SasoDei: ”We are Akatsuki!”
Luku: 3. Tunkeiliana käärme!?
Sasori heräsi puoli kahdentoista aikoihin, yöllä. Uni oli ollut kamala. Se sisälsi paljon moistoja Akatsukista ja Deidaran isästä, heidän ollessa noin 8-vuotiaita. Sasori huohotti sängyllään. ”Ei hemmetti...” Hän mutisin.”...Miksi juuri nyt, miksi?!” Hiljaa hän kääntyi ja näki tutun hahmon vieressään, hänen kasvoilleen levisi pieni hymy. Hänen tyttöystävänsä nukkui rauhassa, eikä ollut huomannut punapään heräämistä. Rauhallinen hengitys tuntui lämpöiseltä ja iho oli lämmin. NukkeMestari käänsi katseensa Blondin kasvoistan tämän vaatteisiin. Tytöllä oli yllään punapään t-paita ja sortsit. Nukkuessaan Deidara ei välittinyt, vaikka paita roikkui hänen olkapäällään. Punapää hymyili, sillä nuorempi teini näytti hyvin suloiselta hänelle liian isoissa vaatteissa. Hymyillen Sasori nousi ja käveli koneensa luokse. Koneelle päästyään hän avasi sen ja katsoi mesensä. ”Se käärme...” Punapää sähisi hiljaa. Hän paino ''Liity keskusteluun'' nappia ja samassa hän alkoi keskustella muiden paikalla olioiden kanssa. Paikalla oliat olivat: Madara(Mandegyo) Kuro&Shiro, Pain(Rinnegan), Itachi(Korppi-poika), Hidan(Jashin), Kakuzu($Boy$), Tobi(Good boy!), Kisame(HaiFish) ja paljon muita. Yksi nimi kiinnitti punapään huomion. Nimi oli ''OroSnake''. Hän tuijotti nimeä hetken ja huokaisi sitten. Punapää alkoi kirjoittaa ensimmäistä viestiä Painille. /RedSkorpion/; [No? Mitään uutta?]. /Rinnegan/: [Ei oikeastaan mitään. Kaksoset eivät löydä juuri mitää ja itse en ole näissä asiossa hyvä...]. /Mandegyo:/ [Minulla on jotain tiedon muruja, mutta ne eivät auta. Muuten, Sasori, onko Dei-chan luonasi?] /RedSkorpion:/On. Hän nukkuu, joten en herätä häntä. Enkä varsinkaan sinun takiasi! Okey?!] /Korppi-poika:/[...Minä menen, Nähdään huomenna. ] ''Korppi-poika kirjautui ulos.'' Punapää huokaisi, muut olivat poistuneet ja hän oli yksinään koneellaan. Muutaman minuutin jälkeen hän nousi, otti Akatsukin sormuksen sormestaan ja skorppioni kaulaketjun pois. Tämän jäkeen lähti alakertaan. Alakerrassa hän teki itselleen pientä purtavaa ja meni olohuoneeseen, katsomaan myöhäisillan uutisia. Punapää istuituui isolle, vanhalle sohvalle ja nappasi kaukosäätimen selatakseen kanavia. Valittuaan kanavan, hän istuitui mukavammin ja alkoi syödä voileipäänsä. Hän ehti jo syventyä uutisiin, kun kolahdus takaovelta keskeytti kaiken. ''Kops.'' Sasori tuijotti takaoven suuntaan, hän nousi ja lähti kävelemään kohti takanaan olevaa ovea. Hyvin hiljaa hän tarttui ovensalpaan ja avasi lukon. Taka piha oli autio ja rauhallisen näköinen. Yötuuli puhalsi muutaman lumisen lehden punapään ohi. ...Ehkä se oli vain kissa, jokin eläin vain... Punapää ajatteli itsekseen. Hän kääntyi ja sulki takaoven huolellisesti perässää, lukiten sen. Tämän jälkeen Sasori arveli, että hänen olisi aika mennä nukkumaan, sillä Deidara oli ollut jo jonkin aikaa yksi. Kesken ajatuksiensa punapää kuuli uuden äänen, se tuli olohuoneesta. Siellä oli jokin tai tarkkaan ottaen joku! Sasori lähti hiipimään kohti olohuonetta. Hänen sydämmensä tuntui hakkaavan kaksinkertaisesti, kun hän odotti. Hänen sydämmensä oli vähänllä hypä olos rinnasta, kun hän näki vilaukselta tumman hahmon olohuoneen nurkassa. Mutta vain silmän räpäys ja hahmo oli jo kadonnut. Punapää tuijotti nurkkaan ja hetkeä myöhemmin asteli olohuoneeseen kokonaan. Hän tähyili vielä ympärilleen, ennen kuin ääni hänen takaansa säikäytti hänet. ”Kas, kas, kas! Jättää nyt tyttö nukkumaan yksin ja hiipiä itse takapihalla. Ei yhtään tapaistasi Sasori-kun, vai kuinka?!” Sasori käännähti kannoillaan. Hänen takanaan seisoi teini poika, jolla oli pitkät ja suorat, mustat hiukset. Lähes valkoinen iho ja keltaiset silmät lisäsivät käärmemäistä olemusta. ”Orochimaru!” Sasori huusi. ”Mitä teet täällä?” Orochimaru katsoi rauhallisena punapäätä. ”En ihmeitä, tulin vain vierailulle kun et saapunut tapaamiseen. En mitään muuta, lisäksi...” Hän katsoi Sasoria nyt suoraan silmiin.”...En jättäisi sinuna Blondia yksin hetkeksikään, eihän sitä koskaan tiedä mitä sellaisesta saattaa seurata, vai kuinka?!” Punapään silmät laajenivat järkytyksestä. ”Oletko tehnyt hänelle jotain, missä hän on?!” ”Nukkumassa, rakas ystävä, nukkumassa.” Orochimaru sanoi vilkuillen yläkerran suuntaan. ”Olet alkanut toimia jengisi kanssa näkyvämmin, kuin tavallista.” Sasori aloitti. ”Mistä tämä nyt johtuu?” Orochimaru katsoi ympäri huonetta.”Koska te eli Akatsuki olette toimineet myös näkyvämmin ja enemmän, on meidänkin aika toimia. Ja kuten tiedät, tästä yltyy vielä sota aikaiseksi.”Sasori ainoastaan katsoi poikaan. ”Mutta minä taidan tästä lähteä, Sasori-kun.” Hän katsoi takaisin NukkeMestariin. ”Tapaamme jälleen, ystäväni, tapaamme jälleen...” Ja samassa hän kääntyi ympäri ja lähti kohti etuovea. Hän ojensi kätensä salpaan ja avasi oven, astuen ulos. Sasori ryntäsi Orochimarun perään, mutta ovelle päästyään hän sai aiheen ihmettelyyn. Orochimaru oli kadonnut, hän oli kadonnut yöhön. Sasori tähyili vielä ympärilleen, jonka jälkeen sulki ja lukitsi oven. Sitten hän sammutti valot ja television, nämä tehtyään hän kiipesi nopeasti portaat ylös huoneeseensa. Kiivetessään hän mietti yhän Orochimarua ja hänen sanojaan. Huoneeseen päästyään, hän kipusi hiljaa vuoteeseensa. Ennen nukahtamistaan hän kääntyi katsomaan vielä tyttöystäväänsä. Tämä nukkui kaikessa rauhassa. Sasori siirsi hymyille vasemman kävensä ja silitti Deidaran kultaisia hiuksia. Hetken silittelyn jäkeen, hän veti kätensä pois ja siirsi peittoja, paremmin itsensä ja blondin päälle. ”Hyvää yötä Dei, en anna kenenkään satuttaa sinua. En kenenkään.” Sasori kuiskasi hiljaa.”Vannon sen henkeni kautta...”
-----Aamulla-----
Sasori heräsi puoli 9 aikoihin. Hän tuijotti aluksi selälteen katoa. ”..Deidara...” Punapää kuiskasi. Ei vastausta. Hän kääntyi katsomaan oikelle puolelleen, tyttöystävänsä suuntaan ja hämmästyneenä nosti kulmakarvojaan. ”Dei? Missä olet?! Dei!” Sasori hyppäsi pystyyn sängystään ja katseli shokissa ympäri huonetta, näkemättä jälkeäkään Blondista. ”Danna, olet hereillä, un?! Mikä hätänä, un? Tuttu ääni kysyi ja Sasori käännähti ovelle. Deidara oli ovella, kahvikuppi ja voileipä lautanen kädessään. Hän antoi pienen ja rauhallisen hymyn punapäisen poikaystävänsä suuntaan. Sasori tunsi heti rauhoittuvansa, nähtyään tytön. ”Voi Dei...” Hän huokaisi. ”...Et viitsisi säikäyttää näin. Tiedät varsin hyvin, että minä huoles-..” Pieni hihitys blondilta keskeytti hänet. ”Minulla oli hyvä syy, un!” Ja tyttö ojensi aamiaisen hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti