SasoDei:Red rose devil. Finaali!

SasoDei:Red rose devil.
Pääätös luku:31. Vielä kerran.
(Varoitus: Taistelua, verta ja kuolemista!)

-Suoraa jatkoa!.-

...Derin kulmahampaat ja kynnet, alkoivat kasvaa, hurjaa vauhtia. Samassa, pojan simien, safiirin sininen väri muuttui, verenpunaiseksi. Hiukset alkoivat huolmuta ja Deri tuijotti, raivoissaan Raitoa ja Otiaria. ”Te...!” Hän huusi, katsoen kumpaakin miestä. ”Te saatte maksaa, siitä mitä teitte veljelleni!” Hän huusi, kun aura otti uutta muotoa. Kumpikin, miehistä virnisti sadistisesti. ”No, hyökkää ja näytä, mihin kykenet! Deri!” Otiar uusi, siirtyen valmiustilaan. Myös Raito teki saman. ”Jos, niin pyydätte!” Deri huusi, ja hyökkäsi samassa, miehiä päin. Hän aikoi kostaa, Raitolle ja Otiarille! Hän aikoi kostaa, Takerun, veljen puolesta!

Kaikki vain tuijottivat, kun Deri hyökkäsi yksin, Raiton ja Otiarin kimppuun. ”Deri, ei! Tule takaisin!” Nodah huusi, katsoen pokaan. ”Sasori...?! Voimmeko...?!” Nodah aloitti, kääntyen nopeasti Paholaiseen, mutta Sasori keskeytti hänet: ”Voitte, vauhtia!!” Hän huusi, Seirun ilmaan maannuttua Nodahin luo ja kumpikin nyökkäsi. Veljekset kääntyivät, nopeasti Deriin ja huitaisivat peukaloonsa omaa verta. ”Kutsumis tekniikka: Kutsuminen!” Kumpikin huusi, iskiessään kädet maahan, vieretysten. Samassa, kaksikon eteen ilmestyi, iso savupilvi. Savupilven seassa näkyi, kaksi hahmoa ja kun savu hälveni, se paljasti hahmot. Kaksi, kojoottia seisoi Nodahin ja Seirun edessä. Samassa kumpinki lähti, juoksemaan kohti Deria. Isompi kojootti, ilmeisesti Nodahin, oli nopeampi ja yritti pysäyttää Derin. Deri vilkaisi, sivusilmällä kojoottia, jonka jälkeen nosti nopeutta. Pienempi kojootti, ilmaantui Derin viereen ja yritti tarttua poikaa viitasta. ”Uuiks!” ”Mi-...?!” Samassa kojootit, lennähtivät pois. Nodahin, Seirun, Sasorin ja muiden silmät laajenivat. ”Deri!” Deri kääntyi, nähden Otiarin. Miehellä oli miekka ja tämä aikoi juuri, iskeä miekan pojan rintaan. Derin silmät laajenivat. ”Tämän on viimeinen, ratkaiseva isku!” Otiar huusi ja iski miekkansa. ”Deriih!” Samassa, ilmaantui tutun näköinen, kirkasta valoa hohtava kohde. Valo sokaisi, kaikki huoneessa oliat ja valaisi huoneen. Valon kirkkaus, hohti keskellä huonetta. ”Mitäh, ihmettä?!” Otiar kirosi ja samassa, työnsi miekkaansa enemmän. Yllättäen, jokin tuntui tarttuvan miekkaan. Hetkeä myöhemmin, savupommi räjähti, aivan kaksikon välissä. ”Aaargh!” Deri huusi ja lennähti lattialle. ”Deriih!” Sasori huusi, muiden kanssa ja he yrittivät nähdä pojan. Kirkas valo, esti selkeän näkyvyyden. Deri räpytteli, lattialla ja nosti nopeasti päätään. Hänen silmänsä laajenivat, siitä mitä hän näki: Hänen ja Otiarin välissä, oli henkilö. Hahmo oli, selin häneen ja verenpunainen viitta, hiaman tummemmalla skoppioonilla, hulmusi. ”Mi-... Mitä?!” Otiar kysyi, hämmentyneenä. Asu koostui mm: Puolihihallisesta paidasta, jonka loputtua, kädet peitti metallisuojat. Paita oli, verenpunainen. Jalassa oli, mustat housut ja saappaat. Huppu peitti, kasvot miltein kokonaan. Henkilö oli selvästi poika, muttei juuri, yli 18-vuotias. ”Tämä siitä saa...” Pojan ääni, sanoi Derin edessä. ”Kun havittelee, liikaa voimaa. Se soikaisee, pahasti...” Puhuja nosti päätään. Hän oli tarttunut toisella kädellään, kiinni Otiarin miekan terästä. Puhuja tarttui huppuun ja kiskaisi sen pois, päästään. Muiden, huoneessa olijoiden, silmät laajenivat. Pojalla oli, niin, verenpunaiset hiukset, kuin silmätkin. Teinin katse oli määrätietoinen, päättävä. Pieni, itsevarma hymy oli huulilla, kun poika katsoi Otiarista Raitoon. Samassa Otiarin silmät laajenivat. ”Uuuaargh!” Samassa punainen valo säikäisi, lennättäen Otiarin pois. Derin silmät olivat, lukittuneet poikaan ja hän ei voinut, kuin tuijottaa. Lennätettyään, Otiarin pois, poika kääntyi katsomaan Deria. Poika hymyili, nähdessään Derin järkyttyneen ilmeen. Hän ojensi kätensä ja Deri, tarttui siihen arasti. Poika veti, hänet pystyyn, hymyillen edelleen. Derin noustessa hän katsoi, tätä tarkemmin. Hänen pelastajansa oli kuin, vanhempi versio hänestä. Tosin, hänellä oli, safiiri silmien siasta, verenpunaiset. ”Kuka-...” Deri aloitti ja katsoi häntä. ”Kuka... Kuka oikein… Olet?” Hän kysyi, epävarmana. Teini hymyli hieman enemmän. ”Sinä tidät.” Hän sanoi, vaiimealla ja rauhallisella äänellä ja katsoi, Deria syvälle silmiin. ”Toverini tosin, kutsuvan minua, nimellä Scorp...” Derin ja muiden silmät laajenivat. ”O-... Oletko, sinä sitten...?” Ryo, joka oli ottanut, muutaman askeleen eteempäin, kuiskasi. ”Red... Red Scorppling?” Hymy ja pieni nyökkäys, olivat ainoat vastaukset. Red Scorppling hymyili samalla, kun hänen oikealle puolelleen, ilmaantui toinen poika. Toisella pojalla, hiukset ja silmät olivat smaragdin vihreät, asu myös. Selässä, viitassa oli lohikäärmeen kuva. Myrkylliset silmät hehkuivat, ensin Red Scorpplingiin, sitten Deriin ja viimeisenä Ryohon. Ryo, jähmettyi tuijottamaan poikaa. Deri räpytteli. Tämä poika oli siis, Smaragdi Dragon. Red Scorppling kääntyi, katsomaan poikaa ja nyökkäsi. Smaragdi Dragon otti, muutaman askeleen kohti Raitoa ja Otiaria. Poika kohotti kätensä ja samassa, vihreä lohikäärme ilmaantui ja lennähti miehiä päin. ”Aaauurgh!” Kummatkin miehet huusivat ja lennähtivät jälleen kauemman. Smaragdi Dragon kääntyi ja käveli, takaisin Red Scorpplingin, oikealle puolelle. ”Azure...” Red Scorppling kuiskasi ja hopeinen teini, ilmaantui. Hopeia hiuksinen ja silmäinen, Azure Warloc, ilmaantui Punapään vasemmalle puolelle. Hänen viitassaan , oli salama. Azure Warloc, kääntyi katsomaan ensin Teryaa. Hänen ja Teryan katseet, kohtasivat ennen kuin, poika kääntyi Otiariin ja Raitoon. Muut Aureit, Daichi, Jakkaru, Araiguma, Seikatsu ja Shin, olivat astuneet eteempäin. He olivat, muutaman askeleen, lähempänä ja tarkkailivat. Azure Warloc kohotti kätensä ja iski samassa, hopeisen salaman päin Raitoa. ”Aaaargh!” Raito huusi lentäen kauemmas. Raito lennähti maahan ja noustessaan, Otiar lennähti vasten häntä. Azure Warloc, tuhahti hieman virnistäen ja kääntyi, astellen Scorpplingin, vasemmalle puolelle. ”Rose...” Red Scorppling kuiskasi, seuraavan hahmon ilmaannuttua. Daichi hätkähti, nähdessään sinihiuksisen... Tytön? Viitassa ruusu. Blue Rose, sinisissä vaatteissa, seisoi Red Scorpplingin oikealla puolella. Heti Smaragdi Dragonin vieressä. Tyttö astui, muutaman askeleen eteenpäin. Hän nosti ruusua pitelevän käytensä Otiariin ja Raitoon, jolloin, siniset ruusun terälehdet, lennähtivät miehiä päin. Kumpikin miehistä, huusi ja kirosi, kun he lensivät seinää vasten. ”Mi-... Mitä tämä oikein...?!” Raito kirosi, nousten taas pystyyn. Blue Rose, kääntyi ja käveli Smaragdi Dragonin viereen. ”Topaz...” Samassa, Azure Warlocin taakse, ilmaantui Topaz Eagle. Pojalla oli blondit, hiukset ja silmät olivat myös kultaiset, lisäksi hän oli muita, lyhyempi. Viitassa oli, kotkan kuva. Topaz Eaglen, vasemmalla olkapäällä oli, kultainen kotka. Blondi astui eteen, kohottaen kätensä. Kotka lennähti ilmaan, avasi suunsa ja kirkaisi. Kotka kirkaisi, miesten suuntaan ja kirkaisua saatteli kultainen valon säde. ”Aaargh!” Kumpikin miehistä, huusi taas. Topaz Eaglen kääntyi, kotkan palattua hänen olalleen, ja palasi, virnistäen Azure Warlocin viereen. Azure katsoi poikaa ja hymyili, laittaen kätensä tämän olalle. ”Amethyst Eyes...” Tumman violetti hiuksinen, poika ilmaantui. Pojan viitan, kuva oli... Kuin silmä. Amethyst Eyes, astui Blue Rosen takaa ja käveli eteen. Poika kohotti kätensä, kiskaisi selästään miekan ja viilsi sillä, ilman halki. Samassa terä alkoi, hohtaa violettina, kun se oli irronnut. Se lennähti Raitoon ja Otiariin ja lennätti kaksikon, yhä kauemmas. ”Aaarh!” Violetti terä, palasi miekkaan ja kiinnittyi. Amethyst Eyes käänähti, viitta hulmuten ja sanaakaan sanomatta, palasi paikalleen. Red Scorppling nyökkäsi ja sanoi: ”Beryl's will...” Samassa, valko hiuksinen hahmo oli, Topaz Eaglen takana. Hopeiset siivet, valkoisessa viitassa. Beryl's will asteli, vaistomaisesti eteen  ja hihoista putosi, kumpaakin käteen, myrkytettyja sembonneuloja. Teini astui, lähemmäs ja viskasi neulat ilmaan. Samassa, neulat lennähtivät Raitoon ja Otiariin. ”Kkhh! Mitä riivattua?!” Raito kirosi, vetäen neulat kädestään, huojuen. Beryl's will, palasi paikalleen. Pojan päästessä paikalleen, Red Scorpplin kuiskasi, viimeisen nimen: ”Obsidian Price...” Musta hiuksinen ja silmäinen, poika seisoi, Amethyst Eyesin vieressä. Pääkallo koristeinen, viitta hulmahti, pojan astuessa eteen. Obsidian Price, seisoi Raitoa ja Otiaria vastapäätä. Pojan kädessä oli, musta viikate ja teini nosti sen. Hän nosti sen silmiensä tasalle ja huiskaisi ilmaa. Samassa, hurrikaaninlailla pyörivä, tuuli puhalsi Raitoon ja Otiariin. ”Aaaargh!” Miehet lennähtivät mutta, eivät kyenneet kunnolla enään nousemaan. Obsidian Price, tuhahti nyökäten ja palasi paikalleen. Viimeisen teinin, palattua, Red Scorppling kääntyi Deriin ja muihin Auraihin. Teini hymyili. ”Deri...” Hän sanoi, katsoen Deria ja sitten Raitoa ja Otiaria. ”Tiedät, mitä tehdä...?” Deri, ei epäröinut nyökätä. Kaikki Aureit olivat, nyt muiden luona ja katsoivat Raitoa ja Otiaria. ”Tämä jää tosiaan, viimeiseksi, ratkaisevaksi iskuksi.” Smaragdi Dragon, virnisti miehille. Teini nosti kätensä, samoin Ryo hänen vieressään. Azure Warloc ja Terya, nostivat kätensä. Blue Rose ja Daichi. Topaz Eagle ja Jakkaru, sekä Amethyst Eyes ja Araiguma. Beryl's will ja Seikatsu. Obsidian Price ja Shin. Viimeisenä, Red Scorppling katsoi Deria. Yhdessä, he nostivat kätensä. ”Tehdään tämä... Vielä kerran.” Red Scorppling sanoi, hymyillen. ”Selvä!” Muut sanoivat, yhteen ääneen. ”Smaragdi, vihreä!” Smaradgi Dragon ja Ryo huusivat, vihreän valon lennähtäessä. ”Azure, hopea!” Azure Warloc ja Terya huusivat. Hopeinen valo. ”Blue, sininen!” Blue Rose ja Daichi huusivat. Sininen valo. ”Topaz, kullankeltainen!” Topaz Eagle ja Jakkaru, huusivat. Keltainen valo. ”Amethyst, violetti!” Amethyst Eyes ja Araiguma, huusivat. Violetti valo. ”Beryl's, valkoinen!” Beryl's will ja Seikatsu, huusivat. Valkoinen valo. ”Obsidian, musta!” Obsidian Price ja Shin, huusivat. Musta valo. Viimeisenä, olivat Red Scorppling ja Deri. He katsoivat toisiaan, nyökkäsivät ja katsoivat sitten, Raitoa ja Otiaria. ”Red, punainen!” Punainen valo ja muut valot, lennähtivät, Kaksikkoa päin. Kahdeksan valon sädettä, sokaisivat huoneen. Samassa, Raito ja Otiar, huusivat tuskasta, kun säteet osuivat miehiin. ”Eeiih!” Raito huusi, yrittäen suojata itsensä. ”Eihän tämä... Ei tämä voi, näin päättyä!?” Yhtäkkiä, ei kestänyt, kuin salaman, sekunnin tuhannes osa. Paikka räjähti ja Sasorin, Nodahin, Seirun, Kurosunan ja muiden silmät laajenivat. ”Varokaa!” Kurosuna huusi, puraisteen sormestaan verta ja iskien kätensä maahan. Nopeasti, iso musta hiakka seinämä, suojasi heitä. ”Deri!” Sasori, Deidarara ja Daisuke huusivat. ”Kkhh!, Ryo!!” Raichi, Richi ja heidän vanhempansa, Nodah ja Deisty huusivat. ”Uuuuaaaaarrgh!” Raito ja Otiar huusivat, valon osuessa. Samassa vielä yksi, värivalojen rähähdys ja kohta missä he olivat olleet, oli musta ja palanut. Kumpaakaan, ei näy missään. Sasorin ja muiden yllätykseksi, Deri ja muut, ovat yhä pystyssä. Red Scorppling kääntyy Deriin ja asettaa kätensä palan rintaan. Samassa punainen valo hohtaa, poika alkaa haalistua. ”Mi-...?!” ”Ei hätää...” Red Scorppling kuiskaa, hymyillen ja hänen katoa, yhdistyen Derin kanssa. Myös muut, tekevät samoin Aureille. Deria huimasi, hänen päässään huimasi ja kaikki oli sekavaa. Samassa Deri, tunsi putoavansa polvilleen, huohottaen. Tämän jälkeen, poika kaatui vatsalleen ja tunsi kaiken ympärillään kieppuvan. ”Deri! Deri?!” Deri kuuli, vain vaimeita ääniä, mutta ei ymmärtänyt niitä. Hän halusi, vain nukkua. Levätä. Samassa kaikki pimeni.
-Myöhemmin.-
Deri avasi silmänsä, huomaten olevansa muualla. Hän makasi sängyssä, petto päällän ja tuijotti kattoon. Jokin pyyhki, pojan kasvoja ja Deri käänsi päätään, vasemmalle, nähden äitinsä. Deidara istui, poikansa vuoteella ja pyyhki kostealla rätillä, poskea. ”Ä-... Äiti?” Deri kuiskasi, kun blondi katsoi punapäätä ja hymyili. ”Hei, kulta...” Deidara hymyili, suudellen punapäätä otsaan. ”Deri?” Deri kääntyi, katsoimaan oikealle ja näki suoraan Ryon, smaragdin vihreät, silmät. Vanhempi poika tuijotti häntä, Terya ja Terry takanaan. ”Ryo...?” Deri kysyi ja poika nyökkäsi. ”Terya... Terry?” ”Sinullahan, kesti herätä.” Terya sanoi, istuen toiselle puolelle sänkyä. Deri räpytteli: Herätä? Mitä, ihmettä oli oikein tapaht-...?! Samassa, Deri muisti. Hän mieleensä palasivat, viimeiset musti kuvat. ”Raito ja... Otiar?” Hän kysyi kääntyen, nyt äitiinsä. ”O-... Ovatko he...?” ”Ovat. He ovat, poissa.” Deri kääntyi, nähden isänsä kävelevän huoneeseen. Sasori hymyili ja katsoen poikaansa, joka  nyt yritti nousta ylös. ”Heitä... Heitä ei, ole enään...” Deri toisti, vaimeasti ja katsoi muita punapäitä. Hänen katseensa osui, Terryyn, jonka silmässä oli kyynel ja poika nojasi veljeensä. Terya oli kietonut, kätensä nuoremman veljensä ympäri ja nostanut Terryn, vasemman käden olalleen. Heidän ja Ryon kasvot, olivat ruhjeiset ja Ryon käsi, oli kantositeessä. Teryan pään ympärillä, oli side ja Terryn poskessa, päässä ja kaulassa myös. ”Kauanko olen... Ollut poissa?” Deri kysyi ja katsoi käsiinsä, jotka olivat siteissä. Sasori nosti kulmiaan hiaman. ”Seitsemän päivää.” Hän sanoi, astuen lähemmäksi ja siirtyen Derin, vasemmalle puolelle, Deidaran viereen. Derin nyökkäsi, katsoen edelleen käsiään. Seitsemän päivää... Eli siis viikon. Se oli kauan, mutta hän ymmärsi sen. ”Entä muut?” Hän kysyi, vilkaisten sivusilmällä Ryota, Teryaa ja Terrya. ”He ovat kunnossa.” Ryo vastasi, hymyillen, mutta hymy laski nopeasti. ”Deri...” Derin silmiin, ilmaantuivat kyyneleet, kun hän muisti Takerun. ”Deri... Hänellä ei ole... Hän on kunnossa...” Sasori kuiskasi, katsoen poikaansa. Deri jähmettyi paikoilleen ja katsahti sitten isäänsä. Pojan safiiri silmistä, valui muutama kyynel. ”Kunnossa...?” Hän kysyi, epäuskoisena. Sasori ja Deidara, nyökkäsivät. ”Takeru, hän... Hän selvisi.” Deidara kuiskasi, silissäen poikansa poskea. ”Voin-... Voinko, nähdä hänet?!” Hän kysyi, katsoen edelleen vanhempiaan. Sasori nyökkäsi, hymyillen. ”Voit, mutta...” Hän aloitti, kun Deri nousi. ”Ole varovainen. Hän ei ole, vielä erännyt.” Sasori sanoi vakavana, mutta hänen puheensa, meni kuuroille korville. Deri, Ryo, Terya ja Terry olivat, jo lähteneet ovelle. Deidara huokaisi ja nosti katseensa, Paholaiseen. ”Älä välitä, hmm...” Blondi kuiskasi. ”Hän on, vain onnellinen ja helpottunut, kuullessaan Takerun olen kunnossa. Hmm.” Deidara hymyil, painaen päänsä Sasorin rintaan. Sasori katsoi häneen ja nyökkäsi. ”Niin...” Hän sanoi, hymyillen ja silitti, pitkiä vaaleita hiuksi. ”Minä olen myös.” Deidara, kikatti hieman ja suuteli punapäätä huulille. ”Samoin, mutta.” Hän nousi ja kääntyi ovelle. ”Mennään, heidän peräänsä.” Sasori nyökkäsi ja kaksikko lähti, kohti ovia.
Takeru räpytteli, avaten silmänsä hitaasti. Teini näki, tuijottavansa kattoa ja kuuli ympäriltään puhetta. ”Jakkaru, viimeisen kerran! Anna se takaisin ja ota lääkkeesi!” Kurosunan ääni, murisi, jossain aivan lähellä. ”Uugh...” Takeru vaikeroi, tuntiessaan kipua, kasvojensa vasemmalla puolella ja rinnassa. ”Äääh! Otin, ne jo ja lisäksi... Hhmmm?” Jakkarun ääni kuului, hänen toiselta puoleltaan. ”Take?! Hei, Take?!” Jakkaru kysyi ja samalla, hänen kasvonsa ilmaantuivat. Takeru hätkähti hiaman, sillä hän näki vain oikealla silmällään. ”Hei! Takeru on hereillä!!” Jakkaru huusi, kääntyen ja huutaen, jonnekkin Takerun vasemmalle puolelle. ”Mi-...? Take!” Samassa myös Araiguman, Raichin, Richin ja muiden kasvot ilmaantuivat, näkyviin. Takeru tajusi hämärästi, että hänen vatsansa, rintansa ja oikean olkapääänsä yli, kulki side. Side peitti, myös kasvoista hänen, vasemman silmänsä. Hän tuijotti, mutta samassa sähähti kipua. ”Kkhh! Mi-... Mitä oikein?” Takeru aloitti, vaimelaa, väsyneellä äänellä. ”Nii-san!!” Takeru käänsi päätään oikealle. Samassa hän näki Derin, joka lännähti vasten häntä. ”...” Takeru ei sanonut mitään, mutta vain sähisi hieman. Hänellä oli uupunut, väsynyt olo. Eniten häntä häiritsi, vasemman puolen silmä. ”Take...?” Takeru käänsi päätään, hieman ja näki Daisuken tuijottava häntä. Takeru ja Daisuke katsoivat toisiaan, silmiin. Pienen hetken kuluttua, Daisuke imaantui velensä viereen ja halasi häntä.. ”Daisuke, varo! Takerun silmähän, hän ole vielä...” Nodah varoitti, mutta Daisuke päästi jo irti. Irti päästyään, Takeru nosti kätensä ja kosketti vasenta silmäänsä. ”Daisuke, älä kiduta veljeäsi!” Sasori huusi ja katsoi Daisukea ja Takerua. Raichi pyöräytti silmiään samalla, kun Richi virnisti. ”Oletko kunnossa, Take?” Araiguma kysyi, mulkoillen Daisuken ohi. ”Haava aukeaa, jos riehutte!” Seikatsu lisäsi. Shin, joka juuri tuli huoneeseen, juoksi. ”Hitto, pois tieltä!” Shin huusi, juosten Seikatsun luo. ”Mitä riivattua?” Seikatsu huusi, katsoen kaksosta. ”Tuolla on joku, Hime joka etsii...!” ”Mi-...? Hime?!” Daisuke huusi, sokissa. Samassa, ovelta kuului räjähdys. ”Akasuna Daisukee!” Hime, ilmaantui ja ovelle ja tuijotti Daisuke, joka oli muuttunut valkoiseksi. ”O-ou...” Deri virnisti, kun Hime ilmaantui Daisuken eteen. Tyttö iski, nyrkkinsä, suoraan Daisuken rintaan. ”Aaaargh!” Daisuke huusi, lennähdettyään toiselle, puolelle huonetta. ”Mi-...?!” Sasori aloitti, kun näki Daisuken seinässä. Hime asteli tömisten, Daisuken luo ja tarttui tätä hiuksista. ”Mitä ihmettä oikein ajattelit?!” Hän huusi, kiskoen poikaa hiuksista. ”Ensin katoa, sitten olet taistelussa ja sitten puolikuollut!!” Hime kirkui. ”Aih! Uah, Hime.. Kiltti voin selittää!” Daisuke valitti, kun tyttö löi häntä. ”Hah haa!” Raichi nauroi. ”Onnea sinulle!” ”Samoin voisi, sanoa sinulle...” Tytön ääni kuului hänen takaansa. Mustatukkaisn tyttö, seiso hänen takanaan ja alkoi huutaa hänelle. ”Ku-...?” ”Lily!” Ryo virnisti. Deri nyökkäsi. Samassa, tuulenvire puhalsi, ikkunasta Derin hiuksia. Deri nosti katseensa ja hänen silmänsä laajenivat. Hän näki vilauksen, punaisesta hupusta. ”Kiitos...” Deri kuiskasi, kun hahmo katosi. ”Kiitos, vielä kerran...” Deri hymyili...

Loppu!


My: Ihanaa! Vihdoinki valmis!
Deri: Loistavaa! Sain mahtavan roolin!
Rizu: Minulla oli, turhan pieni rooli tässä ja...
My: Tarpeeksi, iso se oli! Saat jatko-osassa... Hups!
Kaikki: Hmmm?!
Ryo: Mitäh...?
My: E he hee... ^_^''
Terya&Terry: Entä me? Mikä meidä roolimme on?
Araiguma: Olkaa jo hiljaa!
Jakkaru: xD Nii-san on, vääähän vihainen...
Shin: Minun roolini oli pieni myös...
Seikatsu: Shin, ole edes hetki hiljaa... Okei?!
Shin: Eeenn! \/.<
Daisuke: ... Olette hulluja... DeiDai-Chan?
My: Hmm? Mitä?
Daisuke: Missä Take?
Sasori: Hän on toipumassa...
My: Sasoriiii-Danna! *Halaa Sasoria*
Muut: O.o''... WTH?!
My: xD I love you, Sasori!
Sasori: Päästä irti... =.=''
Nodah: Hah hah haa! Tässä tapauksessa, en haluaisi olla sinä...
Deidara&Deisty&My: =) Oi, Sasorii, Nodah!!
Sasori&Nodah: *Katsahtavat toisiaan* Pakoon!
Urufu&Fakkusu: Isä pelkää äitiä! Samoin myös Deidaraa ja DeiDai-Chan x3
Iguru&Musuko: *Nyökkäys*
My&Kaikki: Kyllä!
My: *Taputtaa kaksosia päähän* ^_^ Totta!
Raichi: Niin, siitä jatko-osasta...
My: En vastaa kysymyksiin! -.-"
Seiru: Miksi? =)
My: ... En kommentoi, en ole vielä varma...
Raichi&Richi: *Etsivät, käsikirjoitusta.*
My: ... Mitä te teette?
Takeru: He kai, etsivät käsikirjoitusta...
Kaikki: Missä välissä tulit?!
Takeru: xD Äsken ja DeiDai-Chan...*Myrkyllinen ääni*
My: Hmm.. Öh, joo?! ^_^''
Takeru: Mikä helvetti tuo loppu oli?! Yrititkö tappaa minut?!!
Daisuke: Take, turpa kiinni!
Hikari: *Tuijottaa ulos.*
Migi: *Puoli unessa, nuokkuu tuolilla*
Jishin&Sinjitsu: *Mutinaa:* Toivottavasti, meillä on isompi rooli ja...
Kage: Terve, velipoika! XD
Hikari: *Lentää tuolilta alas* Kage? Mitä hittoa?!
Migi&Jishin&Sinjitsu: *Tuijottava*
Hikari&Kage: *Riitely*
My: Heh hee! Jätetään tämä tähä!
Kaikki: NÄHDÄÄN JATKO-OSASSA!!
My: Juuri nii >.\/ Tavataan siis silloin! Siihen asti...
Kaikki: NÄKEMIIN JA HYVÄÄ KESÄÄ!!!


Jatko-osa, ilmestyy nimellä: Red Team vs. Dead Team!
Nähdään silloin!