ja Hana eivät ehtineet, edes nähdä heitä. Saatika tuntea...” Kummankin, punapään ja Jakkarun silmät laajenivat. Araiguma katsoi, pois. ”Eivät... Ehtineet nähdä?” Ryo toisti. ”Niin... Seikatsu piti, huolta niin Shinistä, Kenistä, kuin kolmosistakin. Heidän turvallisuutensa ja tulevaisuutensa, lankesi hänen vastuulleen. Seikatsu oli, vasta 13-vuotias tuolloin...” Pojat, vain tuijottivat Migiä. ”Ni-niin nuori...” Jakkaru sanoi hiljaa, surullisena. Migi nyökkäsi. ”Hana, minne menit?” Täsmälleen, Hanan näköinen poika, ilmaantui ovelle ja katseli kaikkia. Taas samat, mustikka silmät ja hiukset olivat, myös pitkät. Poikaa seurasi, toinen poika. Jälkimmäisellä oli, pikät otsatukka, joka peitti, melkein silmät. Takimmainen poika, näytti suuttuneelta. ”Tsubomi, Hanabira...?” Seikatsu totesi yllättyneenä ja kumartui, nostamaan 5-vuotiaan siskonsa. Hana tarttui, hänen paitaansa ja hakasi häntä, väsyneesti. Hikari katsoi Seikatsua ja nyökkäsi, hymyillen. Seikatsu hymyili takaisin. Samassa, Araiguma katosi. Samoin Shinjitsu ja Jishin. ”?? Minne he menivät?” Jakkaru kysyi. Migi kohautti olkiaan. ”Kuka tietää...” ”Nii-san, hei!” Ovella seisoi, musta hiuksinen poika. Hiukset olivat pitkät ja kummatkin mustikka, silmät näkyivät. ”Kyllä, Ken?” Seikatsu kysyi ja kääntyi poikaan. ”Voimmeko...Voimmeko jäädä?” Ken kysyi, arastellen. Shin rypisti otsaansa. ”Eikö, Nedin pitäisi vahtia teitä?” Hän kysyi, vihaisena. ”En ole enään lapsi...” ”Nuori prinssi, missä olette?! Tulkaa takaisin!” Samalla hetkellä, blondi demoni oli, Kenin takana. ”Ned, ota Hana ja pojat mukaasi.” Seikatsu käski ja antoi, nyt puoliksi nukkuvan tytön demonille. Ned nyökkäsi ja otti tytön. ”Selvä, nuori herra!” Hana katsoi, vielä isoveljeään, kuin toivoen, ettei joutuisi lähtemään. Blondi demoni kääntyi, kun pojat lähtivät, kilpajuoksua pois, kohti porttia. Ken jäi, kuitenkin seisomaan ja tuijottamaan veljeään. ”Ken, mene sinäk-...” Poika rypisti otsaansa. ”En halua.” Hän sanoi. ”Haluan olla täällä ja ..” ”Sanoin, että mene!” Seikatsu sanoi, korottaen ääntään. Deri katsoi, Kenin kasvoihin. Hän näki, että poika hätkähti hieman, kun hänen veljensä huusi hänelle. ”Olet seuraava, joka astuu valtaistuimelle. Sinun on opittava, kaikki tarpeellinen ja lisäksi...” ”Entä jos, osaan jo?!” Ken huusi, tuijottaen veljeään. ”Ken! Mene heti paikalla, takaisin ja huoneeseesi! Saat olla arestissa tämän ja huomispäivän!” Seikatsu huusi. ”Seikatsu, rauhoitu.” Hikari sanoi ja kosketti 18-vuotiasta olalle. Ken pysähtyi ja puri huultaan. Seikatsu huokaisi; ”Ned...” Demoni nyökkäsi ja ohjasi 11-vuotiaan pois, porttia kohti. Ned oli, tarttunut nuorta prinssiä, käsivarresta. Ken riuhtaisi, itsensä heti irti ja katsahti, vielä selkänsä taakse, Seikatsua. Samassa he katosivat. ”Näin käy usein...” Migi totesi hiljaa. ”Sei(<--Seikatsu) on, hyvin ylisuojeleva. Hän ei, halua heidän loukkaantuvan, vähääkään.” Deri tiesi, miltä tuntui olla vahdittuna. Ned näytti, vahtivan kolmikkoa, mutta vahvasti myös Keniä... Hänen isänsä, Sasori, käski Yorun vahtia häntä. Tosin, hän oli aina onnistunut livahtamaan. Seurauksena, hän sai aina kuulla kunniansa ja pitkän saarnan. Yhtä hyvin, Ken eli samallalailla. Deri, ymmärsi häntä hyvin...
-Sasori ja muut, taistelussa.-
”Hitto!” Daisuke murisi samalla, kun esti Sheetä puremasta häntä. ”Pärjäätkö, Dase?!” Raichi huusi taistellessaan, veljensä kanssa, Daruita vastaan. ”Joo, pärjää!” Daisuke huusi. Deitsy, Deidara ja Musuko, ottelivat Aradiedtä vastaan. Lucifer ja Rafecul, Irosasia vastaan. Daichi ja Texra, auttoivat vuoroin, Daichin veljiä, vuoroin Raichia ja Richia. Sasori ja Nodah, Raitoa ja Otiaria vastaan. Seiru yritti ymmärtää, että hänen oli oteltava Rizua vastaan. Hän ei voinut, eikä Rizu voinut taistella isäänsä vastaan. Rizu nielaisi ja katsoi isäänsä. Seiru katsoi, jo yli 9-vuotta sitten, murhattua poikaansa. ”Rizu... Minä...” ”Äl-älä sano mitään, isä...” Rizu kuiskasi ja hänen silmästään, tipahti kyynel. Seiru otti askeleen eteen, mutta Rizu perääntyi. ”Rizu...” ”Sanoi; Älä sano mitään!” Rizu huusi ja hänen auransa, iski Seiruun. Seiru otti, iskun vastaan muristen. ”Khh!” ”Seiru!” Nodah huusi ja juoksi veljeään kohti. ”Khh! Älä puutu tähän!” Seiru huusi ja katsoi vanhempaa veljeään. Nodahin silmät laajenivat. ”Mutt...” ”Sanoin, että älä!” Hän käänsi katseensa, takaisin poikaansa, joka näytti järkyttyneeltä. Rizu oli järkyttynyt siitä, että oli hyökännyt, isänsä kimppuun. Hän ei halunnut, satuttaa häntä, mutta...Mutta, Kirottu Sinetti, hänen otsassaan. Sekö sen, aiheutti? ”Minun on, hoidettava tämä...” Seiru kuiskasi ja nousi. Nodah oli, edelleen järkyttynyt, mutta nyökkäsi. ”Nodah, auta Teryaa!” Sasori huusi, kun väisti Raitoa. ”Hän on, vapauttamassa Terrya!” Nodah käännähti häneen, nopeasti. ”Selvä!” Nodah käännähti ja juoksi, Teryaa kohti. Poika yritti, vapauttaa Terrya. Terryn vanginnut, kapseli oli muuttanut muotoaan; Se näytti, nyt jättiläs tiimalasilta. Terry silmissä, oli kyyneliä ja hän löi lasia. ”Nii-san! Apua, auta!” Hän huusi, yrittäessään päästä pois. ”Terry, odota vielä hetki!” Terya huusi, vätäen miekan ja iskien sen vasten lasia. Miekka kimposi, heti lasista ja lennähti Teryan käsistä. Teryan silmät laajenevit ja käännähti katsomaan, minne miekka lensi. Hänen oli, saatava Terry pois, ennen kuin happi loppuisi. Samassa Terry päähän, alkoi tippua jotain. Terry katsahti, hämillä ylös ja jähmettyi pelosta. Tiimalasin yläosaan, oli ilmaantunut hiekkaa. Hiekka alkoi, tippua alas ja Terryn päälle. ”Mi-...? Hitto, Terry!” Nodah huusi tajutessaan tilanteen; Heidän oli saatava, poika pien ulos ennen, kuin hiekka hautaisi hänet. ”Ni-... Nii-san! Nodah!” Terry huusi, itkuisena. ”Terry, odota vain pieni hetki!” Nodah huusi ja katsoi 13-vuotiasta. ”Me autamme, sinut pois! Yritä rauhoittua, okei? Pääset  kohta ulos!” Terry nyökkäasi, ravistellen hiekkaa pois. Nodah katsahti Teryaa, jonka oikea silmä oli punaisena ja vasen hopeisena. Teryan aura alkoi, muuttua ja oli yhtäkkiä, hopeinen. ”Aaah!” Nodah käännähti, uudelleen Terryyn ja näki, että hiekkaa oli nyt, yli polvien. Teryan kulmahampaat, alkoivat kasvaa ja samoin kynnet. Kummatkin, silkasta vihasta. ”Uaargh!” Terya iski, hopeisen auransa tiimalasiin ja hiekkaa alkoi, valua enemmän. ”Ei, hyvä! Ei, ei todellakaan hyvä!” Nodah kirosi. ”Hei, isä! Auta, Sasoria! Me jatkamme tästä!” Raichi huusi ja hyppäsi isänsä viereen, Daisuke vierellään. ”Hyvän on!” Nodah käännähti Sasoriin, mutta ennen hänen luokseen menoa, hän katsoi poikia. ”Auttakaa, Terry turvaan ja suojelkaa häntä!” Kummatkin punapäät, nyökkäsivät. ”Terya, kuinka voimakas Terry on?!” Raichi kysyi, nopeasti. ”E-...Ei vahva...” Terya murisi ja katsoi poikia. ”Hän ei, pärjää juuri taisteluissa... Hän on, melkein kuin ihminen!” Terya kirosi ja iski auran uudestaan, tiimalasiin. ”Voi helvetti! Se tästä vielä puuttuikin!” Daisuke murisi. ”Varo! Hiekka!” Raichi huusi, kun huomasi, että hiekkaa oli nyt rintaan asti. ”Nii-san!” Terry huusi, yrittäen pysyä pinnalla. Hiekka alkoi, nyt haudata poikaa pinnan alle. Terry alkoi, upota ja hiekkaa alkoi, valua hänen suuhunsa, estäen hengityksen. ”Terryy!” Terry yski, mutta hiekkaa tuli vain enemmän. Samassa, punaiset hiukset, peittyivät hiekkaan. Vain, Terryn käsi näkyi ja poika yritti kurkotaa. Hän, ikään kuin vilkutti, mutta samassa liike pysähtyi ja kädestä tuli veltto. Samassa, heikka hautasi, myös velton käden. Daisuken, Raichin ja Teryan silmät laajenivat. ”Ter-... Terryy!”
-Deri ja muut.-
Hikari nosti yhtäkkiä päätään, hän vaistosi tilantee. ”Teidän on mentävä, nyt.” Hikari sanoi, yllättäen. Kaikki kääntyivät häneen. ”Mitä? Miksi?” Ryo kysyi, yllättyneenä. ”Terryn henki, on vaarassa...” Hän sanoi. Muiden silmät laajenivat. ”Mi-Mitäh?!” Deri huusi, hypäten pystyyn. Samalla, myös Araiguma ilmaantui. ”Lähetä meidät sitten, nopeasti takaisin!” Araiguma sanoi ja käännähti Hikariin niin, että lyhyet mustat hiukset, hulmahtivat. ”Migi, avaa portti.” Migi hyppäsi pystyyn, nyökäten. ”Selvä! Tulkaa tänne!” Deri, Ryo, Jakkaru, Araiguma, Seikatsu ja Shin kääntyivät Migin puoleen. Samalla hetkellä, poika avasi portin. ”Tulkaa, mennään!” Seikatsu sanoi, katsoen kaksostaan ja Deriä, Ryoa, Jakkarua ja Araigumaa. ”Kyllä!” Shinin kasvot olivat, nyt muuttuneet vakavaksi. ”Vihdoinkin, jotain tekemistä!” Shin virnisti. ”Yritä kuitenki, hillitä itsesi.” 18-vuotias sanoi. Shin, hymyili nyt ja nyökkäsi. He kaikki katsoivat vielä Hikaria, joka nyökkäsi. Samassa he menivät portista läpi.
-Deri ja muut, taistelussa.-
Samassa he olivat keskellä taistelua. Ensimmäinen asia, jonka Deri näki oli hänen isänsä ja veljensä. ”Deri?!” Sasori huusi, hämmästyneenä nähtyään poikansa. ”Ryo?!” Nodah huusi. Kurosuna, käännähti poikiina. ”Araiguma, Jakkaru?!” ”Isä!” Jakkaru huusi, nähdessään hänet. ”Deri, tule auttamaan!” Daisuke huusi. ”Sinä myös, Ryo!” Raichi huusi. Kaikki, 6 poikaa, ryntäsivät heidän luo. ”D-...Deri...?!” Terya kysyi, hiljaa, häkeltyneenä ja katsoi poikaa. Deri katsoi häntä ja heidän, katseensa kohtasivat. ”Missä Terry?!” Ryo huusi ja katsoi veljeään. ”Tiimalasissa! Hänet on saatava ulos.!” Daisuke vastasi nopeasti. ”Väistä!” Seikatsu sanoi ja astui, tiimalasin eteen. ”Mi...-? Seikatsu? Shin?!” Daisuke ja Richi kysyivät yhteenäänenne. ”Mitä helvettiä, te täällä teette?!” Raichi kysyi. ”Ei ole, aikaa selitellä!” Shin murahti. Seikatsu vetäisi, miekkansa huotrasta ja nostisen eteensä. ”Se on turhaa...!” Terya aloitti. ”Odota hetki!” Raichi sanoi ja työnsi muita, kauemmaksi. Deri, Ryo ja muut tuijottivat. ”Miekka tekniikka: Viiltävä sirppi!” Seikatsu huusi, heilauttaen miekkaansa. Samassa, miekasta irtosi, kaksi terää. Terät lennähtivät, suoraan tiimalasiin ja siihen tuli säröjä. Yhtäkki, tiimalasin lasi murtui ja koko tiimalasi räjähti. Räjähdys oli niin vahva, että lasinsiruja ja hiekkaa, lennähti ympäriinsä. ”Varokaa!” Daisuke huusi. Tiimalasin pirstauduttua, hiekka valui pois ja paljasti seastaan, jotain punaista. ”Terry!” Terya huusi ja ryntäsi kohti panapäätä. Hän polvistuin nopeasti ja käänsi pojan. Myös muut tulivat, hänen viereensä ja Terryn ympärille. ”Voi, helvetti!” Araiguma mutisi ja katsoi poikaa. Terryn iho oli, valkoinen ja huulet sinersivät. Poika oli jääkylmä ja suu oli raollaan. Terry oli tajuton. ”Hitto!” Seikatsu kirosi: ”Hän ei, hengitä!”
Jatkuu!

Uusien henkilöiden, nimien suomennoksia:

Seikatsu: Elämä.
Shin: Kuolema.
Ken: Miekka.
Tsubomi: Nuppu.
Hanabira: Terälehti.
Hana: Kukka.