SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:14. Pelastakaa Rara, uudessa elämässä!

”Mit-mitä? Waruimen? Rara?!” Deri huusi juosten Waruimen luokse, jolta valui verta kyljestä pienestä viillosta. Teini sähisi painaen kättään haavaan. ”Waruimen, mitä tapahtui?” Deri kysyi, Yoimenin kietoessa käden veljensä vyötäisille ja käden kaulaan, nostaen poika pystyyn. Seikatsu painoi käden haavan päälle ja samassa alkoi parantamaan haavaa, vaalean turkoosilla chakralla. ”Waruimen oletko kunossa? Kuka tai ketkä tämän tekivät?” Tsukiakarin ääni kysyi ja Deri vilkaisi taakseen poikaan. Tsukiakarin kasvoilla oli lievä huolestuneisuus, kun teini kohotti kätensä ja Waruimmen sulki silmänsä, laskien päätään. Tsukiakari asetti kätensä teinin otsaan ja samassa otsa alkoi hohtaa sinisenä. Tsukiakari oli sulkenut silmänsä ja näytti lukevan Waruimenin viimeisimmät tapahtumat mielestä. ”Kinguma siis...” Teini kuiskasi.

”Mit-mitä?! Kinguma vei Raran?! Taas?!” Deirasun huusi, jolloin muut olivat hypätä ilmaan säikähdyksestä. ”Siltä vaikuttaa.” Blondi sanoi avaattua silmänsä ja laskien kätensä Waruimenin otsalta.

”Voi ei... Kurojaki tappaa meidät tästä!” Shinwa kirosi laskien päänsä käsiin. Deri rypisti otsaansa. Kinguma? Vei Raran, taas? Hän mietti vilkaisten Teryaa, Terrya, Ryoa, Jakkarua, Araigumaa, Seikatsua ja Shinia. Ryhmä näytti olevan yhtä ymmällään, kun hän itse ja olivat kääntyneet Deirasuun ja muihin. Mikä ihmeen Kinguma ja miksi Rara voi huonosti, kadoten tyhjään? Ja mikä tai kuka satutti juuri Waruimenia? ”Mikä Kinguma?” Araiguma kysyi ja kääntyi Densetsuun, joka näytti huolestuneelta ja hermostuneelta. Poika katsoi muihin ja seitten Seimeikeiretsun tiimin suuntaan. ”...” Densetsun katse osui Tegirusta Deirasuun, joka näytti järkyttyneeltä.

”Mustatteko kun sanoin, että Kurojaki on petturi demonien-jahti yksikön erityis-luokan johtaja? Kinguma on yksi niistä jengeistä, joita Kurojaki jahtaa.” Shinwa sanoi lopulta. ”Kurojaki ja Taori ovat jahdanneet heitä jo reilut yhdeksäntoista-vuotta. Mutta jengi on aina onnistunut, livahtamaan pakoon. Lisäksi heidän johtajansa, Baki kantaa Kurojakille ja Taorille kaunaa, koska he ovat saaneet heistä jo useita telkien taakse.” Shinwa kuiskasi ja katsoi Densetsuun. ”Kinguma kantaessa kaunaa he ovat... Käyttäneet rajujakin keinoja: Kun Rara syntyi, jengi alkoi kerätä tietoja enemmän ja saivat heti vihjeen Rarasta, olihan hän Kurojakin poika ja perillinen. Tämän takia, kostaakseen monien vuosien takaiset kalavelkansa, he ovat ottaneet kohteekseen Raran. Pisin aika, jonka hän on ollut kadonneena on ollut kokonainen kuukausi!” Derin ja muiden silmät laajenivat. ”El-eli he haluavat Raran, kostaakseen Kurojakille hänen tekonsa?” Shin toisti ja katsoi Seikatsua, joka katsoi takaisin. Densetsu nyökkäsi. ”Pahin kerta on ollut silloin, kun Rara siepattiin ensikertaa 5-vuotiaana. Hän loukkaantui tuolloin. Häntä...” ”Raraa ammuttiin, tarkka-ammunta aseella sydämmeen...!” Muiden katse kääntyi Deirasuun, joka tuijotti jäkyttyneenä lattiaan.

”Rara melkein kuoli tuolloin, mutta kiitos isän hän selvisi. Aseen luoti on edelleen, jumissa Raran sydämmessä ja kuten näitte muiston Rarasta: Hänen äitinsä on ihminen ja saatuaan kuulla, Raran olevan Jinchuuriki hän...” ”Namira hylkäsi Raran ja ei hyväksynyt Raraa pojakseen. Tämän takia, Namiran nykyinen puoliso pyyhki, Raran Namiran muistista ja Namira ei enään tunne Raraan. Hän tuntee vain Raicen ja Razen. Hän luulee, että Raralla on eri äiti. Rara ei ole koskaan saanut tuntea äidin rakkautta ja joutui pienestä pitäen kaikkien syrjimäksi. Jopa oman kansansa, Queraruksen-kansan syrjimäksi.”

Kaikkien päät kääntyivät, kuullessaan vieraan lapsen äänen ja heidän katseensa osui Mangetsuun, jonka silmät hohtivat ja poika tuijotti käsissään hohtavaa kristalli-palloa. Tsukiakari oli myös kääntynyt poikaan ja laski kätensä lapsen hiuksille. Samassa tehtyään tämän, Mangetsu räpytteli hämmentyneenä ja hohtava hopeinen sävy, katosi silmistä ja silmät palautuivat tavallisen kultaisiksi. Poika räpytteli ja käänteli päätään, nostaen katseensa vasemmalle ylös, Tsukiakariin alku-shokin jälkeen. Tsukiakari katsoi lasta, joka nyt näytti hämmentyneeltä ja katsahti palloaan. ”Ei hätää, Mangetsu...” Tsukiakari kuiskasi ja silitti 10-vuotiaan hopeisia hiuksia. Mangetsu tuijotti häntä ja nojasi sitten uupuneen oloisena, teinin kaapuun ja tarttui siihen toisella kädellään. ”Teidän olisi viisasta palata. Kurojakille on saatava tieto, mitä äsken tapatui.” Yoimen sanoi vaimeana ja vilkaisi vielä Waruimenia, joka oli sulkenut silmänsä nojanten vanhempaa poikaa vasten.

”Mut- No, selvä. Miten muuten yli päätään, pääsemme takaisin?” Deri kysyi ja kääntyi Rizuun. Muut kääntyivät myös, mutta teini nosti kädet eteensä suojaksi. ”Hei hei! En minä tiedä, turha katsoa minua!” Rizu aloitti hätäisenä ja pudisti päätään. ”Minut kutsuttiin täältä! En tullut omasta tahdostani ja...” ”Me palautamme teidät, mutta saatte ensin jokainen nämä.” Tsukiakari vastasi nostaen, jonkin laisia rannekeita. Rannekkeet muistuttivat tavallisia rannekelloja, mutta olivat eri värisiä. ”Näiden avulla voitte olla yhteyksissä toisiinne, jos juodutte erillenne.” Teini selosti samalla, kun muut kiinnittivät rannekkeet, jotka sopivat heidän chakrojensa väreihin. ”No niin, nyt palautamme teidät takaisin ja...” Tsukiakarin katse kääntyi Jeoyhon, joka seisoi muista erillään ja katseli sivusta. ”Jeoy, pääset heidän mukaansa.” Joey silmät laajenivat ja kaikki kääntyivät häneen. ”Mi-minäkin? Mut-mutta...!?” Joey sopersi ja kääntyi Tsukiakariin. ”Enhän edes tunne heitä vielä! Ja paikkani on täällä! Entä tehtäväni ja...?!” ”Ne ovat hoidossa, Joey. Hankin sinulle tuuraajan, kunnes palaat. Kai se käy?” Teini kysyi ja katsoi Joeyta edelleen. Joey nyökkäsi nopeasti. ”Kyl-kyllä, tietenkin Tsukiakari-sama.” Joey sanoi kiireesti ja laski päätään kunnioittavasti, saaden vaaleanvihreän rannekkeen.

”Saatte uuden tehtävän, kun olette pelastaneet Raran. Teidän on etsittävä So(ō)ru haheneja/Sielun sirpaleita! Niiden avulla vahvistutte entisestään ja joudutte kyllä, kilpailemaan sirpaleista. Niitä nimittäin keräävät myös Shinogumi ja muutama muu ryhmä, teidän lisäksenne. Ja...” Tsukiakari kääntyi katsomaan taakseen, nähden Minadzukin. Katseiden kohdatessa poika nyökkäsi ja astui muutaman askeleen eteenpäin ja poivistui Mangetsu viereen, asettaen kätensä lasipalloon. Tämän tehtyään pojan käsi alkoi hohtaa ja Minadzuki kääntyi Mangetsuun, joka tuijotti kristalli-palloa. Samassa Deri huomasi, Mangetsun silmien alkavan hohtaa taas hopeisina. Poika raotti huuliaan ja alkoi samassa puhua hiljaa, kuskaten, jolloin pojat kääntyivät lapseen. ”Soru-sirpaleet vahvistavat ja helpottavat voimien käyttöä. Ne antavat käyttäjälleen mahdollisuuden, käyttää kykyjään rajattomasti ja tarvittaessa kaikkia voimia, jolloin sirpaleiden haltia saadaan paljastamaan todellisen olomuotonsa. Yhdistäessään ja sulauttaessaan, useita sirpaleita kantaja saa myös uusia voimia, joiden käyttö helpottaa myös Aurei-Jinchuurikin voimien käyttöä. Mahdollistaa, jopa Aurein-voimien käytön kokonaiseen kontrolliin ja Aurei-muodonmuutoksen! Sirpaleiden koko määrää ei kukaan tiedä. Jokaisella Aureilla on omat sirpaleensa, joita on kymmenen. Kilpailu on kovaa, mutta se joka kerää ja saa kaikki sirpaleet, kykenee yhdeistämään Aurein-voimat ja herättämään ''Tarujen ja legendojen, Mustan Veren-kantajan... Kinenin'' hereille!”

Derin silmät laajenivat, kun 10-vuotias hiljeni ja sulki silmänsä, jolloin Minadzuki kietoi kätensä lapsen ympärille, joka nyt räpytteli toistumiseen täysin ymmällään. ”Mahdollisuus käyttää Aurein-voimia... Menettämättä kontrollia ja muuttua Aurei-muotoon?? Miten se on edes mahdollista?” Seikatsu kysyi otsa rypyssä ja kääntyi Tsukiakarin puoleen. ”Mangetsu ei ole koskaan puhunut. Vain ennustaessaan kristalli-pallostaa hän on sanonut ainoat sanansa. Jokainen ennustus on aina osunut oikeaan sana tarkasti, eikä kukaan muu pysty samaan tai voi hallita hänen lasipalloaan. Hän ei ole koskaan jättänyt sitä, antanut sitä kenellekkään tai ennustanut näin paljon...” Blodi sanoi vaimena ja rypisti otsaansa, huolestuneena katsoessaan pientä lasta. ”Eli meidän on löydettä Sorun-sirpaleet, ennen kuin kukaan muu ehtii...” Deri toisti ja rypisti otsaansa. ”Miten sitten tiedämme misttä ne ovat tai miten muuttaa muotoa?” ”Se teidän on keksittävä itse, mutta nyt palautamme teidät. Mutta...” Tsukiakari sanoi ja avasi portin suoraan poikien eteen. ”Koska olitte täällä, palatessanne aika on erillainen ja saatatte joutua tapahtumien aika on erillaista. Kuunnelkaa nyt tarkkaan: Kun palaatte olette eläneet useamman vuoden maassa ja asettuneet sinne. Elätte kaikki ihmisten parissa ja käytte koulussa, mutta muistatte kuitenkin keitä todellisuudessa olette. Ajan ja tapahtumien muistamiseen, voi kulua hetki. Ja tapaatte muutaman teidän osan perheestänne, jotka ovat myös tulleet Maahan. Älkää missään nimessä kertoko, mitä täällä on tapahtunut. Perheenne ovat saattaneet myös muuttua hiema... Palaatte asassa taakse päin! Otiaria ja Raitoa ei enään ollut syntyessänne!” ”Mitä-?” Samassa ennen kuin kukaan ehti sanoa enenpää, koko paikka heidän ympäriltää pimeni...

-Maa, noin kuukausi Raran katoamisesta.-

Knoc knoc! ”Deri hei! Herätys, aamupala on valmista. Tule!” Deri nukkui, edelleen välittämättä metelistä. Kello lähestyi, jo kahdeksaa... Mitä siitä?! ”Hei, avatakaa ovi!!” Punapää mutisi jotain samalla, kun hänen silmänsä aukenivat. ”Nnng...” 15-vuotias kuuli, jonkun lyövän oveen: ”Oletteko jo hereillä, prinssini?” Punapää sulki silmänsä, kiroten: ”Painu pois, Dark!!” Ovelta kuului, itseppäinen hymähdys: ”Hhm... Isänne haluaan, tavata teidät. Hänellä on asiaa, prinssini...” ”Minä tulen, minä tulen!” Deri käänsi katseensa kelloon ja hänen silmänsä laajenivat: Yli kahdeksan?! Voi, perhana: Koulu! ”Miksi et herättänyt minua?!” Hän huusi, hypäten sängystä ja tarttuen paitaansa. ”Minä yritin.” Ääni ovelta sanoi, pirteänä: ”Mutta, ette suostuneet heräämään...” Samassa ovi lennähti auki, teinin juostessa ulos ja lähtiessä juoksemaan käytävää, kohti salia. ”Tämä muistetaan, senkin kirottu demoni!” Punapäinen teini huusi, kääntyen vielä korppi hiuksisen, demonin suuntaan. Dark virnisti, kadoten tuttuun tapaan, tuulen puuskassa. Deri käänsi päänsä ja samassa törmäsi johonkin,

-10 minuuttia myöhemmin.-

Sasori huokaisi, turhautuneena: Hän istui, osassa huoneessaan pöydän ääressä ja oli syventynyt töihinsä. Mietteliäänä, Paholainen siirsi paperejaan samalla, kun kuuli juoksu-askelien lähestyvän. Samassa, Deri ilmaantui, oven suuhun. ”Sinulla oli asiaa, isä?” Sasori nyökkäsi, kääntämättä katsettaan. Hän oli kutsunut poikansa puheilleen, hyvästä syystä. Pieni huokaus ja mies kääntyi, kohdaten safiiri silmät.

”Tämä tuli eilen, koulusta...” Paholaisen äänensävy tihkui myrkkyä, heristellessään paperi nippua pokansa kasvojen tasalla. Teinin silmät laajenivat, värin valahtaessa kasvoilta nähdessään mikä se oli. Hänen todistuksensa! Mies nousi ja astui nyt askeleen, seisahtuen uhkaavan lähelle pojan eteen. Deri nielaisi, nostaen katseen Paholaiseen: Tämä ei voinut, tarkoittaa mitään hyvää...

”Luuletko todella.” Sasori aloitti, katsoen alas lyhyempää punapäätä ja sitten todistusta. ”Että en huomaisi? Arvosanasi ovat tippuneet, lähes kaikessa ja vielä kaksi-kolme numeroa...” Hän katsahti teiniä. ”Ole kiitollinen, ettet käy koulua 'vain' Maassa. Muuten olisit todellisissa ongelmissa, ymmärrätkö Deri?” Deri nielaisi, mutta nyökkäsi. ”Kyllä, ymmärrän...” ”Tarkoitan ymmärrätkö todella, kuinka vakavasta aiheesta on kyse!” Sasori murisi nyt, astuen suoraan pojan eteen. ”Vaikka käytkin koulua Maassa ja Manalassa se ei tarkoita, että voisit reputtaa toisen. Ihmisten parissa sinun on osattava tulla toimeen ja pärjättävä. Niin kykyesi kanssa kuin ilmankin.” Hän selitti. ”Kun sinun aikasi koittaa, astua valtaan oletan, että olet jo tarpeeksi kypsä ja oppinut...” ”Olenkin! Ja kuka on sanonut, että haluan ottaa paikkasi?!” Deri keskeytti korottaen ääntää, mutta katui tekoaan heti. ”Anteeksi!” Sasori huusi Derin yrittäessä pitää kasvonsa peruslukemilla, vaikka rehellisesti pelkäsi.

”Hei isoveli! Vauhtia tai joku myöhästyy koulusta!” Kaksikko kääntyi nähden ovella 13-vuotiaan pojan. Viinin punaiset hiukset ylttivät olkapäille, vaikka olivat pörrössä ja safiiri silmien katse osui Deriin. Poika virnisti. ”Ai joku saa huutia~” ”Terry! Mene alakertaan ja keittiöön! Heti! Saatte lähteä samaan aikaan kouluun, nyt pois! Ja mene etsimään äitisi!” Sasori huusi katsoen poikaa. ”Ääh! Selvä isä...” Terry valitti pörröttäen kätensä läpi hiusten ja katosi, jonnekkin käytävälle. ”Ja sinä myös!” Sasori sanoi osoittaen Derille ovea, jonne teini lähti muristen vaimeana.

Sen jälkeen, kun he olivat palanneet Kyomonista koko elämä oli muuttunut kokonaan. He asuivat Maassa! Manalassa myös, mutta hyvin vähän. Terrysta oli tullut perheen virallinen jäsen. Lisäksi he alkoivat elämänsä Maassa, kuin ihmiset... tosin. Rara!

Teinin kadottua, poikaa etsittiin koko ajan. Nyt Deri tunsi elävänsä kahta elämää ja oli saanut jopa uusia ystäviä. Hän kävi koulua Ryon ja muiden kanssa. Deri huokaisi kävellessään omaan huoneeseensa ja alkaen pakata kirjoja laukkuunsa. Hänen ajatuksensa pyörivät Rarassa, joka oli kadonnut samalla lailla, kuin tuilloi. Kinguma oli vienyt Raran, eikä mitään uutta ollut kuulunut sen jälkeen. Jengi uhkasi Kurojakia, mutta tästä huolimatta Raraa etsittiin. Toinen suuri asia oli Terya! Seikatsu ja Shin asuivat vanhassa pommisuojassa, koska heillä ei ollut varaa muuhun. Deri rypisti otsaansa pysähtyessään ja suoristi sekänsä. Hän katsoi rannettaan ja veti hihan ylös, paljastaen punaisen rannekellon. Saman rannekelloin, jonka Tsukiakari oli heille antanut. ”...” Deri tuijotti kelloa hetken ja kääntyi sitten laatikostoon päin. Teini käveli laatikoston luo ja avasi sen, alkaen siirrellä tavaroita. Hetken pengottuaan hän löysi etsimänsä. Vahvan muistikirjansa, johon hän oli koonnut kaiken elämästään, kirjoitukset ja jopa valokuvia. Deri selasi kirjaa samalla, kun istui sängylleen ja luki kirjoituksia ja katseli sivuihin kiinnitettyjä kuvia. Hetken kuluttua hänen katseena pysähtyi erääseen kuvaan. Deri laski kirjan syliinsä ja tuijotti koko kuvaa ryhmäsä. Se oli kuva Seimeikeiretsusta ja kaikista heitä muista!

Derin katse vaelteli kuvassa, ennen kuin se pysähtyi häneen itseensä. Kuvassa hän näki Ryon, itsensä ja Teryan, Deirasun ja Raran kanssa, kädet toistensa olkapäillä. Viisikko virnisti kameralle samalla, kun Takeru, Shin ja Richi sekä Sora olivat selvästi raivo partaalla. Deri toijotti Teryan kuvaa, joka nosi päätään virnistäen häneen. Deri tunsi silmiinsä kihoavan kyyneleet, jotka tipahtelivat hänen silmistään kirjan päälle. Nykyään, kun hän muisti tai joku mainitsi Teryan hänelle tuli pakollinen tarve itkeä. Teryaa ei ollut enään se sama Terya! Kun he palasivat ja aloittivat elämän Maassa, se vaikutti Teryaan. Terya oli kadonnut myös! Ja Kinguman lähettäessä uhkauksen Kurojakille Rarasta, he saivat kuvan Teryasta!

”Deri?” Samassa Deri hyppäsi ilmaan ja lennätti kirjan käsistään. Teini kääntyi ja hänen silmänsä laajenivat. Ryo istui kyykistyneenä ikkuna laudalla ja nojasi käteensä reppu olalla. ”Kauanko vielä kestää, ajattelitko myöhästyä. Olisi uutta tietoa Rarasta!” Derin silmät laajenivat. ”Mi-mitä?! Oikeasti, löysikö Joey jotain?” ”Löysi ja Densetsu, tule!” Samassa Ryo nappasi kiinni Derin ranteesta ja he vaihtoivat paikkaa. ”Hyvä te tulitte! Tänne heti!” Kaksikko kääntyi nähden koko tiimin. ”Den löysi paikan, jossa Rara saattaa olla!” Shin sanoi ja kääntyi Densetsuun, joka istui lattialla hohtavan kartan edessä. Kartasta oli nossut hologrammi kuva, josta oli noussut videoiden ruutuja. ”Tässä!” Teini sanoi ja osoitti filmiä konttorista ulkoa, jonka ovella seisoi kaksi hahmoa pakettiauton takana. Mies ja poika? Kamerassa ovi avattiin ja miehen, joka avasi oven paljasti Kinguman tunnuksen. Piru-pääkallon! Toinen mies puhui jotain ja kääntyi sitten, vieressään seisovaan poikaan, joka näytti tärisevän kylmästä ilmasta ja näytti Deristä kumman tutulta. Samassa muutama mies avasi auton ovet pajastean miehen, joka piti kiinni häkistä. Miehen siirryttyä Derin ja muiden silmät laajenivat. Häkin seinää vasten makasi tajuton poika, jonka oranssi mustat hiukset olivat tutut. ”Ra- Sen on Rara!” Kaitora huusi kääntyen muihin. ”Tuolla siis... Meidän on lähdettävä heti!” ”Odottakaa! Entä tuo toinen poika? Kuka hän on?” Araiguma keskeytti saaden muiden huomion. Pojat kääntyivät uudelleen ruutuun ja näkivät miehen työntävän vierasta poika sisään, jolloin poika siirsi huppua paljastaen pelokkaat kasvot. Derin silmät laajenivat. ”Ter-Terya?!”

Terya seisoi peloissaan ja järkyttyneenä teinin katsoessa Raran suuntaan, ottaen muutaman askeleen taakse päin. Tällöin ovella seissyt mies kääntyi Teryaan, joka oli aikeissa kääntyä, mutta mies ehti tarttua teinin hupusta ja vetäen pakenvan pojan takaisin. Derin ja muiden tuijottaessa shokissa, yksi miehistä kääntyi myös Teryaan ja tarttui pojan käsiin, vetäen kädet selän taakse, sitoen ne ja Terya näytti huutavan turkasta. Samassa sama mies tarttui teinin hiukii ja alkoi kiskoa Teryaa hiuksista sisälle rakennukseen vaikka teini huusi, potki ja yritti kiemurrella itsensä irti. ”E-ei... Kinguma vei siis myös Teryan...?” Jakkaru kuiskasi tuijottaen kuvaa, jossa myös Rara vietiin sisälle. ”Miksei Terya taistele voimillaan vastaa?!” Rizu kysyi hätäisenä. ”Se köysi, jolla Rara ja Terya sidottiin... Se on kvinksinkarvaa. Se imee itseensä voimia. He ovat kumpakin heikossa kunnossa...” Joey kuiskasi järkyttyneenä. Deri puristi kätensä nyrkkiin. ”Tulkaa!” Hän sanoi katsoen heitä. ”Mennään pelastamaan heidät.”

Jatkuu luvussa 15!