SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku.9. Sinetöity kirja.

”Me eli uusi Akatsuki!” Deri hymyili. ”Deri hoi! Kuunteletko mitään, mitä sinulle puhutaan?” Samassa Deri ymmärsi että Taro oli huutanut hänelle. ”Joo, kuulen!” Punapää vastasi nopeasti ja he siirtyivät istumaan sohvilla, nojatuoleille ja tyynyille. Lopulta, kun kaikki olivat päässeet istumaan paikoilleen Yahiko aloitti: ”Okei! Kuten kaikki tiedätte, olemme täällä, jotta voisimme etsiä tietoa Katsu Raitosta.” Poika selitti. Kaikki nyökkäsivät ymmärtäväisesti. ”Hyvä! Aloitetaan! Jaetaan meidät ryhmiin ja haetaan tietoja!” Ryhmiin? Mitä hittoa? ”Onko ryhmiä päätetty?” Minos kysyi uteliaana.Yahiko katsoi Minosia ja sitten pikkusiskoaan, Kaiyaa. Kumpikin nyökkäsi. ”Tavallan. Olemme miettineet sitä, mutta ajattelimme, että voisimme vielä keskustella jaosta...” Kaiya sanoi, hieman mystisellä äänellä. Minos nyökkösi. ”Kuro, Shiso! Olkaa hyvät!” Yahiko viittilöi Zetsun-kaksosten suuntaan. Kaksoset nyökkäsivät ja nousivat ylös muiden eteen. ”Okei! Tässä olisi meidän ryhmäjako ehdotus.” Ja Kuro näytti listaa muille. Lista oli seuraavan lainen: ''1. Kaiya ja Yahiko. 2. Rem ja Kia. 3. Neira ja Souta. 4. Dia ja Taiyo. 5. Minos ja Hatori. 6. Zetsun-kaksoset. 7. Taro, Jiro ja Izure. 8.Madana, Mai ja Izuna. 9.Saki ja Nataly. 10. Tamaki ja Sakeru. 11.Akasunan kaksoset, Daisuke ja Takeru. 12.Hayato ja Deri.'' Kaikki toljottivat listaa ja onnistuivat paikantamaan sieltä itsensä. ”Mitä helvettiä? Minäkö olisin muka tuon kanssa? Ei muuten onis nnhhh!” Neira huusi, enne kuin Souta esti. Taro puhui nyt: ”Minä, Jiro ja Izure siis... Mutta eivätkö Tamaki ja Sakeru ole vähän liian nuoria? Tarkoitan siis yksin olemiseen.” Taro oli kyllä oikeassa: Kaksoset olivat, ehkä vielä liian nuoria. Shiro kohautti olkapäitään. ”Minusta tämä oli paras jako.” Valkotukkainen poika vastasi. Kuro ja Shiro kääntyivät nyt Yakíkoon ja Kaiyaan. ”No? Miltä vaikuttaa?” Kaksoset kysyivät kuorossa. Yahiko vain tuijotti, samoin muut. ”Wow... He tosiaan osaavat hommansa.” Hayato kuiskasi Derille. Punapää nyökkäsi. ”Joo, en näe ongelmaa jaossa. Neira ja Souta ehkä riitelevät, mutta se on okei.” Hän sanoi. Hayato hymyili uudelle parilleen ja vastasi sitten: ”No, kiva että voin olla parisi!” Hän virnisti samalla, kun Deri hymyili myös ja nykkäsi. ”Joo, samoin!”
-----Ilta, Sasori-----
Sasori murisi kulkiessaan käytävää eteempäin kohti hänen ja Deidaran makuuhuonetta. Punapäätä oli jo, jonkin aikaa vaivannut se, mitä hänen poikansa puuhasivat. Pojat olivat olleet joko kolmisteen tai ystäviensä kanssa, jossakin. Sasoria häiritsi ennen kaikkea se, olivatko pojat yrittäneet tai pahimmassa tapauksessa löytäneet Sinetöidyn kirjan. Hän päätti tarkistaa Sinetöidyn kirjan ja sen, oliko joku koskenut tai etsinyt sitä. Miettiessään, Paholainen astui suureen ja takan valaisemaan makuuhuoneeseen. Ainoa asia, joka Sasorin yllätti oli se, että Deidara ei ollut huoneessa. Tavallisesti samoihin aikoihi Deidaralla olisi jo yö-asu yllään ja blondi harjaisi pitkiä, kultaisia hiksiaan. Nyt, huone oli kuitenkin autio. Sasori oli hiaman hämmästynyt nähdessään, ettei hänen rakastajansa ollut paikalla. Blondi ei ollut sanonut menevänsä minnekkään ja harvoin tämä menikään muualle, kuin linnanmuurien sisäpuolelle, poikien luokse tai puutarhaan. Punapää käänteli päätään puolelta toiselle, etsien edes pientä vihjettä blodista rakastajastaan. Hän rypisti otsaansa, havaitessaan Deidaran Chakran (Chakra=Magian tyyppisistä voimista käytettävä nimitys).  Chakrasta päätellen Deidara, vaikutti olevan viereisessä huoneessa, joka yllätykseksi sattui olemaan kirjasto. Sasori kääntyi ympäri ja suuntasi askeleensa kohti makuuhuoneen ovea. Hän halusi keskustella Deidaran kanssa Raitosta, mutta osittain pelkäsi blondin reaktiota. Heistä kukaan ei ollut maininnut Raiton nimeä, sitten Derin ja Daishin syntymän ja Daichin katoamisen. Punapää itse oli nimeä ja miestä itseään aina silloin tällöin ajatellut, mutta ei koskaan ääneen. Ei varsinkaan Deidaran kuullen. Hän ei halunnut järkyttää blondia, tämän oma isänsä nimen äänen lausumisellla. Sasori, joka oli nyt siirtynyt kirjaston ovelle, avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Kuten muut huoneet, kirjasto oli hyvin suuri ja tilava. Korkeat kirjahyllyt peittivät seinät ja yli puolet koko huoneesta. Sasori käveli nyt hyllyjen välissä. Hän vaistosi Deidaran chakran olevan aivan hänen edessään ja se oli jotenkin erillaista. Punapää tunnisti sen nopeasti. Deidara  oli selvästi mennyt jonkun, ihmisen tai henkilön muistoihin ja seurasi nyt, jotakin kyseiseen elämään kuuluvaa kohtausta. Pian paholainen näki edessään avautuvan lukusali osion, jossa Deidara sattui olemaan. Deidara istui luutuolilla ja luki. Blondin lukema kirja oli iso ja paksu, sekä hyvin tuhdin näköinen ja vanha. Sasori hoksasi heti, mitä kirjaa Deidara oikein luki. Kirja oli Deidaran itsensä menneisyyden muistoista koottu kirja, josta kuka tahansa saman verisuvun jäsen, voisi mitä kohtaa tahansa lukea halutessaan. Sasorin silmät laajenitvat hiaman hämmästyksestä. Blondi ei tavallisesti lukenut omia muistojaan sisältäviä kirjoja. Saatika sitten kirjaa jossa, ilmaantuisi kaikista eniten ja olennaisena osana Raito. Deidara oli niin keskittynyt lukemaan menneisyydestään kertovaa kirjaa, ettei edes huomannut aviomiestään, joka oli saapunut. Ajatuksissaan hän ei havinnut ketään edes chakran takia, saatika muun läsnä olon vuoksi. Sasori otti, hiaman tavallista äänekkäämmän askeleen kohti Deidaraa. Blondi ei kuitenkaan vieläkään, huomannut häntä. ”Dei?” Hän kuiskasi hiljaa. Ei mitään. Huokaisu. Lopulta Sasori käveli Deidaran luokse ja kosketti vaimoaan olkapäähän. Melko odottamaton reaktio. ”Aah!” Deidara huudahti säikähtäessään punapäätä. Tämän seurauksena Deidara lähes hyppäsi tuolista ja oli vähällä pudottaa kirjan. Onneksi Sasorin refleksit olivat nopeat ja hän onnistui nappaamaan sekä kirjan kiinni, että Deidara. Seuraava asia jonka blondi tajusi oli se, että Sasori piti häntä kiinni vyötärön ympäriltä ja punapää piti toisella kädellä kiinni kirjasta. Sasori tuilotti nyt Deidaraa, joka huohotti ja jolla oli muutama hikipisara otsalla. Punapää jäätyi, nähdessään blondinvampyyrin silmäkulmassa kyyneleen. Silmät olivat vaaleansiniset ja lasittuneet. Pelko paistoi selvästi niin silmistä, kuin koko muusta kasvoista. ”Deidara, mitä sinä...?” Paholainen ei ehtinyt puhua loppuun ennen, kun blondi jo sulki silmänsä ja horjahti hänen syliinsä. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Mikä Deidaraa vaivasi. Sasorin silmät laajenivat ja hän käännähti katsomaan kirjaa, jota blondi oli lukenut. ”Voi ei...” Hän kuiskasi. Kirja oli Sinetöity kirja! ”Dei, mitä sinä teit? Mitä oikein etsit...? Dei?!” Jatkuu...