SasoDei: ”We are Akatsuki!”
Luku:1. Loman alku.
Aurinko paistoi Ichiraku-yläasteen pihaan. Oli talvi ja loman alku oli lähellä. Oranssin koulubussin ajettua pihaan, osa oppilaista kiiruhti auton luokse odottamaa. Koulun ovien avauduttua ulos astui heti ensimmäisen nuori poika, jolla oli sotkuiset, verenpunaiset hiukset ja suklaan ruskeat silmät. Poika tunnettiin koko alueella nimellä; Akasuna Sasori, ''Red Demon/Red Scorpion''. Oppilaat väistyivät automaattisesti nuorukaisen tieltä, kun tämä asteli kohti koulun sisäpihan sisään käyntiä. Sasori kuuli usean tytön kuiskivan ja supattavan kun hän kulki heidän ohitseen. Mutta Sasori vähät välitti. Päästyään sisäpihalle Sasori asteli suorintatietä suuren, lumisen tammen alle. Tammen alla oli pieni joukko teini-ikäisiä nuoria keskustelemassa keskenään. Hän aikoi rentoutua. Pain, poika jonka kasvoissa oli lävistyksiä ja jonka hiukset olivat oranssit ja piikikkään, nojaili puuhun tyttöystävänsä Konanin vieressä. Hai-poika Kisame ja lumikko, Itachi olivat syventyneet johonkin keskusteluunsa, kun taas Kakuzu ja albiino, Hidan riitelivät tavalliseen tapaan. Tobi taas istukseli lumessa. Tobi oli Itachin serkku ja toisiksi nuorin Akatsukin jäsenistä. Lisäksi hänellä oli mustat piikikäät hiukset ja oranssi silmälappu vasemman silmänsä päällä. Poika yritti epätoivoisesti saada aikaan keskustelua Zetsu-kaksosten, musta hiuksisen, Kuron ja valko hiuksisen, Shiron kanssa. Joukko tervehti nökkäyksillä ja sanoilla punapäätä, kun tämä saapui heidän luokseen. ”Hei Sasori, mitä kuluu?” Pain kysyi rennosti. Sasori kohautti olkapäitään. ”Hyvää, jos ei lasketa Orochimarua ja hänen ''Otokeaan''. Hitto, hän aikoo mennä jo raivostuttavan pitkälle!” Sasorin sanat herätti hetkessä muiden huomio. Itachi kääntyi nyt punapäähän ja punnitsi tätä katseellaan. Huokaisten hän käänsi katseensa pois. ”No, ole iloinen siitä, ettei hänen touhunsa ole vielä henkilö kohtaisia. Vai?” ”Niin, VIELÄ!” Konan huokaisi. ”Pojat, pojat. Lopettakaa lapsen omainen käytös nyt. Itachi-kun on sitä paitsi oikeassa, Sasori-san. Orochimaru on toiminut ehkä näkyvämmin kuin tavallisemmin, mutta vielä ei tarvitse hätiköidä.” Korppi tukka ja punapää loivat murhaavat katseet toisiinsa. Sasori katseli huokaisten ympäri lumista pihamaata. Hän näytti etsivän jotakin, tai oikeastaan tarkkaan ottaen jotakuta. Pain antoi rauhallisen ilmeen punapään suuntaan. ”Hän ei ole täällä vielä, mutta on kuitenki jo tulossa. Saapunee pian.” NukkeMestari katsoi alas ystäväänsä. ”Varmasti? Onhan hän kunnossa?” ”On, on. Rauhoituhan hiaman.” Sasorin katse muuttui helpottuneemmaksi, vaikkakin hänen se vaelteli yhä. Noin 10 minuutin jälkeen iloiset huudot ja juoksu alkoi peittää muita ääniä. Hetken kuluttua sisäpiha kuhisi oppilaista. Lopulta Sasori nousi ylös ja lähti kävelemään laukunsa kanssa kohti ovia. ”Minne menet?” ”Etsimään erästä henkilöä!” Sasori huikkasi takasin Kurolle, joka oli huutanut.Virnistäen punapää jatkoi kävelyään sisälle.
-------- Sisällä koulussa.
Blondi teini nojaili ajatuksiinsa syventyneenä kaapiaan vasten. Hän laitteli kirjojaan ja tavaroitaan kaapiin ja otti uusia tilalle olkalaukkuunsa. Pitkät vaalet hiukset olivat pienellä poninhännällä ja etuhiukset peittivät vasemman puolen kasvoista lähes kokonaan. Ainoa näkevä silmä oli oikea silmä, joka oli taivaan sininen. Ajatuksissaan blondi huokaisi eikä huomannut laisinkaan, kun hahmo ilmeistyi teinin taakse. ”Hei, hei! Mitä minun suosikki pikku blondilleni kuuluu?” Hahmo kuikasi tytön korvaan. Deidaraksi kutsuttu blondi kirjaimellisesti hyppäsi ilmaan kuultuaan sanat. Blondi kääntyi nopeasti ympäri nähdäkseen puhujan, vaikkakin jo arvasi kuka se oli. Tytön takana seisoi Uchiha Madara, yksi pelätyimmistä ja ihailluimmista pojista. Deidara kasvoilla oli ärsyyntynyt ilme kun hän katsoi Uchihaa suoraan silmiin. ”Mene pois ja jätä minut rauhaan, un! Etkö vieläkään tajua, un?!” Madara vain viernisti. ”He! Miksi menisin, kun voisin yhtä hyvin viettää aikaa kanssasi? Olethan minun oma suosikki pikku blondini ja...” ”En ole sinun ja jätä minut rauhaan, un! Sitä paitsi en ole kiinnostunut sinusta pätkääkään, toisin kuin Saso...”Tuttu ääni keskeytti kaksinon väittelyn. ”Hhmm. Etkö tosiaan ymmärrä jos sinulle sanotaan jättämään joku rauhaan? En voi vieläkään uskoa että olet näin alhainen, arvo herra Uchiha Madara.” Uchiha ja blondi kääntyivät ympäri katsomaan toiselle puolelle käytävän risteykseen. Deidaran sydän hypähti, kun hän näki puhujan. ”Danna, un!” Sasori nojasi kädet ristissä seinää vasten, tähyillen kaksikkoa. ”Hei, Dei-chan saanko kysyä, mitä teet tuollaisen nilkin kanssa?” Sasori kysyi virnistäen, viittoillen Deidaran luokseen ja suudellen tyttöä poskelle. Deidara hymyisi. ”En mitään, mennään muiden luokse, un!” Deidaran lähtiessä Sasorin taakse kohti ulko-ovea, Sasori kääntyi katsomaan Madaraa. ”Pidä näppisi erossa hänestä tai saat katua sitä loppu elämäsi...” Madara hymähti. ”Luleetko että pelkään sinua pikku skorpion? HAH! Naurettavaa. Lisäksi...” Madara madansi äänensä niin ettei kukaan muu voinut kuulla heitä. ”...Oletko varma että voit suojella häntä ikuisesti? Hhm?” Sasori tuijotti, ruskeat silmät raivosta palaen vanhempaa teiniä. ”Etkö voi vain jättää meitä rauhaan!?” Punapää sähisi, yrittäen pitää itsensä rauhallisena. ”En minä ole teitä vaivannutkaan, ainoastaan häntä.” Madara sanoi hieman ilkeästi hymyillen ja osoittaen sormella jonnekkin punapään taakse. Sasori kääntyi nähden Deidaran muun Akatsukin kanssa. Hymyilevä teini halasi Konania, joka halasi nuorempaa tyttöä takaisin. Sasori tunsi vihan nousevan sisällään. Blondi näytti niin heikolta ja haavoittuvalta yksin. Hän oli suojellut parhaansa mukaan häntä jo kuusi vuotta. Saman ajan he olivat olleet myös yhdessä. Ala-asteelta asti myös Madara oli kuulunut joukkoon ja oli yrittänyt viedä tytön häneltä, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Onneksi! Kaksikko mulkoili toisiaan sanoimatta sanaakaan. Kunnes, Madara jatkoi. ”No? Et voi yksinkertaisesti sujella häntä kaikelta loputtomiin. Tiedät sen itsekkin varsin hyvin ja en jaksa uskoa että se edes onnistuisi sinulta.” Hänen sanoijaan seurasi ilkeä hihitys. ”Sasori Danna! Tuletko jo, un? Meidänhän pitä lähteä Painin ja Konan luokse juhlimaan lomaa, un! Mennään jo, vauhtia! Un!” Deidara huusi hymyillen, juosten Sasorin luokse ja kietoen kummatkin kätensä vanhemman teinin kaulan ympäri, takaapäin. Deidaran hymy sammui kuitenkin kun hän kääntyi Uchihaan. Madara hymyili ilkeästi tytölle. Blondi nielaisi. Hän näytti kutistuvan punapään taakse arasti. Sasori huokaisi. ”Joo, mennään.” Hän vastasi pieni hymy huulillaan(O/N Oli pakko laittaa noin. Ihan pakko XD) Punapää kääntyi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovia, blondin juostessa edempänä kohti muita Akatsukin jäseniä, jotka odottelivat kaksikkoa ulkona. Yhtäkkiä Punapään kännykkä hälyytti, se oli viesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti