SasoDei:Red rose devil.
Luku.12. Olemassa olon syy.
-----Sasori ja muut-----
Koko joukko odotti Deidaran ja Derin heräämistä. Kaksikko li maannut tajuttomana jo puolenpäivän ajan. Sasori, jonka kärsivällisyys oli tunnetusti lyhyt aikaista, oli jo lähellä menettetää malttinsa. ”Onko mitää uutisia?” Sasori ja Lucifer kohottivat katseensa. Madara oli ilmestynyt huoneeseen ja piti kansiota kädessään. ”Ei...” Punainen Paholainen kuiskakosi ja kääntyi takaisin Deidaraan ja Deriin. Deidara nukkui hänen ja Paholaisen vuoteella, kun taas Deri lepäsi vieressä olevassa vuoteessa. Madara huokaisi ja ojensi kansiota Luciferille, joka otti sen ja tutkaili tuloksi. ”Veri, voima ja muut tulokset ovat kunnossa Deidaralla, mutta...” Madara vaikeni ja katseli Luciferia. Lucifer oli kaventanut silmänsä Derin tuloksiin ja luki nyt pojan tuloksia. ”Vai niin...Niin se siis oli...” Mies sanoi ja vilkaisi nuorempaa punapäätä. ”Mitä nyt, Lucifer?” Sasori kysyi ja tarkkaili miestä samalla, kun silitti poikansa punaisia hiuksia. ”Tämä on, noh... Kummat haluat kuulla ensin; Hyvät vai huonot uutiset?”
-----Takaisin Deriin-----
Deri oli ollut nyt äitinsä muistoissa, jo kokonaiset kaksi vuotta. Kaikki tuntui menemän yhä enemmän ja enemmän järjettömäksi. Nyt hän oli parhaillaan seuraamassa Deidaraa, joka oli koko ajan lastenvahdin valvovan silmän alla. Tänään Deidara oli saanut vahdikseen Yuuran, joka oli Luciferin alainen ja melko vahva velho. ”Deidara, tule takaisin! Lucifer herra ei ole vielä valmis!!” Yuura huusi, juostessaan Deidaran perässä. ”Sanoin jo, haluan löytää hänet!” Blondi lapsi huusi ja juoksi kohti isoja tammisia pari ovia. ”Deidara ei, ette saa häiritä häntä!” ”Mikä hätänä Yuura ja Deidara? Ja onko teillä syy siihen miksi huudatte?!” Yuura ja Deidara hätkähtivät ja kääntyivät katsomaan Lucifera, joka käveli kohti kaksikkoa. ”Luci, hmm!” Blondi huusi, juoksi uuden huoltajansa luokse ja halasi miehen kaapua. Nyt Deri tiesi, miksi hänen äitinsä kutsui Luciferia ''Luci'' nimellä. ”Deidara, muista kielen käyttö! Kutsu häntä oikein! Ja olen pahoillani, Lucifer herra. Lapsi ei kuuntele ja...” ”Voit mennä Yuura, minä jatkan tästä.” Lucifer keskeytti ja nosti kätensä silittämään Deidaran vaaleita hiuksia. ”Sel-...Selvä!” Yuura vastasi ennen, kun pyörre imaisi miehen. Lucifer huokais ja katsoi alas vihaiseen Deidaraan, joka edelleen halasi häntä. ”Mennään nyt, mutta rauhassa.” Lucifer sanoi ja kääntyi. Lucifer lähti kävelemään käytävää, kohti blondin lapsen huonetta samalla, kun Deidara seurasi perässä. Deri katseli äitiään, joka ei enään hymyillyt. Nauru, hymy tai leikit eivät kuuluneet enään hänen äitinsä elämään. Jälleen Deri huomasi, että paikka vaihtui. Huokaisten hän katseli ja näki, että he olivat nyt oseamman vuoden ajassa eteempäin. Deri seisoi käytävällä, jonka hän tunsi jo hyvin. Korkea katto, portaat, huoneet ja haarniskat sekä maalaukset alkoivat olla hänelle jo tuttuja. ”Menkää jo tiehenne ja jättäkää minut rauhaan, hmm!” Deri hyppäsi säikähdyksestä, kuultuaan huudon. Se tuntui kuuluvan viereisestä huoneesta. Samassa, huomaa mattaa Deri oli jo ilmestynyt huoneeseen ja katseli ympärilleen. Punapää rypisti otsaansa, nähdessään Deidaran ja yhden demoni nyt teini-ikäisen äitinsä edessä. ”Kuten tahdotte...” Demmoni vastasi ja katosi. ”Hah, tuo menee jo vittu, tylsäksi. Kuulitko, Dei?” Kysyi hopea hiuksinen poika Deidaran oikealta puolelta. Pojan hiukset olivat kammattu päälaelle ja hänellä oli vaaleanpunaiset silmät. Kolmella terällä varustettu, punainen viikate oli teini kädessä. ”Suu kinni, Hidan! Hmm!” Deidara huusi vihaisena samalla, kun huneen ovet Derin takana. Lucifer! ”Voi hitto...” Deidara kirosi juuri, kun hän ja hidan aikoivat lähteä. ”Deidara, minne kuvittelet meneväsi? Et voi lähteä ilmoittamatta.” Lucifer sanoi kävellen 13-vuotiaiden teinien luokse. Derin katsellessa mies kohotti kätensä ja tarttui Deidaraa hupusta. ”Päästä irti! Osaan pitää huolen itsestäni!” ”Sen minä kyssä uskon, mutta oletko ajatellut muita asioita: Palkoa, vihaa ja murhan himoa?” ”Hei, Lucifer! Relaa vähän! Dei tuskin tuntee sanaa ''pelko''!” Hidan virnistä katsoen blondia, joka antoi hänelle murhaavan katseen. Deidara riuhtaisi itsensä irti Luciferin otteesta ja lähti. ”Voih... Hidan, katso ettei hän tee mitään typerää.” ”Okkei!”
Nyt Deri katseli äitiään joka oli toinen polvimaassa, huohottaen. Deri näki että blondi oli selkeästi harjoittelemassa. ”Hyvä, Deidara. Muista kuitenkin, että sinun on hallittava voimiasi. Kokeile vielä uudestaan” Luciferin ääni sanoi Derin takaa. Deri hyppäsi ja kääntyi Luciferin puoleen. ”No, näytät jo harjoitelleen.
Deri seurasi, kun paikka muuttui. Tavallisesti hän ei yllättynyt paikasta juuri, mutta nyt hän järkyttyi. Hän näki, että Deidara seisoi veren peitossa, kohti kahta hahmoa. Kummatkin olivat Derille tuttuja: Pain ja Sasori! ”Miksi? Miksi tapoit hänet?” Pain huusi Deidaralle. Deidara vain katsoi heitä. ”Okei olet vahva, se on jo nähty. Mutta minkä takia tapoit hänet?” Sasori kysyi. ”Tapoin koska halusin ja jos tulette tielle tapan teidätkin. Hmm” ”Mitääh?! Tuollaiselle hirviö kakaralle en ainakaan hävia!” Pain huusi. ”Rauhoitu, Pain! Hänestä pitää ilmoittaa, hänen perheen jäsenilleen ja” ”Perheelle? Älkää yrittäkö verrata minua itseenne.” Deidara sanoi kylmästi. ”Perheenjäsenet. Kerrompa teille mitä he ovat minulle. ” Deri oli aivan pihalla siitä, mitä tapahtui. Deidara jatkoi: ”Pelkkiä lihamöykkyjä. Ainoa yhteytemme on viha ja tappaminen!” Sasorin ja Painin silmät laajenivat. ”M...Mitä?!” ”Maailmaan tullessani olin syy siihen, että äiti murhattiin. Olin hirviö jo syntyessäni.” Pain ei ennän hillinyt itseään: ”Hirviö?” Deidara nyökkäsi. ”Sitä kutsutaan Voimien Reigarnaatioksi, Shichiksi.” ”Syntymättömään lapseen kohdistuva riivaus. Että joku menee tekemään niin... Hullua! Vanhempien pitäisi osoittaa lapsilleen rakkautta” Painin sanat eivät auttaneet. ”Rakkautta?” Deidara toisti. ”Mitä väliä sillä on? Minut kasvatettin alueen suurimmaksi taidonnäytteeksi, Tsuhikagen, Katsu Raiton lapseksi. Minulle opetettiin heti kaikki Shichiltä vaaditut taidot. Kasvoin ylihuolehtivaisessa ympäristössä, yksin jätettynä” Deri ja hänen isänsä ja Pain vain tuijottivat Deidaraa. ”Kuvittelin sen itsekin olevan rakkautta...Kunne se tapahtui.” Sasori puhui nyt: ”''Se''...?!” Deidara ei vastannut heti, mutta lopulta puhui: ” Viisivuotiaasta ylöstäin, yhdentoisto viimevuoden ajan, isäni on yrittänyt surmata minut lukemattomia kertoja.” Kaikkien kolmen silmät laajenivat. ”Mi...Mitä hittoa?!” Pain huusi nyt. ”liika voima herättää muissa olennoissa pelkoa. Reigarnaatiosta luotu sieluni on epävakaa, en ollut hallittavissa. Isällenni, Tsuhikagelle olin pelkkä olin valtti kortti, mutta samalla pelkoa herättävä vaaran tekiä.” Deri tunsi pyörtyvänsä pian. ”Saavutettuani viidenvuoden iän, minua alettiin pitää uhkana. Olen hänelle enään vain virhe menneisyydessä, josta tulee päästä eroon.” Deristä tuntui, ettei tuo 16-vuotias ollut enään hänen äitinsä. ”Miksi sitten olen olemaassa? Miksi elän? Koitin löytää vastausta näihin kysymyksii, mutta epä onnistuin. En pysty jatkamaan elämääni ilman syytä ja ilman syytä elää. Ilman syytä eläminen vastaa kuolemaa.” Deidaran lopetettua puhuminen, muut vain tuijottivat häntä. ”Mitä tuo oikein höpisee....?” Pain ymmällään Sasorilta. ”Tiedän...Tuon tunteen...Sehän on kokenut saman kuin minäkin. Menetin itse kummatkin vanhempani.” Sasori kuskasi. Deidara puhui jälleen: ”Päädyin tälläiseen vastaukseen; ''Elän ainoastaan tappaakseni kaikki muut paitsi itseni.'' Tämä toi minulle rauhan murhatuksi tulemisen pelon keskellä. Tappamalla kaikki, jotka yrittävät murhata minut, aloin viimein hahmottaa olemassa olemassa olooni. ''Taistelen ainoastaan itseni puolesta. Rakastan ainoastaan itseäni.'' Jos ajattelen, että muut ovat olemassa vain tuodakseen minulle tämän tunteen, en voisi parempaa maailmaa toivoa.” Sasori tuijotti Deidaraa ja Pain myös. ”Järjetöntä...” Hän sanoi. ”Niin kauan kuin muut ihmiset ovat olemassa...Vain suodakseen minulle tämän tunteen tullessan tapetuksi, minä olen olemassa.” Pain pudisti vain päätään ja katsoi Deidaraan tämän kylmän harmaisiin silmiin. ”Tässä ei ole järkeä.” Mutta Sasori pudisti nyt vuorostaan päätään Painille. ”Olin itsekkin ypöyksin...Ilman syytä elää...Se oli tuskallista, mutta kun te kaikki, sinä Pain, Konan ja muut, hyväksytyitte minnut huomasin olevani elossa. Tuo taas... Se on elänyt koko elämänsä yksin... ja tuntenut olevansa elossa pelkän tappamisen ja kostaisen kautta...” Pain katsoi Sasoria ja sitten uudelleen Deidaraan. Samassa hänkin näytti ymmärtävän. ”E..ei, ei voi olla! Äiti, isä miksi, miksi?!” Deri kysyi huterana samalla, kun punapäinen poika laskeutui maahan polvilleen. ”Tämä ei ole totta... Tämä ei ole totta!” Deri huusi päänsä sisällä. Oliko hänen äitinsä, tosiaan ollut tällainen?
Yhtäkkiä kaikki muuttui taas. Deri pomppasi pystyyn ja tähyili shokissa ympärilleen nähden jotain, joka oli viedä häneltä jalat alta. Se oli Raito! Raito taisteli Deidaraa vastaan metsässä, aukella, jossa he olivat. Sasori, Pain, Madara, Itachi, Hidan ja Lucifer taistelivat demoneja vastaan. Raiton puolella olivat mm: Orochimaru, Sakon, Ukon, Kidomaru, Tayuya, Kamimaro ja Jiroboo. Derin katsellessa sivusta, Raito oli juuri iskemässä myrkytetyn miekan Deidaran, mutta Sasori asettui kahden edellä mainitun henkilön väliin. Samassa kaikui lihaa repivä tai raastava ääni. ”Sa-...Saso-ri? Mi-mitä sinä?!” Yhtäkkiä kaikki muuttui taas ja Deri luuli vaihtavansa paikkaan, mutta tämä tunne oli aivan erillainen kuin ennen. Deri tunsi, kun joku olisi vetänyt hänet pois viitan ja hupun avulla. Samassa Deri tunsi voivansa hengittää jälleen. Nuoren punapään silmät lennähtivät auki ja paljastivat aivan uuden paikan. ”Deri? Deri?! Olet hereillä, Deri!” Räpytteli silmiään nähdäkseen tarkemmin. Seuraava henkilö, kenet hän näki oli Sasori. Sasorin silmissä kilmaltelivat kyyneleet, kun hän katsoi alas poikaansa ja halasi tätä. ”Deri?! Hei, pikkuveikka oletko kunnossa?” Deri heitti päätään sivulle ja näki kahden vanhemman velljensä, Daisuken ja Takerun tuijottavan häntä. Nuomrimman punapään siniset siniset silmät vaeltelivat ympäriinsä. ”Deri!” Deri käänsi päänsä uudelleen ja näki äitinsä itkevän hänen vieressään. ”Ä...äiti? Isä?” Hän huokaisi huterasti. ”O-olet hereillä äiti. Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti