SasoDei:Red Team vs. Dead Team.
Luku:3. Matka, kokous paikalle.
-Zeuroihissa.
Deri istui, yksinään Ryon huoneessa, ikkunalaudalla ja katseli ulos. Hän oli jo, pienenä toivonut, pääsevänsä Maahan. Mutta ei ollut, koskaan aikaisemmin päässyt, isänsä mukaan. Deri rypisti otsaansa, mietteliäänä: Daisuke oli päässyt, vanhimpana veljeksistä, kaikista useimmiten mukaan. Sasori ei ollut, kertonut perusteita sille, miksei edes Takeru pääsyt mukaan. Huokaisten punapää heitti, katseensa ylös ja tuijotti kattoa. Oli kulunut, päivä siitä, kun he kuulivat pääsevänsä Maahan. Matkassa oli niin, positiivisia kuin negatiivisia puolia: Ensinnäkin, oli tietenkin kiinnostavaa päästä, tutustumaan muihinkin Akasuniin. Sasori, joka ei mieluiten, puhunut aiheesta. Hän ei suostunut, kaikkiin kysymyksiin vastaamaan suoraan. Nodah toisaalta, oli vastannut miltein kaikkiin. Sitä, kauanko he aikoivat olla Maassa, ei toistaiseksi kukaan tiennyt. He kuulivat, että paikalle kokoontuisi, lukemattomia heidän ikäisiään Akasunia. Miehiä ja naisia, heitä nuorempia ja vanhempia. Yksi huonopuoli, ainakin löytyi: Sasori kertoi heille, etteivät heidän äitinsä tai Ryon äiti, tulisivat mukaan. Derin ei olisi, halunnut lähteä matkalle ilman äitiään. Toisaalta, Deidara ei ollut Akasuna, kuten he. Hän jäisi, huolehtimaan Deistyn kanssa, Zeuroihista ja Manalasta.
Ryo ilmaantui, tyhjästä huoneeseen ja katsoi Deria, huolissaan. ”Kaipaat heitä...?” Ryo kysyi vaimeasti ja siirtyi, istumaan lattialle. Teini nojasi seinään, ikkunalaudan alla ja katsoi ylös, Deriin. Deri nyökkäsi, hieman surullisena. Hänellä oli siihen, hyvä syy ja hän ymmärsi, mitä Ryo tarkoitti: Siirtyessään, ensimmäistä kertaa Zeuroihin, he olivat olleet poissa 3-vuotta, Manalan aikaan verrattuna. Tänä aikana, miltein kaikki New Akatsukin jäsenet, olivat hajaantuneet. Deri ei tiennyt, kuin Hayaton, Dian ja Tayon olinpaikan. Muista hän ei, enään tiennyt mitään. Ainoa asia, jonka hän tiesi oli se, että he olivat jo lähteneet omille teilleen. He eivät olleet, pitäneet mitään yhteyttä häneen. Deri oli, hieman masentunut, kuultuan tämän Hayatolta. Toisaalta, Ryo oli jatkuvasti hänen seurassaan... Deri mietti, miksei ollut tavannut, yhtäkään Ryon ystävää. Tietenkin, Texraan lukuunottamatta. Hän oli tutustunut, Texraan nyt jo paremmin: Hänelle ja muille selvisi, että Texra oli puoliverinen vampyyri. Deri oli kysynyt, uteliaana myös Trixsistä, mutta Texra ei halunnut, puhua siskostaan. Ryolta hän oli, kuullut Trixsin kuolleen jo varhain. ”Hmm? Deri, kuulitko?” Ryon ääni kysyi. Deri hätkähti ja katsahti alas, Ryoa. ”Ai, anteeksi. Voitko toistaa?” Toinen punapää, katsoi häntä ja huokaisi. ”Kysyin, onko sinulla serkkuja?” Ryo sanoi ja katsoi poikaa. Deri räpytteli: ”Ööh... Joo, on.” Hän vastasi ja tuijotti. ”Taiyo tietenkin, mutta myös Dia, Akiko ja Kaori...” ”Hääh? Kuka on Dia?” Ryo kysyi, uteliaana. ”Tai Akiko ja Kaori?” Deri vain katsoi häneen. ”Sekkujani.” Hän vastasi. ”Dia on, äidin siskontytär. Akiko ja Kaori ovat... Öh, tuota...” Deri hiljeni, tuijottaen, otsa rypyssä jalkoihinsa ja mietti. ”Niin...?” Ryo johdatteli, katsoen häntä, edelleen. ”... En, itse asiassa tiedä...” Deri mutisi, mietteliäänä. Ja tosiaan! Jos hän alkoi, oikeasti miettiä, hän ei ollut tavannut... Akikon ja Kaorin vanhempia, koskaan. Hän ei, tiennyt heistä paljoa...
”Pojat! On aika lähteä!!” Kumpikin kääntyi ovelle, nähden Raichin. Teinillä oli, tavalliset ihmisten vaatteet. Koristellut vaatteet, olivat poissa ja tilalla oli aivan tavalliset. Kumpikin nuorempi, poika nyökkäsi ja he nousivat. ”Ketkä kaikki, oikein tulevat mukaan?” Ryo kysyi, kun he astuivat huoneesta käytävälle ja lähtivät kävelemään kirjastoon. ”Ainakin, me... Aikuisista isä, Seiru ja Sasori.” Richi, joka juuri ilmaantui, sanoi. ”Myös meidän isämme, tulee mukaan!” Jakkaru ilmoitti, Derin takaa. ”Jakka, kiltti...” Raichi mutisi ja kääntyi ympäri, katsoen serkkuaan. ”Älä ilmesty, noin yllättäen. Okei?!” Jakkaru vain, virnisti ja lähti seuraamaan heitä.
-Noin, 10. minuutin jälkeen.-
”Mikä, teillä oikein kesti?” Shin kysyi vihaisena, kääntyessään katsomaan poikia. Shin oli Daisuke vastapäätä ja Rizu tuijotteli ulos. Terya istui sohvalla, näytti vaipuneen ajatuksiinsa samalla, kun Terry... Taas yksinkertaisesti, ei ollut huoneessa. Kaikki muut olivat, siellä sun täällä. Deri kiinnitti huomionsa, yhteen asiaan: Huoneessa olivat kaikki, Takerua, Seikatsua tai Araigumaa, mukaan laskematta... Raichi ei sanonut mitään ja siirty Daisuken luo, mutta Richi murisi: ”Se johtui, näistä kahdesta myöhästeliästä!” Teini mutisi, osoittaen sormellaan, kahta nuorta punapäätä. Hän sähisi, kävellen Shinin ohi ja mulkoillen poikaa. Shin antoi vaarallisen katseen ja murinan, kun Seikatsu ilmaantui. ”Lopeta, Nii-san!” Deri ja Ryo katsoivat, Seikatsua nähden pojan takana, kaksi tuttua kasvoa: Tsubomi ja Hana tuijottivat, Seikatsun vierestä toista veljeään. Deri nosti kulmiaan, hieman yllättyneenä ja tuijotti kaksikkoa: Viimeksi, nähtyään kaksikon, ''Seishin Sekaissa'' Henkimaassa, lapset olivat nuoremman näköisiä. Ruskea hiuksinen, tyttö katsoi Deria ja Ryoa ohimennen. Hanan silmät hohtivat, eloisammin ja kirkkaammin. Hänen hiuksensa olivat, leikattut lyhyemmiksi ja sidottu kahdelle nutturalle, pään kummallekkin puolelle. Hana seisoi, Seikatsun oikella puolella ja hänen takanaan oli Tsubomi. Tsubomin, kasvojen pullea muoti, oli kadonnut. Pojan hiukset olivat pidemmät ja kasvot ilmeettömät. Tsubomi ei edes, katsonut muita. Poika katsoi Shinia, joka pyöräytti silmiään. ”Hmm? Tsubomi, Hana?!” Ryo kysyi katsoen kaksikkoa. Kumpikin ruskea hiuksinen, katsoi heihin nyt. ”Hmm?” Tsubomi kallisti päätään hieman, katosoessaan heitä. ”Muistan sinut...” Hän sanoi, kun poika kääntyi ja katsoi Deria. ”Olit Sekaissa... Kauan sitten...” Deri nyökkäsi, hämmästyneenä. ”Kyl-... Kyllä.” Hän vastasi, katsellessaan heitä. ”Miten niin, kauan sitten?” Ryo kysyi ja katsoi nyt Seikatsua. ”Aika-ero...” Seikatsu totesi, pudistaen päätään. ”Aaah...” Ryo mutisi, hajamielisenä ja katsoi lapsia uudelleen. ”Nhh... Eikö teitä, pitänyt olla kolme?” Jakkaru oli, kääntynyt heihin ja katsonut lapsia. Hana ja Tsubomi, rypistivät otsaansa. ”?? Miten niin??” Poika kysyi, hämmästyneenä. Derin ja muiden silmät laajenivat. ”Mutta, mutta...?!” Deri aloitti, kääntyen lapsista nyt Seikatsuun. ”Entä, Hanabira...?” ”Tuollaha, hän on!” Hana sanoi ja osoitti peukalollaan, jonnekkin taakseen. ”Hana, lopeta osoittelu!” Seikatsu sähisi ja katsahti, nuorempaa sisartaan. Deri katsoi, Hanan osoittamaan suuntaan ja näki, jotain. Hanabira, kolmikon keskimmäinen sisar, istui nurkassa ja piti, kiinni hoisesta keihäästä. Pojan hiukset olivat, kerätty ylös ja kiinnitetty hius-soljella, takaraivoon. Hanabiran katse oli nauliintunut, maahan ja poika nojasi käteensä. ”No niin.” Seikatsun ääni sanoi ja Deri katsahti häneen. ”Ennen kuin lähdemme, käyn saattamassa nämä kolme, hiiviskelijää takaisin...” Seikatsu puhe muuttui, lopussa pieneksi murinaksi ja teini katsoi kolmikkoa. Ryo nosti kulmiaan: ”Hiiviskelijät?” Hän toisti. Seikatsu nyökkäsi. ”He yrittivät, seurata meitä salaa.” Shin vastasi, vihainen ilme kasvoillaan. Deri katsoi ympärilleen. ”Missä Ken on?” Deri kysyi, katsoen Seikatsua uudelleen ja saanen tältä, hieman yllättyneen ilmeen. ”Ken on, hoitamassa, joitakin virkatehtäviä.” Deri ja Ryo nostivat kulmiaan yllättyneinä. ”Virkatehtävää?” Deri toisti. ”Kyllä.” Shin mutisi. ”Ken otti, johdon meidän ajassamme...” Seikatsu keskeytti ja mietti hetken. ”Hmm... Noin 2-vuotta sitten.” Teini puuskahti samalla, kun avasi portin ja kääntyi siihen. ”Tulkaa!” Hän sanoi, katsoen vielä muihin. ”Jos tulette, tapaatte hänet!” Samassa Deri, Ryo ja muut katosivat.
-Seikatsun ja Shinin, kotimaassa.-
”Ah!” Deri ja Ryo lennättivät silmänsä auki. He seisoivat suuressa, hopeanvaaleassa huoneessa.”Mis-... Missä me...?!” Ryo aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytyi. Pojan silmät laajenivat eteenpäin. Muiden silmät, laajenivat myös: Ken istui prinssin kruunu päässään, keskellä huonetta pöydän ääressä. Poika näytti lukevan, jotain mikä vaikutti olevan, vahvasti kartta. Kolmosten ottaessa, muutaman askeleen, Ken kohotti katseensa kartasta ja katsahti suoraan Seikatsua. ”?? Nii-san??” Nuori, korppitukka kysyi ja nosti kulmiaan. ”Mitä sinä täällä teet? Eikö teidän pitänyt, jäädä Zeuroihin ja sieltä mennä Maahan?” Samassa Kenin katse osui, Deriin ja Ryon. Pojan silmät laajenivat, hieman. ”Mi-... Mitä...?!” ”Kolmoset jäävät tänne, kanssasi Ken!” Seikatsu sanoi katsoen Tsubomia, Hanabiraa ja Hanaa, jotka katosivat tuulen puuskassa. Ken rypisti otsaansa, kääntäessään katseensa takaisi karttaansa. ”En välitä...” Poika mutisi ja katsoi heitä, vielä nopeasti. Seikatsu nyökkäsi, katsoen veljeään ja sitten muihin. ”Lähdetään!”
-Zeuroihissa.-
”Valmista?” Nodah kysyi, kääntyen teineihin. Kaikki nyökkäsivät ja katsoivat aikuia. Deri seisoi Ryon ja Teryan, välissä. Teryan, vasemmalla puolella oli Terry. Poika tärisi hieman ja näytti tavallista aremmalta. Deri kääntyi Terryyn, hieman huolissaan. ”Terry?” Hän kysyi, katsoen poikaa. ”Terry, hei. Oletko kunnossa? Näytät kalpealta.” Terya kääntyi myös, Terryyn, joka hätkähti hieman. Terry katsahti heihin ja nyökkäsi nopeasti. ”Jo-...Joo.” Hän mutisi ja laski katseensa. ”Sasori, Nodah, Seiru!” Sasori ja muut kääntyivä Kurosunaan, joka oli avannut portin ja ilmaantunut. ”Valmistelu on suoritettu!” Kurosuna sanoi, hymyillen ja avasi uuden portin. ”Selvä!” Sasori kääntyi, vielä muihin ja katsoi teinejä vuoron perään. ”Menemme nyt.” Hän sanoi. ”Älkää eksykö ja kun, pääsemme paikanpäälle, esittelemme teidät mulille.” Kaikki nyökkäsivät, astuessaan lähemmäksi. ”Hyvää matkaa Danna, pojat ja kaikki muut. Hmm.” Huoneessa olijat kääntyivät, nähden Deidaran ja Deistyn seisovan ovella, hymyillen. ”Pidäkkin huoli, heistä Nodah...” Deisty sanoi, katsoen Nodahiin. Mies nyökkäsi. ”Pidän...” Tämän jäkeen he kääntyivät. ”Tarttukaa, toisianne käsistä!” Seiru neuvoi, katsoen teinejä. Akasuna antoivat, käsiään toisilleen ja tarttuivat, muiden käsiin. Ryo ja Terya ojensivat, Derille kätensä. Hän tarttui heidät käsiinsä, varautumatta mitä irmuisempaan tornadoon ja tunsivat uppoavansa. He upposivat, kun maan alle ja paniikki iski.
Samassa, kun he pääsivät pintaan, tornado oli poissa. Kaikki katsoivat eteensä ja näin he olivat kadulla, Maassa keskellä yötä. Deri tarttui hänen rintaansa, yrittäen selvittää, miksi hengitys sattui niin paljon. Sasori huokasi ja taputteli pokaansa selkään, saaden hänet haukkomaan ilmaa ja henkeä. ”Sinun täytyy hengittää täällä, Deri.” Myös muut, huohottivat kovasti ja katsoivat missä hän olivat ja mitä heillä oli yllään. He olivat kadulla. Katu oli paljon, erillaisempi kuin Manalan tai Zeuroihin kadut ja ... mitä heillä oli päällään? Teineillä oli, joko sortsit tai pitkät housut. Pitkähihainen tai huppari. Väreiltään, vaatteet olivat mustat, harmaat, punaiset tai ruskeat.
Samassa Deri tunsi, putoavansa polvilleen ja huotti kivusta. Ryo, Terya, Terry ja Jakkaru putosi heti, hänen jälkeensä. Araiguma huojui, samoin Rizu, mutta Seiru tarttui Rizuun ja Kurosunan Araigumaan. ”Rauhoittukaa...” Nodah sanoi, auttaessaan, Sasorin kanssa poikia. ”Älkää, heti rasittako itseänne. Se ei ole, kovin viisast-...” Samassa, raivoisa huuto keskeytti Kurosunan.
Kaikki käännähtivät ja heidän silmänsä laajenivat: Suoraan ryhmän edessä, suuren kaksikerroksisen talon pihalla oli, kaksi hahmoa. Kaksikko, taisteli päivän selvästi, toisiaan vastaan. Kumpikin hahmoista oli, suurinpiirtein Derin ja Ryon pituisia. Heitä ei, näkynyt pimeyden vuoksi selvänä. ”Shhää!” Samassa, vasemman puoleinen hahmo, hyökkäsi. Akasunat ottivat askeleen eteen. Samassa, heidän silmiensä eteen osui, kaksi poikaa. Nuoremman näköisellä pojalla oli lyhyt, punamustat hiukset. Silmät hehkuivat punaisina ja kynnet, sekä hampaat olivat kasvaneet. Heidän tuijottaessa, vastakkainen, oranssimusta hiuksinen poika sähisi ja puolustautui. Punamusta hiuksinen poika, vetäisi keihään selästä ja oli juuri iskemässä, keihään vanhempaan. Sasorin, Nodahin, Seirun ja Kurosunan silmät laajenivat. Yhtäkkiä, voimakas tuulen puuska puhalsi, tornaadonlailla. Sasori ilmaantui, Nodahin kanssa pitämään kiinni, nuoremmasta pojasta. Seiru ja ja Kurosuna pitivät kiinni vanhemmasta. ”Mi-... Mitä ihmettä?!” Daisuke aloitti, tuijottaen isäänsä ja muita. ”Deirasu! Rara! Lopettakaa, heti!” Kaikki käännähtivät, nähden kahden miehen juoksevan heitä päin. Sasori tunsi, sydämmensä hyppäävän: Kummankin miehen juostessa, katulampun alle, he näkivät miksi. ”Rara, ei! Lopeta tämä heti! Et voi, vain hyökätä ja...!” Ensimmäisellä miehellä oli, mustat hiukset. Latvoista hiukset, olivat verenpunaiset. Takimmaisella, hiukset olivat verenpunaiset ja latvat mustat. Kumpikin mies, pysähtyi, niille siolleen tuijottamaan Akasunia. Eniten, Sasoria. Kaksikon silmät laajenivat, samoin Derin ja muiden: Miehet muistuttivat Sasoria! Hiuksissa oli tosin mustaaa, mutta silmät... Ne olivat, myös suklaan ruskeat.
”Sa-... Sasori?” Vanhempi, musta hiuksinen, mies kysyi. ”Ni-... Nii-san?” Jälkimmäinen kysyi. Kaikki käännähtivät Sasoriin. Sasorin kasvoista, olivat värit paienneet ja hän tuijotti kaksikkoa. ”Kurojaki, Nii-san?(Isoveli)” Hän kysyi, epäröiden. ”Aka, Otoutou?(Pikkuveli)” Kurojaki ja Aka pysähtyivät, samoin muut. Deri tuijotti: Hänen isänsä oli kutsunut, punapäätä ja korppia, veljikseen?! Mutta, hänellä oli vain, yksi veli. Pikkuveli! Mitä helvettiä?! Mitä helvettiä, ole meneillään?!!
”Sshää!” Samassa nuori, punamusta hiuksinen poika, kiemurteli ja yritti irtaantua. Aka ilmaantui nyt, pitämään pojasta kiinni. ”Deirasu, rauhoitu!” Aka huusi, tarttuen poikaan ja pakottaen tämän maahan makulle. ”Shäääh!” Teini sähisi uhkaavasti, riuhtoessaan itseään irti ja yrittäen hyökätä toisen pojan kimppuun. Kurojaki taltutti nyt, toista poikaa ja murisi, pojan raapiessa häntä. ”Kkhh!” Kurojaki puri huultaan ja pakotti, Akan tavoin, pojan maahan. ”Khh! Rara, rauhoitu!” Kurojaki murisi, pojalle. ”Ei ole, mitään hätää! Rauhoitu!” Rara, sähisi, mutta alkoi rauhoittua. Deirasu, sensiaan näytti siltä, että pyörtyisi hetkenä minä hyvänsä. Samassa, pojan silmät alkoivat vaihtaa väriä. Punainen väri katosi ja muuttui, sen siaan siniseksi. Deirasun silmät lepattivat, ennen kuin, poika sulki ne ja ropahti maahan. Aka huokaisi syvään, nostaen tajuttoman pojan ylös. Raran silmien väri muutui, nyt ruskeaksi ja poika näytti rauhoittuneen. ”Rara, ei hätää...” Kurojaki sanoi hiljaa ja höllensi otettaan pojasta, vetäen tämän lähemmäksi. Rara räpyttili sokissa: ”...Sä?” Rara mutisi, nostaen katseensa Kurojakiin. ”I-...Isä?” Seiru ja Kurosuna, päästivät Raran ja astuivat sivuun. Sasori ja Nodah, päästivät Deirasun.
Deria huimasi, hänen päässään pyöri. Samassa kaikki hänen, ympärillään alkoi pyöriä ja muuttua. Värit, äänet ja hahmot alkoivat muuttua. Yhtäkkiä Deri alkoi, katsella ympärilleen. Hän tunsi huimausta, eikä kyennyt seisomaa tai kävelemään suoraan. Hän tunsi, olonsa aivan liian kuumaksi ja äärimmäisen rutikuivaksi. ”Deri? Deri ...!”
-Tuntematon.-
”Nnnhhg! Gnhh!” Deri räpytti ja avasi silmänsä. Poika tuijotti, ruskeaa kattoa ja voihki. Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen, pimeässä. Hän oli, tyystin viaraassa huoneessa ja makasi vuoteessa, peitto päällään. ”Mi-... Mitä?” Hän aloitti, kun hänen katseensa vaelteli, ympäriinsä. Hän oli selvästi makuuhuoneessa. Puinen vaatekaappi, arkku, rottinkilaatikoita, kirjoitus pöytä... Ja muutamia muita huonekaluja oli huoneessa. Heittä essään päätään, oven suuntaan, häneen katseensa osuin Ryon. Ryo nukkui, viereisessä vuoteessa ja näytti uupuneelta. Deri käänsi päätään, uudelleen ja näki nyt Teryan ja Terryn. Kumpikin nukkui, rauhallisen oloisena ja sikeästi.
Pieni kolahdus ja puhe saivat samassa, hänen huomionsa. Deri nousi ja lähti kävelemään hiljaa, kohti makuuhuoneen ovea. Poika raotti ovea, hieman astuen käytävään ja sulki oven perässään. Punapää kääntyi ovelta, takaisin olohuoneen suuntaan. Joku oli kotona. Hän näki, valon tulevan alakerrasta, keittiöstä. Hitaasti, Deri hiipi hiljaa portaita alas ja lähemmäksi keittiötä. Hän oli nyt, tarpeeksi lähellä nähdäkseen huoneeseen. ”... No? Entäpä, sitten Souma? Milloin hän ja pojat tulevat?” Sasorin ääni kysyi, hieman väsyneenä ja uteliaana. ”Huomenna.” Toinen ääni, vastasi. Yhtäkkiä Deri tunnisti äänen: Ääni kuului, Kurojakille. Miehelle, jota Sasori oli kutsunut, isoveljekseen. ”Emme kuitenkaa, tiedä tarkkaan, mihin aikaan he saapuvat.” Deri kuulu, isänsä huokaisevan: ”Deri, mikä hätänä? Tiedän, että olet siellä...” Deri nielaisi, astueassaan valoisaan keittiöön ja nähden isänsä ja muita. Sasori, Nodah, Seiru, Kuronusa ja Kurojokin. Lisäksi hän näki, myös toisen miehen. Toinen mies, taisi olla Aka... ”Deri, on myöhä. Mene nukkumaan, Ryon ja muiden luokse.” Nodah sanoi, kääntäen katseensa häneen. Deri rypisti otsaansa: ”Mut-... Mutta...?!” Hän aloitti, muut Sasori keskeytti hänet: ”Deri, ole kiltti ja tottele Nodahia. Puhumme aikaisemmasta, näkemästänne aamulla. Deri nyökkäsi, väsyneesti ja kääntyi, suunnaten askeleensa yläkertaa. Huoneeseen päästyään, hän hiipi hiljaa vuoteelleen, sulkien oven. Deri lysähti sängylleen, kämpie peiton alle ja painaen päänsä tyynyyn. Hänen päänsä oli täynä, monenlaisia kysymyksyi. Nopeasti, Deri vaipui uneen... Jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti