SasoDei:Red rose devil.
Luku:22.Kuka on; Akasuna Rizu?!
-----Kartano, viikko Daichin paluusta.-----
”Sisko, mitä teet?” Deri käveli kirjastoon ja katsoi Daichia, joka istui ikkunalaudalla. Daichi käänsi katseensa, jolloin Deri hätkähti hieman. ”Daichi, mitä sinä...?!” Deri tuijotti Daichia, jolla oli yllään, tyystin erillainen asu kuin aikaisemmin. Tytöllä oli verenpunainen pitkähihainen. Hihat olivat leveät lopusta. Puolivälissä, hihat olivat melkein poikki ja ainoastaan ohut kankaan remmi, piti hihat kiinni. Olkapäät olivat paljaat, mutta olkapäillä näkyi mustan topin olkaimet. Kaula-aukosta, vasemmalla puolella näkyi verkkopaitaa. Hihan suissa oli liekki-kuviointi ja oikeasta olkapäästä, vasempaan kylkeen, kulki musta remmi. Remmin lopusta lähti, kaksi hieman pienempää remmiä, oikeaan kylkeen. Remmien alta, näkyi navan yläpuolella, verkkopaitaa jonkin verran. Navan alue oli paljas. Daichilla oli myös, verenpunainen hame. Hame kulki vasemmalta lonkalta, oikean puolen, lonkan ala-osaan. Alta näkyi verkko housuja, jonka takia hame ei paljastanut liikaa. Kuusi kappaletta, tiukuja roikkui hameesta, vyötärön kohdalta. Hameen alta, tuli vielä pieni osa, harmaata hametta. Harmaassa osassa oli YingYang-kuvio. Tytöllä oli vielä, mustat yli polvien yltävät saammaat. Varpaat kuitenkin näkyivät ja niissä oli mustaa kynsilakkaa. Oikeassa kädessä oli musta kynsikäs. Selässä oli pitkä, musta miekka, huotrassaan. Kaikiska suurin muodonmuutos oli, kuitenkin Daichin hiukset: Pitkät verenpunaiset hiukset olivat, nyt entistä sotkuisemmat ja poninhäntä myös. Tyttö oli siirtänyt, vasemman silmän etuhiukset pois silmältä. ”Tällaista osua käytin aikaisemmin. Aikaisemmin, kun vielä olin Raiton ja Otiarin luona.” Daichi totesi rauhallisesti. ”O-olet kaunis.” Deri sanoi ja vain tuijotti siskoaan. Daichi hymähti, pyöräyttäen silmiään ja hymyili hieman. ”Tämä ei ole ainoa asia.” Hän sanoi ja katsoi uudelleen Deria. ”Häh? Eikö?” Deri räpytteli. ”Mitä tarkoitat?” Daichi siirsi kätensä, vasemman silmänsä päälle ja huitaisi hiuksia enemmän pois. Yllättäen, vasemman silmän yli, kulki täsmälleen samanlainen poilttovamman kuin Teryalla. Vamma vei kokonaan vasemman silmän ympäryksen ja jatkui kaulaan. Kaulasta arpi, jatkui vasempaan olkapäähän ja käsivartta alas. ”Miten nuo tulivat?” Deri kysi uteliaana.” Samalla tavalla kuin Teryan myös. Toisin sanoen, silloin kuin voimiamme testattiin.” Daichi totesi tylysti, samalla kuin Hayato ilmestyi. ”Terve!” Hayato oli päässyt Zeuroihin, kun Deri oli niin kiivaasti pyytänyt. Sasori oli kieltäytynyt, päästämään poikaa sillä olettamuksella, että teinit keksisivät jotakin. Nodahilla ja Seirulla taas ei ollut mitään, koko ajatusta vastaan. Ja tämän jälkeen Sasori ja Nodah olivat, väitelleet puoli yötä asiasta. Nodah onnistui, kuin onnistuikin kääntämään Sasorin pään ja seuraavana aamunan Hayato saapui. ”Wow! Milloin olet muuttanut ulkoasuasi noin?! Siistiä!!” Hayato vienisti ja katseli Daichia kiinnostuneena. ”Mitä väliä, sillä muka on?!” Daichi tivasi ja mulkaisi poikaa. ”E-ei! Ei mitää!!” Hayato kiirehti nopeasti sanomaan ja punastui hieman. Deri katsoi, ensin siskoaan ja sitten Hayato. Teini pyöräytti silmiään: Hienoa! Nyt hänen parasystävänsä, johon hän luotti täydellisesti oli ihastunut hänen siskoonsa! ”Hhhmm... Haya, oliko sinulla jotain asiaa?” Deri kysyi ja kääntyi Hayatoon, nyt kokonaan. ”Ai, joo!” Hayato sanoi ja virnisti. ”Seiru kertoi, että täällä ja ''Manalassa'' aika on erillaista. Olette jo kuulemma 15-vuotiaita!! Siistiä vai?” Deri tuijotti, suu auki inkivääritukkaista poikaa. ”Siis, MITÄ?!” ”Joo! Olette jo vanhempia! Täällä aika on, kuulemma nopeampaa ja hieman edellä.” ”Pitää paikkansa.” Deri ja Hayato katsahtivat Daichia. ”Sinäkin?” Deri kysyi sekavana. ”Entä sitten, Dase ja Take?! Ovatko he sitte...” ”Me olemme jo 18-vuotiaita.” Poikien silmät laajenivat, kun hän kuuli Daisuken äänen takaansa. ”Huomasin sen heti!” Kaikki kolme kääntyivät, katsomaan Takerua ja hänen perässään, rauhallisesti kävelevää Daisukea. ”Okei...Tämä on jo outoa.” Deri totesi mietteliäänä samalla, kun Richi ilmaantui. Harvinaista oli, nähdä Richi yksin ilman Raichia. Tavallisesti kaksikko oli aina kahdestaan, jossain tai sitten Raichi oli Daisuken kanssa. ”Missä Raichi?” Daisuke kysyi ja katsoi Richia. ”En tiedä.” Teini totesi ja kallisti päätään. ”Luulin, että hän olisi, ollut kanssasi?” Daisuke pudisti päätään ja Richi rypisti otsaansa. ”Hmm... Outoa. Tavallisesti hän olisi täällä-... Hetkinen! Ettei hän vain...” Kaikki, paitsi Daichi, katsoivat Richia. ”Ettei mitä?” Punapää mietti hetken, ennen kuin huokaisi. ”Tulkaa, mennään isän ja Sasorin luokse.” Deri, Daisuke, Takeru, Hayato ja Daichi nyökkäsivät ja lähtivät.
-----Sasori, Nodah, Seiru ja muut.-----
Seiru istui yksi, huoneen nurkassa olevat patsaan päällä. Punapäinen mies, oli tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi, eikä kiinnittänyt huomiota muihin huoneessa olijoihin. Raito ja Otiar: Okei! Heistä oli päästävä eroon, mutta Terya...Terya muistutti, niin paljon häntä... Sasori katseli, sivusilmällä Seirua ja huokaisi. Nodah oli myös huomannut, veljensä käytöksen ja katseli häntä myös. ”Hän kaipaa häntä.” Nodahin ääni sanoi Sasorin päässä. ”Niin...” Paholainen ei saanut katsettaa nuoremmasta miehestä. ”En ihmettele.” Nodahin ääni sanoi hiljaa. ”Rizun menettäminen...Se oli hänelle raskasta. Varsinkin, kun kohtaa murhaajan silmästä silmään.” Nodahin ääni oli katkeran kuuloinen ja Sasori tunsi kipua rinnassaan. ”Hhmm?! Sasori tunnetko sinäkin...?” ”Kyllä...” Sasori kuiskasi ja katsoi Nodahiin. ”Seirun tuntee käyvät sekavina. Terya toi hänelle, sen päivän tapahtumat mieleen.” Rafecul sanoi vaimeasti ja katsoi punapäiden ohi, Seiruun. Nodah ei sanonut mitään, vaan tuijotti lattiaan. Sasorin mieleen palasivat, kamalimpia asioita, sitten Daichin katoamisen: Pieni punapäinen poika, jolla oli arpea muisttuttava, syntymä merkki vasemman silmän päällä. Punaiset silmät ja pienet kulmahampaat. Samassa, Sasori ajatuksiin ilmaantui myös Seirun. Seiru oli muistoissa nuorempi ja hymyili puun alta, pojalle. Uusi kuva ja poika nukkui Seirun sylissä. Kolmas muisto, 6-vuotias poika itki ja oli, tuntemattoman miehen otteessa. Mies virnisti ja Seiru juoksi häntä kohti, mutta mies viilsi miekalla. Samalla näkyi punaista. Pienen pojan silmät laajenivat ja kyyneleet vuotivat silmistä, kun poika putosi maahan. ”Rizu, ei!” Seiru huusi. Yhtäkkiä Seiru, avasi silmänsä ja huomasi hikoilevansa. Hän käännähti ja näki Sasorin katsovan häntä silmiin. ”Mitä?!” Seiru kysyi, muristen. ”Syytätkö itseäsi?” Paholainen kysyi, yksin kertaisesti. Seirun silmät laajenivat hieman, mutta hän ei sanonut mitään. ”...” Samassa Deri ja muut saapuivat. ”Voisitteko kerrankin, käyttää ovea?” Nodah kysyi ohimennen, Richiltä. ”Miksi pitäisi?” Rafecul pudisti päätään, pojan kommentille. ”Okei, heti asiaan!” Daisuke sanoi. ”Missä Raichi?” Kaikki kääntyivät häneen. ”Mitä tarkoitat ''Missä''?” Sasori kysyi ja katsoi poikaansa. ”Emme löydä häntä.” Takeru sanoi. ”Olen täällä.” Kuului Raichin ääni. Muut kääntyivät ja näkivät pojan tulevan huoneeseen, iso kirja kädessään. Seirun silmät laajenivat kirjasta ja mies hyppäsi alas. Hän kavensi silmänsä Raichiin, joka katsoi häntä silmiin. ”Mikä tuo kirja on?” Richi kysyi, katsellen kaksostaan. ”Kirja, joka kertoo Akasuna Rizusta.” Nodah sanoi hiljaa. ”Rizu? Kuka hän on?” Daichi kysyi, uteliaana. ”Hän oli Seirun poika.”
-----Pimeyden Kartano.-----
Raito ja Otiar istuivat, Teryan vuoteen luona ja odottivat pojan heräämistä. ”Jo kokonainen viikko.” Otiar puuskahti, selvästi ärtyneenä ja huolestuneena. ”Älä hätiköi, Otiar hyvä. Poika herää kyllä.” Raito sanoi ja katsoi, kun sydänsähkökäyrä näytti tuloksiaan. ”Niin, mutta.” Otiar aloitti: ”Hän on yrittänyt muuntautua, jo näljä kertaa. Vaikka hän onkin tajuton.” Raito nyökkäsi ja tarkisti samalla tippaa. Otiar tarkisti hengityskoneen. ”Nnhhhg...” Raito ja Otiar kääntyivät toisiinsa ja katsativat, sitten Teryaan. Terya liikkui hieman ja raoitti silmiään. ”Kkh...Mis- Mitä?! Aarg!” Terya huusi tuskasta ja pomppasi osittain pystyyn. ”Terya? Heräsit, istu alas!” Otiar käski ankarasti. ”Hah! Varmaan ja päästäkää irti!” Terya murisi ja riuhtoi itseään irti nahkaremmeistä ja koneista. Otiar pyöräytti silmiään, Raitolle. ”Khh...!” Punapää yritti nousta, mutta Raito painoi pojan, olkapäistä takaisin. ”Irti!” Terya murisi, vihaisena ja tuijotti Raitoa. ”Sinä jäät tänne, etkä lähde minnekkään.” Raito totesi kylmästi. ”Menen minne haluan! Sinä et sitä päätä!” Terya huusi ja koitti uudelleen nousta, mutta jälleen kerran tuloksettan. ”Terya, et ole vielä toipunut. Sait osittain muutoksen ja tiedät, että sinun on toivutta, jonkin aikaa sen jälkeen.” Otiar totesi. ”Lisäksi sinulla on korkea kuume ja arvosi ovat koholla. Sydämmesi ja hengityksesi rytmi, ei ole vielä tasaantunut.”
-----Kartano.-----
Pieni, punapää juoksi hymyillen, ympäri pihaa. ”Isä!” Pieni poika huusi. ”Isä! Isää! Katso mitä tein!” Poika juoksi kohti isoa ja tukevaa tammea, jonka alla istui punapäinen mies. Mies kohotti katseensa ja kääntyi katsomaan lasta. Hänen oikean silmän, ruskea ja vasemman silmän, vihreä väri, katsoi poikaa. ”Hei, Rizu. Mitä se on?” Mies hymyili, kun poika näytti hänelle pientä skorppionia. ”Tässä, isä!” Rizu hymyili leveästi ja nauroi hieman. Mies otti skorppioonin ja viittilöi poikaansa lähemmäs. ”?? Mitä??” Uteliaana Rizu otti, askeleen eteenpäin ja samassa mies pörrötti hänen hiuksiaan. Rizu tuijotti, isäänsä hetken ennnen kuin, lapsi alkoi nauraa. ”Hehee!” Mies hymyili. ”Voit mennä leikkimään vielä, Rizu.” Hän sanoi. ”Okei!” Poika huusi iloisena ja juoksi pois, järven suuntaan. Poika kyykistyi ja alkoi kurkotta veteen. Mies hymyili ja sulki silmänsä. Hetken rauhan ja hiljaisuuden jälkeen, kuului huuto: ”Isä, katso mitä löys-Aaah!” Mies napsautti silmänsä auki ja näki vaaleahiuksisen miehen. Mies oli pienen punapään takana ja oli, kietonut kätensä lapsen kaulan ympäri. ”Hyvää päivää, Seiru.” Mies tai tarkemmin Otiar, sanoi ja virnisti. Seirun silmät, laajenivat ja hän hyppäsi pystyyn. ”I-isä?!” Rizu piipitti ja yritti, epätoivoisesti riuhtoa itseään irti, Otiarin otteesta. ”Rizu!” Seiru huusi ja murisi Otiarille. ”Otiar päästä hänet, hänellä ei ole mitään tekemistä tässä!” Otiar virnisti edelleen ja kohotti miekkansa. Rizu piipitti, edelleen ja nyyhkytti, kun Otiar kuristi poikaa kovemmin. ”Seiru, sinä saat kärsiä kuten muutkkin.” Otiar sanoi, paha enteisesti ja siirsi, miekan vasten lapsen kaulaa. Samassa Nodah, Sasori ja muut saapuivat. ”Otiar! Päästä Rizu!” Nodah huusi. Otiar vain naurahti ja siirsi miekan, koskemaan pojan kaulaa. ”EI!” Seiru hyökkäsi samassa, mutta....! ”Liian myöhäistä, Seiru!” Otiar huusi ja viilsi miekalla. Samassa, raastava ääni kaikui ja punainen veri, lennähti. Sasorin ja muiden silmät laajenivat. ”RIZU! EI!” Seiru huusi samalla, kun pojan silmät laajenivat ja kyyneleet valuivat poskilla. Pieni, veri noro valui huulesta. ”I-isä...?” Otiar naurahti ja päästi, Rizun kaatumaan maahan. ”Rizuuu!!!” Seiru juoksi nopeasti, poikansa luo ja käänsi hänet. Seirun kasvoista valahti väri: Rizun kasvot ja kaula olivat, veren peitossa. Kaulassa oli siisti viilto, josta valui verta. Seiru kosketti pojan poskea. Pieni punapää oli viilenemässä ja eloton. Silmät olivat auki ja 6-vuottta vanha, tuijotti tyhjyyteen. ”E...i...Ei, ei! Rizu?! Rizu!” Seiru huusi ja ravisteli poikaansa. ”Seiru...” Nodah sanoi hiljaa ja otti alkeleen lähemmäksi. Otiar nauroi: ”Turhaa työtä! Poika on, jo kuollut!” Samalla hetkellä mies katosi. Seiru tärisi ja hän veti elottoman, vain 6-vuotiaan poikansa ruumiin, vasten omaansa. ”Ei...” Seirun ääni täristi ja kaikki olivat vaiti, surien ja säälien Rizua. ”Eeeiiii!” Seiru huusi, kyyneleet silmistä valuen ja halaten poikaansa. Nodah polvistui, veljensä viereen ja siirsi kätensä tämän olkapäälle. Yhtäkkiä kaikki muuttui, Devilin veljekset ja muut olivat Kartanossa. ”Mi-mitä juuri...?” Deri kysyi ja katsahti isäänsä ja Nodahia. ”Se oli Rizu.” Sasori sanoi hiljaa. Kaikki teinit, nyökkäsivät. Richi kääntyi Raichiin ja rypisti otsaansa. ”Mistä löysit tuon kirjan?” Nuorempi kaksonen kysyi, veljeltään. Raichi ei sanonut mitään. ”Olen tainut...nähdä hänet aijemmin...” Kaikki kääntyivät, Daichiin. ”Mitä tarkoitat?” Nodah kysyi. ”Muissa muistoissa.” Daichi vastasi mietteliäänä. ”Olen tutkinut Raiton ja Otiarin, kirjoja salaan.” Tyttö totesi. Deri oli hiljaa ja mietti poikaa. Hän näki, koko ajan Rizun pelokkaat kasvot ja Seirun järkyttyneen ilmeen. Otiar oli, siis murhannut Rizun. Ja vieläpä suoraan Seirun silmien edessä. ”Hen tiennyt henestä...” Ryon ääni sanoi, Derin päässä. Deri katsoi Ryohon. ”Etkö?” Ryo pudisti päätään. ”Otiarista olemme aina teinneet, mutta...En tiennyt Rizusta mitään.” Deri nyökkäsi. Samassa hän, muisti mitä Seiru oli huutanut aijemmin Otiarille ja Raitolle: ”Ikävä tuottaa teille pettymys, mutta teidän rakas suunnitelmanne ei koskaan toteudu!” Silloinhan, Seiru oli ollut tosissaan ja-....Hetkinen! Terya! Terya muistuttii aivan Rizua, sillä erollla, että Rizun silmät olivat punaiset. ”Miksi Otiar, surmasi Rizun?” Daisuke kysyi ja katseli aikuisia. ”Emme tarkkaan tiedä...” Nodah sanoi, selvästi vaivaantuneena. ”Tämä on syy, miksi Seiru ei hillitse itseään. Ei varsinkaan, kun hän pääsee näköyhteyteen, Teryan kanssa.” Sasori sanoi. ”Heistä ei tiedä. Raito ja Otiar ovat kieroutuneita ja viekkaita.” Lucifer sanoi. Jatkuuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti