SasoDei:Red Team vs. Dead Team.
Luku:1. Jälleen näkeminen!
Jatko-osa: SasoDei:Red rose devilista.
Noin puolivuotta myöhemmin, Raiton ja Otiarin voittamiseseta...
-Manala.-
”Hitto!” Deri kirosi, lysähtäen sängylleen ja haudaten kasvonsa tyynyyn. ”En kestä, tätä!” Hän murisi, nostaen katseensa Paholaiseen. Sasori, joka katsoi poikaansa, vain pyöräytti silmiään. ”Olemme jo, keskustelleet tästä. Etkö muista?” Hän vastasi ja antoi, nuoremmalle punapäälle, ankaran ilmeen. ”Näille, matkaamiselle on syynsä.” Hän selitti, katsoen edelleen Deria. ”Koska olet seuraava, joka ottaa vallan, sinun on tunnettava tulevia liittolaisiasi. Sen lisäksi, sinun on opittava neuvottelemaan ja kommunikoimaan, heidän kanssaa.” Sinisilmäinen, punapää katsoi Sasori ja irvisti inhoten. ”Opin tarpeeksi, muutenkin.” Hän vastasi, itsepäisesti. ”Kiitos, vain!” Sasori, tuhahti ja pyöräytti silmiään. Deri tuijotti isäänsä ja mutisi sitten, jottain sopimatonta itsekseen.
Daisuke, jotka oli ollut omassa huoneessaan, tuli nyt paikalle. ”Ai, hei!” Daisuke tervehti, katsahtaen isäänsä ja veljeään. Sasori kääntyi, nyökäten pojalleen. ”Menikö matka hyvin?” Daisuke kysyi, virnistäen nähdessää, Derin ilmeen. Deri mulkaisi veljeään ja irvistäen. ”Missä Takeru?” Sasori kysyi, katsoen esikoistaan. Daisuke oli juuri kääntymässä, mutta pysähtyi äkisti. Teini seisoi, hetken paikallaan, selkä heihin. Hän mietti hetken, ennen kuin huokaisten kääntyi. ”...” Hän katsoi isäänsä ja veljeään, yrittäen keksiä, jotain sanottavaa. ”No?” Sasori kysyi uudelleen. ”Missä, hän on?” Deri nousi nyt, istumaan ja katsoi veljeään, yllättyneenä. Näytti siltä, että Daisuke yritti salata jotain. Se ei, kuitenkaan, ollut hänen tapaistaan. ”... Hän on, kai ulkona...” Daisuke sanoi, vaimeana ja kääntyi uudelleen, lähteäkseen huoneesta. ”Harvinaista...” Sasori aloitti, katsoen poikaansa yhä. ”...Ettet ole, hänen kanssaan...” ”En minä, aijo hänen kanssaan koko ajan olla!” Daisuke huusi, yhtäkkiä ja katsahti, silmät palaen isäänsä. Sasori ja Deri, yllättyivät: Daisuke harvoin huusi, uhmasi käskyjä tai kyseenalaisti mitään. Varsinkaan mitään, mikä yhdisti hänet isäänsä. Sasori rypisti otsaansa ja yritti selvittää, pojan kasvoista, mikä Daisukella oli. ”Onko... Jotain tapahtunut?” Hän kysyi ja katsoen poikaansa edelleen, mutta Daisuke vain, käänsi katseensa pois. ”...” Deri katsoi, veljeään huolissaan. ”Nii-san...” Hän aloitti, katsoen häntä varoen. ”Oletko kunnossa? Entä, onko Take, kunnossa?” Daisuke ei vastannut, vaan katseli ikkunan suuntaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen, hän veti syvään henkeä. ”Se johtuu...” Hän aloitti, astellen ikkunan luo ja katsoen siitä ulos. ”Sheestä. Take ei, päästä ketään enään lähelleen. Ei äitiä, eikä edes minua...” Hän vastasi, masentuneena. Sasorin, silmät laajenivat ja hänen suunsa, avautui hiaman. Deri pysähtyi, tuijottamaan Daisukea. Katsoessaan, vanhempaa veljeään, hän musti Sheen... Hän muisti Sheen ja, Takerun välisen taistelun. Siitä oli, vain puolivuotta, kun Takeru oli vähällä päästä hengestään. Sheen, Takerun omalla, miekalla tehty rinnan lävistys... Miekka lävisti, koko kehon ja Takeru oli kuolla, verenhukkaan. Siitäkö kaikki johtuikin? ”Hän ei...” Daisuke puhui, jollon Deri napsahti, pois ajatuksistaan. ”Päästä ketään, enään lähelleen. Heti siitä lähtien, kun hän menetti vasemman silmänsä... Hän ei ole kyennyt, harjoittelemaan tai liikkumaan kunnolla...” Daisuken ääni, vaikutti murtuvat hieman. Hän laski päätään niin, että hiukset varjostivat silmät. Pieni itsekäs hymy, ilmaantui, hänen huulilleen. ”Jos olisin, tajunnut... Jos olisin, huomannut...” Pitkä hiuksinen, punapää mutisi, katse edeleen ikkunassa. ”Olisin ehtinyt, puuttua siihen kaikkeen ja...” ”Lopeta, syyttämästä itseäsi!” Sasori keskeytti ja katsoi poikaa. Deri, katsahti isäänsä ja näki, että Paholainen oli tosissaan. ”Se ei, ollut sinun syytäsi. Yhtälailla me kaikki, syytämme itseämme! Et vain sinä.” Hän sanoi ja hänen äänensä, tihkui myrkkyä. ”Miten niin?!” Teini murisi ja samassa iski nyrkkinsä, seinään niin, että seinään tuli reikä. Deri hätkähti ja katsoi, vanhempaa veljeään varoen. Daisuke nosti päätään, katsoen isäänsä, hiusten varjostaessa yhä silmät, osittain. Teini ruskeat silmät, kohtasivat hänen isänsä, omat ruskeat silmät. Kumpikin punapää, tuijotti toisiaan hetken, sanomatta sanaakaan. Deri nielaisi: Hän ei, todellakaan tahtonut mennä väliin.
”Deri! Isä!” Kaikki kolme kääntyivät, kun Daichi ilmaantui oven suusta. Daichi hymyili, mutta hymy putosi, kun hän ymmärsi tilanteen. ”Nnhh... Deri, hei! Tule katsomaan, ketkä saapuivat äsken!” Daichi huikkasi, veljelleen. Deri vain tuijotti, ehtivättä sanoa mitään ennen, kuin tutun näköinen punapää oli ovella. Pojan lyhyitä, punaisia hiuksia kokosti, vielä smaragdin vihreät silmät. ”Heippa!” Poika huusi, virnistäen ja Deri tunsi, miltein pyörtyvänsä.
”Ry-... Ryo?!” Hän kysyi, epäuskoisena. Ryo virnisti samalla, kun kaksi pitempää hahmoa, ilmaantui pojan taake. ”Ryo, väistä!” Kuului, tuttu ääni.
Nodah ja Seiru ilmaantuivat, Ryon takaa ja katsoivat Sasoriin. Sasorin ilme oli yllättynyt, kun hän katsoi kaksoisolentojaan. ”Nodah, Seiru?!” Hän kysyi, sekavana. ”Mitä te, täällä teette?” Seiru nyökkäsi ymmärtävästi ja astui askeleen eteempäin samalla, kun Nodah kuritti poikaansa. ”Ryo, käytöstavat! Ja rauhoitu!” Nodah murisi, tukistaen poikaa. ”Aih! J-joo, joo!!” Ryo sähisi ja irtaantui, siirtyen Derin luo. Deri vain tuijotti: Hän ei ollut, tavannut Zeuroihin-väkeä, puoleenvuoteen. Yhtäkkiä, heistä kolme, oli heidän ajassaan. ”Nyt en, ymmärrä...?” Hän sanoi ja katsoi, virnistävää Ryota ja tämän perässä, tulevaa Daichia. ”Mitä te, teette täällä?!” ”Tulimme, vuorostamme tänne!” Ryo vastasi ja samassa halasi, voimakkaasti Deria. ”Te tulitte, aina meille. Isä päätti, että on meidän vuoro, tulla teidän aikaanne!” Vanhempi poika, irtaantui ja katsoi, sekavaa Deria hymyillen. ”Ryo, jos et huomannut: Veli ei, oikein toipunut...” Daichi sanoi, reuhallisena. ”Anna hänen, hengittää.” Ryo nyökkäsi. Deri, joka alkoi jo toipua, ensijärkytyksestä tuijotti. Ryo oli, puolessavuodessa muuttunut hiaman. Pojan hiukset olivat, entistäkin sotkuisemmat ja hitusen pidemmät.
-Hetkeä myöhemmin.-
”WOW!” Deri huudahti, kuultuaan muista.
”Eli, Terya ja Terry... He palasivat, Terryn entiseen kotimaahan?! Jakkaru ja Araiguma, palasivat Kurosunan kanssa?” Hän toisti ja katsoi Ryo, joka nyökkäsi. ”Jep!” Poika vastasi, nyökkäillen.
”Samoin kuin, Seikatsu ja Shin! He tulevat, aina silloin tällöin käymään! Mutta nyt!” Hän virnisti, juhlallisesti katsoen kolmea, muuta punapäätä.
”Isän mukaan te, palaatte meidän kanssamme!” Sanoja seurasi, hetken hiljaisuus. Hiljaisuuden aikana Daisuke, Deri ja Daichi tuijottivat. ”Siis, MITÄ?!” He huusivat yhteenääneen ja tuijottivat, edelleen Ryota. ”Niin isä sanoi ja...!” Tuttu ääni, keskeytti Ryon puheen:
”Totta! Mutta Ryo, muistitko kertoa jo heistä?!” Raichi ilmestyi samassa huoneeseen. Hän hymyili Devilin sisaruksille samalla, kun kolmikko näytti hämmästyneeltä. ”Rai!” Daisuke huusi, alku shokin jälkeen ja hyppäsi pystyyn. ”Hauska nähdä taas! Ajatella, että tapasimme vasta puolivuottasitten, viimeksi!” Daisuke huudahti ja kaksikko taputti, toisiaan selkään. ”Puolivuotta?” Ryo toisti, nyt hämmentyneenä. ”Mutta, mutta...?” ”Ryo, hyvä!” Raichi aloitti, katsoen häneen. ”Yritin selittää, muttet kuunnelut!” ”Ai? E he hee!” Ryo nauroi, hermostuneena ja pörrötti hiuksiaan.
”Niin, ''kenestä'' teidän piti kertoa?” Daichi kysyi ja katsoi Raichi, joka vilkaisi tyttöä.
”Meitä ei, ole enään kolmea.” Vanhin teini totesi, viristi. Muiden silmät laajenivat, kun he katsoivat kaksikkoa.
”Mitä tarkoitat, ''ei enään kolmea?''” Daisuke kysyi, vaikka epäili jo. Raichi ja Ryo, katsahtivat toisiaan ja Raichi nykkäsi. Ryo säteili, katsoessaan puita.
”Ensiksikin: Meillä aikaa on kulunut, melkein kolme vuotta siitä, kun tapasimme!” Ryo sanoi.
”Kuten muutenkin, Zeuroihissa ja täällä, kaika muuttuu eritahtiin.” Raichi selitti, katsoen heihin.
”Eli, olemme taas vanhempia?” Takeru, joka oli juuri seurannut
Richia, kysyi. Raichi, nykkösi. ”Take!” Ryo huudahti ja kääntyi, pirteänä poikaan. ”Joo, joo...” Takeru mutisi ja katsoi muita.
”Voitteko jo selittää? Ja missä Deisty on?” Hän lisäsi, lievästi yllättyneenä.
”Ric ei, suostunut kertomaan...” Kolmikko virnisti ja nyökkäsi.
”No satuimme, lähtönne jälkeen...” Richi sanoi juhlallisesti ja katsoi Raichia
”... Saamaan, perheen lisäystä.” Raichi lisäsi ja hymyili, sulki silmänsä. ”Mitä?” Muut huusivat ja katsoivat heihin.
”Onnea!” Daichi huusi ja hyppäsi pystyyn!
”Milloin saamme, nähdä hänet?!” Hän huusi innoissaan ja tuijotti kahta vanhinta poikaa.
”Taikoitat: ''heidät''!” Richi korjoutti, virnistäen.
”Jonkin aikaa, lähtönne jälkeen, meille kerrottiin: Saisimme, joko veljen tai siskon!” Raichi sanoi, ylpeänä.
”Toivoimme veljeä, mutta yllätykseksi...” Ryo, jatkoi:
”Saimme kaksi! Saimme kaksi, pikkusisarusta! Siskon ja veljen.” Ryo huusi ja oli pudota tuolilta lattialle. ”Onnea!” Daisuke onnitteli. Pojat hymyilivät. ”Milloin, näemme heidät ja äitinne?” Deri kysyi, katsoen heitä. Raichi kääntyi häneen. ”Huomenna. Jäämme tänne, yöksi.” Raichi vastasi.
”Palaamme huomis-aamuna.”-Tuntematon.-
”Miksiiih?!” Poika valitti, katsoen veljeään. Vanhempi veli, huokaisi. ”Ei käy!” Hän sanoi ja nuorempi tuijotti. ”Mutta haluan! Haluan nähdä heidät!” Nuorempi valitti ja tuijotti, sinisillä silmillään isoveljeään. Vanhempi sinisilmä, katsoi häntä ja huokaisi sitten: ”Hyvä on...” Hän huokaisi, ilmaisten tappionsa. ”Hyvä on! Me menemme!” Nuoremman silmät laajenivat. ”JEES!” Hän huusi ja hyppäsi veljeään vasten. ”Hei! Päästä irti, tai emme mene!” Vanhempi murisi. ”Rauhoituhan vähän!” Kaksikko kääntyi ja näki takanaan, korppitukkaisen pojan. ”Hmm. Teikin...” Vanhempi poika sanoi katsoen musta hiuksista ja tämän takana olevaa, viisi poikaa. ”Luonnollisesti...” Korppitukka hymähti. ”No, mennämmekö sitten?” Valko hiuksinen poika, totesi. Muut nyökkäsivät ja kaikki katosivat.
-Ilta, Manalassa.-
”Mutta isä...” Deri valitti. ”Sanoin, että: Nyt!” Sasori murisi, tuijottaessaan poikaansa. Daisuke huokaisi. ”Deri, hei! Mennään nyt, nukumme kaikki yhdessä.” Deri kirosi, kääntyessään ja kääntyi Nodahin poikiin, jotka olivat hänen huoneessaan. Huoneeseen oli, ilmestynyt lisää sänkysä. Derin vuoteen, vasemmalla puolle oli, yksi ja oikealla kaksi. Vastapäätä oli, kolme vuodetta. Ryo istui, Derin vuoteen oikealla puolella ja Daichi hänen, vieressään. Daisuke käveli, Derin vuoteen vasemmalle puolelle. Takeru nukkui Ryota vastapäätä, Richi Deria ja Raichi Daisukea. Richi oli, aloittanut keskustelun, Takerun kanssa. Takeru ja Richi puhuivat, jostain ja Ryo selitti nuoremmista sisaruksistaan Daichille. Derin yllätykseksi, Daichi oli, hyvin innostunut näkemään heidät. Lapsirakas, ilmeistesti? Huokaisten Deri, kiipesi vuoteeseen ja kääntyi, juuri parahiksi nähden Raichin alkavan huutaa. Raichi karjui, jostain Richille ja yritti, jopa lyödä. Deri katseli, veljeksiä hetken ja katsoi, sitten otsa kurtussa Ryoa. Ryo venytteli, nostaen kädet yläs ja hieroi silmiään. ”Hitto...” Teini mutisi, laskien kätensä alas. ”Mene nukkumaan, Rii!” Raichi huikkasi, nuoremmalle veljelleen ja katsoi sitten Daisukesta häneen. ”Näytät väsyneeltä...” ”En ole väsynyt!” Ryo murisi ja kääntyi Deriin. ”Tiedätkö mitä, Deri?” Hän aloitti, katse edelleen nuoremmassa pojassa. ”Minusta tuntuu, että meidän pitäisi, kutsua heidät...” Deri katsoi häntä, ymmärtämättä mitään. ”hmm? Siis, kenet ''heidät...''?”* Buf!*
Samassa, iso savupilvi pamahti, keskellä huonetta. ”Mi-...?!” Daisuke huusi ja hyppäsi pystyyn. Samassa kuului, puhetta: ”Hitto! Minähän sanoin: Mennään tavallisella tavalla!” Savun laskeuduttu, paljastui yhteensä seitsemän, poikaa. Kahdella vanhimmalla oli, pitkäy mustat hiukset, jotka olivat sekaisin. Vanhemmalla, etuhiukset peittivät, vasemman ja nuoremmalla oikean silmän. Seuraavalla pojalla oli, lyhyet mustat hiukset ja punaiset silmät. Hänen vieressään oli, saman pituinen poika ja hänen hiuksensa, olivat mustat myös. Silmät tosin, olivat haukan keltaiset. Kolme viimeistä poikaa, olivat kaikki punapäitä. Kaksi pojista, oli lähes identtisiä. Ainoa ero oli, että hiaman lyhyemmällä pojalla, oli enemmän turkoosit silmät. Vanhemmalla oli siniset. Kummankin pojan, vasemman silmän päältä ja otsasta kulki poltto arpi. Viimeisellä pojalla, oli punaisia hiuksia koristamassa, punaiset silmät. ”Eh?! Mi-...?!” ”Deri!” Nuorin, ilmestyneistä punapäistä, katsahti häneen. Derin silmät laajenivat: ”Mi-... Mitääh?!” Hän huusi, hypäten istumaan, makuulta. Kaikki tuijottivat, sanattomina joukkoa.
He kaikki, olivat heidän tuntemiian Akasunia! Ensimmäisenä oli,
Akasuna Seikatsu ja Shin! 18-vuotiaat, musta hiuksiset, Akasunan veljekset. Seuraavaksi olivat;
Kurosunan poijat, Akasuna Araiguma ja Akasuna Jakkaru! Kaksikolla oli, lyhyet mustat hiukset. Araiguman oli, punaiset ja Jakkarun haukan, silmät. Seuraavat, punapäät olivat;
Derin, pimeä puoli, Akasuna Terya ja hänen, kahtavuotta nuorempi veljensä Terry! Teryan hiukset ja silmät olivat, täsmälleen samanlaiset, kuin hänen. Ainoa ero oli, että pojan otsasta, vasemman silmän yli kulki arpi. Terry, näytti samalta myös, mutta oli lyhyempi. Viimeisellä pojalla, oli punaiset pörröiset hiukset ja punaiset, silmät. ”Terya?!” Daichi huusi, hypäten pystyyn ja tuijotti poikaa. Samassa, Daichi hyppäsi vasten pokaa ja halasi Teryaa lujasti. ”Khh! Hei, Daichi... Hellitä hiaman...!” Terya mutisi, yrittäessää irtaantua, tytön lujasta ottesta. Daichi veti pois ja ktsoi poikaa. ”Mi-...? Mitä te, täällä teette?!” Takeru huusi, tuijottaen poikia. Shin kääntyi, katsomaan Takerua virnistäen. ”Emme malttaneet, odottaa huomiseen.” Hän vastasi. ”Hei! Aijotteko muka, unohtaa minut?!” Ryhmä kääntyi ja näki, hiukan kauempana pojan. Pojalla oli pitkät, tummanvioletit, hiukset. Hiukset kasvoivat, vasemmalle päin ja etuhiukset, peittivät miltein punaiset silmät.
”Texra?!” Deri huusi, uskomatta silmiään. Uchiha nyökkäsi, nojaten seinään ja virnisti. ”Mitä, kuuluu?” Texra kysyi, hymyillen. Samassa Daichi hyppäsi poikaa vaste, haudaten päänsä tämän niskaan. Tytön silmistä valui, kyyneliä ja hän nosti katseensa, pokaan. ”Tajuat yhtään...?!” Daichi aloitti, tuijottaen poikaa. ”Miten huolissani olen ollut?!” Texra oli,, hiaman yllättynyt, mutta hymyili
. Muiden tuijattaessa, Texra suuteli Daicgi ja kietoi kätensä, tytön ympäri. ”Ymmärrän...” Texra kuiskasi ja katsoi, nyt tulen punaista Daichia.
”Mi-...?! Mitä helvettiä?! Texra, mitä sinä.... Mmmpph!” Takeru aloitti, mutta Daisuke vaimensi hänet.
”Älä huudan, okei?!” Vanhempi teini, murisi ja siirsi kätensä, pois Takerun suun edestä.
Deri tuijotti sisartaan ja Texraa. Missä ihmeen välissä, Texra ja Daichi olivat... Alkaneet olla yhdessä?! ”En voi, uskoa tätä...” Deri kuskasi, kun hänen katseenasa, osui Teryaan. Poika kääntyi häneen ja hymyili. ”Hauska nähdä, Deri.” Hän sanoi ja siirtyi istumaan. Terya kohotti kätensä ja taputti, Deriä selkään. Deri ei edes, ehtinyt itse huomata, ennen kuin halasi Teryaa. Terya nosti, kulmiaan yllättyneenä. Hän halasi tapaisin. ”Oli vähän ikävä...” Hän hymyili, katsoen Deria silmiin. Deri nyökkäsi: ”Samoin.” Hän sanoi ja nosti katsettaan, nähden Terryn. Punapään silmät, laajenivat hieman: Terryllä oli yllään sama asu. Uutta oli, kuitenkin se, että pojalla oli viitta ja saappaat. Terry hymyili arasti, siirtyessään heitä päin. Poika näytti kasvaneen, hiaman. ”Olet kasvanut.” Deri sanoi, katsoen Terrya edelleen. Terry virnisti. ”Joo!” Hän sanoi, istuen sängylle. ”Kaikki sanovat niin!” Deri ja muut rypistivät otsaansa. ”Kaikki?” Daisuke toisti, ymmällään. Terya nyökkäsi samalla, kun Terry muuttui punaiseksi. ”Palattuamme...” Terya sanoi, katsahtaen veljeään.
”Terry, kruunattiin, isänsä työn jatkajaksi...” Devilin sisarusten, silmät laajenivat. ”Si-... Siis mitä?!” Deri kysyi tai, ennemminkin huusi. Terya nyökkäsi ja antoi, Terrylle rohkaisevan hymyn. Terry vastasi, hiaman hermustuneena hymyyn.
”Terrysta tuli, Lyxrien, koti-/synnyinmaansa kuninkaaksi.” Seikatsu sanoi, ja katsoi poikaa. Terry näytti, kutistuvan, veljensä taakse. ”Melko vastuullista...” Deri mietti, ääneen.
Samassa, Sasorin ääni huusi ovelta: ”Derii!” Kaikki käännähtivät ovalle, nähden vihaisen Sasorin, Nodahin ja, välinpitämättömän, Seirun. ”Muistaakseni sanoin, että täidän on mentävä nukkumaan!!” Sasori huusi katse pojissa. Yhtäkkiä, hänen äänensä pysähty ja katsahti tulokkaita. ”Mi-... Ei voi olla totta!!” Hän kirosi ja löi päänsä, kämmentään vasten. ”H-... Hei, i-... Isä...” Rizu mutisi, kääntyen katsomaan isäänsä. Seiru pysähtyi, kääntäen katseensa ja katsoi Rizua. ”Rizu?!” Hän kysyi, selvästi vihaisena, katsoen poikaansa. ”Mitä sinä teet täällä?” Rizu nialaisi. ”Käskin, olla tulematta! Käskin, jäämään Zeuroihin!!” ”Hän tuli, meidän kanssamme.” Araiguma totesi, istuen Ryon sängyllä. Seiru ja Nodah mulkaisivat poikaa. ”Ja millähän. Luvalla te tulitte?” Nodah kysyi. Araiguma, pyöräytti silmiään. ”Mitä te kaksi...?” Sasori aloitti, katsoen Araigumaa ja Jakkarua. ”... Aivan yhdentekevää... Nyt...” Sasori sanoi katsoen joukkoa. ”Nukkumaan, heti...” Samassa sängyt muutuivat, kerrossängyksi ja muutama ilmaantui lisää. Sasori paukautti oven kiinni, lähtiessään. Richi kiipesi, Raichin yläpuolelle. Takeru, Daisuken ja Shin taas Seikatsun. Ryo kiipesi, Derin yläsänkyyn ja Terry Teryan. Jakkaru ja Araiguma, kunnuivat samassa kerrossängyssä. Rizu kiipesi, Texran yläpuolelle samalla, kun Daichin istui viereisessä sängyssä. Kun kaikki, olivat päässeet vuoteisiinsa, Deri nousi hieman. ”Hyvää yötä!” Hän huikkasi. ”Öitä!” Muut sanoivat, jotku nostivat kättä. Samassa, valot sammuivat. Ei kulunut, kuin kymmenisen minuuttia ja kaikki olivat, jo sikeässä unessa.
Jatkuu!
