SasoDei:Red rose devil.
Luku:21. Daichin päätös.
Sasori, Nodah ja Seiru, nousivat ja ryntäsivät poikien luokse. ”Deri? Ryo?” Sasori kumartui, Derin ja kaksi muuta, Ryon puoleen. Nodah siirsi kätensä ja kokeili, kummankin pojan otsaa. Hänen silmänsä laajenivat hiaman, kun kumpikin pojista olivat tulikuumia. ”Heillähän on korkea kuume?! Heitdät on saatava sisälle ja pian.” Nodah sanoi kiireesti veljelleen ja Sasorille. ”Hitto! Mikä sen aiheutti?” Sasori kysyi nopeasti ja kääntyi pojastaan Nodahiin. ”Varmaan se, että he saivat kasapäin, järkyttävää tietoja ja...” Seiru katsoi, hiaman epäröiden Ryohin ja sitten Deriin. ”Ja se, että he kuulivat ja näkivät Teryan.” Sasori puri huultaan ja nosti tajuttoman Derin syliinsä. Nodah nosti Ryon, jonka jälkeen kolmikko katosi.
---Kartano---
Samassa he olivat jo, kartanolla. Nodah kääntyi Seiruun, joka otti Ryon, veljeltään. ”Sasori! Nodah! Seiru!” Kolmikko kääntyi ja he näkivät muut Akasunan pojat, Rafeculin, Luciferin, Madaran ja Painin. ”Ryo!” Raichi huusi ja juoksi setänsä luo. Seiru puri huulta, muttei sanonut mitään. ”Mitä tapahtui?” Rafeluc kysyi ja katsoi pojista kolmikkoon. Hetken kaikki olivat hiljaa, ennen kuin Sasori puhui: ”Ne olivat Otiar ja Raito. He toivat mukanaan, myös Teryan ja kertoivat kaiken.” Rafeculin ja Luciferin silmät laajenivat. ”Mit-? Teryan?!” Lucifer toisti epäuskoisena. ”Kenet?” Takeru kysyi samalla, kun hän ja Daisuke katsoivat Deria huolissaan. ”Kerromme teille kyllä. Tässä. Viekää, Ryo ja Deri äitinne luo.” Seiru sanoi ja ojensi veljenpoikansa Raichille. Kaikki neljä poikaa nyökkäsivät samalla, kun Raichi otti Ryon ja Daisuke Derin. Tämän jälkeen, he katosivat. ”Oletteko kunnossa?” Madara kysyi, levottomana ja katoi punapäitä. Sasori ja Nodah nyökkäsivät, mutta Seiru tuijotti maahan. Nodah antoi, huolestuneen katseen, nuoremmalle veljelleen ja katsoi sitten pois. ”Meidän on parasta mennä.” Pain sanoi, rikkoen hiljaisuuden. ”Deidara ja Deisty haluavat, varmasti tietää mitä tapahtui. Onhan kyse, myös heidän pojistaan.” ”Niin. Olet oikeassaa, Pain.” Lucifer sanoi.
---Pimeyden Kartano---
Raito ja Otiar ilmeistyivät, Sheen ja Deruin kanssa Otiarin, ''Pimeyden Kartanoon''. ”Terya on saatava nopeasti hoitoon!” Otiar sanoi kiireesti ja katsahti yhä tajunonta poikaa, joka oli nyt tulikuuman. Terya makasi Daruin sylissä, hikoili ja vapisi. ”Viedään hänet, hänen omaan huoneeseensa.” Raito sanoi ja he lähtivät kävelemään käytävällä, eteenpäin. Hetken kuluttua, heidän edessään avautuivat isot, tammiset pariovet. ”Shee.” Shee nyökkäsi ja avasi oven, astuen samassa syrjään. Otiar ja Raito astuivat sisään suureen, tilavaan ja kyntilön valaistuun huoneeseen. Keskellä huonetta oli iso, punainen vuode, jonka vieressä oli muutama kone. Luusta tehty peili oli seinällä, samoin kuin maalaukset. Kynttelikkö, jonka kynttilät paloivat, roikkui katosta. Huoneessa oleva suuri takka oli, kuitenkin sammunut. Otiarin käveli vuoteen viereen, Darui perässään samalla, kun Raito siirtyi takan luo. Hän katsoi takkaan ja samassa liekit leimahtivat. Takkaan roihahti liekit, jotka alkoivat rätistä ja valaista huonetta. Raito kääntyi Otiariin nähdäksee, että Darui oli laskenut Teryan. Mies katsahti demonivampyyriin. ”Voitte poistua.” Raito sanoi. Darui ja Shee nyökkäsivät ja katosivat. Raito kääntyi Otiariin, joka kiinnitti juuri mm: Tipan, sydänsähkökäyrän ja happinaamarin, kiinni poikaan. Terya hikoili ja vapisi edelleen, tulikuumana. Lisäksi poika oli alkanut hengittää raskaasti ja hengitys oli vaivalloista. ”Hitto! Hänen ''osittain muutoksensa'' aiheutti, taas ongelmia.” Otiar kirosi ja katsahti Raitoon. ”Millaisia?” Raito kysyi, hieman hermostuneena. ”No...Hän ei saa itse, kunnolla henkeä. Kaikki arvot ovat rajusti koholla ja lisäksi tämä kuume.” Otiarin kasvoilla oli hikihelmi, kun hän siirsi kätensä pojan otsaan. ”Kutsu Aradied ja Irosas.” Hän totesi. ”Irosas saa yrittää lukea mieltä. Teryan mieli, näyttäisi järkkyneen.” Raito nyökkäsi ja napsautti sormiaan. Samassa Aradied ja Irosas ilmestyivät huoneeseen. ”Hitto, mitä nyt?” Aradied kirosi ja katsoi Raitoa. ”Irosas, aloita parantamaan Teryaa. Tutki samalla hänen mielen tilaansa.” Otiar sanoi ja viittilöi Irosasia luokseen. Langennut kaarienkeli, käveli Teryan vuoteen luo ja siirsi kätensä pojan rintaan. Hänen kätensä alkoi, hehkua vaalean vihreänä ja mies alkoi siirtään chakraansa poikaan. Irosasin parantaessa Teryaa, Aradied käänsi katseensa Raitoon ja Otiariin. ”Miksi minun piti, tulla tänne myös?” Korppitukka kysyi, selvästi ärtyneenä. ”Olin para-aikaa, sen kakaran luona.” Raito pyöräytti silmiään ja samassa tuuli puhalsi, jälleen. Huoneessa olijat kääntyivät ja näkivät Daichin. Daichin kasvoilla oli hieman hermostuneen ja huolestuneen sekainen ilme. ”Mitä on tapahtunut?” Punapäinen tyttö kysyi ja käveli vuoteen luo, Taryan toiselle puolelle. ”Osittainen muutos.” Otiar huokaisi ja katsoi kumpaakin punapäätä. Daichi nyökkäsi, katsoimatta mieheen ja siirtyi lähemmäksi Teryaa. ”Kuka teki Teryalle tämän?” Tyttö kuiskasi hiljaa. Otiar ja Raito katshtivat toisiinsa ja sitten Teryaan. ”Paholainen, hänen kaksoisolentonsa ja...” Otiar vilkaisi sivusilmällä Raitoa. ”Heidän lisäkseen, myös Red Scorppling ja Smaragdi Dragon.” Tytön silmät laajenivat ja hän katsoi sivusilmällä Raitoa. ”Daichi, et voi...” Otiar aloitti, mutta ei ehtinyt puhua loppuun, ennen kuin tyttö katosi. ”Kirottu!” Mies kirosi. ”Menikö hän Sasorin ja muiden puheille?” Raito nyökkä. ”Ilmiesesti.” ”Mutta, hänet olisi pitänyt pysäyttää! Jos Sasori kertoo kaiken, Daichi voi...” ”Sillä ei ole enään väliä.” Raito sanoi. Otiar nosti kulmiaan miehelle. ”Mitä tarkoitat?” Hän kysyi. Raito katsoi Taryaa ja virnisti hieman. ”No, Teryasta on huomattavasti suurempi apu...”
---Takaisin Kartanoon---
Koko ryhmä oli, kokoontunut kirjastoon. Sasori ja Nodah olivat, selittäneet pojille Aureista. Lisäksi he olivat kertoneet, myös mitä tiesivät Raiton ja Otiarin suunnitelmasta. ”Okei, kerrataan vielä. Otiar ja Raito haluavat herättää ''8 Aurein-voimilla'' henkiin Shandowin, Pimeän Varjon?” Deri sanoi ja katosi kumpaakin miestä vuoron perään. ”Kyllä.” Nodah vastasi, kiusaantuneena. ”Ja siihen he tarvitsevat meitä?” Ryo kysyi. ”Kyllä.” Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. ”Okei, tämä on paha.” Raichi totesi. ”Jossain vaiheessa seuraa, siis iso yhteen otto.” Daisuke sanoi tomerana. ”Niin siinä saattaa käydä.” Lucifer totesi. Yhtäkkiä tuuli puhalsi ja kaikki kääntyivät. Jokaisen huoneessa olijan sydän hyppäsi, kun Daichi ilmestyi heidän luokseen. ”Da-Daichi?” Deidara kuiskasi, kyynelten muodostuessa hänen silmiinsä. ”Daichi, miten sinä? Missä?” ”Tulin liittymään teidän puolellenne.” Daichi sanoi ja katsoi koko ryhmää. Hänen katseensa nauliintui Deriin, joka tuijotti shokissa siskoaa. ”Liittymään meihin?” Sasori sanoi lopulta. Daichi nyökkäsi. ”Olen miettinyt sitä mitä sanoit, Deri ja olen tehnyt päätökseni.” Deidara oli nyt noussut ja seisoi katsellen tytärtään. ”Daichi?” Hän kuiskasi hiljaa ja katsoi tytön kasvoja. Daichi kääntyi nyt kohtaamaan äitinsä, Daisuken ja Takerun, ensimmäistä kertaa. Daichi nielaisi. ”Ä-äiti?” Deidara ei enään kyennyt, hillitsemään itseään. Samassa hän ryntäsi tytön luo ja halasi häntä. Hän halasi häntä niin lujaa, että Daichi tunsi hengityksensä vaikeutuvan. ”Voi, Daichi. Oma Daichini!” Deidara itki ja halasi tytärtään yhä. ”Äiti...?” Daichi kuiskasi. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi itkenyt. Nyt hän tunsi, silmänsä täyttyivän kyynelistä ja hän tunsi ensimmäistä kertaa itkevänsä. ”Äiti!” Daichi siirsi kätensä nyt halaamaan äitiään. Hän ei ollut koskaan tuntenut häntä, mutta nyt. Samassa Daichi katsahti kolmeen veljeensä, jotka ryntäsivät halaamaan häntä myös. ”Äiti, Daisuke, Takeru, Deri!” Daichi itki ja halasi nyt veljiään. Devilin veljekset itkivät nyt myös. He olivat ensimmäistä kertaa, eläessään, kohdanneet siskonsa. Kohdanneet omaa pikkusiskoaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, Daichi kääntyi ja katsoi isäänsä. Sasori tunsi silmiinsi, kihoavan kyyneleet katsoessaan tytärtään. Tytärtään, joka oli kadonnut yksitoista vuotta sitten, heidän elämästään. ”Isä!” Daichi huusi. ”Isä! Äiti! Isoveljet!” Daichi huusi samalla, kun koko perhe halasi häntä. Hän oli vihdoin perheensä luona. ”Tein päätökseni.” Hän kuiskasi. "Olen tehnyt päätökseni." Jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti