SasoDei:Red Team vs. Dead Team.
Luku:2. Paluu Zeuroihin.
-Aamulla.-
Aamulla, Deri heräsi hirveän väsyneenä ja mutisi noustessaan. Hän hieroi silmiään ja nousi, katsomaan yläsänkyyn, nähden Ryon nukkuvan edelleen. Vanhemman pojan hiukset, olivat täysin sekaisin ja peitto oli, osittain poissa. Deri kääntyi katsomaan, Daisukea. Yllätykseksi, hän näki vain, tyhjän vuoteen. Deri nosti kulmiaan: Minne, Daisuke oli mennyt? Paljonko kello oli? Samassa hän, katsahti ympärilleen. Hänen silmänsä laajenivat, kun tajusi olevansa, aivan liian tutussa paikassa: He olivat Zeuroihissa, Ryon huoneessa! ”Mi-... Mitä hittoa?” Hän aloitti, mutta Ryon ääni keskeytti. ”Hä? Mitä me täällä...?” Deri katsahti Ryoa, joka nousi juuri pystyyn ja pörrötti hiuksiaan. ”Ai, heräsitte?” Kumpikin punapää, katsahtivat Araigumaan ja Jakkaruun. Araiguma oli noussut, istumaan ja Jakkaru yritti, selvästi vielä nukkua. ”Nnhh... Olkaa hiljaa...!” Jakkaru mutisi, heittäen peiton päänsä yli. ”Miten me tänne, päädyimme?” Deri ja Ryo kysyivät, yhteenääneen Araigumalta. Korppi vain, kohautti olkiaan. ”Yöllä kai, kiitos aikuisten...” Hän vastasi, vilkaisten muita huoneessa nukkuvia. Ryo nyökkäsi samalla, kun Deri katsoi keitä huoneessa oli. Terya oli noussut myös, osittain ja Terry liikehti levottomana. Rizu nukkui sikeästi, mutta Texraa tai Daichia, ei näkynyt missään. Ei myöskään, Raichia, Richia tai Takerua. Seikatsu oli noussut, yhdessä Shinin kanssa. ”Missä muut ovat...?” Terya kysyi ja nousi kokonaan. Araiguma katsahti häneen. ”He ovat, varmaan jo syöneet...” Terya nyökkäsi, lyhyesti ja nousi katsomaan, Terrya, joka juuri avasi silmänsä. ”Jakka, hei!” Deri aloitti, katsoen Jakkarua. ”Herää, unikeko!” Jakkaru vain mutisi, mutta laski peittoa hiaman. ”En!” Hän valitti, vihaisena. ”Ei vielä! Viisi minuuttia! VAIN, viisi minuuttia!” Poika valitti. ”Nouse ylös, senkin laiskamato!” Vanhempi korppi käski. Jakkaru vain, pudisti päätään. ”Ei onnistu!” Araguma rypisti otsaansa, katsoessaan pikkuveljeään ja nousi seisomaan. Samassa, Araiguma tarttui, Jakkarun peittoon ja kiskaisi, sen pois pojan päältä. ”Aah! Hei, älä!” Jakkaru huusi ja muut purskahtivat nauruun, pojan lennähtäessä sängystä alas. Jakkaru laskeutui vatsalteen, tömähtäen, Derin sänkyä vastapäätä. ”Aauuh....” Jakkaru valitti, hieroen otsaansa ja nosti katseensa, katsoen suoraan Derin ja Ryon virnistystä. ”Huomenta, Jakka!” Ryo virnisti ja katsoi serkkuaan. ”Nukuitko hyvin?” Deri kiusasi, jolloin Jakkaru antoi pienen murinan. ”Huommenta, Nii-san...” Terry mutisi, nousten ylös ja enytteli. Terya katsahti veljeään, joka oli vielä, aivan unenpöpperössä. ”Huomenta, Terry...” Terya hymyili, hypäten yläsänkyyn ja pörröttäen veljensä hiuksia. ”Ääh! Ei, älä, Nii-san!” Terry valitti, pudistellen päätään ja työntäen Teryaa pois. ”Lopeta, älä kiusaa!” Deri nosti katseensa, hymyillen ja katsoi veljeksiä. Nyt hän, todella näki: Kuinka paljon Terya, välitti Terrystä...
”Yyähää-äää...!” Jokainen pojista hyppäsi, samassa ilmaan, myös Rizu. Kaikki seitsemän poikaa, kääntyivät ovelle. ”Mi-... Mitä nyt?” Deri kysyi, hätäisesti ja katsahti Ryoa. Muut katsoivat, myös Ryoa ja näkivät, pojan muuttuneen kalpeaksi. ”Voi, eiiih...!” Ryo mutisi, lyöden päänsä, käteensä. ”Jonkun pitinkin, sittenkin...” ”Mitä nyt?” Jakkaru kysyi, vieden Deriltä sanat suusta. Ryo ja Rizu, katsahtivat toisiaan ja voihkaisivat. ”Äääh! Yh-...Yyhä-äääh!” Pikkulapsen ulvonta, raikui, ilkeästi Derin korviin. ”Kuka, okein huutaa?” Hän itse, lähes huusi ja katsoi Ryoa. Ryo irvisti. ”Se on, Ryon veli...” Rizu vastasi, nostaen kädet korvilleen. ”Ai niin! Meidänhän, piti nähdä siskosi ja veljesi...” Terya sanoi. Ryo ja Rizu, voihkaisivat: ”Hyvä on...” Ryo mutisi, laskeutuen sängystään ja kävellen ovelle. ”Mennään, tulkaan.” Hän sanoi, kääntyen muihin. Pojat nyökkäsivä ja seurasivat, Ryoa heti ulos huoneesta. Ryhmän päästyän, huoneesta käytävään ja vastapäätä, kohti edessä olevaa ovea, huuto alkoi taas. ”Tänne...” Ryo sanoi, ohjaten heidät, kohti vastakkaista ovea. Deri olisi halunnut, peittää kovansa ja lähteä, mutta hillitsi itsensä. ”Ryo, onko tämä heidän huoneensa?” Araiguma kysyi, lievästi uteliaana. Ryon kääntyi häneen, nyökäten. ”Joo, on...” Teini vastasi, asettaen käten kahvaan ja avaten oven.
Huone oli, hiaman Ryoh huonetta suurempi ja täynnä tavaraa. Lattia, katto ja seinät olivat, kauniin tummat ja iso punaisen, kultaisen ja hopeisen, koristeinen matto oli lattialla. Seinällä oli maalauksia, hyllyillä lasten tavaroita ja pöidillä myös. Kaksi punaruskeaa, pinnasänkyä oli keskellä huonetta. Muutama nojatuoli ja rottinkiarkku, olivat aseteltu huoneeseen. Ensimmäisenä he näkivät Daichin, Himen, Texran, Takarun ja Richin. Takeru ja Richi olivat, peittäneet kummatkin korvansa ja voihkivat. Texra näytti hätäiseltä, kun Daichi mulkoili häntä, selvästi vihaisena. ”... Et ymmärrä, lapsista mitään!” Daichi murisi istuen polvillaan ja selkä Texraan, mutta oli kääntänyt päänsä häneen. ”E-...Ei se, niin ole...!” Texra selitti, hätäisenä ja sai Daichiltaan murinan. ”Hei, pojat! Ja, Texra: Daichi on oikeassa!” Deri, Ryo ja muut katsoivat, Daichista kauemmas. Lily, Raichin tyttöystävä istui, polvilleen lattia myös. Deri, Ryo ja muut tervehtivät muita samalla, kun naishahmo ilmaantui, Lilyn takaa. ”Hmm? Hei, Deri!” Deri nosti katseensa tyttöön ja oli pyötyä. Ayano seisoi, heidän edessään ja hymyili. Tyttö olim pidempi ja vanhemman oloinen, kuin viimeksi, milloin he olivat tavanneet. ”Eh? Ayano?!” Deri kysyi, sekavana ja tuijotti tyttöä. Ayano nyökkäsi, astuen askeleen eteen. ”Ehkä...” Hän sanoi, hiaman huvittuneen kuuloisena. ”Ehkä, olen edelleen ''vanha'' Ayano, mutta...” Tyttö nosti katseensa, katsoen poikia uudestaan. ”Olen nykyään, vain ''Aya.''” Deri tuijotti, silmät pyöreinä. Ryo pudisti, päätään hänelle. ”Aya palasi takaisi. Hänen ikänsä muuttui, 16-vuotiaaksi...” Ryo irvisti. Deri nyökkäsi, mutta valitus keskeytti hänet. Pojat kääntyivät, nähden lattialla, jotain vaaleaa. Kaikki ottivat, askeleen eteenpäin. Samassa Deri näki, pienen vaaleahiuksisen poikavauvan. Vauva oli, Daichin, Himen ja Lilyn välissä. Derin silmät laajenivat yllätyksestä, kun lapsi katsoi häneen: Vauvan silmät olivat, smaragdin vihreät ja hiukset yhtä vaaleat, kuin Deistyllä ja Deidaralla. Lapsella oli, tummanvihreä potkupuku ja käsissään, lapsi piti, valkoista pehmopupua. Ryo astui askeleen lähemmäksi lasta, jolloin lapsi katsoi Ryoa. Ryo hymy muuttui, virnistykseksi, kun poika kumartui. ”Hei, Naoto!” Ryo tervehti, katsoen ja silittäen poijan hiuksia. ”Naoto?” Deri toisti, uteliaana. Ryo nyökkäsi: ”Joo! Veli on Naoto ja sisko on Hato!! Mistä puheen ollen, missä Hato muuten on...?” Naoto, kallisti päätään sivulle ja tuijotti, isoveljeään. Samassa pieni käsi, tarttui Naoton, vaaleisiin hiuksiin. Naoto ulvahti ja hänen takaansa paljastui, toinen lapsi. Jälkimmäinen lapsi oli tyttö, Hato, ja tytön hiukset olivat pidemmät. Hiusten väri oli, myös vaalea ja silmät smaragdit. Muut pojat olivat nyt, lähempänä lapsia ja Naoto tuijotti Teryaa ja Terrya, uteliaana. Hato katsoi, murjottavalla ilmeellä, Araigumaa. Samassa Takeru ja Richi, poistuivat huoneesta, kadoten. ”Kuinka vanhoja he ovat?” Deri kysyi, kun Naoto nojautui, myös häntä päin. ”Hmm? Vajaat, 8 kuukautta!” Aya vastasi ja kumartui nostamaan, Haton jaloilleen. Derin, Teryan, Terryn, Araiguman ja Jakkarun silmät laajenivat. Ayan pitäessä kiinni, Hato seisoi jaloillaan ja yritti kävellä. ”8 kuukautta?” Araiguma kysyi, ja rypisti otsaansa. ”Eihän niin pienen, pitäisi osa vielä kävellä ja...” ”Hei! He eivät ole, ihmisiä! Arai, sekotat taas ihmiset ja muuta!!” Jakkaru huudahti ja katsahti veljeään. Araiguma katsoi häntä ja pyöräytti silmiään. ” Hato, kiltti! Älä!” Ryo valitti, kun pojan pikkusiskonsa, tukisti häntä. Hato vain, nauroi ja antoi, Nodahin kaltaisen virnistyksen. Virnistäessään, pienentytön suusta paljastui, kaksi terävää hammasta. ”O-ho!” Terry yllättyi, katsoessaan lasta. ”Heidän kulma hampaansa...” ”Joo!” Lily hymyili, kaapaten Haton syliinsä ja halaten pientä tyttöä. ”He ovat, niiin suloisia!” Daichi huudahti ja halasi, Naotoa. Poika pysähtyi tuijottamaan 15-vuotiasta, punapäistä tyttöä ja alkoi nauraa.
”Täällähän, te olettekin!” Kaikki kääntyivät ovelle, nähden Seirun seisomassa ovensuussa. ”Nodah, Sasori ja Kurosuna ovat etsineet teitä.” Seiru sanoi, vakavana. ”Olisi hiaman asiaa, tulisitteko pojat? Tämä ei, voi odottaa!!” Kaikki pojista, nousivat pystyyn ja nyökkäsivät. ”Okei, mutta mikä asia on?” Rizu kysyi, tuijottaen isäänsä uteliaana ja Seiru kääntyi häneen. ”Näet sen.” Hän sanoi, katsoen poikaansa. ”Mutta nyt, tulkaa mukaani. Meidän on mentävä, jotta asia saadaan käsiteltyä ja vielä, mahdollisimman nopeasti.” Teinit nyökkäsivät ja lähtivät, Seirun perässä ulos huoneesta ja kohti Nodahin omaa, yksityis kirjastoa.
-Hetkeä myöhemmin, Nodahin yksityis kirjastossa.-
”No? Voitteko jo kertoa, mikä asia on?” Deri kysyi ja katsoi aikuisia. Kaikki Akasunan teinit, olivat huoneessa: Seikatsu ja Shin, istuivat nojatuoleissa. Daisuke ja Raichi sohvalla, Takeru ja Richi säkkituoleissa. Araiguma istui, Jakkarun ja Rizun välissä sohvalla. Deri ja Ryo istuivat, vieretysten, nojatuoleissa. Daichi ja Aya, olivat tyynyillä. Terya istui nojatuolissa ja Terry istui hänen vieressään. ”Hyvä on sitten.” Sasori sanoi, katsoen heitä kaikkia, vuoron perään. ”Yksi asia on kuitenkin hoidettava, sitä ennen...” Sasori, Nodah ja Seiru, katsahtivat Kurosunaan. Kurosuna nyökkäsi, avasi samassa portin. Portista ilmaantui, kolme hahmoa. Araiguma ja Jakkaru, voihkaisivat ja Richi kirosi, äänekkäästi. Iguru, Urufu ja Fokkusu, ilmaantuivat portista. ”Heippa!” Kaksoset virnistivät ja juoksivat suoraan veljiensä luo. Jakkarun suu oli, pudonnut auki ja Araiguma oli sulkenut silmänsä, nojaten käteensä. Yllätykseksi, Iguru ei sanonut mitään vaan kääntyi ja istui Daichin ja Ayan luokse. ”Mitä helvettiä, nuo täällä tekevät?!” Richi huusi, tuijottaen isäänsä. Nodah rypisti otsaansa, katsoessaan häntä ja antoi pojallee, kuolettavan katseen. ”Joka tapauksessa, nyt kun kaikki ovat täällä...” Musuko aloitti, ilmaantuen paikalle Taiyo vieressään. ”Saatte tietää syyn, miksi kutsuimme teidät!” Seiru totesi. Kaikki tuijottivat Sasoria, Nodahia, Musukoa, Seirua ja Kurosunaa. ”Niin...?!” Daisuke johdatteli ja katsoi isäänsä. Sasori katsoi vielä muita, jotka nyökkäsivät. ”Tänä vuonna...” Hän aloitti: ”Järjestetään, Akasunien sukukokous. Kokous pidetään, Maassa. Toisin sanoen, pääsette, kaikki Maahan!” Jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti