SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:7. Tengan salaisuus.

-Samaan aikaan, toisaalla.-

”Helkkari, Batsu! Missä hitossa olet?!” Ribenji huusi, kulkien mustassa palatsissa. Muriseva teini avasi, oven suureen kirjaston tapaiseen saliin. ”Hitto: Batsuu!” Missä ihmeessä, yksi 13-vuotias kakara, voisi oikein olla?! Samassa Ribenji kuuli, liikettä takaansa ja kääntyi. Suoraan, jokin törmäsi häneen kiroten: ”Aaih! Mitä hittoa, Ribe?!” Ribejin laski katseensa, toiseen musta hiuksiseen poikaan. Poika hieroi päätään ja oli nyt, lentänyt kumoon. Pitkät hiukset ylttivät selkään ja silmät olivat, tummansinisen ja mustan vivahteikkaat. Tummansininen, leväehihainen pitähihainen oli, pojalla. Housut olivat, leveälahkeiset ja mustat. ”Missä helvetissä, olet oikein ollut? Batsu?!” Ribenji kirosi, laskien viikatteensa, Batsun kasvojen tasalle. ”Hmm? Hanketsu-saman, koulutuksessa tietty!” Batsu vastasi vihaisena, hieroen edelleen otsaana. ”Hän piti, yhden lisätunnin! Ja lisäksi...” Poika murisi noustessaan ja katsoi Ribenjia silmiin: ”Ikari-sama on etsinyt sinua! Hänellä on asiaa ja hän haluaa, koko ryhmän paikalle!” Ribenji nosti, hieman yllättyneenä kulmiaan: ”Ikarilla on asiaa?!” Hän toisti, tuijottaen lyhyempää poikaa. Batsu nyökkäsi ja sanoi: ”Joo. Ikari-samalla on myös, viesti Shura-samalta! Kaikkien on, kokoonnuttava: Shura-saman viesti on, kuulemma tärkeä!”

-Illalla, Englannin sairaalassa, Deri ja muut.-

Derin pää nuokkui, kun hän yritti väkisin ja mahdollisimman hyvin, pysyä valveilla. Hän istui, edelleen Ryon vuoteen vieressä ja katseli poikaa. Ryon ei, ollut vielä herännyt ja Deri oli, valvonut koko ajan. Hän oli, vain valvonut ja katsellut häntä. Hän ei, voinut jättää Ryoa. Ei nyt, kun poika oli toipilas ja hauraan näköinen.

”Deri, hei! Mene, välillä nukkumaan.” Deri hätkähti nostaessaan katsettaan: Terya seisoi, Araiguman ja Jakkarun kanssa ovella. ”Kuule, isä sanoi, että Souma tulee hakemaan meidät.” Araiguma sanoi, haukotellen. Jakkaru haukotteli, myös ja hieraisi silmiään. Deri rypisti otsaansa: ”Jään tänne yöksi...” Hän vastasi ja käänti katseensa, takaisin Ryon. ”No, isäsi sanoi samaa: Hän sanoi, että jäisit mieluummin ja...” Densetsun huuto, keskeytti Teryan: ”Hei, kyyti tuli! Vauhtia!” Pojat kääntyivät, Densetsuun nyökäten. Densetsun perässä tullut, Souma kääntyi Deriin: ”Tule sinäkin, Deri. Voit tulla, aamulla takaisin. Vierailu-aika päättyy, muutenkin kohta.” Deri katsoi, setäänsä ja sitten vielä Ryoa, nyäkäten: ”Okei. Tulen heti, aamulla takaisin?” Hän kysyi, katsahtaessaan Soumaan, joka nyökkäsi. Deri katsoi, vielä Ryo ja nousi. Hän kääntyi ovelle, nähden muiden poikien lähtevän hissin suuntaa. Vielä ennen kuin, hän oli ovella, hän kääntyi Ryoon. ”...Nähdään, Ryo. Tulen aamulla takaisin...” Deri kuiskasi, ovelle päästyään ja sitten käytävään. Viimeisenä, kun hän sammutti valot ja sulki oven, hän hymyili nukkuvan pojan suuntaan: ”Öitä, Rii...” Hän hymyili, sulkien oven jälkeensä: ”Hyvää yötä...” Deri kääntyi hissille, käveli sen luo ja painoi hissin, kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen.

Derin astuessa, ulos hissistä ja ilmaantuessa aulaan, hän näki muut: Souman lisäksi, myös Nobun ja Nodahin. Nodah kiitti, juuri lääkäreitä poikansa leikkauksesta ja Souma, yritti piristää Nobua. Kaitora istui, isänsä vieressä ja tuijotti lattiaan. ”Hmm? No niin; Nyt, kun Deri tuli voimme lähteä.” Souma sanoi, kääntyen nyökkäävään poikaan. Nodah katsoi, ryhmän kävellessä ulos, Deriä varovasti. ”Oletko kunnossa, Deri?” Punapää kysyi hiljaa, katsoen nuorempaa punapäätä. Deri nyökkäsi samalla, kun tunsi, jotain kylmää tippuvan päähänsä. Hän nosti katseensa, nähden lumihiutasten leijailevan hiljaa. ”Sataa, ensi-lumi...” Souma sanoi, kääntyen perässä tulevaan kaksikkoon. Deri nyökkäsi samalla, kun nosti kätensä ja saaden lumihiutaleita kämmenelleen. ”Lumi... Sehän on, yhtä valkoinen kuin puhdas sielu...” Hän kuiskasi, hiutaleen sulaessa. No, puhtaat sielut olivat, oikeasi vaalean sinisiä. Ei, enemmän safiirin sinisiä, kun vaalean sinisiä. ”...” Deri nosti katseensa, tuntiessaan Nodahin käden olallaan. Hän katsoi, ylös häneen ja Nodah ohjasi hänet parkkipaikalle. Auton luokse, saapuessaa he näkivät, että muut teinit riitelivät istuma paikoista: ”Okei, nyt riitti! Teemme näin; Densetsu, Kai, Kelly, Araiguma ja Jakkaru minun autooni, Nobun kanssa! Loput, eli; Deirasu, Rara, Terya ja Tegiru! Te menette, Souman kyydisssä. Ja Noa menee eteen, Deirasu! Ei, vastalauseita ja vauhtia!” Kurojaki murisi, viittilöiden poikia kahteen autoon. Hän itse, istui mustan maasturin, kuljettaen istuimella ikkuna auki. Densetsu siirtyi, apukuskin taakse, Kaitora keskelle ja Araiguma, kuskin taakse. Jakkaru ja Kelly, istuivat tavaratilan istuimilla. Kelly oikealla ja Jakkaru vasemmalla. Souma avasi, harmaan jeeppinsä Deirasun kirotessa, surkeaa kohtaloaa: Hän joutui, apukuskin taakse. Rara aikoi, istua tavaratilaan koottavaan istumapaikkaan. Souma hätyytti teinin, kuitenkin taakseen. ”Joo: Varmaan istunkin tuon vieressä!!” Rara huusi, osoittaen sormellaan Deirasuun. Kurojakilta, napsahti samassa pinna ja mies nousi autosta. Hän käveli Raran luokse, läpäten poikaa takaraivoon ja pakottaen tämän autoon. Tegiru kiirehti, nopeasti tavaratilan istuimalle. Deri räpytteli: ”Minne minä, istun?” Hän kysyi katsahtaen Nodahiin. Nodah katsoi häneen, kohauttaen olkiaan: ”Valitse vain, jokin istuinpaikka.” Hän sanoi. ”Pitäisi päästä, vielä kauppaankin tämän poppoon kanssa...” Nodah lähes kirosi, pelkästä ajatuksesta. Deri nyökkäsi ja katsahti keskipenkkiä. ”Kuka istuu keskällä?” Tengiru kysyi, varovasti. ”Minä voin!” Deri ilmoitti, mennen ennen Raraa autoon. ”Uuuh... En suosittelisi...” Hän kuuli, Tegiru mutisevan. Teryan istuessa, Tegirun oikealle puolelle, ovet lyötiin kiinni. ”Noh? Menkää te edeltä, me voimme käydä kaupan kautta!” Souma sanoi ja katsahti, nyökkäävää Nodahia. Kurojaki ja Nobu, suostuivat ja lähtivät vasemmalle. Souma taas, ajoi suoraan ja sitten oikealle.

-Kahta tuntia myöhemmin, Akan ja Kurojakin kotona.-

”Kotona ollaan!” Kurojaki huusi, avatessaan oven ja kantaen kahta kauppakassia. ”Kestipä teillä kauan.” Kurosuna totesi kääntäessään päätään ja nähden suoraan lumiset teinit. ”Oho! Lunta taisi, sataa melkoisesti?!” Zarinagi naurahti, ottaen kauppa kassit pikkuveljeltään. ”En enään ikinä, istu tuon kanssa samassa autossa!” Rara ja Deirasu huusivat, yhteen ääneen osoittaen toisiaan. ”... Nii-san älä sanoi, että pakotit heidät samaan autoon?!” Aka valitti, kääntyen isoveljeensä. ”No, en sitten sano!” Kurojaki vastasi, pörröttäen hiuksistaan lunta pois. Terya näytti siltä, ettei enään ikinä istuisi, Deirasun ja Raran kanssa, samassa autossa. Deri, joka oli istunut kaksikon välissä, kärsi eniten: Pojat nimittäin huusivat ja riitelivät, hänen kummallakin puolellaan koko ajo-matkan. Se selitti, miksi Tegiru ei pitänyt, kaksikon välissä istumista hyvänä ideana... ”Muuten?!” Deri aloitti, katsoen Akaa ja sitten Kurojakia: ”Onko tämä, sinunkin kotisi?” Hän kysyi, uteliaana. Kumpikin mies nyökkäsi ja Souma aloitti: ”He ovat meistä ainoat, jotka asuvat maassa.” Hän selitti. ”Muut meistä asuvat, milloin omassa maassaan ja milloin muualla.” ”Tilaa on!” Terya totesi, yllättyneenä. ”Totta! Ja nyt sitä, on entistäkin enemmän!” Sasori ja Seiru, sanoimat ja ilmaantuivat samassa. ”Muut ovat Manalassa. Te, Ryo, Sumaru ja Rizu, Terry, Shinwa, Seikatsu ja Shin olette ainoat. He ovat nukkumassa. Daichin voimat, ovat poistettut. Hänkin, siis palasi.” Derin ja muiden, silmät laajenivat: ”Hääh?! Miksi, miksi te...?!” ”Koska, meillä on asiaa ja te kuuntelette!” Sasori selitti, yksinkertaisesti. ”Vastassa on, toisia Aureita. Luonnollisesti heitä vastaan, on asettauduttava toiset Aureit.” Kurosuna sanoi, kaikkien istuessa pöydän ääreen. ”Niin, mutta...” Tegiru aloitti: ”Rizu ei, ole Aurei. Miten sitten...?!” ”Ei niin, mutta... Hän on jo, kerran kuollut ja on tämän vuoksi, kaksikertaa vahvempi.” Pojat nyökkäsivät. ”Kuka, teistä on muuten Blue Rose?” Araiguma kysyi ja katsoi, muita teinejä. ”... Minä, kai...” Tegiru sanoi, ohimennen: ”En ole varma; Olen kuitenkin jokin Aurei.” Samassa, Nodah ilmaantui huoneeseen ja Nobu. Muden silmät laajenivat: Nodah piti sylissään, rajunta Ryoa ja Nobu Sumarua. ”Mi-?1 Rii, Sumaru?!” Deri huusi ja muiden kanssa, juoksi heidän luokseen. ”Mi-miten? Ryonha piti...?!” Araiguma aloitti, mutta Ryon yskiminen sai huomion: ”*Khöh khöh khöh!* Uuuh....!” Samassa, Ryo raitti silmiään ja hänen katseensa osui, Deriin ja muihin. ”...Der-Deri?...” Ryo kuiskasi, kun hänen huulilleen ilmaantui pieni hymy. ”..O-olet, kun-kunnossa...” Tämän jälkeen, poika sulkin silmät. ”Ryoo!” Deri ja muut huusivat, yrittäen koskea, kumpaakin poikaan. Sasori, kuitenkin esti tämän: ”Ei nyt, antakaa heidän levätä rauhassa...”

-Shinogumin luona.-

”Hmm... Kuulostaa, tylsältä!” Ribenji totesi, keikkuen tuolilla ja katsoen ikkunan suuntaan. Huoneessa oli, useanpi teini. Ikkunalaudalla, jonne Ribenji katsoi, varjoissa istui joku. Henkilön kasvoja ei näkynyt, mutta mustalla ja tummansinisellä, kirjavat hiukset näkyivät. Pitkä hiukset ylttivät selkään ja hahmon selkä, nojasi ikkunan karmiin. Musta, kaapumainen-takki oli pojan yllä. Toinen polvi koukussa, poika nojasi siihen ja oli, pananut pään ikkuna vasten. ”Vaihtoehtoja, ei ole...” Poika sanoi, ikkunalta. ”Tämä hoidetaan, pareittain... Kuten aina; Kairaku ja Kanashimi, te huolehditte, että valmistelut ovat kunnossa...” Hänen katseena, osui musta hiuksisiin poikiin. Kummallakin, hiukset olivat lyhyet ja silmät kokonaan, vaaleansiniset. Iho, lumen valkoinen. Sininen liivi ja siniset farkut. Kammallakin oli, musta toppi liivin alla. Selästä kasvoi kaksi, isoa mustaa lepakonsiipeä. ”Selvä!” Kumpikin sanoi, vanhemman pidellessä ja katsellessa, sinistä ruusua. ”Riraiansu sinä saat, huolehtia ettei portti aukea... Ymmärrätkö?” Riraiansu, poika jolla oli; Ruskeat lyhyet hiukset ja siniset silmät, nyökkäsi. Riraiansun musta takki, oli auki ja takin vuori oli sininen. Saman sävyn sininen, kuin vasemmassa rinnassa, takkiin painettu kuunsirppi ja tähti. ”Eikö, Gekidon ja Osoren kuulunut hoitaa portti?” Hopea hiukseinen, teini kysyi. ”Piti aluksi, mutta he saavat... Toisen tehtävän, Hanketsu...” Ikkunalaudalla oleva, poika sanoi vaimeana. Hanketsu nyökkäsi. Hän istui, toisen hopeisen teinin vieressä. Kummalkin oli; mustat housut ja tumman harmaa takki. Takin vuori oli, valkoinen ja lämmin. Vanhemmalla oli, kolme ohutta nahkavyötä ja ne roikkuivat vyötäröllä rennosti. ”Futashika sinä toimit, Hanketsun kanssa... Ymmärrätkö...?” Nuorempi nyökkäsi: ”Selvä!” Kummankin, Hanketsun ja Futashikan hiukset, ylttivät selkään saakka. Aluksi ne olivat hopeiset, mutta muuttuivat mustiksi. Aivan hiusten loppu, olikin jo eeden-puun musta. Kumpikin piti hiuksiaan, poninhännällä ja päässä, sivulla hattua. Selästä kasvoi, parit mustia siipiä. ”Ja me, ilmeisesti hoidamme muut?” Valkohiuksinen, teini totesi. Hänen hiuksensa olivat lyhyet, otsahiukset peittivät oikean silmän ja etuhiukset olivat, melkein kokonaan mustat. Silmät olivat valkoiset. Vasemmassa poskessa, oli kaksi mustaa viirua. ”...Se sopii, Noroi...” Poika ikkunalaudalta, kuiskasi vaimeana. Noroi nykkäsi smalla, kun toinen hahmo nousi; Toisella pojalla, hiukset olivat mustat ja latvat vaalean siniset. Sivu hivukset, olivat pitkäy. Silmät olivat, siniset ja kuolleen oloiset. ”...Netsu, auta häntä. Vai, kuinka?” ”Tietenkin...” Jälkimmäinen sanoi. Poika hymähti ja sanoi; ”Teire, löysitkö mitään...?”

Samassa, punapäinen poika ilmaantui. ”Vähän, mutta on sekin jo jotain...” Teinin punaruskeat silmät, osuivat ikkunalaudalla olijaan. ”Hyvä on... Gekido!” Osoren vieressä, oleva poika katsoi puhujaan. ”...?!” Hänen hiuksensa olivat, ristiriidassa Osoren kanssa; Pitkät hiukset olivat, mustat ja sekaisin. Peittivät vasemman silmän samalla, kun oikeassa silmässä... Hohti rubiinin punainen, Sharinga! Osoresta eroten, vaatteet olivat tummat. ”Menkää ja... Paikantakaa, Perillinen... Kerätkää myös, lisää tietoa...” Osore ja Gekido nyökkäsivät, sanaakaan sanomatta ja nousivat. Kaikki muut, nousivat myös... ”Hmm... Batsu...” Batsu, joka seisoi Ribenjin vieressä, nyökkäsi; ”Kyl-kyllä?...” ” Mene, Ribenjin kanssa...” Batsuu nyökkäsi, mutta Ribenjo kirosi; ”Hääh?! Minustako palsenvahti?!” Hän murisi, vihaisena. ”Ei onnistu!” ”Ribenji, hiljaa...” Riraiansu sanoi, katsahtaen häneen. ”Hmm... Pah!”

”No...” Puhuja sanoi: ”Jos ei muuta, niin; Blue Rose, Kairaku ja Kanashimi! Obsidian Price, Riraiansu ja Ribenji! Beryl's will, Hanketsu ja Futashika! Amethys Eyes, Gekido! Topaz Eagly, Osore! Azure Warloc, Noroi ja Netsu! Smaragdi Dragon, Teire! Ja Batsu, MATKAAN!” Ikkunalla istuja huusi, astuen maahan ja huitaisten heihin. ”Selvä! Selvä, Ikari-sama!” Kaikki huusivat, kadoten samassa pyörteen imaistessa, heidät kaikki. Ryhmän kadottoua, Ikari jäi huoneeseen ja kääntyi ikkunaan: ”Mitä nyt, Shura?!” Hän kysyi, katse ikkunasta ja katsellen sen heijastamaa kuvajaista. Punaiset, Saringan-silmät tuijottivat häntä, omastapeilikuvasta. ”...Hmm, menetkö itse?” Toisen, vanhemman kuuloisen, pojan ääni kysyi ovelta. Ovelta, syvältä varjoista. ”Menen, mutta...” Ikarin katse suuntautui, toiseen poikaan: Pojasta ei, näkynyt muuta, kuin musta kaapu. Kasvoja ei näkynyt, sillä varjo petti ne... ”Menen, Kakorikuun...” Hän kuuli, hahmmon hymähtävän: ”Selvä, mutta palaa nopeasti; Aikaa on, rajoitetusti ja se on nyt oikea...” ”Kyllä...” Ikari avasi, samassa porti astuen sen eteen. ”Ei minusta...” Ikari sanoi vaimena, myrkyllisellä äänellä ja kylmästi: ”Turhaan tullut, oppipoika teille... Vain kuinka, Shura-sensei?!” Ja sanat sanottuaan, teini katosi.

-Tuntematon, kuka tietää.-

Deri avasi silmänsä, pimeässä. Hän tuntui, seisovan keskellä tyhjyyttä, keskellä ei mitään ja yllään oudot vaateet: Viitta, paita, housut ja käsisuojat. Jalassa saappaat. Edessä, näkyi jotain valoisaa. Samassa, Deri kurotti kättään ja yritti saavuttaa valoa. ”E-ei!” Valo alkoi, heikentyä ja Deri tunsi jalkojensa, itsestään lähtevän liikkeelle. Hän alkoi uudelleen, kurotta valoon. Valo vain, pakeni... Samassa Deri, huomasi juoksevansa ja vain hetki ja... Hän tajusi, tulevansa imaistuksi. Avain kuin tuuli, olisi imaissut hänet ja samassa, hän seisoi valossa. ”Kkhh...” Deri nosti kätensä, suojatakseen itseään valolta. Valonäytti hälvenevän ja samassa, paljasti uuden näkymän; Kuin, jonkun alitajunta... Hänen omansa?! Samassa Deri tunsi, kovan vihlaisun päässän ja syndämmensä repäistävän. ”Ah ahh! Ai... Eeaah! Kkhhh...!” Deri tarttui päähänsä ja pitelisitä.

”...Löytynyt...” Derin lennätti samassa, silmänsä auki, heitti päätään ylös ja hänen silmänsä laajenivat: Häntä vastapäätä, seisoi joku. Hahmolla oli huppu, pään ja kasvojen peittona. Asu oli, saman tapainen, mutta koristeisempi. Värilä asu oli vaaleansinisen, punaisen ja kultaisen kirjava. Hopeinen riipus roikkui kaulasta. ”Ku-kuka...?” Deri aloitti, katsoen hahmoa. ”Ku-kuka olet?...” ”Etkö vieläkään, näe sitä....?” Hahmo kysyi. Deri tuijoitti: ”Nä-näe mitä? Kuka olet? Miten...?” Samassa Deri tajusi: Riipus kaulassa! Hopeinen pyöreä riipus, joka keskellä oli tiimalasi... Sittensän... ”Te-Tenga?!” Derin katse osui, pojan oikeaan käteen. Kyllä; Kädessä oli, mustat liekki tatuoinnit! ”E-ei...” Deri kuiska, rypistäen otsaansa: ”Olet Tenga, mutta et...Et ole... Oikea, Tenga...” ”Näit siis... Etkö vain?!” Deri kääntyi, puhujan kasvoihin. ”...Kineni?” Hän kysyi, tietämättä mitä edes itse tarkoitti. Hahmo tarttui, huppuunsa ja puhui taas, ei! Hetkinen: ”Tarujen ja legendon prinssi, on viimein löytynyt. Tiimalasinhiekan valuttua, on aika oikea... Tulevaisuuden ja Menneisyyden, on aika kohdata...” Poika Derin edessä, alkoi hiljaa käännellä päätään, puolelta toiselle. Deri vain tuijotti, otsa rypyssä: ”Syttyneet ovat, sodan Mustat Liekit... Kun kaikki, kuusitoista ovat koolla, portti aukeaa...” Poika katsoi nyt, Deria silmiin ja Derin silmät laajenivat: Safiiriset silmät ja arpi! ”Hopeinen avain kaulassaa, Perillinen ajat yhdeistää ja...” Poika nosti, jälleen huppua hieman: ”Uusi aika alkaa...” ”Mi-?!” Deri tuijotti, kun puhuja veti huppua vielä vähän: ”Näit...sen jo...” Poika kuiska hiljaa. ”En halua, olla enäin. En halua, olla enään ''En missään''!” Nopeasti hän katsoi, Deriin: ”En halu-... En kestä, tätä enään... Haluan vihdoin, haluan viimein vapaaksi...” Samassa Deri näki, pojan toisesta silmästä, tipahtavan hopeisen kyyneleen. ”En halua, enään näin... Ole kiltti, ei enään? Päästä minut vapaaksi, päästä meidät vapaaksi?!”

”Deri! Deri, herää!” Samassa Deri lennätti, silmänsä auki ja näki Teryan. ”Deri, oletko hereillä?” Deri tuijotti, nähdessään makuuhuoneessa muita ja valojen olevan päällä. ”Mi-mitä?!” ”Mitä tapahtui? Sinä huusit?!” Deri tuijotti ja nousi nopeasti, haukkoen samassa henkeä. ”...Deri, näit jotain... Etkö niin?” Kaikki kääntyivät, Tegiruun ja Tengaan. ”Mitä, Tegiru? Mitä sinä...?” ”Deri, näit jotain. Eikö niin? Kerro... Mikä se, kerro mitä näin?!” Tegirun ääni oli, oudon vakava. ”Mi-minä... Joku poika, riipus ja tiimalasi... Ennustus, jokin pyyntön...?” Tegiru nyökkäsi, kääntyen Tengaan. Tenga istui, Teryan sängyllä ja tärisi. Poika tuijotti maata, silmät lasittuneina ja palokkaina. Deri hoksasi jotai: Tenga ei ollut, ottanut huppua vieläkään pois?! ”Tenga, miksi pidät huppu? Koko ajan, päässäsi?” Hän kysyi, kääntyen sängyllään häneen. Tenga katsahti heihin, silmät laajenneina. ”E-ei! Ei, minä... Minä vain, se...?!” Tenga kiirehti, Rizun katsoottua häntä, pojan toiselta puolelta. ”Hmm? Tenga, ei se, voi olla niin paha. Voit ottaa, hupun välillä poiskin!” Rizu sanoi kannustavasti ja siirsi kätensä, tarttuen Tengan huppuun ja kiskaisten sen pois hiusten päältä. Samassa, muiden silmät laajenivat: Rizun vedettyä humun pois, Tegirun päästä, myrkynvihreiden hiusten sesta paljastui... Samassa, Tenga vetääytyi kasaksi ja kietaisten peittoa päälleen. Poika oli nostanut, kädet päähän, suojaksi. Tengan silmät täyttyivät kyynelistä, pojan avatessa ne ja kääntyen täristen heihin. Poika laski, käsiään hieman ja samassa, paljasti.... Kaksi kissan korvaa?! Kaikki huoneessa olijat, hiljenivät ja vain tuijottivat Tengaa, jonka silmät olivat laajenneet. ”Ah ah aaah... Nyah...?!” ”Mi-mitä?! Mitä oikein...?” Jakkaru aloitti, mutta Tenga hyppäsi pystyyn. Samassa, Tenga hyppäsi kauimpaan nurkkaan, kädet päänpäällä ja kyyneleet silmissä. Poika yritti, nyt peittää korvansa käsillään ja painoi päätään alas, istuen polvillaan. ”Ten-Tenga...? Olet Neko...?!”

 Jatkuu!

 

Uusien hahmojen nimien suomennokset:

Batsu: Rangaistus.

Hanketsu: Tuomio.

Ikari: Viha.

Shura:-

Kairaku: Ilo.

Kanashimi: Suru.

Riraiansu: Luottaminen.

Gekido: Raivo.

Futashika: Epävarmuus.

Noroi: Kirous.

Netsu: Lämpö.

Teire: Välittäminen.

Kinen: Muisto.

Sensei: Opettaja.

Neko: Kissa.