SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

SasoDei:Red Team vs. Dead Team.

Luku:10. Totuus Kinennista?!

-Akasunan talolla, Sasori ja muut.-

”Mutta meidän on löydettävä heidät! He eivät tiedä, mitä heillä on vastassaan ja...” ”Souma, rauhoitu!” Sasori komensi katsoen nuorenpaa veljeään. Souma ja Nobu olivat joutuneet, lievän hermoromahduksen partaalle Derin ja muiden kadottua. Kaikki olivat kokoontuneet, Akan huoneeseen samalla, kun Aka istui pöytänsä ääressä ja lajitteli lääkkeitä, sekä papereita.

”Rauhoitu? Rauhoitu?!” Nobu toisti, kääntyen Sasoriin. ”Miten tässä voi, muka rauhoittua?! Ei ole mitään järkeä, jättää tätä asiaa tähän...!” ”Ymmärrämme miltä teistä tuntuu, mutta yrittäisittekö rauhoittua?” Zarinagi pyysi, purren hammastaan ja pitäen silmiään kiinni. ”Mut-mutta...?!” ”Rauhoitu nyt, okei? Muistatko mitä sanoit itse, kauan sitten?!” Kurajaki melkein huusi, istuen Akan sängyllä Sasorin vieressä. ”Sanoit itse, että he ovat vahvoja ja ymmärtävät asemansa. Lisäksi...” ”He ovat silti vain lapsia!” Nobu huusi samalla, kun Aka murisi tarttuen Nobua käteen: ”Rauhoitu Nobu! Testistä ei tule mitään, jos et pysy paikallasi.” Aka mutisi vetäen Nobun hihan ylös, etsien suonen ja kääntyen pöydälleen etsien neulaa. Nobun silmät laajenivat, kun hän tajusi veljensä puuhan: ”He-hei hetkinen! Lopeta!! Mitä sinä...?!” Samassa Nobu yritti, kiskaista kätensä pois ja siirtyä, mutta Kurojaki ilmaantui pitämään kiinni pikkuveljestään. ”Sinä et mene minnekkään, ennen kuin verikoe on ohi!” Kurojaki sähisi, pakottaen Sasorin kanssa Nobun tuoliin, Akan viereen. ”Hei, näpit irti!” Nobu protestoi, mutta Aka ehti jo, pistää häntä neulalla ja saada verikoetta varten, ottamaansa koeputkeen verta. ”Hitto Nobu! Et voi olla näin lapsellinen...” Kurojaki murisi päästäen irti. ”Hi-hitto!” Nobu kirosi, painaen pumpulituppoa neulan kohtaan ja käännähti äkkiä Akaan.

Aka oli nyt laittanut, koeputken 27 muun, putken kanssa samaan telineeseen. Tämän tehtyään, Aka otti pipetin ja täytti ne vaaleanvihreällä nesteellä, jota oli pullossa pöydällä. Vuoronperään hän tiputti, kolme pisaraa vihreää nestettä kaikkiin, 28 koeputken sisään ja veren sekaan.

”Kohta se nähdään...” Hän sanoi, vilkaisten sivusilmällä Soumaa ja Nobua; ”Miten hyvin te kaksi olette muistaneet, hoitaa itseänne...” Kaksikon silmät laajenivat ja kumpikin kääntyi, nopeasti kohti ovea, mutta Zarinagi esti tämän. Aka sulki jokaisen putken ja alko sekoittaa sisältöä, heilutellen telinettä kädessään. Hetken kuluttua Aka lopetti ja katsoi hyytynyttä verta, toiselta puolelta mistä näki, alareunassa olevan digidaali-tulokset. ”...” Hetken Aka oli hiljaa, ennen kuin sulki silmänsä ja huokaisi syvään; ”Pitihän se arvata...” Hän mutisi, nojaten vasenta kättään vasten.

”No? Miltä näyttää??” Nodah kysyi, kiinnostuneena nosten katseensa Akaan. ”Ei ihme, että olette kumpikin noin hermona.” Aka sanoi avatessaan silmänsä ja laskien, telineen käsistään. Tämän jälkeen hän avasi, pöytälaatikkonsa vetäen siltä kaksi kansiota ja toisen koeputki telineen. Aka asetti telineet Souman ja Nobun eteen, omalle pöydälleen ja avasi kansiot katsoen niitä. Tarkastettuaan jotain, Aka käytännössä irvisti ja katsahti murhaavasti sivusilmällä pikkuveljiään ja käänsi telineet ja näytti muille tulokset.

Kaikkien huoneessa olijoiden silmät laajenvat, kun Nobun näytteissä veri oli tavallista tummempaa ja osassa näkyi, jopa mustaa?! Toisen telineen veressä, veri oli myös tavallista tummempaa ja myös, osittain mustaa. Ei kuitenkaan yhtä mustaa ja eikä yhtä paljoa. Kummamkin telineen veressä, oli osassa vihreän sävyä. ”Tälle pitänee löytyä, jokin äärimmäisen pätevä selitys? Teiltä kummaltakin?” Aka kysyi, selvästi murhaavasti. ”Mi-mitä helvettiä? Mitä te kaksi olette menneet tekemään?!” Sasori ja Kurojaki huusivat, yhteenääneen ja käännähtivät kaksosiin. [Huom! Souma ja Nobu ovat kaksoset!]”Souma, tässä on veri-tuloksesi, viimeisen kolmen viikon ajalta.” Aka sanoi työntäen laatikostaan ottamaansa, telinettä eteenpäin. ”Tulokset eivät paljoa ilahduta; Vain puolissa näkyy lääkeesi. Kun taas sinä, Nobu...” Aka käännähti Nobuun ja työnsi toista telinettä; ”Sinulla lääkkeet on otettu, vain muutaman kerran. Lisäksi seassa on, jo ''Mustaa Verta.''”

Kaksoset olivat muuttuneet, kalpeiksi ja Zarinagi oli tarttunut kumpaakin, kivuliaasti niskavilloista kiinni. ”Kai tajuatte...” Aka jatkoi, katsoen heitä edelleen. ”Että teidän kohtalonne, ''Mustan Veren-kantajina'' vaikuttaa, myös poikienne kohtaloon ja tulevaisuuteen?!”

-Samaan aikaan, Seishin Sekaissa.-

”Enkö minä voisi, sitten ryhtyä Blue Rosen, uudeksi jinchuurikiksi?”

Deri ja muut tuijottivat, kun Rizun näytti päättäväiseltä ja katsoi heihin. Katsuyo ja Hikari olivat kääntyneet häneen ja vilkaisivat toisiaan sivusilmällä. ”Ri-Rizu... Mitä sinä?” Ryo aloitti epäuskoisena. ”En minäkään voi, vain odottaa. Olen jo nyt, liian heikko suojelemaan teitä muita. Ei minusta ole, nykyisilläni mihinkään... Ja” ”Ihailtava asenne, mutta...” Hikarin puhe vaimensi Rizun ja kaikki käännähtivät häneen. ”Vaikka voimistuisitkin, se ei tarkoita, että hallitsisit voimat. Ja vaikka hallitsisitkin...” Katsuyo keskeytti, samassa Hikarin; ”Tästä huolimatta riskit ovat suuret; Sillä, jos Blue Rose-voima ei hyväksy sinua Rizu, uudeksi isännäkseen voima tappaisi sinut...” ”Tiedän sen!” Rizu keskeytti, jolloin Katsuyo nosti muka yllättyneenä kulmiaan. ”Kyllä minä, tiedän sen... Voima ei hyväksy ketä tahansa kantajakseen, vaikka tuntisi tämän. Ei vaikka olemme, jo tavanneet aijemmin!”

”Tavanneet aijemmin?” Deri toisti, epäuskoisena. Rizun nyökkäsi, silmät kiinni ja aloitti; ”Silloin, 9-vuotta sitten... Kun Otiar tappoi minut, päädyin aluksi tänne ja täältä toisaalle... En itsekkään tiedä, mikä paikka se oli, mutta...” Rizun avasi silmänsä, katse lattiassa; ”Tapasin, heidät kaikki tuolloin. Lisäksi Blue Rose ei ole, kuten Daichilla naispuolinen hahmo. Ei pelkästään, on myös Blue Ron!”

”Mut-mutta et silti voi...!” Ryo aloitti, hätääntyen nyt; ”En... En halua, että kuolet uudelleen... Nähdä sinua kuolleena, kuten 9-vuotta sitten ollessamme 6-vuotiaita....” Teini kuiskasi, laskiessaan katseensa. Rizu katsoi serkkuaan epäröiden, laski katsettaan ja yritti miettiä, jotain sanottavaa.

”Oletko varma Rizu...?” Hikari kysyi, noustessaan ylös, Katsuyon kanssa. Rizu kääntyi heihin ja nyökkäsi päättäväisesti. ”Älkää te muut, puuttuko...” Katsuyo sanoi vilkaisten heihin.

Migi siirtyi Rizun luo, kädessä tikari. Rizu ojensi kätensä ja ennen kuin muut tiesivät, mitä oli tapahtumassa, Rizun kämmentä leikattiin ja hän sähisi. Rizu käänsi kämmenensä ympäri ja antoi veren valua. Samassa Katsuyo ja Hikari alkoivat laulaa, jotain mitä Deri ei ymmärtänyt. Rizu näytti vielä rauhalliselta, vaikka hänen auransa tuli kirkkaana näkyviin ja hänen silmänsä alkoivat muuttua safiireiksi. Muut katselivat kauhuissaan, kun Rizun auransa kietoutui pojan ympärille. Deri katseli kauhuissaan, koska Rizun aura alkoi jättää pojan ja sininen aura, ilmaantui tilalle.
Pian huone oli täynnä kirkasta valoa. Rizun aura oli paloi kirkkaampana ja suurempana, kuin koskaan ennen. Samassa Deri ja muut kuulivat vieraita ääniä, jotka alkoivat laulaa, samalla tuntematomalla kielellä ja silloin he huomasivat hehkuvan portin katossa, joka ei ollut huoneessa ennen. Se oli auki ja mitä näytti, kuin ruusuköynnös ilmaantuisi ulos, hohtavana. Käynnös ilmaantui Rizun luo, joka ei näyttänyt näkevän sitä. Deri ja muut katsoivat ylös kattoon, nähden ruusu kuvioinnin ja sinisen valon. Deri nielaisi ja katsoi takaisin Rizuun. Heti kun hän teki niin, hän näki että; Erittäin hitaasti 15-vuotias nousi ilmaan.

Pian Rizun aura, alkoi jättää hänet ja aurat vaihtuivat samassa. Derin ja muiden katsellessa, Rizun aura hitaasti alkoi jättää hänet ja samassa...

Yhtäkkiä, varoittamatta sininen valo välähti osuen poikaan ja Rizu avasi suunsa, huutaen tuskasta. Derin ja muiden silmät laajenivat; ”Ri-Rizuu?!” Ryo huusi ja lähti samassa, juoksemaan nyt hohtavaa poikaa päin. Samassa Jishin, kuitenkin tarttui häneen takaapäin. ”Ryo älä! Älä häiritse heitä nyt!” Jishin huudahti, vetäen pojan takaisin ja muiden luo. ”Mu-mutta...?!” Ryo aloitti kääntyen Rizuun.

Kääntyessään Rizuun kaikki näkivät, auran sinetöityvän pojan ruumiiseen ja samassa valo ja aurat katosivat. Äänet hiljenivät ja Rizu sulki silmänsä huohottaen ja hikisenä, näyttäen tippuvan ilmasta. ”E-ei perhana!” Seikatsu huudahti, juosten samassa Rizun alapuolelle ja samassa Rizu jo putosi vanhemman pojan syliin, ilmasta. Seikatsu laski pojan samalla, kun muut ryntäsivät kaksikon luo. ”Rizu? Rizu?!” Deri huusi ja katsahti Rizun kasvoja. Poika makasi, Seikatsun sylisssä tajuttomana ja pojan vasemman silmän yläpuolella ja sivulla... Oli sininen ruusu-sinetti?!

”Hän tuskin herää hetkeen...” Hikari sanoi, väsyneenä ja istui tasoittaen hengitystään. ”O-onnistuiko... se?” Jakkaru kysyi ja katsoi Hikariin ja Katsuyoon. Kumpikin nyökkäsi ja Deri tunsi samassa, olonsa huomattavasti huojentuneemmaksi. ”Hyvä...” Hän kuiskasi ja hymyili hieman, katsellessaan Rizun kasvoja. Seikatsu nosti pojan syliinsä ja siirtyi, edelleen tajuttomien ja aurojen vallassa olevien Densetsun ja Araiguman luo. Teini laski Rizun, kaksikon viereen sängylle ja veti peiton pojan yli, istuen sängyn reunalle. ”No?” Hän kysyi ja kääntyi muihin. ”Mitä seuraavaksi?”

-Shinogumi, Gekido&Osore.-

Gekidon nenä ja korvat nytkähtivät ja korppi pysähtyi samassa, kaksikon hyppiessä puiden oksilla ja seuraten erillaisia chakroja. ”Hmm? Mikä hätänä...?” Osore kysyi samalla, kun pysähtyi itse. Hän kääntyi Gekidoon, joka oli sulkenut silmänsä ja rypisti otsaansa. ”... Kutsuu Amethystia...” Gekido mutisi, rypistäen otsaansa enemmän ja laski päätään hieman, jolloin pojan otsaan ilmaantui violettia valoa hohtava silmä-sinetti. ”Jokin kutsuu, Amethyst Eyes-Jinchuurikia... Tämän ja Tuonpuoleisen rajalla...” Osore katsoi vanhempaa poikaa, ilmeettömänä ja sulki sitten omat silmänsä. Avatessaan jäiset silmät olivat taas kultaiset. ”Se on lähellä...” Valko hiuksinen poika, kuiskasi katsahdettuaan ympärilleen.

Gekido nykkäsi ääneti ja katosi samassa, ilmestyen yhden suurimman talon katolle ja tähyili kaupungille. Osore ilmaantui vain hetkeä myöhemmin, hänen oikealle puolelleen ja katsoi häneen sivusilmällä, kummankin levätessä toisella polvellaan. ”...” Nuorempi katsoi häntä, sanomatta aluksi mitään, kunnes...

”...Älä käytä, vasenpaa silmääsi enenpää... Et muutoin, kestä enään kauan tuossa kunnossa...” Osore kuiskasi, varoittavana ja yllättäen hieman huolissaan. Gekido ei vastannut, mutta hymähti hieman; ”Olen kunnossa... Pidä enemmän huolta, omasta kehostasi. Et sinäkään kaikkea kestä...” ”Mutta...” Osore rypisti, huolestuneena otsaansa katsellessaan korppia. ”Et ole enään...” ”Riittää jo, Osore. Olen kunnossa, sinun ei tarvitse minusta huolehtia... Tilanne ei ole enään sama, kuin 7-vuotta sitten...” Gekido keskeytti ja hänen äänensä oli tummempi, itsevarmempi ja vaarallisempi. Osore katsoi häntä, hieman hätkähtäen ja hänen silmänsä olivat laajenneet vähän. ”... Ei siitäkään ole, kuin 7-vuotta...” Nuorempi poika kuiskasi, laskien katseensa. Gekido kääntyi nyt häneen. ”...Seitsemän vuotta sillä, seitsemän vuotta vapaana...” Gekido katsoi poikaa ja käänsi sitten katseensa yötaivalle; ”Puolet ja puolet... Vapaudella on aina hintansa... Meidän tosin oli parempi, kuin lukuisilla muilla...” Hän sanoi hiljaa, tuulen puhaltaessa mustat hiukset, vasemman silmän päältä ja paljasti samalla vanhan, polttomerkin silmä päältä. Avasessaan silmänsä, hän paljasti samasta silmästä Sharinganin...

Osore nosti päätään ja katsoi vanhempaa poikaa; ”...Nii-san...” Osore sanoi hiljaa, katsoen vanhempaa poikaa. Gekido nousi samassa seisomaan ja kääntyi, taivaalla hohtavasta kuusta Osoreen. ”Mennään...” Hän sanoi, kääntäen katseensa kaupunkiin; ”... Mennään, veli...” Osore katsoi ylös häneen ja nousi myös, nyökäten Gekiodolle; ”Kyllä, Nii-san...” Gekido hymähti samalla, kun kummankin pojan huulilla, vilahti jonkinlainen pieni hymyn tapainen. Samassa kaksikko katosi, yöhön...

-Seishin Sekaissa.-

”Kertokaa meille Shinogumista. Kaikki, se auttaa meitä suojelemaan Tengaa!” Deri sanoi katsellen Hikaria, joka näytti miettivän. ”Se on ainakin varmaa, että jokainen Shinogumin jäsen on vahva ja lahjakas...” Katsuyo sanoi kauenpaa, katsellen ulkona riuhuvaa myrskyä. Hikari nyökkäsi, Katsuyon sanoille ja aloitti: ”''Shinogumi'' on Shuran perustama tiimi, jonka päämärä ei tarkasti tiedetä. Jokainen omasta syystään, toimii Shuran käskyjen mukaisesti, pääosin pareittain ja ovat ottaneet tehtäväkseen etsiä, Mirairikun kruununprinssin, Tengan. Heidän mukaansa, Tenga on heidän maansa, Kakorikun ''Menneisyyden Maan'' kadonnut kruununperillinen. Kakoriku on täydellinen vastakohta, Tengan ja Tegirun valtakunnalle Mirairikulle. Shinogumi on Seimeikeiretsulle täydellinen, vastakohtainen tiimi.” Deri ja muut tuijottivat Hikari, osa yllättyneinä ja osa ymmärtäväisenä.

”Shura on oppilaineen etsinyt, kadonnutta kruununprissiä Kineniä jo, viimeiset 180-vuotta. Yksi heidän, ikävuotensa vastaa 10-vuotta Maassa. Heidän edeltäjänsä, etsivät myös perillistä. Todisteet siitä, että Tenga on Mirairikun lisäksi, myös Kakorikun kruununprinssi on myös löydetty: Perillisen kuuluisi, kantaa kaulassaan hopeista, ryöreää riipusta. Riipus ei, suostu erkanemaan kantajastaan ja kieltäytyy, muista henkilöistä. ''Tarujen ja legendojen Prinssillä, Mustan veren-kantaja Kinennellä'' on myös, oikeassa kädessään, musta liekki tatuointi... Aivan kuten, Tengalla...” Migi sanoi hieman hermostuneena ja otsa rypyssä.

”Kuka tämä ''Tarujen ja legendojen Prinssi, Kinen'' on?” Terry kysyi arasti. ”No, on varmasti parasta selittää kaikki aivan alusta...” Hikari sanoi ja vilkaisi Katsuyoon.

”Te tiedätte 8-Aurein legendan, joka teille kerrottiin, saavuttuanne tänne ensimmäistä kertaa. Eli; Hadeksella oli kaksi poikaa, vanhempi ei hyväksynyt, että nuorempi peri vallan. Tämän seurauksena syntyi... Katsun ja Akasunan klaanit. Aureit ovat Shandowin, pimeän varjon kahdeksan osaa.” Hikari lopetti ja vilkaisi taas Katsuyoa ja tämän jälkeen, antoi Migiin puhua; ”Jotta pimeät voimat eivät, ottaisi kaikkea haltuunsa, ne on jouduttu erottamaan. Voimat erotettiin, kahdeksaksi eri voimaksi. Vain silloin, kun kaikki kahdeksan voimaa, yhdistettäisiin saataisiin Shandow hereille. Mutta... Se ei jäänyt siihen...” ”Jotta voimia ei yhdistettäisi, ne jaettiin itse vielä kolmeen osaan; Ensimmäisestä osasta tuli valoisampi. Se ei halua kokoontua, yhdistyä ja luoda pahuutta. Toinen taas pyrkii, päinvastaiseen. Toisin sanoen herättämään pahuuden. Viimeinen, kolmas on puolueeton ja vain aika näyttää, kumman puolen viimeinen valitsee; Hyvän vaiko pahan...” Kaikkien katseet kääntyivät Katsuyoon, joka oli keskeyttänyt Migin. ”Nämä voimat erotti Nuorempi veli, toisin sanoen Hikari...” ”Ja samoin sinä, Katsuyo!” Hikari sanoi. ”Olet itse Hikarinoni, valoin ruumiillistuma ja minun, Pikkuveljen ruumiillistuma. Shura on taas osittain Kagenonin, mutta vain ruumillistuma. Ei voimallinen.”

”Kun voimat erotettiin, jäi jäljelle vielä pieni määrä. Voimien erottaminen ei ollut, kuitenkaan ilmaista. Se vaati kovan hinnan ja uhrauksen... Vastineeksi pimeiden voimien erottamisesta, tehtävä ja tekniikka vaativat, Nuoremman veljen sielun.” Migi sanoi. ”Juuri ennen sielunsa antamista, Hikari, ei siis tämä meidän...” Hän nyökkäsi Hikariin; ”Yhdisti viimeiset voimat, yhdessä pienen osan omien voimiensa kanssa... Haadesin kolmanteen ja nuorinpaan poikaan, Kinenniin!” Derin ja muiden silmät laajenivat; ”Mi-mitä?! Eivätkö ''Isoveli ja Pikkuveli'' olleet Hadesin ainoat pojat?!” Rara huusi, kääntyen Hikariin ja Katsuyoon. ”Ei... Vain harva tiesi, että veljeksiä oli kolme. Ennen kuolemaansa, Pikkuveli sinetöi osan omista voimistaan ja jäljelle jääneet voimat, kaikista nuorimpaan veljeen.” Katsuyo sanoi. ”Toisin sanoen; Kinen on kakkien teidän ''Aurei-Jinchuurikien'', yhdistävä Kagenoni. Kagenoniksi Kinen tuli, kun kaikki voimat sinetöiniin, osittain hänen ruumiiseensa ja koska sinetin loi Pikkuveli, hän on myös Hikarinoni. Kinennillä on siis sinetin takia, myös pikkuveljen voimia.” Kaikki huoneessa olijat, tuijottivat osaamatta sanoa sanaakaan. Tenga oli alkanut täristä ja oli nostanut, pyöreään tiimalasi-kaulakoruaan ja katseli sitä. ”... Ja sinetti on liekkki-sinetti ja tämä...” Hän kuiskasi hiljaa. Tegiru kääntyi veljeensä, huolestuneena ja veti hänet lähemmäksi rintaansa. ”Mutta...!” Hikari aloitti, kaikki kääntyivät; ”Teillä on taastusti lisää kysyttävää ''Mustasta Verestä?” Kaikki nyökkäsivät. ”No, itse Paholaisen muistot kertovat teille, haluamanne vastaukset...” Derin ja muiden silmät laajenivat ja kaikki kääntyivät Deriin. ”Mi-minun?!” Hän toisti paniikissa, mutta Katsuyo pudisti päätään; ”Ei, vaan isäsi! Onnea matkaan!” Hän sanoi ja sanat sanottuaan, kirkas portti ilmaantui muistoon. Tienien silmät laajenivat samalla, kun portti avautui ja ilmavirtaus vetäisi heidät sisäänsä! ”Onnea matkaan.. Deri ja te kaikki muut... Onnea matkaan...” Jatkuu!