SasoDei:Red rose devil.
Luku:3. Kolme vuotta myöhemmin.
Deidara rutisti, itkien perhe valokuvaa lujemmin rintaansa vaste. ”Dei? Kulta oletko kunnossa?” Deidara hätkähti ja kääntyi ympäri, nähden Sasorin heidän makuuhuoneensa ovella. Paholaisvampyyri katseli vaimoaan hetken ennen, kuin hän käveli huoneeseen kokonaan ja sulki oven perässään. Tämän jälkeen hän asteli itkevän rakastajansa luokse. Tultuaan vaimonsa luokse, paholasvanpyyri katsoi vaimoaan huolestuneena ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Hän suuteli blondia hiljaa otsalle. Tämän jälkeen hän katsoi valokuvaa ja siinä olevaa tyttöä, huokaisten. ”Hän oli vielä niin pieni ja haavoittuvainen ja...ja...” Kaikki sanat eivät ehtineet ulos Deidaran suusta, kun hän purskahti uudelleen itkuun. Itkiessään hän tiputti muutaman kyyneleen valokuvan päälle, tämän jälkeen hän kietoi kummatkin kätensä punapäisen paholaisvampyyrin kaulaan. Haudaten kasvonsa punapään niskaan, nyyhkyttäen ja itkien edelleen. Sasori hyssytteli ”Hyss hyss...” ja kietoi kätensä blondin ympärille tiukemmin ja silitti vaaleita hiuksia. Myös hän kaipasi tytärtään. Joka päivä hän ei voinut olla ajaattelematta tytärtään ja sitä mitä tuona iltana oli tapahtunut. Pahinta oli, että hän syytti kaikesta itseään. Väittäen ettei huolehtivaisena isänä, (Mukaan lukien, että Sasori on paholaisvampyyri. Myös lapset ovat paholaisvampyyrejä!! Deidara on VAIN vampyyri! Alkujaan Dei oli ihminen.)muistanut sulkea tuolloin 7kk vanhojen kaksosten huoneen ikkunaa. Deidara taas väitti, että syy oli hänen. Koska hän ei omasta mielestä ollut kyllin tarkka ja huolellinen jättäessään ikkunan auki. Punapää tiesi vallan mainiosti, että Deidara itki usein yksin, ollessaa heidän makuuhuoneessaan. ”Me löydämme hänet kyllä.” Hän kuiskasi. ”Löydämmä aivan varmasti.”
---Kolme vuotta myöhemmin, aamupäivällä.
Deri istui yksin huoneessaan, sängyllään. Derillä oli suuri eilisenä päivänä syntymäpäivä ja poika täytti 6-vuotta. Hän luki vuoteellaan kirjaa ja ei tämän vuoksi kiinnittänyt huomiota siihen, kun tumma hahmo ilmestyi huoneen nurkkaan. Hahmo asteli kohti Deria takaapäin, hiiren hiljaa. ”Kas, kas. Mitä pikku prinssi puuhailee?” Ääni kysyi. Nyt 6-vuotias vanha, säikähti pahemman kerran, kun hän kääntyi ja näki takanaan Hirukon. Demoni Hiruko oli Sasorin toinen neuvon antajista, vaikka tämä olikin veren himoinen demoni. Deri oli jo oppinut varomaan pahimpia demoneja, mutta Hiruko ilmestyi aina pahaa aavistamatta selän taakse ja nurkantakaa. ”Mene pois! Et saa olla täällä, demoni!” Deri huusi hypäten pois sängystään ja tuojottaen Hirukoa. Hiruko hymyili ilkeästi alas, nuorelle prinssille. ”Olen pahoillani, mutta isänne, mestarini käski piipahtaa tarkistamassa puuhanne.” ”Sinä valehtelet! Isä on sanonut, että te ette saa tulla meidän huoneisiin!” Deri huusi nyt niin, että koko huone raikui. Neuvonantaja nosti kulmiaan. ”Tein vain mitä hän käski, nuori herra. Herrani ei tahdo että teille tapahtuu mitään varsinkaan, koska olette kruunun ja vallan periä. Tietenkin heti isänne jälkeen.” Poika vain tuijotti demonia vihaisena. Hän tiesi itse varsin hyvin, että tämä puhui totta. Ainakin osittain, sillä hän oli valla periä seuraavaksi. Manalassa valta periytyi, hänen vanhempiensa mukaan aina lapselle, jolla oli vahvin ja merkittävin aura. Derin aura oli syntyessään verenpunaisen ja mustan kirjava, joka merkitsi site, että henestä tuli kruunun periä. Henen veljiensä aurat olivat ollet ainostaa punaisia ja heitä kohdeltiin, kuin muitakin perheen jäseninä, mutta Derille hänen vanhempansa (Oikeastaan hänen isänsä, Sasori) olivat hankkineet oman henkivartian, Yorun. Deri oli raivostunut isälleen Yorusta. Hänen ei tarvonnut muuta kuin sanoa demonin nimi, niin tämä oli jo hänen luonaan. Hiruko astui askeleen lähemmäksi nuorta punapäätä, kun taas Deri perääntyi askeleen vaiston varaisesti. ”Mene jo! Jätä! Muutoin kerron isälle ja olet ongelmissa ja sitten...” Seuraava asia, jonka poika tajusi oli se, että demoni oli hyökkäys asennossa. Deri nielaisi. Hän ei osannut vielä taistella. Samassa Hiruko oli jo hänen edessään ja siirsi kätensä. Hän oli juuri aikeissa iskeä kynnet kiinni poikaan, mutta punapää onnistui väistämään oikealle. Deri siirsi pienen ,mutta terävän kyntensä ja viilsi pienen viillon vasemmalle puolelle kasvojaan. Muutama veri pisara tipahti lattialle, mutta hän tiesi, että pelkkä pisara riitti. Ei kulunut kuin muutama sekuntti, kun ovet pojan takan lennähtivät auki. ”Deri!” Sasori asteli nopeasti huoneeseen samalla, kun Hiruko ja Deri rauhoittuivat ja katsoivat häntä. (Saso oli nimittäin haistanut poikansa veren X3)”Hiruko, mitä ihmettä teet täällä?! Ulos, heti!” Demoni nyökkä, luja tuulen puuskaus ja tämä oli jo kadonnut. Sasori kääntyi nyt poikaansa ja katsoi tämän kasvoihin. Samalla hän huomasi muutaman veri pisaran tippuvan maahan edelleen posken haavasta. ”Oletko kunnossa?” Hän kysyi aikomuksenaan kumartua tutkimaan naarmua. ”Joo, joo. Olen! Mene pois ja jätä minut rauhaan!” Deri huusi, yhä huohottaen isälleen. Sasori nosti punaisia kulmiaan hiaman kyllästyneenä, hänen pojalleen. Hän oli jo tottunut pojan huutoon ja puhetapaan. Deri viihtyi mieluiten omissa oloissaan ja seurasi tapahtumia yläisesti ottaen sivusta. ”Deri, mikä hätänä, hmm?” Deidara astui askeleen ovelta sisälle huoneeseen samalla, kun hän katseli punapäitä. Hän oli juuri kulkenut huoneen ohi ja kuullut poikansa huudon. ”Mitä kasvoillesi on tapahtunut, hmm? Poskestasihan vuotaa verta, hmm!” Vampyyri kiiruhti poikansa luokse ja kumartui pyyhkimään veren pois. Tällä kertaa Deri ei yrittänyt estää, vain antoi äitinsä pyyhkiä veren pois ja laittaa poskeen pienen sidelapun. Sasori katseli Deidaraa ja Deria samalla, kuin Deidara yritti pyyhkiä loput veret nuoremman punapään kasvoilta. Paholaisvampyyri katsoi poikaansa silmiin, tämän huomaamatta. Hän näki, että silmät peittivät taakseen katkeria ja tuskallisia muistoja. Huokaisten paholainen muisti, mitä hän oli lapsilleen tehnyt, jotta he eivät kyselisi sisarestaan. Hän oli nimittäin pyyhkinyt heidän muistonsa Daichista heti, kun tyttö kaapattiin. Sasorilla oli epäilys, että Orochimaru liittyisi jotenkin tapahtuneeseen. Hän ei kuitenkaan voinut jäljittää vampyyria, saatika tämän alaisia. Suna ja Otokagure olivat olleet vihamielisiä jo aikojern alusta lähiten. Nyt vallassa Otokaguressa oli Orochimaru ja Sunassa Sasori. Ja he kävivät jatkuvasti kiivaita taisteluita toisiaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti