SasoDei:Red Team vs.
Dead Team.
Luku:16:Kinguman
vankina!
-Jossain.-
”Nguuh...”
Deri mutisi, jotain sakavana samalla, kun raotti silmiää. Samassa
avatessaan silmänsä teinin katse osui sinisiin silmiin ja
oranssimustiin hiuksiin. Kumpikin poika huusi ja vieras poika hyppäsi
säikähdyksestä kauemmaksi, tuijottaen Deria. Samassa Deri tajusi:
Poika, mutta ei Rara? Kuka sitte...?! ”Mit-mitä?!” Deri yritti
nousta, mutta tajusi jonkin pitävän poikaa aisoissa. Hän räpytteli
ja laski katseensa, jäätyen. Teinin nilkat oli kahlittu ketjulla,
vähän matkan päähän tummaan kiviseen seinään. Ranteissa oli
metalli kiinnikkeet, jotka nilkoissa olleiden rannekkeiden tavoin,
vetivät puoleensa ja söivät hänen chakraansa. Deri vetäisi
kättään, yrittäen päästä irti ja nousta ylös, mutta täysin
turhaan. Teini käänsi päätään, kuultuaan hiljaisen vaikerruksen
ja hänen katseensa osui Ryohon, joka raotti juuri silmiään, samoin
Kaitora hänen vieressään.
”Mi-missä
me olemme?” Ryo kysyi nostaen katsettaan ja hoksaten Derin, sekä
omat kahleensa. ”E-en tiedä... Jäimme kai kiinni.” Deri mumisi
ja yritti kiskoa itseään vapaaksi. Hetken kuluttua hän lopetti
huokaisten, todetessaan sen olevan mahdotonta. ”Helvetti, pitikin
jäädä kiinni nyt!” Kaitora kirosi, Sumarun herättyä ja
käännyttyä häneen. ”Ei olisi yhtään ylimääräistä aikaa,
jäädä tänne ja olla tekemättä mittään! Rara ja Terya voivat
olla vaarassa, hemmetti!” Ryo mutisi ja nyki omia kahleitaan yhä
enemmän. Deri nosti katsettaan hänestä ja käänteli päätään,
katsellen ympäri tilaa jossa he olivat. Hänen silmänsä laajenivat
hieman. Sellissä? Ja vielä tyrmässä, maan-alla? Voi hitto!
”Loistavaa...” Hän murisi laskien katseensa eteenpäin, mutta
samassa hänen silmänsä laajenivat toistumiseen. Hänen katseensa
osui nurkkaan, jonne näytti piiloutuneen joku?! Hahmo näytti
tuijottavan heihin varjoista ja siirtyi, huomatessaan Derin katsovan
nurkkaan päin.
”Ku-kuka
olet?” Deri kysyi epäröiden ja tuijotti hahmoa, joka liikahti
pelokkaasti. ”Hmm?” Ryo ja kaksi muuta poikaa vilkaisi Deria,
jonka jäkeen katsoivat Derin kanssa samaan suuntaan. Hahmo katsoi
heitä, mutta ei sanonut mitään ja jatkoi tujottamista. ”Hei, ei
hätää.” Ryo sanoi rauhallisena ja antoi pienen hymyn,
viittilöiden hahmoa tulemaan lähemmäksi. Nurkassa olia näytti
miettivän hetken, mutta liikkui sitten siirtyen hieman lähemmäksi.
Lopulta hahmo oli aivan varjon reunan kohdalla ja Deri huomasi tämän
olevan poika. Joku toinen vanki? Se ei voinut olla Rara tai Terya,
koska he olisivat tunnistaneet toisensa heti. Mutta jos se ei ollut,
kumpikaan heistä niin kuka sitten?
Samassa
pimeästä erottui yksi safiiri silmä ja oranssimustat hiukset,
samalaiset kuin Raran. Huppu peitti vasemman puolen kasvoista. ”Hei
ei hätää. Emme satuta sinua. Kuka olet?” Deri kysyi varovasti,
jolloin poika katsoi häntä varuillaan, mutta pysyi edelleen vaiti.
”Mikä nimesi on?” Kaitora kysyi ja poika vilkaisi häntä. ”...”
Aluksi poika pysyi vaiti, mutta sitten...
”Kao...
Nimeni on Kao. Keitä te olette?” Poika kuiskasi vaisusti,
tuijottaessaan heitä. ”Olen Deri ja tässä on Ryo, Kaitora ja
Sumaru.” Deri sanoi ja viittelöi muihin. ”Tiedätkö missä
olemme? Tiedätkö mitä meille tapahtui?” Ryo kysyi ja katseli
ympärilleen. ”Te vakoilitte Kingumaa, mutta teidät huomattiin
heti...” Kao kuiskasi ja katsoi Ryoa. ”Ja sitten teidät tuotiin
tänne. He sanoivat, että etsitte varmaan joitain poikia...” ”Ai,
joo! Tiedätkö missä Rara tai Terya on?” Deri sanoi nopeasti ja
kääntyi tuijottamaan muiden kanssa Kaoa. ”Rara näyttää sinulta
ja...” ”Tarya muistuttaa Deria, mutta hänellä on arpi
kasvoissa!” Ryo keskeytti. Muiden yllätykseksi, Kaon silmät
laajenivat.
”Te...
Te tunnette Raran myös?!” Kao kysyi epävarmasti ja epäuskoisena.
Samassa poika laski katseensa ja Deri huomasi Kaon silmässä
kyyneleen. ”Hyvä... Hän pääsi siis takaisin kotiin silloin...”
Deri ja muut räpyttelivät. ”Mitä tarkoitat? Tunnet Raran??”
Sumaru kysyi arasti. Kao nyökkäsi surullisesti. ”Tapasin hänet
10-vuotta sitten, hän oli 5-vuotias ja minä 3-vuotias... Rara oli
ensämmäinen, kuka ei kiusannut minua täällä...” Samassa Kao
antoi vaisun niikutuksen ja pyyhkäisi silmiään.
”Kiusannut?”
Deri toisti otsa rypyssä. ”Miten sinua on kiusattu? Eikö kukaan
ole täällä kanssasi?” Hän kysyi, jolloin Kao pudisti päätään.
”Ei...” Hän kuiskasi hiljaa. ”Ei kukaan ole koskaan ollut...
Kaikki vain pilkkaavat oudoksi ja hirveäksi ja... Ja...” Samassa
Kao hautasi päänsä polviin. ”Olen ollut yksin syntymästäni
saakka. Vereni on harvinaista ja Kinguma pitää siitä. En voi yksin
kertaisesti karata. Jos kerran jää kiinni, paluuta ei ole. Tähän
mennessä yksikään...” Kao vaikeni hetkeksi, heittäen päänsä
sivulle katsoen pois sellistä, hiusten ja hupun varjostaessa kasvot.
”Tähän mennessä yksikään, joka on jäänyt kiinne ei ole
päässyt pakenemaan. Ei yksikään, paisi hän!”
Seimeikeiretsun poikien silmät laajenivat Kaon sanoista.
”Ei...
Kukaan? Mutta?!” ”Ketä tarkoitit hänellä?” Kaitora kysyi.
Kao rypisti otsaansa katsellessaan edelleen pois. ”Legenda...”
Hän mutisi vaisusti. Deri räpytteli, jonka jälkeen rypisti
otsaansa ja katsoi Kao. ”Legenda? Minkä lainen?” Kao ei
vastannut heti. ”Legendan mukaan: Se, joka kerran jää kiinni ei
koskaan palaa. Kuka syntyy täällä, myös kuolee täällä.
Yksikään kiinni saatu vanki, ei ole koskaan palannut. Vanhan
legendan mukaan, yksikään ei ole päässyt vapaaksi, mutta huhutaan
pojasta, joka olisi päässyt joskus vapaaksi.” Kao sanoi ja sulki
silmänsä. ”Se tapahtui kuulemma sateisena ja myrskyisenä yönä,
syksyllä täydenkuun aikaan. Legendan mukaan yhä ne, jotka todella
uskovat siihen tai ovat jotain verisukua, ovat nähneet sen pojan.
Sanotaan, että kun se sama yö koittaa, keskiyöllä täydenkuun
aikaan voi nähdä musta tukkaisen pojan varjon tai sielun. Pojan
kerrotaan palaavan, yhä uudestaan ja uudestaan tänne. Kerrotaan
myös, että hän olisi esiinnyt käytävässä vartijoille, oman
sellinsä luona.” Kao katsoi nyt kattoon, mietteliäänä.
”Legendan mukaan sama poika palaa, joka vuosi tänne, sinä
täydenkuun yönä ja kantaa kaunaa. Huhutaan jopa, että se poika
kävelisi käytävällä jättäen verijälkiä ja sanoe: 'Palaan
aina vain uudelleen, koska sieluni on täällä. Synnyin ja kuolin
täällä, heitin henkeni tätä paikkaa vihaten, sieluni jäi siihen
tilaan. En saa rauhaa niin kauan, kun hän elää'. Kukaan ei
tiedä, kuka se poika on ja kenelle henkilölle hän sanat vannoo...”
”Turha
kertoa tuollaisia taruja, Kao! Tiedät itsekkin ettei se ole totta!”
Pojat kääntyivät ja näkivät vastakkaisessa sellissä pojan,
jonka ranteet ja nilkat olivat sidottu ketjuilla seinään. Teini oli
noin 16-vuotias ja musta hiuksinen. Oikean silmän yli ja pään
ympäri, kulki verinen side. ”Ei se ole taru, Keitaru!” Kao
vastasi ja tuijotti poikaa. Teini tuhahti. ”Niin varmaan. Helppo
johtajan lemmikin on puhua. Mitä vielä, saat erityis-kohtelua vain
siksi, että olet Kinguman johtajan suosikki ja uskollinen
lemmikki...” ”En ole lemmiki!” Kao huudahti yhtäkkiä ja
tuijotti raivoissaan Keitaru-nimistä poikaa.
”Ai
niin vai?! Kuka saakaan nukkua lämpöisessä vuoteessa ja saa neljä
kertaa päivässä syötävää?! Vielä ilman kerjäämistä ja saa
vielä lämmintä ruokaa?! Kuka viettää päivät ilman ketjuja,
nimellä verustetussa kaulapannassa ja ei saa koskaan ruoskasta, jos
yrittää suojella toisia?! Kuka ei menetä liikunta- tai puhekykyä,
eikä vammaudu menettäessään toista silmäänsä?!” Teini huusi
tarttuen sideharsoon ja vetäen kääreen pois, paljastaen kuivasta
verestä likaaman, revityt arvet silmästä. Teini siirsi viitta,
paljastaen lukemattomia ruoskan arpia ympäri laihaa kehoa, josta
kylkiluut näkyivät. Derin ja kolmen muun silmät laajenivat, kun he
näkivät vammat. Samassa he huomasivat kaikkien muiden vankien,
mulkoilevan inhoten Kaoa ja kaikki käänsivät pojalle selkänsä.
Kao jähmettyi järkyttyneenä sanoista. Pojan alahuuli vapisi ja hän
katsoi lattiaan, purren huulta ja pidätellen kyyneliä. Kao yritti
vielä saada katseellaan muita puolelleen ja uskomaan, mutta kukaan
ei vastannut katseeseen vaan käänsivät selkänsä. ”Ei... Ei
älkää! En minä halunnut, en minä sitä halua. Minä vai...”
Kao aloitti kuiskaten. Samassa Keitaru viskasi kiven, suoraan Kaon
silmäkulmaan ja Kao huusi kivusta, terävän kiven viiltäessä
ihoa.
”Hhm.
Kehtaatkin näyttää naamaasi täällä, lemmikki. Painu sinne
johtajan helmoihin katsemaan, kun toiset kärsivät ja yrittävät
selviytyä hengissä!! Eripari silmä!!” Keitarun vieressä ollut,
nuorempi poika tuhahti ja käänsi selkänsä. Deri tuijotti muita
shokissa samalla, kun siirtyi Kaon viereen, jonka silmistä valui nyt
kyyneliä pojan itkiessä. Deri kietoi kätensä pojan ympäri
samalla, kun Kao hautasi kasvonsa Derin paitaan itkien.
”Loitavaa...”
Ryo mutisi, tuijottaen toiselle puolelle, Derin ohi. Ryon ja Kaitoran
alkaessa väittelemään vastakkaisen sellin teinien kanssa, Deri
huomasi hupun valahtaneen Kaon kasvoilta. Hänen silmänsä
laajenivat, kun hän huomasi Kaon vasemman silmän olevan violetti.
Lisäksi samassa silmässä oli pirunsarvista pääkalloa muistuttava
merkki.
”Sy-synnyin
tälläisenä... Minulla oli jo syntyessäni Kinguman merkki. En voi
paeta, he löytävät minun kuitenkin.” Kao kuiskasi perääntyen
kauemmas. Hänen katseensa olli turhaantunut, pettynyt ja
epätoivoinen vaivan, kun hän antaisi periksi jostain...
”...
Voitko kertoa noista merkeistä? Niitä näyttää olevan muillakin
ja eri kohdissa kehoa?” Ryo kysyi, vilkaisten vielä sellistä
muiden vankien suuntaan. Kao vilkaisi häntä.
”Se
on eräänlainen sopimus, jota...” ”Jota käytetään
ostamisessa, myynnissä ja omistamisessa. Miksi niitä on purtu
kaikille?” Kaitora kysyi äkisti, jatkettuaan ensin Kaon lauseen
loppuun.
”...
Hyvä on... Ensinnäkin; Tavallisesti sopimukses kirjoitetaan
verellä. Musteeseen sekoitetaan verta, jonka tarika sen voi vielä
purkaa... Mutta, jos seassa on useamaa verta, se kenen nimiin se
merkitään saa omistukseensa sen mitä sopimuksissa on. Demonien
käydessä kauppaa, kohde voi olla mikä vain. Ihmisistä sieluihin.
Sielunsa voi jopa myydä...” Kao aloitti.
Sopimukset ovat pääosin ehkä verellä kirjoitettuja, mutta sinetit ja puumerkit... Omistusinetti on pahin ja ne jaetaan omiin lohkoihin:...” Kaitora kuitenkin keskeytti hänet ja jatkoi itse.
”1. Sinetti on niskassa eli tarkoittaa kohteen olevan sinetöisy johonkuhun tai olevansa voimissa poikkeava.
2. Kädessä kuten ranne tai kämmen. Ne ovat melkein yhtä vahvoja. Merkkinä myös ikuisesta sinetistä.
3. Otsa. Otsan sinetti, on merkkinä klaanin tai joillekkin henkilöille uskollisuudesta. Koko ikänsä syntymästä kuolemaan.
4. Aivan selässä, niskassa tai rinnassa. Myyty ennen syntymäänsä tai omistettu jollekkin ennen syntymäänsä...ja
5. Silmä...”
Deri ja Ryo räpyttelivät hölmistyneinä ja käänsivät katseensa Sumarun ja Kaon kanssa Kaitoraan. Kaitora näytti tietävän asiasta, jotain. Ja muutenkin hän ja Sumaru tiesivät eniten heidän tiiminsä tehtävistä ja tavoista. Vihollisesta ja ilmeisesti Aureista. Deri ja Ryo eivät. He olivat tavanneet Aureit vain kerran ja Katsuyon toisen kerran, toisin kuin epäilykseltä muut.
”Silmä...?” Deri toisti ihmeissään. Kaitora nyökkäsi ja jatkoi. ”Aivan, se joka saa merkin syntyessään omaa sen silmässä. Kohtalo on siis jo päätetty ennalta!”
Sopimukset ovat pääosin ehkä verellä kirjoitettuja, mutta sinetit ja puumerkit... Omistusinetti on pahin ja ne jaetaan omiin lohkoihin:...” Kaitora kuitenkin keskeytti hänet ja jatkoi itse.
”1. Sinetti on niskassa eli tarkoittaa kohteen olevan sinetöisy johonkuhun tai olevansa voimissa poikkeava.
2. Kädessä kuten ranne tai kämmen. Ne ovat melkein yhtä vahvoja. Merkkinä myös ikuisesta sinetistä.
3. Otsa. Otsan sinetti, on merkkinä klaanin tai joillekkin henkilöille uskollisuudesta. Koko ikänsä syntymästä kuolemaan.
4. Aivan selässä, niskassa tai rinnassa. Myyty ennen syntymäänsä tai omistettu jollekkin ennen syntymäänsä...ja
5. Silmä...”
Deri ja Ryo räpyttelivät hölmistyneinä ja käänsivät katseensa Sumarun ja Kaon kanssa Kaitoraan. Kaitora näytti tietävän asiasta, jotain. Ja muutenkin hän ja Sumaru tiesivät eniten heidän tiiminsä tehtävistä ja tavoista. Vihollisesta ja ilmeisesti Aureista. Deri ja Ryo eivät. He olivat tavanneet Aureit vain kerran ja Katsuyon toisen kerran, toisin kuin epäilykseltä muut.
”Silmä...?” Deri toisti ihmeissään. Kaitora nyökkäsi ja jatkoi. ”Aivan, se joka saa merkin syntyessään omaa sen silmässä. Kohtalo on siis jo päätetty ennalta!”
”Eli...”
Ryo aloitti. ”Kyllä...” Kao nyökkäsi vaisusti.
Samassa
sellin luo ilmestyi hahmoja. ”Johtaja haluaa nähdä teidät.”
-Samaan
aikaan toisaalla.-
”Uuh...”
Hitaasti Rara avasi silmänsä. Ensimmäinen asia, jonka hän näki
oli katto. ”Vittu, pääni... Mitä nyt?” Hän valitti, nousten
käsien varassa istumaan. Päässä tuntui pyörivän, kun yritti
liikkua liian nopeasti. Huimauksen lisäksi, Rara tunsi voivansa
pahoin esimerkiksi oksentelu, päänsärky ja katena näkeminen
saivat teinin voimaan huonommin.
”Rauhoitu,
ei tämä tilanne noin parane...” Teryan ääni kuului hänen
vierestään. Rara käänsi päätään, nähden Teryan sidottuna
seinässä olleeseen metalli tolppaan patterin vieressä. Teryan
ranteet oli sidottu puominympäri siten, että puomi jäi käsien,
selän ja köysien väliin. Teinin oli mahdoton päästä irti, jonka
takia Terya ei pystynyt liikkua. Raran valtasi shokki, kun hän näki
Teryan kasvot kokonaan. Teinin hiuksia oli revitty voimalla, samoin
vaatteita. Kasvoissa, paljaissa käsissä ja muualla ympäri kehoa
oli pahoja mustelmia.
”Ter-Terya!
Oletko kunnossa?!” Rara huudahti, hypäten sängyltä, jolla oli
maannut lattialle, tuntien jalkojen samalla hetkellä pettävän.
Nuoremman teinin silmät laajenivat. Hitaasti, Rara käänsi
katseensa taakseen jalkoihinsa. Pojan kummastakin jalasta oli
kadonnut tunto?! Kipua oli ympäri kehoa, mutta jalat tuntuivat
lyijyltä, uskomattoman raskailta ja tunnottomilta.
”Mit-mitä-...?!”
Rara aloitti, äänen huojuessa ja säröillessä. Hän yritti vielä
usempaa otteeseen nousta, muttajalat eivät ottaneet painoa vaan
pettivät heti. Muutamat kyyneleet, täyttivät väkisin silmät
pelosta ja epävarmuudesta. Teini pääsi Teryan luokse, joka
kiskaisi hampailla vilttiä päältään Raran ympärille.
”Mi-mitä...
Jalkani, ne eivät... En tunne niitä ja...?!” Rara aloitti alkaen
vajota paniikkiin, muuttuen vähitellen hysteeriseksi. Terya yritti
rauhoittaa häntä, pidellen tätä lähellä.
”Ra-rauhoitu
Rara, ne... Ne voivat tuntua siltä hetken. Ky-kyllä ne tuntuvat
taas, ehkä ne ovat vain puutuneet tai...”
-
”Vauhtia
kävelyyn!” Yksi jengiläisistä murahta, tuupaten Ryoa ja Deria
eteenpäin selästä, keihään tylpällä päällä. Kaikkia viittä
poikaa ohjattiin käytävällä eteenpäin, tuuppien samalla selkään.
He
olivat kävelleey jo ties kuinka kauan ja kulkeneet eri huoneiden ja
haarautuvien käytävien ohi. Useimmissa huoneissa oli vankeja ja
joitain jopa kidutettiin.
”Miten
täältä pääsee pois?” Deri ajatteli samalla, kun he kääntyivät
taas yhdestä käytävästä toiseen.
”Älä
kysy minulta... Meistä vain Kaitora ja Sumaru tuntevat tätä elämän
tapaa. Hehän ovat eläneet näin jo ties kuinka kauan ja tietävät
mitä tekevät.” Ryo ajatteli takaisin. Deri nosti hieman kulmiaan.
Ryo siis kuuli hänet? No, se saattoi johtua siitä, että he ollivat
keskenään samanlaiset. Kaksoisolento! Kaitora ja Sumaru sensiaan.
Olikohan heillä jossain kaksoisolennot?
”Miksihän
Kai ja Suma eivät kuule meitä?” Derin ajatukset soivat Ryon
mielessä.
”Ehkä
nuo, heidän rannekkeensa estävät sen. Me emme saa yhteyttä
muihin, mutta toisiimme taas... Olemme yksi ja sama. Ehkä siksi
kuulemme toisemme.” Ryo aloitti miettien.
”Miten
paljon tiedät, mitä minä en?” Derin ääni kysyi tylsänä ja
laiskana.
”Paljon?
Voi kuule, olen elänyt tälläisen demoni-jutun keskellä koko
ikäni. Tietenkin tiedän enemmän.” Ryo ääni kuulosti hiukan
huvittuneelta.
”Perillä.
Sisään siitä!” Yksi vartijoista sanoi, tuupaten teinejä
eteenpäin. Ovi edessä avautui, työhuonetta muistuttavaan
huoneeseen jossa näytti olevan miehiä.
Ensimmäisenä
Deri näki musta hiuksisen miehen työpöydön takana. Kolme
lävistystä vasemmalla puolella, vasenta silmää ja mies poltti
kuubalaista sikaria. Myrkyllisen harmaat silmät kääntyivät
poikiin. Tämä oli siis johtaja, Baki!
”Hmm?
Kaksi tuttuakin naammaa...” Baki virnisti. Hänen katseensa upposi
Kaitoran ja Sumarun silmiin. Miehen katsoessa poikiin, Sumaru siirtyi
varautuneena ja varovasti isoveljensä taakse. Näytti kuin hän
olisi yrittänyt piiloutua. Myös Kao käytös oli muuttunut, Derin
mielestä. Poika oli selvästi peloissaan ja varautunut johonkin.
”Kao,
tule tänne!” Baki sanoi yhtäkkiä, katseen siirtyessä Kaon. Kaon
silmät laajenivat, kun pojan kasvot valahtivat kalpeiksi. Hyvin
hitaasti, Kao käveli kalittuna pöydän luo. Samassa Bakki tarttui
Kao paitaan ja puri pojan niskaa, alkaen juoda verta, ennen kuin
päästi melkein heti irti. Noulaistessa veren huulilattan, mies
päästi Kaon kaatuamaan polvilleen.
”Joten,
ajattelin esitellä teille erään tutun. Voit tulla jo esiin, ystävä
hyvä!” Baki sanoi virnistäen ja huikkasi jonnekkin ovelle.
Samassa ovi avautuen ja paljastaen mkiehen, jota Deri ei enään
koskaan uskonut näkevänsä! Pitkät hopeisean valkoiset hiukset ja
tummat silmät... ”I-IROSAS!” Deri kuskasi järkyttyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti