SasoDei:Red rose devil.
Luku.14. Tuntematon vaiko unohdettu?
-----Seuraavana päivänä-----
Deri heräsi sekavana ja väsyneenä. Heti silmät avattuaan, hän katseli ylpärilleen. Nuori punapää hämmentyi nähdessää, olevatnsa omassa huoneessaa. ”Mitä ihmet-...?” Kova kipu päässä, sai nyt hänen huomionsa. Samassa, hänen mieleensä palasivat yölliset tapahtumat. Raito, Sasori, keskustelu ja...Se tyttö! Yhtäkkiä, Deri pommpasi pystyyn. Tyttö?! Niin tietysti, se tyttö! Raiton mukaan lähti, joku tyttö. Pitkät verenpunaiset hiukset, safiirin siniset silmät ja...NIMI! Daichi, Katsu-Akasuna Daichi! Oliko se tyttö, voisiko hän olla... Derin sisko?! Hän muisti, mitä tyttö oli hänelle huutanut: ”Muista, olen Daichi! Katsu-Akasuna Daichi!” Derin mieli alkoi kirkastua ja hän kohotti katseensa. Muuten, milloin hän oli omaan huoneeseensa päätynyt? Missä hänen isäsntä oli? Samassa Deri nousi, tarttui viittaansa ja heittisen ympäsilleen. Hänen oli pakko, aivan pakko, päästä puhumaan isälleen. Hän halusi tietää, tarkalleen mitä oikein oli tapahtunut.
-----Ruokasali-----
Deri astui sisään, ruokasaliin. Poika näki perheensä ensimmäisenä, aamiaisella. Deri näki, että hänen vanhempansa keskustelivat jostakin. Deidara hymyisi ja puhui Paholaiselle, joka vuorostaan hymyili alas vaimolleen ja suteli blondia otsaan. Nuori prinssi käänsi katseensa pois, hänen vanhemmistaan ja katsoi nyt Takeruun. Takeru, joka keikkui tuolilla, kädet päänsä takana, näytti laiskalta. ”Ah, huomenta Deri! Nukuitko hyvin, hmm?” Deri käännähti katsomaan äitiään, joka hymyili pojalleen. ”Ai, joo...” Deri vastasi nopeasti ja käänsi katseensa Sasoriin. Paholainen istui nyt pöydän ääressä, siemaillen maljasta lämmintä kahvi ja lukien/selaillen päivän lehteä. Derin astuessa lähemmäksi pöytää, Sasori nosti katseensa sanomalehdestä. ”Huomenta, Deri.” Punapäinen mies tervehti. Deri, vain nyökkäsi. ”Huomenta...” Deidara, ilmeistyi samassa, kuin tyhjästä ja laittoi aamiaisen Derin eteen. Poika istui, kiitti äitiään ja tarttui haarukkaan. Hetken ajan Deri, vain kuunteli muun perheen keskusteluja. Itse hän mietti, miten aloittaisi puhumaan eilisestä tapahtuneesta isälleen. ”Hei! Missä Dase, muuten on?” Takeru kysyi. ”Hänellä oli joitakin asioita hoidettavana, näin heti aamusta, hmm.” Deri nosti päätään ja katsoi äitiinsä. ”?? Hänellä on kiire ??” Deidara nyökkäsi. ”Kyllä. Daisuke alkaa harjoitella metsästämistä ja taisteluja.” Sasori sanoi ja kiinnitti samassa kaikkie huomion. ”Joo, joo. Hän alkaa harjoitella...Hetkinen, siis MITÄ?!” Takeru reagoi niin nopeasti, että menetti kekittymisensä ja putosi tuoliltaan lattialle. Hetken oli taas hiljaista. (Lukuun ottaatta Takerua, joka kirosi noustessaan.) ”Metsästystä? Mutta...” Deri keskeytti, kun hän muisti jotain. Poika kääntyi Sasoriin, joka katseli uudelleen lähteään. ”Isä, mitä eilen oikein tapahtui? Minä...” ”Etkö muista?” Takeru kysyi ja tuijotti nuorempaa veljeään. Deri vain räpytteli. ”En.” Takeru antoi veljelleen, liiankin tutun, silmien pyöräytyksen ja pienen pään pudistuksen. ”Sinä pyörryit huoneeseesi.” Takeru sanoi. Derin silmät laajenivat ja hän katsahti isäänsä. ”Isä löysi sinut. Olit makaamassa sängyn vieressä, harjoitusten jälkeen. Hmm.” Deidara katsoi poikaansa, huolissaan. ”Mutta...En voinut! Kävin yöllä vielä ulkona ja...” Takeru keskeytti. ”Minähän sanoin. Hän löi päänsä kovaan. Sen on täytynyt tapahtua silloin, kun harjoiteltiin ja isä viskasi hänet päin puuta.” Deidara rypisti otsaansa ja katsoi poikaansa. ”Takeru, kuinka monta kertaa olen sanonut, että...” Deri huokaisi, kun hänen äitinsä läksytti Takerua. Tämän jälkeen, nuorin punapää kääntyi isäänsä. Deri kohtasi heti Paholaisen katseen. Sasori katsoi alas, vieressään istuvaa poikaansa. Suklaanruskeat silmät olivat nyt punaiset ja niiden, läpitunkeva, katse oli suunnattu Derin silmiin. Deri tiesi heti, että hänen isänsä oli valehdellut. Hän ei ollut menettänyt tajuntaansa harjoitusten jälkeen. Hän oli ollut muistoissa, mennyt yölliseen metsään ja tavannut sisarensa. Punapäät tuijottivat toisiaan hetken, ennen kuin Deri huomasi jotain. Sasorin vihjasivat, päivän selvästi, poikaa vaikenemaan aiheesta. Silloin Deri, kuuli päänsä sisällä äänen. ”Deri, älä missään nimessä puhu näkemästäsi. Ymmärrätkö?!” Sasorin ääni vaati. ”Loistavaa...” Deri murisi ja käänsi katseensa lautaseensa. Huokaisten poika alkoi syödä, makkara-munakasta ja lihaa. ”Deri, vastaa kysymykseeni. Heti!” Sasorin ääni kuulosti nyt uhkaavalta. ”Mene pois päästäni!” Deri ajatteli vihaisen samalla, kun tarttui omaan pikariinsa ja otti kulauksen verta. ”En. En, enne kuin olen keskustellut kanssasi hieman...” ”Entä jos en halua, että tunkeudut mieleeni?! Entä jos en halua puhua?!” Deri käänsi katseensa ruuastaan ja käänsi punaisina hehkuvat silmänsä, isäänsä. ”Deri...Se mitä eilen näit ja kuulit...Meidän on puhuttava siitä.” ”Okei, okei! Ymmärrän kyllä, mutta en halua puhua siitä nyt...” Deri vaikeni ja kääntyi syömään. Sasori huokaisi ja oloitti syömään itsekkin. ”...Miksi?” Sasori käänsi päänsä, uudelleen poikaansan. ”Mitä tarkoitat?” Hän kysyi, ajatuksissaan takaisin. ”Se tyttö...Onko hän oikeasti, ihan oikeasti...minun, minun...” ”Deri...” Deri siirsi silmänsä isäänsä. Sasori katsoi poikaa ja hänen ilmeensä näytti melko ahdistuneen näköisenä. ”Minä kerron sinulle, kaiken. Aivan kaiken, tiedäthän nyt, jo liiankin paljon.” Derin silmät laajenivat. ”Dei, minulla on asiaa Derille. Menemme nyt.” Sasori sanoi ja nousi pystyyn. Deidara nyökkäsi ja Sasori nyökkäsi takaisi. Samassa Deri tunsi isänsä käden olkapäällään ja samassa he olivatki, jo hänen huoneessaan. Deri istui sängylleen ja Sasori käveli ikkunalle. ”No?” Deri kysyi ja katsoi isäänsä. ”Kuka se tyttö, Daichi on?” Sasori oli hetken hiljaa. ”Hän...” Sasori hiljeni jälleen. ”Hän on sinun siskosi... Kaksos-siskosi, Deri.” Jatkuu!
/Anteeksi, näin lyhyt luku! Koulussa on kiire ja on vaike keksiä joskus tapahtumien aikajanaa...Anteeksi! Toivon, että jaksatte odottaa! Suuret kiitokset, toivottaa : DeiDai-Chan(Minä) ja partnerini Meki(Saso)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti