perjantai 26. lokakuuta 2012

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.
Luku:11. Sasorin menneisyys?!
 
-Tuntematon, kuka tietää.-
Hemmetti” 7-vuotias punapää mutisi, kävellen palatsin läpi etsien isäänsä. Loistavaa! Aina, kun olisi asiaa, hänen isänsä ei ollut paikalla. Toisaalta, kun ei ollut mitään asiaa, tämä ilmaantui turhaan paikalle. Muristen poika, kulki demonien ohi ja avasi oven, astuen suureen makuuhuoneeseensa. Poika ei ehtinyt astua, kun muutaman askeleen ennen kuin, hänen takaansa hyökkäsi hahmo. Hahmo heittäytyi takaapäin ja halasi pojan kaulaa, saaden punapään huutamaan säikähdyksestä: ”Aaaah?!” Samassa punapää oli jo, lennähtää kumoon.
Mi-mitä hittoa?!” Poika käännähti, nähden toisen punapään kiinni itsessään. Jälkimmäinen poika oli hieman lyhyempi ja punaisia hiuksia, koristi mustat latvat. Nuorempi oli painanut kasvonsa, vanhemman viittaan ja vetäessään päätään takaisin, hän paljasti suuret suklaanruskeat silmänsä: ”Hei Nii-san! Tulitko leikkimään jotain?!” Vanhenpi tuijotti samalla, kun nuorempi virnisti laajasti ja halasi veljeään takaapäin.
Ai, hei Sasori!” Vanhempi yllättyi kääntäen katseensa ja nähdessään huoneessa, sängyllä kaksi poikaa. Vanhemman pojan hiukset olivat lyhyet, mustat ja takkuiset. Silmät olivat tumman, smaragdin vihreät. Jälkimmäisellä, nuoremmalla pojalla hiukset olivat pitkät, suorat ja väriltään punaiset. Neljäs ero oli, että jälkimmäisellä oli suklaa silmät.
Zari Nii-san?!” Sasori kysyi ja katsoi poikia. ”Ake Nii-san?!” Kumpikin 10-vuotias nyökkäsi samalla, kun Sasorin takana ollut poika, halasi Sasoria lujempaa; ”Äääh! Aka ole kiltti ja päästä irti!?” Sasori valitti kääntyen pikkuveljeensä. ”Mutta Nii-san, lupasit leikkiä tänään jotain!!” Aka valitti ja tuijotti veljensä suklaa silmiä. ”Saso, älä valita! Sinä kyllä lupasit ja tiedät, ettei isä pidä siitä jos rikkoo lupaukset...” Zarinagi aloitti, mutta toinen ääni keskeytti; ”Heh hee! Joku joutuu viettämään, loppupäivän Akan kanssa!” Nelikko kääntyi ja näki korpin, jolla hiusten latvat olivat punaiset, toisella sängyllä kolmesta.
Kurojaki, lopeta!” Akame sanoi ja katsoi pojan suuntaan. Kurojaki virnisti ja istui vastapäätä toista korppia, jonka keltaiset silmät hehkuivat. ”Hhm? Kurosuna?!” Sasori kysyi yllättyneenä ja katsoi poikaa. Kurosuna kääntyi Sasoriin ja nyökkäsi samalla, kun kaksi punapäätä, ilmaantui hänen takaansa. ”Sasori!” Sasorin silmät laajenivat hieman, kun Nodah ja Seiru juoksivat hänen luokseen samalla, kun Musuko ilmaantui Zarinagin ja Akamen luo. ”Mi-mitä te oikein, teette täällä?!” Sasori kysyi samalla, kun yritti irrottaa, yli-innokasta pikkuveljeään viitastaan. ”Isä tuli ja otti meidät mukaan!” Nodah huusi hymyillen ja vilkaisi Sasorista suoraan, vilkuttaen Akan suuntaan. ”Hei Aka!” Seiru huusi ja hyppäsi halaamaan Akaa lujasti. Akan kasvot loistivat, kun poika halasi takaisin ja kaksikko lähti samassa, juoksemaan kilpaa ympäri kolmosten huonetta.
Nodah ja Sasori katsoivat heidän peräänsä samalla, kun Nodah kääntyi Sasoriin; ”Missä Souma ja Nobu ovat?” Hän kysyi uteliaana ja katsoi toista 7-vuotiasta. Sasori kääntyi häneen ja kohautti olkiaan; ”Souma on äidin luona.” Hän sanoi ja huokaisi. ”Entä Nobu?” Nodah kysyi varovasti ja katseli Sasorin reaktiota; ”... Nobu on nukkumassa... Hän lepää omassa huoneessaan...” Nodah nosti kulmiaan yllättyneenä ja tuijotti Sasoria. ”?? Nukkumassa, vaikka on aikainen ilta?” Hän kysyi ja katsoi Sasori. ”Mikä Soumalla ja Nobulla on? Miksi he ovat koko ajan sairaita?” ”En tiedä. Isä sanoi, että heillä on joku sairaus, eikä isä osaa auttaa heitä...” Sasori kuiskasi ja katsoi masentuneena lattiaan: ”He ovat olleet jo, pitkään sairaita. Nobu on sairastellut jatkuvasti ja pyörtyy vähän väliä, jos rasittuu vähänkin... Viimeksi hän pyörtyi, kun oli päässyt kirjaston, mutta hetkeä myöhemmin Nobu löydettiin tajuttomana. Ilmeisesti hän oli aikeissa etsiä, jotain luettavaa ja jostain syystä noustuaan pystyyn, pyörtyi välittömästi... ”
Nodah katsoi häntä, epäuskoisena ja järkyttyneenä: ”Haluatko puhua siitä?” Vanhempi poika kysyi ja istui Sasorin kanssa, nuoremman punapään sängyn päälle. Sasori kohautti olkiaan huokaisten ja painoi kyynerpäät polviin ja pään käsiin. ”En tiedä... Toivoisin vain, että veli olisi kunnossa ja... ja...” Hän vaikeni samalla, kun hänen silmänsä täyttyivät pienistä kyynelistä. Samassa huoneen ovi aukeni ja pojat kääntyivät katsomaan ovien suuntaan, järkyttyen.
Pieni 5-vuotias seisoi oven suussa ja huohotti hieman, kasvot punaisina ja hikisenä. ”Mi-mitä? Souma...?!” ”Ni-Nii-san? Apu-apua, Nii-san apua...Aut-auttakaa...” Samassa Souman silmät lepattivat ja poika horjui, yrittäen pitää ovea tukenaan. Samassa ei ehtinyt kulua, kuin kymmenen sekunttia ja Souma putosi polvilleen ja polviltaan rintakehä edellä lattialle. ”Sou-Souma!?! Mikä hätänä, Souma?!” Akame huusi hypäten, sängyltä alas ja kaikkien juostessa, pienen korpitukan luokse. Sasorin silmät olivat laajenneet ja hän oli pysähtynyt hetkeksi, yrittäen tajuta mitä juuri äsken näki. Samassa hän hyppäsi pystyyn ja Nodahin kanssa juoksi Souman luo, jonka Zarinagi käänsi selälleen.
Souma? Souma?!!” Aka kiljui hädissään Akamen vieressä ja alkoi panikoida. Sasori katsahti pikkuveljensä kasvoja paniikissa ja peloissaan; Souman kasvot olivat kuolon kalpeat, mutta posket helottivat. 5-vuotias hikoili hurjasti ja haukkoi henkeä raskaasti. ”Veli?! Veli!” Sasori huusi ja yritti tarttua veljeensä, mutta Musuko tarttui häneen. ”Mi-mitä sinä?! Pä-päästä irti! Souma?!” Sasori huusi ja kääntyi Musukosta Soumaan. ”Odota Saso! Meidän on löydettävä isä! Isä osaa auttaa ja hän tietää mitä tehdä, kun Souma tai Nobu saavat kohtauksen!!” Zarinagi sanoi hätäisenä ja kääntyi vilkaisemaan punapäätä. ”Minä menen etsimään sitten, Akizuken! Jos hän kerran osaa auttaa!” Nodah sanoi nopeasti ja nousi Seirun kanssa äkkiä pystyyn. ”Minä tulen myös!” Sasori huusi, katsahtaen vielä veljeäään samalla, kun Kurosuna nousi. ”Ja minä!”
Menkää äkkiä!” Kurojaki huusi samalla, kun Souman keho alkoi vapista rajusti ja musta aura alkoi, ilmestyä liekkien tavoin pojan ympärille. Poika alkoi kouristella kivusta samalla, kun kyyneleet rullasivat poskilta alas ja Souma huohotti, haukkoen henkeä. ”Mitä... Mitä tehdään?!” Aka kysyi itkuisena ja katsahti kolmea isoveljeään ja Musukoa. ”E-en minä tiedä!??!” Kurojaki hätääntyi ja katsahti Zarinagia ja Akamea. ”No... No, Nobu sai kohtauksen äskettäin, mutta isä hoiti sen heti...” Akame sanoi hermostuneena; ”Aina kun, Souma tai Nobu saavat kohtauksen isä yrittää estää, että... Että emme näkisi mitään...”
-Sasori, Nodah, Seiru ja Kurosuna.-
Isä!” Sasori huusi, juostessaan Nobun huoneen oven eteen, pysähtyen ja lennättäen oven auki. ”Isä! Souma on... Hän sai kahtauksen ja...” ”Sasori, et voi tulla! Mene heti takaisin...!” Samassa poikien katse osui mieheen, joka oli kuin vanhempi versio Sasorista. Punaiset hiukset olivat hieman pidemmät, mutta silmät olivat saman sävyn ruskeat. Mies, Akizuke oli käännähtänyt poikiin, järkyttyneenä ja poikien katse osui samassa, jonnekkin miehen ohi sängylle.
Samassa Sasori tunsi vatsassaan raskaan iskun ja sydämmensä uppoavan, kun pojan katse osui, tunnistamaansa sängyllä makaavaan hahmoon. Sängyllä makasi poika, jonka punamustat hiukset olivat pörrössä. Tippa, hengityskone, sydänsähkökäyrä... Lukuisia muita koneita oli kiinnitetty poikaan samalla, kun kymmenisen demonia, parveili pojan ympärillä ja antoi ensiapua pojalle, joka ei näyttänyt hengittävän. Sasorin tunsi ruumiinsa pysähtyvän, eikä kyennyt kauhun lamaannuttaman liikkumaan. Seirun silmät olivat laajenneet ja poika oli nostanut, kummatkin kätensä suunsa peitoksi. Samassa Nodah tarttui veljeensä, kääntäen pojan katseen äkkiä pois näkemästään ja veti veljensä kasvot rintaansa, kääntäen oman katseensa myös pois. Kurosuna seisoi Nodahin vieressä, pelon lauattamana ja huohotti, nähdessään tilanteen. Sasori vain tuijotti, osaamatta sanoa tai tehdä mitään. Hänen katseensa oli nauliintunut, sängyllä makaavaan poikaan eikä hän voinut tehdä muuta, kuin tuijottaa. Kyyneleet täyttivät 7-vuotiaan silmät, kun pojan katseli shokissa nuorempaa poikaa; 5-vuotiasta Nobu, makasi sängyllä silmät ja suu, raollaan. Nobu näytti tuijottavan, jonnekkin kaukausuuteen samalla, kun silmäkulmasta oli valunut kyyneliä, jotka olivat kuivuneet. Silmät olivat lasittuneen oloiset ja tyhjät... Poika näytti kankealta ja kuoleman kalpea samalla, kun rintakehä oli tasainen, eikä noussut tai laskenut. Samassa, sydämmen pysäyttävä koneen huuto oli saada, kaikki shokkiin; Akizuke, joka oli kääntynyt Sasoriin, kääntyi nyt pojastaa silmät laajeina kuopukseesa. ”No-Nobu? Ei, ei Nobu!” Sasori huusi, kun hänen katseensa osui sydänsähkökäyrään; Sasorin silmät laajenivat, kun käyrän viiva oli muuttunut... Kokonaan suoraksi!! Nobun keho oli alkanut vapista rajusti ja samassa yön-musta aura ilmestyi, kietoutuen pojan ympärille ja samassa pojan rinta alkoi hohtaa mustana. Samassa ennen kuin, kukaan ehti tehdä mitään, musta valo välähti sokaisten huoneessa olijat.
Eeah!” Samassa kolme demonia ilmaantui Kurosunan, Nodahin ja Seirun luo, puolustaen ja suojaten pelosta huutavia poikia. Kaksi demoneista tarttui Nodahiin ja Seiruun, nostaein veljekset syleihinsä. Viimeinen demoni taas kumartui, suojaten omilla jaloillaan seisovaa Kurosunaa. Silmänsä sulkenut Sasori tunsi samassa, jonkun tarttuneen häneen ja Akizuke vetäisi poikansa rintaansa vasten, suojaten poikaansa kirkkaalta valolta.
Valo katosi yhtä nopeasti, kuin oli ilmaantunut ja samassa Sasori tunsi otteen heltyvän ja tajusi, pääsevänsä irti isänsä halauksensa. ”Mi-mitä?” Sasori avasi samassa silmäsä, tajuten isänsä kadonneen ja ilmaantuneen Nobun luokse. ”Aaaarrgh!!” Punapään silmät laajenivat, kun melkein kymmenen demonia ilmestyi, pitämään kiinni Nobusta ja painaen poikaa makuulle samalla, kun poika huusi tuskasta. Nobun silmät hehkuivat punamustina ja niin kynnet kuin hampaat, alkoivat kasvaa. Yhtäkkiä, Sasori huomasi Nobun henkilökohtaisen hoitajan, työntävän kätensä viitan taskuunsa ja vetäen samassa sieltä, pitkä neulaisen... Lääkeruisku?!
Kairi, nyt!” Akizuke huusi, käännähtäen mieheen, joka nyökkäsi ja käännähti Nobuun ja... Samassa, demoni iski, neulan kaula-laskimoon! Samalla hetkellä, kun neula osui oikeaan kohtaan, Nobun silmät lennähtivät auki ja koneet alkoivat piipittää. Aura katosi ja pojan silmät muuttuivat normaaleiksi samalla, kun Nobu alkoi hengittää ja huohotti räpytellen. Samassa pojan silmät lepattivat, ennen kuin Nobun pää retkahti vasemmalle ja poika näytti pyörtyvän. Akizuke ja demonit huokaisivat, kun poika rauhottui ja Akizuke silitti poikansa punamustia hiuksia. Tämän jälkeen hän kääntyi Sasoriin ja kolmeen muuhun poikaan. Sasorin silmät lasittuneet, kun hän tuijotti pikkuveljeään. ”No-Nobu...?” Hän kuiskasi ja samassa, tunsi polviensa pettävän ja hetkeä myöhemmin Sasori lyyhistyi polvilleen, kädet maata vasten ja silmät kyyneliä täynnä. ”No-Nobu...? E-ei...” Nuori punapää kuiskasi huterana, kun kyyneleet alkoivat virrata poskilla: Oliko... Oliko hän juuri nähnyt, Nobun kohtauksen? Tälläisiekö kohtauksi, hänen nuorin veljensä sai melkein päivittäin? Oliko Nobu ollut juuri hengenvaarassa?!
Shh shh... Ei hätää Sasori, ei hätää... Enään.” Akizuke kuikasi kumartuen poikansa viereen ja halaten tätä, hieroen pojan selkää. ”Se ei ole, periytynyt teille... Hän on nyt kunnossa.” Samassa Sasori alkoi nyyhkyttämään ja tarttui isänsä paitaan, haudaten kasvonsa siihen. Samalla Akizuke kuuli oven avautuvan ja nosti katseensa, nähden naisen, jolla oli pitkät mustat hiukset ja smaragdi silmät. ”Sari...?” Akizuke sanoi hiljaa ja huomasi samalla muut pojat, jotka ilmaantuivat Sarin takaa, naisen pidellessä tajutonta Soumaa sylissään. Sari katsoi mieheensä ja sitten edelleen itkevää Sasoria, huolissaan kävellen heidän luokseen samalla, kun muut veljekset seurasivat. Musuko taas kääntyi Nodahiin ja Seiruun, joka nyt itki veljensä rintaa vasten. Musuko polvistui, pyyhkien veljiensä kyyneleet samalla, kun kaksoset halasivat häntä. Sari kumartui, silittääkseen Sasorin hiuksia. Sasori nosti, kyyneleiden täytteiset silmänsä ja katsahti naiseen pelokkaana; ”Äi-äiti...?” Hän kuiskasi, ennen silmiensä sulkemista ja nojasi, sitten uupuneena isänsä rintaa vasten.
-Seimeikeiretsu.-
Deri? Deri!” Samassa Deri avasi silmänsä ja tajusi makaavansa maassa, huohottaen ja selälteen. ”Mi-mitä? Mitä äsken...?!” Hän sopersi, kun Ryo ilmestyi hänen näkökenttäänsä ja auttoi hänet ylös, istuma-asentoon. Deri katsahti ympärilleen: Taas jokun alitajunnassa? Tällä kertaa kaikki oli tummaa; Seinä, katto ja lattia. Ilmassa leijui eri kokoisia ja värisiä planeettoja ja tähtiä. Ikkunoita muistuttavia portteja, näytti leijailevan ilmassa. Kuin avaruus! Edessä päin näytti olevan vanhalta videonauhalta näyttävä filmi, jossa kuvat liikkuivat hurjaa vauhtia. Kuin muisto? ”Hyvä kysymys... Hemmetin Hikari! Tapan hänet heti, kun tämä on ohi!!” Shin kirosi, hieroen takaraivoaan. ”Minä muuten autan! En nimittäin tajua, miksi hän heitti meidätkin tänne!” Kaikki kääntyivät, nähden samassa Migin, Jishinin ja Shinjitsun. ”?! Mitä ihmettä te, teette täällä myös?” Seikatsu aloitti, mutta Shinjitsu ehti ensin; ”Johan Migi sanoi; Hyvä kysymys!! Mistä me sen tietäisimme?!” Jakkaru oli ilmestynyt Shinwan viereen ja kaksikko tuijotti Deria ja muita; ”Muuten! Kenen muistoja, ne äskeiset olivat?” Jakkaru kysyi, otsa rypyssä ja kääntyi Tegiruun, Deirasuun ja Raraan. Tegiru kohautti olkiaan Tengan, Teryan ja Terryn vieressä samalla, kun Rara ja Deirasu kirosivat Katsuyoa ja Hikari.
Hyvä kysymys; Siinä oli ainakin isä...” Kaitora totesi mietteliäänä ja rypisti otsaansa. ”Mutta myös kaikkien meidän ja... Kurosuna, Nodah, Seiru ja Musuko!” Shinwa sanoi, epäröiden. ”Hikari ja Katsuyo sanoivat, vastauksen löytyvän muistoista. Toisin sanoen, voisiko kyse olla sinun isästäsi Deri?” Terya kysyi ja katsahti Deriin, joka vain katsoi Ryon kanssa takaisi. Nuorempi punapää kohautti olkapäitään ja Ryo huokaisi itsekseen, mietteliäänä. ”Isää... Sattui...?” Sumaru kuiskasi, kääntyen katsomaan isoveljeään. Kaitora kääntyi häneen ja nyökkäsi, huultaan purren. ”Ja meidän isäämme, sattui myös... Se, Hikarin mainitseva vastaus Mustaan Vereen... Niin voisiko kyse olla siitä, siis Sasori mainitsi sairauden?” Tegiru mietti ääneen, otsa rypyssä. ”En ole koskaan kuullut, että kummallakaan sedällä, siis Soumalla tai Nobulla olisi sairaus... Mutta se selittäisi, miksi isä joskus muistuttaa heidän kunnostaan ja hyvin-voinnistaan.” Shinwa totesi, johon mm. Kaitora ja Tegiru nyökkäsivät. ”Totta, mutta silti...” ”Mutta mitä tarkoitettiin periytymisellä?! Voiko Nobun ja Souman sairaus olla periytyvä??” Deri sanoi nyt, jolloi pojat kääntyivät häneen. ”No... On olemassa joitain sairauksia, jotka periytyvät äidiltä lapselle tai periytyvät suvunkesken... Mutta...” Seikatsu mietti ääneen otsa rypyssä. ”Silloin, periymä olisi kaikilla... Ei vain yhdällä tai kahdella.” Samassa valitus keskeytti ryhmän, saaden kaikkien huomion puoleensa ja kaikkien katse osui, Densetsuun ja Araigumaan, jotka avasivat samassa silmänsä.
Nngh... Uuh Mi-mitä..?” ”Densetsu! Oletko kunnossa? Arai? Entä sinä?” Tegiru kysyi huolestuneena samalla, kun pojat nousivat, muiden yllätykseksi istumaan vaivatta. ”Jo-joo... Olen...?!” Densetsu totesi hämmentyneenä, Shiwan aikoessa auttaa veljeään. ”Entä sinä Arai?” Ryo kysyi serkultaan, istuessaan polvillan edeleen tajuttoman Rizun vieressä Derin, Terryn ja Teryan kanssa. ”O-olen... Olen kunnosaa, mi-... Mitä tapahtui?” ”Te muutitte melkein muotoanne. Ja ehdimme piipahtaa Sekaissa.” Migi totesi, ristien kätensä ja vilkaisten heihin sivusilmällä. ”Hikari ja Katsuyo kertoivat, legendan hieman uudella näkökulmalla, Rizuun sinetöisiin Blue Rose, meidät lähetettiin tänne ja...”
”Odota! Rizusta tule Rosen-jinchuuriki?!” Densetsu ja Araiguma huusivat yhteenääneen, käännähtäen Rizun suuntaan. ”Kyllä ja...” ”Onnistuiko sinetöinti? Sano, että onnistui!?” Araiguma keskeytti siirtyen Rizun luokse, joka myös oli alkanut liikehtiä: ”Nnhg... A-auts! Mit-?” ”Rizu?” Samassa kaikki oliivat Rizun ymärillä, kun poika avasi silmänsä ja Ryo auttoi hänet istumaan. ”Mit-mitä? Missä me?” ”Rizu oletko kunnossa? Miten voit jo herätä?” Shinjitsu kysyi otsa rypyssä ja kumartui lähemmäksi, siirtääkseen teinin punaiset otsahiukset pois, vasemman silmökulman yläpuolelta ja paljastaen ruusu-sinetin. Rizu räpytteli hämmästyneenä ja tuijotti Jhinjutsua. ”Ööh... Jo-joo. Olen kunnossa, väsyttää vain... Sinetti tosin, se-...” ”Siihen saattaa polttaa, jonkin aikaa. Arviolta vähintään reilun viikon.” Seikatsu sanoi katsottuaan sinettiä huolella. ”Joka tapaiksessa!” Jakkaru aloitti: ”Missä me olemme? Ja miksi olemme täällä?”
”Sen mekin haluaisimme tietää?!” Kaikki hätkähtivät ja kääntyivät samassa ympäri, nostaen katseensa ylös tasanteelle. Katon rajaan, ilmaantuneelle tasanteelle oli ilmaantunut kaksi vaalean sinihiuksista... Poikaa? Vanhemman oloisen silmät olivat vaalean violetit ja nuoremmalla vaalean siniset. Vaatteet olivat valkoiset housut ja hiusten sävyiset, vaalean siniset paidat. Kaulassaan vanhempi poika kantoi kuu- ja nuorempi aurinko-amuletteja samalla, kun ensimmäisellä oli sirppipäinen keihäs kädessään ja jälkimmällä samiakin-muotoinen peili.
”Keitä olette ja miten pääsitte Kombioon(Ennustus)?” ”Yoimen?! Waruimen?!” Kaikki kääntyivät silmät suurina Rizuun! ”Ri-Rizu mitä?” Deri aloitti katsoen häntä sekavana. ”Rizu?” Vanhempi poika, Yoimen kysyi hekavana.
Jatkuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti