SasoDei:Red rose devil.

SasoDei:Red rose devil.
Luku:1 Punainen paholainen.

Pimeys oli laskeutunut Konohan kaduille. Tuuli puhalsi, missään ei näkynyt ristin sieluakaan. Vain yksi hahmo liikkui. Mies, joka lyhyine valkoisine hiuksineen, tarkkaili. Miehellä oli myrkyn vihreä viitta. Pimeässä, katolta, mies seurasi vaalea hiuksista hahmoa, joka juoksi läpi pimeän ja öisen kadun. Blondi pitkät vaaleat hiukset peittiyvät punaiseen vereen. Myös koko muu ruumis, puinaisilla pilvillä koristeltu, musta viita oli veren peitossa. Blondi oli tuskin 19-vuotias, ei, hän oli 18. Hahmo seurasi, kun teini juoksi, pysähtymättä lainkaan. Hetken juoksemisen jälkeen, teini pysähtyi. Blondi seisoi, suuren, vanhan ja pelottevan kartanon edessä. Hiiren hiljaa, mies seurasi nuorta rakennuksen luokse. Mies näki blondin katsahtavan ympärilleen nopeasti, tämän jälkeen hän kohotti kätensä ja veti oven auki. Hahmon tarkkaillessa, 18-vuotias hiipi sisälle taloon ja sulki oven. Mies nousi ja kääntyi ympäri. Oli aika palata, hänen Herransa luokse, raportoimaan hänen näkemästään. Luja tuulen puuskaus ja mies oli kadonnut.

Mies vaihtoi paikkaa saman kaltaiseen kartanoon, minne oli seurannut blondia. Sisälle päästyään, hän käveli suureen saliin, jossa oli melko paljon hahmoja varjoissa. Vain kaksi henkilöä näkyi selvästi. ”Orochimaru-herra. Tuon kiireellisen raportin teille.” Valko hiuksinen mies polvistui toiselle polvelleen ja ojensi paperi nippua, jonka hän oli kaivanut viittansa alta. Orochimaruksi kutsuttu mies olkoi puhua. ”Kabuto, ota Kimimaron viesti.” Toinen huoneessa ollut mies, otti paperit. Hänellä oli pitkät, hopeiset hiukset, jotka oli sidottu kiinni. Lisäksi hänellä oli silmälasit. Orochimaru kääntyi nyt Kabutoon. ”No, miten on? Selvisikö mitään uutta?” Hän kysyi. Kabuto selasi papereita, ja kääntyi herraansa. ”Jonkin verran.” Hän vastasi. ”Miten toimimme?” Orochimaru, jolla oli pitkät mustat hiukset, valkoinen ihon väri, keltaiset silmät ja käärmemäinen olemus, kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. ”Me odotamme, he alkavat kyllä liikkua. Ja kun olemme tutustuneet paremmin heidän uuteen, räjähteitä käyttävään, lapseensa, olen varma että olemma voitolla.” Miehen äänen sävy oli kylmä ja veren himoinen, kun hän nuolaisi suupieltään. Luonnottoman pitkä kieli oli karmaiseva. ”He he he, tuskin maltan odottaa, miltä he näyttävät kun ymmätävät hävinneensä...”

Blondi hiipi sisällä vanhassa kartanossa. Hetken kävelyn jälkeen, hän löysi tiensä suureen olohuoneeseen. Olohuoneessa oli useiden, vanhojen ja punaruskeiden, sohvien lisäksi myös muita, tammisia huonekaluja. Suuressa takassa leimusi tuli. Huone oli myös täynä kynttilöitä. Seinällä roikkui hyvin suuri maalaus joukosta, jonka henkilöillä oli punaisilla pilvillä koristellut, mustat viitat. Teini asteli huoneen läpi, kohti takkaa. Takan luona, suuressa nojatuolissa istui joku. Nojatuolissa istuja tuijotti tuleen, välittämättä teinistä. ”No?” Hahmo nojatuolissa kysyi. ”Löysitkö ja toitko sen?” Blondi, joka siesoi noin viiden metrin päässä, hymähti. ”Joo. Sen löytäminen oli helppoa, mutta saaminen oli asia erikseen, hmm.” Hän vastasi virnistäen. Takasta hohtava valo, näytti 18-vuotiaan selvästi. Hänen pitkät vaaleat hiukset, olivat päälaelta, pienellä poninhännällä. Etuhiukset peittivät vasemman silmän, toisin kuin koikean, jonka taivaan sininen katse oli naulitunut puhujan suuntaan. Takka tulen valossa myös näkytti, että teini oli ollut poika. Todellisuudessa, hän oli kuitenkin tyttö. ”Hyvin tehty, Deidara. Hieno suoritus.” Puhuja noisi ylös ja astui muutaman askeleen takkaa kohden. Teini nyökkäsi. ”Kiitos, hmm!” Nyt myös puhuja näkyi. Hänellä oli sotkuiset, veren punaiset hiukset ja hän oli 18-vuotiasta hiaman pidempi. ”Sasori no Danna, minä menen nyt, hmm. Vien tämän käärön Painille. Hmm.” Deidara kääntyi lähteäkseen, mutta punapää aloitti puhumaan. ”Mene, mutta älä ole varomaton, kakara. Ymmärrätkö?” Deidara nyökkäsi. ”Joo, joo. Ymmärrän kyllä, hmm! En ole enään mikään kakara, hmm!” Vastattuaan, teini kääntyi ja lähti. Sasori jäin kuitenkin huoneeseen, toijottamaan tuleen. Hetket tuijottamisen jälkeen, hän alkoi puhua. ”Tule jo esiin, Madara. Tiedän että olet täällä.” Varjoista kuului hymähdys. ”Hhmm. Minä kun luulin, että olisit lähettänyt jonkun Dei avuksi.” Punapää kääntyi nyt ympäri ja kääntyi kohtamaan puhujan. Miehellä oli pitkät, sotkuiset, mustat hiukset ja rubiinin punaiset silmät. Uchihan Madara asteli kohti häntä. ”Hän saa alkaa harjoittelemaan yksin liikkumista.” Sasori sanoi tylysti. Madara silmäili häntä hetken. ”Orochimaru liikkuu näkyvämmin, joten olisi viisasta pitää hänet sisällä. En yritä pakottaa, mutta jos näin jatkuu pidän Deidaran itse poissa ulkoa. Tämä on vain varotoimi, ettei Otoke saa hänen chakra voimiaan käyttöönsä. Hänhän ei vielä hallitse niitä, toisin kuin me. Silloin on jo liian myöhäistä ja...” Kysymys ovelta keskeytti Madaran. ”Mikä on liian myöhäistä, hmm?” Kummatkin miehet kääntyivät ympäri, nähden Deidaran seisomassa huoneen ovi aukolla. ”Ei mikää, kakara! Mene huoneeseesi!” Sasori ärähti. Deidara katseli nyt häntä. ”Mutta en voi istua siellä loputtomiin, hmm. Haluan tulla myös mukaan ulos ja...” ”Nyt!” Sasori huusi. Madara katseli heitä kumpaakin vuoron perään, jonka jälkeen hän huokaisi. ”Hienoa...Dei, mene Konanin luokse. Minulla on kahden keskeistä asiaa Sasorille.” Blondi katsoi vihaisella katseella Madaraan. ”Okei, Madara-sama hmm...” Deidara kääntyi, vilkaisten vielä punapäätä ja lähti. Sasori jäi tuijottamaan hetkeksi ovelle, ennen kuin katsoi takaisin Madaraa. Tämä kuitenkin katseli itse nyt ovelle. ”Hhmm... Olet hänelle liian ankara, Saso. Etkö ole huomannut sitä vielä?” ”Paraskin puhuja!” Sasori huusi raivoissaan. Madara nosti hiaman kulmiaan, yllättyneenä. ”No. Ainakin kohtelen häntä hellemmin ja mukavammin. Toisin kuin sinä. Lisäksi hän on alkanut kutsui minua ”sama” päätteellä.” Punapää tuhahti. Hetken oli hiljaista, kun kaksikko ei edes katsonut toisiinsa. Noin 10 min. päästä Sasori aloitti. ”Mitä itse tekisit, jos olisit minä?” Madara oli yllättynyt 19-vuotiaan kysymyksestä. Hän mietti hetken, enen kuin vastasi.”No, tekisin mitä voisin.” Kaikki kaksikon ympärillä muuttui ja Sasori avasi huokaisten silmänsä. Hän oli aivan erillaisessa huoneessa ja piteli isoa ja vanhaa kirjaa sylissään. Hän oli ollut ''menneisyydessä''. Hän oli jo 28-vuotias ja oli noussut paholaisvampyyrinä valtaistumelle. Huokaisten hän nousi ylös. Yhtäkkiä huuto keskeytti hänet huuto, jonka hän tunsi liiankin hyvin. Jälleen huokaisu ja hän lähti, viitta hulmuten, kohti olohuonetta. Hän tiesi jo, mitä hän näkisi ja kuulisi.