SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:6. Läheisten puolesta...

-Deri ja Seimeikeiretsun-tiimi.-

Deri tuijotti, rintaansa vasten nojaavaa, Ryoa. Pojan silmät, olivat kiinni ja suu raoillaan. Suupielestä valui verta, samoin rinnasta. Derin katse siirtyi, oikeasta olkapäätä, vasemmalle puolelle lantiolle yltävään, siistiin viiltoon. Ribenjin viikatteen, terä oli, viiltänyt Ryon vaatteet ja verta valui nyt vuolaasti, värjäten vaatteet. ”Ah aah! Ry-...?” ”Ryo?!” Araiguma huusi, siirtyen Derin viereen ja tarttuen, Ryohon varovasti. Deri ei, voinut tehdä mitään: Hänen vaatteensa, kasvonsa ja kätensä olivat, yltäpäältä Ryon veressä. Ryon oli, oma-aloitteisesti hypännyt, hänen ja Ribenjin väliin. Hän oli, ottanut, Derin siasta iskun vastaan. Araiguma, Densetsu, Deirasu ja Rara kumartuivat, Ryon viereen ja pojat, saivat pulssin. ”E-ei...” Jakkaru, kuiskasi nähdessään, serkkunsa. Katsuyo, kääntyi ryhmään: ”Palatkaa, heti...” Hän käski, vaimeana, mutta vakavana ja katse Ryossa, jonka veri, nyt värjäsi maata.Tegiru kääntyi, häneen: ”Mut-mutta...?!” ”Nyt...!” Katsuyo sanoi, kääntyen häneen. Samassa safiiri, silmiin ilmaantuivat Sharinganin tomoet! Tegiru ja muut, hätkähti ja heidän, ruumiinsa nytkähtivät. Kylmä hiki, nousi Tegirun ja muiden kasvoille. ”Kyl-kyllä... Katsuyo-sama...” Densetsu sanoi, lievä pelko ja kunniotus äänessään. Teryan silmät laajenivat: ”Oh-ooh...” Terya jähmettyi, tuijottamaan, poikaa. ”Terya, mi-mitä sinä?!” Araiguma aloitti, huutaen. ”Sa-Safaiyakara Sharinganan...?!” Terya kuiskasi, kunniottavasti ja epäuskoisena. ”Häh?!” Araiguma, kysyi. ”Safaiyakara Sharinganan... Safiiri Sharinganin käyttäjä...” Terya kuiskasi, kunnioittaen. ”Aka-Akasuna Kat-Katsuyo-sama...”

Deri tärisi: Hänen päänsä oli, täynnä vain viime hetken, muistikuvia: Ribenji, viikate, veri, Ryo... Mitä äsken, tapahtui? Samassa, Deri alkoi haukkoa henkeä. Kylmä hiki, levisi ympäri ruumista ja hänen, silmänsä lasittuivat. Pelko paistoi, näkyvästi pojan silmistä ja kasvoista. Hän oli, niin järkyttynyt: Hänen parasystävänsä, hän kaikkein parasystävänsä, oli uhrautunut, hänen puolestaan. Hänen ajatuksiinsa, ilmaantui hymyilevä ja virnuileva Ryo. Yhdessä he kaikki nauroivat, virnuilivat ja Nodah ja Sasori, huusi virnistävälle kaksikolle. Samassa, Deri putosi polvilleen, kädet maata vasten ja haukkoi henkeä. Silmiin muodostuivat, kyyneleet ja hän tuijotti maahan. ”De-Deri?!” Terya huusi, siirtyen hänen viereensä. Samassa, myös Sumaru, alkoi horjua ja haukkoa henkeä.”Mi-mitä?! Ei, ei helvetti?!!” Kaitora huusi, kopaten polvillaan olevan veljensä. Hän katsahti, Sumarua kasvoihin ja jäätyi: Pojan kasvot olivat, valkoiset ja hikiset. Poika haukkoi henkeä samalla, kun Kaitora, kääntyi Gingiin. Gin makasi, maassa tajuttomana ja selälteen. Kaitoran silmät laajenivat: ”Eh?... Ei-ei kai, ei kai Sumaru vain...?!” Hän kysyi hätäisenä, kääntyen Densetsun suuntaan, joka auttoi Ryoa. ”Densetsu, ei kai Sumaru, imenyt Gingin verta?!” Kaitora huusi, osittain paniikissa. Densetsu katsoi häneen, samoin muut: ”E-ei, ei minun mielestäni... Miten niin?!” ”Sumaru on myös, saanut myrkkyä! Hän ei pysy, enään edes tajuissaan!!” Kelly huusi, katsoen poikaa. ”Hitto: Ensin, Gin, Ryo, Deri ja nyt Sumaru!” Deirasu kirosi. ”Meidän on, saatava heidät hoitoon ja nopeasti!” Tegiru huusi: ”Jos, myrkky lähtee, leviämään; Tätä menoa, joku heistä kuolee!”

Samassa Densetsu nosti, Ryo ylemmäs samalla, kun Araiguma vetäisi, pitkän kaulaliinan kaulastaan. Hän kieputti, liinan nopeasti ja tiukaksi siteeksi, Ryon haavan ympärille. Tämän jälkeen, Densetsu nosti Ryon, Araiguman auttaessa häntä. Kun Ryo oli, Densetsun ja Gin Teryan reppuselässä, Araiguma auttoi, Deirasun kanssa Deria. Deri ei enään, ollut kunnoilla tajuissaan. Rara oli auttanut, Kaitoran kanssa Sumarun, Kellyn selkään. Rara ja Kaitora olivat, myös heittäeet tankkinsa, pojan päälle lämmikkeeksi. Tegiru oli juuri, aikeissa kääntyä Katsuyoon, mutta... ”Häh, Katusyo-sama?!” Kaikki katsahtivat, ympärillee; Heidän silmänsä laajenivat, kun he tajusivat, Katsuyon kadonneen! ”No... Mennään...” Terya kuiskasi ja samassa, ryhmä katosi.

-Sasori ja muut.-

”Helvetti: Nyt keittää yli!!” Sasori huusi ja oli aikeissa iskeä, nyrkkinsä Akaan. Kumpikin murisi, otellen toisiaan vastaan. Zarinagi, Nodah ja Kurojaki, keskustelivat jostain. Souma kuunteli, ja kommentoi aina ohimennen. Seiru ja Kurosuna, jututtivat Nobua. Nobun hiusten punamusta väri, oli muuttunut: Musta muistutti, nyt tumman violettia. Samaa väriä, kuin Kaitoralla ja Sumarulla, mutta tummempana. Akan vaimo, Minako oli tullut kotiin ja suuttui, veljesten riitelystä: ”Aka; Tiedät tasan tarkkaan, ettei tässä huushollissa riehuta!” Hän huusi. Minakolla oli, Sariranlailla pitkät hiukset. Väriltään hiukset olivat, tosin valkoiset, hopeisella vivahteella. Silmät oliva, siniset. Tällä hetkellä, ne olivat kuitenkin liilat. Naisen suuttuessa, silmät vaihtuivat liiloiksi. Nainen murisi ja lähti yläkertaan.

Tenga huokaisi, istuessaan olohuoneen sohvalla. Rizu ja Terry istuivat, hänen kummallakin puolellaan. Shiwa, oli tuonut, voileipiä ja seka-mehua(Rizulle, omena mehu, koska Rizu ilmoitti olevan, allerginen sitruksille) nelikolle. Tenga oli tuijotellut, ulos ikkunasta ja katseli sadetta, muiden katsellessa elokuvaa. Hän ihmetteli, mikä Tegirulla, Derilla ja muilla kesti. Seimeikeiretsulta ei, tavallisesti kestänyt näin kauaa. Ei varsiinkaa, yhdeh tehtävvän vuoksi...

”Hei! Onko kukaan nähnyt, Deria ja muita vielä?” Melken kaikki, kääntyi nähdäkseen Seikatsun ja Sengon. ”He eivät, ole tulleet vielä.” Pojat nyökkäsivät ja siirtyivät, takaisin yläkertaan.

Nodah, kääntyi Nobuun. Nobu vain, tuijotteli pöytää mietteliäänä. ”... Nobu??” Nobu hätkähti, nostaen katseensa ja nähden muiden katsovan itseään. ”Hmm? Ai, anteeksi... Mitä sanoit?” Nobu kysyi, katsoen Nodahia. Souma huokaisi: ”Nobu, oletko kunnossa?” Toisiksi nuorin, veljeksistä kysyi ja katsoi, heistä nuorinta. Nobu tuijotti ja nyökkäsi, sitten nopeasti. ”O-olen. Miten niin?” ”Näytät, olevan jatkuvasti omissamaailmoissasi!” Sasori sanoi ja istui, Akan kanssa pöydän ääreen. Nobu katsoi heihin ja laski, sitten katseensa: ”...”

Akasunat tuijottivat häntä, sanomatta hetkeen mitään. ”... Oletko huolissasi, Sumarun kunnosta?” Seiru kysyi, katsoen häneen. Nobu ei vastannut, mutta nyökkäsi hieman: ”... Hän, noh... Sumarulla on kestänyt, aikansa sopeutua, näiden 6-vuoden aikana. Hän ei vieläkään, osaa ilmaista itseään tai kontrolloida kykyjään...” Nobu sanoi, vaimeana. Souma katsoi, häntä ymmärtäväisesti: ”Ei ihme; Pääsihän hän vasta, 6-vuotta sitten, takaisin kotiin. Kaitoran käytös, muuttui myös, kun hän tapasi veljensä ensikertaa... Lisäksi, Sumaru eli niin kauan, väärässä uskossa. Ilman rakkautta tai, ketään kuka olisi, välittänyt ja pitänyt huolta...” Muut nyökkäsivät ja Sasori aloitti: ”Mitä tarkalleen, tapahtui?” Hän kysyi, varovasti. ”Kaikki alkoi silloin, kun Yumi menehtyi... Kaksosten syntyessä, Yumin veli, Yuki ei hyväksynyt tilannetta: Hän väitti, että jos Yumi ei olisi, tullut raskaaksi ja synnyttänyt kaksosia, hän oli edelleen elossa.” Zarinagi sanoi, vaimeana ja katsoi Nobuun, joka nyt laski katseensa: ”Yuki syytti, tuolloin niin minua, kuin poikiakin. Sen seurauksena, hän vei Sumarun pois...” Nobu sanoi, hieman muristen. ”Selvisi, että Yuki oli, uskollinen Raitolle ja Otiarille... Hän antoi hänet heille hetkeksi, jonka jälkeen... Jonka jälkeen...” Souma hiljeni ja katsoi muihin: ”Yuki itse, vaimonsa Rinin kanssa...” ”Käännytti, Sumarun lähes kokonaan, vamppyyriksi!” Nobu sanoi nyt ja hänen, silmänsä muuttuivat punaisiksi. Sasorin, Nodahin, Seirun ja Kurosunan, silmät laajenivat sanoista: ”Mi-mitä?!” Nodah lähes huusi.

Shinwa, Rizu, Terry ja Tenga kääntyivät olohuoneesta, keittiön suuntaan. ”?? Mikä hätänä, setä?” Rizu kysyi, pääkallellaan ja katsoi setäänsä. Seiru kääntyi, poikaansa ja muihin nopeasti, pudistaen päätään. ”Ei mitään! Nämä asiat, eivät ole teille.” Hän sanoi ja katsoi heitä, varoittavasti. Pojat nyökkäsivät ja kääntyivät, takaisin elokuvaan.

”Niin...” Kurosuna jatkoi, katsoen muihin. ”Miksi hän, vei vain Sumarun? Ja miksi, käännyttää vamppyyriksi?” ”Kun Sumaru käännytettii, hänen on nyt, juotava verta useita kertoja, yhden päivän aikana. Lisäksi, päivisin hän on heikko ja heikentyy entisestään, jos ei saa juotualainkaan.” Souma sanoi. ”Yuki ei antanut, hänen juoda, joka päivä. Lisäksi Sumaru kasvoi; Ilman ystäviä, rakkautta tai huolenpitoa. Hän oli, muille vain tyhjää ilmaa, kuin häntä ei olisikaan. Häntä ei kehuttu, halattu, lohdutettu tai kunnioitettu mitenkään. Yukin ja Rinin poijat, Ryosuke ja Yukimaru vain, kiusasivat ja kohtelivat häntä samallalailla. Jos, Sumaru yritti päästä leikkeihin tai peleihin mukaan, muut lapset mukiloivat hänet...” Kun Zarinagi lopetti, muut vaimenivat. ”E-ei...!” Kurosuna kuiskasi ja katsoi, Seirua ja Sasoria, jotka katsoivat takaisin. ”Miten te, sitten löysitte hänet?” Nodah kysyi. ”Etsimme, häntä kaikki 7-vuotta. Lopulta, kun olimme jo luopumassa toivosta... Saavuimme, Amerikkaan ja Souma huomasi...” ”Huomasin vain ohimennen vilaukselta, Kaitoraa muistuttavan pojan. Erään, aivan tavallisen talon edessä. Samalla tajusin, kuka poika oli, kun näin Yukin.” Souma sanoi, keskeyttäen Nodun, hänen vieressä. Muut, nyökkäsivät.

Samassa, etuovi aukeni ja kaikki kääntyivät. Heidän silmänsä laajenivat, kun he näkivaät Derin ja muiden, astuvan sisään. ”I-isä, meidän on vietävä, heidät kaikki heti hoitoon!” Araiguma huusi, katsahtaen Kurosunaan. Nodahin katse, oli jähmettynyt Ryon: Mies oli, pysähtynyt, nähdessään verisen poikansa. ”Ryo!” ”Su-Sumaru?!” Nobu huusi, hypäten pystyyn ja juosten Kellyn luo. Kaitora seisoi, Raran kanssa, Kellyn vieressä ja näytti siltä, että voisi purskahtaa itkuun. ”De-Deri??!” Sasori huusi, nähdessään poikansa. Tenga oli noussut ja hypännyt veljeään vasten: Pojan silmistä valui, kyyneliä ja hän hautasi, kasvonsa isoveljensä niskaan. ”Ni-Nii-san?! Oletko kunnossa, Nii-san?!” Tenga kysyi, nyyhkyttäen ja katsoi veljeään kasvoihin. Tegiru nyökkäsi, pyyhkäisten poskeltaan verta. Souma siirty, samassa poikiensa vireen ja katsoi, Tegirua kasvoihin: ”Tegriu, oletko kunnossa?” Hän kysyi, katsoen poikaa ja Tegiru katsoi isäänsä, nyökäten poissaolevana. Tämän jälkeen hän, katsoi loukkaantuneita tovereitaan. Shinwa oli, niin järkyttynyt, ettei kyennyt liikkumaan. Terry taas, oli rynnännyt Derin ja Teryan viereen ja niiskutti hieman: ”De-Deri Nii-san?? Deri Nii-san?!” Terry huusi, tuijottaen tajutonta Deria ja sitten Ryo. ”R-Ryo Nii-san?!”

-Seuraavana päivänä, sairaallassa.-

Deri tuijotteli oikealle, ikkunasta ulos. Hän makasi, sairaalan sängyssä, puoliksi istuma-asennossa ja yllään, rento sininen, t-paita ja housut. Hän oli, heränyt sekavana ja järkyttyneenä, aikaisemmin aamulla. Herätessään, Terya istui hänen vuoteensa vieressä. Terry ja Rizu olivat, nukahtaneet tuoleihin, hänen toisellepuolelleen. Terryn pää lepäsi, Rizun olkapäätä vasten ja Rizun pää, taas hänen päätään vasten. Terya oli, kertonut joitain asioita, edellisen yön tapahtumista:

-Flash Back.-

Deri avasi silmänsä, valittaen ja katsoi suoraan kattoon. Hän makasi, tyystin vieraassa paikassa ja sängyllä. Hänen kädessään, oli pieni haava. Haava oli tikattu ja siteiden peitossa. Hän käänsi, hätäisesti katseensa ovelle ja näki Teryan istuvan, vasemmalla puolellaan. Teini luki jotain, mutta nosti katseenasa, nähdessään hänet hereillä. ”Deri? Oletko hereillä?” Hän kysyi, katsoen poikaa. Deri tuijotti, mutta nyökkäsi: ”J-joo... Mis-missä olen? Missä muut ovat?!” ”Rauhoitu, Deri: Olet Englantilaisessa sairaalassa, hoidettavana. Ei hätää!” Terya vastasi, katsoen järkyttynättä poikaa. ”Isä ja muut, toivat sinut tänne eilen illalla. Samoin, joitain muita myös...” ”R-Ryo! Terya, missä Ryo on?!” Deri keskeytti, kiireesti. Teryan lisäksi Terry ja Rizu, olivat huoneessa. Kumpikin nukkui, toisiaan vasten ja näyttivät olenvat, kunnossa. ”Ryo on, toipumassa. Hän on teho-osastolla...” Kaksikko kääntyi, nähden Densetsun ovella. Poika katsoi heihin, hieman huolissaan ja käveli lähmmäs: ”Hänet leikattiin, eilis-iltana ja hän on nyt, toipumassa. Hänen, heräämistään odotetaan...” Deri ei kunnolla ymmärtänyt, mitä Densetsu tarkoitti, mutta nyökkäsi. Hänen silmänsä, täyttyivät väkisin kyynelistä. ”Haava puhdistettiin, ommeltiin ja suojattiin. Ryon on, hegityskoneessa ja sydänsähkökäyrässä, mutta...” Deri pudisti, hiljaa päätään katsoessaan peittoaan: ”... Mikä Riin, kunto on?” Hän kysyi, katsomatta poikia. Terya ja Densetsu, pysähtyivät ja katsoivat toisiaan. ”... Hänen...” Terya aloitti, katosen nyt oikealle puolelleen, istuuntunutta Densetsua: ”Hänen tilansa on, epävakaa. Mutta vain, toistaiseksi...” Densetsu sanoi hiljaa. Deri nyökkäsi. Hetken kaikki olivat vaiti, kunnes: ”Entä Gin?” Deri kysyi, huolestuneena. ”Hänetkin, leikattiin eilen. Tällä hetkellä, hän on pienessä toimenpiteessä. Hänenkin, tilansa on epävakaa...” Terya sanoi hiljaa. ”Myös Sumaru on, tarkkailussa; Hän sai myrkytyksen, imiessään Gingistä myrkytetyn veren pois. Kaitora ei ole, lähtenyt hänen luotaan kertaakaan.” Densetsu lisäsi. ”Sumaru ei, ole kertaakaan herännyt...” ”Hei, tulin käymään...” Pojat kääntyivät, nähden Kaitoran. ”Kai, eikö sinun pitäisi olla...?!” ”Tulin, kertomaan teille nyt totuuden...” Kaitora sanoi, vakavan kuuloisena: ”Kerron teille, totuuden Sumarusta, minusta ja siitä, mitä Sumaru on saanut kokea... Kuunnelkaa...”

-Flash Back, loppu.-

Deri huokaisi, kuullessaan samassa, oven avautuvan. Kaitora kertoi, Sumarun ja hänen taustastaan... Se kuulosti kamalalta. ”... Deri, oletko hereillä?” Hän käänsi päätään ja hänen, silmänsä laajenivat: Deirasu astui huoneeseen, Tegirun ja Raran kanssa. Kaikki kolme, olivat hyvässä kunnossa, mutta väsyneen oloisia. ”Deirasu?” Deri kysyi, yllättyneenä: ”Rara? Prinssi Tegiru?” Deirasu nyökkäsi, kävellen hänen vuoteensa viereen. ”Miten voit, Deri?” Rara kysyi, katsoen häneen ja istuen sängynreunalle. Deri nyökkäsi, edelleen väsyneenä: ”Hyvin...” Hän vastasi. ”Ainakin peremmin, kuin eilen...” Rara nyökkäsi, ojentaen hänelle limutölkin. ”?? Mistä tiesit, että pidän päärynästä??” Hän kysyi, yllättyneenä ja katsahti Raraan, joka virnisti: ”Daisuke kertoi.” Hän vastasi. Deri nyökkäsi, hymyillen hieman. ”Kiitos...” ”Muistatko mitään, eilisestä?” Derasu kysyi, varovasti kääntyen Tegirusta Deriin. Deri katsoi, heihin ja sitten otsa rypyssä juomaansa. ”En, aivan tarkkaan...” Hän myösi. ”Jotkut, yksityiskohdat ovat epäselviä. Suurimmaksi, osaksi muistan kyllä muun.” Deirasu ja Rara nyökkäsivät. ”... Hyvä, että olet kunnossa ja...” Tegiru puhui nyt ja muut pojat, katsoivat häntä. ”... Olen pahollani.” Deri tuijotti, yllättyneenä: ”E-ei! Ei se, ollut teidän syytänne! Itsehän, me tähän mukaan tulimme ja... Minä olen pahoillani!!” ”Ei!” Tegiru sanoi nyt, korottaen ääntään hieman: ”Minähän sanoin; Olen pahoillani, että me vedimme teidät tähän mukaan! Minä tässä olen pahoillani!!” Deri tuijotti, kun Tegiru huokaisi. ”... O-olen vain pahoillani; Se ei vai, tunnu oikealta...” Deri nyökkäsi: ”Kiitos; Deira, Rara. Prinssi Tegi-...” ”Sano, vain Tegiru. Okei?” Tegiru keskeytti ja hymyili hieman. Deri hymyili takaisin: ”Okei; Kiitos, Tegiru..”

-Hetkeä hyöhemmin.-

Deri oli Deirasun, Raran ja Tegirun kanssa, Ryon huoneen edessä. Hän seisoi, huoneen ulko-puolella ja katsoi, ikkunan läpi huoneeseen: Ryo makasi sängyllä, silmät kiinni. Hän oli hengityskoneeseen, sydänsähkökäyrään ja tippaan sidottuna. ”Haluatko mennä, hänen luokseen?” Deri ei edes, hätkähtänyt kuultuaan isänsä äänen. Hän vain nyökkäsi. Sasori nyökkäsi, avaten oven. Deri astui yksin huoneeseen ja katsoi, suoreen Ryon suuntaan. Hitaasti hän, käveli Ryon vuoteen viereen ja siirtyi, pojan oikealle puolelle. Hän kääntyi piippaavista ja ääntelevistä koneita, nukkuvaan Ryon. Pojan silmät olivat kiinni ja happinaamari oli, pojan kasvoilla. Tippa oli kädessä, sydänsähkökäyrä oli rinnassa kiinni. Derin katse vaelsi, Ryon kasvoista rintaan: Oikeasta olkapäästä kulki, koko rinnan ja vatsan yli, vyötärölle asti valkoinen side. Hänellä oli rentojen housujen lisäksi, myös ohut avonainen t-paita. Deri istui, tuolille ja katseli Ryon kasvoja: Poika näytti rauhalliselta ja hauraalta. ”Anteeksi...” Deri kuiskasi, kun hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Hän siirsi kätensä ja asetti sen, omansa varovasti Ryon käden päälle. ”Anteeksi. O-olen niin, niin pahoillani...” Deri kuiskasi, tiputtaen muutaman kyyneleen kädelle. Hän piti nyt, kiinni Ryon kädestä ja puristi sitä. ”... Uhrauduit, minun takiani: Hyppäsit omasta tahdosta, viikatteen tielle ja otit, minun siastani iskun vastaan...” Hän kuiskasi, katsellen nukkuvan pojan kasvoja. ”Et välittänyt, omasta turvallisuudesta vaan... Heitit sen pois, ohitit sen... Oman henkesi, minun henkeni siasta... Minun henkeni ja turvallisuuteni, vuoksi... Minä...” Derin veti, syvään henkeä: ”Minä lupaan Ryo, lupaan kostaa Ribenjille tämän.” Deri sanoi, pyyhkäisten silmiään. ”Kostan kaikkien, lähimmäisteni puolesta.”

Jatkuu!

Uusien hahmojen nimien suomennokset:

Minako: -

Yumi: -

Yuki: Lumi.

Rin: -

Ryosuke: -

Yukimaru: Lumimaru.

Safaiyakara Sharinganan: Safiiri Sharinganin käyttäjä.