Luku:4. Veriveljet.
-Tuntematon, kuka tietää.-
Juoksu
askeleet, kuuluivat ympäri ison rakennuksen. Nuorten poikien,
huohotus ja juoksu täyttivät, ilman äänistä, poikien juostessa
käytävällä kohti ovea. Ovelle päästyään, toinen poika
lennätti sen auki, juosten sisään ja sulkien oven kiireesti. ”Ei
enään, ei enään!” Jälkimmäinen poika tarttui pääähänsä,
pidellen sitä ja yritti saada, kivut ja äänet vaimenemaan: ”Kumpa
häntä, ei olisi!” ”Tätä et saa, anteeksi!” ”Tuoko se
on?!” Huudot ja käskyt, toistuivat, yhä uudelleen ja uudelleen,
pojan päässä. ”Älä lähesty, häntä! Se tuo vain harmia!”
”Katoa, hirviö!” Poika lyyhistyi polvilleen, pidellen päätään
edelleen. ”Kukaan ei ole, koskaan kaivannut sinua!” ”Kukaan ei,
hyväksy sinua ikinä!” Muutama kyynel, täytti silmät. Toinen
katsahti häntä, paniikissa ja tarttui, nuoremman käteen. Nuoremman
kädessä, oli mustat liekki tatuoinnit ja korvallinen huppu, peitti
pään.”Tänne!” Poikien silmät laajenivat ja nuoremman silmät
lennähtivät auki, huudosta. Samassa kumpikin, katsahti ympärilleen
ja hoksasivat kaapin. Poika ryntäsi, vetäen nuoremman perässään,
suuren huoneen läpi ja suoraan kaapin eteen. Hän avasi kaapin,
työntäen nuoremman sisään. ”Älä tule, pois!” Hän käski
hätäisenä, ja nopeasti ojensi, pojalle pienen, hopeisen tiimalasi
korun. ”Käytä tätä! Tiedät kyllä miten ja milloin!”
Nuoremman silmät laajenivat, vanhemman sanoistaa. ”En-entä sinä?!
Ethän voi...?!” ”Älä minusta välitä!” Toinen poika
keskeytti: ”Tiedät: Synnyin ja olen koulutettu, tätä varten!”
Nuorempi tuijotti, shokissa samalla, kun ovelta kuului huuto.
Vanhempi kääntyi ovelle ja nopeasti takaisin. ”Minä hoidan
tämän! Siirry takaisin, nopeasti!” ”Mut-mutta...” ”Äkkiä!”
Vanhempi poika paukautti, kaapin ovet kiinni ja puraisi sormeaan. Kun
sormesta valui verta, poika teki nopeasti, In-merkkejä ja iski
kämmenet vastakkain, huutaen: ”Inkan
gijutsu: Dasuto shirushi! Sinetöintitekniikka: Suojasinetti!*”
Samassa, keltainen valo välähti ja kaapin ympärille ilmaantui,
suojaloitsu. Ovet lennähtivät samassa auki, paljastaen kaksi
vanhempaa poikaa. ”Hei! Tämähän, etenee hauskaan suuntaan!!”
Ensimmäinen naurahti, vetäisten viikatteen. Poika virnisti ja
siirtyen valmiusteen. ”Hmm. Pakoon ei pääse, vai? No, ei voi
mitään... On oteltava näin!” Poika naurahti, hermostuneena.
”Hei, pätkä! Etsi se kakara! Kantoku-sama* ei, ilahdu jos
palataan tyhjin käsin!” Jälkimmäinen poika nyökkäsi, sulkien
silmännsä. Samassa, pojan avatessa silmät, ne hehkuivat
keltaisena. ”...Kaappi...” Poika sanoi, katsottuaan ympärilleen.
”Hmm? Okkei! Eiköhän aloiteta!” Samassa kumpikin poika
hyökkäsi...!
-Aamu,
Maassa.-
Deri nukkui yhä, auringon nousun
aikaan. Teinillä ei ollut, aikomustakaan herätä aikaisin,
edellisillan jälkeen. Hän aikoi nukkua, ainakin puoleen päivään
asti, mutta...
”Deriii! Herätys! Herätys,
senkin unikeko!” Samassa Deri lennätti, silmänsä auki ja oli
pudota vuoteestaan. Samassa hän näki, Ryon. Poika tuijotti häntä,
osittain innokkaana ja osittain epävarmana. ”Gghh... Mitä tuo nyt
oli?” Deri kysyi, nousten istumaan ja tuijottaen poikaa. Toinen
punapää, vain kohautti olkiaan ja huokaisi: ”Ajattelitko nukkua,
koko päivän ja olla tapaamatta muita?!” Teini kysyi samalla, kun
Deri pörrötti hiuksiaan. Nuorempi katsoi häneen, vihaisena ja
nousi samalla. ”En.” Hän vastasi yksinkertaisesti. ”En
ajatellut...” ”Siltä se, ainakin vaikutti!” Deri ja Ryo,
kääntyivät katsomaan Teryaa. Terya kiskaisi, juuri hihattoman
hupparin päälleen samalla, kun Terry vaihtoi t-paitaa. ”Ja mistä
sinä, niin päättelit?” Deri kysyi, noustessaan ja tarttuessaan
tuolinselkänojalla, olevaan paitaansa. Hän oli, nähnyt oudon unen:
Siinä oli, kaksi nuorta poikaa ja kaksi heitä, hieman vanhempaa
poikaa. Vanhemmat pojat, etsivät nuorinta poikaa, jolla oli
tiimalasi kaulakoru ja hopeinen, pyöreä riipus... Kumma kyllä, uni
tuntui niin todellislta. Tutulta?! Terya hymähti, vetäessään
sukkia jalkaansa. Ryo pyöri ympäriinsä, etsien tavaroitaan. Deri
huokaisi väsyneenä ja oli juuri, aikaeissa sanoa jotain, mutta
katsoessaan Terrya, hän unohti aiheen. Hänen silmänsä laajenivat,
siitä mitä hän näki: Terryn vetäessä t-paitansa pois,
13-vuotiaan rinta paljastui ja paljasti, koko rinnasta kasan arpia!
Osa arvista oli pitkiä, osa lyhyempiä. Derin katsellessa, Terry
veti, nopeasti paidan päälle ja peitti arvet. Teinin kääntäessä,
katsettaan hieman ja suoristautuessaan, Deri katsoi pois. Nopeasti
hän alkoi, vetää paitaa päälleen. Hän oli hämmentynyt ja
osaksi, myös järkyttynyt: Hän ei tiennyt, että Terryllä oli niin
pahoja arpia... Mistä ne, olivat tulleet?! Ei kai, vain...?!
”Minä
menen jo, edeltä keittiöön.” Terry sanoi, kääntyen ovelle ja
avaten sen. ”Tee se.” Terya vastasi ja kääntyi, vielä
parahiksi hymyilemään, nuoremmalle veljelleen. Terry nyökkäsi,
jonka jälkeen astui ulos huoneesta ja sulkien oven perässään.
Deri ja Ryo katsoivat, hänen jälkeensä, samoin Terya. Huokaisten,
poika käänsi katseensa Derin ja Ryon suuntaan. ”Nyt näitte...”
Hän kuiskasi vaimeana. ”Nuo arvet, siis... Ne tulivat, Raiton ja
Otiarin kokeista. Niistä, mitä he tekivät hänelle.” kaksikon
silmät laajenivat ja he katsahtivat, suljetusta ovesta Teryaan. Deri
ja Ryo istuivat alas ja katsoivat kolmatta punapäätä. Terya
kääntyi, katsomaan heihin ja he tuijottivat, häntä takaisin.
”...” ”...” ”Mitä?!” Terya kysyi, poikien tuijottaesaan
edelleen. ”... Hyvä on, minä kerron! Minä kerron!!” Poika
murisi ja heittäytyi sängyllä, tappionsa myöntäneenä. ”Selvä,
eli: ...” Deri ja Ryo tuijottivat, kolmatta poikaa,
odottaivaisesti. ”Siis, arvet? No, Terry sai ne, jo varhain.”
Terya aloitti, nousten istumaan ja nojaten seinää vasten. ”Olin
tuolloin, 7-vuotias ja Terry 5-vuotias. Otiar ja Raito tekivät, koko
sen ajan, jonka Terry oli meidän luonamme, hänelle kokeita. Niiden
avulla, he pyrkivät varmistamaan, että hänestä tulisi sopivat
''sielu'' minulle...” Derin silmät laajenivat hieman. Samassa hän
muisti, mitä Terry oli, heidän ensi tapaamisellaan sanonut: ”Terya
itse, pitää minut sisällä mielessään, suurimman osan ajasta.
Hänen mukaansa, hän tekee sen, koska jos Raito ja Otiar
vahingoittavat minua, myös Terya kärsii siitä.” Hetkinen!
Jos Terryn, kertoma piti paikkansa, niin eikö sitten...?! Deri
katsahti nopeasti, Teryaan, joka taas puhui Ryolle. ”Terya hei!”
Deri aloitti, jolloin kumpikin poika, kääntyi häneen. ”Terry
kertoi, aikaisemmin, että... Että, jos häntä satutetaan niin,
sinä kärsit myös... Onko se totta?” Ryo nosti kulmiaan,
muistaessaan saman. Terya pysähtyi, hetkeksi ja katsoi, sitten otsa
rypyssä lattiaan. ”... On.” Hän vastasi, vaivaantuneena. ”On
osittain, mutta ei...”
Terya
ei, ehtinyt puhua loppuun, ennenkuin kiljaisu sai kaikkien huomion.
”Eeaaahh!” Poikien silmät laajenivat, kun he välittömästi,
tunnistivat huutajan: Se oli Terry! Heidän ajatuksensa pysähtyivät,
heidän hypätessään jaloilleen ja kääntyen, salamana ovelle.
”Terry!” Terya huusi, ilmaantuen ensimmäisenä ovelle ja
tarttuen kahvaan, lennättäen sen auki. Samassa he, ehtivät nähdä
vain punaisen, mustan, oranssin ja muun tumman sävyn, kirjavan
välähdyksen, singahtavan huoneen oven ohi. ”Mi-?!” Ryo aloitti
samalla, kun he kuulivat sähinää, huutoa ja murinaa: ”Helvetti!
Tapan sinut, vielä tänään! Nyt! HETI!” Kun värikäs hahmo,
lennähti ohi, Deri, Ryo ja Terya juoksivat samassa käytävälle. He
näkivät, heti edessään Terryn. Poika oli, ilmeisesti lennähtänyt,
vasten seinää ja tärisi, järkytyksestä. Terryn kasvoilla oli,
järkyttyneen ja hämmennyksen, sekainen ilme, kun poika huohotti,
peloissaan. ”Terry!” Terya huusi, juosten veljensä viereen.
”Terry! Terry, oletko kunnossa?!” Terry käänsi, katseensa
häneen ja nyökkäsi epäröiden: ”J-joo, olen...” Poika vastai
ja kääntyi, juuri parahiksi nähdäkseen, värikkään hahmon,
erkanevan toisistaan: Kaksi, Derin ja muiden ikäistä poikaa seisoi,
vastakkain ja kumpikin huohotti. Deri ja muut, tunnistivat pojat
heti: He olivat, heidän eilen näkemänsä pojat, jotka he
tapasivat, yhdessä Sasorin veljien kanssa! ”Voi helvetti, Rara!
Nyt, se turpa kiinni ja rauhoitu!” Deri, Ryo, Terya ja Terry
härtkähti, kuullessaan uuden äänen. Samassa, heidän eteensä
ilmaantui kaksi hahmoa. Kumpikin, oli poikia ja heitä vanhempia.
Ensimmäisellä oli lyhyet, valkoiset hiukset. Muutama punainen
raita, näkyi hiuksista. Teinin silmät olivat, siniset. Toisella
taas, hiukset olivat, sivulta pitäkät ja vaaleat. Vaaleaa väriä,
oli vain sivuhiuksissa ja muuten hiukset olivat tummanruskeat. Silmät
myös, siniset. ”Deirasu! Lopeta heti!” Ensimmäinen poika huusi,
katsoen teinejä ja näiden ottelua käytävällä. ”Khh! Hitto!
Raice,
meidän on kai taas, hoidettava tämä!” Poika huusi katsoen,
jälkimmäistä. ”Siltä vaikuttaa, Saro!”
Derin ja muiden tuijottaessa, Raice ja Saro hyökkäsivät. Samassa
Raice ilmaantui, pitämään kiinni, punamusta hiuksisesta pojasta.
Jos Deri, muisti oikein, pojan nimi taisi olla Deirasu. Oranssimusta
hiuksinen, taas Rara... ”Saro hei! Sinetöi Rara!” Raice huusi,
pidellen poikaa maatavasten. ”Selvä!” Saro tarttui, Raran paitaa
ja kiskaisten sen niskasta pois. Derin ja muiden silmät laajenivat:
Niskassa oli, jonkinlainen sinetti...
Samassa,
Saro iski kaksi sormea sinettiin ja siirsi, siihen chakraansa.
Samalla hetkellä, Rara hätkähti ja pojan silmät, palautuivat
ruskeiksi. ”Mitä täällä tapahtuu?!” Samassa Teryan ja Ryon
takaa, ilmaantui Seikatsu, perässään sini hiuksinen poika. Pojan
hiukset olivat, lyhyet ja toivat, Derille mieleen meren. Aivan
samallalailla, kuin silmätkin. ”Seikatsu?!” Terya kysyi,
katsahtaen poikaan. ”Hei, Terya. Nyt, mitä täällä tapahtuu?!”
”Hy-hyvä kysymys...” Deri totesi ja kääntyi, juuri parahiksi
nähden muiden rauhoittuneen. ”Raraa! Deirasuu!” Kaikki
kääntyivät, nähden Kurojakin, seisovan heidän takanaa,
liekeissä. Sasori seisoi, hänen vieressään ja oli myös vihaisen
näköinen. ”Hei, isä! Keksi keino pitää, veli ja Deirasu,
erossa toisistaan edes hetki!” Raice murisi, katsahtaen Kurojakia
vihaisena. Sasori rypisti otsaansa: ”Raice, Saro! Missä Sora
ja Raze
ovat?” Hän kysyi. ”Mistä minä tietäisin?!” Saro kirosi,
päästäessään Raran irti. ”Hän lähti, aikaisin Razen ja
Shiwan
kanssa!”
Seikatsun perässä tullut, poika rypisti otsaansa: ”Shiwa?”
Hän toisti, hieman yllättyneenä. ”Joo! Myös Takeru, Richi ja
Shin!” Raice sanoi ja katsoi heihin. ”He kai, haluavat tutustua
rauhassa.” ”Ryo, Deri.” Deri ja Ryo, hätkähtivät ja
kattsahtivat Nodahia. Mies seisoi, Sasorin vieressä ja katsoi
heihin. Hänen silmänsä olivat, poikien yllätykseksi, myrkyn
vihreät, kumpikin.”Teille pitää, ilmeisesti selittää. Vai
kuinka?” Deri, Ryo, Terya ja Terry, nyökkäsi epäröiden.
-30
min. Myöhemmin, keittiössä.-
”Eli
voidaanko, kerrata vielä?” Ryo kysyi, hieman hermustuneena. ”Isä!
Miksi et kertonut, että sinulla on, Akamen lisäksi viisi veljeä?!”
Daisuke kysyi, lähes huutaen, vihaisena ja tuijotti isäänsä.
Sasori oli, sulkenut korvansa kysymyksiltä ja sen seurauksena, Aka
oli suuttunut ja kaksikko riiteli parasta-aikaa. ”No, ei hän
kertonut meistäkään!!” Saro totesi ärtyneenä ja katsahti,
Daisukea. ”Niin...”
Deristä
tuntui uskomattomalta: Nyt hän tiesi, että Kurojakilla ja Akalla,
kummallakin oli kolme poikaa. Kurojakilla Raice ja Raze, 18-vuotiaat
kaksoset ja samat henkilöt, kuin Raichi ja Richi. Razen hiukset
olivat, vaalen ruskeat ja silmät myös. Iho oli, kokonaan valkoinen.
Akan pojat taas, olivat nimeltään Saro ja Sora, Daisuken ja Takerun
vastaavat itsensä. Soran hiukset olivat, lyhyet ja vaaleatt, melkein
hopeiset. Silmät olivat liilat. Deirasu oli Akan ja Rara, Kurojakin
15-vuotiaat pojat. Deri käänsi, päätään keittiön pöydän
ääressä ja katsoi Deirasua. Poika istui, olohuoneen sohvalla,
selkä heihin. Deirasu oli, syventynyt tuijottamaan, televisio
ruutua. Deri rypisti otsaansa: Deirasu ei ollut, nähtävästi kovin
sosiallista tyyppiä. Jos teiniltä, kysyttiin jotain tai puhuttiin,
Deirasu vain paheksui. Rara, Ryolle täydellinen ''toinen itsensä''
oli saman kaltainen, mutta puhui enemmän. ”Deri?” Deri hätkähti,
kääntyen Ryon, joka katsoi häntä. ”Eikö ole outoa?” Ryon
ääni kysyi, Derin päässä. ”Että, me tulemme toimeen, mutta
Deirasu ja Rara eivät?!” Deri räpytteli: ”joo... vähän!”
Araiguma puhui, juuri samalla Seikatsun perässä, tulleelle pojalle.
Pojan nimi, oli Densetsu
ja hänen nuorempi veljensä, Shiwa oli toinen Jakkaru. Shiwa oli
isoveljensä näköinen, lukuun ottamatta oikean silmän päälle,
kasvavia etuhiuksia. Seikatsu keskusteli, Sengon
kanssa.
Sengo oli ulkonäöltään, lähimpänä Seikatsua: Hänen hiuksensa,
olivat pitkät ja mustat. Etuhiukset eivät, peittäneet mustia
silmiä. Sengon pikkuveljen, Heiwan
ulkonäkö,
oli sama. Ainoa ero oli, että silmät olivat hopeiset. Rizu,
istuskeli isänsä vieressä ja kysili erillaisia, kysymyksiä
häneltä ja Kurosunalta. Myös Seirun silmät olivat, kokonaan
vihreät. Väri oli, tosin vaaleampi.
Deri
huokaisi, heittäen päätään taakse ja käänsi sitten, katseensa
ikkunaan. Ulkona, oli varsinainen myrsky: Vettä satoi kaatamalla,
ilma oli kylmää ja ukkonen jylisi. Hetkittäin salamat
välkähtelivät, tuulen ulvoessa ja sateen ropistessa.
Yhtäkkiä,
ulko-ovi avautui ja kaikki kääntyivät, katsomaan eteiseen.
Samassa, he näkivät, Takerun, Richin, Shinin, ja kolmen muun pojan
ilmaantuvat. ”Aargh! Kamala, koiran ilma!” Ruskea hiuksinen poika
valitti, riisuessaan päällystakin. ”Hei Raze...” Raice
tervehti, kääntyen kiroavaan poikaan. ”Hmm... No, hei vain
itsellesi!” Samassa, ovi avautui uudestaa, paljastaen tällä
ketaan: Kolme miestä ja kaksi poikaa. Ensimmäisellä ja toisella
miehellä, oli kokonaan mustat hiukset. Ensimmäisen hiukset olivat,
kuin Sasorin, mutta silmät olivat, myrkyn vihreät. Toisen ja
koolmannen miehen hiukset, olivat hieman yli olkapäiden. Kolmannen
miehen hiukset, olivat mustan ja punaisen kirjavat. Myös, heidän
siämänsä olivat vihreät. ”Hmm? Souma,
Nobu,
Zarinagi!!”
Sasori huudahti, hypäten seisomaan. ”Hei, Saso!” Vanhin, lyhyt
musta hiuksinen, mies tervehti hymyillen. Ryhmä riisui takkinsa ja
kenkänsä, siirtyen sitten keittiöön. Deri, ystävineen, vain
tuijotti. ”Oh! Hei, isä!” Densetsu sanoi kääntyen, vanhimpaan
mieheen, Zarinagiin. Zarinagi kääntyi, katsomaan Densetsua ja
Shinwaa. ”Hei, pojat! Sujuiko matka ongelmitta?” Hän kysyi,
katellen hymyillen poikiaan. Shinwa nyökkäsi, nopeasti, kun taas
Densetsu, pudisti päätään. ”Ei, ei aivan.” Hän sanoi.
”Kaikki sujui hyvin, lukuun ottamatta sitä, että Shiwa tyri ja
pahasti!” ”Hei!” Shiwa huudahti ja katsahti veljeään. Deri ja
Ryo vaihtoivat katseen ja pidättelivät, nauruaan. ”No? Mitä
kuuluu, Nii-san?” Kolmikon nuorin, punamusta hiuksinen ja vihreä
silmäinen, Nobu kysyo virnistäen ja katsoi Sasoria. Sasori hymyil
samalla, kun Nobun ja Souman välistä änkeyty kaksi poikaa. ”Ääh!
Tietä!” Poikien astuessa valoisaan keittiöön, Derin, Ryon ja
muiden silmät laajenivat: Kummallakin pojalla, oli etu-ja
sivuhiukset liilat. Muuten hiukset olivat punaiset ja silmät,
kullanruskeat. ”Kaitora
ja Sumaru!”
Nodah ja Seiru huusivat, yhteen ääneen nähdessään pojat.
Vanhempi, kaksosista, Kaitora nosti katseensa heihin. ”Hei, Nodah!
Hei, Seiru!” ”Keitä te olette?” Daichi, joka oli ilmaantunut
Sariran,
Akan tyttären kanssa kysyi. ”He ovat veljemme! Zerinagi on vanhin.” Kurojaki
sanoi, hymyillen. ”Souma taas on, meistä toisiksi nuorin! Hän on, meidän
kaikkien veli!” Aka huudahti ja halasi, Soumaa. ”Hah hah haa!
Rauhoitu, Aka!” Souma nauroi vetäen, isoveljensä irti,
itsestään. ”Rauhoitu?! Emme ole nähneet, 10-vuoteen ja sinä
käsket rauhoittua!?!?” Koko huone, purskahti nauruun Akan
muuttuessa vihaiseksi. ”Hei, pikkuveikka! Oletko okei?!” Sasori
kysyi, kääntyen nyt Nobuun. Nobun hiukset olivat punamustat ja hän
oli, myös veljeksistä lyhyin. Jopa serkkujaan lyhyempi. ”Joo,
olen. Olen myös onnellinen, että me kaikki pääsimme tulemaan.”
Muut hymyilivät. Kaitora oli, hoksannut Derin ja Ryon, lähestyi
heitä. ”Hei!” Hän sanoi siirtyen poikien viereen. ”Hei.”
Deri, Ryo, Terya ja Terry tervehtivät. ”Te ette ole, veljeksiä.
Vaan serkuksia?” Kaitora kysyi katsellen heitä vuoroi. ”No...
Olen Nodahin ja Deri on...” Ryo aloitti, katsahtaen Deriin.
Sasorin, poika.” Kaitora nyökkäsi ja katsoi Teryaa ja Terrya.
”Teidät tunnenkin jo!” Hän hymyili katsoen heihin. Terya
hymyili ja nyökkäsi, kun Sumaru käveli, arasti heidän luokseen.
”Ai?” Deri kysyi katsoen heitä. ”Miten?” ”No...” Kaitora
aloitti, mutta Terya ehti ensin: ”He ovat, Nobun pojat! Sumaru on
ollut, myös Otiarin ja Raiton luona!” Hän sanoi. ”Kokeiden
seurauksena ja aika-eron vuoksi, Sumarun ikä muuttui, kolmeentoista
viidentoista siasta!” Derin ja Ryon, silmät laajenivat. ”Mi-mitä?!
Niinkö?!” ”Kyllä! Samoin, kuin meidän kohdalla!” Kaikki
kuusi poikaa, kääntyivät ja näkivät vaalean myrkynvihreä,
hiuksisen pojan. Pojan silmät olivat, vihreät ja katse
päättäväinnen. Oikean silmän yli, kulki arpi. Arpi muuttui,
silmän alapuolella kahdeksi, arveksi.”Siitä on aikaa, Terya...”
Poika sanoi, itsevarma hymy, huulillaan. Hänen katseensa, oli
nauliintunut Teryan silmiin. Terya vastasi hymyyn. ”Tosiaan: Siitä
on kauan, Tegiru,
prinssi
Tenga...”
Deri ja Ryo tuijottivat, silmät leveinä ja suu auki, kun Tegirun
takaa, astui esiin sinisilmäinen poika. Poika näytti, aivan
Tegirulta, mutta hänen silmänsä olivat siniset. ”Prin-prinssi?!”
Deri ja Ryo toistivat, yhteen ääneen. Terya nyökkäsi: ”Itse,
jokaisen Aurein voimia, osittain sisällään kantava, Shandowin
ruumiillistuma. Voimakkaimman
maan, Mirairikun*
kruunun perillinen, kruununprinssi
Tenga.
Mirairiku
ylittää, mahdiltaan, jopa Manalan!!”
Deri, tunsi jähmettyvänsä ja hänen, katseensa nauliintui Tengaan.
Tenga näytti, täsmälleen samalta, kuin hänen unensa poika.
Tengalla oli kaulassaan, tiimalasikoru ja hopeinen pyöreä riipus!
”Oletteko, kunnossa? Prinssi Tenga? Matkalla ei, koitunut
ongelmia?!” Densetsu oli, kääntynyt heihin ja katsoi nyt,
13-vuotiasti prinssia. ”Kyl-kyllä...” ”Kaikki sujui hyvin!”
Tegiru vastasi. Densetsu, nyökkäsi. ”Mi-mistä puhutte?” Rizu,
kysyi. ”Hhmm. No... Meidät kaikki on koulutettu, suojelemaan
prissi Tengaa, henkemme mitalla.” Raice sanoi. ”Me synnyimme,
tätä varten ja meidät on koulutettu tätä varten! Suojellemme
häntä, vastakohdilta, viholliselta: Shinokumilta!*”
”Shinokumilta?!”
Jatkuu!
Inkan gijutsu: Dasuto shirushi: Sinetöintitekniikka: Suojasinetti.
Kantoku-sama: Johtaja-sama.
Densetsu: Legenda.
Shinwa: Myytti.
Sengo: Sota.
Heiwa: Rauha.
Zarinagi: Rapu.
Kaitora: Kai =? Tora = Horoskoopin Tiikeri.
Mirairiku: Tulevaisuuden maa.
Shinokumi: Kuoleman Tiimi Tai Kuoleman Ryhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti