SasoDei:Rose rose devil.
Luku:26. Kiristystä.
(Huom! Tämä luku, keskittyy Teryan ja Terryn, menneisyyteen.
Luku koostuu, kaksikon mustoista ja siitä, miten, Terry luotiin.
Luku sisältää, rajuja kohtauksia! Jos et halua, lukea voit hypätä yli.)
-Teryan alitajunnassa.-
Terya odotti, kun Terry oli poissa. Noin puolen tunni, jälkeen Terya havaitsi, jotain. Poika vaistosi, läsnäolon ja se kuului, vieläpä huonoksi onneksi Otiarille! ”Voi helvetti! Voi, helvetin helvetti!” Terya murisi ja hyppäsi pystyyn, pienessä paniikissa. Teini kääntyi, nopeasti yhteen muistoon. Muisto oli se, johon hän oli avannut portin Terrylle. Terya sukelsi, puoliksi porttiin. Samassa hän näki, Terryn selän. ”Terry, tule heti takaisin!” Terya huusi. Terry käännähti ja katsoi häntä, paniikissa. ”Mitä, miksi?! Eikai...?!” ”Otiar huomasi, että olet poistunut! Tule heti takaisin, sillä jos, Otiar löytää sinut, olemme pulassa!” Terya huusi. Terry nyökkäsi, käänähti ja puhui, vielä nopeasti. ”Emme ehdi, alkaa miettiä sellaista nyt! Minun on mentävä! Raito ja Otiar, taisivat saada vihin siitä, että olen täällä! Ja poissa Teryan alitajunnasta!” Terry sanoi, hätäisesti. ”Palaan illalla, mutta minun on mentävä, nyt heti!” Samassa Terryn, edessä ollut portti sulkeutui. Poika kääntyi ja juoksi Teryaa kohti. ”Tule, meidän on...! AH!” Samassa, Teryan portti alkoi sulkeutua, nopeasti ja alkoi estämään Terryn. Kummankin, pojan silmät laajenivat. ”Te-Terya, Nii-san!” Terry huusi ja yritti tarttua Teryaa kädestä. ”Terry, tartu käteeni!” Terya huusi ja ojensi kätensä. Terry kurkotti, mutta vain hipaisi kättä. Hän yritti, vielä hypätä, mutta turhaan. Poika kaatui, maahan ja nosti nopeasti päänsä.”Nii-san?! Nii-san, auta!” Terry huusi ja poika, hätääntyi kunnolla. ”Terry, yritä tarttua viel-!” Samassa portti sulkeutui ja Terya katosi. Terry, jähmettyi paikoilleen ja tuijotti. Hän nousi ja siirsi kätensä. Kohta jossa, Terya oli ollut, oli kuin seinä. Terry käänsi päätään ja katseli ympärilleen. Hän näytti, olevan valkoisessa huoneessa. Huoneessa ei ollut ovea. Ilmassa näytti, leijuvan eri värisiä ja kokoisia, planeettoja ja tähtiä. ”Mis-missä, minä?” Terry, kuiskasi ja katseli leijailevia planeettoja. Hän näytti olevan, jonkun toisen alitajunnassa. Samassa, Terryn takaa, kuului askelia. ”Kas, olit siis täällä.” Terryn sydän, hypähti ja poika kääntyi nopeasti. Pojan silmät laajenivat, kun Otiar ilmaantui, hänen taakseen. ”Poistuit, omin päin, oletan?” Otiar sanoi ja katsoi poikaa, hymyillen sadistisesti. Terryn alkoi, täristä pelosta ja astui askeleen taakse. ”Mi-miten pääsit tänne?” Hän kysyi pelokkaana ja nielaisi. Otiarin virnistys, laajeni ja hän nosti olkapäitään. ”Sinut on, harvinaisen helppo löytää ja tänne tulo...” Mies katsoi, uudelleen, punapäätä. ”...On helppoa.” Terry ei, uskaltanut liikkua pelosta. Hän vain tuijotti ja yritti, keksiä keinoa päästä pois. Hän pelkäsi, yli kaiken Otiaria. Mies, nimittäin pystyi kiduttamaan, Terrya helposti. Aina, tähän mennessä, Terya oli puolustanut häntä. Tämän vuoksi, Terry kohteli Teryaa, kuin isoveljeään ja luotti häneen. Kaiken lisäksi, sen jälkeen, mitä Terya teki, hän halusi hyvittää kaiken. ”No, et mene ainakaan minnekkään.” Otiar sanoi, yhtäkkiä ja virnosti edeelleen. ”Et, ennen kuin olet saanut rangaistuksesi.” Samassa mies, jo oli Terryn edessä. Otiar siirsi kätensä ja tarttui, Terrya kurkusta. ”Aargh!” Terry huusi, kun Otiar työnsi hänet, vasten seinään. ”Khh!” Terry puri huultaan ja tarttui, kummalakin kädellä Otiarin käsivarteen. Poika yritti, saada Otiaria irti itsestään. Mies hymyili julmasti ja kuristi poikaa enemmän. ”Hmm. Et ole, lainkaan vahvistunut sitten viime näkemän.” Hän totesi. Terry alkoi, potkia ja upotti kyntensä, miehen käsivarteen. ”Päästä irti!” Terry käski, mutta Otiar nauroi. ”Milloin olet, alkanut taistellut vastaan? Tai, milloin olet, luopunut epävarmuudesta?” Mies, kuiskasi ja katsoi Terrya silmiin. Terry pysähtyi ja tajusi, mitä pian tapahtuisi. Ja, juuri samalla, hetkellä Otiar aloitti. Hän siirsi, oikean kätensä, Terryn otsaan ja samassa poika tunsi hirmuista tuskaa. ”Aaargh! ” Terry huusi samalla, kun kyyneleet muodostuivat silmiin. Otiar naurahti, jälleen ja painoi kättään, pojan otsaan lujemmin. Terry näki, nyt oman päänsä sisällä, kamalia muistoja. Tämän, lisäksi hän tunsi kipua. ”Aaah! Kil-kiltti, lo-lopeta!” Terry huusi, nyt itkien. ”Rangaistus siitä, että lähdit.” Otiar sanoi, rauhallisesti. ”E-ei!” Terry huusi päässään. ”Nii-...Nii-san, Terya Nii-san! Apua!”Terry ajatteli ja itki. ”Nii-san, apua! Auta minua!” Samassa, kaikki meni mustaksi.
-Teryan alitajuntassa, Teryan luona.-
”Hitto! Terry? Terryy!” Terya huusi ja löi, nyrkin sulkeutuneeseen porttiin. Terry oli, jäänyt porttien väliin ja ei päässyt omin voimin pois. ”Miten, tässä kävi näin?!” Terya kysyi itseltään ja potki porttia. ”Auki jo!” Poika huusi ja samassa, portti aukeni. ”Vihdoinkin!” Samassa Terya, jo sukelsi portin läpi. Hän halusi, löytää Terryn pian. Hän tiesi, että Otiar etsi poikaa ja jos tämä löytäisi... Samalla hetkellä, Terya ilmaantui, valkoiseen huoneeseen. Terya laskeutui maahan ja katsoi, nopesti ympärilleen. ”Terry, missä olet?!” Hän huusi. ”Hmm? Kas, hei, Terya.” Otiarin ääni sanoi. Terya käännähti, ympäri ja hänen silmänsä paloivat. ”Otiar!” Hän huusi ja tuijotti miestä, joka nojaili miekkaansa. ”Missä Terry on?!” Terya huusi, mutta pysähtyi ja vaikeni, nähdessään miekassa verta. Teryan silmät laajeniat, kauhusta. ”Missä Terry on, Otiar?! Mitä teit hänelle?!” Teini huusi, silmät punaisena ja auran ilmestyessä. Otiar tuhahti, hymyillen ja astui muutaman askeleen sivummalle. Teryan silmät laajenivat entisestään, kun hän näki vaaleansinisen hahmon, maassa. Terry makasi maassa, pienessä kassa. Vaalaensininen, asu oli tahriintunut vereen. ”E-...Ei! Terry!” Terya huusi ja juoksi pojan luo. Terya polvistui, käänsi pojan ja nosti tämän ylävartaloa, rintaansa vasten. ”Terry? Terry, oletko hereillä?! Ole kiltti ja avaa silmäsi!” Terya huusi ja ravisteli Terrya. Terry avasi, hitaasti silmänsä ja käänsi hieman päätään. ”Ni-...Nii-san?” Terry kuiskasi, hiljaisella ja huteralla äänellä. ”Terry, mitä oiken...?!” Terya aloitti, mutta lopetti, kun Terry alkoi niiskuttamaan. Nuorempi teini, tarttui Teryaa paidasta ja nojasi lähemmäksi tämän rintaa. ”Nii-san, minua pelottaa...” Terry itki. ”Terry, ei...Ei ole, enään mitään hätää.” Terya sanoi ja veti, itkevän pojan lähemmäksi. Tämän tehtyään, hän katsoi Otiariin ja kavensi silmänsä mieheen. ”Otiar, oliko sinun pakko?!” Teini huusi, raivoissaan ja katsoi miestä, palavilla silmillään. Otiar katsoi, kumpaakin punapäätä. ”Hän aiheutti, tämän aivan itse.” Mies puuskahti ja katsoi, heitä rauhallisella ilmeellä. ”Eikä aiheuttanut!” Terya huusi. ”Teimme sopimuksen: Olen puolellanne ja teen töitä teille. Mutta vain sillä ehdolla, ettette satuta Terrya!” Teini huusi ja piteli, edelleen Terrya. ”Se on kyllä totta, mutta...” Otiar katsoi, poikia nyt vakavana. ”...Jos et tee, mitä sinulle sanotaan, Terry saa kärsiä. Lisäksi...” Mies katsoi, nyt nuorempaa, punapäätä. ”Sinun sietäisi, olla kiitollinen, että Terya pelasti sinut. Jos hän, ei olisi ilmaantunut laboratorioon, et oli elossa.” Otiar sanoi. Terry katsoi, peloissaan nyt Otiaria ja tärisi. ”Mutta, jos te ette olisi...” Terya murisi nyt: ”Tappaneet, muita Akasunia, muilta planeetoilta ja siepanneet Terrya, näin ei oli käyny! Teidän kokeenne, olivat tappaaa hänet ja hän on sentään minä! Vaikkakin ei planeetan minä!” Terya huusi ja viskasi samassa, kunai-veitsen, Otiariin. Otiar väisti, kunain helposti ja katsoi poikia hymyillen. ”No, sen ansiosta sait, itsellesi puuttuvan henkisen itesesi.” ”Ja sen takia, tapoitte, Terryn läheiset?! Isän, äidin, veljet ja muut?! Satutatte häntä yhä enemmän!” Otiar tuhahti ja kääntyi. ”Minä menen, mutta muista: Jos et tottele, Terry kärsii.” Samassa mies, katosi. Terya tuijotti, vielä kohtaa, missä Otiar oli ollut ja katsoi sitten Terrya. Terry katsoi, myös Otiarin entistä kohtaa. Huokaisten, Terya nousi ja nosti, nuoremman, pojan syliinsä. Tämän jälkeen hän, meni siityi aitoon huoneeseeen. Poika katsahti ympäri, omaa huonettaa ja laittoi, sitten Terryn vuoteeseensa. Pojan silmät olivat, nyt kiinni ja poika nukkui. ”Anteeksi...” Terya kuiskasi ja hymyili hieman, silittäessään, nuoremman pojan hiuksia. ”Anteeksi. En anna, kenenkään, satuttaa sinua enään...” Jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti