SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:8. Kuka on, Shura tai Katsuyo?!

”Ten-Tenga...? Olet Neko...?!”

Tenga tärisi, silmät pelkoa täynnä ja tuijotti heihin. Rizu oli pysähtynyt, käsi edelleen pystyssä ja tuijotti myös tajuamatta, että oli juuri itse äsken, paljastanut korvat: ”Ten-Tenga, mi-minä... Olen pahoillani, en...”

Tenga pudisti päätään, samassa ja kyyneleet tipahtelivat, hänen silmistään. ”Mi-mitä?!” Deri kuiskasi ja kääntyi Tegiruun. Terigu seisoi, osittain myös itse järkyttyneenä. Teini katsoi, nuorenpaa veljeään ja sulki sitten silmänsä. ”Voi, eiii...” Hän mutisi, nostaen käden hiuksiinsa ja pörröttäen niitä. ”Ei tämän, näin pitänyt selvitä...”
”Si-sinä...?” Araiguma kysyi, kääntyen häneen: ”Te... Te tiesitte...?” ”Tietenkin, me tiesimme... Heti alusta asti!” Koko ryhmä kääntyi ovelle, nyt Shinwaan, Densetsuun, Deirasuun ja Raraan. Nelikko katsoi heihin, hieman levottomana. ”Tiesimme, heti alusta alkaen...” Rara sanoi hiljaa. ”Siksi, juuri meidät valittiin, suojelemaan häntä ja...” ”Nyaah...” Muiden katse osui, uudelleen Tengaan ja nyt Tegiruun, joka oli lähempänä veljeään. ”Nnaah... Nhyyanh'aa...” Tenga valitti, peitellen edelleen korviaan ja pidellen silmään kiinni. Poika nosti katseensa, tuntiessaan Tegirun lähellään. ”Tenga...” Tegiru kuiskasi, laskien kätensä ja koskettaen hiljaa, pojan olkapäätä. Nuorempi, hätkähti ja korvat nykivät, vaistomaisesti käsien alla.

”Deri, kun sanoit...” Hän aloitti, kääntyen nyt Deriin: ”Nähneesi unessa pojan, niin... Näyttikkö hän, Tengalta?” Derin silmät laajenivat hieman, muiden kääntyessä häneen myös. ”... Vähän tai, aika paljon... Aluksi luulin, häntä Tengaksi...” Deri totesi, katsoen Tegirua silmiin. ”Kutsuitko tai kutsuiko, jokin häntä Kineniksi?!” Tegiru kysyi, häneltä vaistomaisen oloisena. Deri aikoi, juuri vastata, kunnes tajusi: Tegiru ei, kysynyt sitä muiden kuullen! Vaan ainoastaan, häneltä. ”Kyllä; Minä kutsuin, häntä sillä nimellä. En tosin, edes itse tiedä miksi tai miten...” Deri ajatteli päässään, katsoen Tegiruun. ”Hän vaikutti tutulta. Aivan, kuin olisin tavannut, hänet ennenkin. Minä vain...” ”Itse asiassa, oletkin Deri: Olet tavannut hänet, monta kertaa aikaisemmin. Et vain, muista sitä...” Tegirun ääni keskeytti.

”No, mennäänkö nukkumaan takaisin?” Pojat kääntyivät, nähden Sasorin, Souman ja Zarinagin ovella. Souma katsoi pojista, suoraan Tengaan ja Tegiruun. ”No niin: Nyt nukkumaan, kaikki. Huomenna on aikaa, keskuteluille. Aamulla, teidän oltava valmiita, eräämään aikaisin.” Sasori sanoi, viittilöiden kaikki paitsi; Terryn, Teryan ja Derin. Zarinagi ohjasi, pojat pois ja takaisin huoneisiinsa. Souma rauhoitti, Tegirun kanssa Tengaa ja sai suostuteltua, pojan vastahakoisesti jaloilleen: ”Tenga taitaa, viettää yön täällä.” Souma sanoi hiljaa, katsoen muihin: ”Samoin Tegiru.” Deri, Terya ja Terry nyökkäsivät samalla, kun Sasori katsoi, Soumaa oudosti. Hetken näytti siltä, että veljekset olisivat käyneet, äänetöntä keskustelua mielessään. ”Selvä... Tenga voi, nukkua Ryon sängyssä. Ryo ja Sumaru ovat, kahdestaan. Nodah ja Nobu, ovat heidän kanssaan.”

Souma auttoi, askelissaan kompuroivan Tengan, sänkyyn ja peitellen hänet. Tenga oli, peittänyt korvansa, uudelleen hupullaan. ”Haluatko, että nukun vieressäsi?” Tegiru kysyi, huolestuneena ja katsoi veljeään, joka nyökkäsi. Terya ja Deri auttoivat, Tegirulle patjan ja Deri antoi, toisen tyynyistään pojalle. Terigun saatua, vielä peiton ja lakanan, Souma ja Sasori toivottivat, pojille hyvää yötä...

-Tuntematon, kuka tietää.-

Ikari istui katolla ja katseli, otsa rypyssä täysikuuta: Kuu toi, paljon muistoja mieleen... Niin hyviä, kuin pahojakin... ”...Tulit aikaisin...” Ikari vain, nyökkäsi lyhyesti, kuultuaan äänen: ”Niin... Tuleeko, hän kohta?” Hän kysyi, kääntäen katsettaa hieman. ”Hmm? Tarkoitat, Katsuyoa?” ”Ketä, muutakaan?... Ja muuten, Shura-sensei?” Ikarin ääni muuttui, yhtäkkiä vihaisen kuuloiseksi: ”Miksi, se poika on täällä? Edelleen, jo viidettä vuotta?” Shura huokaisi, astuen lähemmäs. ”... Mitä tarkoitat?!” Hän kysyi. ”Ikari, tämä on, käsitelty aikaisemminkin...” Ikari nyökkäsi ja kääntyi taas kuuhun. ”Niin kauan, kuin poika on täällä; Deirasu ei voi, tehdä mitään... Muistot palaavat sen päivän, jo pelkästä ajatuksesta ja saavat, hänen mielensä sekavaksi...” Puhuessaan, Shura astui, ensimmäistä kertaa varjoista kuunvaloon: Mustaan viittan, sopivat lyhyet valkoiset hiuset. Sekaisin olevat hiukset, peittivät oikean silmän, mutta vasen... Vasemman silmän, rubiinin punainen katse, oli nyt Ikarissa. Katse huokui päättäväisyyttä, itsevarmuutta ja potenttiaalia. Ikari ei välittänyt, vaikka kaikki ympärillä, vaikutti kylmenevän: ”... Tuntuu kuin, vasta äsken hän, olisi kodonnut...” Teini kuiskasi, kuunvaloin valaistessa pojan. ”Ja koko, Kakorikun olisi muuttunut... Siitä, minkälainen se vielä, joskus oli ollut...” ”Paratiisista, Helvettiin... Olet oikeassa Ikari, mutta...” Shura hiljeni ja hänen huulilleen, muodostui pieni hymyn kaltainen: ”Onko sinulla asiaa, Katsuyo?”

Samassa musta hiuksinen, poika oli ilmaantunut, Shuran taakse. Safiiriset silmät, paljastuivat ja katse kääntyi maasta poikaan. ”Se sinun, luulisi tietävän, jo itse...” Katsuyo, kuiskasi kylmänä. Shura hymähti, kääntyessään ja kohtasi nyt, Katsuyon katseen. Katsuyon safiirin ja Shuran rubiinin, väriset Sharinganit, kohtasivat toisensa. ”Tiedät, sen jo; Aikai, jonka käytät näin, menee vain hukkaan...” Katsuyo sanoi, katseen muuttuessa. ”... Minulla on, tapani... Aika ja hetki, ovat vain ajan kysymys...” ”Joka johtaa, vielä useampiin kuoleman tapauksiin...” Ikari oli, nyt kääntynyt kaksikkoon ja nousi seisomaan. Hän katsoi, nyt Katsuyoa ja astui askeleen lähemmäksi. Kumpikaan, vanhempi poika ei, kiinnittänyt nuorempaan huomiota. Ikarin astuessa, vielä toisen askeleen ja siirtyen Shuran eteen, Katsuyoa vastapäätä ja aikomuksena tarttua selässä olevaan, kristallipäiseen keihääseen...: ”Ikari, älä hätäile...” Shura totesi rauhallisena, antaen Ikarille oudon, huolehtivaisemman ilmeen: ”...Sinun ei, tarvitse taistella tai tehdä nyt mitään...Ymmärrätkö...” Se ei ollut kysymys. Ikari käännähti, Shuraan ja katsoi häntä: ”Mutta, Shura-sensei...?” Teini katsahti, sitten uudelleen Katsuyoon. ”... Olet vajonnut, alemmaksi Shura...” Katsuyo sanoi hiljaa. ”Käyttää nyt, orvosta pojasta koulutettua, murhaajaa suojanaan...” Nuorimman pojan, silmät laajenivat sanoista. Ikari käännähti, antamaan Katsuyolle vihaisen häikäisyn, vanhemman pojan äskeisistä sanoista. Katsuyo jatkoi: ”...En olisi uskonut tälläistä edes, sinulta; itse Akato Shironolta, Punavalkoiselta Paholaiselta...” ”Ole hiljaa! Et edes, tunne Shura-seiseita!” Ikari huudahti yhtäkkiä ja paljasti hampaansa, muristen: ”Et tiedä, millainen hän on! Et tunne häntä ja...!” ”Ikari! Ole hiljaa!” Shura kääntyi, Ikariin ja katsoi poikaa tiukasti. Ikari näytti, hämmästyneen hieman ja kääntyi tähän. ”Mut-” Hän aloitti, mutta Shura keskeytti: ”Sanoin, että hiljaa... Ikari...” Ikari tuijotti, mutta laski kuitenkin katseensa.

”...Ja Safaiyakara Sharinganan...” Hän aloitti, katsoen Katsuyoon: ”Ikaria tai muita, ei ole koulutettu, vain murhaajiksi...” Hän sanoi. ”...Ikari ei myöskään, uhraudu tuosta vain, kenen tahansa puolesta...” Shura antoi, pienen murinan lopulla ja kumpikin tuijotti toisiaan. Katsuyo nyökkäsi ja katsoi, vielä Ikaria. ”...Red Scorpplingin-Aurei...?” Katsuyo kuiskasi, katsellessaan Ikarin kasvoihin. Shura nyökkäsi: ”Kyllä, hän on... Aivan kuten, teillä on hän...” Katsuyo ei vastannut, vaan puhui muuten: ”Tiedät, heidän jokaisen...?” Hän kysyi, Shuran nyökätessä. ”Tietekin... Rara on, Smaragdi Dragon ja Densetsu on Amethyst Eyes...” Shura sanoi. ”Shinwa on Topaz Eagly, Kaitora on Beryl's will ja Sumaru taas, on Obsidian Price...” Ikari katsoi, Shuraa ja Katsuyoa yllättyneenä. ”Ja Blue Rose...?” Katsuyo kysyi, vaikka näytti jo tietävän. ”Hmm... Tegiru on ainoa, jonka... Kyvyt, ovat sitä tasoa. Tosin...” Shura hiljeni ja Katsuyon kanssa, tuijottivat toisiaan silmiin: ”Deirasu on, Azure Warloc ja...” ”Tegan voimat, ovat suuremmat kuin...” Katsuyo keskeytti, äänen muuttuessa varmemmaksi: ”...Yhdelläkään toisella, Aureilla! Hän on myös...” ”Red Scorppling ja Hikarinoni!” Shura sanoi, virnistäen hieman. ”Aivan, kuten sinäkin... Katsuyo...” Katsuyo vain hymähti ja sanoi: ”...Ja sinä olet, Kagenoni...”

”Toivotan onnea, jatkoon... Katsuyo, sinä tulet tarvitsemaan sitä...” Shura sanoi, hymyillen. Katsuyo hymyili takaisin: ”Samoin sinä; Olen itse, kouluttanut heistä parhaimmat... He eivät, voi hävitä. Ei nyt, kun Akaguma on liittoutunut, heidän kanssaan...” Shura naurahti hieman: ”Heh! No, Deirasu onkin oma suosikki-oppilaasi. Samoin Rara...”

-Seuraavana, aamuna. Akasunan talolla.-

”No, mistä te... Tunnette Katsuyon alkujaan?” Araguma kysyi, syöden muroja samalla. ”Hän koulutti, meistä miltein kaikki itse!” Rara sanoi, haukotellen ja puraisi lepäänsä. ”Hän on, kuitenkin aika... No salamyhkäinen...” ”Katsuyo-sama näyttäytyy ja katoaa, aina yllättäen!!” Densetsu keskeytti, kääntäen katseensa. Deri rypisti otsaansa: ”Onko tämä ''Katsuyo'' sitten, sama henkilö, jonka tunnistit Terya?” Hän kysyi ja katsoi eteensä, pöydän vastapuolella, istuvaan Teryaan. Terya kääntyi häneen ja nyökkäsi: ”Joo. Olen kuullut hänestä, monta kertaa aikaisemmin.” Terry nyökkäsi nyt, veljensä vieressä: ”Mi-minä myös! Hän on voimakas!” Pojat nyökkäsivät. ”Katsuyo-sama tunnetaan, myös nimellä; Safaiyakara Sharinganan ja Hikarinoni!” Deirasu sanoi, nousten pöydästä. ”Hän on yksi, harvoista Akasunista... Jolla on Sharingan! Lisäksi hänen Sharinganinsa, ei ole punainen vaan sininen!”

”Huomenta!” Tegiru ilmaantuiu huoneeseen, portaikosta ja siirtyi keittiöön, muiden luo. ”Huomenta, Tegiru!” Souma tehrvehti, olohuoneesta. ”Huomenta, isä!” Tegiru hymyili, Tengan seuratessa häntä. Muut yrittivät olla, häiritsemättä Tengaa ja yrittivät käyttäytyä normaalisti. Poika oli, peittänyt korvansa, taas hupulla. Hän istui, koko ruokailun ajan hiljaa ja ei puhunut sanaakaan. ”Hei, Kai! Anna juusto!” Shinwa valitti, yrittäen tarttua lautaselle, viipaloituihin juusto-siivuihin. ”Heh hee! Viipaloi omat, juustot!” Kaitora nauroi, ojentaen juustuo ensin Rizulle ja sitten Tengalle. ”Aargh! Tänne se, Kai!” Shinwa huusi, hypäten pystyyn ja keikahtaen, samantien tuolilta alas, kunnon ryminällä.

”Shinwa, älä riehu ja Kai! Lopeta ruualla leikkiminen!” Zarinagi huusi, olohuoneesta. ”En minä, tehnyt mitään!” Kaitora huusi ja virnisti, muiden pidätellessä naurua ja katsellessa, kun Shinwa nousi kiroten. ”Hei! Tulkaa äkkiä tänne!” Kaikki kääntyivät, jopa aikuiset, nähden Jakkarun huohottavan portaissa. ”Ry-Ryo! Ryo ja Sumaru!! He heräsivät!” Jakkaru huusi, virneen levitessä pojan kasvoille. ”He ovat, kummatkin hereillä!”

”Mi-mitä?! Oikeasti?!” Kaitora ja Deri huusivat, yhteen ääneen. ”Jo-joo! He haluavat nähdä teidä ja...” Jakkaru ei, ehtinyt puhua loppuun, ennenkuin kaksikko juoksi ohi. ”Eh? Täh?” ”Hidasta, sakaali-poju...” Araiguma hymyili, kun kumoon lentänyt Jakkaru nousi. ”Hhmmm... No hei, haluvat oikeasti nähdä heidät...” Jakkaru sanoi, kohauttaen olkiaan huolettoman ja väsyneenä. Hän koatsoi vanhempaa veljeensä, joka nyökkäsi.

-Ryon ja Sumarun huoneessa.-

”Ryo! Sumaru!” Deri ja Kaitora huusivat, yhteenääneen lennätettyään oven auki. Samassa, Deri näki Ryon: Ryo makasi, puoliksi istuma asennossa ja oli kääntänyt päänsä Sumaruun ja kaksikko puhui jostain. He nostivat, katseensa ja kummankin pojan ilme, kirkastui huomattavasti. ”Deri!” Ryo huusi, Deri ilmaannutta hänen viereensä. ”Ryo! Luojan kiitos, olet kunnossa!” Deri huusi, heittäytyen halaamaan toista teiniä. ”Heh hee! En minä, näin helpolla kuole...” Ryo nauroi, Derin päästäessä irti. ”Miksi?...” Deri kysyi, katsoen lattiaan. Ryon virnisys laski, kun Deri alkoi tärisemäänja hiukset varjostivat silmät. ”Miksi...?” Deri toisti, nyt ääni horjuen ja yhden kyyneleen tipahtaessa, hänen silmästään. ”Miksi teit sen?! Miksi hyppäsit, minun ja Ribenjin viikatteen väliin?! Ei sinun olisi tarvinnut, ottaa osumaa minun puolestani vastaan!!” Hän huusi samalla, kun kyynelet alkoivat rullata poskilla. ”Tajuatko edes, miten.. Miten huolissani, olen ollut?! Luulin jo, etten näe sinua enään ja..!” Samassa Ryo nosti kätensä ja veti, Deri lehemmäksi. Hän halasi, nuorempaa poikaa lujasti ja piti tätä lähellään.

”Anteeksi...” Hän kuiskasi, tuntiessaan Derin kyyneleiden tippuvan niskaansa. ”Olen pahoillani, en vain... Kehoni liikkui itsestään, enkä... En voinut, sille mitään...” Kaitora ja Sumaru olivat, kääntyneet kaksikkoon ja hymyilivät nyt kumpikin. ”Mutta, mielestäni pääasia on: Ettei, kukaan meistä nyt, loukkaantunut vakavemmin... Vai kuinka?” Ryo hellitti, otettaan Derista ja päästi irti, katsoen poikaa kasvoihin. ”Jo-joo, mutta...” Derin silmien kyyneleet, eivät olleet, vielä kokonaan pysähtyneet: ”Älä enään, ikinä tee samaa uudestaan... Okei? En tahdo nähdä, enään yhdenkään läheisenä loukkaantuvan silmieni edessä... Tai minun takiani... Heittäen pois, oman henkensä ja turvallisuutensa... Minun henkeni tai turvallisuutenit takia...” Hän kuiskasi. ”Se ei, ole sen arvoista. Oikeasti...”

”Sumaru, oletko juonut lainkaan?!” Kaitora kysyi huolissaan, Derin vieressä ja katsellen nuorempaa veljeään: Sumarun kasvot, olivat melkein, kokonaan valkoiset ja viileät. Kullankeltaiset silmät, olivat kuolleen tummat ja teini vaikutti uupuneelta. ”...” Sumaru ei, jaksanut edes vastata, mutta nyökkäsi hieman. Kaitora rypisti otsaansa ja pyöräyttäen silmiään: ”Deri ja Ryo, oletkeko huomanneet...?” Hän aloitti, kääntyen Deriin ja Ryon. ”Että, rakas pikkuveljeni on... Maailman surkein valehtelia, heti teidän jälkeenne?” Deri ja Ryon, katsoivat häntä, sitten toisiaan ja uudelleen häneen nyökäten: ”Joo! Huomasin sen juuri!” Ryon virnisti, Kaitoran kääntyessä Sumaruun uudelleen. ”

”Me huomasimme, sen myös!! Juuri, äsken!!” Nelikko kääntyi, nähden Densetsun, Deirasun, Raran ja muut. Myös aikuisista Nodah, Sasori ja Nobu, seisoivat ovensuussa. Nobun silmät laajenivat, kun hänen katseensa osui, hänen kuopus poikaansa: ”Sumaru! Luojan kiitos, Sumaru!!” Samassa Nobu siirtyi, ovelta veljensä vierestä, Kaitoran ja Derin väliin. Hän katsahti samassa, Dumarua ja hänen silmänsä laajenivat, kun hän näki pojan kasvot: Katse oli kuollut ja masentuneen näköinen. Silmissä näkyi pelkoa ja yksinäisyyttä. ”Luojan kiitos, olet kunnossa! Sumaru, luojan kiitos! En koskaan halua, menettää sinua uudelleen!!” Nobu siirsi kätensä, halatensä poikaansa ja Sumaru halasi takaisin. ”En halua, uudelleen pois, isä...” Sumaru mumisi, haudaten päänäs isänsä niskaan. ”Eikä! En anna, kenenkäänkään tehdä sinulle pahaa! Ei enään!” Kaitora julisti. ”Tässä...” Nobu sanoi, vetäen hihansa ylös ja ojensi, rannettaan pojan suuntaan: ”Juo, Sumaru...” Sumaru käänsi, katseensa pois ranteensa. ”...” ”Sumaru!” Poika katsoi isäänsä ja nielaisi. Hän avasi suunsa, paljastaen terävät kulmahampaansa ja upotti ne, isänsä ranteenseen. Samassa Sumaru, imi isänsä ranteesta verta! Samalla, myös pojan silmät, palautuivat normaaleiksi eli kullankeltaisiksi. Katse muuttui, eloisaksi ja pirteämmäksi. Nopeasti, Nodah oli siirtynyt taas Ryo luokse ja pojat väistivät, jotta Sasori pääsi sisään myös. ”... Isä?” Sasori kääntyi katsomaan Deria, joka katsoi isäänsä silmiin. ”?? Hmm, kyllä Deri??” ”Tuli vain mieleen...” Deri aloitti katsoen Nobuun, otsa rypyssä: ”Kun sanottiin, että Zarinagi on vanhin, Kurojaki vanhempi-ja Aka nnuorempi-kolmosveljesi....” Deri katsoi, uudelleen isäänsä: ”Ja Souma toisiksi nuorin ja Nobu nuorin, niin... Mihin väliin, Akame kuului?” Sasorin silmät laajenivat hieman, kun hän tuijotti poikaansa. ”Eh? Mistä sinä nyt, tuollais näin...?!” ”Eikö, Akamen pitänyt olla myös pikkuveli?”

”Mitää?!” Kaikki huoneessa olijat, hyppäsivät ja kääntyivät, nähden Zarinagin, Kurojakin, Akan ja Souman. Nelikko ja huoneessa ollut Nobu, vain tuijottivat Sasoria: ”Akame Nii-san olisi, Sasoria nuorenpi?!” Aka kysyi, pidätellen naurua: ”Ei ikinä! Akame oli, Zarinagin nuorempi kaksonen!” Souma sanoi, hämmästyneenä ja antoi Sasorille, kieltävän ilmeen. Derin ja Ryon silmät laajenivat: ”Mut-mutta?!” Kumpikin poika tuijotti. Nodah, Seiru ja Kurojsuna, jokat oli ilmaantuneet, päättivät pysyä hiljaa.

”Sasori hei! Mitä ihmettä olet, oikein mennyt selittämään, omille lapsillesi?!” Zarinagi kysyi, hieman pettyneen ja vihaisen kuuloisena. ”Ööh... En mitään, erikoista...” Sasori mumisi, sulkien silmänsä ja painaen oikean kätensä, silmiensä peitoksi. ”Minä vain...” ”No, Sasori tykkäsi aina, leikkiä isoveljeä Akelle!” Nobu sanoi, virnistäen. ”Turpa kiinni, Nobu!” Sasori huusi ja muut nauroivat. Jatkuu!

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:7. Tengan salaisuus.

-Samaan aikaan, toisaalla.-

”Helkkari, Batsu! Missä hitossa olet?!” Ribenji huusi, kulkien mustassa palatsissa. Muriseva teini avasi, oven suureen kirjaston tapaiseen saliin. ”Hitto: Batsuu!” Missä ihmeessä, yksi 13-vuotias kakara, voisi oikein olla?! Samassa Ribenji kuuli, liikettä takaansa ja kääntyi. Suoraan, jokin törmäsi häneen kiroten: ”Aaih! Mitä hittoa, Ribe?!” Ribejin laski katseensa, toiseen musta hiuksiseen poikaan. Poika hieroi päätään ja oli nyt, lentänyt kumoon. Pitkät hiukset ylttivät selkään ja silmät olivat, tummansinisen ja mustan vivahteikkaat. Tummansininen, leväehihainen pitähihainen oli, pojalla. Housut olivat, leveälahkeiset ja mustat. ”Missä helvetissä, olet oikein ollut? Batsu?!” Ribenji kirosi, laskien viikatteensa, Batsun kasvojen tasalle. ”Hmm? Hanketsu-saman, koulutuksessa tietty!” Batsu vastasi vihaisena, hieroen edelleen otsaana. ”Hän piti, yhden lisätunnin! Ja lisäksi...” Poika murisi noustessaan ja katsoi Ribenjia silmiin: ”Ikari-sama on etsinyt sinua! Hänellä on asiaa ja hän haluaa, koko ryhmän paikalle!” Ribenji nosti, hieman yllättyneenä kulmiaan: ”Ikarilla on asiaa?!” Hän toisti, tuijottaen lyhyempää poikaa. Batsu nyökkäsi ja sanoi: ”Joo. Ikari-samalla on myös, viesti Shura-samalta! Kaikkien on, kokoonnuttava: Shura-saman viesti on, kuulemma tärkeä!”

-Illalla, Englannin sairaalassa, Deri ja muut.-

Derin pää nuokkui, kun hän yritti väkisin ja mahdollisimman hyvin, pysyä valveilla. Hän istui, edelleen Ryon vuoteen vieressä ja katseli poikaa. Ryon ei, ollut vielä herännyt ja Deri oli, valvonut koko ajan. Hän oli, vain valvonut ja katsellut häntä. Hän ei, voinut jättää Ryoa. Ei nyt, kun poika oli toipilas ja hauraan näköinen.

”Deri, hei! Mene, välillä nukkumaan.” Deri hätkähti nostaessaan katsettaan: Terya seisoi, Araiguman ja Jakkarun kanssa ovella. ”Kuule, isä sanoi, että Souma tulee hakemaan meidät.” Araiguma sanoi, haukotellen. Jakkaru haukotteli, myös ja hieraisi silmiään. Deri rypisti otsaansa: ”Jään tänne yöksi...” Hän vastasi ja käänti katseensa, takaisin Ryon. ”No, isäsi sanoi samaa: Hän sanoi, että jäisit mieluummin ja...” Densetsun huuto, keskeytti Teryan: ”Hei, kyyti tuli! Vauhtia!” Pojat kääntyivät, Densetsuun nyökäten. Densetsun perässä tullut, Souma kääntyi Deriin: ”Tule sinäkin, Deri. Voit tulla, aamulla takaisin. Vierailu-aika päättyy, muutenkin kohta.” Deri katsoi, setäänsä ja sitten vielä Ryoa, nyäkäten: ”Okei. Tulen heti, aamulla takaisin?” Hän kysyi, katsahtaessaan Soumaan, joka nyökkäsi. Deri katsoi, vielä Ryo ja nousi. Hän kääntyi ovelle, nähden muiden poikien lähtevän hissin suuntaa. Vielä ennen kuin, hän oli ovella, hän kääntyi Ryoon. ”...Nähdään, Ryo. Tulen aamulla takaisin...” Deri kuiskasi, ovelle päästyään ja sitten käytävään. Viimeisenä, kun hän sammutti valot ja sulki oven, hän hymyili nukkuvan pojan suuntaan: ”Öitä, Rii...” Hän hymyili, sulkien oven jälkeensä: ”Hyvää yötä...” Deri kääntyi hissille, käveli sen luo ja painoi hissin, kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen.

Derin astuessa, ulos hissistä ja ilmaantuessa aulaan, hän näki muut: Souman lisäksi, myös Nobun ja Nodahin. Nodah kiitti, juuri lääkäreitä poikansa leikkauksesta ja Souma, yritti piristää Nobua. Kaitora istui, isänsä vieressä ja tuijotti lattiaan. ”Hmm? No niin; Nyt, kun Deri tuli voimme lähteä.” Souma sanoi, kääntyen nyökkäävään poikaan. Nodah katsoi, ryhmän kävellessä ulos, Deriä varovasti. ”Oletko kunnossa, Deri?” Punapää kysyi hiljaa, katsoen nuorempaa punapäätä. Deri nyökkäsi samalla, kun tunsi, jotain kylmää tippuvan päähänsä. Hän nosti katseensa, nähden lumihiutasten leijailevan hiljaa. ”Sataa, ensi-lumi...” Souma sanoi, kääntyen perässä tulevaan kaksikkoon. Deri nyökkäsi samalla, kun nosti kätensä ja saaden lumihiutaleita kämmenelleen. ”Lumi... Sehän on, yhtä valkoinen kuin puhdas sielu...” Hän kuiskasi, hiutaleen sulaessa. No, puhtaat sielut olivat, oikeasi vaalean sinisiä. Ei, enemmän safiirin sinisiä, kun vaalean sinisiä. ”...” Deri nosti katseensa, tuntiessaan Nodahin käden olallaan. Hän katsoi, ylös häneen ja Nodah ohjasi hänet parkkipaikalle. Auton luokse, saapuessaa he näkivät, että muut teinit riitelivät istuma paikoista: ”Okei, nyt riitti! Teemme näin; Densetsu, Kai, Kelly, Araiguma ja Jakkaru minun autooni, Nobun kanssa! Loput, eli; Deirasu, Rara, Terya ja Tegiru! Te menette, Souman kyydisssä. Ja Noa menee eteen, Deirasu! Ei, vastalauseita ja vauhtia!” Kurojaki murisi, viittilöiden poikia kahteen autoon. Hän itse, istui mustan maasturin, kuljettaen istuimella ikkuna auki. Densetsu siirtyi, apukuskin taakse, Kaitora keskelle ja Araiguma, kuskin taakse. Jakkaru ja Kelly, istuivat tavaratilan istuimilla. Kelly oikealla ja Jakkaru vasemmalla. Souma avasi, harmaan jeeppinsä Deirasun kirotessa, surkeaa kohtaloaa: Hän joutui, apukuskin taakse. Rara aikoi, istua tavaratilaan koottavaan istumapaikkaan. Souma hätyytti teinin, kuitenkin taakseen. ”Joo: Varmaan istunkin tuon vieressä!!” Rara huusi, osoittaen sormellaan Deirasuun. Kurojakilta, napsahti samassa pinna ja mies nousi autosta. Hän käveli Raran luokse, läpäten poikaa takaraivoon ja pakottaen tämän autoon. Tegiru kiirehti, nopeasti tavaratilan istuimalle. Deri räpytteli: ”Minne minä, istun?” Hän kysyi katsahtaen Nodahiin. Nodah katsoi häneen, kohauttaen olkiaan: ”Valitse vain, jokin istuinpaikka.” Hän sanoi. ”Pitäisi päästä, vielä kauppaankin tämän poppoon kanssa...” Nodah lähes kirosi, pelkästä ajatuksesta. Deri nyökkäsi ja katsahti keskipenkkiä. ”Kuka istuu keskällä?” Tengiru kysyi, varovasti. ”Minä voin!” Deri ilmoitti, mennen ennen Raraa autoon. ”Uuuh... En suosittelisi...” Hän kuuli, Tegiru mutisevan. Teryan istuessa, Tegirun oikealle puolelle, ovet lyötiin kiinni. ”Noh? Menkää te edeltä, me voimme käydä kaupan kautta!” Souma sanoi ja katsahti, nyökkäävää Nodahia. Kurojaki ja Nobu, suostuivat ja lähtivät vasemmalle. Souma taas, ajoi suoraan ja sitten oikealle.

-Kahta tuntia myöhemmin, Akan ja Kurojakin kotona.-

”Kotona ollaan!” Kurojaki huusi, avatessaan oven ja kantaen kahta kauppakassia. ”Kestipä teillä kauan.” Kurosuna totesi kääntäessään päätään ja nähden suoraan lumiset teinit. ”Oho! Lunta taisi, sataa melkoisesti?!” Zarinagi naurahti, ottaen kauppa kassit pikkuveljeltään. ”En enään ikinä, istu tuon kanssa samassa autossa!” Rara ja Deirasu huusivat, yhteen ääneen osoittaen toisiaan. ”... Nii-san älä sanoi, että pakotit heidät samaan autoon?!” Aka valitti, kääntyen isoveljeensä. ”No, en sitten sano!” Kurojaki vastasi, pörröttäen hiuksistaan lunta pois. Terya näytti siltä, ettei enään ikinä istuisi, Deirasun ja Raran kanssa, samassa autossa. Deri, joka oli istunut kaksikon välissä, kärsi eniten: Pojat nimittäin huusivat ja riitelivät, hänen kummallakin puolellaan koko ajo-matkan. Se selitti, miksi Tegiru ei pitänyt, kaksikon välissä istumista hyvänä ideana... ”Muuten?!” Deri aloitti, katsoen Akaa ja sitten Kurojakia: ”Onko tämä, sinunkin kotisi?” Hän kysyi, uteliaana. Kumpikin mies nyökkäsi ja Souma aloitti: ”He ovat meistä ainoat, jotka asuvat maassa.” Hän selitti. ”Muut meistä asuvat, milloin omassa maassaan ja milloin muualla.” ”Tilaa on!” Terya totesi, yllättyneenä. ”Totta! Ja nyt sitä, on entistäkin enemmän!” Sasori ja Seiru, sanoimat ja ilmaantuivat samassa. ”Muut ovat Manalassa. Te, Ryo, Sumaru ja Rizu, Terry, Shinwa, Seikatsu ja Shin olette ainoat. He ovat nukkumassa. Daichin voimat, ovat poistettut. Hänkin, siis palasi.” Derin ja muiden, silmät laajenivat: ”Hääh?! Miksi, miksi te...?!” ”Koska, meillä on asiaa ja te kuuntelette!” Sasori selitti, yksinkertaisesti. ”Vastassa on, toisia Aureita. Luonnollisesti heitä vastaan, on asettauduttava toiset Aureit.” Kurosuna sanoi, kaikkien istuessa pöydän ääreen. ”Niin, mutta...” Tegiru aloitti: ”Rizu ei, ole Aurei. Miten sitten...?!” ”Ei niin, mutta... Hän on jo, kerran kuollut ja on tämän vuoksi, kaksikertaa vahvempi.” Pojat nyökkäsivät. ”Kuka, teistä on muuten Blue Rose?” Araiguma kysyi ja katsoi, muita teinejä. ”... Minä, kai...” Tegiru sanoi, ohimennen: ”En ole varma; Olen kuitenkin jokin Aurei.” Samassa, Nodah ilmaantui huoneeseen ja Nobu. Muden silmät laajenivat: Nodah piti sylissään, rajunta Ryoa ja Nobu Sumarua. ”Mi-?1 Rii, Sumaru?!” Deri huusi ja muiden kanssa, juoksi heidän luokseen. ”Mi-miten? Ryonha piti...?!” Araiguma aloitti, mutta Ryon yskiminen sai huomion: ”*Khöh khöh khöh!* Uuuh....!” Samassa, Ryo raitti silmiään ja hänen katseensa osui, Deriin ja muihin. ”...Der-Deri?...” Ryo kuiskasi, kun hänen huulilleen ilmaantui pieni hymy. ”..O-olet, kun-kunnossa...” Tämän jälkeen, poika sulkin silmät. ”Ryoo!” Deri ja muut huusivat, yrittäen koskea, kumpaakin poikaan. Sasori, kuitenkin esti tämän: ”Ei nyt, antakaa heidän levätä rauhassa...”

-Shinogumin luona.-

”Hmm... Kuulostaa, tylsältä!” Ribenji totesi, keikkuen tuolilla ja katsoen ikkunan suuntaan. Huoneessa oli, useanpi teini. Ikkunalaudalla, jonne Ribenji katsoi, varjoissa istui joku. Henkilön kasvoja ei näkynyt, mutta mustalla ja tummansinisellä, kirjavat hiukset näkyivät. Pitkä hiukset ylttivät selkään ja hahmon selkä, nojasi ikkunan karmiin. Musta, kaapumainen-takki oli pojan yllä. Toinen polvi koukussa, poika nojasi siihen ja oli, pananut pään ikkuna vasten. ”Vaihtoehtoja, ei ole...” Poika sanoi, ikkunalta. ”Tämä hoidetaan, pareittain... Kuten aina; Kairaku ja Kanashimi, te huolehditte, että valmistelut ovat kunnossa...” Hänen katseena, osui musta hiuksisiin poikiin. Kummallakin, hiukset olivat lyhyet ja silmät kokonaan, vaaleansiniset. Iho, lumen valkoinen. Sininen liivi ja siniset farkut. Kammallakin oli, musta toppi liivin alla. Selästä kasvoi kaksi, isoa mustaa lepakonsiipeä. ”Selvä!” Kumpikin sanoi, vanhemman pidellessä ja katsellessa, sinistä ruusua. ”Riraiansu sinä saat, huolehtia ettei portti aukea... Ymmärrätkö?” Riraiansu, poika jolla oli; Ruskeat lyhyet hiukset ja siniset silmät, nyökkäsi. Riraiansun musta takki, oli auki ja takin vuori oli sininen. Saman sävyn sininen, kuin vasemmassa rinnassa, takkiin painettu kuunsirppi ja tähti. ”Eikö, Gekidon ja Osoren kuulunut hoitaa portti?” Hopea hiukseinen, teini kysyi. ”Piti aluksi, mutta he saavat... Toisen tehtävän, Hanketsu...” Ikkunalaudalla oleva, poika sanoi vaimeana. Hanketsu nyökkäsi. Hän istui, toisen hopeisen teinin vieressä. Kummalkin oli; mustat housut ja tumman harmaa takki. Takin vuori oli, valkoinen ja lämmin. Vanhemmalla oli, kolme ohutta nahkavyötä ja ne roikkuivat vyötäröllä rennosti. ”Futashika sinä toimit, Hanketsun kanssa... Ymmärrätkö...?” Nuorempi nyökkäsi: ”Selvä!” Kummankin, Hanketsun ja Futashikan hiukset, ylttivät selkään saakka. Aluksi ne olivat hopeiset, mutta muuttuivat mustiksi. Aivan hiusten loppu, olikin jo eeden-puun musta. Kumpikin piti hiuksiaan, poninhännällä ja päässä, sivulla hattua. Selästä kasvoi, parit mustia siipiä. ”Ja me, ilmeisesti hoidamme muut?” Valkohiuksinen, teini totesi. Hänen hiuksensa olivat lyhyet, otsahiukset peittivät oikean silmän ja etuhiukset olivat, melkein kokonaan mustat. Silmät olivat valkoiset. Vasemmassa poskessa, oli kaksi mustaa viirua. ”...Se sopii, Noroi...” Poika ikkunalaudalta, kuiskasi vaimeana. Noroi nykkäsi smalla, kun toinen hahmo nousi; Toisella pojalla, hiukset olivat mustat ja latvat vaalean siniset. Sivu hivukset, olivat pitkäy. Silmät olivat, siniset ja kuolleen oloiset. ”...Netsu, auta häntä. Vai, kuinka?” ”Tietenkin...” Jälkimmäinen sanoi. Poika hymähti ja sanoi; ”Teire, löysitkö mitään...?”

Samassa, punapäinen poika ilmaantui. ”Vähän, mutta on sekin jo jotain...” Teinin punaruskeat silmät, osuivat ikkunalaudalla olijaan. ”Hyvä on... Gekido!” Osoren vieressä, oleva poika katsoi puhujaan. ”...?!” Hänen hiuksensa olivat, ristiriidassa Osoren kanssa; Pitkät hiukset olivat, mustat ja sekaisin. Peittivät vasemman silmän samalla, kun oikeassa silmässä... Hohti rubiinin punainen, Sharinga! Osoresta eroten, vaatteet olivat tummat. ”Menkää ja... Paikantakaa, Perillinen... Kerätkää myös, lisää tietoa...” Osore ja Gekido nyökkäsivät, sanaakaan sanomatta ja nousivat. Kaikki muut, nousivat myös... ”Hmm... Batsu...” Batsu, joka seisoi Ribenjin vieressä, nyökkäsi; ”Kyl-kyllä?...” ” Mene, Ribenjin kanssa...” Batsuu nyökkäsi, mutta Ribenjo kirosi; ”Hääh?! Minustako palsenvahti?!” Hän murisi, vihaisena. ”Ei onnistu!” ”Ribenji, hiljaa...” Riraiansu sanoi, katsahtaen häneen. ”Hmm... Pah!”

”No...” Puhuja sanoi: ”Jos ei muuta, niin; Blue Rose, Kairaku ja Kanashimi! Obsidian Price, Riraiansu ja Ribenji! Beryl's will, Hanketsu ja Futashika! Amethys Eyes, Gekido! Topaz Eagly, Osore! Azure Warloc, Noroi ja Netsu! Smaragdi Dragon, Teire! Ja Batsu, MATKAAN!” Ikkunalla istuja huusi, astuen maahan ja huitaisten heihin. ”Selvä! Selvä, Ikari-sama!” Kaikki huusivat, kadoten samassa pyörteen imaistessa, heidät kaikki. Ryhmän kadottoua, Ikari jäi huoneeseen ja kääntyi ikkunaan: ”Mitä nyt, Shura?!” Hän kysyi, katse ikkunasta ja katsellen sen heijastamaa kuvajaista. Punaiset, Saringan-silmät tuijottivat häntä, omastapeilikuvasta. ”...Hmm, menetkö itse?” Toisen, vanhemman kuuloisen, pojan ääni kysyi ovelta. Ovelta, syvältä varjoista. ”Menen, mutta...” Ikarin katse suuntautui, toiseen poikaan: Pojasta ei, näkynyt muuta, kuin musta kaapu. Kasvoja ei näkynyt, sillä varjo petti ne... ”Menen, Kakorikuun...” Hän kuuli, hahmmon hymähtävän: ”Selvä, mutta palaa nopeasti; Aikaa on, rajoitetusti ja se on nyt oikea...” ”Kyllä...” Ikari avasi, samassa porti astuen sen eteen. ”Ei minusta...” Ikari sanoi vaimena, myrkyllisellä äänellä ja kylmästi: ”Turhaan tullut, oppipoika teille... Vain kuinka, Shura-sensei?!” Ja sanat sanottuaan, teini katosi.

-Tuntematon, kuka tietää.-

Deri avasi silmänsä, pimeässä. Hän tuntui, seisovan keskellä tyhjyyttä, keskellä ei mitään ja yllään oudot vaateet: Viitta, paita, housut ja käsisuojat. Jalassa saappaat. Edessä, näkyi jotain valoisaa. Samassa, Deri kurotti kättään ja yritti saavuttaa valoa. ”E-ei!” Valo alkoi, heikentyä ja Deri tunsi jalkojensa, itsestään lähtevän liikkeelle. Hän alkoi uudelleen, kurotta valoon. Valo vain, pakeni... Samassa Deri, huomasi juoksevansa ja vain hetki ja... Hän tajusi, tulevansa imaistuksi. Avain kuin tuuli, olisi imaissut hänet ja samassa, hän seisoi valossa. ”Kkhh...” Deri nosti kätensä, suojatakseen itseään valolta. Valonäytti hälvenevän ja samassa, paljasti uuden näkymän; Kuin, jonkun alitajunta... Hänen omansa?! Samassa Deri tunsi, kovan vihlaisun päässän ja syndämmensä repäistävän. ”Ah ahh! Ai... Eeaah! Kkhhh...!” Deri tarttui päähänsä ja pitelisitä.

”...Löytynyt...” Derin lennätti samassa, silmänsä auki, heitti päätään ylös ja hänen silmänsä laajenivat: Häntä vastapäätä, seisoi joku. Hahmolla oli huppu, pään ja kasvojen peittona. Asu oli, saman tapainen, mutta koristeisempi. Värilä asu oli vaaleansinisen, punaisen ja kultaisen kirjava. Hopeinen riipus roikkui kaulasta. ”Ku-kuka...?” Deri aloitti, katsoen hahmoa. ”Ku-kuka olet?...” ”Etkö vieläkään, näe sitä....?” Hahmo kysyi. Deri tuijoitti: ”Nä-näe mitä? Kuka olet? Miten...?” Samassa Deri tajusi: Riipus kaulassa! Hopeinen pyöreä riipus, joka keskellä oli tiimalasi... Sittensän... ”Te-Tenga?!” Derin katse osui, pojan oikeaan käteen. Kyllä; Kädessä oli, mustat liekki tatuoinnit! ”E-ei...” Deri kuiska, rypistäen otsaansa: ”Olet Tenga, mutta et...Et ole... Oikea, Tenga...” ”Näit siis... Etkö vain?!” Deri kääntyi, puhujan kasvoihin. ”...Kineni?” Hän kysyi, tietämättä mitä edes itse tarkoitti. Hahmo tarttui, huppuunsa ja puhui taas, ei! Hetkinen: ”Tarujen ja legendon prinssi, on viimein löytynyt. Tiimalasinhiekan valuttua, on aika oikea... Tulevaisuuden ja Menneisyyden, on aika kohdata...” Poika Derin edessä, alkoi hiljaa käännellä päätään, puolelta toiselle. Deri vain tuijotti, otsa rypyssä: ”Syttyneet ovat, sodan Mustat Liekit... Kun kaikki, kuusitoista ovat koolla, portti aukeaa...” Poika katsoi nyt, Deria silmiin ja Derin silmät laajenivat: Safiiriset silmät ja arpi! ”Hopeinen avain kaulassaa, Perillinen ajat yhdeistää ja...” Poika nosti, jälleen huppua hieman: ”Uusi aika alkaa...” ”Mi-?!” Deri tuijotti, kun puhuja veti huppua vielä vähän: ”Näit...sen jo...” Poika kuiska hiljaa. ”En halua, olla enäin. En halua, olla enään ''En missään''!” Nopeasti hän katsoi, Deriin: ”En halu-... En kestä, tätä enään... Haluan vihdoin, haluan viimein vapaaksi...” Samassa Deri näki, pojan toisesta silmästä, tipahtavan hopeisen kyyneleen. ”En halua, enään näin... Ole kiltti, ei enään? Päästä minut vapaaksi, päästä meidät vapaaksi?!”

”Deri! Deri, herää!” Samassa Deri lennätti, silmänsä auki ja näki Teryan. ”Deri, oletko hereillä?” Deri tuijotti, nähdessään makuuhuoneessa muita ja valojen olevan päällä. ”Mi-mitä?!” ”Mitä tapahtui? Sinä huusit?!” Deri tuijotti ja nousi nopeasti, haukkoen samassa henkeä. ”...Deri, näit jotain... Etkö niin?” Kaikki kääntyivät, Tegiruun ja Tengaan. ”Mitä, Tegiru? Mitä sinä...?” ”Deri, näit jotain. Eikö niin? Kerro... Mikä se, kerro mitä näin?!” Tegirun ääni oli, oudon vakava. ”Mi-minä... Joku poika, riipus ja tiimalasi... Ennustus, jokin pyyntön...?” Tegiru nyökkäsi, kääntyen Tengaan. Tenga istui, Teryan sängyllä ja tärisi. Poika tuijotti maata, silmät lasittuneina ja palokkaina. Deri hoksasi jotai: Tenga ei ollut, ottanut huppua vieläkään pois?! ”Tenga, miksi pidät huppu? Koko ajan, päässäsi?” Hän kysyi, kääntyen sängyllään häneen. Tenga katsahti heihin, silmät laajenneina. ”E-ei! Ei, minä... Minä vain, se...?!” Tenga kiirehti, Rizun katsoottua häntä, pojan toiselta puolelta. ”Hmm? Tenga, ei se, voi olla niin paha. Voit ottaa, hupun välillä poiskin!” Rizu sanoi kannustavasti ja siirsi kätensä, tarttuen Tengan huppuun ja kiskaisten sen pois hiusten päältä. Samassa, muiden silmät laajenivat: Rizun vedettyä humun pois, Tegirun päästä, myrkynvihreiden hiusten sesta paljastui... Samassa, Tenga vetääytyi kasaksi ja kietaisten peittoa päälleen. Poika oli nostanut, kädet päähän, suojaksi. Tengan silmät täyttyivät kyynelistä, pojan avatessa ne ja kääntyen täristen heihin. Poika laski, käsiään hieman ja samassa, paljasti.... Kaksi kissan korvaa?! Kaikki huoneessa olijat, hiljenivät ja vain tuijottivat Tengaa, jonka silmät olivat laajenneet. ”Ah ah aaah... Nyah...?!” ”Mi-mitä?! Mitä oikein...?” Jakkaru aloitti, mutta Tenga hyppäsi pystyyn. Samassa, Tenga hyppäsi kauimpaan nurkkaan, kädet päänpäällä ja kyyneleet silmissä. Poika yritti, nyt peittää korvansa käsillään ja painoi päätään alas, istuen polvillaan. ”Ten-Tenga...? Olet Neko...?!”

 Jatkuu!

 

Uusien hahmojen nimien suomennokset:

Batsu: Rangaistus.

Hanketsu: Tuomio.

Ikari: Viha.

Shura:-

Kairaku: Ilo.

Kanashimi: Suru.

Riraiansu: Luottaminen.

Gekido: Raivo.

Futashika: Epävarmuus.

Noroi: Kirous.

Netsu: Lämpö.

Teire: Välittäminen.

Kinen: Muisto.

Sensei: Opettaja.

Neko: Kissa.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:6. Läheisten puolesta...

-Deri ja Seimeikeiretsun-tiimi.-

Deri tuijotti, rintaansa vasten nojaavaa, Ryoa. Pojan silmät, olivat kiinni ja suu raoillaan. Suupielestä valui verta, samoin rinnasta. Derin katse siirtyi, oikeasta olkapäätä, vasemmalle puolelle lantiolle yltävään, siistiin viiltoon. Ribenjin viikatteen, terä oli, viiltänyt Ryon vaatteet ja verta valui nyt vuolaasti, värjäten vaatteet. ”Ah aah! Ry-...?” ”Ryo?!” Araiguma huusi, siirtyen Derin viereen ja tarttuen, Ryohon varovasti. Deri ei, voinut tehdä mitään: Hänen vaatteensa, kasvonsa ja kätensä olivat, yltäpäältä Ryon veressä. Ryon oli, oma-aloitteisesti hypännyt, hänen ja Ribenjin väliin. Hän oli, ottanut, Derin siasta iskun vastaan. Araiguma, Densetsu, Deirasu ja Rara kumartuivat, Ryon viereen ja pojat, saivat pulssin. ”E-ei...” Jakkaru, kuiskasi nähdessään, serkkunsa. Katsuyo, kääntyi ryhmään: ”Palatkaa, heti...” Hän käski, vaimeana, mutta vakavana ja katse Ryossa, jonka veri, nyt värjäsi maata.Tegiru kääntyi, häneen: ”Mut-mutta...?!” ”Nyt...!” Katsuyo sanoi, kääntyen häneen. Samassa safiiri, silmiin ilmaantuivat Sharinganin tomoet! Tegiru ja muut, hätkähti ja heidän, ruumiinsa nytkähtivät. Kylmä hiki, nousi Tegirun ja muiden kasvoille. ”Kyl-kyllä... Katsuyo-sama...” Densetsu sanoi, lievä pelko ja kunniotus äänessään. Teryan silmät laajenivat: ”Oh-ooh...” Terya jähmettyi, tuijottamaan, poikaa. ”Terya, mi-mitä sinä?!” Araiguma aloitti, huutaen. ”Sa-Safaiyakara Sharinganan...?!” Terya kuiskasi, kunniottavasti ja epäuskoisena. ”Häh?!” Araiguma, kysyi. ”Safaiyakara Sharinganan... Safiiri Sharinganin käyttäjä...” Terya kuiskasi, kunnioittaen. ”Aka-Akasuna Kat-Katsuyo-sama...”

Deri tärisi: Hänen päänsä oli, täynnä vain viime hetken, muistikuvia: Ribenji, viikate, veri, Ryo... Mitä äsken, tapahtui? Samassa, Deri alkoi haukkoa henkeä. Kylmä hiki, levisi ympäri ruumista ja hänen, silmänsä lasittuivat. Pelko paistoi, näkyvästi pojan silmistä ja kasvoista. Hän oli, niin järkyttynyt: Hänen parasystävänsä, hän kaikkein parasystävänsä, oli uhrautunut, hänen puolestaan. Hänen ajatuksiinsa, ilmaantui hymyilevä ja virnuileva Ryo. Yhdessä he kaikki nauroivat, virnuilivat ja Nodah ja Sasori, huusi virnistävälle kaksikolle. Samassa, Deri putosi polvilleen, kädet maata vasten ja haukkoi henkeä. Silmiin muodostuivat, kyyneleet ja hän tuijotti maahan. ”De-Deri?!” Terya huusi, siirtyen hänen viereensä. Samassa, myös Sumaru, alkoi horjua ja haukkoa henkeä.”Mi-mitä?! Ei, ei helvetti?!!” Kaitora huusi, kopaten polvillaan olevan veljensä. Hän katsahti, Sumarua kasvoihin ja jäätyi: Pojan kasvot olivat, valkoiset ja hikiset. Poika haukkoi henkeä samalla, kun Kaitora, kääntyi Gingiin. Gin makasi, maassa tajuttomana ja selälteen. Kaitoran silmät laajenivat: ”Eh?... Ei-ei kai, ei kai Sumaru vain...?!” Hän kysyi hätäisenä, kääntyen Densetsun suuntaan, joka auttoi Ryoa. ”Densetsu, ei kai Sumaru, imenyt Gingin verta?!” Kaitora huusi, osittain paniikissa. Densetsu katsoi häneen, samoin muut: ”E-ei, ei minun mielestäni... Miten niin?!” ”Sumaru on myös, saanut myrkkyä! Hän ei pysy, enään edes tajuissaan!!” Kelly huusi, katsoen poikaa. ”Hitto: Ensin, Gin, Ryo, Deri ja nyt Sumaru!” Deirasu kirosi. ”Meidän on, saatava heidät hoitoon ja nopeasti!” Tegiru huusi: ”Jos, myrkky lähtee, leviämään; Tätä menoa, joku heistä kuolee!”

Samassa Densetsu nosti, Ryo ylemmäs samalla, kun Araiguma vetäisi, pitkän kaulaliinan kaulastaan. Hän kieputti, liinan nopeasti ja tiukaksi siteeksi, Ryon haavan ympärille. Tämän jälkeen, Densetsu nosti Ryon, Araiguman auttaessa häntä. Kun Ryo oli, Densetsun ja Gin Teryan reppuselässä, Araiguma auttoi, Deirasun kanssa Deria. Deri ei enään, ollut kunnoilla tajuissaan. Rara oli auttanut, Kaitoran kanssa Sumarun, Kellyn selkään. Rara ja Kaitora olivat, myös heittäeet tankkinsa, pojan päälle lämmikkeeksi. Tegiru oli juuri, aikeissa kääntyä Katsuyoon, mutta... ”Häh, Katusyo-sama?!” Kaikki katsahtivat, ympärillee; Heidän silmänsä laajenivat, kun he tajusivat, Katsuyon kadonneen! ”No... Mennään...” Terya kuiskasi ja samassa, ryhmä katosi.

-Sasori ja muut.-

”Helvetti: Nyt keittää yli!!” Sasori huusi ja oli aikeissa iskeä, nyrkkinsä Akaan. Kumpikin murisi, otellen toisiaan vastaan. Zarinagi, Nodah ja Kurojaki, keskustelivat jostain. Souma kuunteli, ja kommentoi aina ohimennen. Seiru ja Kurosuna, jututtivat Nobua. Nobun hiusten punamusta väri, oli muuttunut: Musta muistutti, nyt tumman violettia. Samaa väriä, kuin Kaitoralla ja Sumarulla, mutta tummempana. Akan vaimo, Minako oli tullut kotiin ja suuttui, veljesten riitelystä: ”Aka; Tiedät tasan tarkkaan, ettei tässä huushollissa riehuta!” Hän huusi. Minakolla oli, Sariranlailla pitkät hiukset. Väriltään hiukset olivat, tosin valkoiset, hopeisella vivahteella. Silmät oliva, siniset. Tällä hetkellä, ne olivat kuitenkin liilat. Naisen suuttuessa, silmät vaihtuivat liiloiksi. Nainen murisi ja lähti yläkertaan.

Tenga huokaisi, istuessaan olohuoneen sohvalla. Rizu ja Terry istuivat, hänen kummallakin puolellaan. Shiwa, oli tuonut, voileipiä ja seka-mehua(Rizulle, omena mehu, koska Rizu ilmoitti olevan, allerginen sitruksille) nelikolle. Tenga oli tuijotellut, ulos ikkunasta ja katseli sadetta, muiden katsellessa elokuvaa. Hän ihmetteli, mikä Tegirulla, Derilla ja muilla kesti. Seimeikeiretsulta ei, tavallisesti kestänyt näin kauaa. Ei varsiinkaa, yhdeh tehtävvän vuoksi...

”Hei! Onko kukaan nähnyt, Deria ja muita vielä?” Melken kaikki, kääntyi nähdäkseen Seikatsun ja Sengon. ”He eivät, ole tulleet vielä.” Pojat nyökkäsivät ja siirtyivät, takaisin yläkertaan.

Nodah, kääntyi Nobuun. Nobu vain, tuijotteli pöytää mietteliäänä. ”... Nobu??” Nobu hätkähti, nostaen katseensa ja nähden muiden katsovan itseään. ”Hmm? Ai, anteeksi... Mitä sanoit?” Nobu kysyi, katsoen Nodahia. Souma huokaisi: ”Nobu, oletko kunnossa?” Toisiksi nuorin, veljeksistä kysyi ja katsoi, heistä nuorinta. Nobu tuijotti ja nyökkäsi, sitten nopeasti. ”O-olen. Miten niin?” ”Näytät, olevan jatkuvasti omissamaailmoissasi!” Sasori sanoi ja istui, Akan kanssa pöydän ääreen. Nobu katsoi heihin ja laski, sitten katseensa: ”...”

Akasunat tuijottivat häntä, sanomatta hetkeen mitään. ”... Oletko huolissasi, Sumarun kunnosta?” Seiru kysyi, katsoen häneen. Nobu ei vastannut, mutta nyökkäsi hieman: ”... Hän, noh... Sumarulla on kestänyt, aikansa sopeutua, näiden 6-vuoden aikana. Hän ei vieläkään, osaa ilmaista itseään tai kontrolloida kykyjään...” Nobu sanoi, vaimeana. Souma katsoi, häntä ymmärtäväisesti: ”Ei ihme; Pääsihän hän vasta, 6-vuotta sitten, takaisin kotiin. Kaitoran käytös, muuttui myös, kun hän tapasi veljensä ensikertaa... Lisäksi, Sumaru eli niin kauan, väärässä uskossa. Ilman rakkautta tai, ketään kuka olisi, välittänyt ja pitänyt huolta...” Muut nyökkäsivät ja Sasori aloitti: ”Mitä tarkalleen, tapahtui?” Hän kysyi, varovasti. ”Kaikki alkoi silloin, kun Yumi menehtyi... Kaksosten syntyessä, Yumin veli, Yuki ei hyväksynyt tilannetta: Hän väitti, että jos Yumi ei olisi, tullut raskaaksi ja synnyttänyt kaksosia, hän oli edelleen elossa.” Zarinagi sanoi, vaimeana ja katsoi Nobuun, joka nyt laski katseensa: ”Yuki syytti, tuolloin niin minua, kuin poikiakin. Sen seurauksena, hän vei Sumarun pois...” Nobu sanoi, hieman muristen. ”Selvisi, että Yuki oli, uskollinen Raitolle ja Otiarille... Hän antoi hänet heille hetkeksi, jonka jälkeen... Jonka jälkeen...” Souma hiljeni ja katsoi muihin: ”Yuki itse, vaimonsa Rinin kanssa...” ”Käännytti, Sumarun lähes kokonaan, vamppyyriksi!” Nobu sanoi nyt ja hänen, silmänsä muuttuivat punaisiksi. Sasorin, Nodahin, Seirun ja Kurosunan, silmät laajenivat sanoista: ”Mi-mitä?!” Nodah lähes huusi.

Shinwa, Rizu, Terry ja Tenga kääntyivät olohuoneesta, keittiön suuntaan. ”?? Mikä hätänä, setä?” Rizu kysyi, pääkallellaan ja katsoi setäänsä. Seiru kääntyi, poikaansa ja muihin nopeasti, pudistaen päätään. ”Ei mitään! Nämä asiat, eivät ole teille.” Hän sanoi ja katsoi heitä, varoittavasti. Pojat nyökkäsivät ja kääntyivät, takaisin elokuvaan.

”Niin...” Kurosuna jatkoi, katsoen muihin. ”Miksi hän, vei vain Sumarun? Ja miksi, käännyttää vamppyyriksi?” ”Kun Sumaru käännytettii, hänen on nyt, juotava verta useita kertoja, yhden päivän aikana. Lisäksi, päivisin hän on heikko ja heikentyy entisestään, jos ei saa juotualainkaan.” Souma sanoi. ”Yuki ei antanut, hänen juoda, joka päivä. Lisäksi Sumaru kasvoi; Ilman ystäviä, rakkautta tai huolenpitoa. Hän oli, muille vain tyhjää ilmaa, kuin häntä ei olisikaan. Häntä ei kehuttu, halattu, lohdutettu tai kunnioitettu mitenkään. Yukin ja Rinin poijat, Ryosuke ja Yukimaru vain, kiusasivat ja kohtelivat häntä samallalailla. Jos, Sumaru yritti päästä leikkeihin tai peleihin mukaan, muut lapset mukiloivat hänet...” Kun Zarinagi lopetti, muut vaimenivat. ”E-ei...!” Kurosuna kuiskasi ja katsoi, Seirua ja Sasoria, jotka katsoivat takaisin. ”Miten te, sitten löysitte hänet?” Nodah kysyi. ”Etsimme, häntä kaikki 7-vuotta. Lopulta, kun olimme jo luopumassa toivosta... Saavuimme, Amerikkaan ja Souma huomasi...” ”Huomasin vain ohimennen vilaukselta, Kaitoraa muistuttavan pojan. Erään, aivan tavallisen talon edessä. Samalla tajusin, kuka poika oli, kun näin Yukin.” Souma sanoi, keskeyttäen Nodun, hänen vieressä. Muut, nyökkäsivät.

Samassa, etuovi aukeni ja kaikki kääntyivät. Heidän silmänsä laajenivat, kun he näkivaät Derin ja muiden, astuvan sisään. ”I-isä, meidän on vietävä, heidät kaikki heti hoitoon!” Araiguma huusi, katsahtaen Kurosunaan. Nodahin katse, oli jähmettynyt Ryon: Mies oli, pysähtynyt, nähdessään verisen poikansa. ”Ryo!” ”Su-Sumaru?!” Nobu huusi, hypäten pystyyn ja juosten Kellyn luo. Kaitora seisoi, Raran kanssa, Kellyn vieressä ja näytti siltä, että voisi purskahtaa itkuun. ”De-Deri??!” Sasori huusi, nähdessään poikansa. Tenga oli noussut ja hypännyt veljeään vasten: Pojan silmistä valui, kyyneliä ja hän hautasi, kasvonsa isoveljensä niskaan. ”Ni-Nii-san?! Oletko kunnossa, Nii-san?!” Tenga kysyi, nyyhkyttäen ja katsoi veljeään kasvoihin. Tegiru nyökkäsi, pyyhkäisten poskeltaan verta. Souma siirty, samassa poikiensa vireen ja katsoi, Tegirua kasvoihin: ”Tegriu, oletko kunnossa?” Hän kysyi, katsoen poikaa ja Tegiru katsoi isäänsä, nyökäten poissaolevana. Tämän jälkeen hän, katsoi loukkaantuneita tovereitaan. Shinwa oli, niin järkyttynyt, ettei kyennyt liikkumaan. Terry taas, oli rynnännyt Derin ja Teryan viereen ja niiskutti hieman: ”De-Deri Nii-san?? Deri Nii-san?!” Terry huusi, tuijottaen tajutonta Deria ja sitten Ryo. ”R-Ryo Nii-san?!”

-Seuraavana päivänä, sairaallassa.-

Deri tuijotteli oikealle, ikkunasta ulos. Hän makasi, sairaalan sängyssä, puoliksi istuma-asennossa ja yllään, rento sininen, t-paita ja housut. Hän oli, heränyt sekavana ja järkyttyneenä, aikaisemmin aamulla. Herätessään, Terya istui hänen vuoteensa vieressä. Terry ja Rizu olivat, nukahtaneet tuoleihin, hänen toisellepuolelleen. Terryn pää lepäsi, Rizun olkapäätä vasten ja Rizun pää, taas hänen päätään vasten. Terya oli, kertonut joitain asioita, edellisen yön tapahtumista:

-Flash Back.-

Deri avasi silmänsä, valittaen ja katsoi suoraan kattoon. Hän makasi, tyystin vieraassa paikassa ja sängyllä. Hänen kädessään, oli pieni haava. Haava oli tikattu ja siteiden peitossa. Hän käänsi, hätäisesti katseensa ovelle ja näki Teryan istuvan, vasemmalla puolellaan. Teini luki jotain, mutta nosti katseenasa, nähdessään hänet hereillä. ”Deri? Oletko hereillä?” Hän kysyi, katsoen poikaa. Deri tuijotti, mutta nyökkäsi: ”J-joo... Mis-missä olen? Missä muut ovat?!” ”Rauhoitu, Deri: Olet Englantilaisessa sairaalassa, hoidettavana. Ei hätää!” Terya vastasi, katsoen järkyttynättä poikaa. ”Isä ja muut, toivat sinut tänne eilen illalla. Samoin, joitain muita myös...” ”R-Ryo! Terya, missä Ryo on?!” Deri keskeytti, kiireesti. Teryan lisäksi Terry ja Rizu, olivat huoneessa. Kumpikin nukkui, toisiaan vasten ja näyttivät olenvat, kunnossa. ”Ryo on, toipumassa. Hän on teho-osastolla...” Kaksikko kääntyi, nähden Densetsun ovella. Poika katsoi heihin, hieman huolissaan ja käveli lähmmäs: ”Hänet leikattiin, eilis-iltana ja hän on nyt, toipumassa. Hänen, heräämistään odotetaan...” Deri ei kunnolla ymmärtänyt, mitä Densetsu tarkoitti, mutta nyökkäsi. Hänen silmänsä, täyttyivät väkisin kyynelistä. ”Haava puhdistettiin, ommeltiin ja suojattiin. Ryon on, hegityskoneessa ja sydänsähkökäyrässä, mutta...” Deri pudisti, hiljaa päätään katsoessaan peittoaan: ”... Mikä Riin, kunto on?” Hän kysyi, katsomatta poikia. Terya ja Densetsu, pysähtyivät ja katsoivat toisiaan. ”... Hänen...” Terya aloitti, katosen nyt oikealle puolelleen, istuuntunutta Densetsua: ”Hänen tilansa on, epävakaa. Mutta vain, toistaiseksi...” Densetsu sanoi hiljaa. Deri nyökkäsi. Hetken kaikki olivat vaiti, kunnes: ”Entä Gin?” Deri kysyi, huolestuneena. ”Hänetkin, leikattiin eilen. Tällä hetkellä, hän on pienessä toimenpiteessä. Hänenkin, tilansa on epävakaa...” Terya sanoi hiljaa. ”Myös Sumaru on, tarkkailussa; Hän sai myrkytyksen, imiessään Gingistä myrkytetyn veren pois. Kaitora ei ole, lähtenyt hänen luotaan kertaakaan.” Densetsu lisäsi. ”Sumaru ei, ole kertaakaan herännyt...” ”Hei, tulin käymään...” Pojat kääntyivät, nähden Kaitoran. ”Kai, eikö sinun pitäisi olla...?!” ”Tulin, kertomaan teille nyt totuuden...” Kaitora sanoi, vakavan kuuloisena: ”Kerron teille, totuuden Sumarusta, minusta ja siitä, mitä Sumaru on saanut kokea... Kuunnelkaa...”

-Flash Back, loppu.-

Deri huokaisi, kuullessaan samassa, oven avautuvan. Kaitora kertoi, Sumarun ja hänen taustastaan... Se kuulosti kamalalta. ”... Deri, oletko hereillä?” Hän käänsi päätään ja hänen, silmänsä laajenivat: Deirasu astui huoneeseen, Tegirun ja Raran kanssa. Kaikki kolme, olivat hyvässä kunnossa, mutta väsyneen oloisia. ”Deirasu?” Deri kysyi, yllättyneenä: ”Rara? Prinssi Tegiru?” Deirasu nyökkäsi, kävellen hänen vuoteensa viereen. ”Miten voit, Deri?” Rara kysyi, katsoen häneen ja istuen sängynreunalle. Deri nyökkäsi, edelleen väsyneenä: ”Hyvin...” Hän vastasi. ”Ainakin peremmin, kuin eilen...” Rara nyökkäsi, ojentaen hänelle limutölkin. ”?? Mistä tiesit, että pidän päärynästä??” Hän kysyi, yllättyneenä ja katsahti Raraan, joka virnisti: ”Daisuke kertoi.” Hän vastasi. Deri nyökkäsi, hymyillen hieman. ”Kiitos...” ”Muistatko mitään, eilisestä?” Derasu kysyi, varovasti kääntyen Tegirusta Deriin. Deri katsoi, heihin ja sitten otsa rypyssä juomaansa. ”En, aivan tarkkaan...” Hän myösi. ”Jotkut, yksityiskohdat ovat epäselviä. Suurimmaksi, osaksi muistan kyllä muun.” Deirasu ja Rara nyökkäsivät. ”... Hyvä, että olet kunnossa ja...” Tegiru puhui nyt ja muut pojat, katsoivat häntä. ”... Olen pahollani.” Deri tuijotti, yllättyneenä: ”E-ei! Ei se, ollut teidän syytänne! Itsehän, me tähän mukaan tulimme ja... Minä olen pahoillani!!” ”Ei!” Tegiru sanoi nyt, korottaen ääntään hieman: ”Minähän sanoin; Olen pahoillani, että me vedimme teidät tähän mukaan! Minä tässä olen pahoillani!!” Deri tuijotti, kun Tegiru huokaisi. ”... O-olen vain pahoillani; Se ei vai, tunnu oikealta...” Deri nyökkäsi: ”Kiitos; Deira, Rara. Prinssi Tegi-...” ”Sano, vain Tegiru. Okei?” Tegiru keskeytti ja hymyili hieman. Deri hymyili takaisin: ”Okei; Kiitos, Tegiru..”

-Hetkeä hyöhemmin.-

Deri oli Deirasun, Raran ja Tegirun kanssa, Ryon huoneen edessä. Hän seisoi, huoneen ulko-puolella ja katsoi, ikkunan läpi huoneeseen: Ryo makasi sängyllä, silmät kiinni. Hän oli hengityskoneeseen, sydänsähkökäyrään ja tippaan sidottuna. ”Haluatko mennä, hänen luokseen?” Deri ei edes, hätkähtänyt kuultuaan isänsä äänen. Hän vain nyökkäsi. Sasori nyökkäsi, avaten oven. Deri astui yksin huoneeseen ja katsoi, suoreen Ryon suuntaan. Hitaasti hän, käveli Ryon vuoteen viereen ja siirtyi, pojan oikealle puolelle. Hän kääntyi piippaavista ja ääntelevistä koneita, nukkuvaan Ryon. Pojan silmät olivat kiinni ja happinaamari oli, pojan kasvoilla. Tippa oli kädessä, sydänsähkökäyrä oli rinnassa kiinni. Derin katse vaelsi, Ryon kasvoista rintaan: Oikeasta olkapäästä kulki, koko rinnan ja vatsan yli, vyötärölle asti valkoinen side. Hänellä oli rentojen housujen lisäksi, myös ohut avonainen t-paita. Deri istui, tuolille ja katseli Ryon kasvoja: Poika näytti rauhalliselta ja hauraalta. ”Anteeksi...” Deri kuiskasi, kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Hän siirsi kätensä ja asetti sen, omansa varovasti Ryon käden päälle. ”Anteeksi. O-olen niin, niin pahoillani...” Deri kuiskasi, tiputtaen muutaman kyyneleen kädelle. Hän piti nyt, kiinni Ryon kädestä ja puristi sitä. ”... Uhrauduit, minun takiani: Hyppäsit omasta tahdosta, viikatteen tielle ja otit, minun siastani iskun vastaan...” Hän kuiskasi, katsellen nukkuvan pojan kasvoja. ”Et välittänyt, omasta turvallisuudesta vaan... Heitit sen pois, ohitit sen... Oman henkesi, minun henkeni siasta... Minun henkeni ja turvallisuuteni, vuoksi... Minä...” Derin veti, syvään henkeä: ”Minä lupaan Ryo, lupaan kostaa Ribenjille tämän.” Deri sanoi, pyyhkäisten silmiään. ”Kostan kaikkien, lähimmäisteni puolesta.”

Jatkuu!

Uusien hahmojen nimien suomennokset:

Minako: -

Yumi: -

Yuki: Lumi.

Rin: -

Ryosuke: -

Yukimaru: Lumimaru.

Safaiyakara Sharinganan: Safiiri Sharinganin käyttäjä.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:5. Seimeikeiretsun tehtävä?!

-Kaksi päivää myöhemmin, Maassa.-

Deri istui, talon takapihalla Ryo vieressä, rappusilla. Kumpikin katseli Kurojakin, Akan, Souman, Nobun ja Zerinagin poikien, harjoittelua. Takapiha oli suojattu, niin ettei kukaan ulkopuolinen, nähnyt tai kuullut heitä. Tavalliset ihmiset, eivät olleet, heidänlaisistaan tietoisiakaan.

Deri oli yllättynyt, nähdessään, miten taitavia he oikeasti olivat: Densetsun nopeus ja harkinta-ja päättelytaidot, vetivät vertojaan Seikatsulle! He kaikki olivat nopeita, niin liikkeistään kuin hyökkäyksistään. Densetsu otteli, veljeään, Shinwaa vastaan ja kumpikin käytti tuulta. Densetsun lisäksi, myös Sengo oli lääkintä taitoinen. Sengo oli keskipitkänmatkan taistelia ja toi, Derille väkisin mieleen, hänen äitinsä. Sengo näet, näytti hallitsevan tulen köytön.

”Tuuli elementti: Kama no kaze, Sirppi tuuli!” Densetsu huusi, painaen sormenpäät yhteen ja keskisormet, taittaen vierekkäin. Samassa, tuulesta muodostuneet, sirpit lennähtivät, päin Shinwaan. Shinwa väisti, nopeasti oikealle ja hyppäsi ilmaan, siirtäen chakraa jalkoihinsa ja kiinnittyi, puunrunkoon. Teini viskasi, kolme kunaita veljensä ja Saron suuntaan. Kumpikin siirtyi, erisuuntiin samalla, kun Raice ja Raze ilmaantuivat. Kaksikko tähtäsi, punaisissa liekeissä olevat, miekkansa päin Saroa, mutta tämä torjui ne helposti.

”He ovat, uskomattomia...” Ryon kuiskasi, kunnioittavasti seuratessaan ja tarkkaillen, poikien harjoittelua. Deri nyökkäsi: ”Joo! Tuskin edes Daisuke, pysyisi heidän vauhdissaan.” Hän kääntyi, nyt Deirasun, Raran, Sumarun ja Kaitoran, suuntaan. Kaitora piti, juuri yhtäaikaa Deirasu ja Raraa erossa, itsestään. Deirasu, siirtyi nyt seisomaan, Tegirua vastapäätä. Poika seisoi, Tengan edessä, kun nuorempi pysytteli sivussa. Tenga harjoitteli, puolustamaan itseään, vaikka hänen ei, suojelioidensa vuoksi tarvisi taistella. Derin ja Ryon tuijottaessa, Deirasu hyökkäsi salaman nopeasti ja ilmaantui, Tegirun eteen. Tegiru ehti, kuitenkin, väistämään keihään ja samassa, Deirasu kirosi: ”Ei hell-!”

”Eh?! Mi-mitä?!” Ryo huusi, nähdessään Tegirun, samassa Deirasun takana ja pitävän miekkaa pojan kaulassa. ”He... He ovat, nopeaita...?!” Deri änkytti, tuijottaen poika joukkoa ja nähden heidän rauhoittuvan. ”Hienoa! Oikein hienoa, pojat!” Deri ja Ryo, hyppäsivät, suorastaan ilmaan. He käännähtivät, nopeasti nähden Zarinagin, seisovan kädet ristissä takanaan. Mies hymyili, tyytyväisenä ja katsoi, kun pojat alkoivat rauhoittu. Teinit keräsivät tavaransa ja kääntyntyen, vielä hieman huohottaen heihin. ”Tämä riittää, tältä erää!” Nobu, joka oli juuri ilmaantunut, Sasorin kanssa paikalle sanoi.

”Hei kaverit! Prinssi!” Kaikki kääntyivät, nähden ruskea hiuksiseen poikaan, joka juoksi suojan läpi. ”En voi uskoa, että missasin harkat!” Hän huudahti ja Densetsu vain, naurahta rennosti. Muut hymähti samalla hymyillen, kun Sasori ja muut aikuiset, eniten Zarinagi näyttivät vihaisilta. ”Voin kai antaa, anteeksi tällä kertaa, Kelly.” Zerinagi sanoi, tuijottaen poikaa. ”Hah hah! Hänhän on, joka kerta myöhässä.” Kaitora nauroi, pieni kiusanteon sävy äänessään. Kelly, rypisti otsaansa: ”Hei, oli vähän hankala, päästä aikaisemmin!” Teini tiuskaisi, mutta aikuiset ehtivät kadota. ”Hankaluuksia: Törmäsin, Ribenjiin matkalla tänne! Oli vähällä, ettei käynyt huonosti!! Hän toi myös, viestin Shinogumilta!!”

Derin ja muiden, silmät laajenivat. ”Mi-mitä helvettiä?!” Sengo huusi. ”Keneltä?” Ryo kysyi, katsahtaen vanhempaa teiniä. ”Ribenjiltä...” Tengirun ääni sanoi ja muut, katsahtivat häneen. ”Ribenji, kuuluu Shinogumiin viestinviejänä ja jahti-ja tietoryhmässä. Hän jahtaa, myös veljäeni, Tengaa...” Tegiru murisi, katsoen Tengaan. Tengan kasvoista, olivat värit paenneet ja poika oli, jähmettynyt paikoilleen pelosta. Kaikki kääntyivät Tengaan ja sitten Kellyyn. Deirasu katsahti, otsa ryppyssä Kellyä. ”Kelly, minkä viestin, Ribenji kertoi sinulle?” Hän kysyi. ”No, saman kuin aina! He haluavat, Tengan nyt vielä tämän, puolen vuoden aikana!” Kelly vastasi, huolestunut ilme kasvoillaan. ”Mi-mitä nyt tehdään?” Sumaru kysyi, arasti ja katsahti, Kaitoraan ja Tegiruun. Saro, rypisti otsaansa, miettiessään: ”Me voimme, lähteä etsimään Ribenjiä.” Hän sanoi. ”Hänet tuntien, tiedämme ettei hän, varsinkaa luovu helposti tai peräänny...” ”Me voimme, tehdä sen!” Kaitora sanoi, saaden muiden huomion.

Deri ja Ryo, paikalle tulleiden Teryan, Terryn, Rizun, Araiguman, Jakkarun ja Texran kanssa, vain tuijottivat. ”Hei! Ettehä te yksin voi!!” Terya huudahti, katsoen Kaitoraa ja Sumarua. Araiguma nyökkäsi ja sanoi: ”Olen samaa mieltä, kuin Terya ja...” Sengo viittilöi, hiljenemään: ”Kuten teille, jo aikaisemmin kerrottiin; Olemme tätä varten koulutettuja!” Hän sanoi ja antoi, Araigumalle määrätietoisen ilmeen. ”Me autamme!” Jakkaru sanoi, kiireesti. ”Hyvä on...” Rara puhui, nyt ensimmäistä kertaa rauhallisena. ”Ketkä tulevat?” Kaitora kysyi, katsellen ryhmää. Deri, Ryo, Araiguma, Jakkaru, ja Terya. Terry nosti myös, mutta Terya katsoi häneen tiuskasti. Terry katsoi, veljeään ja laski sitten kätensä. ”Okei, minä ja Tengiru, tulemme mukaan.” Densetsu sanoi. ”Minä ja Sumaru.” Kaitora sanoi ja katsoi vielä, Raraa ja Deirasua, jotka nyökkäsivät. ”Hmm. Okei, mennään sitten!” Kelly, huusi virnistäen ja työnsi käden taskuunsa, vetäen pyöreän, koristellun metallin palasen[A/N Mitallin näköinen, koru ilman narua tai vastaavaa. >3<]. Samassa, mitalli hehkui, mustana ja Deri ja muut katosivat, valon imaistessa heidät.

-Tuntematon, kuka tietää.-

Viikatteen ääni, viilsi ilmaa samalla, kun tuskan huudot kaikuivat. ”Hmm... Heh! Liian helppoa...” Ääni naurahti samalla, kun neljä teiniä, makasi maassa pojan edessä. ”Hel-helvetti...” Yksi heistä murisi, kivusta nostaen katseensa ja nähden edessään viikatetta, pitelevän pojan kasvot. Yö-tuuli puhalsi, pitkiä mustia hiuksia samalla, kun tummat silmät näyttivät määrätietoisilta. ”Hmm... Hei sinä, joka olet elossa, saat...” Teini aloitti, nostaen viikatteen hänen suuntaansa: ”Viedä viestin, Seimeikeiretsulle!” Brunette pojan silmät, laajenit ja hän katsahti tovereitaa. Pojan silmät laajenivat: Kaksi poikaa ja yksi tyttö, makasivat maassa. Kukaan ei liikkunut ja olivat, veren tahrimia. Bruneten silmät laajenivat, entisestään: He olivat, vartavasten, kaikki neljä, tehneet lapsina sopimuksen; Sopimuksen, jonka mukaan he eivät kuolisi tai jättäisi toisiaan. Eivät koskaan, mutta nyt...

”Kerro heille näin: Shinogumi haluaa, tavata heidät tänään. Vanhalla varastolla, keskiyön aikaan. Yksin, vain ''valitut'' saavat tulla!” Tämän sanottuaan, teini virnisti huitaisten, pojan suuntaan. Samassa brunette, tunsi käsivarressaan vihlaisun. Katsahtaessaan, nopeasti käsivarttaan hän näki, että käden haavasta valui, tummanviolettia nestettä. Samassa, silmissä vilisi ja kaikki pimeni. Brunette tömähti, samassa rintakehä edellä maahan ja sammui. Korppi virnisti: Kaikki meni helposti, ei ongelmia...

”Hei. Mennään...” Ääni, sanoi teinin takaa. Korppi virnisti, kääntyessään. Hänen takanaan, kauempana oli poika: Valkoiset hiukset, ylttivät selkään asti ja sinisen turkoosit, silmät olivat jäiset. Sinivaaleat vaatteet, hulmusivat tuulessa viitan kanssa, kun poika istui puunoksalla. ”Heh! Okei. Parasta muutenkin, olla ajoissa!!” Korppi virnisti, kun samalla valko hiuksinen poika, laskeutui hänen eteensä. Nuorempi nyökkäsi ja he, katosivat, tuulen puuskassa...

-Deri ja muut.-

”Voisitteko, kertoa hieman enemmän...” Terya kysyi, ryhmän kävellessä öisellä kadulla ja kääntäen päätään Densetsuun. ”Tästä, Ribenjistä. Minusta tuntuu, kuin nimi olisi jostain tuttu...” ”... No, häntä on, vaikea kuvailla tai määritellä.” Densetsu vastasi, mietteliäänä. ”Ribenji on, A-luokan rikollinen ja Shinogumin jäsen.” Tegiru sanoi, muristen. ”Hän on taitava. Olemme otelleet, häntä vastaan lukemattomia kertoja. Eri aseilla ja tavoilla, mutta...” Rara keskeytti, puheensa katsoen ryhmään: ”Mutta toistaiseksi meistä, vielä yksikään ei ole, onnistunut voittamaan Ribenjia!” Muiden silmät laajenivat, Raran puheesta, kun poika käänsi heille selkänäsä. ”E-ei yksikään?!” Deri toisti ja katsoi Ryoa, joka katsoi takaisin. ”Niin... Häntä vastaa, ei kannata asettua, ilman suunnitelmaa. Ja hyvää sellaista!” Kaitora sanoi, kokeneesti. ”Hän hallitsee, aseista kaikista parhaiten, viikatteen. Mutta on, muiden käytössä myös hyvä.” Hän selitti.

Araimuga oli miettinyt, koko keskustelun ajan jotain ja puhui nyt: ”Hän käyttää, myrkkyä. Eikö niin?” Muut kääntyivät, häneen. ”Hhm... Oikein, Arai.” Tegiru sanoi, nykytellen. ”Ribenji käyttää, viikatteessaan korkea tasoista myrkkyä. Shinogumista löytyy, paljon myrkky asiantuntijoita.” Deirasu oli, suuri aikeissa sanoa jotain, mutta jokin sain samassa pojan huomion. Deirasun silmät laajenivat ja poika pysähtyi, samoin muut. ”Mmm? Mitä nyt?” Ryo kysyi, katse heissä. Myös Araiguma, Jakkarua ja Terya olivat, muiden kanssa pysähtyneet. Poikien silmät laajenivat, äkisti. ”Verta...” Kaitora, sanoi kääntyen muihin. ”Täällä on, käyty äsken taistulu! Edessäpäin, paikka suorastaa löyhkää vereltä!” Kaikkien silmät laajenivat. ”Mennään! Edessäpäinhän kuulusi, partioida Gin ja hänen toverinsa!” Sumaru huusi, ryhmän juostessa, suoraan eteempäin.

Hetken kuluttua, he saapuivat rakennuksen pihaan ja se, mitä he näkivät, jäädytti: Neljä teini, noin heidän ikäisiään makasi, maassa veressä. Kolme poikaa ja yksi tyttö. ”Gin! Grek, Kyo, Mei!” Densetsu huusi, juosten tarkistamaan, ensimmäistä poikaa. Ensimmäineen poika makasi, vasemmalla kyljellään maassa. Suusta, käsistä, rinnasta ja päästä, valui verta. Densetsu siirsi nopeasti, kätensä etsimään pojan pulssia. ”...” Hetken kuluttua, hän veti kätensä takaisin. Muut katsoivat häntä, jollon teini pudisti päätään, hiljaa. Sama tilanne, Grekin ja tytön, Mein kohdalla. Sumaru oli jähmettynyt, paikoillen tuoijottamaa, Gingia. Gin makasi maassa, vatsalleen ja pää vasemmalle kallellaan. Pojan suusta, päästä ja rinaasta oli valunut paljon verta. Vuoto oli, kuitenkin tyrehtynyt ja pojan kädessä oli viilto. Viillossa näytti, olevan liilaa ainetta. ”...G-Gin?” Sumaru kuiskasi, kun pojan silmiin muodostuivat kyyneleet. ”... G-Gin?! Gin! Ei, Gin!” Sumaru huusi, juosten pojan luokse, mutta samassa Kaitora tarttui häneen pitäen, poikaa kauempana. ”E-ei! Gin?! Irti, irti Nii-san!” Sumaru huusi, nyt itkuisena ja riuhtoi itseään irti. ”...En voi, Sumaru... Et voi, mennä...” Kaitora kuiskasi, sulkien silmänsä ja pidellen edellen kinnin veljestään. Muut olivat, pysähtyneet ja katsoivat nyt Sumarua ja Kaitoraa. ”Sumaru...” Rara kuiskasi, katsoen poikaa ja seisten Deirasun vieressä. Tegiru oli, nyt Gingin vieressä ja, rypisti otsaansa. Hän kyykistyi, siirtäen kätensä ja laittaen sen, pojan niskaan. Tegirun silmät laajenivat, kun hän tunsi pulssin. ”Densetsu, Araiguma: Tänne, heti!” Hän huusi, katsoen heihin. Densetsu siirtyi, nyt Araiguman kanssa, Gingin luo. Densetsu siirsi sormensa, samaan kohtaan kuin Tegiru. ”Mit-?! Arai, Gingin pulssi!” Hän sanoi, kiireesti samalla, kun kaksikko alkoi parantamaan poikaa. ”On-onko, Gin elos-elossa?!” Deri kysyi, käätyen Tegiruun. Tegiru ei, sanonut mitään, mutta nyökkäsi hieman. ”Mi-miten?!” Ryo ja Jakkaru, kysyivät, yhteen ääneen. ”Kuka tämän, aiheutti?” Terya kysyi, kääntyin Deirasuun, Raraan ja Kellyyn. Kolmikko kääntyi häneen, sitten kuolleisiin tovereihinsa ja sitten toisiinsa. ”Nämä jäljet...” Kelly sanoi, kääntyen Grekin, Kyon ja Mein ruumiiden suuntaan. ”Ovat viikatteesta. On olevassa, vain yksi henkilö, joka kykenee tähän...”

*Khöh, khöh, khö!* Kaikkien katseet kääntyivät, samassa Densetsun, Araiguman ja Gingin suuntaan. Gin oli, käännetty kyljelleen niin, että veri pääsi ulos suusta. Densetsu nosti, nyt Gingin yläruumiin kevyeeseen istuin-asentoon. Gin hengitti ja yski samalla, kun raotti hieman silmiään. ”...Den-Denset-...su?!” Gin kuiskasi, kääntäen silmiensä katseen ja nähden Densetsun. ”Teg-Tegi-...ru prinssi...?” ”Gin, älä puhu mitään!” Tegiru sanoi, katsoen poikaa, Densetsun olan yli. Sumaru oli pysähtynyt veljensä, ja nyt myös Derin ja Ryon, otteessa. Ryhmän nuorin jäsen, tuijotti Giniä ja kyyneleet olivat pysähtyneet. ”G-Gin? Gin?!!” Hän kuiskasi, kun Deri ja Ryo päästivät hänet. Gin huokaisi syvään, kääntäen sitten päätään häneen. Vihreät silmät, löisivät ruskeiden, hiuksen seasta itkuisen Sumarun. ”Su-Suma...* Khöh khöh*?” Sumarun ruumis, tärisi ja Kaitora päästi veljensä. Samassa Sumaru jo oli, Gingin vieressä ja heittäytyi polvilleen ystävänsä viereen. ”G-Gin Nii-san?!” Sumaru huusi, itkien ja halasi poikaa varovasti. ”Nii-san?!” Deri kysyi ja katsahti, muita poikia, Ryon kanssa. Samassa he näkivät, Kellyn silmissä kyyniliä. Deirasu pudisti päätään: ”Ei biologinen, mutta...” Hän katsoi Kellyyn, joka hymyili hieman. Samassa näki jotai: Kelly, jolla oli ruskeat hiukset ja vihreät silmät oli... Oli saman näköinen kuin, Ginillä. ”Hei, Kelly! Sinä ja Ginhän, te muistutatte...” ”Niin... Olemme serkkuja...” Kelly kuiskasi, katsellen poikaa. ”Minun ja Gingin... Isämme olivat kaksoset. Gin on kai, perinyt näköä myös. Samallalailla kuin, minäkin.” Deri nyökkäsi. Jakkaru oli, katsellut ruumita otsa rypyssä. ”Niin... Kuka oli se, joka kykeni tähän?” Hän kysyi varoen. ”Hmm? Ai, hän on... Se oli, Ribenji!” Rara sanoi, saaden muiden huomion. ”Tunnistan, nämä viillot missä tahansa.” Muut nyökkäsivät. ”Oletko varma?” Terya kysyi, katsoen sivusilmällä häneen. Rara nyökkäsi Kaitoran katse, kääntyi heihin. ”Entinen ANBU-jäsen; Ribenji on, maalmojen laajuisesti, etsintäkuulutettu viikatemestari!”

”Hmm! Suorastaan ihailtavaa, Kai. Mutta sinä, olet oikeassa myös; Rara!” Muut, kääntyivät samassa ympäri. Suoraan ryhmän takana olevan, vanhan rakennuksen katolla, seisoi kaksi poikaa. Ensimmäisell' pojalla oli hopeateräinen, musta viikate kädessään ja kasvoilla virnistys. Toinen, lyhyempi poika istui katolla, vanhemman oikealla puolella. Valkoiset, pitkät hiukset ja sinisen turkoosit silmät. ”Ribenji! Osore!” Deirasu ja muut huusivat, nähtyään kaksikon. ”Te tulitte, ihailtavaa! Aivan kuten voi, olettaa Seimeikeiretsulta!” Ribenji nauroi, mutta rypisti otsaansa hieman. ”Hmm? Joku näköjään, puuttuu joukosta.” Hän sanoi ja Deri oli varma, että Ribenji viittasi Tengaan. ”... Mirairikun ja ...Kakorikun, kruununprinssi...” Osore aloitti, katsoen heihin silmät keltaisina, tyynenä ja hiljaa: ”On turvassa. Akasunan, talossa...” Muiden silmät laajenivat. ”Mi-?! Sama tekniikka, kuin Jakkarulla?!” Araiguma huusi, ja katsoi poijasta Jakkaruun. ”Miten se, sitten... Vain Topaz Eaglen-Aurei voi osata sen!” Osoren katse kääntyi, Araigumaan ja sitten Jakkaruun. Pojan silmät laajenivat hieman. ”...Topaz Eagle?!” Hän kuiskasi, yllättyneenä katse kokonaan Jakkarussa. ”Täh?! Miten, niin? Miten voi olla, kolme Topaz Eaglea?!” Ribenji huusi ja katsahti Osoreen. Muut kääntyivät, silmät levällään Jakkaruun. ”Jak-Jakkaru? Oletko sinä Topaz?!” Densetsu huusi, katse pojassa. Jakkaru oli, niin sekava, ettei saanut sanottua mitään. ”Mut-?! Osoreha on, myös Topaz Eagle! Ja Shinwa!” Rara huusi, ymmärtämättä mitään.

”Hoi, Osore! Kerro keitä he, oikein ovat?!” Ribeji, huikkasi pojalle. Osore, katsahti muihinkin, räpytellen sekavana. Deri tuijotti; Mitä hittoa? Oliko olemassa kolme, Topaz Eaglea? Oliko, muitakin, Aureita kolme?! Osore katseli heitä, vuoron perään: ”... Takakaguren kuninkaan, Akasuna Kurosunan pojat: Akasuna Araiguma, Amethyst Eyes ja Akasuna Jakkaru, Topaz Eagle.” Hän sanoi katsoen, kaksikosta Ryo; ”... Zeuroihin kuninkaan, Nodahin poika; Akasuna Ryo, Smaragdi Dragon ja...” Osoren silmät laajenivat, Deriin ja Teryaan. Poika pysähtyi, miltein hengitys myös. ”Hm?! Mitä helvettiä, Osore?!” Ribenji huusi, katsoen poikaa edelleen. ”... Ma-Manalan hallitsijan, Akasuna No Sasorin, Red Devilin poika: Akasuna Deri, Red Scorppling, Red Devil...ja pimeäpuoli, Akasuna Terya, Azure Warloc!” Osore kuiskasi. ”Mi-mitä?! Lisää Aureita?! Miten se on mahdollista?! Meitähän on jo!” Densetsu huusi, katsahtaen Deriin ja muihin. ”Mi-miten?!” ”...Raiuhoitu, Dansetsu...” Muiden silmät, laajenivat. He kääntyivät, nähden takanaa pojan. Pojan keskipitkät, mustat hiukset hulmusivat ja safiirin siniset, islmät hehkuivat. Viitta hulmusi. ”Kat-Katsuyo-saama?!” Deirasu, Rara ja muut huusivat. Tegiru näytti, järkyttyneeltä ja Kaitora ja sumaru, myös. ”Hit-hitto! Sinähän olet, Safiiri Sharinganin käyttäja-Akasuna Katsuyo!” Ribenji huusi. ”Ribenji, lähdetään. On kerrottava, jotajalle!” Osore sanoi. ”Selvä, mutta;” Ribenji vilkaisi nopeasti Deriin. ”Red Devil, saat luvan poistua elävien kirjoista nyt!” Hän huusi, heilauttaen viikatteen Deriin ja hänen eteensä väliin. ”Kuole!” Muiden silmät laajenivat: ”De-Derii!” Samassa, Ribenji iski viikatteen Deriin, mutta... Jokin ilmaantui, juuri ennen osumista, heidän väliinsä. Ribenjin viikate upposi, hahmoon ja viilsi hahmon rintaan, verisesti! Samalla hetkellä, hän ja Osore, katosivat. Deri, horjui: ”Mi-?!” Samassa, välissä ollut hahmo horjahti, hänen rintaansa vasten. Derin katsoi, hahmoon ja hänen silmänsä, laajenivat: ”Ry-Ryo? Ryo?!” Ryon ruumis, lepäsi nyt Derin rintaa vasten ja käsien varassa, tajuttoma ja verisenä. Kaikkien silmät laajevat: ”Ry-Ryoo!” Jatkuu!

Uusien hahmojen nimien suomennokset:

Ribenji: Kosto.

Osore: Pelko.